Sopivan mansellismielinen blogialusta
Veteraanien mielipidettä kun on kysytty, niin toiset ovat kehuneet leffaa ja toiset taas haukkuneet lyttyyn.
Naapurini kävi eilen katsomassa ja hänelle jäi tuosta elokuvasta ristiriitaiset fiilikset. Joitain kohtia hän ei oikein sulattanut. Naapurini lisäksi sanoi, että on lukenut Väinö Linnan romaanin kolmeen kertaan.
Itse odotan että leffa tulee dvd lle ja katson sen kaikessa rauhassa kotonani.
Tein runon itsemurhan tehneiden muistotilaisuuteen 19.11 Virtain mielenterveysyhdistyksen Virtatuvalle. Julkaisen sen ennakkoon näin Pyhäinpäivän kunniaksi.
Syntyä maailmaan
mukana
elon velvollisuus
lahja tai taakka
elettävä on
kuolemaan saakka
Toiselle elämä kuin unelmien tarusta
ihanaa satua
toisen osana henkinen tuska
uupuen kulkea
loputonta
surujen katua
saamatta rauhaa
päivistä karuista
Elämä on haavoilla
sydäntä raastaa
herkän mielen
särkyvä sielu
jaksa ei enää
kytevä
henkien hiillos
syttyä tuleen
aika on riisua
elon viitta
vaipua uneen
päästää irti
henkinen piina
Tänään kynttilän sytytän
oman tahdon kautta
elämänsä päättäneille
en tuomitse
en syytä
itken ja suren
miettien
tänne jääneiden
yhdessä jaksamista
julmaa elämää vastaan
Seppo Rothin ilmoituksen mukaan sivuston toiminta loppuu huomenna eli 05.11.2017. Johan se aikansa elikin, mutta ei käy moittiminen, hyvin teki tehtävänsä. Oli tavallaan uranuurtaja blogisivustona, Ning alusta vain ei pysynyt kehityksen mukana. Näin se ei myöskään täyttänyt Aamulehden tarpeita. Jossain vaiheessa sitten tulevaisuudessa ehkä jotain muuta ja uutta.
Kävin kurkistamassa, kun vielä löysin vanhat tunnukseni. Nyt siellä velloo merkillinen keskustelu ja arvostelu Pirkan Blogeista. Mennen tullen haukutaan näiden blogien moderointikin ja sitä hoitava vastuuhenkilö. Jostain on tikulla kaivettu Koivulan blogilta muutama ruma sana. Oikein kuvakaappauksena niitä nyt pitää siellä esitellä. Ei uskalleta täällä paikan päällä sanoa mitään. Ei, en ottanut itseeni, lähinnä huvitti. Moni varmasti tietää, tuntee, tai arvaa kyseiset henkilötkin. Minä en täällä viitsi niitä mainita.
Ei muuta, kuin hyvää matkaa niille sivuille, minne sitten ovatkin menossa ja kiitos Seppo Rothille, jos sattuu lukemaan.
– Perjantai-illat ovat useimmiten meidän vanhemman väen koti-iltoja ja ajan kuluksi se teevee on auki.
Mutta miksi meille lähetetään Perjantain tapaista ohjelmaa joista kaksi viimeistä oli nyt vähintäänkin kyseenalaista katsottavaa. Kuka haluaa katsoa erilaisia poikkeavia alastomia ja trans ym?
Monien täälläkin kirjoittavien hyvin muistama Pekka on poissa.
Rauha hänen muistolleen. Hänen lukuisat kuvansa elävät ikuisesti.
Salen Seinähullu Höper”turvallisuus”keskusko järjesti? (Minä vaan kysyn!)
Suomea vaan ei oteta NATOon.
http://www.ulkopolitiikka.fi/artikkeli/1690/miksi_liittya_natoon/
Suomen liittyminen sotilasliittoon pienentäisi sodan uhkaa Itämeren alueella, kirjoittaa Björn Wahlroos.
Tammikuun 20. päivänä 1940 Winston Churchill, tuolloinen laivasto- ministeri, piti puheen, jossa hän kuvasi puolueettomien maiden asemaa puoli vuotta aiemmin alkaneessa maailmansodassa seuraavin sanoin: »Jokainen ruokkii krokotiiliä siinä toivossa, että krokotiili syö hänet viimeiseksi. Kaikki toivovat, että myrsky laantuu ennen kuin on heidän aikansa tulla nielaistuksi.»
Jotain samanlaista voisi vain hiukan liioitellen sanoa Suomen turvalli- suuspolitikan nykydoktriinista. Paasikiven–Kekkosen linjan jäljiltä siihen on pesiytynyt toiveajattelua ja historialliseen kokemukseen perustuva pyrkimys pysyä sivussa maailmanpolitiikan päänäyttämöltä. Niin kauan kuin Neuvostoliiton asevoimilla oli Euroopassa selvä ylivoima, tämä oli kiistatta viisasta politikkaa. Näin ei kuitenkaan välttämättä enää ole nykymaailmassa, jossa voimatasapaino on muuttunut.
YYA-sopimuksen johdannossa tunnustettiin Suomen pyrkimys pysyä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Kirjausta pidettiin Suomen puolueettomuuspolitiikan kulmakivenä. Toisin kuin useimmat Neuvos- toliiton intressipiiriin kuuluneet maat, Suomi ei käyttänyt Neuvostoliiton hajoamista hyväkseen.
Kun YYA-sopimus vuonna 1992 irtisanottiin, Suomi jatkoi linjallaan vält- täen sotilaallista liittoutumista ja selkeitä kannanottoja suurvaltojen kiistakysymyksissä. Maalle oli pitkään ollut eduksi pysyä syrjässä suur- valtapolitiikan pelikentältä ja Suomen poliittinen johto oli vakuuttunut siitä, että samalla linjalla oli hyvä jatkaa.
Maailma oli kuitenkin muuttunut, ja se muuttuu edelleen. Huippuvuosi- naan 1970-luvun puolivälissä Neuvostoliiton talous vastasi kooltaan ehkä kolmannesta Yhdysvaltain taloudesta; nykyään Yhdysvaltojen talous on noin viisitoista kertaa suurempi kuin Venäjän.
Liuskeöljyteknologian kehittyessä öljyn hinta näyttää asettuneen 50 dollarin tuntumaan, mikä ei riitä talouskasvun nopeutumiseen Venäjällä. Sen vuoksi Venäjällä ei ole juurikaan varaa kasvattaa sotilasmenojaan. Todennäköistä on, että se joutuu leikkaamaan niitä lähivuosina.
Vuonna 1975 Varsovan liitolla oli läntisten arvioiden mukaan Euroopas- sa välittömästi käytettävinään 57 divisioonaa ja 19000 taisteluvaunua. Natolla oli vastaavasti 27 divisioonaa ja noin 6500 taisteluvaunua. Neu- vostoliiton ylivoima konventionaalisessa aseistuksessa oli murskaava.
Venäjän armeija on edelleen merkittävä, mutta enää se ei ole mikään su- pervalta-armeija. Vaikka sitä on viimeisten viidentoista vuoden ajan mo-dernisoitu, suurin osa sen kalustosta on neuvostoajalta. Vanhoja T-72, T-80 ja T-90 -taisteluvaunuja korvataan uusilla T-14-vaunuilla, mutta uudistus kestänee kymmenen vuotta.
Kansainvälinen strategisten tutkimusten instituutti IISS arvioi, että Ve- näjän läntisellä ja eteläisellä sotilasalueella on nyt noin 140000 sotilas- ta, jotka muodostavat 12–15 prikaatia. Käyttökelpoisia taisteluvaunuja on noin 1 200 ja taistelulentokoneita 700. Näiden sotilasosastojen toimintakyvystä on vaihtelevia arvioita.
Useimpien asiantuntijoiden mielestä Venäjän parhaiden joukkojen kärki on kuitenkin hyvin kapea.Venäjä on finanssikriisin jälkeen joutunut hidas- tamaan sotilasmenojensa voimakasta kasvua. Niiden arvioidaan nyt olevan noin 75 miljardia dollaria vuodessa. Yhdysvaltain sotilasbudjetti sen sijaan on yli 600 miljardia dollaria. Sen ja liittolaisten sotilaallinen voima on perinteisillä mittareilla mitattuna jo moninkertainen Venäjään nähden. Maavoimissa ylivoimaa kasvattaa edelleen Yhdysvaltojen huo- mattava etumatka johtojärjestelmien ja taistelukentän digitalisoinnissa. Ilmavoimissa ylivoima on määrällisesti nelinkertainen, mutta koneiden ja niiden aseistuksen ominaisuuksista johtuen länsiliittoutuneiden ilmaylivoima on tätäkin suurempi.
Alivoima-asema on johtanut Venäjän sotadoktriinin muuttumiseen. So- tilasalueita ei enää ole varustettu käymään sotaa omalla suunnallaan, vaan voimia joudutaan keskittämään. Aivan kuten Nato sen ollessa alakynnessä 1970-luvulla, Venäjä hyväksyy nyt taktisten ydinaseiden ensikäytön.
Merivoimissa Yhdysvaltojen ylivoima on murskaava. Kymmenellä tuki-alusryhmällään ja sukellusveneillään Yhdysvallat hallitsee valtameriä. Ja, kuten sanottu,Venäjä on Italian kokoinen talous.Maa on todellinen soti- laallinen suurvalta enää vain ydinaseistuksella mitattuna. Venäjän soti- laallisia ambitioita ei siksi pidä yliarvioida.Sotilasvoiman käytöllä on kui- tenkin ollut ja on edelleen merkittävä rooli maan sisäpolitiikassa. Kun poliittista valtaa ei öljyn hinnan laskettua enää ole voitu legitimoida vaurauden kasvulla, sitä on perusteltu sotilaallisella menestyksellä ja kunnialla. Ukrainan ja Krimin tapaiset operaatiot voivat siksi tarvittaessa uusiutua, myös Itämeren alueella.
Sotilaallisella voimalla mitattuna tilanne itärajalla ei ole koskaan ollut Suomelle niin edullinen kuin se on nyt…
Suomi ei ole koskaan luottanut kollektiiviseen puolustukseen. Saimme talvisodan aikana valikoidusti vapaaehtoisuuteen perustuvaa apua, mutta tuon avun sotilaallinen merkitys jäi vaatimattomaksi. Suomi on siksi ylläpitänyt puolustusvoimia, jotka naapurimaiden leikattua puolustusmäärärahojaan ovat muodostuneet alueellisesti merkittäviksi.
Suomi voi nykyään talouttaan korvaamattomasti vahingoittamatta perustaa kuudesta kahdeksaan melko hyvin varustettua prikaatia. Sillä on voimakas ja itäisten alueittemme maantieteen tukema panssarintor- juntakapasiteetti,yli 200 Leopard-taisteluvaunua sekä modernisoitava- na oleva tykistö. Suomen ilmavoimat pystyy kuudellakymmenellä F/A- 18-koneellaan – yhteistyössä Naton tai Ruotsin ilmataistelujohtojärjes- telmien kanssa – varmistamaan, ettei maahan hyökkäävä vihollinen helposti saa ilmaherruutta.
Sotilaallisella voimalla mitattuna tilanne itärajalla ei ole koskaan ollut Suomelle niin edullinen kuin se on nyt. Venäjällä ei käytännössä ole pa- luuta asevelvollisuuteen perustuvaan kansanarmeijaan. Se ei kriisitilan- teessa voisi ryhmittää edes puolta eurooppalaisista joukoistaan maam- me rajoille,jolloin sen ylivoima ei riittäisi takaamaan hyökkäyksen onnis- tumista.On siksi vaikea kuvitella,että tervejärkinen venäläinen sotilasko- mentaja suosittelisi maansa poliittisille päätöksentekijöille hyökkäystä Suomeen.
Tämä johtopäätös tulee entistä ilmeisemmäksi, kun otamme huomioon Venäjän muut sotilaalliset vaihtoehdot sen luoteisella rajalla. Etelä-Suo- men kautta ei edetä minnekään, ja toisaalta Suomenlahden eteläpuolel- la eteneminen on huomattavasti helpompaa kuin sen pohjoisrannalla. Viro ei voi liikekannallepanolla koota itärajalleen läheskään yhtä paljon joukkoja kuin Suomi, ja sikäläinen maasto on panssaroidulle ja mekanisoidulle hyökkääjälle huomattavasti helpompi.
Baltia kuuluu myös historiallisesti Suomea selkeämmin Venäjän intressi- piiriin. Siksi on ymmärrettävää, että Viro perustaa puolustuksensa Natoon ja sen perussopimuksen viidenteen artiklaan.
Nato on vuorostaan signaloinut sitoutumistaan Baltian maiden ja Puo- lan puolustamiseen perustamalla sinne ilmeisen pysyviä mutta sotilaal- liselta painoarvoltaan vaatimattomia maajoukkoja sekä järjestämällä meri- ja ilmasotaharjoituksia lähialueilla. Viron kollektiivinen puolustus edellyttää Yhdysvaltojen läsnäoloa. Mikäli sen sitoutuminen Euroopan puolustamiseen heikkenee, Viron turvallisuuspoliittinen asema hapertuu.
Tässä tilanteessa voi hyvin argumentoida, että Nato-jäsenyys ei ole Suomelle mielekäs. Pystymme todennäköisesti huolehtimaan turvalli- suudestamme omin voimin, jolloin jäsenyyden tärkeimmäksi käytännön eduksi jää poliittinen ja hankintayhteistyö. Ne taas ovat hoidettavissa EU:n tiivistyvän puolustusyhteistyön kautta.
Rauhankumppanuus lienee vuorostaan riittävä tae sille, että ilmavoimil- lamme on kriisitilanteessa käytettävissään Naton tiedustelumateriaalia ja mahdollisesti myös taistelujohdollista tukea. Miksi ottaa kannetta- vaksemme Nato-jäsenyyden kielteiset vaikutukset Venäjän-suhteisiin ja vahvistaa sikäläistä piiritysmentaliteettia, kun selviämme varsin hyvin yksinkin?
Suomessa Nato-jäsenyys on nähty ensisijaisesti lupauksena sotilaalli- sesta avusta kriisitilanteessa. Nato-sopimuksen viides artikla velvoittaa kaikkia jäsenmaita tulkitsemaan hyökkäyksen toiseen jäsenmaahan hyökkäykseksi niitä vastaan sekä ryhtymään tarvittaviin sotilaallisiin vastatoimiin. Mikäli olisimme Naton jäsen, viides artikla velvoittaisi liiton muita jäseniä tulemaan apuun, jos joutuisimme hyökkäyksen kohteeksi.
Nato-jäsenyyden kielteisimpänä puolena on yleisesti pidetty sitä, että artikla velvoittaisi myös meitä ryhtymään toimiin jonkin muun jäsen- maan joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Analyysin sijaan puhe on yleensä nopeasti siirtynyt »sinkkiarkkuihin» ja vähemmän imartelevaan turvallisuuspoliittiseen käsien pesuun: »meidän poikiamme» ei saa lähettää taistelemaan vieraalle maaperälle.
Kollektiivisen turvallisuuden ja Nato-sopimuksen viidennen artiklan idea ei kuitenkaan rajoitu sotilasavun saamiseen selkkauksen käynnistyttyä. Viides artikla on ennen kaikkea pelote. Kollektiivisen puolustuksen pe- rusajatus on se, että potentiaalinen hyökkääjä joutuu ottamaan huomi- oon, että hyökätessään tämä käytännössä julistaa sodan kohdemaan lisäksi joukolle muita maita, jotka ovat velvollisia ryhtymään sotatoimiin maata vastaan.
Suomen liittyminen Natoon ei siksi vahvistaisi vain Suomen omaa puo- lustusta. Koska Suomen puolustusvoimat ovat (vain) alueellisesti mer- kittävät, Nato-jäsenyytemme vahvistaisi ennen kaikkea Viron puolus- tusta. Hyökkäys Viroon velvoittaisi Suomen ryhtymään sotilaallisiin toimiin hyökkääjää vastaan. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että hyökkääjän olisi varattava lisää voimaa hyökkäystään varten. Tarvitta- va voima muodostuisi helposti niin suureksi,ettei sotilaallinen hyökkäys Viroon enää näyttäisi mielekkäältä. Suomen sitoutuminen Nato- sopi- muksen viidenteen artiklaan vahvistaisi siten merkittävästi sen pelote- vaikutusta, mikä vuorostaan pienentäisi sodan uhkaa Itämeren alueella.
Viron puolustaminen ei edellytä Suomelta altruismia. Suomella on päin- vastoin suuri intressi puolustaa eteläistä naapuriaan. Mikäli Viro joutuisi miehitetyksi, Suomen olisi lisättävä sotilasmenojaan.
Samalla on todennäköistä, että merirahdit Suomenlahdelle nousisivat tavalla, joka huomattavasti heikentäisi vientiteollisuutemme kilpailuky- kyä. Kansainväliset luottoluokituslaitokset nostaisivat myös arviotaan Suomeen liittyvästä poliittisesta ja turvallisuusriskistä tavalla, joka mer- kitsisi luottoluokituksemme alenemista ja ajan myötä ulkomaisen vel- kamme hoitokustannuksen huomattavaa nousua. Lopulta olisi kysyt- tävä, mitä tapahtuu seuraavaksi? 1940-lukua mukaillen voisi sanoa: Estlands sak är vår, Viron asia on meidän.
Naton vaihtoehdoksi on tarjolla sekä eurooppalaista että pohjoismais- ta sotilasyhteistyötä. Kummallakin on hyvät puolensa. EU:n sotilasyh- teistyö tarjoaa mahdollisuuksia materiaalihankintojen koordinointiin ja kaluston asteittaiseen yhdenmukaistamiseen, mutta tie asevoimien todelliseen yhteistoimintakykyyn on pitkä. Yhteistyö Ruotsin kanssa tehostaa puolestaan meri- ja ilma-alueittemme valvontaa ja tukee ran- nikkopuolustus-tamme. Kumpikaan yhteistyö ei kuitenkaan vahvista Viron turvallisuutta.
Jos emme liity Natoon,Suomi ruokkii krokotiilia toivoen sen siksi syövän meidät viimeiseksi. Etumme mukaista on, että turvallisuustilanne Itämeren alueella säilyy hyvänä.
Toisin kuin maamme pasifistinen vähemmistö väittää, rajaamalla puo- lustusvoimiemme käytön maamme rajojen sisäpuolelle emme edistä rauhan asiaa, päinvastoin. Osallistumalla Naton pohjalta Euroopan kollektiiviseen puolustukseen vahvistamme huomattavasti viidennen artiklan pelotevaikutusta Itämeren alueella ja edistämme näin rauhaa.
Jos emme liity Natoon, Suomi ruokkii krokotiilia toivoen sen siksi syövän meidät viimeiseksi.
Itämeren turvallisuustilanne voi muuttua lähitulevaisuudessa. Jäsenyy- dellä on Ruotsissa Suomea laajempi tuki. Ruotsin puolustusvoimien kyky vaikuttaa Naton jäsenenä merkittävästi Baltian maiden turvalli- suustilanteeseen on kuitenkin vaatimaton. Apu, jota ne voivat tarjota, on käytännössä samaa, jota Naton muut jäsenmaat jo nyt tarjoavat, eli ilma- ja/tai merivoimia.
Ruotsi päätti vuonna 2009 lopettaa rauhanajan yleisen asevelvollisuu- den. Tätä päätöstä edelsi kaksi vuosikymmentä kestänyt asevelvolli- suuden alasajo. Asevelvollisuusarmeijan alasajo yhdistettynä huomat- taviin puolustusmenojen leikkauksiin on laskenut varsinkin Ruotsin maavoimien suorituskykyä. Ruotsin kontribuutio Viron kollektiiviseen turvallisuuteen olisi vaatimaton. Maan mahdollinen liittyminen Natoon ei siksi merkittävästi laskisi sodan riskiä Itämeren alueella.
Suomen ja siten myös Viron asemaa se kuitenkin muuttaisi.Mikäli Ruot- si hakee jäsenyyttä ja itse jätämme sen tekemättä, Suomi jää sotilaalli- sesti liittoutumattomaksi ja viime kädessä Venäjän intressipiiriin. Käytännössä tämä merkitsee paljon puhutun Nato-option käyttöajan umpeutumista ja liukumista kohti YYA-aikakaudelle ominaista suhdetta Venäjään. Silloin mahdollisuutta liittyä Natoon ei enää ole.
Virolle vaikutukset voisivat olla tätäkin vakavammat.Viro ja Nato tarvit- sevat Suomea ehkä jopa enemmän kuin me itse sotilaallisesti tarvit- semme Natoa. Kun otetaan huomioon myös maamme taloudelliset ja laajat turvallisuuspoliittiset intressit,on selvää,että meidän tulisi yhteis- työssä Naton kanssa ryhtyä Viron alueellisen koskemattomuuden takuumieheksi.
Kirjoittaja on hallituksen puheenjohtaja Sammossa, Nordeassa ja UPM-Kymmenessä. ”
Nalle on ryhtynyt sörsläämään asiassa, josta ei tiedä eikä ymmärrä mitään, ja joka ei hänelle julkisuuden henkilönä kuulu.
***
https://www.arvopaperi.fi/kaikki_uutiset/vedomosti-nordea-jattamassa-venajan-6677132
Nordea tarkastelee Venäjältä vetäytymistä, kirjoittaa venäläislehti Vedomosti vedoten nimettömiin lähteisiin.
Lehden mukaan Nordea olisi keskustellut Venäjän-toimintojensa myynnistä mahdollisten ostajien kanssa jo pidemmän aikaa. Yhtenä vaihtoehtona on pelkän lainaportfolion myynti, kirjoittaa Vedomosti.
Nordea ei kommentoinut myyntihuhuja Vedomostille, eikä kommenttia pyytäneelle Bloombergille.
Nordea palvelee Venäjällä nykyisin enää yritysasiakkaita. Pankki lopetti vähittäisliiketoimintansa maassa jo vuonna 2015.
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201711032200508739_pi.shtml
”Siniset haluavat tehdä ruotsin kielen opiskelusta lukiossa vapaaehtoista – RKP:n puheenjohtaja HBL:lle: ”Kertoo epätoivosta”
– Suomi tarvitsee vähemmän kalkkiintunutta nationalismia ja enemmän kontakteja ulkomaailmaan, Henriksson kommentoi HBL:lle.
Henrikssonin mielestä Terho ei halua nähdä, minkälaisia mahdollisuuksia ruotsin kielen taidot antavat suomalaisnuorille pohjoismaisilla työmarkkinoilla.”
Suomi tarvitsee ainakin merkittävästi vähemmän kalkkiintunutta pakkoruotsi-intoilua ja minimaalisen rantaruotsalaissakin simputusta.
On täysin typerää vedota pohjoismaisiin työmarkkinoihin, kun pääosa pohjoismaisista merkittävistä yrityksistä käyttää englantia virallisena kielenään.
Sama koskee yleensäkin sitä, että pääosa ulkomaille töihin lähtevistä ei todellakaan mene pohjoismaihin, vaan Eurooppaan ja pohjois-Amerikkaan.
Torkkupeiton uumenissa
” no jospa sitten huomenissa ”
herättäisin julman miehen
istuttamaan vihan siemen
toimillani tarkoitan
juuri mitä haluan
Jakaisinko kahteen kastiin
vai lisäisinkö yhden pestin
serkunserkku onneton
vailla toimeentuloo suurta on
sanomiset helppo niellä
onhan paikka voideltuna
vaali hiellä siveltynä
Peiton vedän tiukempaan
ei torkkuani häiritä saa
kas saattaa siinä luiskahtaa
asiatkin unholaan
paineet lähtee kietomalla
huopa tiukkaan sitomalla
ulkona vain tutistaan
turhaan epäoikeutta vatvotaan
kun kaikki mahtuu peiton alle
puutu ei ees tuttu nalle
190 : sellä mersulla ajoin vuonna 1989 ja autokoulu oli Lahden seudun autokoulu.
Inssillä oli kauhea krapula ja hän käskytti minut ihan ensimmäiseksi ajamaan Sopen Bupin eteen, joka sijaitsi silloin Lahden sopenkorvessa. Inssi huitaisi siellä naamariinsa pari kaljaa ja yhden terävän ja matka jatkui.
Taisin ajaa kerran punaisiakin päin, mutta siitä ei inssi piitanut , vaan antoi mennä inssiajon läpi.
Nykyään ajokortissani on merkinnät AB E
Tämähän on suomalaisille lopulta kovin tuttua, kun esimerkiksi Halon- perkeleen pressakauden alkajaisiksi Suomen Akatemian taantumuspu- heenjohtaja vaihdettiin Halosen juoppohulluun haistapaskantieteilijään – ja ahdistelijaan – NATO-haukka Raikka Väyryseen, ja ”Akatemian” lopullinen (?) alasajo tieteellisen instituution ominaisuudessa alkoi.
Tuolloinen ”oikea käsi”, opetusministeri, ON MUUTEN TAAS JUMALAUTA SAATANA PERKELE WITTU pressaehdokkaana!!!!
Suomen kulttuurin muutos -seminaari – 2010 – Ilkka Niiniluoto & Raimo Väyrynen – YouTube
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/rauhanpalkinto-eu-ruutitynnyrille-peruutettava-2012
Sosiaalisessa mediassa toimittaja Hartley-Brever (polvet eivät näytä olevan kauhean pattiset) kertoo, että Fallon oli useaan kertaan laittanut kätensä hänen polvelleen.
Hän on itse ollut nyt sitä mieltä, että kohu on täysin järjetön ja turha ja ja ministerin ero sen takia mieletöntä (abdurdia).
Julia Hartley-Brewer is a journalist and radio presenter
https://yle.fi/uutiset/3-9914348
Theresa Mayllä ei ole varaa menettää kansanedustajiaan, jos hän haluaa saada tahtomalleen brexit-lainsäädännölle parlamentin hyväksynnän, kirjoittaa Ylen Lontoon-toimittaja Pasi Myöhänen.
Michael Fallon ilmoitti eroavansa puolustusministerin paikalta keskiviikkona.
LONTOO Pääministeri Theresa May menetti myöhään eilen yhden tär- keistä tukipilareistaan. Syytökset seksuaalisesta ahdistelusta saivat Mayn luottomiehen Michael Fallonin jättämään puolustusministerin paikkansa.
Erot eivät välttämättä jää tähän.
Konservatiivipuoluetta viime päivänä ravistellut häirintäskandaali on jatkanut paisumistaan. Sen taustalla on puolueen omien tutkijoiden kokoama lista väitetyistä ahdistelutapauksista.
Lista koottiin todennäköisesti poliitikkojen lojaaliuden varmistami- seksi, eli suomeksi sanottuna kiristystarkoituksiin. Nyt se on julkisuudessa poliittisten vastustajienkin käsissä.
Jos häirintäsyytökset johtavat kansanedustajien eroihin, Theresa Mayn hallitus on pahassa pulassa. May roikkuu kesän katastrofivaalien jälkeen vallankahvassa vain hiuskarvan varassa ilman omaa parlamenttienemmistöä.
Konservatiiveillä ei olisi varaa menettää mahdollisissa täydennysvaa- leissa yhtäkään edustajapaikkaa. Puolue tarvitsee joka ikisen äänen esimerkiksi brexit-lainsäädännön läpiviemiseksi parlamentissa.
Vielä ei ole tarkkaa selvyyttä siitä, kuinka vakavia syytökset ovat ja onko häirinnästä todisteita. Konservatiivien kokoamalla listalla on selkeiden ahdistelusyytösten lisäksi myös silkkaa toimistojuoruilua.
Siinä mainitaan muun muassa konservatiivikansanedustajan toimistoromanssi, joka nyt on jo johtanut vakiintuneeseen julkiseen parisuhteeseen.
Britannian lehdet ovat julkaisseet siitä versioita, joissa valtaosa nimistä on sutattu yli, sillä syytöksistä ei ole todisteita. Ne voivat olla virheellisiä, ja julkaisu voi tuottaa tuskaa myös loukatulle osapuolelle.
Lähiviikkoina nähdään, onko vakavissa syytöksissä perää ja paisuuko skandaali vajaa kymmenen vuotta sitten koko Britannian poliitikkokunnan maineen tahranneen kulukorvausskandaalin mittoihin.
Joka tapauksessa suuri syytösten määrä herättää kysymyksiä miesvaltaisen Westminsterin parlamentin työkulttuurista ja pakottaa poliitikkokunnan itsetutkiskeluun.
Se, että listan kokoamisen syynä näyttää olleen ahdistelun puuttumisen sijaan painostuskeinojen etsiminen, kertoo karua kieltä kulttuurista konservatiivipuolueen sisällä.
Michael Fallonin lähtö oli konservatiiveille isku. Hän on erittäin kokenut poliittinen toimija, jonka pääministeri lähetti säännöllisesti TV:n keskusteluohjelmiin puolustamaan puolueen politiikkaa.
Hänet korvaa kokemattomampi poliitikko, konservatiivien ryhmäkurista vastaavan “piiskurin” paikalta nouseva Gavin Williamson.
Fallonin lähtöpäätös viittaa siihen, että eronneen ministerin kaapissa on muitakin luurankoja kuin julkisuudessa ollut 15 vuoden takainen journalisti Julia Hartley-Brewerin polven koskettelu.
Hartley-Brewer itse on painanut tapauksen villaisella ja sanoo tuoreissa haastatteluissa, että ero sen vuoksi olisi “absurdia”. ”
On toki myös mahdollista, että tämä on sovittu tekosyy. Hänellä on jo- takin pahempaa, ehkä jopa ”seksialalta”. Hän olisi voinut myös sanoa, ettei muista ikinä nähneensä koko mimmiä.
Tällaisesta ei saa tulla mitään yleisavainta, joka sopii joka lukkoon.
https://yle.fi/uutiset/3-9912325
” Britannian puolustusministeri eroaa häirintäkohun takia
Juorulehti Sun paljasti ministerin käyttäytyneen asiattomasti vuonna 2002.
1.11.2017 klo 22:05päivitetty 1.11.2017 klo 22:10
Britannian puolustusministeri Michael Fallon eroaa seksuaalisesta häirinnästä nousseen kohun takia.
Fallon myönsi eilen tiistaina laittaneensa käden naispuolisen toimittajan polvelle vuonna 2002. Tapauksesta kertoi juorulehti SUN.
Nykyään radiotoimittajana työskentelevä Julia Hartley-Brewer ei ole aiemmin halunnut kertoa konservatiivipuolueen illallisella tapahtuneesta välikohtauksesta.
Sosiaalisessa mediassa toimittaja Hartley-Brever kertoo, että Fallon oli useaan kertaan laittanut kätensä hänen polvelleen.
– Rauhallisesti ja kohteliaasti kerroin hänelle, että jos hän vielä tekee niin, lyön häntä naamaan, toimittaja kuvaili tapahtumia.
– Hän veti pois kätensä ja asia oli sillä selvä, Hartley-Brever jatkaa.
Hartley-Breverin mukaan hän ei halunnut jatkaa asian käsittelyä, joka hänestä oli lähinnä hieman huvittava.
– Kukaan ei ollut edes hieman loukkaantunut tai tuohtunut, Hartley-Brever kirjoitti ja jatkoi, ettei tuntunut itseään seksuaalisen häirinnän uhriksi, kertoo juorulehti SUN.
Kun asia tuli julkisuuteen lehtiartikkelissa, Fallonin tiedottaja kertoi ministerin pyytäneen anteeksi käytöstään.
Erokirjeessään Fallon sanoo käytöksensä olleen arvotonta vaadittuihin standardeihin verrattuna.
Pääministeri Theresa Maylle ero on hankala asia, sillä hän joutuu nyt muut-tamaan hallituksensa koostumusta tilanteessa, jossa hallituksen sisällä on erimielisyyttä brexit-neuvotteluista ja hallituksen parlamenttienemmistö on ohut.
Lähteet: AP, Reuters ”
Nistoimittajat voisivat myös duunissa käyttää selvästi vesirajapituutta pitempiä hameita, jotka jättävät ne polvet piiloon, jolloin ne ensinnä- kään eivät provosoi sillä tavalla ja toisekseen se polvelle taputtaminen ei ehkä hameen läpi tunnu heti kopeloinnilta… ”
Safiiri: ”Eikös juurikin tuo MeToo -kampanja esittänyt ilmiön yleisyyden? Nyt siis se ei kelpaa. Eivät kelpaa asiasta tehdyt aiemmat tutkimukset- kaan. Sillä nyt täällä pitäisi löytyä liuta naispalstalaisia, jotka ovat kokeneet tilanteita lähes päivittäisellä tahdilla. Muistammeko TÄMÄN vaatimustason seuraavan kerran, kun joku muistuttaa niiden turvisten tekemästä häirinnästä? Kriteeri on, että palstalta löytyy suuri naisten joukko, joka kertoo tulleensa häirityksi /ahdistel-luksi / raiskatuksi ei vain kerran, vaan useita kertoja elämänsä aikana siten, että syyllinen on turvapaikanhakija. Lisäksi kyse ei saa olla iltapimeästä, ei ravintolasta, ei humalaisesta eikä polvet paljastavassa hameessa kulkevasta naisesta.
Seksuaalista häirintääkin pyritään estämään viranomaisten toimesta. Seksuaalinen ahdisteluhan jopa kriminalisoitiin aika vastikään. Mutta kuten palovaroittimien käyttämisestä että liikenneturvallisuudesta kampanjoidaan silti. Miksei tästä saisi?
Käden polvelle laittaminenkin on erittäin häiritsevää joissakin tilanteissa. ”
Spammiro Botti: ”Tuossa tämän hetken kuuluisimmassa Englannin puo-lustusministerin (ja perustärkeän Brexit vaikuttajan, puoluetovereiden mukaan Mayn oikean käden) ”kopelointijutussa” ainakin oli pikemmin- kin kaikki valot vihreällä kuin punaisella:siinä oli saman puolueen vapaa- ehtoiset korkean tason vaikuttajat, toimittaja ja ilmeisesti kansan- edustaja, joiden on osattava toimia yhteen ja jotka juhlivat yhteisiä, yhdessä tehtyjä voittoja ja pähkäilevät tappioita. Kyseessä oli viisikymp- pinen julkkismies ja kolmekymppinen julkkisnainen, joiden voidaan olettaa oppineen ja hallitsevan tavat, puoleen ja toiseen.
Tuollaisessa tapauksessa lähinnä häipyminen kahdestaan kesken bilei- den on jyrkästi kiellettyä – vaikka tapahtuisi kuinka korkean vapaaeh- toisesti molempien pääsosapuolten toimesta. (Sellaiselle on sitten muut bileet.)
Kuka pystyy takaamaan, etteikö esimerkiksi tuota ministeri Risikkoa nosteltaessa joku roteva herra olisi sattunut vaikka vahingossa vähän ”hiplaamaan polveakin”?
– työtilanteessa esim. pomon tehdessä sitä alaiselle tai asiakkaan asiakaspalvelijalle ”
SB: ” Näissä tapauksissa homma ei aina ole välttämättä niin causa sui seksuaalista kuin jotkin teoriat väittävät, vaan kyse on (myös) sen työ- tai asiakassuhteen asioista.Toki periaatteessa on mahdollista olla päin- vastoinkin, että koko työ- tai asiakassuhde on muodostettu ”liiviin uimi- seksi”… Silloin ollaan todennäköisesti tekemisissä muuten rikollisten hommien kanssa. Tavallisilla markkinoilla sellaiset firmat eivät pärjää. ”
S.: ”- täysin tuntemattoman miehen tekemänä ”
SB: ” Täysin tuntemattomien on luvatonta hiplailla myöskään kenen- kään takinlievettä tai matkalaukkua. Hiplaaja voi olla varas, hänellä voi olla kirppuja, kohteen autonomiaa loukataan. ”
S.: ” – tilanteessa, jossa ei ole mahdollisuutta paeta tai saada turvaa muilta ihmisiltä
Flirttaaja järjestää aina pako- ja väistömahdollisuuden. Sitten kun kohde toistuvasti ei osoita vähäisiäkään merkkejä näiden hyödyntämiseen, voi flirtata lisää… ”
S.: ” – lääkärissä tai hierojalla, jossa tilanteen intiimiyden takia pitäisi vallita aivan erityisen korkeatasoinen luottamus hoitoa antavan ammattilliseen käyttäytymiseen ”
SB: ” No jos on vaikka ”kopeloitu” sydäntä sisältä päin tai jota- kin luita menestyksellisesti remontoitu, niin sellainen jokin pinnallinen on aivan yksi pissan hailee siihen pääasiaan verrattuna. Ja sellaistahan joudutaan tekemään.
Eräänkin kerran eräs jonkinmoinen pomo meni johonkin tyrä-leikkaukseen, ja kun oli taaskin saman puolueenkin ja seurakun- nan tuttua väkeä tohtorit ja hoitajat, niin pomo sanoi, että ”älkää nyt sitten vaan siihen yhteen välineeseen sillä veitsellänne lipsauttako..”
Sitten kun pomo heräsi niin se väline oli kiedottu valtavaan side-harsotolloon ja sidottu vielä punainen rusetti koristeeksi, vaikka mitään lipsahdusta ei ollut tapahtunut eikä uutta vammaa syntynyt. ”
S.: ” – tilanteessa, jossa oikeutus siihen selitetään asiattomasti muka työn vaatimuksilla
– tilanteessa, jossa kieltäytymisen hinnaksi asetetaan työn menettäminen, uran vaikeuttaminen tms. seuraamus
– tilanteessa, jossa asiaan liittyy väkivallalla uhkaaminen ”
SB: ” Nämä on ihan itsenään muutenkin rikollisia. Ihan sama, mitä ”ylimääräistä” vaaditaan. ”
S.: ” – siten, että kieltämiseen ei reagoida, vaan koskettelua jatketaan siitä huolimatta ”
SB: ” No tämä on paha. Ja on vaikea todistaa, ellei sitten rupea huutamaan siellä bileissä tai työpaikalla. Eikä edes sitä aina uskota. Rikollisia on joka suuntaan. ”
S.: ” – tilanteessa, jossa on hyvin vaikeaa nostaa asiasta äläkkä tai edes huomauttaa (virallinen illallinen, tärkeä neuvottelu, lasten seurassa, yleisön läsnäollessa esiintymistilanteessa) ”
SB: ” Todella pervoa…”
S. : ” Koko kuvion pelkistäminen ”vain” käden polvelle laittami- seksi on aivan ratkaisevan olennaisten tekijöiden jättämistä pois ja huomiotta. ”
SB: ” Niin olennaisten, että kyse ei kaikkein perimmiltään ole siitä ollenkaan. ”
S.: ” Lisäksi se ei ole ollenkaan ”vain” -asia, jos kyse on jostain edellä mainituista tilanteista ja jos kieltäytymiseen liittyy ikävien ja jopa kauaskantoisia vaikutuksia sisältävien seuraamuksien uhka.
On myös hyvin tyypillinen mitätöinnin tapa se, että tilannetta ja tekoa tuohon mallisi mukaiseen tapaan vähätellään. ”
SB: ” Aivan tuollaisenaan tuo on vähäinen, ja mitä todennäköisimmin (SILLOISEEN) LAKIIN PERUSTUMATON.
Tässä on nyt vain kannettu se kuuluisa poliittinen vastuu. ”
S.: ”Mähän vaan katsoin, en edes koskenut” – voisi kuka tahansa tirkistelijä naisten saunaan asennetusta kamerasta sanoa. ”Vä- hän vain kuttin”, sanoo toisen tajuttomaksi hakannut pahoinpi- telijä. ”Kai sitä nyt kysyä saa, mitäs se nyt ketään haittaa”, selit- tää naisten hintaa Kalliossa satunnaisilta vastaantulijoilta udel- lut. ”Mähän vaan seison tässä, enkä mitään tee”, kommentoi stalkkaaja, joka ei suostu jättämään exäänsä rauhaan. Jos naiset törkeällä tavalla harjoittaa vallankäyttöä tulkitessaan häirinnäk- si aivan viattomankin käyttäytymisen, niin onhan tuollainenkin ”vain käden laittoi polvelle” -diminutivisointi ihan samanlaista määrittelyllä tehtyä vallankäyttöä. Mihin se kaikki muu tilantee- seen liittyvä muka hävisi? Saako siis Jenni Haukionkin polvelle laittaa käden virallisessa illallispöydässä viereinen herrahenkilö, eikä se ole mitään, eikä haittaa ketään? Ei edes Saulia. Vai koskeeko tämä ”eihän se ole mitään” vain niitä onnettomia tavisnaisia, joiden on pakko käyttää metroa? ”
SB: ” Minä epäilen, että esimerkiksi veteraani Hannes Hynönen on laittanutkin… ”
Tällaisella perseilyllä yritetään luoda ”uutta EU-tapakulttuuria”, joka poikkeaa ISISin vastaavasta lähinnä siinä, että naisten taholta on suotavaa ja pakollista provosoida miehiä ja esiintyä faktuaalisesti seksuaalisesti, mutta miehille seuraa armoton sosilaalisnen rangaistua yhdestäkin ”väärästä” silmän- ja sormenliIkkeestä.
Tällä luodaan ”periaatteelisesti uudenlaista poliittista päätöksenteko- ja päättäjien ”valvosta”järjestelmää.
Kukaan ei sellaisia ämmänhoriskoja kuin halosia ja hautaloita ahdistele eikä lähentele, on tuskin koskaan ”ahdistellut”. Suurin piirtein sama koskee tuksu tukiaisia.
Sellaiset kuitenkin ylläpitävät suurinta huutoa.
