Kaksi vuotta ”pakolaisaallon” jälkeen moni turvapaikanhakija on saanut Suomessa vastaanoton, joka on johtanut epätoivoon ja kyyneliin.
Lähde: Turvapaikanhakija itkee | Dok 30 | TV | Areena | yle.fi
Paperinestuukit, pop-cornit ja konkkapullot esiin.
On myötätunnon ja -häpeän aika. Taattua YLE-”laatua”!
Täysi ylöspito veronmaksajien kustannuksella ’kestitysleireillä’, ja kehtaavat sitten vielä itkeä pillittää.
Hallitus on täysin laiminlyönyt tiedottamisen etelään päin. Pitäisi ostaa tietoiskuaikaa etelän mediassa, näyttää leipäjonoja ja vanhusten hoitoa ja työttömien notkumista kaduilla, vokkeja ja odineita. Pitäisi myös kertoa, että Suomi on taloudellisesti rapautuva pakkoeurotusmaa lisääntyvine veroineen.
Pitäisi näyttää myös positiivisia puolia eli näyttää kuinka sikoja kasvatetaan ja viedään teuraaksi ja kuinka lihasta tehdään maukasta läskisoosia ja makkaraa.
Tokihan nuo tietoiskut tulisivat kalliiksi, mutta olisivat investointeina tulevaisuuteen varmaan erittäin kannattavia olettaen erityisesti, että pakkoeurottamisemme on ikuista.
Ja Yle kun on koko kansan Yle. Perkele!
Miksi ei Yle mene niiden kantasuomalaisten koteihin, jotka saa ainoan leipäpalan leipäjonoista tai asunnottomien roskiksiin katsomaan, kuinka siellä itketään.
Perjantain Lapin Kansan etusivulla seisoo kolme keski-ikäistä arabimiestä. Jokaisella suu hymyssä, vaikka valokuvassa lukee.:”Turvapaikanhakijat, Odottaminen on pahempaa kuin kielteinen päätös.”
Varmaan näin. Kuitenkin, vaikka Marokossa on kuulemma suuri työttömyys, joka kuulemma aiheuttaa nuorten muslimiesten radikalisoitumisen, ja vaikka poliittisen korrektiuden nuotin mukaan vihapuhe on vaarallisempaa kuin kurkunleikkajat keskuudessamme, ja niin päin pois, yritän olla positiivisella kannalla ja odotan minä päivänä Lapin Kansan etusivulla on yksi tai useampi etnisesti syrjitty suomalainen heteromies, joka kertoo miltä tuntuu olla toisen luokan kansalainen omassa maassaan.
Saattaa olla, että dottavan aika tulee pitkäksi, mutta toivossa on hyvä elää.
Velkarahalla ylläpidetään – miksi?