Kävin aamulla hakemassa metsästä aimo annoksen tuoreita kantarellejä. Kun niitä on jo tullut syötyä totutuilla tavoilla tarpeeksi, niin päätin kokeilla kantarellimunakasta. En ole sellaista muistaakseni ennen tehnyt.
Ensin tein kolmesta munasta ja lorauksesta maitoa munamaidon. Pikkuisen suolaa ja valkopippurijauhetta sekaan.
Sitten urakoin sienien halkaisemisen isolle matalalle lautaselle melkoinen kukkura. Fiskarsin paistokasariin voita ja sienet perään. Kun sieniä oli melko runsaasti niin niistä tuli pannulle melkoisesti nestettä. Kääntelin sieniä ja annoin osan nesteestä kadota liesituulettimeen.
Samalla pienin sipulin ja myös sipulin vartta.
En viitsinyt odottaa kaiken nesteen haihtumista, vaan lisäsin voita ja hieman vehnäjauhoja. Sipulit sekaan ja kääntelyä. Painelin sieni-sipuliseoksen tasaiseksi levyksi pannulle, pikkuisen mustapippurirouhetta ja kaadoin munamaidon päälle. Sitten vaan odotusta että munamaito hyytyi.
Lautaselle ja naamariin. Maha tuli täyteen, saapas nähdä missä vaiheessa tulee taas nälkä – nythän en lisännyt sienien joukkoon säilykelihaa, kuten yleensä.
Arvasin oikein – sienet eivät siirtäneet nälkää merkittävästi. Piti jo käydä tekemässä metvurstivoileipä.
Hyvän kuuloinen resepti, munakkaan valmistaminen on monelle yllättävän hankalaa, vaikkakin todellisuudessa oikeinkin helppoa.
Tärkeintä on välttää liian kuumaa pannua / levyä ja antaa hieman aikaa onnistuneelle lopputulokselle.
Kyllä munakas aika pitkään nälkää pitää, mutta ei loputtomasti.
Kanttarellimunakkaasi vaikuttaa herkulliselta, mutta nälän pitämiseen voisin laittaa palvipeuraa jonkin verran pieneksi pilkottuna…
Palvipeura kuulostaa hyvältä ajatukselta. Sitä ei vaan kärsi pistää kovin paljon, tai sienen maku katoaa peuranmaun taakse. Kinkkukuutiot voisi olla parempi tässä tarkoituksessa.
Vähän aikaa sitten pistin kantarellien sekaan hyvää naudanlihasäilykettä ja se oli liian voimakkaan makuinen sienien kaveriksi. Halpa rasvainen sikanautasäilyke toimii yllättävän hyvin.