Pitäisi elää viikko 27 eurolla, kun oli niin paljon laskuja jotka piti maksaa. Rahaa saan siis vasta 1. syyskuuta seuraavan kerran. Sieniä ja marjoja olen poiminut metsästä mutta ei niillä nälkä lähde.
Makarooni pursuaa jo korvista ulos, ei kiitos sitä enää. Nyt täytyy keksiä jotain muuta edullista syötävää.
Soskuun en mene.
Vähän heikko tässä omakin tilanne, tässä maassa kun ei oikeasti kannata yrittäjän olla kipeänä. Mutta jotain sitä keksii, onneksi on hieman säästössä.
Ilmeisesti tämä nimimerkki yrittää olla jotenkin vitsikäs..viittaan nimimerkin aikaisemmin kirjoittamiin sangen ylelliseen elämään viittaaviin viesteihin.Pitäisi ko nimimerkin muistaa/tietää, että hyvinvointisuomessa on oikeasti paljon ihmisiä joilla tilanne on todella tuskallinen. Joten tuollainen irvailu on todella tyhmää.
Mikäli Timo Lennartilla on oikea hätä, niin kyllä minä teen ruokaa enemmän, kuin kaksi aikuista kerralla syö.
Lättyvä, lättyvä, se on Ameriikan herkkuva. Äsken paitoin ja mussuttelinkin osan.
Jos avaus on huumoria kannattaisi avaajan ehkä miettiä muitakin itsensä ilmaisun tyylilajeja, esimerkiksi goottilainen kauhu saattaisi tarjota jotain mustan huumorin alueella.
Jos tilanne on aito niin eikun sossuun ensihätään ja samalla vielä kerran läpikäymään kulutustottumuksensa ja miettimään eikö millään mistään löydy uusia ansaintamahdolisuuksia.
Tulemme kuitenkin pakkoeurottamaan, pakkomokuttamaan, pakkoruotsittamaan ja pakkotuulivoimattamaan viimeiseen asti ja se tietää verotuksen ja sitä kautta elinkustannusten nousua.
Kyllä sitä joskus on ollut todella tiukkaa, varsinkin opiskeluaikoina, mutta kun välipalaksi haukkasi raitista ilmaa niin jotenkin niistä selvittiin ja paras anti siitä oli realismin oppiminen tulojen ja menojen tasapainottamisessa.
En nyt lähtisi Timoa noin vain ”tuomitsemaan”, helposti nähdään näin somessa toisen elämä jopa ylellisenä.
Tiedän, ulkopuolinen katselee ulkoisia puitteita, todellisuus saattaa olla paljonkin erilainen, jopa ilman näitä palstojakin. Puhun kokemuksesta.
Ilpo Viitanen ja Myllymatti
Anteeksi , jos pahastuitte tästä avauksestani. Olisin tämän voinut jättää kirjoittamattakin. Tilanne on kuitenkin mikä on tällä hetkellä, mutta aina olen jotenkin selvinnyt.
Eipä tarvitse anteeksi pyydellä, paremminkin kai olisin itse saanut jättää kommentoimatta tlannettasi karussa arjessa.
LIDL – paketti pussimuusia hinta noin 1,70€ (4 ps)
15 kpl kalapuikkopaketti hinta noin 2€
Ruisleipää 4ps (4klp kiekko) hinta 1,35€
pieni voi hinta noin 1,30€
litra maitoa hinta 0,88€
Siinä runsas 7 euroa 😉
Lidl:stä löytyy myös esim. mainitun makaroonin kaveriksi edullista tomaattiasosetta, papuja.
Kotimainen porkkana on edullista ja menee raasteena ihan minkä tahansa kanssa.
En halua asettua Timolle neuvojaksi; en edes tunne elämäntilannettasi mutta voin mainita; palvellessani nuorena kersanttina, vaimollani (vaiheompelija vaatetehtaassa) ja minulla sekä lapsellamme oli armeijan edullinen vuokra-asunto, molemmilla työpaikat, tosin lapsemme ei päässyt Turun kaupungin päivähoitoon, siis yksityiselle, meillä oli liian ”isot” tulot.
Joskus meni talous niin tiukalle, että palkkapäivää ennen ei ollut rahaa ostaa kuin yksi lenkkimakkarapaketti, sitä halvinta, perunoita oli, jauhoja ja voita. Siitä siis ateria. Perunoita, makkarakastiketta, leipää sentään oli ja voita.
Eikä perunassa ja makkarakastikkeessa mitään vikaa ole, perusruokaa, jota ainakin minä teen aina silloin tällöin.
Kyllä sitä tosiaan on ollut jaksoja jolloin raha on ollut niin kireällä ettei juuri ole jaksanut hymyilyttää,kun laskut kerääntyy ja syödäkin pitäisi, mutta onneksi on aina ollut töitä tarjolla.
Ostin riisiä ja halvimpia tonnikalasäilykkeitä. Ne sain alle kympillä.
Sitä vielä, että sori jos joku on saanut kuvan että olisin viettänyt jotenkin ylellistä elämää. Johtuu luullakseni siitä että satsaan paljon rahojani hyvään ruokaan ja esim vaatekaupassa en ole käynyt miesmuistiin, vaan kuljen samoissa rytkyissä. Asun 34 neliöisessä vuokrayksiössä. Omavaraisuuteen panostan sen verran, että kalastan, sienestän ja marjastan. Minun puolestani tämä oli tässä.
Kommenttini kirjoitukseesi oli ehkä liiankin kärkevä. Sori siitä kuten Alex sanoisi..
Toivotan hyvää syksyn jatkoa Sinulle. Toisen poliitikon sanoin ”kyllä se siitä”.
Timo, älä ole pahoillasi avauksestasi, kirjoitit siitä mikä mietitytti ja niin pitääkin.
Tunnetilasi ja huolesi on aito, eikä edes kovin harvinainen.
Väittävät, että perunasta tulisi helpolla kylläinen olo. Siinä on tiemmä hyvälaatuista valkuaista, mutta vähemmän energiaa kuin esimerkiksi viljassa. Enemmän perunaa käyttävät naapurimme ovatkin suomalaisia solakampia.
Perunamuusi perunasta, sipulista ja maidosta tuo jo ilman lisukkeita hyvän makuelämyksen.
Juuri nyt ovat kukkakaali ja kesäkurpitsa varsin edullisia. Ostin äsken kumpaakin. Raaka kukkakaali on meikämannelle herkkua.
Salesta ostan viimeisen päivän tarjouksia eri tuotteista puoleen hintaan. Laatu on säilynyt, koska kylmäketju ei ole katkennut.
———————
Joskus ammoin kokeilin täysin lihatonta ruokavaliota. Mutta rupesi iho kihelmöimään eli hermosto häikkäsi B12 -vitamiinin puutoksen takia. Näin oletin ja oire hävisi lihan lisäämisen myötä.
Kesäkurpitsa torilla maksaa Tamperella 1 € / kpl. Lisukkeeksi päivämäärän ylittävvä possu-nauta jauhelihaa 400 g , hinta alle 2 €. Jos kaapissa on juuston jäänteitä ne, tai kaupasta pussi hintaan 1,5 €. Omat mausteet mielen mukaan.
Halkaise kesäkutpitsa, koverra siemenkodat pois, pilko ne ja pane paistinapannulle pienen rasvan kanssa vedet pois haihduttaen. Paista jauheliha, mielellään sipulin + valkosipulin kanssa. Sekoita siemenkodat jauhelihaan. Pirusti mausteita joukkoon ja sopivasti suolaa. Täytä puolikkaat seoksella. Ripottele juustoraastetta päälle ja ketsuppia väriksi. Uuniin 200 C 45 min, riippuen kurpitsojen koosta. Kesäkurpitsaa voi myös ”itkettä” liian veden poistamiseksi ripottelemalla suolaa puoleksi tunniksi, ja pyyhkimällä vesi pois. Tuolla yksi mies herkuttelle puoli viikkoa.
Kiitos Mika
Timo, kiitän kiitoksesta, mutta en ole sitä vailla, kuten uskon ettei niin ole kukaan mukaan kommentoinut.
Elämä vaan on ajoin haasteellista ja joskus itsekukin tarvitsee apua, mutta se kuka uskaltaa pyytää ja uskaltaa tarjota on vaikeampaa.
Joskus pienikin apu voi tuottaa arvoaan suuremman tuloksen ja joskus jopa se, että kysyt mitä kuuluu, saattaa avata vuolaan virran.
Timo, kaikkein parasta on kuitenkin kertoa, kun tuntuu pahalta.