http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710162200463423_u0.shtml
”Nyman pitää itseään kirjailijana, mutta ei ole toistaiseksi pystynyt elättämään sillä itseään.
– Työmarkkinatukihan on sitä varten olemassa että ihminen työllistää sen avulla itsensä, sitä olen tässä juuri tehnyt ja tekemässä.
– Sitten kai joutuu sossun rahoille. En tunne hirveän hyvin tuota tukijärjestelmää, kun olen aina saanut työmarkkinatukea. Käsittääkseni kukaan ei Suomessa kuitenkaan kadulle joudu, että aina saa rahaa jostain.”
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710152200461929_u0.shtml
”Hakala ei ole pitkiin aikoihin edes hakenut töitä. Hän kertoo oppineensa keplottelemaan niin, että saa aina joko työmarkkinatukea tai sairaspäivärahaa.
– Ei voinut edes sanoa, että normaali työ ei ole minulle. Pitäisi voida vaan sanoa, että minulle sopisi jokin taiteellinen ja luova työ.”
”Nimettömänä pysyttelevä 30-vuotias mies kertoo olleensa työtön kymmenen vuotta. Mies valmistui lukiosta ja aloitti ammattikorkeakoulun, mutta opinnot jäivät kesken. Motivaatio ei riittänyt.
Hän kertoo saavansa työmarkkina- ja asumistukea.
Mies ei ole ikinä tehnyt kokopäivätyötä.
– En halua mennä töihin. En ole koskaan lähettänyt oikeaa työhakemusta minnekään”
”Kirjailija, taiteilija, luova työ, vapaa.-aika jne jne.
Näiden lusmujen mielestä heillä on oikeus tehdä juuri sitä, mitä itse haluavat ja yhteiskunta on velvollinen elättämään heidät.
Eivät Linna, Päätalo ym. kirjailijat millään sossu-/työmarkkinatuella eläneet, vaan tekivät töitä, kunnes kirjailijoina kykenivät itsensä elättämään.
Nyt Suomessa koulutetaan lisäksi järjetön määrä ”taiteilijoita”, joille ei edes ole töitä tai eivät kykyjen puutteen vuoksi itseään koskaan ”taiteilijan” ammatilla elätä.
Näiden mielestä heillä on oikeus harrastaa muka ”ammattiaan” ja yhteiskunnan pitäisi heitä elättää.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä tällaisilta pitää katkaista tukien maksu ja järjestää vain hallimajoitus ja soppatarjoilu päivittäin.
samaahan harrastavat päättäjämme sopeutumiseläkkeineen….maksetaan me niidenkin kekkuloinnit. Niinkauan kun jaksetaan.
Ymmärrän että opiskelua tuetaan, ymmärrän että eläkettä ja sairaspäivärahaa maksetaan. Ymmärrän senkin että työttömäksi jouduttuaan pitää yhteiskunnan tukea kunnes jotain työtä ilmenee.
Mutta työnkin pitää olla sellaista jolla elää ja jota kannattaa tehdä.Nyt on kaikenmaailman työkokeilua, koulutuskokeilua ja kuntouttavaa työtoimintaa joita tehdään pikkupalkalla ja alistuen. Missä on yritykset jotka työllistävät ja joiden kannattavuudeksi riittää että tullaan toimeen, johtaja jonkinverran paremmin kuin työntekijä. Luulisi että yrittäminen kannattaa koska verotus on huomattavasti kevyempää kuin pienipalkkaisella palkkatyöläisellä tai eläkeläisellä. Ja tukiakin saa vaikkei pyydäkään. Jopa kansanedustajat kehiteltyään uusia duuneja sopeutumisajalle, joka muuten on määräämättömän mittainen. Että kyllä tässä maassa on epäkohtia poistettavaksi ; muitakin.
Hardwick juuri sanoi että apitalismi on tapettava tai se tappaa meidät
Lusmuilua ei voida yleistää vaikka jokunen niitäkin.
Yhteiskunnan varoilla elää moni herrakin ja ihan herran päiviä.
Arvostan omillaan toimeen tulevaa ja yksin elävä ihminen elääloppujen lopuksi aika pienellä tuella. Paljon kalliimaksi yhteiskunnalle tulee työtön joka muuttaa taajamaan vuokratuella asujaksi ja hakee aktiivisesti työtäjota ei ole tarjota. Kaikenmoiset näennäistyöt palkatta ovat nekin yhteiskunnan tuella olevia.
Millä oikeudella kaikenlaiset lusmut katsovan yhteiskonnalla olevan velvollisuus heidän elättämiseensä?
Tämä lienee se aika ajoin kuultu HYVÄ KYSYMYS
Parempi kysymys on mitä asialle voisi tehdä?
Kansantaloudellisesti on totta puhuen yks hailee onko meillä kourallinen tällaisia lusmuja.
Mutta miten säätää pykälistöä niin että emme kiusaa niitä jotka eivät sitä ansaitse? On ihmisiä jotka ovat oikeasti sairaina ja paranemisaika voi olla pitkä, vaikka kuinka olisi työhalua.
Jos ”yhteiskunta” estää tuloksellisen työnteon ja tarjoaa tilalle korkeintaan simputus”työtä”.
Minun mielestäni:
1. Terveiden ja työkykyisten henkilöiden kaikkia tukia yhteensä pitää alentaa niin alhaiselle tasolle että rupeaa työ kiinnostamaan. Ei ole järkevää, että jos joltakin luukulta ei enää saa, niin sitten annetaan toiselta luukulta.
2. Yleissitovuus pitää kieltää lailla. Työntekijä ja työnantaja sopivat keskenään työehdoista.
3. Pitää lopettaa kouluttaminen sellaisiin ammatteihin joissa ei ole työvoimalle vastaavaa kysyntää – ja kouluttaa sellaisiin ammatteihin joissa on avoimia työpaikkoja. Oppisopimuskoulutusta on lisättävä.
4. Julkisen sektorin palvelut on asetettava tärkeysjärjestykseen ja vähiten tärkeitä palveluja on lakkautettava kokonaan niin paljon että tulot ja menot ovat tasapainossa. Se parantaa Suomen kilpailukykyä ja luo uusia hyödyllisiä työpaikkoja.
Meillä on henkilöitä, jotka eivät ihan aikuisten oikeesti pärjää tässä oravanpyörässä ja heitä pitää auttaa ja tukea.
Meillä on myös ”wanna be” taiteilijoita ja myös muita ammattiryhmien edustajia, jotka vankkumattomasti uskovat oman panoksensa ainutkertaisuuteen, mutta kukaan ei ole siitä sen vertaa samaa mieltä, että olisivat valmiita maksamaan henkilöiden tuotoksista.
Helppo tuomita jos ei itse ole pudonnut työttömyyden loukkuun.
Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi.
Toveria ei jätetä oli jo sodassakin sanonta.
Oppisopimuskoulutus työharjoittelun ohella pelasti minut nuorena.
Oppisopimuskoulutuksessa lienee edelleenkin se ongelma että ainakin omalla alallani tylnantaja haluaa perustaidot omaavia työntekijöitä alalla. Lisäksi olemme tehneet nyt koulutettavasta sukupolvesta sellaisen jolla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä työ on, osa ei ole koskaan nähnyt kenenkään perheestä lähtevän työhön. Suurin osa on pilalle suojeltu vastoinkäymisiltä eivätkä kestä minkäänlaista arvostelua. Työssä kun se valinnanvapaus ei ole ihan niinkuin kotona, ei tehdä jos ei satu huvittamaan.
Myös varsinkin omalla alallani työmaille ei mene ihan kuka tahansa, ei sinne kaivata opettajia säätämään, siksipä reformikin on tuhoon tuomittu ajatus , jos sitä ajatellaan 16 vuotiaiden koulutus ja etenemisauttajaksi.
Oppisopimus ei ole enää niinkuin 1900 luvulla. ei myöskään koulutukseen tuleva aines
Niin, Saksassa on moni muukin asia paremmin kuin meillä. Meillä on pieniä yrityksiä ainakin omalla alallani, neuvottelukunnan kokouksissa pienet yrittäjät ( 5 henk töissä ) ; ei mitään mahdollisuuksia koulutussopimuksiin.
ehkäpä siellä investoidaan ja sijoitetaan tulevaisuyteenkin eikä vaan gayman saarille…..
No jaa, Saksassa oppisopimusjärjestelmä porskuttaa hyvin 2000-luvullakin.
Kyllä nyt on tuo työvoimasysteemit kovemmat kuin ennen. Ei sitä noin vain makailla ilman että lentää kortistosta. . Mutta on myös niin että kaikki eivät sovi kaikkiin hommiin. Työnantaja päättää kenet ottaa. Ei hitsaajaksi oteta äijää pystymetsästä.