Tuosta vaakunasta kun puhe tuli. Sehän on lainaa Ruotsista 1500-luvulta ja asiantuntijoiden mukaan ei kuvaa mitään, siis ei mitään symboliikkaa.
Oli miten oli; Kari Rönkä on kyllä osoittanut kondiittorin taipumuksiaan vahvasti.
Ihan vaan mielenkiinnosta; mitäpä kätkit sinne siivujen väliin, mahdollisuuksia kun on jos mitä.
Jos osaisin noin hienon luomuksen (kansi) tehdä, voisin laittaa väliin savustettua villikalaa, tattimuhennosta, puolukkasurvosta, ravunpyrstöjä (kotimaisia). Päälisen tekisin piparjuurikermasta.
Entäs Sinä?
Kalle (et al), eihän tuo nyt ihan onnistunut niin kuin halusin. Kuviot tein pääosin kolmenlaisesta paprikasta, mutta olivat pahukset kaupassa sen verran pieniä, että piti rakennella kuin Lego-taloa.
Sisus oli sitten tavallisen mielikuvituksetonta (mutta hyvää): perusosiltaan Lapin Lihan palvikinkkua, paprikaa (yllättäen), suolakurkkua, ruohosipulia ja tuorejuustoa. Jos joku ei vielä oivaltanut, niin kerrottakoon, että pidämme kovasti paprikasta. Yksi sisuskerros jäi toteuttamatta, kun tajusin ihan liian myöhään, että olin huithapelina kaupassa laskenut leipäpalojen menekin väärin, ja oli pakko hieman improvisoida siinäkin suhteessa toteutusvaiheessa, kun enää ei voinut peruuttaakaan. Tattimuhennos olisi varmasti ollut hyvä ajatus, mutta tänä vuonna tattisato oli niin surkea, että mitään ei jäänyt säilöön.
Everstiluutnantti Alpo Marttisella oli parempi painos vaakunasta – miekkaili idän suuntaan, eikä lännen. 🙂
Mikäs sen parempaa, kuin voileipäkakku kunnon kermakahvin kera.
Jos saatais Karjala ja markka takaisin niin Suomi alkaisi muistuttaa Suomea.
Gastronominen taide on kyllä semmoinen ala että voin vain katsella sivusta ja todeta vau.
Oma kokkailutaitoni on suunnilleen yhtä kaunista kun 70-luvun lähiöt.
Nostan hattua, jonka syön myohemmin 😉
No vakavasti ottaen, voileipäkakku on yksi hienoimmista keksinnöistä.
Tuosta vaakunasta kun puhe tuli. Sehän on lainaa Ruotsista 1500-luvulta ja asiantuntijoiden mukaan ei kuvaa mitään, siis ei mitään symboliikkaa.
Oli miten oli; Kari Rönkä on kyllä osoittanut kondiittorin taipumuksiaan vahvasti.
Todella taidokas ja näyttävä ruoka on myös puoli nautintoa.
Ihan vaan mielenkiinnosta; mitäpä kätkit sinne siivujen väliin, mahdollisuuksia kun on jos mitä.
Jos osaisin noin hienon luomuksen (kansi) tehdä, voisin laittaa väliin savustettua villikalaa, tattimuhennosta, puolukkasurvosta, ravunpyrstöjä (kotimaisia). Päälisen tekisin piparjuurikermasta.
Entäs Sinä?
Kalle (et al), eihän tuo nyt ihan onnistunut niin kuin halusin. Kuviot tein pääosin kolmenlaisesta paprikasta, mutta olivat pahukset kaupassa sen verran pieniä, että piti rakennella kuin Lego-taloa.
Sisus oli sitten tavallisen mielikuvituksetonta (mutta hyvää): perusosiltaan Lapin Lihan palvikinkkua, paprikaa (yllättäen), suolakurkkua, ruohosipulia ja tuorejuustoa. Jos joku ei vielä oivaltanut, niin kerrottakoon, että pidämme kovasti paprikasta. Yksi sisuskerros jäi toteuttamatta, kun tajusin ihan liian myöhään, että olin huithapelina kaupassa laskenut leipäpalojen menekin väärin, ja oli pakko hieman improvisoida siinäkin suhteessa toteutusvaiheessa, kun enää ei voinut peruuttaakaan. Tattimuhennos olisi varmasti ollut hyvä ajatus, mutta tänä vuonna tattisato oli niin surkea, että mitään ei jäänyt säilöön.
Hyvät valinnat sisuksiksi olet tehnyt. Yleensä voileipäkakuissa sorrutaan sekoittamaan liian suolaista ja liian makeaa keskenään.