Tiivistettynä: työttömäksi joutuneen tulisi osallistua johonkin yhteiskunnan tms. järjestämään 18 tunnin työhön 3:n kuukauden sisällä tai erilliseen koulutukseen pitääkseen työttömyyskorvauksensa. Jo se ei onnistu, seurauksena on noin 4-5 % korvauksen menetys. Viimeisenä vaihtoehtona muutto työn perässä.
Työttömyyteen on sata syytä, joita on turha tähän luetella. Kuitenkin pääsyy on työnantajissa, jotka saneeraavat kustannusrakennettaan, työ muuttuu muuksi tai muuttavat paikkakunnalta muualle jopa ulkomaille halvempien kustannusten maihin.
18 tuntia on täysin kohtuullinen, koska yhteiskunnalla on tekemättömiä töitä mielin määrin.
Koulutus on taas kaksipiippuinen juttu, koska koulutettavat ovat usein kouluttajiaan osaavampaa väkeä ja, se on irvokasta ja turhauttavaa ellei jopa masentavaa.
Muutto työn perässä on aika kohtuuton ellei joku muukin osallistu matkakuluihin kuin työntekijä. Yrittäjäksi ryhtyminen on 90 %:sti konkurssiin tuomittu, koska siihen ei noin vain ryhdytä kaikkine osaamisineen ja riskeineen.
Joku kompromissi pitää löytää, ettei haarniskassa ole yksin työntekijä kaukana uudesta työmahdollisuudesta.
18 tuntia ei kohtele tasapuolisesti esim syrjäkylällä mökissään asuvaa; puuttuu julkinen liikenneyhteys ja muutto toisi kalliimmat asumiskustannukset joita 18 tuntia alepalkattua työtä ei kata.
– Tekemättömiä töitä on, mutta niistä ei haluta maksaa palkkaa jolla tulisi toimeen ilman erillisiä avustuksia.
Niilo
Tuo onkin hyvin pientä joukkoa koskeva- siinäkin varmaan joku kompromissi löytyy.
Eihän tämä mikään poikkeus ole kyllähän syrjäkylien eläjiä yhteiskunnan taholta kohdellaan huonommin monessa muussakin.
Kummalliseksi on maailma mennyt, ulkomailta muutetaan intomielin Suomeen töihin, moniin ammatteihin oikein haalitaan tekijöitä mutta kotomaan sisällä muuttaminen on niin vaikeaa.
Totta myös se, että ei saa jäädä makaamaan. Olen seurannut vuoden yhtä ja koko ajan huonommaksi menee. Suurin syy päästää putoamaan, mutta miten jos ei ole osoittaa paikkaa?
Ei 18 tuntia ole todellakaan paljon. Käyhän niitä lapinpoikia nytkin Pirkanmaalla töissä. Urakoivat nelipäiväistä viikkoa ja asuvat parakeissa. Pitävät perjantain ja viikonlopun vapaana ja käyvät kotona laskemassa perhettä. Älkää vaan sanoko, että ei voi olla totta.
”Hullu idea”
Esitin Ilkka Kanervalle ”sata vuotta” sitten, kun hän oli työministeri seuraavaa:
Perustetaan ”työarmeija”, johon kaikki poispotkitut automaattisesti kuuluisivat. Siinä ”armeijassa” olisi eri ammattiryhmille, eri ikäisille ja osaamistasoisille töitä. Noudattelisi armeijan hierarkiaa soltusta kenraaliin, ja eri työlajeja ( aselajeja). Sieltä saisi sapuskat päivärahat, työvaatteet ja, jopa majoituksenkin tarvittaessa. Sitä ylläpitäisivät , jotka ovat potkineet pois ihmisiä, valtio ja kunnat. Työt suunniteltaisiin niin, että ne noudattaisivat eri osaamistasoja samoin koulutus.
Työkunto arvioitaisiin; jos ei ole työkuntoinen, hänelle määriteltäisin sopivat hommat, mutta olisi kuitenkin mukana. ”Maitojunaa” en osannut määritellä.
En tarkkaan tiedä nauroivatko partaansa, mutta vastaus oli Kanervalta sen kaltainen, ettei hän ymmärtänyt asiasta hölkäyksen pöläystä – kiitin häntä ymmärtämättömyydestä.
Heikki, ei kaikki työttömät ole suinkaan pois potkittuja.
On sellaisiakin työttömiä jotka eivät ole olleet ensimmäisessäkään työsuhteessa – eikä se edes kiinnosta. Sille porukalle se työarmeijasi olisi erityisesti paikallaan.
Oletan myös ettei hyviä työntekijöitä potkita pois huvikseen – kyllä irtisanomiseen on yleensä painava syy.
Heikin hullu idea toteutuskelpoinen onhan niitä reppufirmojakin. Sehän olis vähän kuin gipputsi tai luostari joka pitäisi huolen omistaan.
Työnhakija ei voi päättää itse tuleeko valituksi niiden monien hakijoiden joukosta. 182 hakemusta lähettänyt toteaa.
Käydessäni Virossa viime kesänä paikallinen opas kertoi, että työttömyyskorvausta vastaan on tehtävä annettuja töitä, kuten katujen siivousta, puistojen kunnostusta yms. melkoinen tuntimäärä viikossa.
En tiedä mitä oppaat horisevat kun en ole koskaan sellaista tarvinnut. Sen tiedän tuttavaperheestäni, asuvat Keilassa, molemmat työttömiä vähän väliä. Ei heillä ainakaan koskaan ole ollut mitään työvelvollisuutta työttömänäkään. Ainut velvollisuus on ottaa tarjottu työ vastaan.
Itse tein työsarastani olemalla muissa maissa valtaosan no tosin en joutunut maksaan työmatkoja itse .
Kotimaassa noin joutuu tekeen, ja kyllä lapista töissä käydään mm Tampereella etupäässä rakennuksilla .
Mutta eipä kannata mennä toiselle paikkakunnalle töihin ja maksaa asumiskuluja kahteen paikkaan .
Menee se raha jota työstä saa asumiseen elämiseen ja käteen jääkin vaimolle vain tilinauha .
Ja sitten on 2 vuoden sisällä avioero . terv tepivaari
Lapissa on aika pirun paljon kausityöntekijöitä, joita tämä malli kohtelee mielestäni kaltoin. Siellä kun ympärivuotista työtä ei ihan jokaiselle taida olla tarjolla ja te-palvelutkin saattavat olla melkoisen matkan takana.
Pitää paikkansa. Ei sovi suoraviivaisesti kaikkiin olosuhteisiin.
En ole ihan varma onko työttömyydelle ”pääsyytä”. On liian erilaisia ihmisiä ja siten syitäkin.
Aktiivimalli on teoriassa hyvä mutta kun kerran samalla TE-toimistolla ei ole velvollisuutta tarjota aktiviteettia niin yhtälö ei voi toimia.
Olen ehdottanut myös, että TE- toimistot pitäisi korvata yritysten, yhteisöiden ja julkisten kanssa pois nykyisestä pelkästään julkisesta hallinnosta. Voisi tulla järkeäkin, jos työnantajat olisivat mukana.
Tässä on ajatusta, työnantajat tietävät millaisia työntekijöitä tarvitaan.
Täsmennetään nyt avausta sen verran, että se 18 tunnin työsuorite voi tapahtua missä työssä tahansa ja minkä mittaisissa osissa tahansa, kunhan kyseinen työ yhteenlaskettuna on työttömyysturvalain työssäoloehdon mukainen, siis esim. palkka noudattaa työehtosopimusta ja kesto on työssäoloehdon viikkominimin pituinen.
Toisena täsmennyksenä se, että työn vaihtoehtoja ovat kaikki työttömyysturvalain mukaiset työliistymistä edistävät palvelut, ei pelkästään koulutus.
Tämä lakimuutos ei millään tavoin mittaa sitä, mitä sen nimensä mukaisesti pitäisi, t.s. työnhakijan aktiivisuutta.
Työnhakija, joka ei hae ainuttakaan työpaikkaa, mutta pitkin hampain vääntäytyy viikoksi te-toimiston järjestämään palveluun, on uuden lain mukaan aktiivinen.
Työnhakija, joka hakee turhaan kymmentä työpaikkaa ja lähettää te-toimistoon kymmenen kirjettä, joilla toivoo pääsyä palveluun, jota te-toimisto ei kuitenkaan kykene tarjoamaan, ei lain mukaan ole aktiivinen.
Tämä lakimuutos on naurettavaa pelleilyä, jolla vain ja ainoastaan halvennetaan työttömiä.
Kari
Ihan hyvä täsmennys – kiteytin vain olennaisen. Ja nuo näennäistyöksi liitettävät ovat potaskaa aivan kuin työvoimaviranomaisten ja tilastokeskuksen väliset työttömyysmääritykset.
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712282200635809_pi.shtml
Eräs tapaus ja keskellä Helsinkiä.
En minä tiedä onko aktiivimalli hyvä vai huono mutta sen olen oppinut että sen epäkohtien parjaajia löytyy jokapuolella, vähemmän sellaisia jota esittävät rakentavia ehdotuksia. Myös niin että tapa jolla työvoimatoimistot vanhan mallin mukaan toimivat ei hyvin palvele asiaansa.
Noita irtisanomisia pitkään läheltä seuranneena tiedän että on iso porukka joille huono arpa on tuonut tilin kouraan .
Kun esim iso firma tekee ns irtisanomisia taloudellisin tuotanollisin syin .
Saa siinä porukassa usein niitäkin loppu tilin jotka ovat taidollisesti parhaita mutta firma vähentää porukkaa .
Ettei ne lusmuja ole mutta vähennyksissä ei niitä kaikkia oteta huomioon .
Sanoin siitäkin että tulee vielä aika kun kadutte nyt 55 v irtisanomisia kun suoraan sanon mulle naurettiin .
No mitenkäs se nyt onkaan nyt vois tietysti nauraa, ei vaan naurata lainkaan päin vastoin .
aho aikanaan hiihteli liikaa pakkasessa ja vanhanen jatkoi samaa hiihtämistä no olkoot sanomatta mikä jäätyi .
Mutta noin ne terv iraplikka hau hau ja tepivaari
… näin se vaan menee käytännössä; tiedän itse molemmilta puolilta.
Irtisanomisissa on idioottimaisia sääntöjä. Työnantaja ei suinkaan saa vapaasti irtisanoa porukkaa heikoimmasta ja tarpeettomimmasta päästä.
Jos sitten saa hyvän tilauksen ja voi ottaa lisää porukkaa niin taas on sääntöjä että pitääkin ottaa joku lusmu eikä saa palkata ketä haluaa.
Tuotannillisissa ja taloudellisissa syistä irtisanomiset menee että irtisanotaan vaikka sata 55 v .
Niin se menee käytännössä .
Mitä palkkaukseen tulee kuka määrää työnantajaa ottamasta parhaita ei juhani kukaan .
Koska ilman työhaastatteluja ei palkata enää ketään mihinkään ja siinä voidaan raakata huonot pois . terv tepivaari
Teuvo ei näköjään tiedä mitään työnantajan ongelmista palkkauksessa.
Esimerkkini oli nimenomaan että työnantaja oli joutunut vähentämään työntekijöitään. Kun tulee se uusi tilaus ja voi palkata henkilökuntaa niin pykälien mukaan pitää palkata se irtisanottu vaikka se olisi lusmu. Ei saa palkata uutta hyvää työntekijää. Tai sitten ollaan käräjillä ja pienyrittäjä on kaulaa myöten kusessa, jossa uiskentelee sitä itseään.
Edelleen väitän että työtä olisi enemmän jos työllistämisen byrokratia olisi kevyempää. Ei se palkan suuruus ole eka ongelma. Ei verojen suuruus. Mutta se paperisodan määrä. Se lisääntyy niin kovaa tahtia ja vain suuryritykset saavat siitä helpotuksia.
Työllistämisestä on tehty pyhä, eeppinen rituaali. Se ei sitä aina ole ollut. En ole lainkaan vakuuttunut että muutokset ovat tehneet enemmän hyvää mitä pahaa.
Se hyvä keino olisi pitää huoli jokaisesta pudonneesta heti ensikuukauden kuluessa ja henkilökohtaisesti osoittamalla työkohde ja siitä palkka jolla tulee toimeen – se työnantaja voisi sitten olla valtio. Valtion pitäisi voida ottaa haltuunsa myös huonosti johdetut firmat.?
Kyuu olet asian ytimessä tuo paperi sota on eräs jolle hallitukselta olisi odottanut paljon enemmän ajatuksia .
Koskapa siellä on ne suurimmat jarrut työllistämiseen . terv iraplikka hau hau ja tepivaari
Juhani tiedän takuulla enemmän kun sinä ja aina voi työantaja sanoa se työpaikka meni jo .
Ja että pitää ensisijaisesti ottaa irtisanottu no senkin kykenee kiertämään aika monellakkin tavalla .
Niitä en nyt julkisesti kerro aivan sen vuoksi ettei niitä kaikki tiedä .
Sitten asia olin ay vuodesta 1972 mukana ja tuo irtisanomiset oli minun ominta aluettani jotenka tiedän nytkin koskapa en ole Ayy toimia lopettanut vieläkään ja olen noissa ajan hermolla .
Jotenka sellasta elämä on oikeasti . terv tepivaari
Tuli paino virhe tuossa edesslissä olen ollut Ayyssä mukana v 1965 ja aktiivina v 1972 terv tepivaari
Teuvo, minulla on ollut oma yritys viimeiset neljännesvuosisata ja on edelleen. Ennen sitä minulla oli oma yritys muutaman vuoden jo 1970-luvulla.
Montako vuotta Sinä olet toiminut yrittäjänä ja montako työntekijää Sinä olet palkannut?
Olen ollut mm. työharjoittelija, työntekijä, tekninen toimihenkilö (samalla teknisten yhdysmies), ylempi toimihenkilö (alaisina teknisiä toimihenkilöitä ja teollisuustoimihenkilöitä), yksinyrittäjänä ja toimitusjohtajana. Ehkä tiedän työelämästä jotakin.
Työelämä ei ole yksi tarina.
On yksinyrittäjän tarina, on mikroyrittäjän tarina, on vähän isomman yrityspomon tarina. On kasvukipuja, on lamakipuja. On nollasopimusduunaria, harjoittelijaa, osa-aikaista, täyspäiväistä, on duunaria ja toimihenkilöä, herraa ja narria.
Ei ole yhtä tarinaa työelämästä, vaan aika monta. Yksi ellei peräti toinenkin.
Ei se juhani siitä ole kiinni montako vuotta olet ollut yrittäjä minä olen ollut mukana v 1972 työehto sopimassa asioita valtakunnan tasolla .
mutta tiedän työehdoista paljon enemmän koska olen työantajien kanssa niistä ollut neuvottelemassa silloin kun ei olla sopua muutoin saatu aikaan .
Ei mun tarvitse yrittäjä olla mistään kohtaa luen työehdot ja siellä on merkit millä mennään .
No kaikesta oppii jotain tiedän työantajienkin onkelmista melkoisen nipun en niitä retostele täällä .
Pienyrittäjä on monasti tuska paikan edessä kun ei tiedä millä lailla edetä joissakin asioissa .
Mutta Juhani kysymällä omalta liitolta saat vastauksia omiin onkelmiisi paremmin . terv tepivaari
Työelämä monen laisen sykerön piinaamia tänä päivänä enkä suosittele niitä sykeröitä enää lisättävän minnekkään .
Minulle niillä ei sinänsä ole enää vaikutetta mutta monelle muulle on niin työntekijä kun työantaja puolella .
Mutta kaikesta pitää sopia muutoin nuot sykeröt tuhoaa työ ilma piirin työpaikalla .
hyvää yötä juhani ei kinata siitä mitä me tiedämme sillä ei ole nyt sijaa eikä saada aikaan parempaa sopimus kulttuuria ja niitä nyt tarvittas ja paljon terv tepivaari
Kun olen katsellut asiaa usealta puolelta, kamalin on TES- ym. työlainsäädäntöviidakko, johon täytyy olla molemmilta puolilta, työntekijöiden ja työnantajien asiantuntijat mukana.
Irtisanomisissa on harvoin täysin selviä pykäliä. Se on varma , kun firma kaatuu. Tuotannollis – taloudelliset syyt ovat helppoja kiertää pienellä tai isommalla rahalla ja salassapitosopimuksin, ja niitä on keskijohdossa ja ylemmässäkin.
Vaikka organisaatio ei muutu, tuotannollista syytä käytetään heittämällä 55-v ulos ja palkataan täysin samaan hommaan ”nuorempi ja komeampi”. Näin härskiä se on.
Minun sympatiani ovat työntekijöiden puolella, koska työnantajalla on useammin enemmän voimaa latistaa vastustajat.
Sitten, kun joudutaan oikeudessa ratkomaan asiaa, raha ratkaisee useasti, kummalla puollella on rahaa maksaa juristien palkkiot häviön pelossa.
Eräs entinen työnantajatalo joutui maksamaan toimittajien laittomista irtisanomisista 0,5 milj. euroa plus oikeudenkäyntikulut.
Kyllä reilu työelämä on kadonnutta historiaa.
Tuossa Heikiltä oli asiaa ja aivan oikeita . terv tepivaari
Heikki: Minun sympatiani ovat työntekijöiden puolella, koska työnantajalla on useammin enemmän voimaa latistaa vastustajat.
Omat sympatiani on sen puolella kuka toimii liiaksi omaa voittoa tavoittelematta, joka ottaa huomioon sekä työntekijän että yrityksen olemassaolon edellytykset.
Nyt Myllymatti osuit asian ytimeen; työntekijän ja yrityksen olemassaolon edellytykset.
Niin pieni työllistäjä kuin olen ollutkin (yhdestä kahteen/v), aina on jotenkin tullut ymmärrettyä työntekijän ja yrittäjän yhteiset edut.
Sinä hyvinkin tuntenet tämän Forssan seudun teollisten vaikuttajien (Wahren mm) vuosikymmeniä sitten omaksuman huolenpidon työntekijöittensä hyvinvoinnista = yhtä kuin yrityksen menestys. Siitäkin huolimatta, että keräsivät yritystoiminnallaan muhkeat voitot; se oli edellytys myöskin huolehtia työntekijöistään.
Kalle näin se oli ml. lehtikonserni Aaltoset Forssassa ja monet muutkin vauraat lehtitalot.
Sitten oli näitä isoja teollisuushahmoja näihin päiviin saakka mm. paperiteollisuudessa.
Pörssiyhtiöiden tulo muutti koko filosofian ahneuden filosofiaksi.
Tuo aikaisempi tapaus 0,5 milj. euron korvaus johtui siitä, että varsinaisia töitä tuotannollisin mittarein ei kadonnut, ei myöskään taloudellisten.
Toimitusorganisaation pitää heijastaa suurin piirtein lukijakunnan rakennetta eli ikää, sukupuolta jne. jakaumaa.
Tapauksessa pantiin kylmästi isohko joukko erittäin kokenutta vanhempaa 55-v ja ylikin osaavaa toimituskuntaa pihalle muka tuotannollisin syin.
Onneksi työnantajaa vastassa oli erittäin hyvin järjestäytynyt journalistiliitto, joka pani hanttiin ja voitti.