Venäjä ryssi Georgian sodan 2008

Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008 yrittäen orjuuttaa jälleen itselleen länsiorientoituneen Georgian.

Ammutaan ja piestään omia

08.08.08 hieman yli kello 10 osseetit [eli Venäjän palkkasotilaat – jp] tiedottivat ampuneensa alas Tshinvalia pommittaneen Georgian lentokoneen. He jopa pistivät Youtubeen videon, miten Georgian lentokone ammuttiin alas, lentäjä hyppäsi käyttäen heittoistuinta, otettiin kiinni ja piestiin puolikuoliaaksi. Kohta video kuitenkin poistettiin sillä selvisi, että kyseessä olikin Venäjän lentäjä eversti Oleg Terebunsk, joka vaivoin pääsi hengissä osseettien kynsistä.[i]

Suurimittakaavainen kartta, jossa näkyvät Rokin tunneli Kaukasusvuorten lävitse Venäjältä Georgiaan, Java, Tshinvali, Gori, Kaspi ja Tbilisi. Huomatkaa, että Rokin tunnelin kohdalla Venäjän ja Georgian toisistaan erottava Kaukasusvuoristo on 2995 m korkea.[ii]

Täydellinen kaaos

09.08.08 aamulla Venäjän 58.Armeijan pääjoukotkin saapuivat ns. Etelä-Ossetiaan [oikeasti Georgian maakuntaan Shida Kartli, jonka pääkaupunki on Gori – jp] Rokin tunnelin kautta. Joukkojen kolonna oli noin 60 km pitkä. Vallitsi suunnaton sekasorto. Toistuvista sotaharjoituksista riippumatta kaikki ajoneuvot eivät olleet ajokunnossa ja yksinkertaisesti pysähtyivät. Kapeille teille muodostui ruuhkia. Eteneminen tapahtui hyvin hitaasti. Kaksi siihen sekasortoon sattunutta venäläistä toimittajaa muistelee, että tilanne oli enemmän kuin kaaos. Java muistutti suurta sotilastukikohtaa, joka kuhisi kuin muurahaispesä. Jokaiselle joka astui lähelle pistettiin kyselemättä kalashnikov kouraan ja taskut täyteen patruunoita. Toimittaja Aleksander Kots muistelee, että monet sotilasleirin ympärillä pyörineet miehet olivat sen näköisiä, että hän ei olisi uskaltanut näille antaa asetta missään tapauksessa.

Toimittajat lähtivät Javasta eteenpäin Tshinvalin suuntaan ja huomasivat muutaman kilometrin etäisyydellä Tshinvalista taisteluosaston, jota johti 58.A komentaja kenraali Anatoli Hruljov. Taisteluosastoon kuului 3500 miestä, joita tuki 40 panssarivaunua ja telatykkiä.

Hruljov oli lähettänyt Tshinvalin suuntaan osseettien yksikön [venäläisten upseerien johdolla – jp], mutta ne tulivat verissä päin takaisin. Samaan aikaan kun toimittajat saapuivat paikalle rynnäkkökone pommitti kolonnaa. Kun pommitusisku loppui ja toimittajat kopistelivat vaatteitaan puhtaaksi he kysyivät sotilailta sattuuko sellaista usein. Sotilaat vastasivat, että tänään toisen kerran ja puivat nyrkkiä ylöspäin. Poistuvan koneen jälkeen ammuttiin myös pari ilmatorjuntaohjusta, mutta tuloksetta. Kyseessä oli venäläinen kone.

Seuraavaksi Georgian tykistö avasi tulen kolonnaan ja toimittajat näkivät kolmella laukauksella kolme osumaa. Paloivat panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo ja kaksi kuorma-autoa. Sotilaat juoksivat ympäriinsä kuin päättömät kanat ja huusivat, että yhdessä palavista autoista on ammuksia. Toimittajat ennättivät juuri ja juuri suojaan panssariajoneuvon taakse kun lasti räjähti ja ilma oli täynnä kranaatinsirpaleita.

Kun toimittajat kysyivät sotilailta, että miksi nämä ovat sellaisessa tulessa keskellä tietä, niin he saivat klassisen vastauksen, ettei ole annettu muuta käskyä.

Paikalle saapui itse 58.A komentaja vihaisena kuin piru itse. Hän oli radiosta kuullut, että Tshinvali oli vapautettu Venäjän laskuvarjojoukkojen toimesta ja ihmetteli, että jos se kerran on vapautettu niin miksi sieltä ammutaan heitä niin voimakkaasti.  Komentajan viestiyhteydet eivät toimineet. Georgian tykistö antoi seuraavan iskun, eikä toimittajat uskaltaneet nostaa päätään panssariajoneuvon alta. Sitten Kotsia koputettiin olalle, kenraali halusi lainata toimittajan matkapuhelinta. Kots ojensi matkapuhelimensa Hruljoville. Hruljov soitti raketinheitinpatteristolleen ja antoi käskyn, voimakkaimpia venäläisiä kirouksia tehosteena käyttäen, pyyhkiä Khetagurovon kylä maan päältä. Pian Grad-raketit ulvoivat miesten päiden ylitse Khetagurovon suuntaan. Georgian tykistöä se ei näyttänyt häiritsevän.[iii]

Eteenpäin

Kenraali Hruljovin tiedustelu oli saanut selville, että heidän läheltään lähtee pieni tie halki metsän suuremmalle tielle, joka menee suoraan Tshinvaliin ”rauhanturvaajien” [lainausmerkit – jp] tukikohtaan. Tiellä ei näkynyt georgialaisia joukkoja ja tie tukikohtaan näytti olevan vapaa.

Hruljov ei miettinyt pitkään, vaan antoi käskyn muodostaa kahdesta 135.rykmentin komppaniasta taisteluosasto, joka koostui 30 jalkaväen taisteluajoneuvosta teloin ja tykein (BMP), kahdesta panssarivaunusta, muutamista panssariajoneuvoista ja pienemmistä ajoneuvoista – tankata ne ja eteenpäin. Toimittaja Kots katsoi alkanutta sekaannusta ja pudisteli päätään. Ei ollut tarpeeksi tankkauskalustoa, joku oli unohtanut ottaa mukaan osan panssareiden ammuksista.

Aleksander Kots onnistui pääsemään Hruljovin autoon toisten toimittajien kanssa – siksi siitä retkestä on säilynyt runsaasti kuvia.

Georgian II prikaatin panssaripataljoonan komentaja everstiluutnantti Leri Gelkhauri katsoi hämmästyneenä kolonnan tuloa – se oli täysin suojaton. Se tuli ilman ilmatukea ja oli siksi herkullinen maali. II prikaatin tiedustelijat päästivät pari ensimmäistä panssarivaunua lävitse ja sitten avasivat tulen lyhyeltä etäisyydeltä kolonnaan.

Aleksander Kots muistelee, että kun heitä alettiin ampua niin hän ei aluksi ymmärtänyt mitä tapahtuu. Kots näki ”NATOn” [lainausmerkit – jp] asepuvuissa mustaksi värjätyin kasvoin georgialaisia ja karjaisi ”Georgialaisia” sekä hyppäsi ulos autosta. Samalla kajahtivat ensimmäiset laukaukset. Sitten räjähti heidän edessään panssaroitu kuljetusajoneuvo (BTR), ja heti toinen. – –

Kots haavoittui ja näki kenraali Hruljovin juoksevan henkensä edestä yrittäen päästä kauempana olevan BTRn luokse. Samalla se räjähti. Sen koommin Kots ei nähnyt kenraalia. – –

Parin kilometrin etäisyydellä olevaan kokoontumispaikkaan pääsi parikymmentä minuuttia sitten lähteneestä ylpeästä kolonnasta alle 10 ajoneuvoa. Haavoittunut kenraali Hruljov oli jo evakuoitu. Sitten saapuivat Georgian panssarivaunut. Ne olivat välillä löytäneet kolonnan alkupään panssarit ja tuhonneet ne. Nyt Kots näki kuinka yksi BTR hajosi panssarivaunun osumasta kuin pahvilaatikko ja sitten toinen. Kun pakenevan kolonnan jäännökset ennättivät paikkaan mistä kolonna lähti liikkeelle niin paria ehjäksi jäänyttä ajoneuvoa vastaanotti 58.Armeijan esikuntapäällikkö, joka hakkasi nyrkillään maata karjuen: ”Miksi, miksi – minähän sanoin.”

Hruljov jäi eloon, vietiin sairaalaan, parani, ei saanut kunniamerkkejä, erotettiin.[iv]

Seuraava kolonna

Noin kello 17 (edelleen 09.08.08) Georgian III prikaatin 32.pataljoonan komentaja everstiluutnantti David Shvelidze havaitsi Tshinvalia lähestyvän Venäjän kolonnan ja lähetti sen koordinaatit tykistölle. Kolonna oli kasattu 70., 503. ja 593.rykmentin osista panssarivaunujen ja tykistön tukemana. Georgian tykistöprikaati avasi tulen ja kun koordinaatit olivat tarkat, niin georgialaisten tuli oli tappavaa. Esimerkiksi 693.rykmentin telahaupitsin komentaja majuri Tarassov sai surmansa. Georgialaisten ilmoituksen mukaan he tuhosivat 12 panssarivaunua kolonnan 17 vaunusta. Venäjä myönsi 7 vaunua. Läpimurtoyritys epäonnistui.[v]

Kartta Tshinvalin ja Gorin väliseltä alueelta. Tekstissä mainittuja paikkakuntia on alleviivattu toimestani.[vi]

Taas varomattomasti väijytykseen

Tshinvalin eteläpuolella 11.08.08.

Venäjän kolonnat liikkuivat eteenpäin aivan kuten ne eivät olisi oppineet mitään aiemmista väijytyksistä. Ilmavoimat kyllä pommittivat kolonnien edessä olevat pienet metsiköt vihollisien varalta, mutta tiedustelua ei ollut edessä. Liakhvijoen itäpuolelta liikkeelle lähteneessä kolonnassa oli 76.Laskuvarjojääkäridivisioonan 234.rykmentti ja 42.moottoroidun divisioonan 70.rykmentti. Liakhvijoen länsipuolella liikkuvaa kolonnaa johti 693.rykmentti. Sen tukena oli noin 300 laskuvarjojääkäriä Pihkovan divisioonasta [76.LjD – jp]. Länsipuolisessa kolonnassa oli tulivoimana 19 jalkaväen taisteluajoneuvoa (BMP), neljä telahaupitsia, ja ilmatorjuntapanssariajoneuvoja. Kolonna valloitti ensiksi Khetagurovon kylän, joka oli viime päivinä monta kertaa vaihtanut omistajaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Khetagurovosta piti jatkaa Avneviin, mutta siitä luovuttiin peläten väijytystä. Sitten eksyttiin ja huomattiin joudutun Kvemo-Khvitin kylään Georgian puolelle demarkaatiolinjaa.

Sinnekin ajettiin sisään rohkeasti ilman tiedustelua tai edessä liikkuvaa varmistusta. Ensimmäisenä panssarivaunut, sitten hieman jalkaväkeä, seuraavaksi panssariajoneuvoja ja taas jalkaväkeä.

Kolonnan kärki ei ennättänyt kylän loppuun, eikä kolonnan loppu kylän alkuun [kylät ovat pitkiä nauhamaisia tien kahta puolen – jp] kun huomattiin kylän hallintorakennuksen lipputangossa liehuvan Georgian lipun. Samalla leimahti ja kuuluivat ensimmäiset laukaukset. Kolonnan keskeltä tuhottiin yksi T-72 panssarivaunu (numero 321) ja kaksi kuljetuspanssariajoneuvoa (BTR). Alkoi taas kunnollinen sekaannus. Haavoittuneet huusivat, yritettiin sammuttaa palavia sotilaita, ilmassa levisi palavan ihmislihan imelä haju.

Vastassa oli Georgian II prikaatin sotilaat, jotka olivat valmistaneet hyvät asemat panssarintorjunta-aseilleen ja antoivat nyt viholliselle tulta munille. Seuraavaksi kolonnaan iski tarkka kenttätykistön tuli. Venäjän kolonnan alkupää pakeni kylästä levittäen huhua, että koko kolonna on tuhottu. Kolonnan loppupää kääntyi takaisin ja yritti paeta takaisin pohjoiseen. Kylään jäänet sotilaat joutuivat murhaavaan tuleen.

Sotareportteri Arkadi Babtshenko muistelee, että sellaisessa keskityksessä hän ei ole vielä koskaan ollut. He eivät ensin ymmärtäneet mistä heitä tulitetaan, onko kyseessä panssarivaunut vaiko tykistö. Kranaatit tuntuivat tippuvan suoraan päähän. Babtshenkokin haavoittui ja ajatteli kaikkien reissujen tulleen tehdyksi.[vii]

Venäläiset ampuvat taas venäläisiä

Edelleen päivämäärä on 11.08.08 ja ollaan Tshinvalin ja Gorin välimaastossa.

Venäjän ilmavoimat hidastivat venäläisen kolonnan liikkumista enemmän kuin georgialaiset. Se hyökkäsi kolonnan kimppuun monta kertaa hävittäen useita ajoneuvoja. Kolonnasta taas ammuttiin koneita ilmatorjuntaraketeilla luullen niitä georgialaisiksi.

Pihkovan laskuvarjojääkäridivisioonan luutnantti Aleksei Putotshkin istui oman taisteluajoneuvonsa panssarilla ajatukset juuri syntyneessä pojassaan kun jostakin ilmestyi kaksi Su-24 rynnäkkökonetta ja peittivät sen raketeilla. Putotshkin hyppäsi panssarilta alas ja suojautui ajoneuvon alle. Kaikki eivät olleet niin nopeita. Jalkaväen taisteluajoneuvo (BMP) numero 248 sai osuman ja syttyi palamaan. Savu, huudot, palavat sotilaat. Putotshkin juoksi palavan ajoneuvon luokse ja auttoi kantamaan sieltä haavoittuneita sotilaita. Georgialainen tarkka-ampuja katseli kiikaritähtäimen lävitse tapahtumia tiellä. Tähtäin pysähtyi nuoren luutnantin kohdalla ja snaiper puristi liipasinta: ”Tervetuloa Georgiaan”, hän ajatteli.

Siihen mennessä luutnantti Tarassovski oli ampunut hyökkääjiä kohti kymmenkunta ilmatorjuntaohjusta. Yksi koneista sai osuman ja lentäjä hyppäsi heittoistuimella. Toinenkin kone sai osuman. Kyseessä eivät olleet Georgian rynnäkkökoneet, vaan Lipetskissä tukikohtaa pitävän 968.lentorykmentin venäläiset koneet. Vähemmän kuin tunnin kuluttua kolonnaa vastaan hyökättiin jälleen. Sillä kertaa kyseessä olivat Krasnodarin rynnäkkölentorykmentin Su-25 koneet. Yksi säiliöauto sai osuman ja monta miestä haavoittui. Sotilaat ampuivat taas ilmatorjuntaohjuksia ja yhden hyökkääjän moottori syttyi palamaan niin, että se juuri ja juuri pääsi tukikohtaansa.

Venäjän kolonnassa sotilaat riemuitsivat jälleen ”georgialaisista” saavutetusta voitosta – vasta jälkikäteen selvisi heidän ampuneen omia koneita.[viii]

No, oli siellä ilmassa välillä vihollisiakin

Noin kello 17.00 kolonneja vastaan hyökkäsi Pkhvenisin ja Dzeveran välisellä alueella kuusi Georgian taisteluhelikopteria, jotka olivat nousseet ilmaan Kaspin läheltä ja tuhosivat vähintään kaksi venäläistä ajoneuvoa. Venäläiset ampuivat taas ilmatorjuntaohjuksia, mutta kopterit palasivat tukikohtiinsa takaisin ilman tappioita.[ix]

Yllä on kerrottu vain joitakin esimerkkejä

Sodissa sattuu omien ampumista, ei se ole vain ryssien ryssimistä.

Oikeastaan informaatiosodassa Venäjä ryssi vieläkin pahemmin.

Heti sodan alussa Venäjä valehteli Tshinvalin siviilitappiot aivan perusteellisesti oikeuttaakseen hyökkäyksensä Georgiaan. Venäjä väitti Georgian tulituksessa kuolleen 2000 siviiliä – jälkeenpäin kuolleiksi todettiin 133 (Venäjän antama tieto) ja siinä joukossa oli myös taistelijoita.[x] Valehtelu ei lisännyt Venäjän uskottavuutta.

Amerikkalainen kouluttaja

Vieläkin 11.08.08.

Venäjä ei ymmärtänyt, ettei valehtelu kannata ja jatkoi käsittämätöntä valehteluaan.

Venäjä jatkoi entiseen tapaan kertoen kauhujuttuja osseettien kansanmurhasta ja levitti digitaalisesti väärennettyjä videoita miten Georgian lentokoneet pommittavat rauhallisia siviilejä. Lehdistölle esiteltiin suurena uutisena kuinka Tshinvalin läheltä oli löydetty USAn passi, joka oli annettu Michael Lee Whitelle. Venäjä kuulutti Whiten amerikkalaiseksi kouluttajaksi, joka oli auttanut georgialaisia valmistelemaan hyökkäystä ”Etelä-Ossetiaan” [lainausmerkit – jp]. Putin julisti julkisuuteen, että amerikkalaiset on nyt menneet pidemmälle kuin kylmän sodan aikana. Valitettavasti White löytyi nopeasti ja paljastui tavalliseksi englanninkielen opettajaksi, joka oli jo ennen sotaa ollut Kiinassa. Passi oli varastettu häneltä vuonna 2005, eikä hän ollut koskaan käynyt Georgiassa. Venäjästä tuli yleinen naurunaihe ja sillä ei ollut tehtävissä muuta kuin soittaa vanhaa levyä lännen kykenemättömyydestä ymmärtää Venäjää.[xi]

Kontrasti Georgia-Venäjä oli valtavan suuri, sillä Georgia pysyi tiukasti totuudessa päästäen toimittajat minne nämä halusivat mennä – Venäjä taas ei päästänyt puolueettomia toimittajia lainkaan hallitsemilleen alueille.

Pyrrhoksen voitto

Venäjä yrittää näyttää voittaneensa Georgian sodan, vaikka todellisuudessa suuresta ylivoimasta huolimatta Venäjä ei kyennyt kaatamaan Georgian presidentti Saakashvilia eikä kääntämään Georgiaa läntiseltä kurssilta.

Päinvastoin nyt lännessä nähtiin Venäjän sotilaallinen uhka myös Baltian maille ja Puolalle, sekä tehtiin niille yksityiskohtaiset puolustussuunnitelmat.

Georgia

Etusivulle

[i] Mart Laar, Impeeriumi vastulöök, 2014, sivut 70-71

[ii] Legi Ltd, Georgia Road Map

[iii] Mart Laar, Impeeriumi vastulöök, 2014, sivut 80-82

[iv] Mart Laar, Impeeriumi vastulöök, 2014, sivut 83-87

[v] Mart Laar, Impeeriumi vastulöök, 2014, sivu 88

[vi] Legi Ltd, South Ossetia

[vii] Mart Laar, Impeeriumi vastulöök, 2014, sivut 105-106

[viii] Mart Laar, Impeeriumi vastulöök, 2014, sivut 108-109

[ix] Mart Laar, Impeeriumi vastulöök, 2014, sivu 109

[x] Mart Laar, Impeeriumi vastulöök, 2014, sivu 62

[xi] Mart Laar, Impeeriumi vastulöök, 2014, sivu 113