En muista että olisin itse paistanut porsaankyljyksiä tässä elämässä.
Kun eilen sattui Prismassa olemaan edullisesti hyvännäköisiä porsaankyljyksiä, niin minäpä sitten ostin.
Piruillessaan vilkaisin mitä Google tietää porsaankyljyksistä, mutta sieltä löytyi toinen toistaan kummallisempia reseptejä – varmaan on kilpailtu kuka keksii monimutkaisimman tavan valmistaa.
Minun mielestäni oikea porsaankyljys on paneroitu ja paistettu paistinpannulla voissa, niinpä sitten teinkin sen ”omantuntoni” mukaisesti.
Kuivasin kyljykset talouspaperilla. Sivelin niihin ohuelti mietoa sinappia. Käytin vehnäjauhoissa. Kastelin molemmilta puolin kananmunassa. Sitten vielä molemmin puolin korppujauhoissa joihin olin sekoittanut suolaa ja valkopippurijauhetta.
Sitten kaksi kyljystä pannulle, jolla reilusti voita. Paisto molemmin puolin ja lautaselle. Sitten toisten kahden paisto molemmin puolin ja ne lautaselle nostetut takaisin paistinpannulle – kansi päälle ja miedolla ”tulella” haudutus.
Siinä samalla valmistui keitetyt perunat kyljysten kaveriksi. Pistelin kaksi kyljystä ja annoksen pottuja napaani. Toiset kaksi jääkaappiin odottamaan huomista.
Loput korppujauhot sekoitin jäljelle jääneeseen kananmunaliemeen ja kyljysten jäljiltä rasvaiselle pannulle kovettumaan. En tiedä mikä sellaisen korppujauhokananmunapaistoksen nimi on, mutta pistelin sen äsken naamaani. Eipä mennyt hukkaan hyvät raaka-aineet.
Mä teen porsaankyljykset siten, että sivelen ne rypsiöljyllä ja sirottelen niihin mausteet. Sitten voita valurautapannulle ja hyviä tulee.
Tapani valmistaa porsaankyljyksiä on sulkea kyljysten lihassyyt tulikuumalla valurautapannulla; pikkuisen öljyä pohjalle. Minuutti molemmin puolin (tulee mehukkaita kyljyksiä, eivät karkaa lihasnesteet) ja sitten öljyttyyn valurautapataan, ripaus kurkumaa, kyljykset, päälle porkkanalohkoja, siivutettua sipulia ja valkosipulia, mausteeksi mustapippuria (en käytä maustepippuria), paprikajauhetta no tietenkin ripaus merisuolaa.
Sitten vaan yöksi (ilman kantta) lämmitettyyn leivinuuniin, samalla kun sinne laitan tattarisuurimoita munamaidossa ja huominen ruoka on jo aamusella valmis.
Ruoka on tietenkin kylmän vuodenajan ruoka; ei tuota leivinuunia oikein viitsi lämpimään vuodenaikaan riittävästi lämmittää.
Aamupäivällä ei sitten tarvitse kuin tehdä vesi/voisula tuoreen silputun tillin kera, tattarin päälle.
Todellinen laiskan miehen yksinkertainen sortimentti mutta ah niin maukas.
Riippuu hiukan siitä, ovatko parikyljyksiä ( molemmat sisä- ja ulkofile mukana), paistan kuumalla valurautapannulla molemmin puolin kunnolla ja reippaalla voilla, sitten virta poikki , pippuria ja suolaa päälle ja hautumaan kansi päällä.
Kastikkeen saa, kun paistolimeen lisää vain kermaa. Salvia sopii possulle lisämausteeksi. Eikä kestä kuin reilut puoli tuntia.
Tuolta naapurista kun ostan; joskus parikyljyksiä joskus ns perinteinen. Muualta en porsaankyljyksiä osta. Valmistusmetodi kuitenkin aina sama; lihassyiden sulkeminen ja pitkä haudutus.
Oikeastaan tuo sama metodi myöskin karitsankyljysten kanssa mutta sinne tarvitaan rosmariinia tuhdisti.
Grillissä kun valmistaa, niin hiilloksessa pitää olla kunnolla henkeä(liekkiä). Tykkään kun kyljykset ovat vähän reunoiltaan hiiltyneitä.
(Nyt tietenkin joku laittaa kommentin karsinogeenin vaaroista)
”Makuasia sanoi Musti kun muniansa nuoli”. Tunnen montakin, jotka grillistä haluavat sen hiiltyneen makkaran, samoin grillatessa (en grillaa) sama systeemi joitain miellyttää. Puhumattakaan joistain nuotiomakkaroista.
Miksikäs minä miksikään terveyspoliisiksi ryhtyisin.
Lounasruokapaikoissa kyljyksiä on joskus isoissa uunivuokissa. Ne kyljykset ovat käytännössä keitettyjä kyljyksiä. Ei tunnu ollenkaan kyljyksiltä.
Noilla Heikin ohjeilla olen itse tehnyt jo vuosi kymmeniä sian kyljykset ja aina on possun mieto maku sitten myös säilynyt .
Tuo kerma kruuna sitten kaiken lopullisesti ja nykyään on niitäkin monia eri juusto kermoja joita usein käytän
Ihmettelenkin sitä että tuo Juhani on jo ikämiehiä ettei ole ennemmin muka tehnyt sian kyljyksiä ekkös sää oo jo rapiat 60 vuotias . terv tepivaari
Onhan tuota ikää, mutta muistini mukaan en ole itse tehnyt. Vaimo tietenkin on tehnyt.
Oikeat pihvit ja paistit (esimerkiksi hirvenlihasta) sen sijaan olen minä tehnyt. Jotenkin vaan työnjako on sattunut sillä lailla. Ei se tietenkään ole poissuljettua ettenkö minäkin olisi joskus tehnyt.
Tuolla minun haudussysteemillä valmistellut kyljykset eivät lilli missään liemessä kun mitään sellaisia aineksia ei edes lisätä.
Padan pohjalle (4kyljystä) tulee puolisen senttiä lientä; sitäkin makoisampaa kun kyljykset sillä lopuksi valelee.
Eivät sitten missään nimessä keitettyjä kyljyksiä. Johan se lihapintojen ”sulkeminenkin” sen sanoo, että nestettä tulee varsin vähän. Kuitenkin juuri tuo monen tunnin hidas hauduttaminen saa juureksien aromin imeytymään; osa kosteudestahan haihtuukin ja juuri siksi se maku on uskomattoman herkullinen.
Tuosta kurkumasta vuosia sitten intialaisen kaverini vaimo opasti minua; laita kurkuma öljyyn, paljon ei tarvitse tai sitten kurkumaa teelusikallinen ja 1/2 tl mustapippuria. Lopputulos on hieman suklaaseen vivahtava.
Kyllä minullakin oli rouva joka lähti tähtitarhaan v 2013 ja ei hänen tarvinnut tehdä joka kerta ruokaa silloin kun olin kotona .
Siksi sitä ihmettelin että et ole tehnyt mutta et sinä Juhani ainoa mies ole joka noin on tehnyt .
Toiset ovat niin kädettömiä ruuan suhteen että jopa vesi palaa ns pohjaan ja se kyllä vaatii jo paljon .
Tuokin tulee julki kun mies jää leskeksi kyllä ovat surkeita jos ei osaa edes kaurapuuroa tehdä . terv tepivaari
Makuasioita on monenlaisia. Muuan Elvis Presley laittoi lisäksi banaaniviipaleita kerrosvoileivän väliin.
Mukana oli myös maapähkinävoi ja pekoni, joten ei välttämättä yhtään huonoa.
Aivan niin Timo, porsaankyljyksiäkin voi laitella monella tavalla mutta tietyt perusasiat ovat samoja.
Tuolla etelä-naapurissamme kaksi teemaa ovat vallitsevia; sianliha ja kala. Huippuhyviä porsaankyljyksiä olen saanut maistaa ympäri Eestiä reissatessani. Lähin Tallinnan matkaajan hyvä ruokapaikka on Kochi Aidad, vastapäätä Algot Niska-kapakkaa, Lootsi 7, ”viinarannassa”. Siellä muuten pääsee maistamaan talon omia oluita, mm mahtavan aromikasta tummaa ”Talu Ôlu.
Puoli vuosisataa kestäneen Venäjän brutaalin miehityksen aikana Virossa virolaiset eivät saaneet Virossa kasvatetuista sioista juuri muuta kuin saparot ja korvat. Kaikki muu meni miehittäjälle venäjälle.
Vielä vuonna 1992 kun olimme perheen kanssa syömässä virolaisessa ravintolassa, niin muisteluni mukaan kyljyksiä ei ollut tarjolla vaikka ruokalista ne tunsi.
Kyllä minä jo Neuvosto-Eestin aikaan ravintolassa liharuokaa sain, pääosin tosin sikaa. Kuitenkin erittäin maukasta. Ei se 80-90-lukujen taite kerrasta tullut. Ainakin vuodesta 1988, kun ensimmäisen reissuni tein, siellä oli jo melkoisen suuria muutoksia entiseen aikaan, kertoivat silloiset ystäväni. Sitten niitä muutoksia esim kauppojen tavaravalikoimiin alkoikin tulla vauhdilla.
Maiasmok ravintola, missä usein käyn, se on perustettu samalle paikalle 1800-luvun puolivälin paikkeilla ja siellä on ensiluokkainen laatu niin ravintolassa kuin kahvilassakin.