Yöllä herättiin kauheaan kirkunaan. Supikoira se ääntä päästi kuolintuskissaan, kun joutui ilveksen saaliiksi. Supikoiran pään jätti mökkimme parkkipaikalle, mutta loppuosan vei herkukseen, kun loikki syvälle metsään.
T L
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Samaa hommaa teki ilves meillä, saaliina vaan oli kissa; ääni oli karmea. Hyvää riistanhoitotyötähän se ilves näinollen tekee.
Tänään aamuhämärissä kun lehteä hain, tulipahan tuo ilves sitten nähtyäkkin; kovin oli vielä nuori. Toivottavasti säilyy hengissä, siitä kun mitään haittaa ihmisen naapurina ei ole. Vähän se noita kauriita verottaa mutta saalistaja ja saalis-suhde on luonnollinen.
Ilveskanta on ilahduttavasti taas virkistynyt Lounais-Hämeessä, se on hieno asia.
Noin on elämän laki syö tai tule syödyksi sen suurempaa vaaraa ei ilves ihmiselle tee .
Ja ne kuuluu hämeen alueelle tosin muuallekkin . terv tepivaari
Onhan tuo tuttu vieras, tai vieras tuttu täälläkin. Yhtenä talvena kuljetteli peuran takalonkkaa edestakaisin. Oikein aloin sitä seuraamaan, niin joka aamu löysin sen eri paikasta. Yleensä oli sitä raahannut satakunta metriä, lopulta ei ollut, kuin luut jäljellä. Mistä oli saanutkin, en ihan lähiseuduilta ainakaan raatoa löytänyt.
Taitaa olla Pentti että on auton alle jäänyt jonka sitten on polisii taikka riistamiehet paloitellut ja levittänyt metsään .
Ilves siirtää ruokaansa lähes aina jos vaan siihen kykenee olisko se jotain piiloon laittoa . terv tepivaari
Ilves rakentaa pesänsä niin vaikeaan paikkaan, ettei sinne mikään eikä kukaan muu pääse
T L