Terhveisiä saunasta, siis mie kävin tuossa isossa(?) saunassani, joka tuli niinko mielestäni asunnon kylkiäisenä, pyytämättä. Ja sitähän molen ihmetelly.
No Sanna päivitti, kuinka toivo kaikile mindflulness kurssia, ja siinä miehleeni juolahti niinko johonki takaraihvoon, että oisko minun sauna sitte semmonen mindfulnessretriitti mulle, ko mie niin kans toivosin kaikile tietosuustaitoa, jonkako kerran oivaltaa ja oppii ja saa, son aina käytettävissä.
Toinen juttu on Irjatellervo, joka aina kirjottaa tänne niin mukavasti käyhneensä saunassa ja olen ihmetelly, kuinka son mulle niinko pitkä matka tuohon sauhnaan.
No tänhään se sitte tapahtu. Mie pyhitin aamuhetken ja panin saunan lämpeähmään ja jo keskityin tai valpastuin siihenko kumarruin panheen saunan päälle, se juttu on tosiaan kummallisessa paikassa, ettei kyllä vahingossa paa kukhan sitä päälle, no se napsahus ja ratina ja kumarrus ja ryömiminen sen kaitheen alta, se oli jo sitä, jossa harjotin tätä minun minfluenssia.
Ja sitte menin sauhnaan ja heitin löylyvettä ja kiuas lahjotti löylyänsä ja saunatonttuhan on sinne laittanu yhen suolalyhyn, niin suuhun tuli suolan maku, mikä on uutta mulle saunassa.
Nojoo siinä ensimmäisen löylyveen kans minun mielessä kulki aivanko filminauhana elämäni eri saunat, lopuksi olin sielä lapsuuteni pimeässä ulkosaunassa äitin ja pikkuveljen kans, haistoin ihan sen ulkosaunan tuoksunki ja sen lattian viileyen.
No sitte pallautin itteni ja mieleni tuohon omhaan nykysauhnaan, mutta nyt aattelen, että sauna muuttu minun elämässä suoritukseksi ehkä noin parikymmentä vuotta sittekko oli ehkä liikaa töitä tai ainaki ussein väsytti lähteä sinne kellarhiin lämmittään saunaa. Sen niinko aattelen siittäkö Hiukkavaarassa sauna oli ihana juttu ja sielähän soli semmonen armeijan jättisauna (miksikähän ihmettelen tuon nykysen saunan issoutta?) ja soli valhmiina oottamassa ja se niinko jotenki toimi ja sieltähän muutin tänne ja sain tuon saunan.
Saunasta tuli suorittamista, pitäs saunoakko se kerta on. Sitähän mie olen hävitön yltäkyllänen feispuukannu.
Mutta nyt aattelen, että siinä oli semmonen väsymystaakka, lapinmökin sauna on napsauttamista isompi homma, muttei sinänsä rasita, kohan saan pesän syttyyn, mutta tämä kerrostalosauna on ollu ihmejuttu, ilo niinko puuttunu.
Seuraampa nyt saunakäytöstäniko luulen tajunneeni sen ja siis ei ihme, että on ollu pitkä matkako on ollu tuommonen historia matkassa. Seuraan ja tutkin asiaa ja kerron lissää, luultavasti teen mielikuvaharjotuksen nimeltä pikkuhilkan saunatarina.
– No tähän mindfulnessiin liittyy vielä semmonen, että puhuin yksile, että ostan heile lahjaksi semmosen kurssin, ko heän elämässä on niin paljon kaikkea, vaatimuksia ja töitä ja ovat urheita kaiken kans, ettei oiken vappaa aikaa ihan ittele.
Ei kelvanu ja viesti ole semmonen, että miksi heile sen lahjan antasin on iso ilo heile, ei sole mikhän suoritus, joka häätyy tehä.
Se siittä sitte ja opiksi mulle, ei saa sisällyttää lahjan matkhaan tuommosta viestiä, ko mulla oli. Eri asia ostanko niile kurssin vai en.
Hahhahahaa kukas tämmöstä söperrystä tajuaa, ei kukhan ittele kirjotin ja toivotan kaikile ihanaa elämänpäivää, rakastan teitä 
– hilkkapien
Minäpä Hilkka tajuan. Minun parhaimmat saunakokemukseni liittyvät (taustastani johtuen) tuonne merisotakoulun saunaan, Suomenlinnaan. Se sauna vaati lämmitäkseen kolme kuutiota koivuhalkoa ja vielä aamullakin oli saunakelpoinen; ehkä paras.
Siellä saunassa oli armeijamainen hieragia; kaikilla oli omat pukukaapit, ilman nimeä, joskus joku uusi istui väärään paikkaan; oikaistiin selkeästi.
Saunassa vanha insinöörimajuri Jokelan kalle oli ainoa, joka sai avata ”löylykraanaa”, kerran yksi uusi avasi ja liikaa, muut lähtivät tulikuumaa löylyä karkuun ja kun kaverikin yritti, sanoimme, ei kun sinne takaisin, itsehän löylyn laitoit. Oppi muuten parissa viikossa.
Saunaseura muuten valitsi tämän ”yleisten miesten” saunan Suomen parhaaksi jonain vuonna. Siis yleinen miestenvuoro Suomenlinnassa.
Minulla nyt on vain tuommoinen jatkuvalämmitteinen sauna mutta mielestäni hyvä sekin; arkipäivän riitti.
Muutama vuosikymmen sitten ostimme kuusamosta vanhan maatilan kalaseurallemme ja siellä se oli tyhjillään ollut tietysti myös sauna .
No parille muulle kaverille tuli mieleen sehän saamari soikoot lämmitetään .
Emme me sitä sen paremmin katsoneet vaan sisään ja tulet pesään ovien raot oli varmaan parikin tuumaa .
Myrskylyhty ikkunan ulkopuolelle ja siitä valoa saunaan .
No se kunto oli sitten oma lukunsa eikä päivän valolla huomannutkaan sitä että savupiippukin oli nyrkin mentäviä reikiä täynnä .
Siellä oli kuitenkin jatkuva lämmitteinen kiuas ja kun ilta pimeni huomasimme että piipun reistä vilisti tuli kipinöitä .
Mutta löylyt oli tosi hyvät saunoimme ja kun sitten yöllä lopetimme tuli mieleen mitäs teemme jos tää syttyy palaan paljonko reikiä on vintille piipussa .
Mutta siellä sain happirikkaat saunan löylyt ja eipä se palanut vaikka niinkin olisi luullut .
Pikkuämmille ja hertalle tepivaarilta ja iraplikalta lämpöiset tervehdykset terv iraplikka ja tepivaari
Oi ihanaa, kiitos, täälähän on oiken kaks saunatarinaa, ootta ihania!
t. ämmi ja Hertta 11kk #keskikokoinenvillakoira
Meillä Artjärven Pyhäjärven rannalla oli 1800- luvun lopussa rakennettu hirsisauna 5-m hiekkarannasta. Lattiat olivat saunassa puuta ja päästivät veden lävitse. Räppänä oli perinteinen.
Erikoisuutena ruotsinkielisellä alueella, että siellä oli pesuhuoneen muuripadan lisäksi liiterin puolellla myös Högforssin korkea vesivaraava kamina, jossa lämmitettiin kylpyvesi ammeeseen ja ulkosuihkuun. Talvella oli mukava piipahtaa lämpimässä suihkussa ulkona ja livahtaa äkkiä takaisin saunaan.
Sen upeampaa kokemusta saunasta en sen jälkeen ole kokenut.
Se oli mindfullnessiä parhaimmillaan.
Itävallassa taannoin kylpylän saunassa: Pukukopit oli ahtaasti samassa tilassa miehille ja naisille – Uimaan sai mennä vain uikkareissa – saunaan ei saanut mennä uikkareissa ja samoilla lauteilla istuimme naisten kanssa.
Niin ja Tanskassa menimme suomalaisen saunaan, jonka lauteilla istui stetsoni päässä oleva mies ja luki sanomalehteä. Katsoi mulkaisten, kun yritimme heittää pisaran löylyä.
Kerran Nurmeksessa olin kylpylän turkkilaisessa saunassa. Siellä oli niin sakeasti eucalyptyshöyryä ettei nähnyt metriä eteenmäs.
Joo, olinhan minäkin Tsekissä Prahassa hostellissa yötä ja isäntä kun kuuli, että olen Suomesta, kehaisi sitten, että heilläpä on suomalainen sauna tuolla takapihalla. Komea hirsisauna olikin. Isäntä sitten esittelemään sisältäpäin saunaa; ensin tultiin pukuhuoneeseen, siellä oli aivan saksalaiseen tyyliin saunomisohjeet seinällä, mm maksimi löylyssä olo 10 min, maksimi löylylämpötila 50 astetta jne ennen pesuhuonetta oli ns jäähdyttelyhuone, sitten pesuhuone ja lopuksi itse sauna. Kaikki hienosti paneloitu. Katsoin kiukaaseen, siellä kivien alla oli paljaat ns helmivastukset ja kun kysyin, minne löyly heitetään, isäntä sanoi kauhistuneena, että silloin tulee oikosulku! Kerroin suomalaisen kiukaan rakenteen ja sain vastaani hyvin epäuskoisen ilmeen. Semmoista saunakulttuuria.
Pari saunakokemusta elämän varsiteiden varsilta. Ruotsissa Tjärnabyn eteläpuolella Virisen järven rannalla pieni sauna jossa linoleumi lattiana. Vain kylmää vettä tarjolla itse järvestä kannettuna, kun vesi oli sangen kylmää jouduimme ottamaan saunaoluet tuplana uskaltautuaksemme hyiseen järveen pesulle.
Espanjassa Fuengirolassa ison apartementos talon kellarissa suomalaisen saunan oloinen pieni sauna Helo sähkökiukaineen. Oli lämmitettynä kerran viikossa, mittarissa 120 ja ilma tietysti rutikuiva, löylyvettä olisi ollut mutta ei uskallusta heittää. Saunaolut piti juoda löylyhuoneen ulkopuolella vastoin tapojani.
Ehkä elämäni parhaat löylyt olen saanut Multialla 30 neliön savusaunassa vuokramökkimme pihassa. Hirsistä se oli salvottu, siirretty jostakin, lie ollut maatilan ulkorakennus aiemmassa elämässään. Lämmitys piti aloittaa varhain aamupivällä jos mieli ehtoon edellä saunomaan mutta olivat löylyt toden totta vaivan arvoiset. Pitkään ja hartaasti löylyttelimme naapurin isännän kanssa, hieno hämärä savuntuosuinen interiööri lennätti ajatukset ja jutut yleviin sfääreihin.