https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/jorn-donnerin-27-vuotias-poika-kuulee-aania-ja-uskoo-etta-muutkin-kuulevat-koen-syyllisyytta-sukutaustastani-ja-siita-etta-olen-valkoinen-heteromies-200598897/
Valitettavasti en pääse juttua lukemaan, kun en ole tilaaja, mutta jo otsikko antaa aihetta ihmettelyyn.
Mitä syyllisyyttä voi tuntea siitä, että on valkoinen heteromies?
Tietääkseni se ei ole rikos eikä sosiaalisesti kiellettyä – paitsi telaketjufeministien maailmassa.
Tuollainen alkaa ehkä jo olla hoitoa vaativa sairaus.
Luin tuon jutun ja kyllä täytyy sanoa että säälittää miten täyteen vihaa ja katkeruutta on tämä kirjailija tungettu.
Tiivistän itse näin: ”olen saanut aivan kaiken mitä olen koskaan halunnut ja koska minulla on jo kaikki, voin toivoa enää yhtä: että kukaan muu ei saisi yhtään mitään”.
Mutta muistakaa: tällä hetkellä tämä myy. Tällä hetkellä helpoin tapa päästä julkisuuteen ja saada ilmaista mainosta omille tuotteilleen on lausua juuri näitä trendisanoja. Kaikki, mitä hän tässä markkinointihaastattelussa sanoo, on vakioiskulauseita, tusinakamaa, valmiiksi jonkun muun kirjoittamaa ja asettelemaa. Se myy. Se on markkinointia, eikä yhtään typerää sellaista.
Mutta älkäämme sekoittako markkinointia ja ihmisyyttä toisiinsa.
Lienee näinkin.
Jos tuotannon myynninedistäminen perustuu vain tällaiselle, ei tuotanto ilmeisesti ole lukemisen arvoista.
Tuohon kun vielä lisää: LIHAA SYÖVÄ valkoinen heteromies.
En päässyt lukemaan juttua, mutta asiasta muuten.
Ennen lukijat tekivät kirjoittajasta Kirjailijan. Nyt sen tekevät mainosmiehet, tai siis yrittävät tehdä, joskus myös liikoja itsestään luulevat kirjaltajat. Hyviä kirjoittajia on pilvin pimein, hyviä kertojia paljon vähemmän. Tuskin hyvä manageri (Amerikassa kirjailijalla pitää kuulemma aina olla manageri) on hyvällekään kertojalle pahitteeksi, mutta rahalla ei pysty tekemään hyvästäkään kirjoittajasta hyvää kertojaa. Tähdenlennoiksi taitavat jäädä.
Joululukemiseksi hain kirjastosta mm. Juha Hurmeen romaanin ”Nyljetyt ajatukset”. Hurmeen finlandiapalkittua teosta ”Niemi” en vielä saanut, mutta tein siihen varauksen. Kohtapa voin päätellä ihan itse onko toi Hurme sellainen sanaseppo kuin lehdissä on hehkutettu. Tuosta Niemi- teoksesta olen lukenut Lapin Kansasta sen verran suitsutusta kuin myös saanut jonkinmoisen luonnekuvan kirjailijasta, että epäilen että teos on syntynyt punavihreästä ideologiasta käsin. Toivottavasti olen väärässä.
On myös niinkin että näillä esilläolo on ns mainosta eri asia totta vai tarua itse asia.