Suomi100-juhlintaa

Siis vaikka se, että Elisabeth Järnefeltin kirja kertoo, että ois ollu venäläisiäki, jokka kannustit suomalaisia suomalaistuun, vaikkei itte ees osanheet suomea. Olikhan niilä joku näky tai joku päähänpinttymä.

Son muutenki minusta jotenki niin mystistä, miten se kaikki tapahtu ja kulki etheenpäin, että 1917 synty Suomi niminen valtio ja toissaalta ei siittä niin kauan ole.

Ja yks tähän liittyvä kiinntosa asia on niitten kansalaisromanttisten herrojen luoma ilmiö, jossa varmasti paljon naisia jäi heän varjhoon, kuten ilmeisesti nälkhään kuollu Larin Paraske.

Harmiko on niin keveää se, mistä nyt Suomi100:ssa puhuttaan, minun mielestä, yhtään sotiamme ohittamatta silti.

Oli kovin helppo ratkasu laittaa rahhaa taas uutteen Tuntemattommaan.

Ja ehkäpä se tai tämä Suomi100 juhlavuosi kaikkinensa tekkee jopa karhunpalveluksen sille näylle, jonka ois suonu nousevan näinä vuosina esille, sois ehkä ollu jykevämpää ainesta rakentaa elämää etheenpäin.

No en nyt saa tätäkhään sanottua, mitä aloin selittään, nyt muutenki helposti vielä kärjistyy joku kansallisvaltiomaisuus, mikä ei hyvä eikä paha sinänsä kansallismielisyys, mutta kohtuus siinäki.

Semmonen totuudellinen muheva näkemys ois niin hyvä tällekki asialle ja koko meän kansalle, ehkä.

Ettois katottukki rakkauella ja kunnioituksella koko menneisyyttä, ei tuomiten eikä väitellen, ois vaan rohkaistuttu kerttoon, kuinka tapahtu ja oikeasti oli ennen. Monet arkistothan on auki, jopa Venäjällä, miksi kauheusleirit ja jos mitkä surmat salattaan vieläki.

No sanon nyt siis, tuo pikkupolitikointi ja puoluepomojohtonen media, vie meän näkökykyä, sumentaa ja sekottaa meitä. Elähmään kuuluu kysymykset ja tuskaki, on ennenki ollu ongelmia, rauhottukkaa Suomen herrat ja valtionmedia kans, jonka nimeä en ennää sano.

Son perjantaiaamu ja ämmi niinko haamu,
istuu Hertta jaloissa ja kahvia kupissa,
voikaa hyvin ja jaksakaa,
on niin monia murhheita ihmisillä,
että son ihan se ja sama,
miten Suomi100:a juhlittaan heän kohala,
voimahallaukset teile ja sulle, jolla on vaikeaa
ja parantavia voimia kaikile,
Herttalassa kaikki hyvin,
pärjäihlään 

– hilkkapien

Miten tällainen on voinut jatkua vuosikymmeniä?

https://www.aamulehti.fi/uutiset/hervannan-vapaa-aikakeskus-vaatii-20-miljoonan-remontin-pietiloiden-suunnittelemissa-rakennuksissa-suunnittelu-ja-rakennusvirheita-200455881/

”Hervannan vapaa-aikakeskus vaatii 20 miljoonan remontin – Pietilöiden suunnittelemissa rakennuksissa suunnittelu- ja rakennusvirheitä”

Monissa Pietilöiden suunnittelemissa rakennuksissa tämä sama on toistunut, kuten Dipolissa, Metsossa jne.

Onko arkkitehdin asema todella niin vahva, ettei tällaisiin asioihin voida puuttua jo rakentamisvaiheessa, jos arkkitehtooninen suunnitelma ei teknisesti toimi?

Tästähän on täydellinen katastrofiesimerkki Finlandia-talo, minkä marmorit ovat jo uudelleen kierot, kun valkoista graniittia ei perikunta antanut käyttää.

Olisiko tässä jotain ratkaisua?

https://www.aamulehti.fi/uutiset/lempaalassa-oppilaat-ratkaisevat-riidat-sovittelemalla-uusi-sopu-malli-kayttoon-kouluissa-200452758/

”Sopu-malli perustuu sovitteluun. Rangaistuksen sijaan oppilaat osallistuvat itse tilanteen selvittämiseen. Oppilaat kertovat oppineensa sovittelun kautta erityisesti vuorovaikutus- ja empatiataitoja.”

Mitenkähän tällainen saataisiin levitetyksi kaikkiin kouluihin?

Valitettavasti se lienee kiinni rehtoreiden ja opettajien halusta ja kyvystä ymmärtää asia ja soveltaa sitä.

Saattaisi vain ajanolooon vähentää tuota asiatonta riitelyä ja riidanhaastamista.

Koululaiset korokkeelle korkealle

Keskiviikkona vietettiin tyttöjen päivää ja ryhmä osaavia teinejä päästettiin tuuraamaan valtakunnan vaikuttajia. Koulujärjestelmämme sanotaan perustuvan siihen että kaikilla on tällaiseen mahdollisuus. Tosiasiassa ohjaudumme yhä eliittivetoisempaan malliin, jossa teemme harvoja voittajia ja massoittain häviäjiä jo alakoulusta alkaen.

Hyvä idea turhan harvoille

En missään nimessä kritisoi ajatusta päästää teinityttöjä tutustumaan työelämään johdon huipulla. Kyse oli mahtavasta työssäoppimisesta ja ajatusten vaihdosta ja valitut teinit esiintyivät edukseen. Sukupuolineutraalisti jotain tällaista sietäisi tapahtua useamminkin. Ei myöskään ollut haitaksi nostaa esille kehittyvissä maissa olevia yhteiskunnallisia jättihaasteita joihon kieltämättä naisten aseman parantaminen auttaisi todella paljon. Ehkä asian esiin nostaminen onnistui nyt, eikä siinä siis mitään huonoa.

Hiukan vähemmälle maininnalle jäi se, että näihin eliittiharjoituspaikkoihin todellakin pääsivät vain eliittiin kuuluvat. Käytännössä tavallisilla 14-17 -vuotiailla ei ollut mahdollisuutta edes hakea tähän hommaan, vaan pohjalla piti olla melkoinen erityisasema jossa perheen nokassa asuvien hopealusikoiden määrä oli isona tekijänä. Yle kyllä mainitsi asiasta epäsuoraan, mutta ei nähnyt ongelmaa. Ehkäpä se tuntui vaan niin luonnolliselta kun tähän on totuttu. Heitetäänpä siis toinen esimerkki.

IT-rahoista taistelee koko koulu

Olin pari vuotta sitten IT-yritys Decensin markkinointitilaisuudessa. Decensillä oli aika paljon maineessa kirimistä pahojen tunarointien myötä, joten asiaa koitettiin paikata PR-kampanjalla. Toimitusjohtaja nousi lavalle ja kertoi miten he sen tekevät. Hän kertoi yrityksensä rahoittavan ohjelmaa, jossa kouluista valitaan potentiaaliset eliittiurheilijat ja heitä ryhdytään rahoittamaan ja treenaamaan pienestä pitäen. Pieni taustatutustuminen kertoi enemmän kun olisin halunnut tietää: jo hyvin nuoret koululaiset laitetaan käytännössä taistelemaan paikastaan ja vain yksi voidaan määritellä hyväksi tyypiksi. 500 hengen koulussa voi olla yksi voittaja ja muille tehdään selväksi, ettei heistä ole mihinkään. Vain voittajan asema kelpaa ja jos et siihen pysty, olet epäkelpo. Yleisö hurrasi tälle ohjelmalle ja näki sen mahtavana yhteiskunnallisena tekona. Minä näin sen syynä katkaista kaikki suhteet tähän firmaan.

Vähästä kaikille, paljosta harvalle

Pienoinen asian lueskelu ja keskustelu johtavat karrikoituun tiivistelmään. Kouluissa on aina palkittu hyvin työnsä tekeviä oppilaita, mutta perinteinen sanoma kertoi jokaisen pystyvän siihen, jokaisella on mahdollisuus. Tämä on vähitellen muuttunut ”vain yksi voi olla hyvä” malliin. Se ei edistä sukupuolten, etnisyyksien tai minkään muunkaan tason tasa-arvoa. Se edistää syrjäytymistä, masennusta ja kukaties on osasyynä Pisa-tulosten huonoon suuntaan. Kun tähän vielä lisätään halu käyttää synnynnäisiä perusteita koulutyön sijaan em. kärkipaikan voittajan valintaan, voitaneen selittää erinäisiä ikäviä trendejä vaikkapa poikien tai ammattikouluopiskelijoiden heikentyneessä opiskelumoraalissa.

Kun Suomella oli vähemmän, annoimme vähästäkin tasaisemmin kaikille koululaisille. Nyt kun meillä on enemmän, emme osaa enää arvostaa vanhaa oppia. Koulutusleikkaukset ovat ikäviä, mutta ikävämpää on koulutuksen tasavertaisuudesta leikkaaminen. Tarvitsemmeko todella koululaitosta jonka tehtävä on kouluttaa lapset uskomaan omaan alempiarvoisuuteensa? Aivan turhaan me lapsia ja nuoria syytämme siitä, että opetamme heidät huonosti. Lapset kyllä kehittyvät, vaan yhteiskunta surkastuu.

Uusi Tuntematon

Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon Sotilas tulee leffateattereihin tämän vuoden puolella ja sen pitäisi olla aika uskollinen Väinö Linnan romaanille.

Aion mennä katsomaan, vaikka odotukseni eivät ole korkealla, vaan olen aika varauksellinen tuon elokuvan suhteen.

Viimeksi kun kävin elokuvissa, on siitä jo muutama vuosi, kun kävin katsomassa molemmat osat Timo Koivusalon Täällä pohjantähden alla eepoksesta.

Supikoira.

Minä en mielelläni ammu yhtään luonnonvaraista eläintä. Tähän totuuteen sisäistyin….mutta.

Tänään oli melkoinen päivä; aamulla siinä kahdeksan pintaan huomasin supikoiran pihassa. Helppo se oli ampua; minulla kun on tuommoinen 46cm pumppuhaulikko ja sen ”parannettu sylinteri” on tehokas.

Nyt sitten tunti sitten kun istuin tässä työpöytäni ääressä, taas ilmestyi supikoira pihaan. No, se kun on ns ”tyhmä” villieläin, rapulle kun menin passiin. muutaman minuutin jälkeen tuli näkösälle. Sinne supikoirien taivaaseen meni aamuisen lisäksi.

Supikoira näyttää lisääntyneen melkoisestikkin. Minulle ei siitä muuta haittaa ole; mutta kun meidän kanat elävät kesäisin  ”open doors-päiviä” eli tulevat kanalasta kun siltä näyttää ja menevät takaisin kun siltä tuntuu.

Mutta ne munat, niitä en supikoirille, jos en harakoillekkaan haluaisi luovuttaa; joten jonkun on poistuttava.

Rautaa rajalle

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005405524.html

Natottaako ja mitä siitä seuraisi?

No Suomen rajan tuntumassa naapurilla on jo rautaa enemmän kuin tarpeeksi?

Mitä siis lisää?

Olemme naapurin kanssa sidoksissa rajan lisäksi esim energiariippuvaisia ja ne toimet lisääntyvät yhä.

Ukkolakeissi

Kyllä ihmetyttääkö käyhään henkilhöön. Säälittää Ukkola, minusta sei ole tehtäviensä tasalla eikä tajua koko asiaa, mutta sen esimieskään ei tajua ja koko Yle hurahti ojankautta pientarheelle läähättään.

Kuinka nei tajua, ettei yksityishenkilhöön voi noin vain käyä käsiksi, toivon toelaki, että se ope jaksaa ja viittii kattoa asian lophuun asti eli oikeutteen ja Julkisensananneuvostoon.

Ja minua kauhistuttaa, kuinka Yle ei näe, että yksityisen ihmisen työnantajaan yhteyenottaminen on vaarallista työntekijälle ja nyt jopa Ylelle.

Jossei Ukkola ole tehtäviensä tasalla, onkos Yle, eijjole.

Liian tuoretta.

Pitihän sitten tämäkin postaus tehdä. Vaimo valitteli aamumuikkuja paistellessaan; nämähän menevät ihan  käppyrään. no, selvähän se, liian tuoreita.

Asia oli minulle liiankin tuttu kun Suomenlinnan edustalla kilohailia kalastelin. No, olisikohan tuo niinkään haitta.

Mätiäkin sain ihan kohtuullisesti, muikku kun tulee kutemaan. Se on nyt se aika.

Kalastajat näillä meidänkin seuduilla vähenevät entisestään; jotkin tuolla keskikesällä  niitä ihme härveleitään virittelevät, se on siinä nykynuorten kalastus. Ei hyvältä näytä vaikka kalaa kyllä riittää yllin kyllin.