Jos haluaa saada maukasta, mureaa ja aidon makuista savustettua karitsaa; kannattaa, jos suinkin mahdollista, opetella tekemään se itse. Paljon aikaa, mieto, tasainen lämpö ja leppäsavua. Kiireettömän miehen hommaa.
Tuontikaritsaa en osta koskaan vaan ihan lähituottajan karitsanlihaa suoraan tilalta. Vuodesta toiseen tuo on onnistunut aina vaan paremmin; nyt jo väitän kohtuullisesti osaavani.
Pari päivää sitten savustin karitsan viulun; 8 tuntia, lämpö n 100 astetta, leppäsavu ja kun nostin uunista; runsaasti rosmariinia päälle ja merisuolaa. Kietaisin alumiinifolioon ja jätin vetäytymään ulos. Ulkolämpötila +9 astetta.
Eilen vaimo vei maistiaiset tutulle rouvalle (vaimon asiakas). Rouva heti, kun kuuli mitä sai maistiaiseksi, otti siivun. Lopulta sanoi vaimolleni; minä muutan teille kun teiltä saa tämmöistä herkkua.
Minulle tuo oli mieltä hivelevä kehaisu, kenelle ei sitten olisi.
Tuossa mielessä pitäisi muuttaa takaisin maalle. Paljon jää tekemättä.
No, eilen vieraslounaaksi tarjosimme savustettua ankeriasta ja savukuhaa plus juuresmuusia uunikipoissa( kaskinaurista, maa-artisokkaa, porkkanaa ja perunaa) sekä suppilovahveromuhennosta ja tykö rieslig-valkoviiniä- ei hassumpaa, kun kieli meinasi mennä menojaan mukana.
Mitenkäs Heikki oli, oliko Sinulla sitä limesiikarullaa; maistuiko ehkä. Mielenkiinnolla kuulisin kun olen aika paljon tuota lime-kypsytystä kaloille tehnyt ja aika monelle kelvannutkin.
Kalle
Oli niin vahvat savunmaut ankeriaissa ja kuhassq, että teen limesiikarullat erikseen seuraaviksi herkuiksi.
Kappas vain; ankeriaan ymmärrän mutta kuha, sen aina savustan melko miedosti, jolloin kalan ominainen maku säilyy. Enemmänkin se on kypsentämistä savussa.
Viimeksi kun söin savuankeriasta, sain ähkyn. Oli niin tuhtia ravintoa.
Kalle
Näin oli tehty ankeriaalla ja kuhallakin. Söimme molempia yhdessä. Ankerias oli enemmänkin herkkupala kuin pääruoka. Kuhaa riitti.
Kuha vaan on mainio savukala, kunhan antaa tulla ”itsestään”, ei liikaa mausteita, oikeastaan pelkkä merisuola riittää.
Ankerias ja nahkiainen eivät ole mieleisiäni; nahkiaista joskus maistanut, erilaisten valmistajien tekemää savuankeriasta senkin edestä; vaan ei sytytä.
Oletkos Heikki koskaan maistanut nahatonta särkifilettä savustettuna, tai nahallista halstrattuna. Minun makuni mukaan hieno herkku.
Kookkaan särjen pyynnissä vaan on vaikeutta siinä kun pääosissa kuhavesiä on 35-40mm hienolankainen (0,15) verkko kielletty. Minulla olisi kaksikin järveä, joista pyytää mutta kun ovat niin haukirikkaita. 60m x 3m:n verkko voi olla jo toisella pyyntikerralla entinen.
Kaikkea olen savustanut, paistanut ja säilönyt ja myllyttänyt joitakin vuosia sitten. Särki on upeaa kunhan poistaa kylkiruodot ja tietenkin suomut. Nahkaa en ole fileerannut pois.
Eilen vaimo keitteli kaalikeittoa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia, palsternakkaa sekaan ja sitten tuon savustetun viulun luut ja sitä savustettua lihaa. Maustoi hieman suolalle, rakuunalla ja kyntelillä. Ah miten maukasta.