Oikeistolainen puhuri on puhaltanut pitkin Eurooppaa jo pitkän rupeaman, liian pitkän. Huolestuttavasti puhuri on saanut myös äärioikeistolaisia muotoja. Edes kapitalistisen talouden jatkuva rämpiminen ei ole horjuttanut sanottavasti oikeiston asemia. Samaan aikaan vasemmistolainen työväenliike on vaeltanut varjojen mailla. Sosialidemokraattinen vasemmisto on koettanut pysyä pinnalla myötäillen oikeistolaista talouspolitiikkaa, kommunistit ja muu vasemmisto yhä lamassa sosialismin romahduksen jäljiltä, etsien uutta suuntaa muuttuneessa Euroopassa ja koko maailmassa.
Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen, lausui Karl Marx aikoinaan. Ajattelevatko Euroopan unionissa toimivat sosialidemokraattinen vasemmisto sekä Euroopan Vasemmisto saavansa EU: ssa vaikuttaen työläiset yhteisrintamaan, murskaten tai ainakin horjuttaen suurpääomien ja kapitalistisen järjestelmän eurooppalaista linnaketta? Historian valossa sosialidemokraateilla tuskin on tulevaisuudessakaan hinkua edes horjuttaa kapitalismia saati murskata sitä. Euroopan nujerrettujen työläisten ja osattomien usko sekä toivo Euroopan Vasemmiston kykyyn taistella pääomia vastaan ovat olematonta.
Onko siis kansallisesti ja kansainvälisesti vasemmistolaisen työväenliikkeen nostettava kädet pystyyn – ei suinkaan. Eri maiden työväenliikkeiden on hankittava kunkin oma työläistensä luottamus takaisin. Vasemmiston on tunnustettava yksissä tuumin luokkaristiriitojen olemassaolo, joka ei osalle työväenliikettä muka ole tätä päivää. Vain siten voidaan harjoittaa työväestöä ja köyhien puolesta tehtävää politiikkaa, tarjota kovalle oikeistolaiselle politiikalle uskottava ja varteenotettava vaihtoehto.
Työväestön edustajien tulee erottautua kyllin selvästi, niin poliittisesti kuin moraalisesti oikeistolaisesta arvomaailmasta. Työväenliikkeessä ei saa olla porvarilliseen yhteiskuntaan kuuluvia väärinkäytöksiä mallia VVO: n rajujen vuokrien asumistukikikkailuja, poliittisia lehmänkauppoja, kuten Tampereen pormestarin Golf – kenttähankkeet, Teknologiateollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon järkyttävä 60 prosentin palkankorotus jne. Puhumatta työläisille vahingollisista sopimuksista, kuten Kiky – sopimus yhtenä esimerkkinä. Sitten vielä ihmetellään työläisten ja vähäväkisten uskon loppumista työväenliikkeeseen ja kannatuksen hiipumista.
Työtätekevän kansan ja heikoimmassa asemassa olevien, hyvien elinolojen turvaaminen on tae hyvinvointiyhteiskunnalle, julkisen sektorin toimivuudelle. Tämä kaikki taas on aloitteellisen, aatteellisesti ja moraalisesti vahvan kansallisen työväenliikkeen tehtävä. Rohkeasti vasemmistolaisin tunnuksin, yhteisrintamassa kaikilla tasoilla luottamus työväenliikkeeseen palautetaan. Vain siten työväenliike voi olla vahva myös kansainvälisesti taistelussa ylikansallisia pääomia vastaan.
Taisipa osa työväestöä äänestää persuja jotka lupasivat olla pienen asialla ja tulivat petetyiksi. Osa työväestöä äänesti kokoomusta joka lupasi, mutta ajaa kovaa oikeistolaista politiikkaa. Kepulaiset maaseudulla äänestivät kepua joka ajaa kokoomuksen politiikkaa?
– Mielenkiinnolla seuraan uusia vaaleja – onko kansa viisastunut?
Nyt jos koskaan voisi kysyä – ihan oikeesti – missä luuraa vasemmiston ”voimatakuu” kuin ennen vanhaan ?
Demaritkin sulautunut kokoomuksen vanaveteen Lipposen myötävaikutuksella vuosituhannen vaihteessa !
Vasurien korkein ideologia kivikova verotus ei taida oikein olla suosiossa.
Muistan kun vasemmistopuolueet oli hallituksessa niin verot nousivat jonka maksaa työssäkäyvät ihmiset. Jos haluaa muutosta niin ei pidä äänestää vanhoja puolueita.