Kuukausi: marraskuu 2017

Julkaistu

Vastarannan kiiski 2.0

Tämä blogaus on henkilökohtainen tilitys/julistus eräänlaisesta aatesuunnan muutoksesta. Olen kesän ja syksyn varrella hieman ynnännyt ykkösiä yhteen ja koonnut viimeisen parin vuoden henkilökohtaisia muutoksia elämässäni. Heitän pyyhkeen kehään mitä tulee ajatukseen kehittää maailmaa paremmaksi keskustelemalla ja aion yhteiskunnallisissa asioissa toimia vastedes enemmän yksin, vähemmän ryhmässä. Sanoihan jo Kari Suomalainenkin ”en ole ryhmäihminen, olen mielummin yksin oikeassa kuin ryhmän kanssa väärässä”. Katsotaanpa.

Liian vähän Haavistoja

EVA:n presidenttitentissä Pekka Haavisto muistutti, miten hän pyrkii rakentamaan dialogia laajalti eri mieltä ja puolta olevien ihmisten kanssa. Pekka on kaunis ihminen ja hänen tyylinsä on se mitä itsestäni aiemmin halusin. Tosiasia kuitenkin on että hän on niitä harvoja ihmisiä joille dialogin pito on sallittua. Pääosa meistä elää somekuplan yhteiskunnassa (ks. aiempi blogisarjani osat 1, 2, 3, 4 ja 5). Tässä tosielämässä ihminen tuomitaan ilman oikeudenkäyntiä ja todisteeksi riittää huhu tai väärä henkilö väitetyssä tuttavapiirissä. Tiedättekö, minä en vaan jaksa. On sanoinkuvaamattoman upeaa että meillä on vielä yksi Haavisto, mutta jokaista Haavistoa kohtaan on tuhat Timo Soinia, Dan Koivulaaksoa, Alexander Stubbia, Juha Sipilää ja muita vastaavia räyhääjiä. Kannoin sinistä otsanauhaa sanomalla ”keskustellaan, haluan oppia sinusta”. Joskus toki puhuin hyvin tyhmästi, mutta väitän enemmistön viestinnästä olleen rakentavaa. Aivan sama miten kunnioittava ja ymmärtävä olin, vastineeksi sai tuon tuosta uhkauksia, herjauksia, jopa väkivaltaa. Paskan marjat sanon minä, en jaksa tuota enää. Jokaista taistelua ei tarvitse voittaa. En enää usko mahdollisuuksiin osallistua poliittiseen dialogiin, en tämänhetkisessä yhteiskunnan ilmapiirissä. Perustuslaillinen sananvapaus ei auta itsesensuuria vastaan.

Otsikossa lupasin puhua vastarannankiiskeydestä. Se on yksi piirre itsestäni jota en osaa muuttaa. Olen viinalakossa pikkujoulukauden, vastustan suosikkiurheilulajien tukemista verorahoin, jumppaan bussipysäkillä kun muut klikkaavat kännykkää, nautin mökkielämästä talvella kesähelteen sijaan – voi kuulkaa, näitä riittää. Ennen kaikkea aion tehdä jotain mikä on äärimmäisen epätrendikästä. Aion ruveta entistä aktiivisemmin lähettämään päättäjille, poliitikoille ja journalisteille positiivista palautetta. Kun muut trollaavat tai kiihkoutuvat, minä kirjoitan tylsän asiapalautteen. Aniharva poliitikko näihin vastaa, mutta annan tässä kohtaa pisteet ainakin Satu Hassille ja Tiina Elovaaralle. He arvostivat rakentavaa ja positiivista palautetta. Nimiä mainitsematta todettakoon parin päättäjän ottaneen vilpittömän kehun vastaan uhkauksena. Kiitos olkoon minun juttuni jonka teen yksin pimeässä, inkiväärin voimalla. Luotan siihen että kunhan se on sooloilua eikä sosiaalista toimintaa, nettivihaajia ei puuhailuni jaksa kiinnostaa. Ei se toki kiinnosta noin sataa prosenttia viestin vastaanottajistakaan. Yhtä kaikki, esitän seuraavan uhkauksen päättäjille: jos teette jotain fiksua, aion kiittää teitä siitä. Lasken nyt sekuntikellolla aikaa koska poliisit tulevat jutustelemaan.

En tietenkään aio erakoitua sen paremmin ystävien kuin kollegoidenkaan näkökulmasta. Aion vain välttää ns. yhteiskunnallisesti merkityksellistä yhteisötoimintaa. Siinä mielessä olen unelmapuolueessa koska voin olla vain jäsenmaksun maksava rivijäsen. Saan altistua puolueen tuottamalla mahtavalle tietomäärälle eikä rivijäseniä hevillä pyydetä vastuuta kantamaan. Voin olla se nimetön kivi isossa keossa jota oikeastaan alunperinkin halusin olla. Haluan vaikuttaa hyvällä työllä, hyvällä kulttuurilla ja huolehtimalla lähimmäisistä sangen epäpoliittisesti. Minulle politiikka on ennen muuta väline maailman seuraamiseen ja kontaktien muodostamiseen. Kestipä minulla pirullisen kauan tämäkin tajuta. Ollakseni tämän kaltainen tiedon ahmatti olen joskus kovin laiska tiedon käsittelijä. Ehkäpä PT:ni voisi kouluttaa vihjelihastani seuraavalla kertaa.

Tarjoa lapiota, älä mikrofonia

Lopulta pitää vielä todeta se, että minulla on ns. suunnitelma. Tähtään johonkin elämässäni. Olen kohtuullisen hyvä tekemään pitkän jänteen suunnitelmia. Sanon vain sen verran että se suunnitelma ei sisällä poliittisia ambitioita. Älkää siis enää pyytäkö minua poliittisiin keskustelutilaisuuksiin tai mielenilmauksiin, oli aihe mikä vaan. Jos haluatte minua yhteisiin talkoisiin, pyytäkää sitten kaivamaan ojaa, ottamaan valokuvia tai auttamaan kulttuuritapahtuman teossa. Jos maailman menosta aion puhua, teen sen ilman isoa yhteisöä.

Tämä on minun tyylini siihen asti kunnes paremman keksin. Ehkä parempi tulee huomenna, ehkä eläkeiän kynnyksellä, mutta se tulee jos ja kun on tullakseen. Toivotan jokaisen tervetulleeksi löytämään oman tyylinsä.

Julkaistu

Sähkö on saasteetonta

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201711212200547668_ul.shtml

– Pari kuukautta on pitkä aika jos pitäisi suojautua ydinsaasteelta.
Sähkön varaan rakennetaan yhä enemmän jopa sähköautoihin.

Miksi ei puhuta totta ydinvoiman vaaroista ja varsinkin onnettomuudesta pitäisi ilmoittaa välittömästi.

Julkaistu

Jos toimittajilla olisi edes alkeellinen suhteellisuudentaju…

https://www.aamulehti.fi/uutiset/mikko-valtonen-31-kuluttaa-500-ekk-kay-pikasuihkussa-ja-asuu-18-asteisessa-yksiossa-ja-kertoo-nyt-miten-yksinkertaisin-keinoin-voit-elaa-maapalloa-tuhoamatta-200486274/

”Mikko Valtonen, 31, elää kympillä päivässä, käy pikaisesti suihkussa ja asuu 18-asteisessa yksiössä

Jussi Saarinen
Aamulehti

Jos kaikki eläisimme kuten Mikko Valtonen, maapallo kestäisi. Nyt tilanne on aivan toisenlainen: keskivertosuomalaisen päästöjä kannattelemaan tarvittaisiin lähes neljä maapalloa. Suomi kuluttaa reilussa kolmessa kuukaudessa koko vuoden luonnonvarat.”

Jos toimittajilla olisi edes alkeellinen suhteellisuudentaju, niin kohtuuton suomalaisten syyllistäminen muiden tekemisistä ei olisi niin yleistä.

Suomalaiset kuluttavat alle puolet siitä, mitä Suomen pinta-ala ja olosuhteet kykenevät kantamaan. Emme siis kuluta kantokykyämme kokonaan.

Se, että monessa muussa maassa eletään yli kantokyvyn, ei todellakaan ole suomalaisten vika. Emme me siellä ole kuluttamassa.

Myöskään se, että monella alueella lisäännytään kuin kanit, vaikka alue ei kykene nykyistä ihmismäärääkään kestämään, ei todellakaan ole suomalaisten vika.  Emme hyvällä tahdollakaan tuota sikiämistä kykene estämään.

Mistä ihmeestä nuo kaikenlaiset toimittajantekeleet ovat keksineet, että suomalaisia pitää syyttää kaikesta sellaisesta, mihin eivät edes voi vaikuttaa?

Ilmeisesti viherpiperrys ja tosiasioista piittaamaton sokea ideologia ovat päässeet vallalle ammattitaidon tai ”-taidottomuuden” yli.

Julkaistu

Trolliarmeija

Informaatiovaikuttaminen mitä se on ja osaammeko tunnistaa?
Kansalaisten on vaikea suodattaa ja erottaa oikea väärästä.
Ennen sanomalehti oli ns totuuden torvi ja nykyään enemmän lööppijulkaisu.
Informaatiotrollaus ei tunne rajoja eikä sen alkulähdettä ole helppo tunnistaa.
Vaaleja tulossa ja kansa äänestää mutta minkä tiedon varassa he äänestävät?
US – Itänaapurin trolliarmeija tänään aiheesta.

Julkaistu

Viittova gorilla KOKO ei ajattelekaan kuin ihminen (huijausta?)

Eipä ole gorillallakaan lopulta ihmisen kaltaista tietoisuutta, siihen kelpaavat vain ihmisen aivot, kielen avulla.

Kannattaa katsoa tämä doku niin kauan kuin se näkyy. On ihme, että Jokinen päästänyt tätä ruutuun, sillä hänen entinen työnantajansa Alma on ollut tuon päinvastaisen opin väsymtön tuuttaaja hampaat irvessä, Bilderberg-Apumatti Apusen johdolla.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/10/prisma-tarina-puhuvasta-gorillasta

” Päivi Suikkanen

TV1 keskiviikkona 15.11.2017 klo 19.00 – 19.55, uusinta lauantaina 18.11. klo 14.05 ja tiistaina 21.11. klo 23.00

Yle Areenassa 20 päivää

Ainutlaatuinen ja henkilökohtainen tarina kertoo
Koko-gorillasta ja tutkija Francine ”Penny” Pattersonista.

Tutkija ryhtyi opettamaan gorillalle viittomakieltä, kun tämä oli emonsa hylkäämä poikanen. Tieteellisestä kokeesta alkoi yli 40 vuotta kestä- nyt, poikkeuksellisen tiivis suhde. Patterson uskoo Kokon olevan todiste siitä, että gorillat osaavat viestiä tunteistaan.

BBC:n tuore dokumentti kertaa dramaattisia hetkiä vuosien varrelta. Kokoa yritettiin muun muassa siirtää takaisin eläintarhaan, jossa se syntyi.

Dokumentti selvittää, mitä voimme oppia tästä erikoislaatuisesta tutkimuksesta? Kertooko se enemmän eläimen tunteista vai sittenkin ihmisen?

Koko: A Tale Of A Talking Gorilla. Tuotanto: BBC, Britannia, 2015. ”

Tarina on mitä arkkityypillisin jenkkiläisen mediahuijaus”tieteen” (jonka juuret ovat Euroopassa 30-luvulla) tuotos: se alkoi tiedemaailman lie- peiltä yliopiston opiskeljan ja eläintenhoitajan alkaessa opettaa orvolle gorillanpennulle viittomakieltä. Yliopiston tarkoitusperä oli uhanalaisen lajin pelastaminen, eikä mitään ylimääräistä olisi saanut tehdä. Tuo tar- koitus sitten epäonnistuikin: viittovat gorillat eivät harrastaneet seksi- hommia. Sitä tuli yliopistokin välillä yrittämään korjata, ostamalla sille mahdolliseksi lisääntymiskumppaniksi urospentu Michaelin, jolle myös opetettiin viittomakieltä. Sitten kokeiltiin vielä puolilvilliäkin urosta, mutta ainakaan mitään näkyvää ei syntynyt. Kokon 40-vuotisena elin- aikana tasankogorillojen määrä luonnossa on pudonnut edelleen neljän- nekseen. Gorillaa tosin ei ollut saatu juuri koskaan muutenkaan lisäänty- mään vankeudessa. Uroksia rotevampi Koko tuli muuten hyvin toimeen näiden ”ystävien” kanssa: kaikki pitivät ihmisiä ”laumanjohtajina”. Eluk- ka oli yliopiston omaisuutta niin kauan kuin se alkoi tuottaa rahaa, jolloin se yksityistettiin, jolloin yliopisto pääsi eroon uhkaavasta tieteellisestä ongelmasta ja hölynpölyvastuusta: yliopistolle se ”maksoi” muuta kaut- ta enemmän kuin tuotti, sikäli kuin tuotti mitään muuta kuin lahjoituksia Kokolle. On huomattava, että USA:ssa yliopistot eivät ole virkavastuul- lisia valtiollisiä instituutiota, vaan sellaisia ovat Liittovaltion (National) tutkimuslaitokset. USAlaisten yliopistoisten tioede on kuin savolaisen puhe: vastuu siirtyy kuulijalle, soveltajalle kuten hoitavalle lääkärille, pääsunnittelijalle ja näiden työnantajille, istuvalle tuomarille tuomion ”tieteellisistä”perusteista jne.

Edelleen Francine ”Penny” Patterson-Williams, on hän sitten huijari tai väärässäolija (mikä ei ole rikollista), on taustaltaan mitä arkkityypiiisin akateeminen hölynpölytieteilijä: alallaan toisen polven yliopistolainen, joka on aluksi tullut ”tiedeyhteisöön” oheistehtäviin, joista sitten kehit- tää ympäristön tarjoamaa ”tieteen gloriaa” käyttäen TÄYSIN MUUTA bisnestä, kuin mitä Opisto on tarkoittanut, ja mistä maksaa… Hän on ollut myös syytettynä seksuaalisesta härinnästä, jollaisesta harvemmin lähdetään tappelemaan työpaikkansa säilyttääkseen muualla kuin tavoitelluissa julkisissa työpaikoissa, muualla lähdetään lätkimään.

On kuitenkin heti huomattava, että tässä on kysymys siitä viime kädes- sä YHTEISKUNTATIETEELLISESTÄ kysymyksestä, mitä gorilla VOI OPPIA, eli lopputulos ratkaisee: se mihin ollaan menossa, eikä ”se mitä ollaan (reduktionistisesti valebiologisesti) muka TULOSSA”, eli ”mitä apina tai vastasyntynyt muka jo osaa Keenistä”  kuten Steven Pinkerillä, Noam Chomskylla, Bulshit-Marc Hauserilla, ääliö-Elizabeth Spelkellä (jonka oppi-isä Jerome Kagan paljasti kuten Pinkerinkin) tai pöyristyttävällä Rotumurhapeilineurooni-Kilaus Hämliinillä!

Jo ennen Kokoa Washoe– ja Nim-nimisille simpansseille oli opetettu viit- tomia. Jälkimmäisen hoitaja ensimmäisenä kärysi sellaisesta (lievästä) huijauksesta, että se viestitti kasvatilleen, miten pitää viittoa, kun asiaa kuvattiin, kuin apina olisi viittonut ”omiaan”. Apina oppii kahdetkin mer- kit, esimerkiksi ymmärtämään myös viittomaan liittyvän englanninkieli- sen sanan, vaikka ei sitä osaakaan toistaa. Koko oli boomin aikaan sim- pansseja suositumpi, ja inhimillisempi: se mm. leikki nukeilla ja hoivasi  kissanpentua.(Simpanssi ei sellaista tee, voi pistää kissan poskeensa- kin.) (Vaikka tätä ei ohjelmassa mainitakaan,) Koko käytti viittomaa ”paska” monipuoliseti ilmaisenmaan tyytymättömyyttä (vähän kuin esimerkiksi minäkin): jopa maanjäristys oli ”paska hyppy lattia”.

Tieteensosiologisesti meno oli vähän kuin ”peilineuroonipiireissä”: osa aluksi innostuneimmista opiskelijoista ja faneista käänsi jyrkästi kelk- kansa, kun kyse ilmeisimmin ei ollutkaan oikeasta puheesta ja ajatte- lusta. Yhtä tällaista ensimmäistä vastarinta-aktivistia haastatellaankin. Apinoiden kielikokeita epäiltiin ja vastustettiin myös taantumuksellisista, esimerkiksi uskonnollisista asemista.

Julkaistu

Nälänhätä?

Maapallolla on alueita ja valtioita joilla on nälänhätä.
Suomessa oli vastaava aika 150 v sitten. AL tänään.
– Onko tulossa uusi nälänhätä?
Merkkejä on ilmassa ja
syynä osaltaan nykypolitiikkamme jota harjoitetaan vahvemman ehdoilla.

Julkaistu

Missä menet vasemmisto

 

 

Oikeistolainen puhuri on puhaltanut pitkin Eurooppaa jo pitkän rupeaman, liian pitkän. Huolestuttavasti puhuri on saanut myös äärioikeistolaisia muotoja. Edes kapitalistisen talouden jatkuva rämpiminen ei ole horjuttanut sanottavasti oikeiston asemia. Samaan aikaan vasemmistolainen työväenliike on vaeltanut varjojen mailla. Sosialidemokraattinen vasemmisto on koettanut pysyä pinnalla myötäillen oikeistolaista talouspolitiikkaa, kommunistit ja muu vasemmisto yhä lamassa sosialismin romahduksen jäljiltä, etsien uutta suuntaa muuttuneessa Euroopassa ja koko maailmassa.

 

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen, lausui Karl Marx aikoinaan. Ajattelevatko Euroopan unionissa toimivat sosialidemokraattinen vasemmisto sekä Euroopan Vasemmisto saavansa EU: ssa vaikuttaen työläiset yhteisrintamaan, murskaten tai ainakin horjuttaen suurpääomien ja kapitalistisen järjestelmän eurooppalaista linnaketta? Historian valossa sosialidemokraateilla tuskin on tulevaisuudessakaan hinkua edes horjuttaa kapitalismia saati murskata sitä. Euroopan nujerrettujen työläisten ja osattomien usko sekä toivo Euroopan Vasemmiston kykyyn taistella pääomia vastaan ovat olematonta.

 

Onko siis kansallisesti ja kansainvälisesti vasemmistolaisen työväenliikkeen nostettava kädet pystyyn – ei suinkaan. Eri maiden työväenliikkeiden on hankittava kunkin oma työläistensä luottamus takaisin. Vasemmiston on tunnustettava yksissä tuumin luokkaristiriitojen olemassaolo, joka ei osalle työväenliikettä muka ole tätä päivää. Vain siten voidaan harjoittaa työväestöä ja köyhien puolesta tehtävää politiikkaa, tarjota kovalle oikeistolaiselle politiikalle uskottava ja varteenotettava vaihtoehto.

 

Työväestön edustajien tulee erottautua kyllin selvästi, niin poliittisesti kuin moraalisesti oikeistolaisesta arvomaailmasta. Työväenliikkeessä ei saa olla porvarilliseen yhteiskuntaan kuuluvia väärinkäytöksiä mallia VVO: n rajujen vuokrien asumistukikikkailuja, poliittisia lehmänkauppoja, kuten Tampereen pormestarin Golf – kenttähankkeet, Teknologiateollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon järkyttävä 60 prosentin palkankorotus jne. Puhumatta työläisille vahingollisista sopimuksista, kuten Kiky – sopimus yhtenä esimerkkinä. Sitten vielä ihmetellään työläisten ja vähäväkisten uskon loppumista työväenliikkeeseen ja kannatuksen hiipumista.

 

Työtätekevän kansan ja heikoimmassa asemassa olevien, hyvien elinolojen turvaaminen on tae hyvinvointiyhteiskunnalle, julkisen sektorin toimivuudelle. Tämä kaikki taas on aloitteellisen, aatteellisesti ja moraalisesti vahvan kansallisen työväenliikkeen tehtävä. Rohkeasti vasemmistolaisin tunnuksin, yhteisrintamassa kaikilla tasoilla luottamus työväenliikkeeseen palautetaan. Vain siten työväenliike voi olla vahva myös kansainvälisesti taistelussa ylikansallisia pääomia vastaan.

 

Julkaistu

Riistokapitalistit saaliinjaolla

Tamperelaisen Pihlajalinnan toimitusjohtaja uhoaa tänään, että Merilapin kaltaiset tapaukset tulee lisääntymään. Hallitus kuulemma ei voi mitään sille, että kunnat haluavat yksityistää terveydehuollon.

Kokoomus on kaiken takana. Ihmetellä täytyy, kuka tavallinen palkansaaja vielä äänestää kokoomusta.

Nyt on myös demarien nokkamies Antti Rinne ottanut voimakkaasti kantaa hallituksen sote-esitykseen. Demarit eivät tule hyväksymän sitä, että Kepu ja Kokoomus ovat tehneet lehmänkaupat, jossa Kepu saa maakuntauudistuksen ja Kokoomus yksityiset lääkärifirmat pääsevät valtion varoihin käsiksi.

Kysmyksessä on suuri puhallus, jossa yksityiset lääkärifirmat Kokoomuksen tuella kaappavat koko Suomen terveydenhuollon. Noin 20 miljadia euroa verovaroja siirtyy veroparatiiseihin. JA HINNAT TULEVAT TAKUULLA NOUSEMAAN MEILLE KANSALAISILLE.

Toivottavasti perustuslaki torppaa koko sotehankkeen.

Ennustan, että ennen, kuin suo sulaa hallitus kuolee. Uudet vaalit ovat välttämättömät, jotta kansa saa sanoa mielipteensä sotesta. Se on niin suuri asia, että sitä ei voi päättää vain kaksi puoluetta ja heidän uskolliset ja nöyrät myötäjuoksiJansa loikkarinsiniset.

 

Julkaistu

Järjenkäyttöä ei voi ulkoistaa

Informaatiovaikutusta tai -sotaa, ahdistelusyytöksiä ja ahdisteluun syyllistyneitä, veronkiertäjiä ja oman elämänsä sankareita. Mikäli ruoaksemme riittäisivät lööpit olisimme paksumpia kuin koskaan. Informaatioähky ei ehkä näy vatsassa vaan päässä, mutta minun päähäni sattuu eniten ajatus siitä että valtio tai EU voisi hoitaa ajattelun puolestamme.

Paljonko huudosta on tyhjää?

Esitän ensin kysymyksen ja spekulaation. Kun puhutaan viime aikojen isoista jutuista, kuten seksuaalinen häirintä, paratiisin paperit tai USA:n vaaleissa vaikuttaminen, kuinka paljon näistä on syntynyt täysin tyhjän päälle? Kuinka paljon esim. Clintonin tai Trumpi vastaiset lööpit ovat rakentuneet ilman mitään todellisuuspohjaa? Väitän että puhtaat valheet ovat sangen pieni vähemmistö metelistä. Toki jutut ovat päätyneet usein sivuraiteille ja ison jutun vetovoimalla matkustavat myös mielikuvituksen tuotteet, mutta itse isossa jutussa on mielestäni aina vähintään hieman faktoja taustalla. Tullaanpa hetkeksi lähemmäksi ja puhutaan EU:n huolesta populistipuolueiden osalta. Ovatko populistit vain valheella ratsastavia tuholaisia, vai voiko niiden asiassa olla myös totuuden siemen? Mielestäni edes trollisavua ei ole ilman pientä tulta, tai vähintään kipinää. Lisäksi esitän soppakattilan pohjalle vielä yhden valmistusaineen: huhuja on ollut aina. Ihminen ei ole oppinut valehtelemaan vasta Internetin myötä.

Huolestuminen ei ole huono asia. Kyllä minua huolettaa ajatus siitä, että maamme ottaa takapakkia vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa, tai että yritysvihamielisyys tuhoaa hyvinvointivaltion pohjan. Populismi, niin politiikassa kuin muuallakin, on hälytyssireeni. Se tarkoittaa että jotain on mennyt vikaan. Älyllinen reaktio on tutkia syitä, varmistaa niiden olemassaolo, selvittää niiden synty ja tehdä ratkaisuehdotus. Mielestäni niin Suomen johdon, EU:n kuin muidenkin korkeiden elinten vaientamisreaktio on sanalla sanoen älytöntä. Jos katsotaan vain välitöntä, yksittäistä tilannetta, on epäilemättä kaunis ajatus poistaa kansalaisten korvista vähään totuusarvoon perustuvia huuteluja. Se ei kuitenkaan ole taloudellisesti tehokasta eikä yhteiskunnallisesti kestävää. Kun valtiovalta ryhtyy mainostamaan kansalaisille ns. yhteisen hyvän totuutta, se voi vain epäonnistua hirveästi tai vielä pahemmin.

Kun tämä ongelma puretaan tarpeeksi pieniin osiin, keskiössä on ajatteleva ihminen. Ihmiselle on luonnollista ajatella eikä ajattelun kieltäminen voi toimia. Siinä tulevat jo geenitkin vastaan. Parempi ratkaisu olisi tukea tätä ajattelua, rohkaista elinikäiseen uuden oppimiseen, kasvattaa nahkaa ja opettaa terveen skeptisyyden parhaat puolet. On aiheellisesti sanottu että ansaittu leipä maistuu paremmalta, vaan sama pätee myös ajatustoimintaan. Tutkimalla ja oppimalla hankittu ratkaisu maistuu makoisalta siinä missä valmiiksi pureskeltu vastaus on kuivaa. Eihän matematiikan tunneillakaan päntätä ulkoa yhtälöiden tuloksia vaan opetellaan niiden ratkaisemista. Yhteiskunnan hahmottaminen on samaa logiikkaa vaativaa ajattelua ja tietänemme ettei yhden Pravdan malli johda onnelaan.

Juhlistakaamme järjenkäytön saavutusta

Vaikkakin maltilla ja järjellä rakennetusta koulujärjestelmästämme ollaankin tekemässä kikkailujen koelaboratoriota, on pohja jalkojemme alla yhä melko vakaa. Olemme kouluttaneet kansaamme käyttämään järkeä. Arvon päättäjät, se on hyvä asia. Se on voimavara jota ei pidä hyödyntää vain talouskasvun juhlapuheissa, vaan yhteiskuntamme jatkuvassa kehityksessä. Meillä ON fiksu kansa joka osaa ajatella. Sen sijaan että lähtisitte sotaan ajattelua vastaan, ruokkikaa tätä voimavaraa. Rohkaiskaa ajattelua, juhlistakaa sitä, nostakaa hattu monen sukupolven mittaiselle työlle jonka ansiosta kansamme osaa erottaa huhut faktoista. Jotkut teistä päättäjistä pelkäävät ajattelevaa kansaa, vaikka juuri se pitää teistä suoraselkäisimmät virassa ja antaa teille mahdollisuuden tehdä pitkäjänteistä politiikkaa. Sota ajattelua vastaan on vain korruptoituneen päättäjän etu, eikä yhdenkään vastuullisen toimijan pitäisi moista harkitakaan.

Jotta ei nyt mennä historiassa määräänsä pidemmälle, todettakoon että esimerkiksi koko Neuvostoliiton olemassaolon ajan maailmanpolitiikan kaksi suurta tunaria käyttivät mittaamattomat määrät ruplia ja dollareita vaikuttaakseen poliittisiin mielipiteisiin, vaalituloksiin ja mielialoihin. Se ei ole mitään uutta ja olemme jo erittäin tottuneita siihen. Me tiedämme, että raha haluaa puhua saadakseen lisää rahaa ja valta saadakseen lisää valtaa. On kiva, että huolestutte valheista, mutta emme me keskivertokansalaiset nyt ihan niin avuttomia ole mitä annatte ymmärtää.