Muistuupa mieleeni lapsuuteni joulunajan eväistä paksusilavaisen kinkun ja kotona tehtyjen laatikkoruokien lisäksi sian pää tai oikeastaan pään puolikas se oli. Pari kolme päivää ennen joulua otti äitimuori esiin ison kolhiintuneen alumiinikattilan, sytytteli tulet keittiön puuhellaan. Laittoi sianpään puolikkaan kattilaan, lisäsi vettä, suolaa, maustepippureita ja jokusen laakerilehden joukkoon. Keitteli pienellä tulella hyvän aikaa välillä muiden askareiden ohessa jonkun klapin hellan pesään lisäten.
Käytiin kakarat uteliaisuuttamme kurkkimassa kattilaan, vieläkin vähän puistattaa kun muistelen kuinka eloton sian silmä kattilasta tuijotti, poskilihojen kypsyessä esiin tuli joitakin ruskeita hampaita, oli se lapsen silmään melkoisen kamala näky. Mutta jonkinlaista jännitystä elämään tarjosi aikana jolloin mukuloille ei ollut telkkarin kauhu ja väkivaltafilmjä vielä tarjolla.
Lisäili äiti aika ajoin pilkkeitä, kurkisteli välillä kannen alle, pitkään antoi kiehua, on porsaan päässä näet
sitkeitä purulihoja, jännetuppia, rustoja ja luukalvoja jotka vaativat antautuakseen pitkän kypsymisajan.
Nosti sitten aikanaan kahdella kauhalla pään sinkkipeltiselle tiskipöydälle jäähtymään. Kun pää oli hieman jäähtynyt erotteli näppärillä sormillaan joululauluja hyräillen lihat luista. Suurella mielenkiinnolla me lapset seurasimme toimitusta, tuli siinä samalla porsaan pään sangen monimutkainen anatomia lapsille tutuksi.
Paloitteli sitten lihat ja erikseen keittämänsä sian maksan suunnilleen sormenpään kokoisiksi paloiksi porsliiniseen pilkkumiin.
Sitä en muista miten valmisti liemen, no keitinliemi siinä tietysti oli mutta oliko muuta, en muista, se ei niin mielenkiintoista lapsen mielestä ollut, mikä aiheutti sen että tapahtui hyytyminen. Siinä se oli aladoopin synty myös tytiseväksi sitä kotipuolessa sanottiin, tuo jouluaaton ruokapöydän herkku. Maksapaloista aivan erityisesti pidin, kaivelin niitä erikseen irti aladoopista lautasen reunalle ja niillä viimeksi herkuttelin.
Oli senverran suuritöinen eväs sianpäähyytelö että lähinnä vain jouluksi äiti sitä valmisti. Muina aikoina joskus kaupasta ostettiin mutta eihän se äidin tekemälle ensinkään vertoja vetänyt.
Joskus tulee ostettua sylttyä kaupan lihatiskiltä. Reissumiestä lämmitän uunissa rapeaksi ja siihen oikeaa voita ja aladoobia päälle, niin kyllä maistuu.
Minulla on ollut tapana ostaa maalaishyytelöä itsenäisyyspäiväksi, mutta tällä kertaa jäi ostamatta kun tulin vasta 5.12. illalla Virosta ”sotimasta”.
Kiitos muisteluista.
Isäni oli pienen kylän teurastaja ja meillä saatiin sitten teuraspalkkana sian sorkkiä päitä ja maksaa munuaisia jne joten oli sitä sylttyä ja hyvää olikin. Talolliset kun antoivat niitäkun itse eivät ymmärtäneet hyvän päälle.
Yksi hyytelön perusaineista lienee liivate, se saa aikaan sen hyytymisen. Kyllähän se lihahyytelö aivan herkullista on, silloin tällöin tuolta naapurista sitä haetaan.