Kävin katsomassa ystävääni sairaalassa, jonka tulevaisuuden näkymät eivät ole kovin hyvät.
Hoitava lääkäri sanoi, että ainoa toivo on uusi sydän.
Kaikki muu mahdollinen on jo tehty.
Ei vaan ole 53-vuotiaana ensimmäisenä sydänsiirtojonossa.
Tähän asiaan kun rinnastaa, niin omat arkiset murheet tuntuvat pieniltä.
Eipä se terveys reilu ole. Voit tehdä kaikkesi pärjätäksesi jotenkuten, mutta lopulta jos se väärä arpa osuu, ei siinä auta.
Sattumankauppa vie heikoille jäille, vaan joskus käy niin että sama sattuma päästää myös sieltä pois.
Niin 53 vuotias ei enää jonon kärjessä entä sotesopan jälkeen?
Synkkä aihe. Isäni sydän petti karvan yli viisikymppisenä.
Isäni sydän petti kun olin noin nelivuotias.
Oma käsitykseni on että se valinnanvapaus (kilpailu) lyhentää jonoja ja muutenkin parantaa palvelua.
Sydänsiirtoihin ei valinnanavapaudella ole merkitystä, kun ei ole mistä valita.
Siirrot tehdään HYKS:issä ja joka vuosi siirrettäviä elimiä on vähemmän kuin siirtoa tarvitsevia potilaita, eikä tämä ongelma ratkea ennenkuin tekosydämestä saadaan tehtyä pitkäaikanen ratkaisu.
https://yle.fi/uutiset/3-7943339
Minulla on pari kaveria, joille siirto on tehty onnistuneesti ja voivat hyvin. Toinen jo 20 vuotta sitten ja toinen vajaa 10 vuotta sitten.
Joo, kyllä se teknologia tulee tässä vielä vastaan, kysymys on vaan meneekö siihen 10 vai 30 vuotta. Tosi pitkällä ollaan jo asiassa. 3D-printatuista sydämistä ei tule olemaan luovuttajapulaa.
Minun äiti lähti seisovilta jaloilta nuorena ja isä eli vanhaksi jako mie täytin 50v, ensin siis luulin, etten elä niin vanhaksi ja sitte olen joka aamu ihmetelly, heräsinkö vielä uutteen aahmuun. Jotenki elämän kallisarvosuuen tajuaa just terveyen tai siis kuoleman äärellä ja oikeastihan molhan koko ajan kuoleman äärellä, vaikkei sitä koko aikaa tartte niin aatella. Nojoo, mutta hyvä aihe keskustella, pitäs olla aina joku kuolema-aihheinen tääläki framila, kiitos plokista ja ystävällesti onnea ja siunausta, että jotenki sais apua, kaikesta huolimatta!
Kiitos Hilkka.