Eipä tuo taistelu tuulimyllyjä vastaan mikään uusi asia ole. Tuota taistelua on käyty jo 1500-1600 lukujen taitteesta asti.
Miguel de Cervantes Saavedra kirjoitti kuuluisaksi tulleen teoksensa Don Quijote; surullisen hahmon ritari, joka aseenkantajansa Sancho Panzan kanssa kävi taistelujaan tuulimyllyjä vastaan. Siis ei mitään uutta auringon alla puolen tuhannen vuoden ajalta. En tosin saanut selvää siitä asiasta, saivatko silloiset tuulimyllyt valtion tukiaisia mutta saattoivat saadakkin koska yksi ritari niin sydämistynyt tuulimyllyihin oli.
Eiköhän se silloin ollut pelkkä kuvaava sanonta, jota vieläkin käytetään. Taistelu ”mahdotonta” vastaan.
Olihan niitä tuulimyllyjä 1900 luvulla joka kylässä, ehkä useampikin. Sillä jauhettiin viljat, nostettiin vedet jne. On niitä museoituja myllyjä vieläkin, jopa meidänkin kylässä. Hiljan siihenkin tehtiin uudet siivet.
Tukiaisista en ole kuullut juttuakaan.
Onhan se tuulivoima ollut iät ja ajat käyttövoimaa. Minäkin asun muuten myllykylässä jossa tuon harjun päällä tuulimylly sijaitsi.
Kaverini omistaa muuten tuulimyllyn tuolla Humppilassa. Onhan näitä tuulimyllyjä vieläkin, tosin museoituina; noista sähköä tuottavista tuulimyllyistä; en ole asiaan perehtynyt.
Sattumasähköä tukirahoilla.
Don Quiote taisteli tosiaan ”mahdotonta” vastaan, motiivinaan puolustaa sitä maailmaa jonka koki ihanteekseen ja jonka näki kehityksen virrassa olevan vaarassa. Se oli ritariromatiikkaa, naisen kunnian puolustamista.
Jos ken ei ole Don Quiotea lukea niin ehdottomasti kannattaa, edessä on huikea lukukokemus ja tarttuu samalla mieleen paljon elämänviisautta. Raamatun jälkeen kai maailman eniten luettu kirja, monen suurmiehen suosikki joista mainittakoon Urho Kaleva Kekkonen.
Kirja kannattaa lukea, se on mielenkiintoinen tarina.
Sillä sen sijaan ei ole mitään tekoa nykyisen myllypelleilyn kanssa.
Aikanaan myllyt rakennettiin tarpeita varten muun voiman puuttuessa eikä silloin maksettu mitään järjettömiä tukiaisia mistään.
Rakentamisen takana ei ollut mikään jalat pilvissä huiteleva ja tosiasioista piittaamaton tai ymmärtämätön ideologia eikä myllyjen todellakaan uskottu pelastavan maailmaa luonnon omalta toiminnalta.
Tukiaisilla myllyjä on onnettomin ratkaisu – jos ne olisivat kannattavia sijoituksia eivät tukiaisia kaipaisi.
Vihreät ovat leimallisesti tuulimyllyjä vastaan taistelevia. Tuulimyllyt symbolisoivat ihmisten elinkeinoja ja tuotantoelämää, jonka harhainen vihreistö kokee uhkaksi ja jota vastaan tulee taistella mielevän hidalgon Don Quioten tavoin.
Viihreistö on oppositiossa rahaa vastaan ja keksii kaikin käytettävissä olevin voimin silmänkääntötemppuja, joilla saisi taloutemme tuhottua. Yksi heidän keinonsa on sattumasähkön mainostaminen nyt kun paskan kirnutus on mennyt pois muodista.
Yksi propakandatemppu on puhua tuuligeneraattoreista tuulimyllyinä, jotta luotaisiin harhaista mielikuvaa niiden hyödyllisyydestä tai jopa välttämättömyydestä.
Tuskinpa myllyjen vastustus itse tuulimyllyistä johtuu, vaan enemmänkin aikanaan luodusta täysin epäonnistuneesta tukijärjestelmästä.
On nurinkurista se, että mitä halvempaa on sähkö, sitä enemmän valtion menot tuulivoiman osalta kasvavat. Tuulivoiman tulisi toimia markkinaehtoisesti, niin vastustuskin olisi paljon vähäisempää.
Ainoa ongelma vain on, että tuulivoima ei ole kannattavaa. Se ei pysty toimimaan markkinaehtoisesti. Jos tuet Suomessa lakkautettaisiin, niin samana päivänä loppuisi myös tuulivoimatuotanto.
Muuan Tuuliwatti noita voimaloita pykää muunmuassa. S1. Ja joku toine S. Tuoltahan verkosta tietoo löytyy.
No, kun tämän avaukseni tein; arvasin tietenkin, eikä vaikeata edes ollut, että kommentit tulevat menemään juuri näin.
Don Quijote ihan oikeasti taisteli tuulimyllyjä vastaan luullen niitä harhaisessa mielessään jättiläisiksi.
Olisikohan jotain aasinsiltaa kykypäivän keskusteluihin. En tunne tuulisähkön faktoja eikä paljon kiinnostakkaan mutta intohimoinen kommentointi on kuitenkin kuin vastatuuleen pissimistä; omat lahkeet kastuvat ja asialle ei mitään ihan oikeasti voi.