Kuten tunnettua Venäjä ei tunnustanut Vapaussodan (ja Talvisodan) aikana Suomen laillista hallitusta. Suomen nukkehallituksen kanssa, jota kutsuttiin myös Terijoen hallitukseksi Venäjä teki Talvisodan aikana valtiosopimuksen laajentaen Suomen aluetta. Myös Vapaussodan aikana Venäjä teki valtiosopimuksen Suomen ”nukkehallituksen” kanssa – silloinkin laajentaen Suomen aluetta. Toki Venäjän tarkoituksena oli nielaista Suomi karvoineen kaikkineen ja liittää Suomi Venäjään, mutta tällaistakin teatteria pidettiin.
”Suomalais-venäläinen sekakomitea sai suomalaisten laatiman luonnoksen pohjalta nopeasti valmiiksi sopimusehdotuksen, jonka kansanvaltuuskunta hyväksyi omasta puolestaan 23. helmikuuta. Tämän jälkeen komitea siirtyi Pietariin, jossa suomalaiset joutuivat käymään tiukkoja neuvotteluja eräistä periaatteellisista kysymyksistä sekä rajojen määräämisestä. Lenin halusi kuitenkin saada sopimuksen aikaan, joten hän saattoi arvovallallaan osapuolet kompromissein yhteisymmärrykseen.
Sopimus tehtiin ”Venäjän ja Suomen sosialististen tasavallan välillä”. Edvard Gylling ja Oskari Tokoi, jotka olivat taipuneet hyväksymään Leninin vaatimuksen suomalaisen sopijapuolen luonnehtimisesta sosialistiseksi valtioksi, saivat tästä myöhemmin kansanvaltuuskunnalta moitteita. Toinen merkittävä periaatteellinen myönnytys oli se, että Suomea ei kutsuttu kansanvaltuuskunnan tekemän ehdotuksen mukaisesti ”itsenäiseksi ja riippumattomaksi tasavallaksi”, vaan ”riippumattomaksi Suomen Sosialistiseksi Työväentasavallaksi”. Sananmuodon tarkistus oli neuvostohallituksen kannalta merkitsevä, sillä se jätti avoimeksi mahdollisuuden Suomen liittymisestä Venäjän tasavaltojen federaatioon.
Suurin kansanvaltuuskuntaa askarruttanut ongelma syntyi Leninin vaatimuksesta myöntää kummankin maan kansalaisille täydelliset poliittiset oikeudet toisessa maassa, mikä vaatimus itse asiassa liittyi kysymykseen federaatiosta. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen neuvostohallitus myöntyi siihen, että sopimukseen tuli lupaus poliittisten oikeuksien myöntämisestä neuvostokansalaisille Suomessa ”mahdollisimman helpoin ehdoin”.
Neuvosto-Venäjä luovutti sopimuksella Suomelle Petsamon, jonka Venäjän keisari oli luvannut jo vuonna 1864 korvaukseksi Kannaksella sijainneesta Siestarjoen kivääritehtaan alueesta. Petsamon Muotkavuono oli erittäin kalaisa, joten rajan vetämisestä vuonossa käytiin pitkälliset neuvottelut. Lenin ratkaisi asian lopulta suomalaisten eduksi. Sen sijaan Edvard Gyllingin ja muiden kansanvaltuuskunnan jäsenten tärkeänä pitämää Itä-Karjalan liittämistä Suomeen ei saatu toteutetuksi. Gyllingin kertoman mukaan neuvostohallitus vetosi siihen, että kysymys vaati Muurmannin radan vuoksi perusteellisempaa tutkimista.
Neuvosto-Venäjä sai sopimuksen nojalla määräajaksi käyttöönsä neljä Suomen halki kulkevaa lennätinlinjaa eksterritoriaalioikeuksin. Kolme niistä oli rakennettu Pietarista Uudenkaupungin kautta Ruotsiin, Tanskaan ja Englantiin sekä yksi Suomen halki Murmanskiin. Sopijapuolet vaihtoivat keskenään toistensa alueella olleen valtioiden omistaman kiinteän omaisuuden. Tämä merkitsi muun muassa venäläisten varuskuntien ja linnoitusalueiden siirtymistä Suomen valtiolle ja Pietarin radan ja Suomen aseman siirtymistä Venäjän valtiolle. Vaihdoista aiheutuvat sekä muut taloudelliset kysymykset piti ratkaistaman työtään jatkavassa selvityskomiteassa.
Punainen valtiosopimus allekirjoitettiin 1. maaliskuuta ja ratifioitiin kahdeksan päivää myöhemmin. Jälkimmäisessä tilaisuudessa tehtiin venäjänkielisen kappaleen Muotkavuonoa koskevaan kohtaan suomalaisten vaatimuksesta korjaus. Edvard Gylling vahvisti allekirjoituksensa sinettisormuksella ja Oskari Tokoi korkista vuolemallaan sinetillä.”[i]
Huomattakoon vielä, että Suomessa oli vapailla vaaleilla valittu eduskunta ja laillinen hallitus – jota Venäjä ei tunnustanut, mutta teki valtiosopimuksen kapinallisten (nukkehallituksen) kanssa. Aivan kuten parikymmentä vuotta myöhemmin Talvisodan aikana.
No, onneksi Suomi voitti Vapaussodan Venäjää vastaan, joten oikea valtiosopimus Suomen laillisen hallituksen ja Venäjän välillä solmittiin aikoinaan Tartossa.
[i] Jussi T. Lappalainen et al, Yhden kortin varassa, 1989, sivut 166-167
Ei kelpaa punauskoville.
Juha, ei niin kelpaa – mutta silti historiallinen tosiasia.
Olisi sen sopimuksen voinut panna näkyvillekin, kun siitä kirjoittaa. Nuo Oskari Tokoin jutut, kuka mitäkin esitti, ovat hänen kertomuksensa ja käsityskykynsä varassa. Tämä on varmaan ainoa virallinen asiakirja NL:ssa, jossa Kansanvaltuuskuntaa sanotaan työväenvallaksi, mikä tosiaan tarkoitti sosialismia ja ja jota nimeä käytettiin Baltian maiden punaissista. Muissa yhteyksissä kuten Sovjetskaja entsiklopedijassa sanotaan ”kansan(tasa)vallaksi”.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/kv31.html
1918. Suomen asetuskokoelma (Punaisten julkaisemat numerot) N:o 31
Sopimus
Venäjän ja Suomen sosialististen tasavaltain välillä.
Päätetty Pietarissa, (16 päivänä helmikuuta) 1 päivänä maaliskuuta 1918.
Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan Kansankomisaarien Neuvosto ja Suomen Sosialistisen Työväentasavallan Kansanvaltuuskunta ovat näiden vapaitten tasavaltain ystävyyden ja veljeyden lujittamiseksi tehneet seuraavan sopimuksen.
§ 1.
Allekirjoitettu Pietarissa (16 p. helmik.) 1 p. maalisk. 1918 По Уполномочiю Совѣта Нар.
Ком.:
Предсѣдатель СНК.
В. УЛЬЯНОВ (ЛЕНИН).
П. ПРОШЬЯНЪ.
Л. ТРОЦКIЙ.
I. ДЖУГАШВИЛИ-СТАЛИН.
Управляющiй дѣлами Совѣта
Народныхъ Комиссаровъ
ВЛАД. БОНЧЪ-БРУЕВИЧЪ.
Секретарь Совѣта Н. ГОРБУНОВ.
(Sinetti.)Venäjän Federatiivinen Neuvostotasavalta luovuttaa riippumattomalle Suomen Sosialistiselle Työväentasavallalle kaiken Venäjän Tasavallan tai Venäjän valtiolaitosten omistaman tai hallinnassaan pitämän, entisen Suomen Suuriruhtinaanmaan alueen rajain sisällä sijaitsevan kiinteän omaisuuden, kuten maaomaisuuden, vesialueet, kaupungeissa olevat tontit, rakennukset, tehtaat ja teollisuuslaitokset, kuin myös lennätinlaitokset, rautatiet, linnoitukset, majakat, loistot ja reimarit.
§ 2.
Suomen Sosialistinen Työväentasavalta puolestaan luovuttaa Venäjän Federatiiviselle Neuvostotasavallalle kaiken Suomen valtion tai Suomen valtiolaitosten omistaman tai hallinnassaan pitämän, Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan alueen rajain sisällä sijaitsevan kiinteän omaisuuden, kuten maaomaisuuden, vesialueet, kaupungeissa olevat tontit, rakennukset, tehtaat ja teollisuuslaitokset, kuin myös rautatiet, majakat, loistot ja reimarit.
§ 3.
Suomen Sosialistinen Työväentasavalta ilmoittaa suostuvansa ostamaan muutakin kuin tämän sopimuksen 1 § :ssä tarkoitettua Venäjän Federatiiviselle Neuvostotasavallalle kuuluvaa ja entisen Suomen Suuriruhtinaanmaan alueen rajain sisällä sijaitsevaa omaisuutta, ja nauttii Suomen Sosialistinen Työväentasavalta sellaiseen omaisuuteen nähden etuosto-oikeutta, mikäli se ei loukkaa Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan etuja.
§ 4.
Yllämainitusta Suomen Sosialistiselle Työväentasavallalle luovutettavasta omaisuudesta luetaan pois se, joka, Venäjän ja Suomen asiain Selvittelykomitean päätöksellä, välittömästi luovutetaan työväen järjestöille.
§ 5.
Venäjän Federatiivinen Neuvostotasavalta luovuttaa Suomen kauppalaivaston kansallistuttamisen edistämiseksi Suomen Sosialistiselle Työväentasavallalle kaikki Suomen valtiolle, kunnille tai yksityisille kuuluneet, Venäjän hallituksen ennen sotaa tai sodan aikana rekviroimat laivat niiden nykyisessä kunnossa. Samaten on luovutettava kaikki muukin rekviroitu omaisuus, mikäli se tätä sopimusta päätettäessä on entisen Suomen Suuriruhtinaanmaan alueen rajain sisällä.
§ 6.
Edelläolevain pykäläin määräykset eivät koske niitä kiinteimistöjä, jotka Suomen Sosialistisen Työväentasavallan alueella ovat Venäjän Federatiiviselle Neuvostotasavallalle ja Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan alueella Suomen Sosialistiselle Työväentasavallalle välttämättömät diplomaattisten, konsuli- ja kauppaviranomaisten virastoja ja henkilökuntaa, kuin myös sivistys- ja valistuslaitoksia sekä parantoloita varten.
§ 7.
Korvauksen suuruuden tämän sopimuksen 1, 2, 3 ja 4 § :n mukaan omaisuutta luovutettaessa määrittelee erityinen Venäjän ja Suomen asiain Selvittelykomitea. Näistä luovutuksista johtuneista maksuista, jotka suoritetaan Suomen asioita varten asetetun venäläisen likvidatsionikomitean vaatimuksesta, pidetään eri tili, joka päätetään lopullisessa tilien selvityksessä.
§ 8.
Venäjän valtion ja valtiolaitosten saatavat Suomen valtiolta ja valtiolaitoksilta sekä päinvastoin, samoin kuin myös Venäjän Suomen Pankin välityksellä ottamat lyhytaikaiset velkasitoumukset tunnustetaan molempien Sosialististen tasavaltain hallitusten puolelta voimassa oleviksi, ja niiden kuoletustapaa, riippumatta 7 § :n mukaisesti suoritettavista maksuista, tulee valmistelemaan erikoinen Venäjän ja Suomen asiain Selvittelykomitean alainen yhteinen finanssikomitea.
§ 9.
Tämän sopimuksen tekijät takaavat molemminpuolisesti Venäjän ja Suomen sosialististen tasavaltain kauppa-aluksille kaikiksi ajoiksi vapaan ja esteettömän pääsyn kaikkiin meri-, järvi- ja jokisatamiin, ankkuripaikkoihin ja kanaviin sekä myöntävät mainituille aluksille vapaan ja esteettömän tavaran lastaus- ja purkamisoikeuden sekä luotsilaitoksen käytön. Yllämainitun vapaan käytön teknilliset ehdot määrätään eri sopimuksilla.
§ 10.
Venäjän ja Suomen rautateitten välille järjestetään pysyväinen ja suoranainen yhdysliikenne ilman matkustajain siirtoa ja tavarain uudestaan lastausta.
§ 11.
Ehdot, joilla Venäjän Federatiivinen Neuvostotasavalta, saa Suomen Sosialistisen Työväentasavallan alueella käyttää sähkölennätintä, postia ja maanteitä ja Suomen Sosialistinen Työväentasavalta Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan alueella vastaavia laitoksia, määritellään eri sopimuksilla; jolloin, poikkeuksena tämän sopimuksen 1 § :n yleisistä määräyksistä, huomioon ottaen voimassa olevat kansainväliset tavat ja sopimukset, Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan omaksi jää viideksikymmeneksi vuodeksi, eksterritoriaalioikeudella, kolme Suomen Sosialistisen Työväentasavallan kautta kulkevaa, Pietarin Tukholmaan, Newcastleen ja Fredericiaan yhdistävää lennätinjohtoa (N:o 13, 60 ja 42) sekä yksi yhtäjaksoinen, suora johto linjalla Pietari-Vartoniemi-Aleksandrovsk (Muurmanilla), joka johto kulkee Viipurin, Kuopion, Kemin ja Rovaniemen kautta, sekä pidätetään Venäjän Federatiiviselle Neuvostotasavallalle kaikki Tanskalaisen yhtiön kanssa tehdyn sopimuksen mukaiset oikeudet kolmeen kaapeliin, jotka kulkevat suoraan Uudestakaupungista Ruotsiin Ahvenanmaan kautta.
§ 12.
Molemmat sopimuksen tekijät asettavat viipymättä Venäjän ja Suomen asiain Selvittelykomitean alaisen yhteisen komitean laatimaan ehdotusta molempien tasavaltain väliseksi kauppasopimukseksi.
§ 13.
Suomalaista alkuperää oleville Venäjän kansalaisille Venäjällä kuin myös venäläistä alkuperää oleville Suomen kansalaisille Suomessa myönnetään samanlaiset oikeudet kuin muillakin vastaavan maan kansalaisilla on.Suomen kansalaiset Venäjällä, samoin kuin Venäjän kansalaiset Suomessa nauttivat samoja yksityisoikeuksia, kansalaisvapauksia ja kunnallisia oikeuksia kuin vastaavan maan kansalaisilla on.Venäjän Federatiivinen Neuvostotasavalta myöntää kaikki Venäjän kansalaisille kuuluvat valtiolliset oikeudet Suomen kansalaisille Venäjällä, jotka kuuluvat työväenluokkaan tai talonpoikaisväestöön, joka ei käytä vierasta työvoimaa, mikäli he ansiotyössä ollen asuvat Venäjän alueella.Suomen Sosialistinen Työväentasavalta puolestaan sitoutuu myöntämään Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan kansalaisille Suomessa mahdollisimman helpot ehdot täysien valtiollisten oikeuksien saamiseen, erityisesti huomioonottaen vakinaista asuinpaikkaa vailla olevan työtätekevän väestön edut.
§ 14.
Suomen Sosialistinen Työväentasavalta sitoutuu olemaan millään tavalla estämättä ja lupautuu edistämään Suomen Sosialistisen Työväentasavallan alueelta jo alettua Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan aseellisten maa- ja merisotavoimien sekä maa- ja merisotilasvirastoihin kuuluvien laitosten jatkuvaa poissiirtämistä ja tämän poissiirtämisen pikaista loppuun saattamista.
§ 15.
Venäjän Federatiivinen Neuvostotasavalta luovuttaa Suomen Sosialistisen Työväentasavallan täydelliseksi omaisuudeksi alempana määritellyn alueen, jos paikallinen väestö vapaasti kysyttynä ilmaisee siihen suostuvansa.Venäjän ja Suomen välinen valtakunnan raja kulkee tästedes nykyisellä Venäjän ja Suomen välisellä rajalla olevasta Korvatunturista suorassa linjassa Petsamon joen lähteille, sieltä Petsamon joen itäistä vedenjakajaa pitkin sekä suorassa linjassa Muotkavuonon ja Kalastajaniemen yli, päättyen Jäämeren rannalle Supuskan kohdalla.17 § :ssä mainitun komitean tulee määritellä erityiset ehdot, jotka takaavat :
1) kalastusta ja muita elinkeinoja luovutetulla alueella harjoittavan Venäjän väestön oikeudet;
2) Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan esteettömän oikeuden vapaaseen kauppa-kauttakulkuun Norjaan ja sieltä takaisin; ja
3) Venäjän ja Norjan välillä solmituista ja voimassa olevista sopimuksista johtuvat oikeudet.Yllämainitun alueen luovutuksesta johtuvat maksut suoritetaan tämän sopimuksen 7 § :n perusteella.
§ 16.
Sopijapuolet asettavat Venäjän ja Suomen asiain Selvittelykomitean alaisen komitean Venäjän ja Suomen rajojen muutosten tarkkaa määrittelyä varten. Suomen Sosialistinen Työväentasavalta luovuttaa kuitenkin heti Venäjän Federatiiviselle Neuvostotasavallalle täydelliseksi omaisuudeksi Suomenlahden rannalla sijaitsevan Inon linnakkeen alueen ja takaa välttämättömän kauttakulkuyhteyden mainittuun linnakkeeseen.
§ 17.
Tämän pääsopimuksen eri määräysten kehittämiseksi valmistetaan molempain sopijapuolten hallitusten asettamassa Venäjän ja Suomen asiain Selvittelykomiteassa ehdotukset yksityiskohtaisiksi sopimuksiksi, jotka Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan ja Suomen Sosialistisen Työväentasavallan hallitukset vahvistavat.
§ 18.
Erimielisyydet, joita syntyy yllämainittuja yksityiskohtaisia sopimuksia laadittaessa ja joita johtuu tämän sopimuksen sekä sen perusteella tehtyjen erikoissopimusten tulkinnasta, kuin myös tämän sopimuksen ja erikoissopimusten määräysten rikkomiset, annetaan sovinto-oikeuden ratkaistaviksi, johon puheenjohtajan määrää Ruotsin Sosialidemokraattisen vasemmistopuolueen puoluetoimikunta, ellei myöhemmin toisin sovita.
§ 19.
Tämä sopimus astuu lailliseen voimaan heti kun molempien Sosialististen tasavaltain hallitusten valtuutetut ovat sen allekirjoittaneet.
§ 20.
Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan ja Suomen Sosialistisen Työväentasavallan hallitusten valtuutetut ovat allekirjoittaneet ja sineteillään vahvistaneet kaksi kappaletta tätä sopimusta venäjän ja suomen kielillä. ”
En kyllä miksikään punauskovaiseksi tunnustaudu mutta ei tuo asia nyt aivan ehkä noinkaan mennyt. Toisaalta, tapahtumiahan voi myöskin ”tulkita” asiaperusteidenkin mukaan.
Riston julkaisemat mielenkiintoista luettavaa – eipä niistä nykykansa tiedä otsikkoa enempää. Puheet ovat puheita ja pykälät ovat faktaa. Juhanille kiitos myös.