Sanottakoon kesästä jotain hyvääkin. Nimittäin sieniä tulee ja paljon. Kantarelleja olen kerännyt jo melkoisesti kun menevät hyvin kaupaksi (ei se mikään erityisen maukas sieni mielestäni ole). Tattien ystäväksi kun tunnustaudun. Musta torvisieni on mielestäni sienien aatelia.
Tattejakin metsissä näkyy jo aivan mukavasti.
Lampaankääpää viime viikolla tuli syötyä parikin kertaa. Valurautapannulle (Wanha Wenäläinen) voi oliiviöljyseosta(1/2 rkl kumpaakin), punasipulirouhetta pannulle, kuullotus ja sienet sekaan. sienien kypsennyttyä, ruokakermaa sienien päälle, ripaus sokeri/suolaa, mustapippuria, paprikaa ja siirretään hautumaan. Perunaa kun tähän vuodenaikaan en enää syö, haudutettu tattari ja siihen vesivoikastike, salaatiksi porkkanaraastetta ja marinoitua punasipulia; kelpaa kyllä nirsommankin syödä.
Sienillä korvaa lihan täysin.
Melkoinen hintaero muuten kantarellilla verratessa Suomen ja Eestin torihintoja. Kantarellilitra Suomessa 6€(12€ kg), Eestissä 6,5€ kg. Eestiläisellä torilla mitään (marjoja, sieniä) ei myydä tilavuusmitoilla.
Musta torvisieni on paras. niitä en ole vielä löytänyt. Vähän kantarelleja ja haapasieniä, muttei vielä suurta määrää niitäkään.
Minä tuolla metsällä tänään kuljin, enkä tainnut yhtään sientä nähdä. Ei silti, että yhtään sientä nimellä tuntisin. Yhden komean valkoisen tatin aika usein näen, mutta ei sekään minun sienikoppaani pääse. No eipä minulla mitään koppaa edes ollut mukana, mutta olishan niitä mönkijän telikärryillä tullut.
Minäpä luulen Pentti, että se valkoinen tatti on lampaankääpä; niitä on jonkin aikaa jo ollut ja ovat tällä hetkellä täällä parhaimmillaan. Kellastuvat melko nopeasti.
Eilen löytyivät täältä päin syksyn ensimmäiset sienet: kourallinen kangasrouskuja, pari kehnäsientä, joku männynpunikkitatti ja pari isohaperoa.
P.S. ”Valkoinen tatti” saattaa olla myös kalvaspunikkitatti, jota esiintyy jonkin verran Pirkanmaalla. Kurusta niitä löytyi joka syksy.