Kun on kasvanut maalla lapio, kirves ja ongenvapa kädessä, se kertoo jo aluksi jotakin nykyisestä arvostuksestani.
No, elämä ohjasi voimistelunopettajasta kuitenkin business- puolelle ja, sehän oli suuri pettymys Aarne Honkavaaralle ( dynamolle) ja Orvo Anttilalle ( molemmat edesmenneitä lähiakoina).
1. Kädentyön taito nousee aina ykköseksi ihan mikä sen ala tahansa olkoon kysymyksessä
2. Tekniikassa kaikki, mitä tulee ”sorvista” ulos tekijöinneen
3. Traktorinkuljettaja, kaivurinkuljettaja, bussi- ja junakuski, joiden osaamiseen kaikki olemme osallisina.
… eli ne työt, joidenka käden jälki jää heti näkyviin
… ja sitten
4. Kirurgit, joiden kädentyön taidot ovat mittaamattomat
5. Palomiehet, jotka ovat äärimmäisiä esimerkkejä fyysis-henkisestä osaamisesta
6. Poliisit, erityisesti erikoispoliisit ”karhut” jne. jotka osaavat suojella ja pelastaa ihmishenkiä
Aina tulee siihen tilanteeseen arvioimaan oliko elämänvalinnan suunta oikea- oli, koska osaa arvostaa sitä enemmän, mitä itse ei ole tehnyt.
Anteeksi, tästä puuttuvat monet luotettavat ammattimiehet eri alueilta- mutta arvostan ilman muuta.
Koulutuksen suunta on päättäjille vaikea valinta. Kun se pitää tehdä kymmeniäkin vuosia etukäteen.
Harrastukseni, musiikki ei ole minun ammattini, mutta se on kaikille suola aina eri elämän vaiheissa. Mielisoittimiani ovat erityisesti saksofoni, viulu, paino, hanuri ja urut, joista vain muutamia osaan soittaa.
Musiikki ja henkinen tietoisuus kuitenkin nousevat aina ykkösiksi, vaikka näillä palstoilla saisi eri kuvan.
Opiskelin puualaa Lahden muotoiluinstituutissa/ käsi- ja taideteollisessa 5 ja puoli vuotta. Silti tuntuu että minulla on sillä saralla vielä paljon opittavaa. Olenkin etsinyt netistä kursseja jotka sopisivat täydentäviksi omalla alallani. Työkkärin kursseille en pääse, koska olen sairaseläkkeellä perussairauteni vuoksi.
Timo
Vesijärven satamassa on ollut (onko enää) Lahden puutyön mestarien esittelytila. Lahti on tämän osaamisalueen osalta yksi mestareista. Muotoiluinstituutti palveli sitä yhteydessa Helsingin Yliopistoon.
Siihen, mutta jo 100-v aikaisemminkin Lahden huonekaluteollisuus on perustunutkin, erityisesti ISKU, jonka tehtaan pihalla edelleen odottaa valtavat koivujen tukkipinot. Lahden käsityötaitoa auttoi sodan syystä muuttaneet siirtolaiset monitaitoineen.
Pro-puu on tietääkseni Ankkurin satamassa.
Kieltämättä näin tietosuoja-alan hommissa tulee miettineeksi että miten ihmeessä tällainenkin homma on. Ainoa asia mitä teen on varjelen maalaisjärjen käyttöä, käyttäen avukseni monituhatsivuisia pykäläviidakkoja.
Lopulta, jos ihmiset ja yritykset edes vähän pelaisivat maalaisjärjellä, työni olisi turhaa. Voisin sitten tehdä jotain fiksumpaa, kuten noukkia juuria suosta kuten yksi kesä aikanaan tein.
Kyuu
Maalaisjärki on katoamassa syystä, että sitä ei ole missään opetusohjelmissa ja harvat elävät maalla oppiakseen kädesta pitäen siitä. Kaupan hyllyltä sitä ei saa mihinkään hintaan .
Taiteilija Osmo Rauhala Siurossa viljelee maata ja asuu New Yorkissa, teki Tyrvään kirkkoon Kuutti Lavosen kanssa uudet maalaukset.
Maalla asuminen vaatii ihmiseltä paljon enemmän ideoita ja oasaamista kuin täällä palvelujen keskellä kerrostaloissa.
Itse arvostan kaikkia alansa ammattilaisia ihan riippumatta nimikkeestä.
Jokaisessa työssä on omat erityispiirteensä, jotka vaativat kyseisen alan osaamista.
Toki toiset työt ovat yhteiskunnallisesti merkittävämpiä kuin toiset, mutta osaajansa kullakin.
Tärkeää on myös se, että henkilö itse arvostaa omaa ammattiaan ja osaamistaan.
Samaa mieltä Mikan kanssa. Tosin vuosien varrella olen oppinut kunnioittamaan erityisesti paria perustyötä tekevää ammattiryhmää, pienillä palkoilla.
Sairaanhoitajat tekevät kutsumustyötä, mutta myös siistijät ovat huomaamattomia olemattomalla palkalla. Heidän olemassaolonsa huomataan vasta, kun ovat päivän poissa.