Jari Ernrooth kirjoittaa kolumnissaan (YLE 12.7.2017) presidentin vallasta ja sivuaa laajalti myös tämän avauksen otsikkoa. Saanen lainata pätkän suoraan kolumnista:
”Urho Kekkosen kaudella neuvostoimperiumia ja presidentin yksinvaltaa kritisoivat länsimaisten arvojen puolustajat tuomittiin äärioikeistolaisten jäähyaitioon. Kun sinne nyt on laitettu perussuomalaisten eduskuntaryhmä, tulee väistämättä mieleen kysyä, onko konsensuksella huono muisti?
Islaminuskoisiin kansanryhmiin kohdistuvat karkeasti loukkaavat yleistykset ovat tietysti vastenmielistä luettavaa. On silti sanottava, että se ihmisarvosta piittaamaton alistus ja sorto, jota olen islamilaisessa maailmassa todistanut, järkyttää mielenrauhaani monin verroin enemmän.”
Kannattaa lukaista.
”Presidentin sisäpoliittinen velvollisuudentunto ei tullut yllätyksenä. Kun Sipilä pari vuotta sitten voitti vaalit, Niinistö ilmoittautui maanpelastustalkoisiin alikersantti Rokan itsevarmalla lauseella ’täs siul on sellane’, joten ymmärtäähän sen, että hallitushädän hetkellä ’oikein hyvä mies’ ottaa paikkansa etulinjassa.
Puoluejohtajien moraalinen läksyttäminen ei kuitenkaan ole arvojen johtamista eikä edes arvoilla johtamista, vaan välitöntä vaikuttamista hallituksen koostumukseen, mihin perustuslaki ei anna valtuuksia. ”
Olihan hyvä kirjoitus.
Enrooth ailitti alariman kirjoituksellaan, jonka lähestymiskulma oli ajasa liian kaukaa haettu.
Harvalla noista presidentiksi pyrkijölla olisi jotain uskottavuutta takanaan.
Niinistön ns. puolueeton ryhmittymä on erinomainen idea. Ja niin pitäis olla myös jatkossa.
Puoluepoliitikot tulevat ja menevät ja hallitukset vaihtuvat- jotain uskottavaa ja pysyvää pitää presidentin edustaa.
Tänään Niinistö kuitenkin sanoo, että presidentin valtaa sisäpolitiikassa ei ole mitään tarvetta lisätä. Sitä on ihan riittävästi nyt jo, sen mitä ulkopolitiikan hoitamiselta ehtii tehdä.