Sopivan mansellismielinen blogialusta
Oli vielä kaapissa yksi tölkki Kivikylän palvarin hernekeittoa. Kiehautin keiton. Ruskistin ensin sipulimurskan pannulla voissa, ja lisäsin keittoon. Sitten kuivattua mustatorvisientä ja jonkinverran suolaa. Sitten annoin keiton kiehua hiljaisella lämmöllä jonkin aikaa.
Ulkonäöstä tuli mielenkiintoinen kun sienet antoivat keitokselle tummanvihreän sävyn.
Ei tuo suussakaan hassummalta maistunut, vaan mielellään sitä lusikoi.
Surun päivä.
Tutkitaan ettei jatkossa seuraisi samaa.
Aikanaan mukana olleena noilla marsseilla komppanian päällikkö huolehti marssijärjestyksen ja asetti liikenteen ohjaajat risteyksiin sekä tienylityksiin.
Autossa oli aina kuskin vieressä käskyttäjäkessu.
Toivotaan tutkittavan.
Törmäsin tänään Prismassa ilmeisesti uutuusesittelyssä oleviin grillimakkaroihin. Paketissa lukee, että suomalaisesta lihasta ja valmistettu Suomessa. Lihapitoisuudeksi sanotaan 75% (sikaa). Tuotemerkki: Kotimaista.
400g paketti maksoi 0,89€. Kilohinta 2,23. Ostin kaksi pakettia kokeeksi ja paistoin äsken yhden paketillisen paistinpannulla voissa. Mielestäni ainakin hinta/laatusuhde on hyvä. Maku onkin sitten makuasia.
Tajuan nyt, kuinka kyllästyny olinkkaan siihen, että ihmisten puhheet on eri paria tekojen kans. Tarkotan yhteiskunnallisia kysymyksiä ja ihan yksityisiä ihmisiäki.
En itte ole parempiko kukhan, mutta avomielinen lapsellinen rehellisyys ja totuudellisuus on mulle parasta, puhistaa ainaki minun sielua.
Minun vajavaiset mielipitheet ja kannanotot on perustunheet ainaki vilpittömmään uskomukseen, miten asiat on ja olheet sitä, mitä ja miten mie itte asiat ja ilmiöt näen ja käsitän.
Ussein järkytin ja järkytän ihmisiä, häiritten hyviä ihmisiä, mutta rehellisin ja vilmpittömin syämminkö puhun, jään niinko itte vappaaksi, se on minun tapani ja keinoni jatkaa matkaani.
Eli jos niiaan sinne ja tänne, menetän vappauteni, jään niinko orjaksi, nouattaan toisen ihmisen jotaki ajatusta tai katsomusta tai tapaa.
Olen puhunu itteäni vaphaaksi, mutta lienenkö sen tien nyt kulkenu.
Nythän olen alkanu vaikenheen ainaki yhteiskunnallisista epäkohista. Ole hiljaa ja asiat hoituu, sannoo joku viissaus.
Siis ussein minun tie näyttää johattavan minut toissiin maisemhiinko toisten tiet, minun oma oikeani on toisenlainenko sinun oikeasti. Mie hoijjan ommaa puutarhaa hoijja sie ommaasti niinko itte haluat, ei meän tartte silti vihollisiksi alkaa, rauha kanssasti, rauha kanssanne.
Omasta mielestäni olen nöyrä elämän eessä, mutten ehkä ossaa olla nöyrä ihmisten eessä, vaikken välitäkkään puhua rumasti, taistella enkä tapella, en semmosta tehe, mutta omalla tavallani jumaloin elämää ja myös ommaa elämääni ja maksan siittä oman hintani, nöyrästi, mutta ilomielin.
No siis, mie seuraan ommaa tähteäni, seuraa sieki vaphaasti omhaasti, ainaki minun puolesta, ja voi hyvin, voi niin hyvinko sulle on mahollista.
– Hilkka Laronia
Nordea vähentää 6.000 joista neljännes Suomessa?
– Turha mennä likaamaan pankin lattioita. Kaikki raha-asiat hoituu muovikortilla ja laskut suoraveloituksena. Jos tarvitset lainaa sen hoitaa tuotteen myyjä. Olisko aika siirtyä oravannahkakauteen?
Kari Salminen kirjoitti 4.9. Aamulehden Jumala vai Darwin -artikkelissaan monia ajatuksia tieteen politisoitumisesta. Jutun lopussa muistutetaan myös miten uskontokriitikko voi hetkessä muuttua yleisönsä suosikista ykkösviholliseksi, kun hän kohdistaa samat kritiikit uskonnon A sijasta uskontoon B. Asiaa aikani sulateltuani ja ihmeteltyäni pohdin miten meillä on jatkuvia haasteita hyväksyä samoja kriteerejä eri uskontojen analysointiin – joten mitä jos vain paheksuttaisiin niitä kaikkia?
Uskonto on uskonto.
Lopulta kaikissa uskonnoissa on aika lailla samat pelisäännöt. On rikasta mytologiaa, on perinteisiä neuvoja ja oppeja puettuna uskonnollissävytteiseen kirjallisuuteen. Uskonnothan eivät oikeastaan ole keksineet mitään sisältöä, ainoastaan hyvän tavan saada ihmiset kuulemaan ja lukemaan niitä. Uskonto on hieno kattaus ja tyylikäs esillepano, onnistunut lööppi tai vaikka sitten klikkiotsikko. Se on tapa saada myytyä ihmisille jotain. Nykypäivänä raha tulee useimmiten peliin heti alusta pitäen, mutta yhtä lailla perinteinen poliittinen valta on mukana väkevästi. Uskonto on tapa kontrolloida valtaa ja omaisuutta, enemmän tai vähemmän, tyylillä tai toisella.
Tekeekö sitten uskonto hyvää? Väitän, että ei. Väitän, että ihmiset tekevät hyvää uskonnon varjolla. Oli se sitten seurakunta tai yhteisö, sen jäsenet eli ihmiset haluavat tehdä jotain hyvää. Väitän, että ihminen jolla on halu tehdä hyvää, löytää tavan tehdä hyvää yhtä lailla uskonnon varjolla kuin ilmankin sitä. Ihminen on ihmiselle ihminen, siitä se lähtee, kaikki se hyvä jota tapahtuu pitkin poikin temppeleissä, kirkoissa, moskeijoissa, rukoushuoneissa sun muissa. On uskonnosta kiinni kuinka pyyteetöntä ja armollista se apu saa olla. Joskus se on tiukempaa, rajatumpaa ja ehdollisempaa, joskus avoimempaa. Yhtä kaikki, perustyö on samaa, erot ovat nyansseissa. Kaikki hyvyys mitä uskonnosta löytyy on ihmisen hyvyyttä.
Turhuuksien turhuus
Väitän siis, että uskonto on turhaa. En väitä, vaadi tai ehdota että uskonnon pitäisi olla kiellettyä. Väitän vaan, että se ei ansaitse juridista erityisasemaa, eikä mahdollisuutta asettua kritiikin yläpuolelle. Ennen kaikkea väitän että tämä pätee tasaveroisesti aivan jokaiseen uskontoon. Joka ikiseen. Minun on turha niitä nimetä tässä, koska ne ovat vain nimiä. Ei ihmisenkään hyvyys tai pahuus tule nimestä, sillä nimen voi antaa tai ottaa mustekynän sutaisulla. Samalla mustekynän sutaisulla voimme poistaa uskontojen erityisaseman laista ja antaa jokaisen ihmisen päättää antaako hän sille erityisaseman sydämessään.
Uskonnot ovat osa perinteitämme. Mitkään muut perinteemme ja tapamme eivät tarvitse erityissuojelua. On puhtaasti maallinen, kaupallinen ja poliittinen päätös että jonkinmuotoiset organisaatiot saavat meistä ylivallan. Siitä päätöksestä on aika jättänyt.
Jopa oli tällätty tienvarteen Virrat – Kihniö välille 80 kilometrin nopeusrajoitukset. Siinä sitä taas ihmetellään mateluvauhdissa torkkuen seuraavan puolivuotta millä vaihteella oikein ajaisi. Vitosvaihteella meinaa yskiä ja köhiä, tukkia röörit, nelosella taas tuppaa ujeltamaan lainkuuliaisesti eteenpäin junnatessa.
Herätys siellä kokoomuksessa, tehän rakastatte valinnanvapautta, eikö juu? Teillä kun on kokemusta viinan vapauttamisesta ja olette aktiivisia olleet terveyspalveluiden valinnanvapauden ajamisessa, niin pliis, voisitteko ottaa hellään huomaanne myös liikenteen valinnanvapauden.
Heitän ajatushautomollenne idean jota voisitte alkaa työstää – eikä maksa mitään. Ensiksi perustetaan kahdeksan Autohallintokeskusta, joihin vaaleilla valitaan autohallintovaltuutetut. Autohallintokeskuksen tehtävä on taata kaikille alueella liikkujille tasavertainen mahdollisuus liikkumiseen sutjakasti.
Ja nyt hyvät kokoomuslaiset se tärkein, miten Autohallintokeskuksen alueella taataan valinnanvapauden toteutuminen. Autoilijan on saatava valita millä nopeudella haluaa liikkua ja suorittaa matkantekoaan. Ehdotukseni valinnanvapaudesta on seuraava: Autohallintokeskus asettaa teille julkisen 80 kilometrin nopeusrajoituksen. Sen rinnalla valinnanvapaus mahdollistaa autoilijan valita vapaasti nopeutensa.
Eli rautalankaversio: Vuoden alussa autoilija siis valitsee vuodeksi millä nopeudella hän haluaa ajaa. Jos valitsee julkisen, kieltämättä hitaan ja tehottomaksi mainitun 80 kilometrin nopeuden, niin sitä ei saa ylittää kuluvana vuonna, hitaammin toki saa ajaa. Ne taas jotka valitsevat toisen vaihtoehdon, tehokkaan, kilpailukykyisen ja säästöjä autoilijoille tuovan, voivat oman mielen mukaan valita nopeuden jolla ajavat.
Sitä olen pohtinut, kuuluisiko erikoisliikenne kuten rekat, bussit jne. valinnanvapauden piiriin ja kuinka laajasti, poistetaanko kuorma-autoista nopeuden rajoittimet? Ei kait perustuslaki aiheuta ongelmia, eikö sillä muutenkin jo pyyhitä pöytää, ainakin kova halu siihen on. Jos te nyt kokoomuksessa kääritte hihat ja alatte asiaa viedä kohti päätöksentekoa, niin milloinkahan voidaan olettaa sen lähtevän lausuntokierrokselle? Sen jälkeen uuden lainvoimaisuuden myötä saamme painaa valinnanvapauden autuaaksi tekemällä voimalla tallan pohjaan ja nauttia vauhdin hurmasta – markkinavoimien ihmeellisyyksiä ihmetellen.
Niilo Mäkelä jo kirjoitti aiheesta. Mutta koska en pysty liittämään oheista osuvaa pilakuvaa Niilon blogiin, niin siksi oma avaus.
Kiitos ja anteeksi,
Jatka lukemista ”Sipilän kesäteatteri”
https://areena.yle.fi/1-3963007
Rasputinin matka kulkurista yhdeksi Venäjän vaikutusvaltaisimmista henkilöistä kiinnostaa ihmisiä yhä tänäkin päivänä. Häntä rakastettiin ja vihattiin, ja lopulta hänen kohtalonaan oli päätyä raa’an salamurhan uhriksi.
Varmin todiste tästä on, että Nikolai pyrki myös erillisrauhaan. Kaikki ministerit eli senaattorit eivät tietenkään olleet samaa mieltä,ja he saat- toivat kusettaa Nikolaita johtamalla ministeriöitään tavalla, joka ei tosi- asiassa tukenut tämän politiikkaa. Venäjällä ei ollut varsinaisesti halli- tusta eikä pääministeriä vaan Senaatti, joka ei ollut kollektiivinen pää- töksentekoelin, vaan kukin senaattori/ministeri johti itsevaltaisesti suoraan tsaarin alaisena ministeriötään.
Tämä kumoaa teorian, että Nikolai olisi ehdoin tahdoin pyrkinyt ”sota-seikkailuun” ja jopa aloittanut sodan Venäjän maatalouden pakkokula-kisoimisen, ns. Stolypinin agraarireformin vauhdittamiseksi ja läpi-viemiseksi.Sitten kun sota oli alkanut,sitä kyllä käytettiin tähän,ja tsaari kutsui armeijaan kaksi kertaa niin paljon väkeä, kuin olisi ollut optimaa- lista taistelukyvyn kannalta, puolet aikaisemmin sotilaskouluttamatto- mia ns. keskivarakkaita talonpoikia, jotka juuri oli tarkoitus köyhdyttää kulakkien ja kaupunkien porvarien palkkatyövoimaksi. Itse kulakit oli vapautettu asepalveluksesta tuottamaan armeijalle ruokaa, puuta, kangasta (hevosia tuottivat kasakat), eikä heidän palkkatyövoimaan- sakaan oltu ensimmäisenä kutsumassa, elleivät he sitten itse pyrkineet armeijaan (syömään, kun olivat saaneet kulakilta potkut, tai sitten kiipi- mään sosiaalisesti ainoassa paikassa, jossa se oli omin ansioin mahdol- lista). Keskivarakkaiden talonpoikien, meikäläisittäin perhe- ja pienvilje- lijöiden kutsuminen imperiumin armeijaan köhtymään, kuolemaan tur- haan rintamatauteihin ja osaamattomina taisteluihin ja vallankumouk- sellistumaan oli tsaarin armeijan tuho ja Puna-armeijan sotakoulu.
Suuriruhtinas Felix Jusupov ja suuriruhtinantar Irina os. Romanova. Valkoisten ”varatsaari”, Arkkienkeli Mikaelin seuran ”ydinpersoona”. , Tiettävästi Rasputinin ampuja, joka houkutteli tämän ansaan porukan suunnitelman mukaan sanomalla ”vaimon haluavan tavata”.
Dokumentin mukaan Rasputin saatettiin murhata viime kädessä tämän erillisrauhan estämiseksi, ja asiassa olisi edelleen dokumentin mukaan Englannilla saattanut olla sormensa pelissä, sillä erillisrauha olisi ollut Ententelle katastrofi tuossa vaiheessa. Rasputin murhattiin otsaan am- pumalla tsaarin veljen vävyn suuriruhtinas Jusupovin kellarissa. Tämä on koko ajan tiedetty joka paikassa joissakin piireissä, mutta silti on levitetty Jusupovin omaa versiota myrkkyineen ja leivoksineen, vaikka Rasputin ei lainkaan syönyt sokeria,eikä siitä eikä myrkyistä löydetty myöskään mitään merkkiä ruumiinavauksessa. Ruumis saatiin kahden päivän kuluttua talteen samasta avannosta,josta se oli pudotettukin, sillä Neva virtasi pudotushetkellä jäätymisistä johtuen sattumalta väärään suuntaan. ”Outoja sattumuksia” Rasputinin ympärillä siis tapahtui loppuun saakka, ja hän seuraajineen osasi aina kiskoa niistä kaiken propagandahyödyn irti.
Vladimir Mitrofanovitš Puriškevitš, 1870 – 1920 Duuman äärioikeiston ja Arkkienkeli Mikaelin seuran johtaja 1916. ”Finis Finlandiae!”, Rasputi- nin murhaajia, jotkut ihailevat taas mm. Venäjällä. AMS:n johdon natsi- pedofiilisadistihomot eivät olleet ainakaan vähemmän pervoja kuin Raspu tai Talvipalatsin naisetkaan…
Fasistinen valeuskonnollinen homomafia ”Arkkienkeli Mikaelin seura” johti ”Valkoisia”
Jusupovin perimmäinen motiivi ”kunnostautua” Ententen silmissä oli, että hän pyrki itse tsaariksi. Seuraa johti Duuman äärioikeistoryhmän johtaja bessarabialainen tilanomistaja Vladimir ”Finis Finlandiae!” Pu- riškevitš. Tsaarinvallan kaatumisen jälkeen Seuran jäsenet karkotettiin Pietarista lusimaan, mikä pelasti luultavasti heidän henkensä, sillä erää. Puriškevitš viihtyi hyvin valkoisen osapuolen rintamalla, vaikka ei ollut sotilas, vaan teki ”aatteellisia” rintamalehtiä. Hän oli siis valkoinen politrukki. Ja linja tiedetään! Hän kuoli rintamatauti pilkkukuumeeseen 1920. Seuran kolmas kantava voima ja Rasputinin murhaaja oli doku- mentin mukaan tsaarin serkku suuriruhtinas Dmitri Pavlovitš Romanov. Suomalainen Wiki väittää virheellisesti, että Dmitri olisi palvellut Puna-armeijassa Persiassa, josta loikannut englantilaisten puolelle. Hän tap- peli kuitenkin Georgian menshevikkihallituksen nimittämän georgia- laisen kasakkakenraali Nikolai Baratovin (Baratašvili) joukoissa. Myös kenraali Nikolai Judenitš oli tavoitellut tuota eteläisen rintaman komen- tajan paikkaa kolmatta kertaa eläissään tultuaan ensin Rasputinin ja sitten Kerenskin erottamaksi, mutta ei-kaukasialaisena ei ollut tärpän- nyt. Baratov ei Dmitristä tykännyt, koska tätä oli vaikea suojella joukko- jen epäluuloilta ja salahankkeilta. Dmitrin ”bolševikkien teloittama per- he” tarkoittaa hänen isäänsä suuriruhtinas Pavel Romanovia. Hän oli poikamies tuolloin, ja hänen äitinsä oli kuollut hänen syntyessään. Do- kumentin jälkeen on entistä ”hämärämpää” kenen ja millaisissa asioissa suuriruhtinas Dmitri surffasi…
Suuriruhtinas, ”arkkienkeli” Dmitri Romanov, Rasputinin murhaajia.
Tsaarin toinen homoserkku Tiedeakatemian johtaja suuriruhtinas Kons- tantin Romanov ei kuulunut arkkienkeliseuraan,vaan sai korkealla kruu-nunperimysjärjestyksessä olevana pelätä henkeään sekä näiden että Raspun jengin taholta. I maailmansodan sytyttyä keuhkosairas suuri- ruhtinas tuli talvella jalkaisin metsien ja rintamien läpi (kuin Rasputin ikään) saksalaisesta hoitolaitoksesta Pietariin, mutta kuoli kesäkuussa 1915 tämän uroteon pahentamiin terveysongelmiin. Kommunikaatio tsaarinhuoneen ja Pietarin akatemian välillä näyttää katkenneen Kons- tantinin kuolemaan palkanmaksua lukuun ottamatta niin,että Akatemia ei ehdottanut mitään (edes uutta puheenjohtajaa),eikä valtio nimittänyt ketään esimerkiksi vapautuviin virkoihin. Akatemia järjestäytyi omatoi- misesti itsehallinnollisesti keskuudestaan valitsemansa varapuheen- johtaja, kaivos- ja malminetsintägeologi Aleksandr Karpinskin joh- dolla, jonka mallin Georgi Lvovin Väliaikainen hallitus vahvisti laiksi 15. 5. 1917. Mallia muutettiin seuraavan kerran vuoden 2010 akatemia-uudistuksessa. Se oli Väliaikaisen hallituksen kauaskantoisin ja paras hallintotoimi.
Konstantin Konstantinovitš Romanov
Ilja Repinin maalaus
Raspun jengi hovissa
Raspun jengiä olivat hovissa paitsi naiset, myös ja erityisesti korkein sotilashenkilö kenraali, suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš Romanov Jr., läntisen rintaman komentaja ensimmäisen vuoden aikana. Hänen ja Raspun kytkentä EI kulkenut keisarinnan kautta,sillä keisarinna halveksi ja katsoi alaviistoon Nikolaita, joka oli 1905 vallankumouksen aikaan ratkaissut tsaarinhuoneen kannan Duuma-uudistukseen kieltäytymällä ryhtymästä sotilasdiktaattoriksi niin, että neuvoa-antava Duuma perus- tetaan, mutta sen todellinen vaikutusvalta vesitetään. Hän oli vanha ko- kenut taantumuksellinen monarkistinen sotilas ja hallintomies, ei mikään höyrypää eikä bimbo.
Nikolai Nikolajevitš Romanov Jr.,
Kytkentä lienee ollut sellainen, että Nikolai todella uskoi, että Rasputin saattaa ratkaista kruununperillinen Aleksin pysymisen hengissä, mikä olisi parempi kuin vaikkapa Dmitrin tai pahimmassa tapauksessa Jusu- povin nousu valtaistuimelle. Hänellä itsellään ei ollut lapsia vaimonsa Montenegron prinsessan kanssa.
Joko suuriruhtinas Nikolai järjesti itse Rasputinin avulla, tai ”Rasputin järjesti” (joku muukin siinä kumminkin oli takana) Turkin-vastaisen rintaman komentajan Judenitšin vaihtamisen Nikolaihin.
Koska Rasputin ajoi erillisrauhaa, voidaan päätellä, että sitä ajoi myös suuriruhtinas Nikolai. Nikolain tasoinen komentaja ei poukkoile Raspun mukaan, ei vaikka tsaari itse poukkoilisikin, vaan Raspu poukkoilee hä- nen mukaansa, tai herrat sattuvat aidosti olemaan tasan samaa mieltä. Nikolain luottohenkilöitä olivat sekä Mannerheim että Claes Charpen- tier (Vilho Nenosesta tai Kaarlo Kivekkäästä en tiedä), joten voidaan olettaa heidänkin havitelleen erillisrauhaa.
Englantilaisille mikä tahansa natsi_pedofiili_arkkienkelinritari oli parempi kuin kukaan erillisrauhan kannattaja. Saattaa olla, että brittien antipatia Mannerheimia kohtaan juontaa jo täältä.
