Olen vuosia tuonut Eestistä reilusti savustettua läskiä kalaruokiin.
Kuinkas ollakkaan, vaimoni tuli muutama päivä sitten naapurista pussillinen reilun rasvaista siankylkeä mukanaan. Syy; ihmiset eivät näin rasvaista halua ostaa.
Minä taasen tarvitsen kukkoihin, patoihin, …yms, runsasläskistä lihaa. ???
Vanhat oppi-isäni Vanamo ja Kolmonen loihevat lausumaan; ilman läskiä ja voita ja kermaa, mitään herkullista ruokaa ei pysty tekemään.
Jatko kuului; ei sitä ruokaa tule ahmia jokaisena päivänä, vaan herkutella.
Nyt sitä sitten on, arviolta kolme kiloa.
Samaa mieltä ei niin terveys ruokaa mutta taatusti hyvää terv tepivaari
Minä talvella naulaan laudan pätkään pikkulintujen nokittavaksi.
Syönkin ihan joka päivä, tänään viimeksi, mutta en läskiä.
Minä lykkään varsinkin pata ruokiin ihan aitoa sian lihaa rasvaakin saa olla en tuota kutenkaan tee kovinkaan usein .
Esim joulukinkun rasvaa käytän moneenkin asiaan tosin harkiten mm keitoissa se tuo makua . terv tepivaari
”Vanhat oppi-isäni Vanamo ja Kolmonen loihevat lausumaan; ilman läskiä ja voita ja kermaa, mitään herkullista ruokaa ei pysty tekemään.
Jatko kuului; ei sitä ruokaa tule ahmia jokaisena päivänä, vaan herkutella.”
Kyllähän läski, voi ja kerma antavat ruokaan makua ja on aina hyvä muistaa, että niiden vaikutus nauttijaan on kovin yksilöllistä, vaikka yleispäteviä tutkimuksia aiheesta on tehty vuosikymmeniä.
Toki tutkimuksetkin antavat erilaisia tuloksia kun tutkimusmenetelmät ja tulosten analysointi kehittyy.
Kaikkea, mutta kohtuullisesti, ja kaikenlaisten ainoan totuuden julistajien tarinat ovat tarinoita Puskan tarinat mukaan lukien.
Nuo kaikki kukot (kala), vaativat rasvaista silavaa mukaan, antaa selkeästi kukolle mehukkuutta ja makua kun on savustettua.
Lihakukkoon tarvitaan myöskin savukylkeä muun lihan lisäksi.
Kasvisperusteiset kukot (lanttu, nauris) taas eivät niinkään välttämättä vaadi sitä. Myöskin avokukot meillä tehdään ilman sianlihaa (savuläskiä).
Mielenkiintoista muuten on, että näillä seuduin ei juuri kukkoja kaupasta löydy ja peruste tuskin on, ettei arvosteta. Esim vaimoni tekemät kukot ns ”viedään käsistä” kun vain sattuu niin, että asiakas saa tiedon, kukkojen leivonnasta.
Kaikessa vois pitää mielessä Arvo Ylpön neuvo syökää ja juokaa ihan kaikkea mutta vähän vaan kutakin lajia terv tepivaari
Näin sanelivat mestarikokkipari V Vananmo sekä Jaakko Kolmonenkin.
Noista kukoista sanoisin, usein ne nimetään savolaisiksi tuotteiksi mutta kyllä kukot ovat Itäisen- ja koillisen Suomen aitoja paikallisia herkkuja. Avokukostakin mainittiin, että se on ainoastaan kalakukon muunnos; kalakukko, avokukko, patakukko…jne.
Avokukkoja on satoja vuosia tehty Vienan-Karjalassa, Kainuussa ja paljon muuallakin.