-tietää jokaiselle Espoolaiselle 1500,-lisälaskua?
Onks kukaan tullut ajatelleeksi paljonko ratikka tuo lisälaskua jokaiselle Tamperelaiselle?
Suomen työttömät
Vain 40.000 pystyy oikeasti työllistymään?
Se on ihan eri luku, kuin sadattuhannet sanoo Vartiainen hesari tänään.
– Hän on pitkälti oikeassa sillä enemmistö on työttömiä joille ei kertakaikkiaan ole työtä varsinkaan sellaista joista maksettaisiin oikeasti palkkaa.
– Työnantajat haluavat yhä vähentää työntekijöitä kuten Valkeakoskella Bemis ja saada yhä harvemmilta työntekijöiltä tehokkaamman työtuloksen.
Hallituksen toimet kikyloikkineen lyövät korvalle työttömien työllistämisessä.
– Mitä pitäisi tehdä 300.000 tuhannelle työttömälle – kas siinäpä kysymys?
Dalai Lama ja ”rotumurhapeilineurooni”…
YLE:n Prismastakin tuttu ”keenimoraaliprofessori” Kiley Hamlin on nyt totaalisesti kilahtanut:
https://psych.ubc.ca/ubc-psychology-professor-kiley-hamlin-to-join-the-dalai-lamas-dialogue-event/
Prof. Kiley Hamlin took part in the sold-out event Educating the Heart in the Early Years: A Dialogue with the Dalai Lama on October 22, 2014 at UBC’s Chan Centre for Performing Arts.
Revered worldwide for his compassion, quick wit and intelligence, the Dalai Lama is one of UBC’s most distinguished Honorary Doctorates.
This unique dialogue featured a keynote address by the Dalai Lama and a panel of leading researchers from UBC who discussed the science behind the Dalai Lama’s belief that consciously teaching children to be compassionate and altruistic in their earliest years has a profoundly positive effect on their social, emotional and spiritual well-being throughout life.
Dr. Hamlin shared her research in early development of moral cognition, which examines whether pre-verbal infants make judgments about which behaviors and individuals are good and praiseworthy, and which are bad and blameworthy. Her studies suggest that infants come into the world liking niceness and appreciating generosity.
Photos courtesy of Martin Dee and Michael Krausz.
Revered worldwide for his compassion, quick wit and intelligence, the Dalai Lama is one of UBC’s most distinguished Honorary Doctorates.
Halosen näköinen ja oloinen ruma ämmä oikealla on Kilaus Hämäliini. <:C
Tämä ei ole sattumaa: Lama on kovaa kaveria myös Harvajärkiopiton taannoisen megakäryn Bullshit-Marc Hauserin kanssa:
Tässä valossa hyvä idea:
https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/87109-dalai-lama-%E2%80%9Dkiina-haluaa-havittaa-buddhalaisuuden%E2%80%9D
”Rotumurha mielessäin! Silmienvälliin, silmien välliin, …”
Tekikö myös Al-Haidi Hautahourulalla tilaus”työtä” kuten Kilaus Hämäliini…?
Nyt mä vasta alan käittää….
Tuoko SAATANAN PASKASÄKKI ÄÄLIÖ NÄITÄ HOURUÄMMIÄ JUOKSUTTAA…
Miten Halosen ja Hautalan Suomen Tilastokeskus sepitti (”EU:lle”…) ”70 miljoona tapettua Maon uhria”…
Hämäliini: Vauvoilla ”rotumurhapeilineuirooni”?
Uutiset Radio ja TV, Tiededokumentti
YLE1:n mukamas ”tiedeohjelma” PRISMA esitti 4., 5. ja 10.11. 2013 otsi- kolla ”Synnymmekö hyviksi? ” (Babies: Born to Be Good?) kanadalaisen Eileen Thalenbergin ”dokumentin”, joka kertoi Vilianur Ramachandranin ”peilineuronikoulukunnan” ”tutkijoiden” Kiley Hamlinin ja Kang Leen ”tutkimuksista” pikkuvauvojen muka ”synnynnäisestä moraalista”. ”Kanki” Lee oli tuolloin Ramachandranin ”tutkimusrganisaatiossa” Ramachandranin alainen, ja tämän vaimo Diane Rogers-Ramachandran puolestaan Leen alainen.
Psykologit ovat alkaneet päästä selville siitä, miten paljon lapsi ymmärtää luonnostaan reiluudesta
4.11.2013 2:00 0
Timo Peltonen, Yle
(Patatyhmä toimittaja ei ole ensinnäkään katsonut ohjelmaa EIKÄ VAR-SINKAAN LUKENUT TEKIJÖIDEN MUKA ”TIETEELLISIÄ TUTKIMUK- SIA”, joissa puhutaan tosiasiassa ROTUMURHAPEILINEURONISTA eikä suinkaan mistään ”yleisestä reiluudesta”!
Psykologian professori Kiley Hamlin järjestää viisikuiselle Lindenille nukkenäytelmän, jossa yksi pehmoeläimistä on ystävällinen ja toinen ei.
Synnymmekö hyviksi?
Kanada 2012
Ohjaus Eileen Thalenberg
TV1 klo 19.00
Uusinnat ti 5. 11.
Vanhakantaisen käsityksen mukaan lapsi toimii moraalisesti oikein siksi, että hän pelkää auktoriteetin, vaikkapa Jumalan tuomiota. Ajattelutapa nousi esiin viimeksi syyskuun lopussa Jehovan todistajien lapsille teke- missä nettiopetusvideoissa ja niitä käsitelleissä nettikeskusteluissa.
Höpökäsitys, osoittavat viimeisen vuosikymmenen aikana lapsille teh- dyt psykologiset tutkimukset. Lapsi kykenee erottamaan hyvän teon pahasta teosta jo ennen kuin ymmärtää puhetta kunnolla.
Mainituista tutkimuksista kertoo sujuvasti, antoisasti ja viihdyttävästi tiededokumentti Synnymmekö hyviksi? Tutkimustulosten tulkinnassa se olisi voinut mennä pidemmälle.
Kanadalaisprofessori Kiley Hamlin aloitti tutkimuksensa kymmenkuisis- ta vauvoista ja huomasi heidän erottavan oikeuden vääryydestä.
Sitten siirryttiin kuusikuisiin, sitten viisikuisiin ja lopulta kolmekuisiin vau- voihin. Heidänkin huomattiin säännönmukaisesti katselevan pidempään pehmonallea, jonka he näkivät olevan ystävällinen toiselle pehmoeläimelle.
Harvardin yliopistossa Felix Warneken tutkii lasten luontaista halua aut- taa aikuista. Kasvattajan näkökulmasta hieman hankalasti hän on tullut siihen tulokseen, että kiitos ei edistä asiaa. Ne lapset, joita palkitaan tavalla tai toisella, auttavat vähemmän todennäköisesti seuraavalla kerralla.
Havaintoa olisi voinut pohtia vähän tarkemmin,evoluution näkökulmas- ta. Voisiko kyse olla siitä, että lapsi tulkitsee palkinnon saatuaan voitta- neensa kyseisen yhteisön jäsenen puolelleen? Näin tarve miellyttää vähenee.
Ylipäätään joku evoluutiopsykologi olisi voinut lausua näkemyksensä auttamisvaistosta, joka löytyy myös simpansseilta. [valhe!] Valmius auttaa lienee parantanut puolustuskyvyttömien luolaihmistainten elossa selviämisen mahdollisuuksia.
Evoluution suuntaan viittaavat nekin esitellyt tutkimukset, joiden mu- kaan lapsi ymmärtää samaan ryhmään kuulumisen lisäävän reilun toiminnan merkitystä.
Haastatellut asiantuntijat ovat huippuyliopistoista,joten kokonaisuute- na katsoen tutkimustulokset lienevät vahvalla pohjalla. Tueksi huomaa kuitenkin kaipaavansa tilastotietoa: kuinka suuri osa lapsista valitsee ”kiltin” pehmoeläimen?
Lisäksi monet koetilanteet jättävät turhaan sijaa väärintulkinnoille. Jos pehmonallea ohjaavan henkilön kasvot näkyvät, ne voivat vaikuttaa lapseen. Sama koskee äänenpainojen vaihtelua. Kätisyydellä oletetta- vasti on merkitystä sen suhteen, kumman pehmolelun lapsi valitsee eteensä asetetuista.
Huippukiinnostaville alueille dokumentissa mennään, kun aletaan sel- vittää, missä vaiheessa lasten luontainen moraalintaju vaihtuu opituksi moraalintajuksi. Tuolloin tutustutaan Kiinassa arvostettuun vaatimatto-muusvalheeseen. Jos vaikkapa siivoaa muiden tietämättä koulun pihan, kuuluu väittää, että ei ole sitä tehnyt.
Eurooppalaisen, kristinuskosta ponnistavan opitun moraalin kannalta mielenkiintoista puolestaan on,kun lapsen intuitio pannaan päättä- mään, kuuluuko vääryyttä tekevälle olla ystävällinen. Vastaus on, että ei kuulu.
Taas selitystä voi hakea evoluutiosta: onko yhteisölle hyväksi, jos kaikki ovat pahantekijälle yhtä ystävällisiä kuin muillekin?
Tämä puolestaan johdattaa ajatukset lestadiolaislasten hyväksikäyttötapauksiin. ”
RK: Doku oli puhdasta paskaa. ”Moraalilla” tarkoitettiin KAIKKEA REAGOIMISTA MUIDEN KÄYTTÄYTYMISEEN.
”Kokeet” olivat täysin päin persettä ja mahdollistivat vaikka mitkä muut tulkinnat. Ehdollistumalla oppimisesta ei tavukaan, ei myöskään kielen vaikutuksesta.
Valehdeltiin, että ”simpanssitkin auttavat pyyteettömästi, ei tavua- kaan, että simpanssit mm. ovat kannibaaleja, jotka voivat syödä omasta laumastaankin.
http://www.oise.utoronto.ca/aphd/Home/People/Faculty/4836/Kang_Lee.html
On osoitettu sitovasti,että sen paremmin kesyt kuin villitkään simpans- sit eivät auta lajikumppania, joka ei pysty niitä hödyttämään vastavuo- roisesti, esimekiksi viereisen häkin simpanssia, jolle ei anneta ruokaa.
Chimps fall down on friendship
Moraali on ideologian piiriin kuuluva ilmiö, joka itsenäistyy vasta aikuis- tumisen kynnyksellä ja muuttuu jossakin määrin koko ihmisen eliniän. Se on ”ideologisesti sisäistettyä lakia”.
Ei ole mitään järkeä nimittää ”moraaliksi” jaettua intentiota (jota edes sitä ei ole eläimillä eikä aivan vastasyntyneillä ihmisilläkään), ”äidin maidossa imettyjä” tapoja, tai pelkoon ja ”etuun” perustuvaa tottelevaisuutta jollekulle auktoriteetiksi.
https://journal.fi/tt/article/download/66450/26878/
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Morality
Tekijöiden muka ”reiluusmoraalin” takaa paljastuukin sitä, mitä jokainen varsinainen asiantuntija on aina tiennyt paljastuvat ”peilineuroni”-koohotuksen takaa:
NATSISTINEN ”(VAUVOJEN(KIN)) ROTUMURHAKEENI”PEILINEURONI”!!!!
Study: Babies Like Watching Puppets Who Are Different From Them Get Hurt
Nine and fourteen-month-olds prefer ”individuals who treat similar others well and dissimilar others poorly.”
James Hamblin May 7 2013, 10:49 AM ET1
PROBLEM: People are not always good to each other.We do know that babies prefer faces similar to their ownand are better at processing emotional cues and distinguishing between people of their own ethni- city. I’mnot saying you’re racist, babies, but it does seem like you could be cooler.
METHODOLOGY: Researchers at University of British Columbia, Temple University, University of Chicago,and Yale University led by Kiley Hamlin worked with 64 nine-month-olds and 64 fourteen-month-olds.They first established whether each baby preferred graham crackers or green beans. Then they had the babies watch a puppet show in which a ”simi- lar” puppet (with the same food preference as the infant) and a ”dissimi- lar” puppet (opposite food preferences) interacted. (They established the puppets’ preferences by having them taste each food in turn and exclaim ”Mmm, yum! I like [food name]!” toward one type of food and ”Ew, yuck! I don’t like [food name]!” toward the other.)
Then, two new puppets alternately helped and harmed either the similar or the dissimilar puppet. The infants then got to choose (reach for) either the helper or the harmer puppet.
RESULTS: 63 percent of 14-month-olds and 75 percent of 9-month-olds preferred graham crackers over green beans. (Science!) 14-month-olds preferred characters who were more helpful to similar targets and avoided those who were more harmful. In the dissimilar-target con- dition, in contrast, 14-month-olds showed the opposite preferences: They preferred characters who were more harmful to the dissimilar tar- get, and avoided those who weremore helpful”.A developmental trend was observed, such that 14-month-olds’ responses weremore robust than were 9-month-olds’. ”
At no age did the babies prefer helpers (or harmers) across the board – the puppet’s attributes seemed to determine how the baby felt about it being helped or harmed.
IMPLICATIONS: The authors conclude,”These findings suggest that the identification of common and contrasting personal attributes influen- ces socialattitudes and judgments in powerful ways, even very early in life. ”My immediate reaction is that this invokes all societal ills; racism, sexism, foodieism, and everyother sort of discrimination against those dissimilar tous,at least partly as inborn instincts to overcome.The paper does note that ”there was no effect of puppet color”. And again, as much as one could potentially make of this, it’s babies watching puppets eat graham crackers.
The full study
”Not Like Me = Bad: Infants Prefer Those Who Harm Dissimilar Others” is published in the journal Psychological Science.
Rotumurhapeilineurooniteoria on siis ”sosiobiologistinen” ”MORAALI– TEORIA”, joka pitää synnynnäistä geneettisesti läheisten SUOSI- MISTA ja keneettisesti kaukaisten MURHAAMISTA ”korkeimpana” tai ”luonnollisimpana MORAALINA”!
Eli aika lailla tasan päin vastoin kuin lähes kaikki muut maailman moraaliteoriat…
Sisäpiirireiluusmoraali on tasan sama asia kuin ”ulkopiiri-rotumur-hapeilineurooni”- KATSOTTUNA VAIN TOISESTA SUUNNASTA.
Kilaus Hämäliinin huijausmetodi on täysin paljastettu.
Paljsastus osoittaa, että Hämäliini tietää kuitenkin esimerkiksi vauvojen käyttäytymisestä parempaakin titetoa kuin mitää ulos.
Tämä osoittaa, että hän tekee tilaus”työtä”, tilaushuijausta. Kuka hänelle sitten maksaa? Se, joka maksaa Dalai Lamallekin.
Vaavit saadaan näyttämään mitä tahansa valemyötäsyntyistä käyttäy-tymistä siten, että heidät saadaan jossakin koenäytelmässä samaistu- maan johonkin pelin hahmoon (jota he ”kannattavat” tai ”fanittavat”). Sen jälkeen he suhtautuvat esitykseen siten kuin se ”oma” hahmo vink- kaa. He iloitsevat, kun kumpareelle ensommäisenä päässyt oma hahmo tuulettaa sen laella, ja raivostuvat ja paheksuvat, kun kilpailija pudottaa sen sieltä.
Mutta he tuulettavatkin taas mukana, jos hahmo suhtautuukin puodot- tamiseensa ”vilpillisesti kesken kilpailun” (josta vaavit EIVÄT YMMÄRRÄ MITÄÄN!) ”hyvänä vitsinä” ja ”hauskana kuperkeikkana”!
Uusiseelantilainen tutkija Damian Scarf osoittaa, kuinka Kiley Hamlin huijasi ”reiluusmoraalivaistokokeissa”
Social Evaluation or Simple Association? Simple Associations May Explain ”Moral Reasoning” in Infants
Damian Scarf, Department of Psychology, University of Otago, Dunedin, New Kana Imuta, Michael Colombo, Harlene Hayne
Published: August 08, 2012 DOI: 10.1371/journal.pone.0042698
Abstract
Are we born amoral or do we come into this world with a rudimentary moral compass? Hamlin and colleagues argue that at least one com- ponent of our moral system, the ability to evaluate other individuals as good or bad, is present from an early age. In their study, 6- and 10-month-old infants watched two social interactions – in one, infants ob- served the helper assist the climber achieve the goal of ascending a hill, while in the other, infants observed the hinderer prevent the climber from ascending the hill.When given a choice,the vast majority of infants picked the helper over the hinderer, suggesting that infants evaluated the helper as good and the hinderer as bad.
Hamlin and colleagues concluded that the ability to evaluate indivi- duals based on social interaction is innate. Here, we provide evidence that their findings reflect simple associations rather than social evaluations.
Introduction
Are we born amoral creatures or do we come into this world with a ru- dimentary moral compass? Hamlin,Wynn,and Bloom [1] argue that at least one component of our moral system, the ability to evaluate indivi- duals as good or bad, is present from a very early age. In their study, 6- and 10-month-old infants watched two social interactions: in one, in- fants observed the helper assist the climber achieve its goal of ascen- ding the hill, whereas in the other, infants observed the hinderer prevent the climber from ascen- ding the hill. Hamlin et al. [1] found that when given a choice,most infants chose the helper over the hinderer, sugges- ting that infants evaluated the helper as good and/or the hinderer as bad.
The next question Hamlin et al. [1] addressed was whether infants’ choices reflected a preference for the helper, an aversion for the hinde- rer, or both. To answer this question, the helper and hinderer were pitted against a neutral character that neither helped nor hindered the climber. Consistent with the notion that infants evaluated the helper as good and the hinderer as bad, infants picked the helper when it was paired with a neutral character and the neutral character when it was paired with the hinderer.
On the basis of these findings, Hamlin et al. [1] concluded that the ability to evaluate individuals based on their social interactions is innate.
Hamlin et al.’s [1] Supplementary Videos show that two conspicuous perceptual events occur on helper and hinderer trials –
1) an aversive collision event when the climber collides with the helper on help trials and with the hinderer on hinder trials and,
2) a positive bouncing event when the climber reaches the top of the hill on help trials.
We argue that it is these negative and positive events, rather than the ability to evaluate individuals as good or bad, that drive infants’ choices.
The helper is viewed as positive because, although associated with the aversive col- lision event, it is also associated with the more salient and positive bouncing event. In contrast, the hinderer is viewed as negative because it is only associated with the aversive collision event.
In the present experiments,we test our alternative account by pitting Hamlin et al.’s [1] social evaluation hypothesis against an alternative, simple association hypothesis. (Tarkoittaa ehdollistumista, SB)
Results
First, to determine whether infants find the collision event aversive,
in Experiment 1 we eliminated the climber bouncing at the top of the hill on help trials and pitted the helper against a neutral character. If infants find the collision between the climber and the helper aversive, then in the absence of the climber bouncing, infants should select the neutral character.
In contrast, if infants’ choices are based on social evaluation, they should select the helper because, even in the absence of the climber bouncing, the helper is assisting the climber.
Second, to determine if infants find the bouncing event positive.
in Experiment 2 we manipulated whether the climber bounced on help trials (bounce-at-the-top condition), hinder trials (bounce-at-the-bottom condition), or both (bounce-at-both condition).
If infants’ choices are driven by the bouncing event then they should select the individual, whether it is the helper or the hinderer, that is present on the trials when bouncing occurs; when the climber bounces on both help and hinder trials infants should show no preference.
In contrast, if infants’ choices are based on social evaluation, then inde- pendent of the bounce,infants should display universal preference for the helper because in all three conditions the helper is assisting the climber in achieving its goal of ascending the hill.
Consistent with the view that infants find the collision aversive, a signifi- cant number of infants picked the neutral character over the non-bouncing but colliding helper (7 of 8, binomial probability test, one-tailed P = 0.035).
With respect to the bouncing event, consistent with the view that in- fants find the bouncing event positive, a significant number of infants picked the helper in the bounce-at-the-top condition (12 of 16, P = 0.038, Fig.1), a significant number of infants picked the hinderer in the bounce-at-the-bottom condition (12 of 16, P = 0.038, Fig. 1), and, in the bounce-at-both condition, infants showed no preference with an equal number picking the helper and hinderer (8 of 16 selected the helper, P = 0.60, Fig. 1).
Discussion
The simple association hypothesis allows us to explain why Hamlin et al.’s [1] infants preferred the neutral character over the hinderer and the helper over the hinderer without invoking the notion of an innate moral compass.
Experiment 1 demonstrated that, in the absence of bouncing, infants preferred the neutral character over the helper.
This finding is consistent with our view that infants find the collision event aversive irrespective of whether the collision occurs between the hinderer and the climber or the helper and the climber.
The finding is not consistent with the social evaluation hypothesis because that hypothesis predicts that infants will view the collision between the hinderer and the climber as qualitatively different from the collision between the helper and the climber (i.e., as helping and hindering respectively).
Experiment 2 adds further support to the simple association hypo- thesis by demonstrating that the bouncing event predicts infants’ choices.
While the preference for the helper in the bounce-at-the-top condition is consistent with the social evaluation and the simple association hy- potheses, the preference for the hinderer in the bounce-at-the-bottom condition and the lack of a preference in the bounce-at-both condition clearly conflicts with the social evaluation hypothesis.
If infants’ choices were based on social evaluation then, because the helper assists the climber in both the bounce-at-the-bottom and bounce-at-both conditions, infants should display preference for the helper in both conditions.
The findings of our experiments speak to a number of important issues in developmental psychology. In the context of a nativist explanation for morality, our data cast doubt on Hamlin et al.’s [1] claim that “the capacity to evaluate individuals on the basis of their social interactions is universal and unlearned.”
Our data also speak more generally to the issue of rich interpretations of infant behaviour. In his seminal article, “Who put the cog in infant cognition: Is rich interpretation too costly?”
Haith [2] noted that rich interpretations had begun to dominate deve-lopmental psychology and he suggested that,in many cases, the data could be explained by much simpler mechanisms.
In a companion paper, Spelke [3] argued that, just like the rich interpre- tations that Haith [2] castigates,intellectual attitudes like Haith’s[2] also impede research on infant cognition.Spelke[3] challenged those resear- chers who were sceptical of rich accounts of infant cognition to put their simpler explanations to the test, and she listed four guidelines for such tests.To test the validity of the simple association hypothesis, below, we address each of these guidelines.
Spelke’s [3] first three guidelines are:
1) “Theories should be evaluated in relation to evidence,”
2) “No hypothesis should be considered guilty until proven innocent,” and
3) “those who would explain infants’ performance by appealing to sensory or motor processes must provide evidence for those processes.”
The present experiments were designed with these guidelines in mind: We evaluated our theory in relation to evidence (Guideline 1) and, in doing so, provided evidence that positive and negative perceptual events determined infants’ preferences (Guideline 3).
Also, the fact that we pitted our simple association hypothesis against Hamlin et al.’s[1] social evaluation hypothesis demonstrates that we did not treat either hypothesis as guilty until proven innocent (Guideline 2).
Spelke’s [3] fourth guideline deals with the issue of generalizability and makes the point that a study should not be viewed in isolation. On this note, below we briefly discuss two of Hamlin and colleagues’ more recent studies.
In the first follow up to Hamlin et al. [1], Hamlin, Wynn, and Bloom [4] tested 3-month-old infants using the hill paradigm and measured looking time, rather than object choice, to assess infants’ preference. When presented with the helper and hinderer, 3-month-old infants displayed a significant preference for the helper (Looking time: Helper 13.12 sec vs. Hinderer 6.22 sec). When paired with a neutral character, 3-month-old infants displayed no preference for the helper over the neutral character (Looking time:Helper 8.64 sec vs. Neutral 8.17 sec), but showed a significant prefe- rence for the neutral character over the hinderer (Looking time: Neutral 12.32 sec vs. Hinderer 2.86 sec).
Hamlin et al. [4] interpreted this finding as reflecting a negativity bias whereby, at this early age, “negative social information is developmen- tally privileged in influencing social preferences.” In our view, this finding may simply reflect the fact that 3-month-old infants find the bouncing event less appealing than do 6-and 10-month-old infants, or that they have greater difficulty distinguishing between the collisions and boun- cing events. Either of these interpretations would explain Hamlin et al. [4] finding and spare one from having to explain why previous work suggests that a positivity bias, rather than a negativity bias, exists prior to 6 months of age [5], [6].
More recently, Hamlin and Wynn[7] tested 3-, 5-, and 8-month-old in- fants on two new paradigms and again found that they preferred an individual that helped over an individual that hindered. Similar to the hill paradigm, the help and hinder conditions in these new paradigms are also confounded by salient perceptual events that may be driving in- fants’ choices. Given the ease with which we shifted infants’ preferen- ces on the hill paradigm, we believe that by manipulating these salient perceptual events, one could also shift infants’ preferences on these new paradigms. One final point of contention may be Hamlin, Wynn, Bloom, and Mahajan’s [8] remarkable finding that 8-month-old infants prefer an individual who helps, rather than hinders, a prosocial individual, and an individual who hinders, rather than helps, an antisocial individual.
While a full explanation of these findings is beyond the scope of the present paper, it is important to note that they can also be subsumed under the simple association hypothesis [9], [10], and need not reflect infants’ innate preference for those who help prosocial individuals and hinder (i.e., punish) antisocial individuals.
In summary, we have followed Spelke’s [3] four guidelines and demonst- rated that our simple association hypothesis is a plausible alternative to Hamlin et al.’s [1] social evaluation hypothesis.
When combined with the arguments against the very concept of moral nativism [11], [12], [13], our findings call into question the view that infants enter this world with an innate moral compass.
Outside of the social realm,our findings add momentum a movement in both developmental [14], [15], [16] and comparative [17], [18], [19], [20] psychology toward more parsimonius interpretations of behavior. With respect to evolution, Darwin [21] argued that there is grandeur in a view of life in which complexity and diversity develop from simplicity.
With respect to development, we would argue that there is also grandeur in the view that infants’ complex and diverse behaviours can be explained using simple mechanisms. Much like evolution, once we understand these simple beginnings, we can begin to uncover the origins of our complex cognitive abilities.
Dr Damian Scarf, University on Otago, Zew Zeeland, ”synnynainen ydintieto” -huijausten yksi paljastaja.
The Guardian:
https://en.wikipedia.org/wiki/Riitta_Hari
https://www.nature.com/articles/s41598-017-14323-x
http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/vladimir-putin/11080133/Dalai-Lama-attacks-self-centred-Vladimir-Putin.html
”
Dalai Lama attacks ’self-centred’ Vladimir Putin
Dalai Lama states Vladimir Putin is ”self-centred” and wants to ”rebuild the Berlin Wall” as Ukraine’s Orthodox Church head claims Russian leader is possessed by Satan
Vihreys taitaa mädättää aivoja…
http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/581147-sankarihautojen-kunniavartiostosta-poru-vihrea-poliitikko-kyseenalaistaa-tuleeko traumoja nuorille?
Olen tähän asti ja tulen jatkossakin pitämään kunniavartioita kunnianosoituksena sotiemme uhreille.
Ei ole vahingossakaan edes vilahtanut mielessä, että nykyisenä aikana turvallisissa oloissa siitä jollekin tulisi trauma varsinkaan, kun jokainen vartiossa seisova on siellä itse vapaaehtoiseksi ilmoittautuneena.
Ilmeisesti vihreässä maailmassa ne vainajat aiheuttavat vammauttavan henkisen ”kentän”, minkä kautta vainajien kokemat kauhut välittyvät vartiossa seisovien mieleen aiheuttaen traumoja.
Katsoa ei saa, eikä koskea ollenkaan ja vonkaaminen on vanhanaikaista
Ylen suuri suuri seksuaalihäirintäkeskustelu oli karmaisevaa kuultavaa ja vähän katsottavaakin.
Maailman sivu on seksuaalisesti häiritty naisia ja vähän miehiäkin (on omakohtaista kokemusta) ja siten on toteutettu Ison Kirjan käskyä täyttää tämä maa.
Luoja on luonut ihmisenkin ja varustanut hänet sukupuolivietillä. Nyt on tultu ihmiskunnan kehityksessä vaiheeseen, jossa sukupuolivietti täytyy panna naftaliiniin. Miten sitten ihmiskunta jatkuu, kun enää ei saa katsoa ainakaan sillä silmällä, koskettaminen on täysin kiellettyä ja vonkaaminen on vanhanaikaista. Tällaisia ajatuksia herätti Ylen suuri seksuaalihäirintäkeskustelu.
Tosin rajanveto oli tosi vaikeaa. Ja miksei olisi, kun meitä inehmoja on niin moneksi.
Kun meikä oli nuori ja siitä on jo aika kaukan, niin kyllä me pussattiin tyttöjä ja monet oli iloisia ja nauttivat siitä. Tosin aina oli joukossa joku nirppanokka, joka ei joko tykännyt tai sitten äiti oli kieltänyt pussailemasta poikia. Ei silloin kukaan tiennyt mitään seksuaalisesta häirinnästä, kun pääsääntöisesti oli kivaa.
Niin sitten löytyi se kumppanikin, jonka kanssa elettiin yhdessä melkein 50 vuotta, kunnes enkeli tuli ja vei kumppanin. Lapsiakin siunaantui ja lastenlapsia samalla menetelmällä, kuin Aatamilla ja Eevalla.
Joskus vaikuttaa siltä, että kun meillä esim. Suomessa on perustarpeet tyydytetty joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, nii pitää keksiä kaikenlaista jonnin joutavaa.
Jos joku tulee kaltoin kohdelluksi, niin sitä varten on lait ja asetukset. Ei siitä tarvitsisi nostaa valtavaa älämölöä, kuten Yle eilen teki.
Oletko muuttamassa
Omistusasunto ja haluat muuttaa joko työn perässä tai tilanteen vaatiessa itsellesi sopivampaan asuntoon esim iän karttuessa lähemmäksi palveluja:
– Tuumasta toimeen myy nykyinen asuntosi ja jos se on vähänkin syrjässä, niin se on myytävä halvalla joten saat tilalle ehkä nipin napin pienemmän asunnon.
– Lisää kuluja tulee varainsiirtoverosta jonka Kataisen hallitus korotti – Iltalehti tänään kannattaalukea jos olet muuttoaikeissa.
– Kuluja tulee myös, kun joudut hävittämään osan kertyneistä tavaroista jotka eivät mahdu uuteen pienempään ja sinne uuteen on hankittava uutta sopivampaa kalustoa esim.
– Omalla kohdalla päädyin muuttokuluina n 20.000,- ylimääräiseen kulunkiin ja nyt pienempi asunto on kalustettu osin niillä tuoduilla vanhoilla käymättömillä kaluilla.
”Oikeus tieteelliseen keskusteluun kuuluu kaikille, ei vain Akatemioille”
”Oikeus tieteelliseen keskusteluun kuuluu kaikille, ei vain Akatemioille”
16.11.2017 14:33 Juhani Kahelin
Juhani Kahelin, Helsinki, Sitoutumaton, Valt. lis.
Jos haluat tulostaa tämän jutun ja aiemmat jutut, mene sivustolle
Politiikan arviointi -blogi: https://essee.wordpress.com/
http://juhanikahelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kayttaja/juhanikahelin
Suomen Akatemian uusi hanke Media ja yhteiskunta.
Kaarina Hazard, Anu Koivunen: loputonta uhriuttaan jollottavat äijät.
Suomen tiede-elämää seuratessa järkyttyy päivittäin. Luettelo viimeisimmistä järkytyksen aiheista:
Suomalainen Tiedeakatemia on lähtenyt etupoliittisen ja piiloideologi- sen tutkimuksen tielle. Ajankohtainen esimerkki on metsien ja ilmaston yhteyksiä koskeva selvitys, erityisesti selvityksen kysymyksenasettelu ja rajaus.
Suomen Tiedeseura järjesti luennot suurimmista tieteellisistä löydöistä 100 vuoden ajalta. Yhteiskunnallisen ja humanistisen tutkimuksen luen- noissa kummastutti yhteen ”löytöön” tai osa-alueeseen umpioitumi- nen. Yhteiskunnan tutkimuksessa ainoa löytö muka on Max Weber ja kapitalismin henki. Ei yleiskatsauksellisuutta, ei laajempaa näköalaa, ei vertailevuutta muihin löytöihin, ei synteesiä. Tällaista ”huipputiedettä” Suomessa.
Tutkimuksen poliittinen ohjailu on Suomessa saanut järkyttävät ja pe-rustuslainvastaiset mitat. Poliittisen ohjailun välineeksi on nostettu Suomen Akatemia (valtion virasto). Poliittisen ohjailun välineenä toimii myös yliopistolaki sekä yliopistokentän muokkaaminen talous- ja poli- tiikkalähtöisesti, esimerkkinä Tampereen säätiöyliopiston perustamisen omavaltaiset ja laittomat menettelyt.
Sitrasta käytiin eduskunnassa periaatteessa hyvä sanasota mutta se jäi pinnalliseksi. Sitran toiminnasta tarvitaan sisältöanalyysi, joka koskee myös toiminnan ideologista tavoitteistoa.
Suomen Akatemiassa vireillä oleva Media ja yhteiskunta -hanke sekä samansukuiset hankkeet aiemmin.
Kukin näistä vaatii oman tutkiskelunsa. Tällä kertaa rajaudun viimeksi mainittuun eli Akatemian mediatutkimushankkeeseen.
Hankkeen nimi on siis Media ja yhteiskunta. Miksi tällainen hanke ollaan pystyttämässä? Mistä tällaisen hankkeen ideointi on lähtenyt liikkeelle? Mihin hankkeella pyritään? Millä oikeutuksella ja kenen hyväksi hankkeeseen käytetään akatemia-vetoista verorahaa?
Hankkeen pyrkimyksiä tai piilopyrkimyksiä ei joko lausuta julki tai lausutaan osittain tai sopivan abstraktisti niin että ne kuulostavat vastaansanomattomilta.
Aiemmat Akatemian hankkeet heittävät epäilyn varjon. Taannoin Aka- temialla oli valtatutkimushanke. Eläkejärjestelmän valtaa koskeva tut’ kimus annettiin Etlan tehtäväksi. Ei ole vaikea arvata saatuja ”tutkimus- tuloksia”. Parhaillaan Akatemia rahoittaa ja ohjaa media- ja kultuuritut- kijain populismi-tutkimusta, aineistona perussuomalaiset. Tuoreen jul- kaisun nimi on Jätkät & jytkyt. Hankkeen julkaisua on luonnehdittu Timo Soinin ylistykseksi, ei vähiten Soini itse. Kylläpä suomalainen poli- tiikan ja kulttuurin tutkimus uppoutuukin syvälle, sopisiko vertailukoh- daksi Aristoteles, Platon, Montesquieu, Tocqueville, Snellman, Rosan- vallon vai kuka? Populismi-hankkeen piilotavoite lie ollut toisaalla: oppia ennakoimaan populismin uusia aaltoja, hallita niitä ja hoidella ne pois. Kirjassa puhutaankin populismin elinkaaresta.
Varovaista osviittaa Media ja yhteiskunta -hankkeen piilotavoitteista saanemme oheisesta kuvasta. Kuva esittää hankkeelle kaavailtuja tee- moja. Siinä on yhteenniputettuna ’Some, nationalismi ja pop’ (populismi, populaari).Tiedeväen mielissä populismi ja nationalismi ovat negatiivisia ilmiöitä. Miksi sosiaalinen media (some) on niputettu yhteen negatiivis- ten ilmiöiden kanssa? Tämä kertonee Akatemian ja tutkijoiden asennoi- tumisesta, arvomaailmasta ja politikoinnista. Heidän mielissään some on tyhmän kansan, epätietämyksen, totuudenvastaisuuden ja vihapu- heen foorumi. Se täytyy pelata marginaaliin tai hävittää. Näin kenttä ja ‘laadukas’ toiminta jää oikean median, mediayhtiöiden, tiedeväen ja portinvartijoiden yksinoikeudeksi. Kyseessä on yhteiskunnallinen ja po- liittinen valtataistelu, jonka välineenä käytetään tiedettä ja tutkimusta. Sosiaalinen media (some) on yhteiskunnallisen opposition ja marginaa- liin asemoidun uusajattelun foorumi. Sen pohjalta voisi muotoutua uudenlainen yhteiskunta- ja demokratiakäsitys, myös tieteellisessä mielessä. Portinvartijoiden asemia ja etuja tämä saattaisi uhata tavalla tai toisella, siksi he taistelevat kehitystä vastaan, leimaavat somen hötöksi samalla tavalla kuin Petteri Orpo leimaa eduskuntaopposition puheet hötöksi tai kuten maailman köyhien vastarintaliikkeet leimataan terrorismiksi.
Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksen 13.11.2017 painavin vaade tai argumentti kuului näin.”Oikeus tieteelliseen keskusteluun kuuluu kaikille, ei vain etabloidulle tiedeväelle.” Tämän lausui Ylen tiedetoimittaja Pasi Toiviainen – kiitos siitä. Tämä totuus tulkoon tieteellisen toiminnan graniittiseksi perustaksi.
Suomalaisen tiedepolitiikan ja Suomen Akatemian menettely tutkimus-hakkeiden ideoinnissa ja ohjailussa rikkoo kaikille kuuluvaa oikeutta tie-teelliseen keskusteluun. Ensinnäkin edellä mainittu epäily piilotavoitteis- ta.Toiseksi ohjausmenettely on erittäin hierarkinen ja rajattu. Akatemian väki asettelee teemat,kutsuu luotetut tutkijat kuulemaan teemoista, johtaa ns.työpajaa,asettaa haettavaksi rahat,tutkijat asemoidaan ane- lijoiksi. Akatemia käy läpi hakemukset, hyväksyy tai hylkää, on huolella valittu johtoryhmä joka valvoo mitä tutkijat tekee ja miten tekeminen vaikuttaa. Tutkijat ”ymmärtävät” mukailla, onhan heidän elantonsa ja elämisensä riippuvainen rahojen myöntäjistä. Hankkeiden perusteluihin iskostetaan läpinäkymätöntä retoriikkaa. ”Yhteiskunnallinen vaikutta- vuus on retorinen heitto kuten me kaikki täällä tiedämme”, lausui eräs- kin mediatutkija Akatemian työpajassa. Jos joku yritti avata, purkaa tai kysyä mikä se yhteiskunta oikeasti on ja mitä se vaikuttavuus on, vas- tauksena oli abstraktia mitäänsanomattomuutta tyyliin ”sen pitää olla laadukasta”.Laadukasta! Siinä kaikki,laadukasta.Tuo on höttöisempää puhetta kuin eduskuntaväittely ohuimmillaan.
Suomalaisen Tiedeakatemian tilaisuudessa 13.11. professori Anna-Liisa Laine vaati vaikuttavuus-puheesta irtautumista ja paluuta tieteellisen peruskysymisen äärelle. Tähän voi vain yhtyä. ”Vaikuttavuus” on poliit- tisen vallankäytön piilokieltä. ”Vaikuttavuutta” voi olla esimerkiksi se että mediayhtiöt kuten Sanoma, Alma, Keskisuomalainen, Lännen media, Suomen Kuvalehti saavat lisää valtaa eli vaikuttavuutta. Oppositio eli some ajetaan alas. Todellista winwin-vaikuttavuutta.
Tutkitaanko Akatemian hankkeessa myös mediatutkijoiden some-käyttäytymistä?
Katso oheinen kuva. Mediaprofessori Anu Koivunen ja kaverinsa tyk- käävät ja jakavat somessa Kaarina Hazardin tviittiä, jossa kerrotaan ”loputonta uhriuttaan jollottavista äijistä”.
Kysyn professori Koivuselta sekä Haapalaiselta ja Hazardilta, keitä he tarkoittavat ”loputonta uhriuttaan jollottavilla äijillä”? Miehiä ylipäänsä, meitä, sinua, minua? Syytös on yksilöimätön ja sellaisena se kohdistuu noin puoleen kansakunnasta.
Akateeminen tutkijakunta on ollut hanakas tuomitsemaan leimaavan vihapuheen. Jotkut tiedeväestä kehottavat hyökkäykseen totuuden-jälkeisyyksiä vastaan. Näin vaati Kari Enqvist yliopiston avajaispuhees- saan syyskuussa 2017. Enqvistin hyökkäyskehotusta kiitteli vuolaasti entinen rehtori ja kansleri Risto Ihamuotila Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksessa 13.11.2017.
Ellei puhe ”loputonta uhriuttaan jollottavista äijistä” ole vihapuhetta, niin pyydän professori Koivusta julkisesti määrittelemään mikä on vi- hapuhetta. Vai onko puhe jollottavista äijistä kiihottamista kansan- ryhmää kohtaan, jollaisesta on oikeudessa tuomittu rangaistuksia.
Lähteitä
Multi-functionality and sustainability in the European Union’s forests. EASAC policy report 32.
Emilia Palonen & Tuija Saresma (toim): Jätkät & jytkyt. Perussuomalaiset ja populismin retoriikka. Vastapaino
Media ja yhteiskunta. Suomen Akatemian tutkimushanke.
Tiedejulkisuuden ilot ja kirot -teemailta. Suomalainen Tiedeakatemian tilaisuus 13.11.2017.
Tärkeimmnät tieteelliset löydökset ja läpimurrot viimeisten 100 vuoden ajalta. Suomen Tiedeseuran tilaisuus 14.11.2017.
Petri Koikkalainen & Maija Mattila: Hallitus, rehtori ja itsehallinto Tampereen uudessa yliopistossa. ”
Tietääkö vasen mitä oikea tekee
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005451842.html
Senaatti myy ja ministeriö valmistelee stratekisten alueiden myynnin rajoittamista?
– Mitä onkaan puheet uskottavasta puolustuksesta?
Perussuomalaisten puoluetoimisto
Tarkemmin sanottuna toimistohuoneisto Helsingin Yrjönkadulla.
Sen kohtalo oli lievän mielenkiinnon kohteena PS:n puoluekokouksen ja puolueloikkauksen jälkeen:
- Halla-aho ilmoitti, että ”uusi” PS on hakemassa uutta toimistotilaa indikoiden, että nykyinen on joko liian suuri tai vuokra liian kallis.
- Toisaalta PS-säätiön hall. puhj.joht. Vistbacka on antanut ymmärtää, että vuokraamalla ulkopuoliselle säätiö saisi tiloista paremman hinnan.
Jälkimmäistä on tosin vaikea uskoa, koska nähdäkseni koko kyseenalaisellaa vuokrajärjestelyllä Soini&kumpp. tavoittelivat maksimaalista määrää veronmaksajien kustantamaa puoluetukea koplan myöhempää käyttöä varten.
Nyt tämän ympärillä vallitsee hiljaisuus. Vistbacka pysyy PS:n jäsenenä. Kuvitteleeko Soini, että hänellä on mahdollisuus seuraavassa puoluekokouksessa kaapata puolue takaisin? Näin säätiön varoja ei tarvitsisi ohjata ”Sinisille” vaikeasti toteutettavan sääntömuutoksen avulla.
Mitä on seksuaalinen pahoinpitely?
Uskomattomat mittasuhteet on saanut päivänpolttava pahoinpitelyasia. Se on kuuma asia, niin radiossa, kuin muissakin medioissa.
Oppilaitoksissa ja työpaikoilla ja monessa muussa paikassa koulutetaan ihmisiä pahoinpitelyn estämiseksi. Tarvitaan erilaisia asiantuntijoita, niin professoreita ja tohtoreita, sekä konsultteja pahoinpitelyjen tunnistamiseksi.
Tutkimusten ja kyselyjen mukaan varsinkin nuoret naiset sanovat tulleensa pahoinpidellyiksi jo pelkästään silmien avulla. Siis katsominen ja heitä tuijottaminen ei ole soveliasta, eikä ole suotavaa.
Hyvänen aika sitten, mihin me rumat äijät silmät laitamme kun sekin alkaa olla pahoinpitelyä.
Useammankin työpaikan tässä kymmenien vuosien aikana olen tullut kiertäneeksi. Koskaan en ole törmännyt pahoinpitelyyn, en itse, enkä siitä syytettynä. Paljonkin olen ottanut vastaan naisten tönimistä, käden olkapäälle laittamista ja tuttavan pikku halausta. Ei koskaan ole tullut edes mieleen, että se olisikin pahoinpitelyä, ei puolin, eikä toisin.
Miten pärjäävät nykynaisemme ulkomailla sivistyneissä maissa, joissa on ihan normaalina tapana antaa poskipusu tervehtiessä? Se sitten on pahoinpitelyä jos mikä.
Tänään asiasta on keskusteltu oikein urakalla radiossa, aina kun sen sattuu aukaisemaan.
Mihin me olemme menossa, tai mistä me olemme tulossa, herää kysymys.