En minäkään suviaikaan kylmyydestä, vesisateista ja viimoista pidä mutta lienenkö sitten poikkeusyksilö kun en pidä helteestäkään. Jos itse saisin valita niin 20 – 22 astetta olisi sopiva. Helle lamauttaa elintoimintoja, alunalkujaan vähäinen aktiivisuuteni ja yleinen pyrky veltostuvat, hyvä kun jaksaa korviaan kannatella. Tilanne muistuttanee kai tavallaan karhujen horrostilaa.
Kun näin on kohdallani en malta olla ihmetteleättä tai oikeastaan vähän paheksumatta loputonta helteiden perään hinkua ja höpöttämistä TVn, radion ja iltapäivälehtien säätä koskevassa tarjonnassa. Toivoisin että peräänkuulutetaan ihan tavallisia aurinkoisia suvipäiviä, ei hellettä ei kylmää.
Hei ja tervetuloa Pirkan blogeihin. Osut myös asian ytimeen, matkani toimistolle kävellen tunnin verran tässä säässä oli vähän turhan rajua hengityselimistölle. Kävellä jaksaa kymmenenkin tuntia, mutta huonoille keuhkoille liian raju ilman on turhan kova haaste.
Vähän alta parikymmentä ja pilvessä, niin jaksaa jotain tehdäkin. Sitten mieluummin, jos vielä saa pyytää, niin se ”esteri” saisi pysyä jossain muualla, vaikka Tampereella.
Toinenkin juttu tuli mieleen.
Sanovat rikkaat ihmiset hienoissa vaatteissaan lehtihaastatteluissa miten ulkoilu on harrastus johon kaikilla on varaa.
Eivät ole tainneet koskaan ajatella että se 15,90 mitä purkki aurinkorasvaa maksaa, on joillekin monen päivän ruoat.
Kallista on rasva mutta lohduksemme onneksi noita aurinkorasvapäiviä Suomessa on aika harvassa. Valtaosan vuotta onnistuu kuntoilu ulkona aivan voiteitta. Ja jos rahattomalla aivan pakottava tarve on kuntoilla niin eikun lenkille aamuvarhain tai illan suussa.
Enpä tunnustaudu minäkään yli 20asteen lämpötilojen ystäväksi, edes sisätiloissa. Aurinkorasvaa en eläissäni ole tarvinnut, ellei siksi lasketa laivalla roiskunut vinssirasva aikoinaan.