https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
Kuluttamistahan mainostetaan kotimaisen talouden nousuksi; onkohan ihan niinkään?
Elämän arkitarpeethan ovat reaaliostoksia, pakkoja. Kuitenkin, ulkomaanmatkat velaksi; minusta pöyristyttävä tilanne.
Meidän perheessä on vakaa tilanne se, onko tarvetta, onko rahaa; jos ei, ei hankita.
Varsin mielenkiintoinen asemointi on se, että niin Suomen valtio, kuin suomalainenkin näyttävät enenevässä määrin elävän velaksi.
Taas kerran; vanhan markkinakauppiaan viisaus, muista, että markan tienaaminen maksaa kaksi markkaa. Siis jos velalla ostetaan ja sitten myydään; pitäisi katteen määrä mitata x4. Olisikohan edes mahdollista?
Omavaraistalouden lapsena kokeneena voisin suositella kaikille nuorille, eli aina ostamisen edellä harkintaan onko tarpeellinen ja onko rahaa sen ostoon.
Koko maailma elää liiaksi velan varaan.
Kieltämättä yksityistalouksien velkaantuneisuus ja velkaantuneisuuden kasvu on jo kansantaloudellisestikin huolestuttavaa ja onhan tästä talousviisaat huomauttaneet niin meillä kuin muuallakin.
Ymmärrän sen, että voidaan olla tilanteessa jossa on pakko hankkia jokin aivan välttämätön velaksi, kun ei ole mahdollista maksaa kertasuorituksella ( monissa lapsiperheissä jopa pesukone voi olla tällainen), mutta ”huvikseen” velan ottaminen on kyllä kovin lyhytnäköistä.
Väitetään että varsinkin naisilla on taipumus shoppailuun. Eikös se ole hupia jossa lähdetään kiertelemään kauppoja tietämättä mitä tarvitsee ostaa? Jos näin on niin onko siinä kysymys ostamisen autuudesta.
Kyllähän siitä lienee kysymys.
Entäpä jos ulkomaan loma pitää maksaa velalla; onkohan se ihan järkevää.
Osamaksulla ostettu jääkaappi/pakastin/pesukone, sitten on mielestäni ns pakko-ostos. Ei ole vaihtoehtoja.
Juu olin ostamassa Gigasta pesukonetta ja pankkikorttini kertaostosraja ei riittänyt – niimpä myyjällä oli hanakasti vaihtoehto tarjota luottofirman papereita täytettäväksi.
En niinkään lähtisi syyllistämään naisia erikseen. Olkoonkin shoppailu ja alennusmyynneissä kaluaminen huvia heille, tekevät kuitenkin monesti ihan uskomattomia löytäjä, jotka eivät keikuta taloutta mihinkään. Hankinnat ovat kuitenkin monta kertaa ihan tarpeeseen, jota erikseen hakiessa tulevat montakin kertaa kalliimmiksi. Toki se on ihan luonteesta ja käyttövaroista kiinni, velaksi ostamista en hyödyketavarasta kannata.
Kannattaa käydä Tampereella kierrätyskeskuksissa, joissa on uudenveroisia kuolinpesien lahjoittamia huonekaluja ym. 50 €:lla , jotka uutena ovat maksaneet tuhat € tms.. Jobbarit kantavat niitä Hesan antiikkiliikeisiin jossa hinta on sitä, mitä saatat vain kuvitella.
Kiertäisihän sitä ostelemassa, jos jotain tarvitsisi.
Vaan tällä iällä ei juurikaan tarvitse paljoa, ellei jokin laite hajoa korjauskelvottomaksi.
Hyvään ruokaankin saa materiaalit pääosin omasta pakastimesta, nässystä ja puutarhasta, joten senkään takia ei tarvitse poikkeilla ostoksilla kuin maidon, voin, juuston ja laiskuuden takia leivänkin perässä.
Punaviiniä toki pitää joskus hakea ja oluttakin, kun en viitsi niitä itse tehdä.
Tuo on oikea asenne !
En minä Pentti nyt naisia syyllistämään kunhan ihmettelen, taidan jonkinlaisena materialisteinäkin pitää jos lähdetään kauppaan tavaran ostoon ilman selkeää tarvetta. Mutta myönnän ja ymmärrän että naisten ja oma karu luonteenlaatuni poikkeavat vahvasti toisistaan
Ainakin mitä tulee punaviinin itse tekemiseen.
Otanpa esimerkin; kirpputorit, ei siellä paljonkaan miehiä liene, kokemusta ei ole mutta miehet mielestäni kiertelevät noita kesäisiä ulkokirppiksiä ja rompetoreja.
Ko paikoissa kaikki kauppa perustuu pääosin heräteostoihin. Harvoin haetaan aivan käyttö- tai tarve-esinettä.
Iän karttuessa olen päätynyt ostamaan harkiten ja vain tarpeeseen enkä tee ulkomaanmatkoja sillä suomessa riittää nähtävää moneksi esim neljä vuodenaikaa.
Poikkesin kirppiksellä ja ostin taulun 2€. No se taisi olla se heräteosto?
Joskus taannoin tuli jonkin verran kirppiksiä kierrettyä ja joitain ihan hyviä löytöjä tehtyä, lähinnä kotimaista lasia, kermiikkaa ja musiikkia.
No jos musiikkia pidetään heräteostoksena niin siihen kyllä syyllistyn aika usein, mutta niin se on ollut nuoresta lähtien.
Ulkomaanmatkoja on kaksi sovittuna, mutta ei velaksi.
Sellainen on hyvä nyrkkisääntö, että jos tekee yhden kaukomatkan ilmateitse kannattaa jättää vuodeksi kämppä lämmittämättä, ettei tule pilanneeksi Telluksen herkkää ilmastoa liikaa, ettei aiheuta aavikoitumista, eikä häädä ihmisiä kodeistaan ilmastopakolaisiksi. Jos tekee kaksi kaukomatkaa, niin on hyvä jättää seuraavakin vuosi lämmittämättä.
Osuu nuo sovitut matkat eri vuosille, mutta jos sitten on varmuuden vuoksi neljä vuotta lämmittämättä 😉