”Kirveellä, Eikka oi Eikka, oi Eikka, kirveellä, Eikka oi Eikkani mun.” lauloi Brita Koivunen Kari Tuomisaaren takavuotisessa laulelmassa.
Hesarin kohuartikkelin naistoimittaja oli lähtenyt vasaralla rikkomaan läppäriään, ja tietokone oli alkanut savuamaan. Seuraukset jo tunnettuja: palokunnan myötä myös poliisi löysi paikalle.
Jussi Halla-aho on ehdottanut toimittaja Halmiselle Darwin-palkintoa.
Ensinnäkin kannattaa kytkeä virta pois ja irrottaa kovalevy koneesta, jos aikoo fyysisesti tuhota sen.
Kirves ja vasara eivät kuitenkaan ole suositeltuja työkaluja. Netistä löytyy tarkoitukseen sopivia ohjelmia. On huomattava, että edes kovalevyn uudelleen formatointi, ei tuhoa tietoja luotettavasti.
Niin viisas toimittaja, niin viisas ….
Missä noin viisaita edes kasvaakaan…. 😀
Jos toimittajan tiedot tietotekniikasta ovat tuota luokkaa, en luottaisi siihen, mitä hän kirjoittaa signaalinkäsittelystä.
Kuten Harri sanoo. Näin tietoturvapäällikkönä sanoisin että aihe on ”jossain määrin” tuttu itselle. Vasaratempaus oli puhdasta PR:ää, lööppiä siitä haettiin. Toimittajalla ei selvästikään ole aihepiiristä mitään käsitystä tai sitten hän vain halusi näyttää dramaattiselta.
Sitä paitsi, jos toimittajalla olisi edes ALKEELLISTA perus-perustason osaamista, hänellä olisi arkaluonteiset tiedot suojattu tavoin jolla niihin eivät viranomaiset pääse. Silloin ei edes vasaraa tarvita. Tiedot ja keskustelut on helppo salata ja jos on normaalia valppaampi, ne on mahdollista salata ns. CIA:n kestävästikin.
Toisekseen, vasaroitua dataakin on palautettu. Kuten myös poltettua. Ja meren pohjaan upotettua.
Sirppi ja vasara kunniaan 😉