Luin tässä joitain aikoja sitten kaupan edustajan artikkelin tuoreesta kalasta. Hän väitti, että kala säilyy tuoreena kun se on jäitetty; n 4-6vrk. No, tietenkin vähän ihmettelin.
Minulla kun ei ole kokemusta vanhentuneesta kalasta, ainoastaan itse pyytämästäni ja sen kalan tuoreuden tiedän.
Moni lukija sanoo kyllä tunnistavansa tuoreen kalan, tuoreen vaiko ”tuoreen”?
Pitipä sitten tehdä ”poikkitieteellinen” koe. Säilöin jäärouheeseen ravunsyötiksi menevää pikkulahnaa sorvaa ja pasuria Polar-coolerin 55l kylmäboxiin. Lisäsin kerran vuorokaudessa jäärouhetta kaloille ja sitten viidentenä päivänä arvostelin lopputuloksen; kalat olivat n äkkiseltään hyväkuntoisia, kuolinjäykkiä, kimmoisia lihasrakenteeltaan ja kelpasivat syötiksi. Vähän ihmettelin; verestämättömät ja suolistamattomat kalat säilyivät näinkin kauan.
Mitähän oikeastaan se tuore kala onkaan?
Kalamiehelle yli vuorokauden pyydettynä oleva on vanha.
Niinpä niin, verestetty ja suolistettu kalan pitää olla ollakseen edes vuorokauden ja lisäksi jäitetty.
Jäittäminen, se on harrastuskalastajalle vaikea kysymys; siellä se saaliskala, lämpimässä makaa veneen turkilla jopa auringon paisteessa, verestämättä ja suolistamatta.
Eikös kalan säilyvyys ole kiinni myös kalaljista. Esimerkiksi ahven kestää paremmin, voi jopa pakastaa, kuin myös madepaloja pakastan ja viikkojenkin jälkeen keitän suuresti himoitsemaani madekeittoa.. Merenkurkun villisiika on syötävä nopeasti, pakastuksessa maku muuttuu heti.
Tänään aion herkutella, raskasruokaisena miehenä ostin paikallisesta Minimanista 650 grammaa Puruveden kirkaskylkisiä pikkumuikkuja, ruisjauhossa pyöräytän ja voissa paistan, jos en jaksa heti kaikkia syödä niin huomenna voileivän päällä loput.
Niin, onhan se säilyvyys kiinni kalalajistakin, lähinnä rasvaisuudesta.
Tuo muikku; kokeileppas laittaa paistettuja muikkuja (niitä jäljelle jääneitä) astiaan ja ruiskuta etikkaa päälle ja jääkaappiin. Ei ainakaan huonommaksi mene.
Pakastaminen on paljon kiinni pakastimesta, jos pikapakastusohjelma ja vähäinen määrä; hyvä tulee.
Harjus on Suomen kaloista huonoin säilymään.
Se on totta. Rasvaiset lohikalat jos mitkä pilaantuva kaikkein helpoimmin. Siksipä olenkin ihmetellyt kun täältä etelästä lähdetään esim Tenolle lohta pyytämään; miten ihmeessä sen mahdollisen saaliinsa saa pidettyä kunnollisena. Uskonpa, että harvassa autossa löytyy jäärouhekone tai edes pakastearkku, jolla silläkin jonkinlaista jääpalaa aikaiseksi saa.
Tuore kala on se kun saavut rantaan ja olet kalan nostanut kuivalle puolelle elikkä verestänyt ja ottanut kituset ja suolet ulos ja saman tienrantaan elikkäkotiin tulon heität ne pannulle ja nautit .
Ne on tuoretta kalaa, kaikki muut onkin jotain aivan muuta syötävää toki muttei tuoretta .
Itselleni kun kalastan ja nässyssä ne säilyy tuoreena ainoa jota ei paljonkaan kykene sanoon mitä kalaa se nässy antaa .
Joskus ei tuu kun särkiä .
Joskus taas taimenta mutta paras kalan säilytys paikka nässy on ja ottaa sen mitä se nässy antaa terv tepivaari
Kyllähän se Tepi näin vaan on. Muikun kanssa toki pitää olla niin, että se on jäitettynä (puhkottuna tietenkin) tunnin pari; ei nimittäin pysty paistamaan ennen kuin se tulee kuolinjäykäksi. Se muikku liian tuoreena kun käpristyy mutkalle paisrettaessa.
Toissapäivänä sain mm pari runsaan kilon lahnaa. Kuivasuolasin yön yli ja savustin. Lämpötila alle 100 astetta, huolellinen kuivaus ja sitten kaappi kiinni. Kolmen tunnin päästä oli miltei valmista. Yöksi jääkaappiin ”vetäytymään”, kyllä, kuten Heikki mainosti, herkullista tuli.