Kun minulla oli jäljellä melkoinen köntti Virosta ostettua kuumasavupekonia, niin sain idean tehdä pekonimunakasta.
Se kuumasavupekoni on kait rasvaista siankylkeä, kerroksittain lihaa ja läskiä. Tässä yksilössä oli enemmän rasvaa kuin lihaa.
Ensin rikoin kolme isoa munaa kulhoon, valkopippurijauhetta ja suolaa perään. Sitten vähän vispausta, loraus täysmaitoa ja vielä vispausta.
Kuutioin hyvän annoksen savupekonia kuumalle pannulle ja kääntelin jonkin verran. Sitten isohkoiksi paloiksi leikattua sipulia pannulle ja taas vähän kääntelyä (levyä oli käännetty pienemmälle, ettei sipulit ruskistu).
Sitten munamaito päälle ja paksuja siivuja valkosipulinkynsistä joukkoon. Antaa rauhassa muhia ”pienellä tulella”. Luiskautin lautaselle ennen kuin munamaito oli täysin hyytynyt.
Enpä muista syöneeni yhtä hyvää munakasta – ainakaan tässä elämässä.
Mä laitan munakkaaseen myös mustapippurirouhetta.
Minäkin laitan usein mustapippurirouhetta paistaessani kananmunia, tai makkaramunakkaaseen, mutta tällainen kokeilu tällä kertaa – ja oli todella hyvää.
Tuo kuulostaa varsin erinomaiselta.
Oma munakasreseptini elää. Sipulaa, sitä pitää olla ja paljon. Oliiveja menee joskus, fetakin voi löytää paikkansa, liha muodossa jos toisessakin.
Kyuu, juurikin näin, munakas on vähän sama kuin pyttipannu, tahi miljoonapata ja joskus taikuri saattaa yllättyä tempustaan.
Pääasia on se, ettei ruokaa heitetä pois.
Jo ihan pelkkä sipulimunakaskin on yllättävän hyvää.
Oliiveja en ole muistaakseni vielä munakkaaseen laittanut – mutta miksipä ei.
Tämä savupekonimunakas oli inspiraation tulos – kaikki loksahti yllättävän hyvin paikoilleen. Aivan uskomattoman hyvää.