Tällainen vanha sotilas katselee mielellään hyvännäköisiä sotilaita.
Viimeisimmässä Ruotuväki-lehdessä oli juttu naisista varusmiehinä.
En malttanut olla leikkaamatta jutussa olleesta kuvasta aliupseerioppilas Laura Palvaksen kuvaa toistenkin ihailtavaksi. Ulkonäkö ei tietenkään ole sotilaalle tärkein asia, mutta ei hyvästä ulkonäöstä haittaakaan ole – katselijalle tulee hyvä mieli.
Mikäs siinä.
Itse ihailen naisia, joilla on vähän ”rotia”. Esim yleisurheilija, kiekonheittäjä Sanna Kämäräinen on mielestäni tosi hot.
Minun mielestäni naisen ei tarvitse olla missikilpailujen voittaja, mutta ei myöskään miesmäinen.
Tulee hyvä mieli katsellessa kaunista naista ja paha mieli kun näkee jonkun vaikkapa itsensä älyttömän paksuksi syöneen.
On hyvä että fysiikka kestää. Siihen vielä sitten kun kanttikin kestää niin ollaan turvallisilla vesillä.
Tämä aliupseerioppilas Laura pyrkii olemaan vähintään miesten keskimääräisellä tasolla lihaskunnossa, joten eiköhän se kanttikin kestä.
Mulle sanoi vanha vääpeli Linnan kassulla sotilaan naaman pitää olla kun petolinnun perse . terv tepivaari
Sitä vaatimusta Laura ei täytä.
Sanna Kämäräinen ei ole miesmäinen, vaikka lihaksia onkin.
En tiedä – urheilijat ja urheilu ei kiinnosta minua pätkääkään.
Sotilaan pitää olla yleiskunnoltaan hyvä, koko kropan terveenä.
Urheilijalla sen sijaan on fokus vain yhteen osaan kroppaa ja huomaahan sen – epätasainen terveys johtaa siihen että sairaseläke koittaa kolmekymppisenä.
Kyllä tämä maa mielummin tarvisi pinon lisää sotilaita kuin urheilijoita. Noin niinkun terveyskantilta katsoen.
Kyuu
Riippuu lajista. Kyllähän monessa lajissa pitää treenata hyvinkin kokonaisvaltaisesti kroppaansa ja kuntoaan.
Oikeastaan lajissa kuin lajissa
Vanhan hyvän sanonnan mukaan urheilija ei tervettä päivää näe.
Minun mielestäni kohtuullinen kuntoilu on hyvä asia, mutta huippu-urheilu ihan /Cstä.
Tuo on se mainospuhe, mutta ei totuus. Kuuntelee näitä Ylen urheilukeskusteluista, lukee muuta kuin alan propagandapohjaista tietoa – urheilussa vedetään kroppa yli rajojen, käytetään tavallaan muutamassa vuodessa tietystä lihasryhmästä kaikki irti ja samalla heikennetään kehon omaa puolustuskykyä. Kyllä sen näkee 30v urheilijoiden kunnosta, lääkeongelmista, yms.
Tulee mieleen se tapaus kun balettitanssijat ja jääkiekkoilijat tapasivat. Jääkiekkoilijat eivät saaneet yhtään tehtyä esim. nostoja joita balettiväki sai mainiosti, koska kokonaiskunto oli niin heikko. 60v tanssija voi olla 25v huippukiekkoilijaa paljon terveempi ja vahvempi.
Jos em. sotilas olisi ollut tuossa mukana, ounastelen että olisi päässyt mainiosti baletin taitoihin mukaan.
Kyuu: ”Jos em. sotilas olisi ollut tuossa mukana, ounastelen että olisi päässyt mainiosti baletin taitoihin mukaan.”
Motivoituneet nuoret naiset ovat suuri voimavara maanpuolustuksessa. Heillä on kova tahto onnistua, joten he tekevät myös kovasti työtä onnistuakseen.
Minulla on hyviä kokemuksia virolaisista naisista maanpuolustuksen sektorilla. Oppivat nopeasti, ovat oma-aloitteisia ja rohkeita.
No luulis herättävän nuoret miehetkin.
Hyvä pointti Niilolta. Hyvin pärjäävä ja mukavan näköinen nainen voi pistää miehetkin yrittämään kovemmin.
No, minä nyt en ole vanha sotilas…enää (ikä), olenpahan täysinpalvellut entinen sotilas.
Tuo asevelvollisuus tuossa vaiheessa ei nyt paljonkaan vaadi (oppilas) ja yleensäkkin nainen asevelvollisena, vaikkakin vain vapaaehtoisena…hmm.
Siitä olen kyllä tyytyväinen, ettei minun aikanani naisia ollut asevelvollisina.
Toisaalta, mitenkähän Itävallan vaalit ko avaukseen liittyvät?
Olipa näköjään artikkelissa väärä linkki. Aivan kummallista. Onkohan vaihtunut kun laitoin erääseen kommenttiin sen linkin. ???
Nyt pitäisi olla oikea linkki Ruotuväen kyseiseen artikkeliin. Tarkistin vielä että toimii.
No, nythän tuo linkki toimii mutta edelleenkin pitäydyn mielipiteessäni.
Toisaalta, olihan noita naissotilaita Suomen sisällissodassa, NL:n molemmissa, sekä talvi-, että jatkosodissa.
Kuitenkin; mielestäni ei naisen paikka voi olla suoranaisessa tappohommassa, viestiaselaji, ilmavalvonta, lääkintä, muonitus. Siellä nainen saattaa olla miestäkin parempi ja huolellisempi.
Naissotilaat varmaankin pääsääntöisesti suuntautuvatkin tehtäviin joissa fokuksessa ei ole mahdollisimman monen ryssän tappaminen. Kuitenkin hyvä aseenkäyttötaito kuuluu jokaiselle sotilaalle ja sen aseen pitää pääsääntöisesti olla tehtävästä riippumatta ”käden ulottuvilla”.
Vaikka naissotilas palvelisi esimerkiksi selustassa olevassa viestikeskuksessa, niin sekin voi aivan hyvin joutua hyökkäyksen kohteeksi.
Tokihan se on selvää, että naisetkin pitää kouluttaa ainakin jotenkin aseen käyttöön…mutta ei taistelujoukkoihin.
Kenenkään tappaminen ei kuulu koulutukseen vaan kiväärikaliperisten aseiden käytön oppimiseen; puolustuksen tavoite ei ole kenenkään tappamiseen vaan osoittamaan mahdollisen kriisitilanteen eskaloituessa (ehkä), valmiuteen puolustaa isänmaatamme.
Tässä näin maanantaiaamuna minulla on luppoaikaa; suon sen itselleni, aamusella keräsin kuhat verkoista ja nyt on aikaa.
Tuo Ruotuväki-lehden artikkeli loi minulle/naissotilaat, paljonkin erilaisia mielikuvia.
Vapaaehtoinen reservipalvelus; syitä artikkelin mukaan näyttäisi olevan ainakin neljä.
Niin sanottiin, seikkailunhalu, kokeilunhalu mutta aika harva naissotilas pääsee/hyväksytään ammattikoulutukseen.
Ammattisotilaan ura on pitkä; seula tiheä ja niin ollen oikeastaan harva siitä selviytyy ja hyvä niin.
Toisaalta on niinkin, että hyvin vähän naisia käy armeijan, joten ei heitä voi ammattisotilaiksi päätyä kuin joku satunnainen, eihän miehistäkään ammattisotilaiksi päädy kuin häviävän pieni murto-osa.
Itse uskon siihen, että nainen voi olla aivan yhtä pätevä ammattisotilaana kuin mies ja näinhän se maailmalla on ollut jo kauan.
Mika: ”Itse uskon siihen, että nainen voi olla aivan yhtä pätevä ammattisotilaana kuin mies ja näinhän se maailmalla on ollut jo kauan.”
Olen täysin samaa mieltä.
Sotilas sodassa taistelukentällä useimmiten hoitaa tehtävänsä parhaiten nimenomaan tappamalla mahdollisimman monta vihollisen sotilasta.
Poikkeuksena tiedustelutehtävä, joka pitäisi hoitaa paljastumatta.
Ah, mitä suloa, minä itken.
Tulis kauheita lähitaisteluita.
Minä kannatan tasa-arvoisuutta tiettyyn rajaan asti, kun ja jos fysiikka toimii rajoittavana tekijänä. Häpeääkö siitä miehinen ego, jos nainen pääsee arvoasteikolla yläpuolelle, ei pitäisi.
Onhan meilläkin nyt jo, naisia kouluttajina, en ole varma, mutta miksi ei olisi. Sotilaslentäjinä ei taida olla, mutta siviililiikenteessä kylläkin, ainakin yksi. Meillä on monissakin miehisissä ammateissa naisia, miksi ei siis sotilaissakin.
Toistan itseäni, miksi ei olisi, sanokaa edes yksi syy, miksi ei olisi, ei pelkkä sukupuoli voi olla mikään rajoittava tekijä.
Pentti, minulle se ”tasa-arvo” ei merkitse mitään – mutta Suomen puolustuskyky ja puolustusvalmius siitäkin edestä.
Vanhoina hyvinä aikoina suomalainen isänmaallinen nainen saattoi liittyä Lottajärjestön riveihin ja hyödyntää siellä Suomen maanpuolustusta aivan erinomaisella tavalla: viestilottana, ilmavalvontalottana, lääkintälottana, muonituslottana, jne., jne. Nyt se ei valitettavasti ole mahdollista. Siksi on erinomaista että on edes mahdollisuus käydä vapaaehtoisena varusmiespalvelus.
Muuten, Virossa on edelleen lottajärjestö (Naiskodukaitse), lottatytöt (Kodutytret), suojeluskuntapojat (Noorkotkat) – ja tietysti Suojeluskunnat (Eesti Kaitseliit). Virossa naiset voivat itse valita liittyvätkö Naiskodukaitseen (vaikkapa radisteiksi) vaiko suojeluskuntalaisiksi aseellisiin tehtäviin. Suomella on paljon opittavaa Virosta.
Miksipä sitten tästä kinaamaan alan. Minulla nyt vain tuosta sotilaskoulutuksesta ja sen vaatimuksista lienee vähintäänkin kohtuullinen kokemus.
Ei sotilaan ainut tehtävä suinkaan ole tappaminen vaan selviytyminen joskus hyvinkin rankasta fyysisestä kuormituksesta ja siitä saattaa tulla kohtuullinen ero miehen ja naisen välillä; välttämättä tietenkään ei.
Nykyajan taistelija-aseistus on siksi kevyttä, että se saattaa hieman tasoittaakkin miehen ja naisen eroja. Aiemmin normaali ryhmäase painoi 9-22kg ja sen joutui aina yksi mies kantamaan. Nykyisin ryhmäaseistuksen raskain komponentti on vajunut jo alle 10kg, joten se tasoittanee eroja.
Fyysinen suorite kuitenkin sotilaalla on säilynyt ja siitä saattaa tulla sukupuolen välisiä eroja.
Tuohon sukupuoli kysymykseen en sinällään ota kantaa; miehen ja naisen psyykkinen ero lienee yksi, fyysinenkin saattaa rajoittaa.
No, tämä ei minulle oikeastaan ole muuta kuin henkilökohtainen asennoituminen. Ja siitä naisen esimiesasemasta; olen siviilielämässä kokenut, ei se ole haitannut.
Kalle, hyviä perusteluita niitä en kiellä, mutta en ehkä miehen ja naisen välistä psyykkistä eroa allekirjoittaisi jos puhuttaisiin ammattisotilaista.
Eikö se kuitenkin tulisi esille jo koulutuksen aikana?
Loppujen lopuksi, hieman yksinkertaistaen kyse on kuitenkin perimmiltään mielenhallinnasta ja paineensietokyvystä.
No sukupuolesta riippumatta jokainen yksilö saattaa romahtaa, kuten hyvin kaikki tiedämme, mutta kuinka suuri ero on sitten sukupuolten välissä?
Sinällään mielenkiintoinen kysymys, jota ehkä voisi peilata siviilielämästä, kun sotaa tuskin kukaan toivoo.
Siviilielämässä naisia työskentelee valtavasti jatkuvan paineen alaisena esim. terveydenhuollossa, tehtävissä joissa on osattava tehdä oikeat ratkaisut juuri tässä ja nyt.
Ei siihen ihan jokainen mies pysty.
Hyviä pointteja Mika – kiitos.
Fyysisesti heikkokuntoisia henkilöitä löytyy niin miehistä kuin naisista. Naisista jotka lähtevät vapaaehtoisina varusmiehiksi tuskin löytyy ihan rapakuntoisia.
Vapaaehtoisilla naisilla on yleensä korkea motivaatio, se auttaa silloinkin kun fyysinen kuormitus vie jo heikkomotivaatioisen miehen pois rivistä.
……– Olemme molemmat lähinnä seikkailija-tyyppiä. Piirteitä on kyllä muistakin, esimerkiksi itse vietän samalla välivuotta, vaikka minulla on myös opiskelupaikka yliopistossa, Palvas kertoo….
Lainaus Ruotuväki
Tutkimuksessa vapaaehtoiset naiset oli jaettu varsin kummallisiin ryhmiin keinotekoisesti.
Tutkimuksen tekijää ei näköjään kiinnostanut pätkääkään vapaaehtoisten naisten isänmaallisuus ja maanpuolustustahto.
Kuka muuten määrittää ja millä suureilla isänmaallisuuden, tai maanpuolustustahdon mittaus tapahtuu; mielenkiintoista olisi kuulla ja lukea.
Yksi tutkimuksissa yleensä käytetty kysymys kuuluu:
Olisitko valmis puolustamaan Suomea ase kädessä, vaikka lopputulos olisikin epävarma?
Isänmaallisuus ja maanpuolustustahto on hyvin helppoa selvittää kysymyssarjalla, johon pitää vastata nopeasti jäämättä miettimään kysymyksiä.
Eräs oleellinen kysymys koskee suhtautumista puolustusmäärärahojen korottamiseen eri prosenttimäärillä.
Tuo edellinen kysymyksesi on täysin retoorinen. Meillä kun operatiivisissa joukoissa ei ole naissotilaille sijoitusta. Ei muuten alueellisissakaan joukoissa.
Paikallisissa joukoissa lienee tehtäviä ainakin osittain.
Tuo jälkimmäinen kommenttisi on sitten sitäkin epämääräisempi ja tuo puolustusmäärärahoja koskeva täysin poliittinen.
Isänmaallisuus ei ole kovinkaan helppo selvitettävä, maanpuolustustahto ehkä hieman helpompi; kuitenkaan ei helppo.
Kuka sitten testaakaan ja analysoisikaan nämä ”hyvin helpot kysymykset”?
Tuo alkuperäinen avauksesi esittämä puoliksi kysymys; hyvännäköinen sotilas; totta mooses hyvännäköinen, sotilas, no, jaa, palvelus kesken. Hyvännäköinen kuitenkin.
Onko sillä merkitystä ?
Mä kannoin kerran 30 kilometrin marssilla konekiväärin tetsareiden ja rynkyn lisäksi.
Varmaankin 7,62×39 patruunaa ampuvan kevyen konekiväärin?
PKMssä vöineen on kantamista ilman rynkkyäkin.
Kyllähän nuo ryhmäaseet, melkoisia järkäleitä yhden miehen aseiksi ovat; paino, LS-, DK- ja PKM, kaikilla yksi tuliannos mukana painoa n 12 kg. Se on sellainen murikka, että se saattaa jakaa miehet ja naiset eri porukoihin, vaikkakaan ei välttämättä.
Kokemusta on kaikista näistä kolmesta.
Paineensietokyky naisilla lienee monesti miehiäkin parempi.
Juu, kvkk se oli.
Ljudmila Pavlitšenko; esimerkki naisesta, joka pärjäsi miehillekkin tappotöissä. Ukrainalaissyntyinen, toimi II-maailmansodan aikaan nykyisen Ukrainan alueella, mm Sevastopolissa.
Kaunis, sironnäköinen tumma nainen mutta aikanaan tappavan pätevä sotilas.
Vilkaisin wikistä: Tuo Kallen mainitsema Ljudmila Pavlitsenko oli tark`ampuja.
En tiedä kyseistä tapausta, mutta yleisesti ryssien propagandaa ei kannata uskoa. Täysin keksittyjä ”sankareita” on pilvin pimein – ei totuuden häivääkään.
Jussi ”En tiedä kyseistä tapausta, mutta yleisesti ryssien propagandaa ei kannata uskoa. Täysin keksittyjä ”sankareita” on pilvin pimein – ei totuuden häivääkään.” Niin, voi olla että sen venakon kaadoista on puolet omia… jos ovat vaikka laittaneet sen varmistamaan ettei hyökkäämään laitetut ala perääntymään…
Tuli mieleen tuosta Ak-47.sta , että vaikka sen sanotaankin olevan sen Kalasnikovin suunnittelema ase niin mitenkähän senkin asian laita todellisuudessa oikein on? Venäläiset veivät saksalaisten asesuunnittelijoita sodan jälkeen venäjälle ja niiden joukossa oli se saksalaisten ”myrskykiväärinkin” pääsuunnittelija… olispa kummallista jos ei olisi käytetty sitä suunnittelijana siinäAk-47:sakin…
Vaikka vihollisia olivatkin ja ovatkin pitää vastapuolenkin sotilasta kunniottaa, vaikka ryssiä ovatkin.
Luin muuten yhdestä sotakirjasta, en muista kenen kirjoittamasta, kohdan kun suomalaiset pioneerit olivat tehneet kiireessä hätäisesti miinoituksen. Aamulla kun menivät katsomaan, niin miinat oli pinottu siistiin pinoon ja niiden päällä oli lappu jossa luki suomeksi:– Yrittäkää nyt vähän paremmin–. Eli kukki se huumorin kukka vastapuolellakin, vaikka olivatkin ryssiä.
Eipä tuo Ljudmila Pavlitsenko mitään propagandaa ole. Kanadassa sekä USA:ssakin kävi ja arvostusta ja erilaisia huomionosoituksia sai mm Coltin tehtailta.
Kyseisestä naissotilaasta olen paljonkin lukenut myöskin amerikkalaisten kirjailijoiden kirjoituksia; turha on vähätellä kansallisuuden vuoksi.
Kaiken lisäksi kun hän rakensi maineensa Moshin Nagantilla; pitänee arvostaa kaiketi hänen taitojaan.
Kuten sanottua en tiedä kyseistä tapausta, mutta yleensä ryssien propagandassa esitetyt ”sankaritarinat” ovat vain tarinoita, ei faktaa.
Oikeastaan asia on siten, että näitä sankaritarinoita viljelevät kaikkien maiden sotahistorioitsijat, poliitikot, sotilasjohto, osa tutkijoistakin…jne. Siis propagandaa.
Hyötyjänä yleensä valtion poliittinen johto, sotatoimien hyväksyttävyys, aseteollisuus (esimerkkinä mm USA:n M-16, kilpailee suunnitteluvirheissä suomalaisen rk-62:n kanssa).
Tarkka-ampujat toisaalta; tekemisistä valtaosa pystytään todentamaan molempien osapuolten toimesta.
Jenkkien M16 rynkyssä on varmaankin liuta suunnitteluvirheitä, mutta sitä on valmistettu yli 8 miljoonaa kappaletta joista varmaankin 90% on edelleen käytössä yli 80 eri valtiossa.
Hyvänä puolena M16 rynkyssä on, että sillä on tapettu liuta kommunisteja.
Olen itse ampunut sellaisella ja myös huoltanut ammunnan jälkeen. Huolto mielellään valoisassa tilassa, jossa on paikka mihin kaikki pienet hilut pistetään ilman että ne häviävät.
Huolto on hankalampaa ja tarkempaa kuin AK47llä.
Meille muistaakseni tuli 60 luvulla uutena puutukilla tuo neliseiska. Silloin ei riittänyt edes ihan kaikille, tuli sitten aikaa myöten.
Oli helppo purkaa ja kasata, aikaa en enää muista. Minä vasenkätisenä ammuin vasemmalta puolelta. Sitä ei kyllä suositeltu, koska hylsy lensi niin takaviistoon, ammuin silti. Sarjatulella nosti helposti piippua, tauluun ei osunut, kuin muutama ensimmäinen laukaus.
Olihan se aikaa sekin.
http://mikkoahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/145231-venalainen-naistarkka-ampuja-ljudmila-pavlitsenko
Tämä on US-blogiston avaus ko asiasta; lukee ketä kiinnostaa.
Uutisista muuten näkyy hyvin millä aseella esim Irakissa Peshmerga-sotilaat ampuvat; tottakait se on AK-47.
Rk-62 oli huomattavasti alttiimpi häiriöille ja se onneton takatähtäin, peltikotelon päällä; ei kyllä AK-47 on todellisen sotilaan työkalu, jopa a-tarvikkeittensa osalta vrt M16 tai Ranskan Famos.
Minä en tykkää siitä suomalaisen rynkyn diopteritähtäimestä. AK-47n avotähtäin on minusta parempi. Lyhyt tähtäinväli AK-47ssa ei helpota tarkasti kauas ampumista, mutta siihen pitäisikin olla eri peli joka ryhmässä.
Äsken sanoin, että vasenkätisenä. Omituinen juttu, mitään muuta en sitten osaa vasemmalla kädellä tehdä. Todella surkea käsi, mutta pyssy menee heti niin.
Ehkä kuulut ns. molempikätisten joukkoon, mutta et vaan ole harjoittanut vasenta?
Itse kuulun samaan ryhmään, mutta kädet ovat melko tasavahvat, jopa kirjoittaminen onnistuu molemmilla.
Mulla oli palvelusaikana kaksi rynkkyä käytössä, kun kuuluin ampumajoukkueeseen hyvän ammuntani vuoksi. (vaikka itse kehunkin) Toinen oli yleiskäytössä ja toinen ampumarataa varten.
Kalashnikovia en ole milloinkaan pitänyt kädessäni, enkä päässyt siihen tutustumaan.
Nyt niitä Rk-62a modernisoidaan. On hyvä, että pysytään edelleen samassa 7,62×39 kaliiberissa.