Tiedän mainiosti, että jotkut eivät voi sietää kukkakaalia. Minun mielestäni kukkakaali on ihan hyvää syötävää seuraavalla tavalla valmistettuna.
Kotimainen tuore kukkakaali, joka ei ole seissyt pitkään poiminnan jälkeen. Upea puhdas melkein valkoinen. Kannan leikkuupinnasta näkee, että on tuore.
Kattilaan vettä ja levy päälle. Sekaan Maggi Kostilja lihaliemikuutio pienittynä ja köntti voita. Vettä sen verran, että kun sinne pistetään kukkakaali, niin hieman yli puolet siitä peittyy.
Veden lämmetessä poistetaan kukkakaalista kanta ja lehdet. Kukintoja ei irroteta, vaan kukkakaali näyttää edelleen kukkakaalilta.
Kun liemi alkaa kiehua, niin kukkakaali sinne yläpuoli ylöspäin. Kansi päälle. Noin viiden minuutin kuluttua käännetään kukkakaali ylösalaisin ja kokeillaan haarukalla kypsyysastetta. Taas noin viiden minuutin päästä kääntö ja kypsyystesti. Jne. Ei ole tarkoitus keittää kukkakaalia pehmeäksi mössöksi, vaan juuri ja juuri kypsäksi.
Kun sopivan kypsä, niin pois levyltä ja liemi kaadetaan mukeihin – on todella mainio juoma. Olisi ”synti” kaataa sitä viemäriin.
Hyvä annos kukkakaalia lautaselle ja vaikkapa lihapullia kaveriksi – herkuttelemaan.
Kun lämmittää niitä lihapullia ja kukkakaalia myöhemmin mikrossa, niin kermajuustosiivut kukintojen päälle ja onpa taas herkullinen ateria nokan alla.
Kukkakaali on aivan erinomainen ”keksintö”, kunhan ei keitä sitä ylikypsäksi vaan sellaiseksi, että se jonkun verran rouskuu suussa.
Sitä voi paistaa, grillata, syödä raakana, tai tehdä vaikka maito/ juusto/ voi kastikkeen kera gratiinia uunissa.
Kukkakaalipyre hyvän pihvin ohessa on myös erinomainen yhdistelmä.
Noin yleisimminkin kaalit ovat varsin herkkullisia ja monipuolisia raaka-aineita ruoan laitossa.
Eipä ole tullut mieleenkään syödä kukkakaalia raakana.
Tuoretta hyvää kotimaista keräkaalia minä sen sijaan syön raakana. Lehti kerrallaan irti kaalista, käärin tötterölle ja rouskutan menemään.
Kyllä se menee raakana oikein hyvin. Pesee vaan huolellisesti ja antaa rouskua.
Keräkaalin on myös erinomaista ja hassu, mutta hyvä yhdistelmä on grillattua Bratwurstia raaka kaalilehti ympärille ja eiku syömään.
Moni varmaan ottaa kuuman makkaran talouspaperiin, ettei näpit pala. Se kaalinlehteen kääriminen on hyvä idea.
En erityisesti pidä, enkä kukkakaalia sisältävästä kesäkeitosta.
Kukkakaali on peruste voin olemassaololle.
Jee, olipa ihana postaus, kiitos!
… ja pilkkokaapa kukkakaali palasiksi perunalinttejen, sipulin, runsaan valkosipulin, suolan ja voin kanssa leivinpaperille nyytikisi. Kääri se nyytti alumiinifolioon ja uuniin 225 C tunniksi.
Pitää alimmat ja joku muukin osa olla ruskistunutta. Porkkanan lintit antavat väriä. Älkää säästelkö valkosipulia ikä voita.
Alimmat lintit ruskistuneina ovat herkullisimpia.
Heikki, perunalintti ja porkkanalintti ovat minulle uusia sanoja. Onko kyseessä siivu?
Kuulostaa työläältä ja aikaavievältä sapuskalta, mutta voi olla hyvääkin jos niitä valkosipulia ja voita on tarpeeksi.
Itse en ole juurikaan keksinyt porkkanalle hyvää käyttöä. Pienehkö ihan tuore melkein vasta maasta nostettu ja vain pesaistu on hyvää haukella sellaisenaan. Isommasta saa raastettua koneella raastetta. Kun siihen raasteeseen sekoittaa puolukkasurvosta ja sokeria, niin lopputuloksena on erinomainen salaatti.
Juhani
– ”lintti” on siivu.
Tuon valmistelu kestää noin 15 min. Kypsennys tunnin.
Tämä vanha kukkakaalireseptini näyttää edelleen kiinnostavan lukijoita. Jokohan sitä kotimaista hyvää kukkakaalia olisi saatavilla? Odotan jo vesi kielellä.
Tämä Jussin kukkakaaliresepti on edelleen hyvin suosittu Pirkan blogien tilastojen mukaan, eikä turhaan.
Odotan taas jo vesi kielellä sopivaa kotimaista kukkakaalia, keittääkseni sen taas tällä vanhalla reseptillä. Kyseessä on todella herkku, vaikka olenkin vannoutunut liharuokien ystävä. Tänäänkin on tullut syötyä lihaa eri muodoissaan monen monta kertaa. Niin, sylki kiertää suussa sitä kukkakaalia odottaessa tätäkin kirjoittaessa. Keräkaalin lopun rouskutin jo iltapalaksi.
Vanha artikkelini Jussin keitetty kukkakaali on edelleen hyvin suosittu – olisi vaan tarjolla sitä hyvää kotimaista kukkakaalia. Täällä Varkauden seudulla on ollut aivan liian kuivaa, joten eipä ole juuri näkynyt kukkakaalitarjontaakaan. Ulkomaista en osta, jos vaan kotimaista tulisi tarjolle.
On aivan käsittämätöntä miten sadealueet ovat pelänneet Varkautta ja kiertäneet Varkauden eri puolilta – usein niin, että on liipannut ohitse kummaltakin puolelta. Tätä menoa ei ole luvassa kunnollista sienisatoakaan.
No, niin nyt sitä herkkua taas sai.
Jos ei ihan jättikukkakaali ole kyseessä, niin kaksi kääntöä, eli yhteensä 15 min keittoa on mielestäni riittävä.
Söin kerralla suuuuren annoksen ja ryyppäilin lientä jälkiruuaksi.
En jaksanut enää odottaa vuotuista herkuttelua, vaan ostin eilen hyvän kotimaisen kukkakaalin.
Laitoin litran vettä ja kaksi Maggi Kostilja lihaliemikuutiota – sekä tietysti sen köntin voita. Keitin kaksi kertaa kääntäen, eli yhteensä noin 15 minuuttia. Hieman vähempikin keittäminen olisi riittänyt, mutta hyvää tuli.
Tällä kertaa tein ”kukkakaali brutale”, eli söin vain pelkästään kukkakaalia ja join perään ison mukillisen keitinlientä. Siis ei lihapullia, makkaraa tms. kaveriksi. Söin ison annoksen ja vielä santsasinkin. Todella herkullista – kokeilkaapa, vaikka epäilyttäisikin.
Tunnustan. Se pelkkä kukkakaali rasvojen kerakaan ei pitänyt nälkää kovin pitkään. Laitoin sitten Reissumiehelle Virosta ostettua Rannarootsin Vürtsine sealiha säilykettä, ja pistelin sen napaani.
Se oli siis eilen.
Huomenna on sitten vuorossa loput siitä kukkakaalista ja keitinliemestä – mutta lenkkimakkaran kera – vaihteeksi. Kukkakaalille tietysti kermajuustoa päälle, eikä sitä lenkkimakkaraakaan sellaisenaan syödä.