https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
Aamun uutisissa oli hyvä juttu tippikulttuurista akselilla Tukholma – Helsinki – Tallinna. Tukholmassa en ole vuosiin käynyt, joten asia ei ole kovinkaan tuttu mutta Helsinki ja Tallinna sitäkin tutumpia, varsinkin Tallinna. Huomen aamulla sinne taas Wanhan Mersuni suuntaan.
Suomalaiset kuten artikkelissakin todetaan, ovat huonoja tippaajia. Eestiläisiä uutisia kun lueskelen, tämä asia, varsinkin Eestin suurissa kaupungeissa tuon tuostakin nousee pintaan.
Niissä ravintoloissa, joissa normaalisti aterioin, 10% tippi on käytäntö, 15%, jos palvelu/ruoka on hyvää ja pääsääntöisesti sitä ovatkin. Parturissa ja taksissa noudatan samaa käytäntöä (vinkkinä muuten Tallinnan taksin n:o 1212, saa edullisimman ja rehellisimmän taksin).
Tarjoilija, taksi ja parturi ovat eestiläisittäin oivallisia esimerkkejä vaativista, silti matalapalkkaisista aloista ja kuitenkin odotamme oivallista palvelua.
Ihan esimerkin vuoksi. Tuolla Välimeren rannoilla kerran kysyimme retkibussin kuljettajalta, minkämaalaiset ihmiset hänen mielestään ovat mukavimpia tipin antajina. Siellähän se ei ole pakollista, koska matkanjärjestäjä maksaa sen virallisesti, käytäntö vaan on toinen.
Kuski mietti hetken ja lopulta sanoi, että amerikkalaiset. He antavat rahan joko kuoressa, tai muuten niin etteivät muut sitä rahaa näe.
Onhan tietysti suomalaisetkin, mutta kaikkien pitää nähdä se, raha heitetään tiskille, tai muuten näkyvästi.
Saksalaiset ovat pääsääntöisesti varautuneet jo kotoaan lähdettäessä. Heillä on aina varattuna kourallinen pari vanhoja sodanaikaisia kolikoita, joilla ei mitään tee.
Hyvinpä luonnehti kuljettaja tuota tippausta; suomalaisilla ja venäläisillä on lähes samanlainen ”rahan näyttämisen tarve”. Tämä ilmeni siitä uutistekstistäkin.
Toisaalta, vieläkin tuolla etelä naapurissamme käyvillä (monilla) suomalaisilla on tuommoinen ”isoveli-asenne).