Missä ylikulutusongelma oikeasti on?

[Tämä teksti on aiemmin julkaistu AL:n blogeissa, mistä sen kokeilumielessä siirrän nyt tänne]

Palaanpa vielä kerran YLE:n ”analyysiin”, jossa kyseltiin, kuinka maapallo kestää Suomea, kun Suomi on niin mahdottoman paha ylikuluttaja.

YLE:n ”analyysi” (WWF:n ”alustamana”) perustuu omituiseen tulkintaan GFN:n (Global Footprint Network) julkaisemasta datasta. En tiedä, enkä oikein ymmärräkään, miksi tuollainen tulkinta on tehty. Ainoat mieleen tulevat selitykset ovat A) aatteen palo, B) kykenemättömyys lukea tilastoja, C) hätäinen uutisointi tyyliin ”siitä yli mistä aita on matalin”, faktoja tarkistamatta.

Alla on käyrästö, joka perustuu täsmälleen samaan lähteeseen, GFN:n julkiseen dataan. Ainoa ero on siinä, että kunkin alueen absoluuttinen jalanjälki on muutettu ”jalanjälki-indeksiksi” siten, että vuosi 1980 on 100.

Neljä aluetta (Suomi, Pohjois-Eurooppa, Eurooppa ja Pohjois-Amerikka) on pysynyt varsin lähellä lähtöarvoaan. Esimerkiksi Suomen jalanjälki (eli kulutus) oli vuonna 2013 jopa hiukkasen alempi kuin vuonna 1980 (97/100).

Neljällä muulla alueella (Arabimaat, Pohjois-Afrikka, Länsi-Aasia ja Etelä-Aasia) indeksiluku on kohonnut kolme- tai nelinkertaiseksi. Niiden kulutus on selvästi kiihtyvässä kasvussa.

Noiden neljän alueen, joiden jalanjälki on kasvanut rajusti, läntisen Aasian jopa rajun eksponentiaalisesti, osalta tulee muistaa myös se fakta, että niiden väestönkasvu on rajua. Esimerkiksi monissa arabimaissa väestönkasvu on jopa yli kymmenen kertaa niin nopeaa kuin läntisessä Euroopassa ja Suomessa.

Kaavion perusteella ei pitäisi olla epäselvää, missä ylikulutuksen ongelma tosiasiassa on.

Jos noille nopean kulutuskasvun ja nopean väestönkasvun alueille ei tehdä mitään, mistään muustakaan ei ole mitään hyötyä.

Näiden tosiasioiden varjossa Suomen nimittäminen ylikulutuksen symboliksi on lähinnä naurettavaa.