Åke Lindmanin elokuva kertoo vuoden 1944 kesäkuussa alkaneesta Venäjän strategisesta suurhyökkäyksestä, jolla Venäjän oli tarkoitus valloittaa koko Suomi.
Vuoden 1944 taisteluista elokuva kertoo ja näyttää tapahtumia kuten ne ovat todella tapahtuneet, esiintyjät esiintyvät historiallisilla nimillään (Mannerheim, Oesch, Lagus, Vihma, Hynninen, von Essen, Björkman, Kvikant, Lehväslaiho, Virtanen, jne.). Siten sotahistoriaa ja sotakirjoja lukeneet eläytyvät elokuvaan hyvin ja tunnistavat todellisuudessa tapahtuneet tilanteet.
Elokuvaan on saatu jossakin määrin mukaan myös saksalainen lento-osasto Kuhlmey, josta lausun erityisen kiitoksen. Myös virolaiset vapaaehtoiset vilahtavat radiotiedustelun kapteenin muodossa. Ehkä riikinruotsalaisten osuus näkyy korostettuna, mutta annettakoon se anteeksi ohjaajan/tuottajan oman taustan vuoksi. Kaikkea ei ole ollut mahdollista tuoda esiin ja jokin asia tulee väkisinkin ylikorostuneesti esiin.
Mukavana yksityiskohtana näkyi savolainen korpraali tuhoamassa panssareita ja vaatimassa kenraali Vihmalta lisää panssarinyrkkejä – kuten todellisuudessakin, niin filmissä Vihman henkilöautolla vietiin eteen panssarinyrkkejä ja ps. kauhun ammuksia.
Minua sotahistorioitsijana ottaa filmissä päähän Jatkosodan alun virheellinen (suomettunut) kuvaus. Sähkeen tapaan kuvan päälle tulevassa tekstissä on yritetty kertoa sodan alkutilanteesta – mutta lievästi sanottuna päin pe*settä:
”17.6.1941
Suomi julistaa yleisen liikekannallepanon.
Aseisiin saadaan noin 530 000 miestä.
Rajan pinnasta evakuoidaan noin 45 000 asukasta.
Suomessa on noin 200 000 saksalaista sotilasta Lapin rintamalla.
22.6.1941
Saksa hyökkää Neuvostoliittoa vastaan.
26.6.1941
Suomi hyökkää Neuvostoliittoa vastaan.
Hyökkäysvaihe jatkuu vuoteen 1942, jolloin sekä suomalaiset että neuvostoliittolaiset linnoittautuvat asemiinsa.”
————-
- Suomi EI julistanut yleistä liikekannallepanoa, vaan kutsui miehet lähettien ja kutsukorttien avulla harjoituksiin;
- Annetaan virheellisesti se käsitys, että jo ennen Venäjän hyökkäystä Suomea vastaan Suomessa olisi ollut 200 000 saksalaista sotilasta. Venäjä hyökkäsi Suomea vastaan alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Siihen mennessä sakuja oli Suomessa murto-osa mainitusta – vielä 29.6.1941 Lapissa oli vain kolmea divisioonaa vastaavat joukot. Tässä artikkelissa kuvataan suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein venäläiset joukot (yli 21 divisioonaa) Suomea vastassa, saksalaiset joukot Suomessa ja Suomen joukkojen keskitykset: http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Valirauha_pitka_odotus_kuolemansellissa.htm ;
- Jätetään kokonaan mainitsematta, että nimenomaan Venäjä hyökkäsi ENSIN Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välinen Jatkosota ja vasta sen jälkeen Suomi lähti sotaan mukaan. Tämä kello 6.05 asia todistetaan suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein tässä artikkelissa: http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Kello_6_05_alkaen.htm
Jatkosodan alun tapahtumia käydään hyvin tarkasti (historiallisen totuuden, eikä suomettumisen näkökulma) lävitse tämän artikkelin (ala-artikkeleineen) yhteydessä: http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Jatkosodan_alku.htm
Niin, elokuviahan voidaan tehdä ns monista lähtökohdista; jopa käsikirjoittajasta lähtien.
Tosiasiassa; sotaromaanit ja vastaavat kuvaavat yksilön näkemyksiä tapahtumista.
Oikeat sotahistorioitsijat kyllä näistäkin taisteluista, taustoista ja henkilöistä vs yleinen sotapoliittinen tilanne.
Stalinilla oli kiire Berliiniin, silloin Suomen rintama helpottui.
Kaiken kaikkiaan Suomen armeija kokoonsa nähden teki todellisen näytön.
Ehkäpä harvoin saadaan lukea tai nähdä elokuvassa sitä todenmukaista pilkun tarkkaan.
”Jätetään kokonaan mainitsematta, että nimenomaan Venäjä hyökkäsi ENSIN Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välinen Jatkosota ja vasta sen jälkeen Suomi lähti sotaan mukaan. ”
Molotovitsit olivat todennäköisesti tehneet johtopäätöksen, että sota oli joka tapauksessa tulossa ja päättivät tehdä aloitteen. Aloitteellisuus on myös korstovaltio USA:n tunnusmerkki sen käymissä sodissa.
Ei, vaan Venäjä valmistautui huolella hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun ja olisi hyökännyt joka tapauksessa vaikka Saksa ei olisikaan tehnyt ennakoivaa iskua itään.
Jatkosodan alkuvaiheessa oli kuitenkin se hyvä puoli että nyt Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto olivat sitä mieltä että kohta Venäjä hyökkää ja keskittivät Suomen joukkoja valmiiksi puolustukseen.
Juuri ennen Talvisotaa Suomen poliittinen johto oli varma ettei Venäjä hyökkää, joten Venäjän hyökkäys tuli täytenä yllätyksenä.
Bair Irincheev: Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin. Minerva 2016.
Kirjoittaja: MARKKU JOKIPII.
Tuommoinenkin katsantokanta löytyy sotahistoriantutkijan näkemyksenä. Ei aivan sotaromantiikkaa.
Åke Lindman kertoi yhdessä ohjelmassa haluavansa tehdä vielä elokuvan kaukopartiomiehistämme. Se jäi tekemättä….
Mieleeni jäi kanssa se savolaiskorpraali joka pysäytti vihollisen panssarien liikkeen nyrkeillä ja lähti sitten hakemaan sen komentajansa kanssa lisää nyrkkejä komman henkilöautolla… sittemmin marskin ritariksi nimetty kaatumisen jälkeen tämä korpraali… vai katosiko se taistelun lomassa ja katsottiin sitten kaatuneeksi…
Mä olen lukenut kirjan Eero Seppäsestä, joka oli kolmanneksi nuorin ritareista. Hän tuhosi panssarikauhulla useita ryssien tankkeja.