Miksi työväenluokka joutuu yhä edelleen taistelemaan oikeuksistaan, jos omistava luokka on puhdas pulmunen ja työläisten parasta ajavia hyväntekijöitä? Moni Ylä-Satakunta lehteä lukeva työläinen varmaan hieraisi silmiään, luettuaan torstaina 14.12 eversti evp. Jorma Jokisalon kirjoituksen: Tammisunnuntain 100-vuotisjuhla.
Jokisalo veti lahjakkaasti mutkat suoriksi ja vääristeli vuoden 1918 tapahtumiin johtaneita syitä. Hän kirjoitti mm. ” Vallankumoukseen ryhtyneet olivat uhreja. Niinkin voi sanoa, mutta ennen kaikkea he olivat oman vallankumousjohtonsa kiihotus – ja vihapropagandan pelottelemia ja heitteille jättämiä onnettomia suomalaisia, joista tuli sijaiskärsijöitä. Todelliset syylliset onnettomuuteen, johon Suomen kansa ajautui talvella ja keväällä 1918, pakenivat aatekotinsa hameenhelmoihin”.
En muista koskaan lukeneeni noin halventavaa tekstiä vuoden 1918 luokkasotaan pakotetuista suomalaisista työläisistä ja heidän työväenliikkeestä. Tuolloin suomalaisen työläisen asema oli käynyt yhä sietämättömämmäksi. Porvariston ja omistavan luokan riisto ja sorto olivat ajaneet työtätekevän kansan epätoivon valtaan. Nälkäkuolemia ja puutetta koettiin, koska porvaristo panttasi elintarvikkeita, käyden ahneuttaan mustan pörssin kauppaa, piittaamatta vähääkään kasvavasta kurjuudesta. Suojeluskunnat perustettiin pistämään työväkeä kuriin ja herran nuhteeseen. Sotilaita lähetettiin jääkärikoulutukseen Saksaan, kuinkas muuten. Vasemmistoenemmistöinen eduskunta hajotettiin.
Kaikkea tätä olisi eversti evp. Jorma Jokisalon mielestä Suomen työväenliikkeen ja sen työläisten pitänyt katsella sivusta! On halpamaista väittää silloisten sorrettujen olleen työväenliikkeen johdon vietävissä ja harhautettavissa. Porvariston aiheuttama riisto, kurjuus, epäinhimillinen kohtelu ja lopulta päällekarkaus saivat työläiset, torpparit ym. taistelemaan oikeuksistaan ja paremman elämän puolesta.
Miten oli valkokaartilaisten laita? Lahtareiden johto vaikeni visusti sodan todellisen syyn ja siksi monille siihen osallistuneille tuli yllätyksenä, että he joutuvat tappamaan suomalaisia työläisiä, vaikka heidät muka lähetetään ajamaan venäläiset pois maasta.
Valkoterrorismin, sen raakalaismaisuuden, kidutuksen sekä keskitysleirien helvettiin joutuneiden omaiset eivät tule antamaan anteeksi, eivätkä unohda heitä jotka vain tahtoivat paremman ja inhimillisen elämän itselle, perheilleen ja turvatun tulevaisuuden lapsilleen. Sitä ei oikeisto halunnut heille suoda.
Oikeiston ja porvariston valkopesu on kovin valikoivaa. Mihin unohtui 100 vuotiaan Suomen juhlahumussa Lenin, joka myönsi Suomelle itsenäisyyden? Entä se, kuinka Suomen oikeisto halusi tehdä itsenäistyneestä maastamme kuningaskunnan ja hankkia kuninkaan Saksasta?
Kyseessä oli kahden eri rodun välinen sota. Näin sanoi Folktigetin ja RKP:n puheenjohtajina toiminut Eric von Rettig sodan jälkeen.
Svekomania liike ja sen pääideologi rotutohtori ja professori A. O. Freudental oli iskostanut rahaeliitin päähän ideologian, että Suomessa on kaksi päärotua valkoinen germaaninen, jota edustivat ruotsalaiset ja keltainen rotu, johon kuuluivat suomen kieltä puhuvat.
Paavo Lipponenkin piereskeli riemusta monta päivää, kun sai ansioistaan rotutohtorin muistomitalin lisäksi kassillisen kahisevaa isoruotsalaiselta nationalistipuolueelta kymmenisen vuotta sitten. Isoruotsalaisen nationalismin suosiminen kannatti siis vielä nykyäänkin.
Harva haluaa uutta sotaa asiantilan korjaamiseksi.
Mikä tää ”työväenluokka” oikein on ??
Taas joku mörkö löytyi, omistava luokka ??
No näitä kai on turha kysellä ??
Työväenluokka ”myy työvoimaa, tuottaa lisäarvoa, ei omista tuotantovälineitä(än) eikä osallistu työn/tuotannon yhteiskunnalliseen organisoimiseen” (marxilaisittain).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka
Luokka voi tarkoittaa seuraavia:
luokka, biologiassa taksonomian taso
luokka, joukko-opin käsite
luokka, filosofian käsite
luokka, olio-ohjelmoinnin käsite
luokka, opetusryhmä ja opetustila erityisesti peruskoulussa ja toisen asteen koulutuksessa
Luokka, Laurent Cantetin ohjaama ranskalainen elokuva vuodelta 2008
yhteiskuntaluokka, samassa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa olevien ihmisten muodostama ryhmä.
Pyhäkoulussa oli aikoinaan yksi luokka vain.
Kansakoulussa oli useampia luokkia. Eri luokkien välillä en havainnut kamppailuja.
Kotikunnassani en havainnut ristiriitoja myöskään eri varallisuusluokkien välillä. Se oli kai sitä yksikulttuurisuuden sopusointua.
Vuonna 1918 Suomi joutui käymään Venäjää vastaan Vapaussodan, jotta jäisi itsenäiseksi valtioksi.
Venäjä yllytti osan punaisia nousemaan aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan, sekä aseisti kapinalliset.
Onneksi Suomi voitti Vapaussodan Venäjää vastaan ja kukisti punakapinan.
Käyttövoimansa punakapina sai rahaeliitin, sen germanistisen ja yltiönationalistisen rotupolitiikan seurauksena.
Demarit tekivät sodan jälkeen RKP:n edustamien rahapiirien kanssa rauhan Väinö Tannerin johdolla. Tannerista tulikin lyhyessä ajassa yksi maamme rikkaimmista miehistä. En tiedä, onko tutkittu lähemmin Tannerin liiketoimien rahoittajia.
Tannerilla ei tainnut olla juurikaan vastansanomista siihenkään, että RKP yritti kaikin käytettävissä olevin voimin hidastamaan suomenkielisen yliopistokoulutuksen kehittymistä.
Demarit antoivatkin tässä jokin aikaa sitten isoruotsalaiselle nationalistilleen, Paavo Lipposelle Tanner-mitalin. Patella meinasivat suupielet revetä tyytyväisyydestä.
Tanner ei kuitenkaan kuulunut jatkosodan aikana RKP:n johdon ja muutamien demareiden muodostamaan Rauhanoppositioon, joka suunnitteli varjohallitusta Lontooseen, vaan Tanner sai tuomion sotasyyllisyydestä.
Sotasyyllisyyslaki oli taannehtiva. Samalla periaatteella Suomen itsenäisyyden nakertajat voitaisiin panna nyt häkkiin viime vuosikymmenien tekosistaan. Niin tuskin tulee käymään.
Punakaartiin liityttiin pitkälti agiteeraajien valheitten ansioista. Venäläiset ja Suomalaiset agiteeraajat kiertelivät puhumassa työväenyhdistyksissä ja kiihottamassa kapinaan. Työväestö oli saanut jo periaatteessa haluamansa kahdeksantuntisen työpäivän ja loputkin sen vaatimukset olisi tulleet ilman kapinaan ryhtymistä. Eikä silloin mihinkään nälkään kuoltu, kuin ehkä kapinan alettua punaisten hallussa pitämillä alueilla kun nämä rosvosivat ihmisten ruokavarastot omille rosvojoukoilleen ja jättivät ryöstämänsä ihmiset ilman elintarvikkeita.
Tämän maan päällä on harvoin liikkunut yhtä kuritonta sakkia, kuin oli punikit ja ryssät, murhaamassa ja ryöstelemässä rauhallisia ihmisiä kuten vuonna 1917- 1918. Vuonna 1917 venäläisten matruusien joukot ryöstelivät ja murhasivat varsinkin helsingissä mielin määrin ja juuri ryssän sotilaita vastaan perustettiin Suojeluskunta ylläpitämään järjestystä ja turvaa ja suojelemaan ihmisten omaisuutta. Punakaartit perustettiin vain ja ainoastaan murhaamaan ihmisiä ja tekemään vallankumous ja ohjeet tulivat venäjän bolseviikeilta.
Juha Porolalta jälleen erinomainen kommentti. Täydennän hieman sitä yllytysosaa:
”Bolsevikkien selvänä tarkoituksena taas oli liittää Suomi neuvostotasavaltojen federaatioon, myöhempään Neuvostoliittoon. Juuri sitä varten Lenin tuki Suomen kapinallisia alusta alkaen minkä kykeni. Samaa hän yritti sittemmin myös Baltian maissa ja hyvällä menestyksellä Ukrainassa ja Kaukasiassa.”[iii]
Ja yllytys jatkuu: ”Lenin puolestaan lähetti Suomen sosiaalidemokraateille innokkaan viestin heti otettuaan vallan Pietarissa: ”Nouskaa, nouskaa viipymättä ja ottakaa valta järjestyneen työväestön käsiin!” Helsingissä pidettiinkin marraskuun 8. päivänä kokous, jossa olivat läsnä muun muassa Kullervo Manner, O.W. Kuusinen ja Edvard Gylling. Bolsevikkeja edustivat muutamat sotilaat ja Leninin Suomeen lähettämä pietarilainen bolsevikki, metallityömies Jukka Rahja. He vaativat suomalaisia tekemään vallankumouksen, ja Kuusinen vakuutti sen tapahtuvan jo samalla viikolla.”[iv] Täydennetään lainausta: Kyseisen 8.11. kokouksen isäntinä olivat venäläiset Smilga, Dybenko ja 8 muuta bolshevikkia. Demareista paikalla olivat mm. Kuusinen ja Manner – venäläiset saivat suomalaiset lupaamaan vallankumouksen.[xiii]
Ja jatkuu sosialidemokraattien puoluekokouksessa 25.11.1917: ”Lenin oli muistanut kokousta kirjeellä, jossa hän jatkoi yllytystään vallankumoukseen, ja Helsinkiin saapui hänen lähettinään kansallisuusasioiden kansankomissaari Josif Vissarionovitsh Stalin, alkuaan Dzugashvili (1879-1953), karski georgialainen bolsevikki. Hän lupasi neuvostohallituksen tukevan Suomen vallankumousta ja maan itsenäisyyttä. Stalin puhui tosin myös ”Venäjän kansojen yhteenliittämisestä yhdeksi armeijaksi”, mikä hätkähdytti kuulijoita, kun puhuja tuntui lukevan suomalaisetkin näihin kansoihin.”[v]
Stalin yllytti Helsingissä 27.11.1917 punikkeja kapinaan, luvaten venäjän avun. Kaikkien Venäjän kansojen (ml. Suomi) piti liittyä yhteen yhdeksi armeijaksi.[ix]
Venäjän hallituksen edustaja Suomessa Smilga yllytti 20.12.1917 Helsingin Izvestijassa Suomen punikkeja ”kukistamaan porvaristo”. Piti tehdä vallankumous niin kauan kun venäläinen sotaväki oli tukemassa. Punikit protestoivat sotaväen poissiirtämistä vastaan.[x]
Lenin ja Venäjän ulkoministeri Trotski yllyttivät 27.12.1917 punikkeja nousemaan kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan.[xi]
SDP:n puoluesihteeri Turkialle luvattiin Pietarista aseita 2-3 vaunullista siinä tapauksessa, että SDP todella ryhtyisi vallankumoukseen.[xiv]
”Trotski — lähetti Suomen sosiaalidemokraattiselle puolueelle kategorisen sähkeen 15 000 miehen keskittämisestä viipymättä Helsingin ympäristöön ja vallan ottamisesta työväestön käsiin.”[xii]
Olavi Laine: ”Neuvostoliittolaisen historioitsijan V. M. Holodkovskin mukaan Lenin oli monessa vaiheessa henkilökohtaisesti yllyttänyt suomalaisia aateveljiään vallankaappauksen suorittamiseen. Hänen 11.11.1917 antamansa kehoitus oli 16.11.1917 esillä keskusneuvoston kokouksessa. — Sdp:een puoluekokous pidettiin 25-27.11.1917. Bolshevikkeja oli nyt edustamassa Stalin, joka jälleen kerran kehoitti puoluetta ryhtymään vallankumouksen tielle vaikeuksia pelkäämättä. ”Jos te katsotte tarpeelliseksi meidän apumme”, hän sanoi, ”me annamme sitä teille ojentaen veljellisesti kätemme. Tästä voitte olla varmat.” — Hallitus antoi eduskunnalle 4.12.1917 itsenäisyysjulistuksen, jota eduskunnan enemmistö kuunteli seisaalleen nousten. Vasemmiston edustajat istuivat. 5.12.1917 jätettiin valtalaki äänimäärin 103-91 vahvistamatta, mutta samana päivänä sanoi Lenin Petrogradissa: ”Olemme juuri valloittamassa Suomea”. Itsenäisyyttä koskeva päätöslauselma hyväksyttiin eduskunnassa 6.12.1917 äänimäärin 100-88.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venaja_%20yllytti_suomalaisia_punikkeja_nousemaan_kapinaan.htm
Paskaa. ”Lähteesi” sepittävät mitä sattuu ”Leninin suuhun”.
Kaikki Leninin todelliset muistiinmerkityt puheet ja kirjoitukset ovat netissä. Ikinä et pistä linkkiä originaalilähteeseen. Munaat totalisesti ”auktoriteettisi”.
Punaiset eivät olisi aloittaneet vallankumousta 28.1.1918, jos Mannerheim ei olisi aloittanut sotatoimia ja valkokaartien siirtelyä omien alueidensa ulkopuolelle 24.1. Mnnerehim pakotti punaiset ”kapinoimaan.
”Luokkayhteiskunta” on taakse jäänyttä.
Ihmisiä on turhauttavaa luokitella.
Ei ole vaan jyrkempi kuin koskaan, sitten Länsi-Rooman orjuuden kaatumisen…
Putkiselta todella outo kommentti. Lenin nimenomaan takoi bolsevikkien päähän kansallisvaltioiden itsemäärämisoikeutta ja johdonmukaisesti myönsi Suomelle itsenäisyyden.
Olitko paikalla näkemässä ku noi hyvin tiiät ??
Leninin mielestä: ”»Irtautumisoikeus on paras ja ainoa poliittinen keino idioottimaista pikkuvaltiosysteemiä ja kansallista eristäytymistä vastaan — Eroaminen ei suinkaan ole meidän ohjelmamme. Me emme lainkaan kannata eroamista.»”[iii]
Huomattakoon myös jo alkuperäinen venäläistämisaikomus.
”Leninin kansallisuuspolitiikan ytimen Stalin katsoi sisältyvän nerokkaaseen paradoksiin »eroamisesta yhdistymistä varten». »Kansallisten kulttuurien on annettava kehittyä ja päästä täyteen laajuuteensa, tuoda esiin kaikki mahdollisuutensa, jotta sosialismin voitettua koko maailmassa voitaisiin luoda edellytykset niiden sulautumiselle yhdeksi yhteiseksi kulttuuriksi, jolla on yksi yhteinen kieli.»”[iv]
Leninin mielestä Suomen piti antaa erota, koska hänen mielestään Suomessa kansan enemmistö oli sosialismin kannalla. Lenin halusi tukea Suomesta.[v]
Stalinille eroaminen oli vain työkalu. Sitä piti kannattaa tai vastustaa sen mukaan kuin proletariaatin vallankumouksen edut vaativat.[vi]
Stalin yllytti Helsingissä 27.11.1917 punikkeja kapinaan, luvaten Venäjän avun. Kaikkien Venäjän kansojen (myös suomalaisten) piti liittyä yhteen yhdeksi armeijaksi.[vii] ”»Toverit! — Jos te tarvitsette meidän apuamme, me annamme sitä teille, veljellisesti ojentaen teille käden. Tästä voitte olla varmat.»”[viii]
”Irtautumisoikeus” koski vain tapauksia, joissa irtautuminen tapahtui kommarien johdolla yhdistymiseksi Venäjään.[ix] Siten kun porvarillinen Ukraina julistautui itsenäiseksi, niin Venäjä alkoi heti taistelemaan sitä vastaan – kuin myös Suomessa.
Lenin ja Venäjän ulkoministeri Trotski yllyttivät 27.12.1917 punikkeja nousemaan kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan.[xi]
Stalin esitteli Keskuskomitealle Suomen tunnustamisen, samalla hän puhui jälleen siitä, että punikkien on otettava valta Suomessa.[xii]
Venäjä oli kyllä sanallisesti tunnustanut Suomen, mutta ei tehnyt mitään miehitysjoukkojensa vetämiseksi Suomesta. Suomi nimitti maiden välisen sekakomission jäsenet, mutta Venäjä ei.[xiii]
”Leninin kansallisuusohjelma taas ei tähdännyt, kuten olemme nähneet, suinkaan pienten, itsenäisten ja kaikkein vähiten porvarillisten kansallisvaltioiden muodostamiseen – vaan vähemmistökansallisuuksien myötätunnon hankkimiseen irtautumisoikeutta hyväksi käyttäen bolsevikkien puolelle.”[xiv]
Maaliskuun lopussa 1918 Stalin mainitsi esimerkkeinä Venäjän federaatioon muodostettavista osavaltioista Puolan, Ukrainan, Suomen, Krimin ja Kaukasian. Stalin toimi Leninin ohjeita seuraten.[xxv]
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venaja_ja_sopimukset.htm
Jussi: ”Leninin mielestä Suomen piti antaa erota, koska hänen mielestään Suomessa kansan enemmistö oli sosialismin kannalla. Lenin halusi tukea Suomesta.[v]” Näin se oli. Venäjällä oli itse samaan aikaan sisällisota valkoisten ja punaisten välillä, eikä bolseviikkien asema ollut ollenkaan vakaalla pohjalla. Se oli heikoissa kantimissa ja Lenin halusi ja tarvitsi ehdottomasti Suomen punaisia TUKEMAAN SIVUSTAANSA eikä vähiten saksalaisten uhan takia. Venäläisillä ei ollut mitään mahdollisuuksia eikä resursseja käymään sotaa YKSISTÄÄN vielä Suomeakin vastaan MUUTEN KUIN YHDESSÄ PUNIIKKIEN KANSSA JA ANTAMALLA ASE ja MIEHISTÖ APUA ja KIIHOTTAMALLA puniikkeja tekemään vallankumous ja liittämään Suomi sitten siihen ihannevaltioonsa….
Niin Juha, Venäjä tarvitsi suomalaisia punaisia tekemään maanpetoksen – nousemaan aseelliseen kapinaan Suomea vastaan ja Venäjän hyväksi.
Juha Porola
21.12.2017 18:35
Jussi: ”Leninin mielestä Suomen piti antaa erota, koska hänen mielestään Suomessa kansan enemmistö oli sosialismin kannalla. Lenin halusi tukea Suomesta.[v]” Näin se oli. Venäjällä oli itse samaan aikaan sisällisota valkoisten ja punaisten välillä, eikä bolseviikkien asema ollut ollenkaan vakaalla pohjalla. ”
Venäjän valkoiset ja Suomen valkoiset olivat aivan eri asia – paitsi Mannerheimin klikki, joka taisikin käydä viime kädessä Venäjän sisällissotaa.
Venäjän valkoiset oliva feodaaleja, he olivat aloittaneet sisällissodan kerenskiläisiä porvareita, ”nuorturkkilaisia” vastaan Kornilovin kapinalla. Valkoiset kaikkein viimeksi olsisivat antaneet Suomelle itsenäisyyden: he olisivat voittaessaan myös muuttaneet yhyteiskuntajärjestelmän ja LÄÄNITTÄNEET maat feodaalitiluksiksi sotilaskometajille. Nyt kerenskiläiset ja menshevikit olivat pudonneet maakuntasarjaan”.
” Se oli heikoissa kantimissa ja Lenin halusi ja tarvitsi ehdottomasti Suomen punaisia TUKEMAAN SIVUSTAANSA eikä vähiten saksalaisten uhan takia. ”
Leninille olisi tuossa suhteessa kelvannut hyvin Suomen ei-feodaalisten VALKOISTENKIN tuki!
Eikä olisi edes ollut hono idea sitä tarjota itsenäisyyttä vastaan…
” Venäläisillä ei ollut mitään mahdollisuuksia eikä resursseja käymään sotaa YKSISTÄÄN vielä Suomeakin vastaan MUUTEN KUIN YHDESSÄ PUNIIKKIEN KANSSA JA ANTAMALLA ASE ja MIEHISTÖ APUA ja KIIHOTTAMALLA puniikkeja tekemään vallankumous ja liittämään Suomi sitten siihen ihannevaltioonsa…. ”
Venäjällä ei ylipäätään ollu mitään halua käydä sotaa SUOMEA VASTAAN!
Eikä se sellaista käynytkään.
Putkisen ”linkeistä”:
” Leninin kansallisuusohjelma taas ei tähdännyt, kuten olemme nähneet, suinkaan pienten, itsenäisten ja kaikkein vähiten porvarillisten kansallisvaltioiden muodostamiseen – vaan vähemmistökansallisuuksien myötätunnon hankkimiseen irtautumisoikeutta hyväksi käyttäen bolsevikkien puolelle. ”[xiv]
Olisikohan tähän mitään vaikutusta sillä, että KERENSKI MENETTI HETI AUKTORITEETTINSA YDINTUKIALUEILLAAN ERILAISTEN PORVARILLISTEN SEPARATISTIEN JOUKOSSA ALLEKIROITTAESSAAN LÖYSIMMIN VENÄJJÄN LIITTYNEEN ALUEEN SUOMEN EDUSKUNNAN (LAITTOMAN) HAJOTUKSEN, ja määrätessään ”maakuntavaaleista”?
Esimerkiksi Kerenskin tukipylväs Ukrainen Keskusrada aloitti heti pyssyjenkalistuksen – ja kääntyi tässä yhteydessä ensialkuun myös bolshevikkien puoleen. Samaa tapahtui myös Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa ainkain.
Ketkäs ne mahtoi marssia Vaasassa maihin lahtarien tueksi? Ja sitä sitten jatkui jatkosodassa ja taas meillä on vieraita joukkoja kun Nato ja USA käyvät meidän maaperällä harjoittelemassa sotaharjoituksiaan. Samaan aikaan porvaristo myy kiihkeästi kansallisomaisuuttamme ja itsenäisyydestä on vain muisto vain jonka Lenin meille myönsi.
”Ketkäs ne mahtoi marssia Vaasassa maihin lahtarien tueksi?”
Kiitos hyvästä kysymyksestä.
Kyseessä olivat Saksaan sotilaskoulutusta saamaan matkustaneet suomalaiset vapaaehtoiset, joista tuli jääkärit. He tulivat Vaasaan taistelemaan Venäjää vastaan Suomen Vapaussodassa. He olisivat halunneet taistella yhtenäisenä Jääkäripataljoonana, mutta Marski teki heistä Suomen laillisen Armeijan kouluttajia ja johtajia. Jääkärit johtivat Suomen voittoon Vapaussodassa ja torjuntavoittoihin Talvisodassa sekä Jatkosodassa.
Tästä voitte lukea lisää Jääkärien merkityksestä Suomelle:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Jaakareiden_merkityksesta.htm
Tietysti pitkin suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein luotettaviin lähteisiin.
Osa jääkäreistä muuten jäi Saksaan kun kuulivat joutuvansa taistelemaan omia maanmiehiään vastaan.
Parhaillaan on lukemisen alla juurikin tuota ajanjaksoa koskeva historianteos ja jääkäeidenkin osuus tarkastellaan uuden historiantutkimuksen valossa ja sanoisinpa, että hieman yllättäviäkin tapahtumia on tullut ilmi niin Saksasta kuin Suomestakin.
Suomesta Saksaan lähteneet jääkärit lähtivät nimenomaan vapauttamaan Suomen ryssän vallasta – mahdollistamaan itsenäisen Suomen.
Saksasta valitettavasti värvättiin jääkäreiksi mm. rikollisia vankiloista, internoituja merimiehiä, jne. Koko sillä porukalla ei ollut ideana Suomen itsenäisyys, vaan päästä parempiin oloihin. Osa heistäkin toki oli kunnon suomalaisia.
Osa kapinoi jo koulutusaikana ja siirrettiin kurikomppaniaan tai leirille – pois Jääkäripataljoonasta. Sellaista roskasakkia ei edes haluttu mukaan Suomeen, vaan hylättiin oikean jääkäripäällystön toimesta.
”Uusi historiantutkimus” on osittain punikkien valheita. Varmaankin ne valheet miellyttävät Pohjolaa.
Kerroppas J Putkinen, mistä syntyi termi ”punajääkärit”, samoin kannattaisi selvitellä itselleen käsite ”Simon kahakka”.
Jääkäreiden historia ja sen merkitys Suomen sisällissotaan on aivan liian romantisoitu, korostettu ja puhtaaksi kiilloitettu.
Jopa 20-luvun jääkärikenraalimajuri (silloinen) tunnusti, että Saksan antama koulutus oli ainoastaan rivimieskoulutusta, muutamalle harvalle ryhmänjohtajakoulutus. Itse kertoi toimineensa joukkueen varajohtajana vain parisen viikkoa.
Ja nyt Torvads elvyttää sitä feodaalihurrilaakin…
Ahtiainen taisi tarkoittaa venäläisiä meriupseereita, jotka liittyivät valkoisiin. Se oli mahdollista, jos toi laivansakin… Mutta sellainen ei sitten myöhemmin pelastanut etniseltä vainolta, esimerkiksi pappejakaan.
Kyllä työläinen joutuu edelleen taistelemaan oikeuksistaan kuten 1918 etenkin ns alempiarvoisten töiden tekijät sekä työttömät joita yritetään etuja alentamalla saada tekemään lähes palkatonta työtä ja nöyränä erilaisin piiskoin.
On totta että Venäjä on ainoa joka on antanut itsenäisyyden Suomelle. Ruotsalaiset olivat miehittäjiä Suomessa, Saksa olisi vienyt itsenäisyyden jos olisi voittanut sodan ja EU on vienyt suurimman osan Suomen itsenäisyydestä. Suomella on vain enää sodanjulistusoikeus ja verotusoikeus vielä jäljellä.
Kovasti ainakin talvisodassa Neuvostoliitto yritti valloittaa Suomea, ja olihan Venäjä miehittäjänä 1809-1917.
Niinpä Niilo, nytkin tuo työttömien aktiivimalli, voi herra jumala mitä orjuuttamista ja rääkkäystä.
Näin yleistasolla kysymyksenä ; saako työttömillä olla että viettää Joulua että lahjanako Valtiolta sanktiot ?
Työelämä nykyään on jo lähes akrobatiaa saati sitten työttömillä !
Paljon siinä suhteessa on tultu alas sitten – 80,90 lukujen.
On tuo punainen sokeus näköjään voimissaan sellaisillakin, jotka eivät silloin edes eläneet.
Tosiasia kuitenkin on, että punaiset aloittivat aseellisen kapinan laillista hallitusta vastaan ja murhasivat aseettomia siviileitä ennenkuin niihin rikoksiin vastattiin mitenkään.
Tätä et Tiainen kykene millään sokealla uskolla miksikään muuttamaan etkä tekijöiden syyllisyyttä miltään osin poistamaan..
Sota ja kapinat olivat tuohon aikaan viimeistä muotia. Saksassakin marxistit saivat aluksi menestystä.
Lähitulevaisuudessa Euroopassa tulevat muotiin sisällissodat, kun kansallisvaltiot nousevat unionin fasistista pakkovaltaa vastaan. Suomen kannattaisi ennen sitä vaihetta pyrkiä unionista eroon.
Juha K
Valkoinen ja voittajien sokeus se vasta jotain onkin. Kaikki uskotaan mitä oikeistopropaganda suoltaa niin menneistä ajoista kuin nykyisyydestä.
Kaikkea ei todellakaan uskota ja itsellä on kyky lukea muutakin kuin yhtä lähdettä.
Tosiasia kuitenkin on, että aseellisen laittoman kapinan aloittivat punaiset samoin kuin aseettomien siviilien murhaamisen eikä se miksikään muutu.
Samoin tosiasia on, että tänäkin päivänä noiden tekojen puolustajia löytyy.
Onneksi emme joutuneet punaisen hirmuvallan uhriksi, kuten Venäjällä kävi.
Olihan punaisilla jo valmiit tappo- ja vangitsemislistat toteutettavaksi voiton jälkeen…
Jotenkin ”luokkavamma” on jäänyt kytemään ihmisten mieliin, eikä siitä edes haluta päästää irti. Se on kuin eräällä paikkakunnalla sota Lotta Svärd patsaan pystyttämisestä. Sekin on valunut yli äyräidensä ja aiheuttanut poliittisen riidan, joka mitenkään ei liity itse hankkeeseen.
Pentti; kyllähän minä osallisena siinä olin, tiedät hyvin.
Lähtökohtani vain oli Forssan historiallinen tausta; työläiskaupunki ominaisine historioineen.
Tästä Lotta-Svärd asiasta otin rinnalle Lotta Svärd historian (kaksi melko erilaista järjestöä). Talvi- ja jatkosodan Lotta Svärd historiana, on pääsääntöisesti epäpoliittinen, kun taas 1918 Lotta-Svärd aatehan oli täysin poliittinen. Alkuaikaan ko järjestön jäsenet kuuluivat SK-piirien alaisuuteen, vasta elokuussa 1919 Mannerheim antoi käskyn perustaa SK-järjestöstä erillään oleva Lotta-Svärd järjestön vaalimaan valkoisten tarkoitusperiä, kuten se oli ollut heti sodan päättymisen jälkeenkin. Mannerhein, jolla oli melkoisestikkin ongelmia jääkäri-upseerien kanssa, halusi ilmeisesti rauhoittaa ilmapiiriä. Tämä on asia, jota nykyiset patsashankkeen edustajat eivät osanneet ymmärtää; so eivät tunteneet historiaa.
Henkilökohtaisesti en tunne mitään luokkavammaa, enkä koskaan ole tuntenut. Olen kokenut olevani tämän yhteiskunnan ehkä täysivaltainen jäsen, ilman mitään poliittista painolastia mutta, sallittakoon minullekkin mielipiteen vapaus.
Kalle, tiedän kyllä. Senpä vuoksi en halunnut mainita nimiä, edes paikkakunnan.
Minä haluan ajatella lotta- asiaa mahdollisimman neutraalisti, koska siitä ajasta on tultu melko pitkä matka. Toisekseen meidänkin kylästä oli lottana useampi nuori rouva, tai neiti, joiden poiittista kantaa ei edes kyselty, nyt se tosin tiedetään, mutta enää sillä ei ole merkitystä.
Suuri osa lotista ei enää elä, ei kuten ei minunkaan äitini, joka oli rintamalottana. Eipä hän koskaan suostunut juuri sodasta puhumaan, sanoi vaan, että hän on sotansa sotinut ja se riittää.
Kyllä minun arvomaailmaani sopii hyvin Lottapatsas, ilman mitään poliittisia ajatuksia. Minä voin hyvin ajatella sitä sota-ajan naisena, tms. Miesten patsaita on maailma täynnä, ihan sen tasa- arvon vuoksikin nainen ansaitsee sellaisen.
Pentiltä hyvä kommentti – kiitos.
Juhani Putkinen
19.12.2017 18:53
Vuonna 1918 Suomi joutui käymään Venäjää vastaan Vapaussodan, jotta jäisi itsenäiseksi valtioksi. ”
Venäjän armeija ei tapellut Suomen sisällissodassa.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/07/neuvosto-venajan-armeija-ei-tapellut-suomen-sisallissodassa
” Venäjä yllytti osan punaisia nousemaan aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan, sekä aseisti kapinalliset. ”
Valkoiset aloittivat sotatoimet Viipurissa 24.1.1918 hyökkäämällä kupunkiin tuomallaan ulkopuolisella valkokaartilla venäläisen varuskunnan kimppuun.
Mannerheim väitti ”Venäjän hyökänneen Suomeen”, mikä oli vale, mutta sitä ei ollut varsinkaan valkokaartilaiilla mitään keinoa tarkistaa.
Vasta seuraavana päivänä heänet nimitettiin Puolustusneuvoston puheenjohtajaksi.
Tässä oli taustalla Keskusvaltojen ja Enteneten-mielisten porvari/feodaalikeirien taistelu. Mannerheim oli keskuvaltojen puolella, mutta esimerkiksi Judenitsh, joka joka olisi hyväksynyt jo valtalainkin, oli Enteneten puolella. Samoin syrjäyetetty Claes Charpentier, entinen Judenitshin alainen, jolla ei ollut erityisempää haluakaan komentajaksi ja häntä vaivasi sydänvika.
” Onneksi Suomi voitti Vapaussodan Venäjää vastaan ja kukisti punakapinan. ”
Suomi, tyhkäeduskunta julisti Venäjälle sodan vasta vuorokausi sen jälkeen, kun viimeinen punainen osasto oli antautunut 15.5.1918. Myöhemmin Suomi esitti aluevaatimuksen itä-Krjalasta ja Kuollan niemimaasta.
Roistovaltiohommelit olivat tuohon aikaan muotia. Suomen johtajat olivat muotitietoisia silloinkin.
Nyt taas on vähän yli kaksikymmentä vuotta ollut muotia itsenäisyyden luovuttaminen ilman taistelua. Se muotivaihe alkaa olla pikkuhiljaa ohi ja on alkamassa toinen siisoni.
Ruotsikin oli tuolloin roistoilusta kovasti kiinnostunut. Miehitti Ahvenamaan. Ja Tornion suunnalla olivat Ruotsin joukot lähtökuopissa mahdollista Lapin valtausta ajatellen.
Roistomaiset freudentaalit olisivat varmaan liittäneet koko Suomen ”ruotsalaisen valtiasrodun” alamaiseksi. Paljon on tuon ajan kirjeenvaihtoa hävinnyt, mutta jäljelle jääneestä aarteistosta saisi varmaan lisävalaistusta ajan aatteista.
Suomi joko tajuaa erota EU:sta itse tai viimeistään sisällisodan halvaannuttamana.
Kaikkien viime sodissa Lottina toimineiden vielä elossa olevien puolesta häpeän forssalaisten ymmärtämättömyyttä ja lottahistorialla saivartelua.
Myllymatti; kirjoitin muistaakseni neljä mielipidekirjoitusta, sain lukuisia kirjeitä(huom siis kirjeitä) liiteaineistoineen ja täytyy sanoa, että hyvän paikallispalautteen sain. Monet kertoilivat isiensä ja isoisiensä raaàsta kohtelusta sodan jälkeen. Lapsiakin ammuttiin.
Tauno Tukkinen on näistä asioista kirjoitellutkin ja paljon.
Näin ”junan tuomana” osaan perustella vain ja oikeasti paikallishistoriaan ja sen tuntemukseen.
Erikoisin piirre lienee, että paikallispoliitikot kyllä taputtelivat selkään, vaan kannanottoja ei esim FSTY:n suunnalta tullut ensimmäistäkään.
Summa summarum; en kadu lähtemistäni ko kirjoitteluun, saamieni palautteiden johdosta, tunnen toimineeni oikein.
Koska eri foorumeilla yritetään välillä väittää Suomen Vapaussotaa sisällissodaksi, johon Venäjä ei osallistunut, niin teen joitakin lainauksia Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian professori Ohto Mannisen kirjoituksesta Vapaussodasta:
”Suomessa tammikuun lopulla 1918 syttynyttä sotaa käytiin Suomen itsenäisyyden vakaannuttamiseksi, vanhaa emämaata Venäjää vastaan.”
”Venäläisten joukkojen karkottamisajatus oli johdonmukaista jatkoa itsenäisyysliikkeen toimintaan: siihen oli varauduttu jääkäriliikkeellä – suomalaiset saivat sotilaskoulutusta Venäjän vihollisen Saksan armeijassa – ja aktivistien perustamilla suojeluskunnilla. Itsenäistymisen jälkeen Suomen hallitus halusi poistaa entisen emämaan mahdollisuudet vaikuttaa maan asioihin.”
”Kenraali Mannerheim oli varautunut aloittamaan venäläisjoukkojen aseistariisumisen myös Pohjanmaalla. Kun punaisten vallankumous oli julistettu ja venäläiset olivat osoittaneet liittyvänsä heihin, valkoiset aloittivat aamuyöllä 28.1. Pohjanmaallakin venäläisten joukkojen aseistariisumisen. Se onnistui useimmiten verettömästi, mutta johti eräin paikoin senaatin joukkojen ja venäläisten joukkojen välisiin taisteluihin. Taistelujen laajenemisen estämiseksi venäläisille selitettiin, että aseistariisuminen ei ollut suunnattu Venäjää vastaan. Suomen hallitus olisi mieluummin halunnut saada venäläiset pois ilman taistelua. Suomessa olleet venäläisen sotaväen vallankumoukselliset johtoelimet eivät kuitenkaan mukautuneet selitykseen vaan julistivat 28.1. sodan, kirjaimellisesti he ilmoittivat olevansa sotatilassa valkokaartia vastaan. Venäjän neuvostohallitus vahvisti sodan edellyttämällä joukoilta aktiivista taistelutoimintaa ja valkokaartien tuhoamista.”
”Venäjällä vallan kaapanneen bolshevikkipuolueen kannalta oli Suomenkin kohdalla kysymys uuden neuvostohallituksen hengissä pitämisestä ja maailmanvallankumouksen odottamisesta. Heidän taktiikkaansa kuului ajatus ”eroaminen yhdistymistä varten”. Itsenäisyys oli myönnetty Suomelle, jotta Venäjän-vastainen kansallishenki heikkenisi, jotta Suomen työväestö voisi kansallishengen estämättä kaapata vallan ja jotta Suomi sen jälkeen palaisi Venäjän yhteyteen, suunnitteilla olevaan suureen neuvostokansojen liittoon.”
”Venäjän armeija nimitti osastojensa Suomessa suorittamia sotatoimia ”taisteluksi suomalaisia porvarillisia valkokaarteja vastaan”. Tämä venäläisten sota omasi kahdenlaisia tavoitteita, joita yhdisti taistelu valkokaarteja vastaan. Toisaalta valkokaartit olivat karkottamassa venäläisiä maasta – tältä osin venäläisten taisteluun ryhmittyminen oli vahvasti puolustuksellista – mutta toisaalta venäläiset yllyttivät suomalaisia punakaarteja vallankumoukseen ja olivat valmiit tähän liittymään – näin venäläisten toiminta oli hyökkäyksellistä Suomen laillista valtiovaltaa vastaan.”
”Sotatoimien jo käytännössä päätyttyä Suomen hallitus toukokuussa 1918 ryhtyi toimenpiteisiin siltä pohjalta, että Venäjän kanssa oli tammikuusta lähtien vallinnut sotatila. Juridisen ratkaisun teki mahdolliseksi se, että eduskunta nyt vihdoin pääsi kokoontumaan. Neuvostohallitus suostui Saksan välityksellä rauhanneuvotteluihin. Monien välivaiheiden jälkeen rauhankontaktit vuonna 1920 johtivat Tarton rauhansopimukseen.”
”Venäläisen sotaväen osuus vallankumouksellisten puolella oli varsin ratkaiseva. Venäjän hallituksen tuessa tärkeintä oli suomalaisten punaisten varustaminen aseilla ja heille annettu koulutus- ja neuvonantaja-apu. Tykistön ja konetuliaseiden käytössä venäläiset toimivat itse ampujina ja punaisten kouluttajina.”
”Voimaansa Venäjä lisäsi tuomalla Suomeen Pietarin alueelta vanhan armeijan osastoja, noin 2 000 miestä. Itse asiassa moninkertainen määrä käskettiin lähtemään, mutta vain osa totteli.”[i]
Venäjän armeija ei suorittanut Suomessa sotatoimia.manninen valehtelee kuten aina. ”Eroaminen yhdistymistä varten” on Osmo Jussilan keksintö, ainakin jos valtioista puhutaan.
Venäläisellä sotaväellä ei ollut sisällissodassa mitään merkitystä.
Edelleen professori Mannista:
”Keväällä 1918 Venäjän hallitus sitten päätti pyrkiä rauhansopimukseen valkoisen Suomen kanssa, samoihin aikoihin, kun Suomen eduskunta virallisesti totesi maan olleen sodassa Venäjää vastaan tammikuusta 1918 lähtien.
Venäjän arkistot ovat osoittaneet, ettei ole mitään syytä väheksyä venäläisten osuutta tähän sotaan. Kyse ei ollut vain vapaaehtoisina suomalaiseen punakaartiin liittyneistä neuvonantajista. Mukana oli sekä Suomessa ollutta vanhaa armeijaa että uutta puna-armeijaa ja venäläistä punakaartia. Mikä merkittävintä tämä venäläinen punakaarti ja myös vakinaisen armeijan osastoja lähetettiin Suomeen Pietarista, ja nimen omaan neuvostohallituksen käskystä.”[ii]
On se hyvä kun Putkinen haravoi nuo Mannisen valeet ja tuo ne kumottaviksi, vaikka äijä varmaan mieluiten pimittelisi, mitä julkaisuihinsa on tullut varsinkin ennen nettiä piereskelleeksi.
”Raudun suunnalla kävivät henkilökohtaisesti tilanteeseen tutustumassa Pietarin sotilaspiirin komentaja Jeremejev ja puna-armeijan I AK:n komentaja, kenraali Potapov. — Lohkon komentajana, joka otti ohjeensa suoraan Jeremejeviltä, toimi maaliskuun alusta lähtien M. V. Prigorovski, Taurian palatsin entinen komendantti. Kaikesta huolimatta hyökkääjäin ei onnistunut murtaa jääkärivänrikki V. Läheniemen ja sittemmin ratsumestari G. Elfvengrenin johtamaa valkoisten puolustusta. Näiden siirryttyä maaliskuussa vastaoffensiiviin Raudun asema-alueen venäläiset ja punaiset puolustajat joutuivat vuorostaan miltei saarroksiin onnistuen vihdoin 5. 4. 1918 raskain tappioin murtautumaan puristavan renkaan lävitse etelään. Parituhantisesta joukosta pääsi Pietariin palaamaan ainoastaan nelisensataa. Kaatuneiden joukossa olivat lohkon komentaja Prigorovski ja suomalaisten punakaartilaisten päällikkö Myllys.”[xii] Radan, eli Antrean suunnalla punaisten komentajana toimi vänrikki I. Aleksandrov.[xvii]
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venajan_osallisuudesta.htm
Pietarin sotiaspiirin komentaja oli ainoa vesemmistoeserräkenraali Mihail Muravjov.
Potapov oli Yleisesikunnan eli sotilasoperaatioiden suunnittelun väliaikainen päällikkö. Hänkin oli kaikea muuta kuin bolshevikki.
Polittista yhteistyötä hoitivat opolitrukit kuten sotamies I.F. Jeremejev ja ylipursimies K.S: Jeremejev ja M.V. Prigorovski.
Ei totuus punaisten uskoville kelpaa, koska se veisi pohjan nykyiseltä räksyttämiseltä.
Ei tainnut kummallakaan osapuolella olla puhtaat jauhot pussissa, mutta se on osa historiaa, ja nyt pitäisi keksiä miten välttyisimme siltä ettemme joutuisi uudestaan samaan tilanteeseen missä oltiin vuoden 1918 keväällä.
Vapaussodan osapuolia olivat Suomi ja Venäjä. Venäjä yritti tehdä Suomesta Venäjän Federaation tahdottoman osavaltion ja Suomi taisteli säilyttääkseen itsenäisyytensä, sekä demokraattisen yhteiskuntajärjestyksensä.
Suomella oli puhtaat jauhot pussissa.
Mihinkäs J Putkinen unohditkaan saksalaiset? Ilman heitä esim Tampereen valtaus olisi ehkä kestänyt huomattavasti pidempään.
Vähällä muuten oli, ettei saksalaisia jo silloin jouduttu häätämään mutta ehkä Mannerheimin monarkistinen ajatusmaailma esti sen.
Ei saksalaiset oikeastaan kuulu asiaan – sivujuonne.
Saksalla oli intressi kouluttaa suomalainen Jääkäripataljoona 27 ja toimittaa Suomelle aseita kun Saksa oli sodassa Venäjää vastaan (syyllinen siihen sotaan oli Venäjä).
Mannerheim ei olisi halunnut saksalaisia joukkoja Suomen maaperälle ollenkaan, mutta Suomen laillinen hallitus pyysi joukot Suomeen – Mannerheimin alaisuuteen.
Puhdasta järjetöntä paskaa.
Kerenski ja hurrit yrittivät tehdä osavaltion – ja ohikiitäväksi hetkeksi tekivätkin!
Venäjän Valkoiset yrittivät läänittää Suomen keskiaiskaiksi maaorjamanttaaleiksi.
Manninen valehtelee tapansa mukaan.
Stalin kehotti Helsingissä Suomea julitstautumaan itsenäiseksi. Se taisi olla ensimmäinen kansankomissaarin ulkomaanvierailu.
”Eroamisen yhdistymistä varten” sepitti Osmo Jussila v. 1985 teoksessaan Terijoen hallitus, joka perustuu ensin Trotskin ja ja sitten Tuhatshevskin virheellisiksi tuomituille sotilasteorioille ”vallankumouksen viennistä”, joista käytiin ankara vääntö, mutta niitä ei ollut olemassakaan sisällis- ja inteventiosodan aikana, ja joilla ei ollut mitään merkitystä II maailmasodassa. Lenin ei ole mitään selaisa puhunut, eikä Putkinen ole ikinä pistänyt ainuttakaan suoraa lenin-linkkiä, vaikka kaikki hänen tunnetut kirjoituksensa ovat netissä.
Venäläisiä joukkoja oli kaikkiaan vuoden 1917 aikana Suomessa muodollisesti reilut 100000, joita Kerenski alkoi syyskuussa kotiuttaa 20000 kuukaisivauhdilla parhaat edellä, koska tarvitsi joukkoja muualla. Sanon ”muodollisesti” siksi, että huomattava osa oli laivastoa, joila sattui olemaan kotisatama Suomessa, vaikka he tappelivatkin muualla, esimerkiksi Baltian rannikoilla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota#Ven%C3%A4l%C3%A4iset_joukot_Suomessa
” Venäläiset joukot Suomessa
Venäjän armeijan rappiotilan ja sotaväsymyksen takia venäläisten sotilaiden osuus sisällissodan rintamataisteluissa jäi Karjalan kannasta lukuun ottamatta lopulta vähäiseksi. Vanhan tsaarin armeijan joukkojen vahvuus Suomessa oli ollut elokuussa 1917 noin 100 000 [105] – 125 000 sotilasta. [106] Marras-joulukuusta 1917 lähtien joukkojen määrä alkoi supistua sekä suunnitelmallisten sotilaallisten siirtojen ja kotiuttamisen että jatkuvasti lisääntyneen kurittomuuden ja karkuruuden vuoksi. [107]
Sisällissodan alettua 27. tammikuuta 1918 venäläissotilaita oli Suomessa enintään 40 000 miestä. [108][109]
[Lähes pelkkää laivastoa, osa oli vetäytynyt Baltiasta, ja jatkoi matkaansa Pietariin. RK]
Neuvosto-Venäjän ja Saksan välisen Brest-Litovskin rauhan tultua voimaan 3. maaliskuuta Suomessa oleskelevat noin 6 000 sotilasta käskettiin vetäytymään maasta 2 kuukauden kuluessa. Maaliskuun loppuun 1918 mennessä vanhan armeijan osastot olivat valtaosin poistuneet Suomesta. [110][111]
Lopulta vain 7 000–10 000 venäläissotilasta, osa Suomessa jo olleita ja osa maahan sodan aikana Pietarista tulleita, oli eri tavoin aktiivisia vuoden 1918 sodassa.
Merkittäviä venäläisosastoja ei sotatoimiin saatu suostuteltua, sillä vain 1000–4000 sotilasta taisteli 100–1 000 miehen osastoina ajoittain eri puolilla rintamia.
Toisaalta helmikuun 1918 loppupuoliskolle asti joitakin venäläisiä upseereita toimi punakaartien sotatoimien johdossa: eversti Mihail Svetšnikov Länsi-Suomessa ja I. Jeremejev Itä-Suomessa. ”
Kaikki venäläiset, jotka taistelivat, taistelivat Punakaartin alaisina.
Ivan Foedorovtsh Jeremejev ei ollut upseeri vaan sotamies, kuuluisa politrukki ja konekivääriampuja ja -kouluttaja.
https://murzim.ru/nauka/istorija/istorija-sssr/30793-eremeev-ivan-fedorovich-rod-v-1895-godu.html
Putkisen mainitsema toinen, Konstantin Stepanovitsh Jeremejev, karjalainen, Pravdan toimittaja, sotilasarvoltaan tietääkseni ylipursimies eli vääpeli, oli myös poliittinen komissaari.
https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%95%D1%80%D0%B5%D0%BC%D0%B5%D0%B5%D0%B2,_%D0%9A%D0%BE%D0%BD%D1%81%D1%82%D0%B0%D0%BD%D1%82%D0%B8%D0%BD_%D0%A1%D1%82%D0%B5%D0%BF%D0%B0%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87
Pietarin sotilaspiirin komentaja oli Puna-armeijan ainoa vasemmistoeserräkenraali Mihail Muravjov, kerenkin ja kerenskiläisten raivoisa vihamies, Saksan vakooja, jonka ”päällystakki” Konstantin Stepanovitsh oli, todella tärkeä mies siis kylläkin.
Edelleen Putkisen mainitema Prigorovski oli politrukki ja saman sotilasneuvoston jäsen kuin molemmat Jeremejevitkin. Hänen pitämisensä ”Raudun taistelun oikeana komentajana” on tyhjää pulinaa ja valehtelua.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Muravev%2C+Mikhail+Artemevich
Joukkoihin EI ollut hallituksen virallista komentoyhteyttä, sillä Lenin oli lakkauttanut heti vallankimousyönä sattumalta Pietarissa olleen kenraalikuvernööri Nikolai Nekrasovin viran, eikä tämä ollut palannut Suomeen.
https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/ylen-ajantasa-valehteli-haskisti-sadan-vuoden-takaisissa-uutisissaan-22-11-1917lta/
Neuvostoarmeijan pääesikunnan päällikkö, hiljattain Tsaarin armeijasta loikannut kenraali Nikolai Potapov, joka jatkoi monarkististen ideoiden viljelemistä ja taisi yrittää perustaa sellaisen ”puolueenkin”, ei kyllä taatusti ehtinyt tuohon aikaan käydä Suomessa, eikä häntä olisi tänne välttämättä uskallettu päästääkään, kuten ei esimerkiksi Muravjoviakaan, poliittisesti kaukana bolshevikeista ja ”pihalla” olevia ammattisotilaita.
Ei totuus punasille kelpaa.
Hannun koko maailma romahtaisi jos hän tajuaisi …… 😀 😀
Eivätpä nuo saksalaiset mikään sivujuonne olleet. Heillä oli aivan omat intressinsä; saada Suomesta saksalainen prefektuuri ja saksalainen prinssi Suomen kuninkaaksi, jolloin saksalaisten edut Suomessa olisivat lujittuneet. Kannattaisi lukea Von der Goltzia koskevia kirjoituksia. Mm suomen johtavat poliitikot kävivät presidenttiä myöten Smolnassa ko herran puheilla, siis protokollan mukainen käännetty järjestys.
Historiaa kannattaisi lukea vähän laajemmin kuin omaa käsitystä tukevia muutamia sivuja jonkun kirjoittamana.
Suomen Vapaussodassa Venäjää vastaan saksalaiset olivat sivujuonne. Kuningasseikkailu tapahtui Vapaussodan taistelujen jälkeen. Siinä olivat suomalaiset pääosassa. Ei Saksa, eikä saksalainen josta olisi haluttu tehdä kuningas olleet siihen valmiita.
Kannattaisi lukea muutakin kuin punikkien valheita.
Niin, oikeastaan sivujuonteena voitaneen pitää tsaarin armeijan rippeitä, heillä ei enää ollut valtiovaltaa, ei yhteistä sodanjohtoa; vain esim Helsingistä sadoittain humalaisia matruuseja, jotka surmasivat Mommilan kartanon omistajan. Samanlaisia kurittomia joukkoja riehui ympäri Etelä-Suomen, joskin melko pienin miesmäärin.
Saksalaisten osuus oli strategisesti hyvinkin merkittävä, joskin Mannerheimin harmiksi. Pitivätpä Helsingin voitonparaatin ennen valkoisia.
Sisällissotahan tuo tutkijoidenkin mukaan oli, jos toisaalta, osapuolia oli vähintään neljä; siis ei mitään venäläisten suomesta pois ajamista.
Merkittävää myöskin on, että tsaarin armeijan upseereita liittyi valkoisiin, jopa melkoisia määriä; olihan siihen aikaan tsaarin armeijassa yli 350 suomalaista rintamaupseeria ja lisäksi ns takalinjan upseerit.
Vapaussota käytiin nimenomaan Leninin Venäjää vastaan. Lenin, Trotski, Stalin, jne. olivat silloin vallassa Venäjällä.
Kannattaa kuitenkin huomata, etteivät myöskään Tsaarinaikaiset Venäjän kenraalit (ja amiraali), jotka taistelivat Venäjän kommunisteja vastaan olleet valmiita antamaan Suomen olla itsenäinen.
Kyllä historiasta tulee olla kiinnostunut ja mieluummin kiihkottomasti ja syyttelemättä, en minä sitä sano, mutta onkohan tutkittu missä menee ikäraja jota nuoremmat eivät enää kiistele siitä että kuka mihinkin väärintekoon syyllistyi vuoden -18 aikana.
Suomettumisen aikainen punapropaganda on valitettavasti syöpynyt monien selkärankaan.
Myllymatti; kysymyksesi on hyvinkin aiheellinen….mutta.
Esim Mirko Harjula, s 1975 on näitä asioita tutkinut hyvinkin perusteellisesti ja…ehdottomasti syyttelemättä. Siis varsin nuori tutkija ja historioitsija ei vielä viisikymppinenkään.
Hänen tutkimuksiaan olen viime aikoina paljonkin lueskellut ja tullut vakuuttuneeksi hänen tutkimuksellisesta objektiivisuudestaan. Hänenlaisiaan tarvittaisiin lisää.
Suomen ja Venäjän välistä Vapaussotaa ei kannata tarkastella erillisenä tapahtumana, vaan on otettava konteksti huomioon – mitä muuta Leninin Venäjä silloin puuhasi.
Myös Ukraina julistautui samoihin aikoihin itsenäiseksi kuin Suomi – mutta Venäjä kukisti Ukrainan saman tien. Ukrainalaisilla ei ollut jääkäreitä.
Samoin Georgia julistautui itsenäiseksi Venäjän pitkän miehityksen alta, kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan niin georgialaiset onnistuivat pistämään hanttiin vain pari viikkoa. Georgialaissilla ei ollut jääkäreitä.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Georgian_miehitys_1921-1991.htm
Venäjä hyökkäsi myös itsenäiseksi julistautuneen Viron kimppuun, mutta Viro voitti Vapaussotansa Venäjää vastaan kuten Suomi. Suomalaiset vapaaehtoiset ja Englannin laivasto auttoivat Viroa sodassaan Venäjää vastaan.
Venäjä hyökkäsi Puolaan aikomuksenaan mennä Puolan lävitse Saksan kimppuun. Puolalainen marsalkka Pilsudski kuitenkin löi ryssät. Tuhatsevski pakeni häntä koipien välissä ”1000 km”.
Puolan armeijaa komensi Varsovassa ranskan armeijan esikuntapäällikkö, belgialainen Mexime Weygand, sama vaskisti, joka mämmäsi Ranskan puolustuksen Belgian vastaisella rajalla tahallaan. Tuomittiin kuolemaan, mutta de Gaulle armahti. Sitten hänet valittiin vielä Algeriaan maaherraksi ja aiheutti sielläkin turhan ja verisen sodan. Mannerheimin kavereita ja ihailun kohde.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maxime_Weygand
Venäjä hyökkäsi myös itsenäiseksi julistautuneen Viron kimppuun, mutta Viro voitti Vapaussotansa Venäjää vastaan kuten Suomi. Suomalaiset vapaaehtoiset ja Englannin laivasto auttoivat Viroa sodassaan Venäjää vastaan. (Putkinen).
Tuosta kannattaisi paljonkin lueskella historiaa, myöskin poliittista historiaa.
Ei tuo nyt aivan noin mennyt, jos kyseessä 1920-luku.
”Viron uusi historia”, on oivallinen väline ymmärtää ko ajanjakson tapahtumia.
Suomen kansan surkein asia sinänsä jossa ei oikeasti kukaan voittanut yhtään mitään .
Toivoa sopii ettei hulluus pääse toista kertaa irralleen terv tepivaari
Viron Vapaussota
Saksan kärsittyä tappion Ensimmäisessä maailmansodassa puna-armeija, eli Venäjän joukot, ryhtyi etenemään Baltiaan sitä mukaa kun saksalaiset joukot vetäytyivät. Imperialistinen valloitussota pieniä Baltian maita vastaan alkoi Venäjän toimesta.
Lainaan Erkki Nordbergia: ”Kun Saksa veti joukkonsa pois Baltiasta vuoden 1918 lopulla, Neuvosto-Venäjä hyökkäsi sinne heti takaisin. Neuvostovallan pystyttämistä Baltian maihin oli kuitenkin alettu valmistella jo keväällä 1918. Stalinin johtamaan Kansallisuusasiain kansankomissariaattiin oli maaliskuussa perustettu Latvian asioiden komissariaatti. Syyskuussa muodostettiin Miehitettyjen alueiden keskusbyroo, jossa oli ainakin yksi virolainenkin kommunisti. Koko Baltian bolsevisointiyritys oli Neuvostoliiton muovaamisen kannalta niin merkityksellinen ennakkotapaus, että sitä kannattaa tarkastella hieman lähemmin.
Viron lähelle Jaamaan keskitettiin 11.11.1918 venäläisen 7. Armeijan 6. Divisioona. Siihen kuuluivat muun muassa Viljandin ja Tarton virolaisten kommunistien rykmentit sekä 3. Suomalainen jalkaväkirykmentti (Salomaa 1993,24-25). Pietarissa perustettiin lisäksi 15.11. Viron väliaikainen vallankumouskomitea. Se päätti kaksi päivää myöhemmin siirtyä joukkojensa pariin Jaamaan. Siellä laadittiin suunnitelmat vallankumouskomiteoiden ja punakaartien muodostamisesta vallatuille alueille. Komitea antoi vallankumousjulistuksensa 21.11.1918, minkä jälkeen punaiset joukot hyökkäsivät Narvaan ja Pihkovaan. (Kuten Suomen Vapaussodan alussa ja Talvisodan alussa nukkehallitukset – jp)
Kun Narva oli vallattu, kaupungissa julistettiin voimaan neuvostovalta, jonka nimeksi otettiin Eestin työkansan kommuuni. Venäjän Kansankomissaarien neuvosto tunnusti Eestin neuvostotasavallan itsenäisyyden 8.12. Punaiset joukot etenivät sen jälkeen linjalle, joka kulki noin 30-35 kilometriä Tallinnan itäpuolella Paiden ja Viljandin luota Pärnun eteläpuolelle Riianlahden rannalle.”[i]
Ja Tuglas seuraa: ”Virossa ryhdyttiin kuumeisesti kokoamaan omaa armeijaa, joka aseistettiin Englannista ja Suomesta saaduilla aseilla. Viro toivoi saavansa sotaväkeä myös Suomesta, ja se tarjosi jopa suomalaisvirolaisen valtioliiton luomista Suomelle. Suomen hallitus suhtautui valtioliittoehdotukseen pidättyvästi ja joukkojen lähettämiseen kielteisesti, mutta salli kuitenkin vapaaehtoisten värväämisen Suomesta ja antoi tähän tarkoitukseen 20 miljoonan markan lainankin. Alkuvuodesta 1919 noin 3 700 suomalaista lähti Viroon auttamaan veljeskansaa sen vapaustaistelussa. Virolaiset joukot saivat vastahyökkäyksensä käyntiin tammikuun alussa 1919, ja helmikuun loppuun mennessä oli vihollinen työnnetty takaisin Viron kansallisten rajojen taakse. Puna-armeija teki vielä keväällä ja loppuvuodesta ankaria hyökkäyksiä Viroa vastaan, mutta tuloksetta. Armeijansa menestyksekkään taistelun ansiosta Viro onnistui solmimaan itselleen edullisen Tarton rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa 2. helmikuuta 1920.”[ii]
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Viron_vapaussota.htm
En ole koskaan kuullut että Suomessa olisi käyty vapaussota. Tai no, talvisodan voi sellaiseksi varmaan mieltää. Vuoden 1918 sodasta ollaan puhuttu aina sisällissotana. Venäjällä käytiin myös sisällissota samoihin aikoihin.
Jos vuoden 1918 sota olisi ollut sisällissota, niin miksi Suomi ja Venäjä solmivat keskenään sen sodan rauhansopimuksen?
Koska vasemmiston piiristä on pulpunnut esiin sellaisiakin kummallisia väitteitä, että vuoden 1918 sodassa ei olisi oltu sodassa Venäjän kanssa, niin lainaan Mikko Uolan Jääkärikenraalin vuosisataa: ”Suomi oli vuonna 1918 saanut venäläisiltä määrällisesti suuren sotasaaliin, joka lähes kaikissa aselajeissa muodosti seuraavina vuosina kalustollisen perustan maanpuolustuksen kehittämiselle. Venäläisiltä Suomeen jäänyttä sotamateriaalia pidettiin niin merkittävänä, että venäläiset olivat Tarton rauhanneuvotteluissa vuonna 1920 yrittäneet kiistää sotatilan olemassaolon Suomen ja Venäjän välillä estääkseen tällä tavoin Suomea saamasta sotasaalista. Todisteet sotatilasta olivat kuitenkin niin kiistattomat, että sotasaaliin jääminen Suomelle legitimoitiin Suomen ja Neuvosto-Venäjän Tartossa solmimassa rauhansopimuksessa.”[i]
Rauhansopimus: ”Suomen Tasavallan hallitus ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan hallitus, ottaen huomioon, että Suomi vuonna 1917 on julistautunut itsenäiseksi ja että Venäjä on tunnustanut Suomen valtakunnan, Suomen Suuriruhtinaanmaan rajoissa, riippumattomaksi ja täysivaltaiseksi, ja haluten lopettaa molempien valtioiden välillä sittemmin syntyneen sodan — 1. Artikla – Rauhansopimuksen voimaan astuttua lakkaa sotatila sopimusvaltioiden välillä ja molemmat valtiot sitoutuvat vastedes ylläpitämään keskinäistä rauhantilaa ja hyvää naapuruutta.”[ii]
Lainaus: ”Kun Tarton rauhanneuvotteluissa 1920 Neuvosto-Venäjän edustajat aluksi kiistivät, että maiden välillä olisi vallinnut sotatila, voitiin Suomen puolelta lyödä pöytään asiakirjoja, jotka todistivat, että venäläiset joukot olivat osallistuneet sotatoimiin neuvostohallituksen nimenomaisten käskyjen perusteella. »Trotskin ja Podvoiskin käskyt ovat meille murhaavia», venäläiset neuvottelijat raportoivat Moskovaan. Trotski oli silloin sotaneuvoston puheenjohtaja ja Podvoiski sota-asiain komissaari [puolustusministeri – jp].”[iii]
Vapaussodan rauhansopimus solmittiin 14.10.1920.
Siten ei Venäjä, eikä Lenin suinkaan ”lahjoittaneet” Suomelle itsenäisyyttä vaan yrittivät silloinkin parhaansa mukaan riistää Suomelta itsenäisyyden – siinä kuitenkaan onnistumatta, kiitos Mannerheimin, jääkäreiden ja suojeluskuntalaisten (lopulta lähes koko Suomen kansan).
[i] Mikko Uola – Jääkärikenraalin vuosisata; 2001; sivu 154
[ii] http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Tarton_rauhansopimus.htm
[iii] Max Jakobson, Väkivallan vuodet, 1999, sivu 55
Talvisotakaan ei ollut sitä.
Tuo Savikivi on aivan pihalla ja juuttunut ruotsalaiseen riippakiveensä unohtamalla se, että me emme ilman sen aikaistakaan Ruotsia ja sitä kautta Eurooppa ja Saksaa ja jopa Venäjääkin olisimme olleet tässä yhteiskunnallisessa systeemissä missä olemme.
Vapaussota se ei ollut kuin äärioikeistolaisten näkökulmasta; sisällissota ja kansalaissota se oli – piste. Keitä vapautettiin sodan nimityksen mukaisesti ?
Vapaussodan avulla Suomi vapautettiin ryssän vallan alta. Vapaussodan rauhansopimus solmittiin pitkien ja vaikeitten neuvottelujen jälkeen Suomen ja Venäjän välillä.
Venäjä yritti ensin kiistää maiden välisen sodan, mutta kun todisteet olivat vedenpitävät, niin myönsi lopuksi sodan ja solmi rauhansopimuksen.
”Olimme todella hyppäämässä tuntemattomaan, mutta päättäväisyyttä ei puuttunut, sen olin nähnyt koko Suomessa oloni ajan. Ja yrityksen onnistuminen perustui juuri päättäväisyyteen ja nopeuteen. Jos suojeluskunnat epäröisivät ja menettäisivät aikaa, niin eri varuskunnat ehtisivät kokoontua yhteiseen puolustukseen ja liittyä punakaarteihin, jolloin mahdollisuutemme saada ne riisutuksi aseista olisivat minimaaliset. Kärsimättömän jännittyneenä odotin siis Ylihärmässä ilmoituksia.
Jo yön aikana saapui hyviä tietoja, ja aamupäivällä 28. tammikuuta oli ilmeistä, että alkumenestys riitti varmistamaan tukialueen tuleville sotatoimille. Suurimmat varuskunnat, Vaasan, Seinäjoen ja Lapuan oli riisuttu aseista. Ennen toiminnan aloittamista oli puhelinyhteydet katkaistu. Sen jälkeen olivat suojeluskuntarivistöt – joissa vain kärkimiehillä oli kivääri – käyneet majoituspaikkojen kimppuun pimeän turvin, luottaen siihen vaikutukseen, jonka epäselvästi häämöttävät joukot tekisivät unenpöpperöisiin venäläisiin. Päivän mittaan riisuttiin aseista yhä useampia varuskuntia. Missä toiminta oli viivästynyt, syntyi kuten oli odotettavissa todellisia taisteluita. Neljässä päivässä oli koko Etelä-Pohjanmaa vapautettu; 5 000 venäläistä oli pakotettu luovuttamaan aseensa, 8 000 kivääriä ja 34 konekivääriä saatu, minkä lisäksi tuli vielä 37 tykkiä, joukko kranaatinheittimiä ja melkoiset määrät varusteita ja ampumatarvikkeita. Sanoma aseistariisumisesta levisi kulovalkeana maakunnassa, eikä innostuksella ollut rajoja – ase kädessä tai aseetta halusi joka mies ja nuorukainen olla mukana! Suojeluskuntain miesvahvuus lisääntyi päivä päivältä, ja vallatut aseet tulivat hyvään tarpeeseen. Ei ollut luottamukseni noihin sisukkaisiin, isänmaallisiin miehiin ollut turha.
Nyt oli ennen kaikkea varmistettava tukialueemme etelästä tulevia hyökkäyksiä vastaan ja turvattava Haapamäen kautta itään kulkevat rautatieyhteydet. Tammikuun 29. päivän vastaisena yönä rata räjäytettiin Haapamäen aseman eteläpuolelta. 31. päivänä varmistus työnnettiin 25 km etelään, Vilppulan kapeikkoon. Tämä tapahtuikin kreivin aikaan, sillä vain kahta päivää myöhemmin puhkesivat tällä kaistalla ankarat taistelut.”[ii]
”Vaarallisin hyökkäys suunnattiin kuten sanottu juuri rintaman takana olevaa Haapamäen rautatiesolmua kohden, jonka menetys olisi merkinnyt valkoisen rintaman katkeamista kahteen osaan. Hyökkäystä johti eversti Svetshnikov (106. venäläisen jalkaväkidivisioonan komentaja), joka oli nimitetty ”Länsi-Suomen armeijan” komentajaksi.”[iii]
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Vapaussodan_alku.htm
Mitään venäläisiä jalkaväkidivisioonia ei tapellut Punaisten puolella. Sellaiset oli hajoitettu. Svetshnikov liittyi kaartiin yksitysihenkilkönä ja toimi parhaimmillaan kaartin varakomentjana. Hän oli vanhalta sotilasarvoltaan korkein upseeri. Hänestä ei ollut kovin paljon hyötyä, sillä hän oli huippukoulutettujen kasakkajoukkojen upseeri, eikä hän muutoinkaan tuntenut suomalaista yhteiskuntaa.
Kyllä Risto Koivula oikeassa on;
Punaisia avustaneista venäläisupseereista ylivoimaisesti merkittävin oli eversti Mihail Svetšnikov, joka johti helmikuussa Tampereella läntisen rintaman sotatoimia ja toimi maaliskuun alusta lähtien ylipäällikön neuvonantajana Helsingissä. Svetšnikov komensi sisällissodan loppuvaiheissa myös Suomessa vielä olleita venäläisjoukkoja…..
Lähde Suomalaisen Klubin arkistot 1918 tapahtumista.
Siis ei kyllä Suomessa mitään venäläisiä divisioonia ollut.
Vapaussota on tietysti oikea nimi sille. Tietenkin maanpetturit eli
aseelliseen kapinaan noussut punakaarti yritti häivyttää ja hämärtää totuutta ja käyttää siitä muitakin nimiä. Totuus ei kuitenkaan siitä miksikään muutu. Luojan kiitos että valkoinen armeija voitti vapausodan.
Vapaussota on tietysti ainoa oikea nimi vuonna 1918 aktiivisessa vaiheessa olleelle Suomen ja Venäjän väliselle sodalle, joka päättyi Suomen ja Venäjän välillä solmittuun Tarton rauhansopimukseen. Se Tarton rauhansopimus on oikeastaan Suomen syntymätodistus. Siksi Venäjä ja Venäjän hännystelijät yrittävät aktiivisesti ”unohtaa” Vapaussodan.
Syvä ja pitkä suomettumisen aika on oikeastaan kuin vakava syöpä. Ryssien kätyrit lähettävät edelleen signaaleja Suomea vastaan kuten syöpä yhä uusia etäispesäkkeitä kunnes Suomi kuolisi.
Taistelkaamme sitä syöpää vastaan vapaan Suomen puolesta.
Suomea ja Puolaa ei missääntapauksessa ollut tarkoitus liittää ainakaan neuvostoliittoon, vaikka ne olisivat hakeneet.
Toinen kysymys on, mitä oli tarkoitus liittää sosialistiseen Saksaan, jollaisen syntyyn NL vimmatusti pyrki.
Lenin mm. lykkäsi Puolan puolueen ylimmän johdon Dzerzinskiä lukuun ottamatta kuten Rosa Luxemburgin ja Clara Zetkinin Venäjän puolueesta Saksan puolueeseen, vastoin näiden tahtoa, sillä nämä olisivat halunneet Puolan liittyvän NL:on.
Väliaikainen hallitus oli myöstänyt ensi töikseen Puolalle itsenäisyyden (Puola oli miehitettynä), mutta varapääministeri ja oikeusministeri Kerenski olikin päättänyt olla antamatta Suomelle itsenäisyyttä, mikä oli sosialidemokraateille ja maalaisliitolle yllätys.
Maanpetturit sitten järjestivät Venäläisret maakuntavaalit Suomessa. Sosilidemokraatit lähtivät mukaan, koska olivat varmoja voitosta.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/10/suomen-ja-nl-n-tartton-rauhaa-ei-tehty-mistaan-vapaussodasta-vaan-suomen-tynkaeduskunta-oli-julistanut-venajalle-sodan-15-5-1918
Suomen ja NL:n Tartton rauhaa ei tehty mistään ”vapaussodasta”, vaan Suomen tynkäeduskunta oli julistanut Venäjälle sodan 15.5.1918
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomen-ja-nl-n-tartton-rauhaa-ei-tehty-mist-n-vapaussodasta-vaan
Viimeinen punainen taisteluosasto oli antautunut 14.5.1918 eli yhtä päivää aikaisemmin.
Suomen äärioikeisto pyrki tekemään Suomesta 1917 Venäjän maakunnan Kerens-kin vallan alla ”hajotuttamalla” NAAPURIVALTION SOTILASDIKTAATTORILLA oman ylimmän vallan haltijan Eduskunnan. Hyvä kun Kerenski sentään tiesi, mitä sellainen ”vaalit” on, kun hän oli itsekin ollut ehdokkaana Tsaarin neuvoa antavan Duuman vaaleissa 1912 omassa ja Leninin kotikaupungissaan Simbirskissä (Ulja-novsk), ja tullut valituksikin perustamansa ”Sosialistipuolueen” ehdokkaana hänen äänestäjiensä suuren osan epäilemättä luullessa äänestävänsä Leninin puoluetta…
Suomi oli Wienin kongressin rauhan mukaan RIIPPUMATON VALTIO SIITÄ AL-KAEN, KUN TSAARIN HALLITSIJAHUONE LAKKASI OLEMASTA VALLASSA. Suomen rajatkin oli määrätty Wienin kongressissa, joskin tsaari teki niihin tarkistuk-sen itään päin (suomenkielisen Karjalan liittäminen Suomen suuriruhtinaskuntaan.
Jos Punaiset ja valkoiset kaartit olisivat tuolloin yhdessä tiedottaneet Kerenskille it-senäisyyden olevan voimassa ja että sitä puolustetaan (kuten esimerkiksi Stalin vih-jaisi, mutta ei voinut sanoa suoraan, kun bolshevikitkin tukivat vielä tuolloin Kerens-kin hallitusta Valkoisten, Kornilovin ym., kapinaa vastaan, sisällissota olisi voinut olla vältettävissä. On kuitenkin huomattava, että kaikissa muissa Euroopan maissa paitsi läntisissä naapurivaltioissamme oli tuolloin sisällissota.
Se, että Kerenski lähti pelleilemään Suomen kysymyksessä oli viimeisiä ja ratkaisevia nauloja hänen poliittiseen ruumisarkkuunsa. Eserrien johtama Ukrainan Keskusrada esimerkiksi lähti omille teilleen.
Suomen eduskunta saattoi sodan julistaessaan tietysti minkään estämättä ”Tulkita olleensa sodassa” jo olleensa sodassa pitempään. Olihan ylipäällikkö Mannerheim väittänyt omille, erityisesti maalaisliittolaisille kaarteille muka ”Neuvosto-Venäjän hyökänneen Suomeen”, kun hän itse hyökkäsi venäläisissä varuskunnissa vielä jäljel- lä olevaa väkeä vastaan, joka ei ollut NL:n hallituksen komennossa (eikä tätä ennen myöskään punakaartien, joihin monien venäläisten oli nyt henkensäkin sälyttääkseen liityttävä). Tuollainen tulkinta on pantu mm. kenraali A.F.Airon suuhun. Toki hän on voinut sellaista puhuakin vaikka ei tunnetusti ollut puhelias, eikä kirjoittanut muistelmiakaan.
Tuo tulkinta ei kuitenkaan ole oikea diplomaattiselta (de jure) eikä faktuaaliselta kan- nalta (de fakto):sotaa ei ollut julistettu eikä esimerkiksi aluevaatimuksia vielä esitetty suuntaan eikä toiseen (jos sellaisia ei esitetä, ei yleensä kannata julistaa sotaa, vaikka jossakin vaikka ilmassa tai merellä tapella rymisteltäisiinkin).
Venäjän hallitus oli kahteenkin otteeseen yrittänyt lähettää edustajansa myös val-koisten puolelle (mahdollisesti myös sovittelutarkoituksessa), mutta nämä vangitsivat lähettiläs eversti Nikolai Kovankon (joka oli ollut Viaporin viimeinen venäläinen komendantti) ja torjuivat myös seuraajan minkä jälkeen Suomi kohta julistikin sodan.
Neuvosto-Venäjän armeijan joukkoja ei ollut eikä varsinkaan sotinut Suomessa.
Lenin ajoi läpi itsenäisten valtioiden välisen yhteistysopimuksen kansanvaltuuskunnan kanssa.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/kv31.html
Kansavaltuuskunnan valtiosääntö poikkesi jyrkästi neuvostoliittolaisesta.
Viimeinen kanraalikuvernööri, jonka Neksrasov, jonka viran Lenin lakkautti vallankumousyönä, peruti Venäjällä Radikaalidemokraattisen puolueen, jonka ohjelma muistutti suuresti Kansavalttuskunnan valtiosääntöä.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/pun_vs.html
Kyllä kannattaa hieman tarkistaa faktoja myös jo kaiken tietävän osalta.
”Jos Punaiset ja valkoiset kaartit olisivat tuolloin yhdessä tiedottaneet Kerenskille it-senäisyyden olevan voimassa ja että sitä puolustetaan (kuten esimerkiksi Stalin vih-jaisi, mutta ei voinut sanoa suoraan, kun bolshevikitkin tukivat vielä tuolloin Kerens-kin hallitusta Valkoisten, Kornilovin ym., kapinaa vastaan, sisällissota olisi voinut olla vältettävissä. On kuitenkin huomattava, että kaikissa muissa Euroopan maissa paitsi läntisissä naapurivaltioissamme oli tuolloin sisällissota.”
———-
Pinnallisesti perehtyneenä minulla on käsitys, että vanhakantainen porvaristo pilasi Suomen itsenäistymisen varhemmin vuonna 1917 asettuessaan vastustamaan valtalakia. Heillä ei ollut jääkärien rohkeutta asettua lakiin perustuvaa Venäjän ylivaltaa vastaan.
—————–
Nyt EU:lla on lakiin perustuva ylivalta maamme perustuslain ylitse. Mistä löytyvät rohkeat henkilöt, jotka julistaisivat Suomen uudelleen itsenäiseksi Britannian tavoin?
Valtiotieteiden tohtorin, Erkki Tuomiojan, joidenkin lausuntojen mukaan eivät Euroopan kansat tule alistumaan unionin osavaltioksi (paitsi ehkä äärimmäisen väkivallan avulla), mutta onko Ekillä rohkeutta tulla kantoineen esiin ennen presidentinvaaleja antamaan tukensa Laura Huhtasaarelle? Vai voittaako Ekin mukavuudenhalu?
Venäjän valta ei perustunut enää mihinkään ainakaan kansainväliseen lakiin, kun tsaari olipoissapelistä, ja Suomi oli feodaalisittain vasallivaltio, uusilla termeillä personaaliunissa, joka sekä feodaalisilla että ”porvarillisilla”säännöilläourkaantuu, kun se ylin lääninherra lakkaa olemasta.
Näin Puolassa tehtiinkin, ja näi ainakin Kuusinen ja Mäkelin pitivät aluksi selvänä, että tehdään myös Suomessa. Suomen olisi tavallaan uudestaan (ja aikasempaa lujemmin, kun pelkkää personaaliunionia, tai edes virallista liittovaltiota ei ollut tarjolla, pitänyt liittyä Kerenskin Venäjää, tai antaa sille pakit, mihin olisi myös tarvittu kaikkien valtalain takana olleiden puolueiden aseellista voimaa, yhteistä rintamaa. Se llainen vaihtoehto, että ”eletään toistaiseksi kuinmitään ei olsi tapahtunut” olisi jo epäselvyytensä takia tiennyt varmasti edessä olevaa sotaa Venäjän kanssa tavalla tai toisella.
Saksaan, Wilhelmiin hirttäytyminen tiesi myös sotaa ainakin sitten, kun Wilhelm kaatuu.
Emme kaivanneet tai tarvinneet ulkovaltojen taholta tullutta alistamista. Autonomian ajan autonomisuuden ja 77:n vuoden itsenäisyyden kautta olemme kohonneet valtakuntien valioksi, vaikka isoruotsalaiset nationalistit ovat rotuaatteiden voimin yrittäneet menestystämme sabotoida jopa viime aikoihin asti. Vuoteen 1956 asti virallisesti.
Nyt suomalaisuus on vaarassa antifennististen liittovaltiofanaatikkojen ja marxistien vaikutuksesta.
”Vapaussota se ei ollut kuin äärioikeistolaisten näkökulmasta; sisällissota ja kansalaissota se oli – piste. Keitä vapautettiin sodan nimityksen mukaisesti ?”
Pastanjauhajana olet kyllä etevä…
Kerropa Karjalainen, ketkä olivatkaan rauhansopimuksen osapuolet Tarton sopimuksessa ja sopivat maidensa kesken olleen sodan lopettamisesta?
Historia on sekä faktaa että tulkintaa, ja minkä kaukaisempaa historiaa tarkastellaan, sitä vähämmän faktoja ja enemmän tulkintaa.
Lenin myönsi Suomelle itsenäisyyden, mutta ketunhäntä kainalossa. Lenin uskoi, että Suomesta tulee sosialistinen valtio. Pitää muistaa että Lenin pani Venäjällä tuhoamisleirit alulle. Tiettävästi Lenin ei pitänyt väkivallasta, mutta ei sitä myöskään kaihtanut kunhan sen teki joku toinen hänen puolestaan, eli teetti likaisen työn muille. Kirjassa ”Nuori Stalin” ilmenee, että Stalin hankki rahaa Venäjän vallankumousta varten pankkiryöstöillä ja rahankuljetusryöstöillä, joissa ihmishenki ei painanut mitään. Lenin imarteli Stalinia sanoilla ”Minun huima georgialaiseni”.
Stalin tapasi Leninin ensimmäisen kerran Suomessa. Hän pettyi pahasti. Hän oli odottanut tapaavansa jättiläisen. Hän näki lyhyenlännän miehen, joka Stalinin arvion mukaan ei ollut vähääkään älykkäämpi häntä.
Että Semmoinen Lenin-setä.
Väinö Tannerin kirja ”Kuinka se oikein tapahtui”, julkaistu 1957, käsittelee vuotta 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen.
Kirjassaan Tanner kertoo mm. Sosiaalidemokraattien ylimääräisestä puoluekokouksesta, jossa Tannerin huomio kiinnittyi erääseen lyhyenläntään, yksinkertaisesti pukeutuneeseen , tummaan vierasmaalaiseen, joka käytävillä seurusteli vain jyrkemmän suunnan miesten kanssa. Tanner sai kuulla, että vieras oli Venäjän kansankomissaarien neuvoston vähemmistökansallisuuksien komissaari Dsugasvili, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Stalin. Tämä Dsugasvili esitti kokouksessa pitämässään puheessaan tervehdyksen ”Venäjän työväen vallankumouksen nimessä, joka juuria myöten horjuttaa kapitalistisen järjestelmän perustuksia”. Stalinin pitämää puhetta Tanner kuvailee sivuilla 157 ja 158.
Tanner pysytteli syrjässä sisällissodasta, vapaussodasta, punakapinasta, millä nimellä vain. (Itse käytän vuoden 1918 tapahtumista nimeä Sisällissota, koska se on minusta neutraalein ilmaisemaan tätä murhenäytelmää).
Kirjassaan Tanner kertoo myös kuinka maaliskuun alussa saapui vieraita Ruotsista. Erään retkikunnan muodostivat Tukholman sosiaalidemikraattinen pormestari Carl Lindhagen, puoluesihteeri Gustav Möller, ammattijärjestön puheenjohtaja Thorberg ja toimittaja Böhmer. Heidän mukaan oli vielä Kööpenhaminan ”Socialdemokratenin” toimittaja Marius Wulff. Sitten suora lainaus kirjasta sivu 201: ”He kuvailivat matkavaikutelmiaan sekä varsinkin Tampereella, rintaman lähistöllä näkemiään. Mitään hyvää heillä ei ollut sanottavana punaisen puolen järjestyksestä ja varusteista. Muutenkin olimme heidän mielestään murheellisella kannalla. Muistan elävästi, miten Möller skoonelaisittain murtaen sanoi: ”Jos tämä nyt on se sosialistinen yhteiskunta, niin kyllä minun mielestäni porvarillinen oli parempi.” Ja Böhmer, joka asioihin perehtyäkseen oli oleskellut pari viikkoa Suomessa, sanoi hyvin jyrkästi: ”Ei varmaankaan minkään maan työväenliikkeen johto ole ollut niin huonoissa käsissä kuin tällä kertaa Suomessa. Heissä ei ole ainaotakaan m i e s t ä . Kaikki ovat valmiit tunnustamaan minulle kahden kesken, että asema on toivoton, että kaikki menee hullusti, mutta yksikään ei uskalla sanoa sitä työväelle.”
” Lenin myönsi Suomelle itsenäisyyden, mutta ketunhäntä kainalossa. ”
Mitäs ketunhäntää siinä on?
Lenin viestitti niin selvästi kuin ikinä saattoi, että aikoo itsenäistää Suomen (mieluiten sosialistisena siten kuin Työväenpuolue päättää).
Yksi tällainen el oli vasemmistolaiseksi kääntyneen kenraalikuvernöörin erottaminen heti lakkauttamalla virka.
Kannattaa muistaa, että oikeistoenemistöisessä Senaatissa olisi ollut vasemmistoenemmistö puheenjohtajan, kenraalikuvernöörin äänellä, aivan vastaavasti kuin keväällä oli ollut sosialistienemmistöisen eduksunnan valitsemassa senaatissa oikeistoenemmistö kenraalikuvernööri Stahovitshin äänellä, jota myös ahkerasti käytettiin, myös tekemään lopullinen päätös eduskunnan hajottamisesta (joka perusti Kerenksin laittomalle ukaasille suomalsiten maanpettureiden ehdotuksesta). Sen jälkeen Stahovitsh päättikin erota hakemalla Espanjan suurlähettilään paikkaa, johon valittiinkin, mutta hän ei ehtinyt asemapaikalleen ennen kuin hallitus kaatui.
Esimerkiksi Trotski EI OLISI JÄTTÄNYT TUOLLAISTA PELIN PAIKKAA PELAAMATTA demokraattia leikkivänä barrikadidemarina, järjestelläkseen Suomen asioista itsensä kannalta mileisiksi – vaikka kuinka olisi ”vilpittömästi” ajanut Suomen itsenäisyyttä, tai Suomen panosta saksan vallakumouksen suuntaan, jota Trotski fanaattisesti ajoi, ja SEN vallankumouksenviennin hyväksyivät muutkin bolshevikit.
Leninille oli periaatteen kysymys, että Suomi ja Puola eivät kuulu Venäjään, eivätkä tule kuulumaan Neuvostoliittoon.
Ja kuten sanottu: tuo jos mikä osoitti, että LENIN PÄÄTTI, mitä tehdään, eikä kukaan muu (kuten Trotski).
”Lenin uskoi, että Suomesta tulee sosialistinen valtio. Pitää muistaa että Lenin pani Venäjällä tuhoamisleirit alulle. ”
Eivät ne olleet tuhoamisleirejä vaan tavallisia sotavankileirejä.
Kaikkea kokeiltiin vastapuolen upseereihin, erityisesti komentajiin omiin riveihin värväämisestä vapauttamiseen kunniasanaa vastaan (mm. Kerenkin komentaja kenraali Krasnov, joka päräytti heti Volgalla pistämään uuden kapinan pystyyn, nyt saksalaisten ”suojelun” alla, pakoon päästämiseen bolshevikkien kanssa väleissä olevien tahojen kuten vaikka bolshevikkien ylivallan Väliaikaisen hallituksen jatkona muodollisesti tunnustaneen Georgian menshevikkihallituksen kautta, joka yritti kasakkakenraali Baratovin avulla järjestää oikean valtaienkin pakenevilla valkoisille Kauksuksen yli, ja edelleen vangitsemiseen epämääräiseksi ajaksi, pakoon päästämiseen ja salamuhaamiseen (Wrangell, Petljura), ja suoraan ampumiseen liikoja kyselemättä, riippuen henkilöistä ja mm. puolueista. Saksalaisten puolelle pääsi sotimaan vaan muutama iso tappi kuten Krasnov, Skoropdski ja Ulagai, ententemaiden puolelle vähän useampi: Denikin, Judenitsh, Kerenski, Baratov, Chernov, joka taisteli II maailmansodassa ranskan vastarintaliikkeen johdon riveissä jne., jotka jälkimmäiset eivät yleensä enää sotineet NL:a vastaan. Vanhoille kotinurkilleen valkoisia ei juurikaan kannattanut palauttaa, siellä upisi taas helposti paukkumaan esimerkiksi naapurien, entisten alaisten toimesta. Saatettiin asuttaa täysin muihin osiin maata, mutta varsinkin sotilaat tunsivat kumminkin, mistä väestöryhmästä ja luokasta kukakin oli. saatettiin työllistää rajoitetuissa oloissa, mutta väki oli vanhaa ja nokkavaa ja sotavammaista tehokkaaseen pakkotyöhön.
Ketunhäntä löytyy esimerkiksi Väinö Tannerin kirjasta ”Kuinka se oikein tapahtui”, kirja julkaistu 1957: kirja käsittelee vuotta 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen. Lue enemmän, luulet vähemmän.
Jk. Edellisessä kommentissani on kaksi otantaa kyseisestä kirjasta; enemmänkin olisi voinut lainata, mutta olisi mennyt liian pitkäksi.
Tanner valehtelee tietysti tässä ja muuallakin kuin harmaantunut ruuna, koska hän oli saksalaisten asialla. Hän oli viettänyt Saksaasa pitkät ajat osuustoimitaopissa ja -työssä.
Tanner tarjoutui heti yhteistyöhön kun saksalaiset nousivat maihin.
”Eivät ne olleet tuhoamisleirejä vaan tavallisia sotavankileirejä.”
Oho! sanoisi Aleksandr Solzenitsyn.
Erkki Tuomioja: arkistot kumoavat myytin ”hyvästä Leninistä.”
Ministeri Erkki Tuomioja (sd) kirjoitti lukeneensa koko kirjan (Kommunismin musta kirja) ja totesi kirjan yli 1000 sivun luettelon ”teloituksista, kidutuksista, nälänhädistä ja vankileireistä” olevan niin turruttavia, että kirja sopii paremmin tiedon käsikirjaksi kuin lukukirjaksi. Hän myös toteaa kommunismin terrorin olevan ”nimenomaan” Leninin eikä Stalinin aloittamaa ja arkistojen näin kumonneet myytin ”hyvästä Leninistä.”
Lainaus Wikipedia-artikkelista otsikolla ”Kommunismin musta kirja.”
Tuomioja on pölkkypää.
Ja kun hän rupeaa ”väittelemmän” äärioikeistolaisten kanssa, Tuomioja on usein itse se äärioikeistolaisempi ja nimenomaan faktoja (Tannerin pussiin) väärentävä taho:
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/08/leninin-nimen-mainitseminen-kiellttava-sanoovat-pakko-yle-ja-haistapaskanhistorioitsija-jari-ehrnrooth
http://www.iltalehti.fi/talous/2014050718275425_ta.shtml
”EKP on syvältä
Wahlroos ja Tuomioja arvostelivat kuorossa Euroopan keskuspankkia.
– Olen Erkin kanssa samaa mieltä siitä, EKP:n toiminta viime vuosien aikana on ollut syvältä, Wahlroos sanoi.
Molemmat pitivät myös ajatusta Euroopan liittovaltiosta täysin mahdottomana. Wahlroosin mukaan eurooppalaiset eivät vahvaa liittovaltiota tule hyväksymään.
– Ja yritykset synnyttää sitä vain kalvavat eurooppalaista demokratiaa ja luovat poliittista kriisiä, joka ylläpitää taloudellista kriisiä.
– Just näin. Tää on karmee debatti. Mä oon Erkin kanssa kaikesta samaa mieltä, Wahlroos parahti ja yleisö repesi nauruun. ”
——————————-
Walhroos ja Tuomioja näyttävät ennakoivan unionin sisällä syntyviä sisällissotia tai fasistisluonteista pakkovaltaa:
”Molemmat pitivät myös ajatusta Euroopan liittovaltiosta täysin mahdottomana. Wahlroosin mukaan eurooppalaiset eivät vahvaa liittovaltiota tule hyväksymään.”
Valtiotieteiden tohtori ja ekonomi ErkkiTuomioja on Laura Huhtasaaren kannattaja. Mutta ei taida vielä oivaltaa sitä.