Kuukausi: syyskuu 2017

Julkaistu

Realismia sähköntuotannossa

https://www.aamulehti.fi/

”Isojen voimaloiden huipunkäyttöajaksi eli laskennalliseksi vuosittaiseksi tuntimääräksi, jonka aikana voimala tuottaa sähköä nimellistehollaan, laskettiin 8 000 tuntia vuodessa. Tuuli- ja aurinkovoimalle käytettiin niille tavanomaisia huipunkäyttöaikoja 2 860 ja 982 tuntia.”

Sähköä tarvitaan lähes 9000 tuntia vuodessa.

Ydinvoimalat ja muut suurvoimalat sekä vesivoimalat tuottavat sähköä lähes sen ajan huoltotaukoja lukuunottamatta.

Myllyt tuottavat todellisuudessa vajaat 3000 tuntia ja aurinkopaneelit vajaat 1000 tuntia.

Tosiasia siis on, että uusiutuvauskovaisten hypetyksestä huolimatta ei pelkästään mylly- ja paneelisähkön varassa todellakaan voida olla missään oloissa eikä vesivoimakaan riitä korvaamaan niiden satunnaisuutta.

Julkaistu

On Lappeenrannan pelleillä otsaa

https://www.aamulehti.fi/

”Tuulivoima on edullisin tapa tuottaa sähköä Suomessa – jos siirtoa ja varastointia ei oteta huomioon”

Siis, kun tarpeeksi tosiasiassa olevia kustannuksia jätetään pois, saadaan myllypelleilystä edullisin.

Näinkö kaikki muukin pitää laskea – jätetään osa kustannuksista tarkoitushakuisesti pois?

Tosiasiassa:

”Uusiutuvan sähkön suurin ongelma on, että tuotantohuiput eivät satu kulutushuippujen kanssa samaan aikaan. Siksi tarvitaan sähkön varastointia, lisää siirtoyhteyksiä ja varavoimaa.

Vakkilaisen mukaan sähkössä pitäisikin ryhtyä käyttämään kullekin tuotantomuodolle tuotannon kokonaishintaa. Suomessa maa- ja merituulivoiman tuotantokustannuksiin pitäisi Vakkilaisen mukaan lisätä noin 15 €/MWh ja aurinkovoimaan 29 €/MWh, jotta ne kattaisivat kaikki kustannukset.

Näin laskettuna ydinvoima olisi yhä kokonaisedullisin tapa tuottaa sähköä.

Sähkön pörssihinta liikkuu tällä hetkellä noin 30 eurossa megawattitunnilta. Se merkitsee, että edes uusien tuulivoimaloiden rakentaminen Suomeen ei ole kannattavaa ilman tukia, ellei sähkön hinta nouse.”

 

Julkaistu

Mitkä ammatit ja osaaminen tänään nousevat silmissäni paraatipaikoille

Kun on kasvanut maalla lapio, kirves ja ongenvapa kädessä, se kertoo jo aluksi jotakin nykyisestä arvostuksestani.

No, elämä ohjasi voimistelunopettajasta kuitenkin business- puolelle ja, sehän oli suuri pettymys Aarne Honkavaaralle ( dynamolle) ja Orvo Anttilalle ( molemmat edesmenneitä lähiakoina).

1. Kädentyön taito nousee aina ykköseksi ihan mikä sen ala tahansa olkoon kysymyksessä

2. Tekniikassa kaikki, mitä tulee ”sorvista” ulos tekijöinneen

3. Traktorinkuljettaja, kaivurinkuljettaja, bussi- ja junakuski, joiden osaamiseen kaikki olemme osallisina.

… eli ne työt, joidenka käden jälki jää heti näkyviin

… ja sitten

4. Kirurgit, joiden kädentyön taidot ovat mittaamattomat

5. Palomiehet, jotka ovat äärimmäisiä esimerkkejä fyysis-henkisestä osaamisesta

6. Poliisit, erityisesti erikoispoliisit ”karhut” jne. jotka osaavat suojella ja pelastaa ihmishenkiä

Aina tulee siihen tilanteeseen arvioimaan oliko elämänvalinnan suunta oikea- oli, koska osaa arvostaa sitä enemmän, mitä itse ei ole tehnyt.

Anteeksi, tästä puuttuvat monet luotettavat ammattimiehet eri alueilta- mutta arvostan ilman muuta.

Koulutuksen suunta on päättäjille vaikea valinta. Kun se pitää tehdä kymmeniäkin vuosia etukäteen.

Harrastukseni, musiikki ei ole minun ammattini, mutta se on kaikille suola aina eri elämän vaiheissa. Mielisoittimiani ovat erityisesti saksofoni, viulu, paino, hanuri ja urut, joista vain muutamia osaan soittaa.

Musiikki ja henkinen tietoisuus kuitenkin nousevat aina ykkösiksi, vaikka näillä palstoilla saisi eri kuvan.

Julkaistu

Tarton rauhansopimus Suomen ja Venäjän välillä

Pohjolalle tiedoksi, että kyseessä on nimenomaan rauhansopimus, eikä mikään rajasopimus. Sopii lukea.

Rauhansopimus[i] Suomen Tasavallan ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan välillä.
Suomen Tasavallan hallitus ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan hallitus, ottaen huomioon, että Suomi vuonna 1917 on julistautunut itsenäiseksi ja että Venäjä on tunnustanut Suomen valta kunnan, Suomen Suuriruhtinaanmaan rajoissa, riippumattomaksi ja täysivaltaiseksi, ja haluten lopettaa molempien valtioiden välillä sittemmin syntyneen sodan, luoda pysyväiset rauhalliset suhteet niiden kesken sekä lopullisesti selvittää Suomen ja Venäjän aikaisemmasta valtioyhteydestä johtuneet suhteet, ovat päättäneet tehdä tätä tarkoittavan sopimuksen ja siihen valtuuttaneet:
Suomen Tasavallan hallitus:
Juho Kusti Paasikiven Juho Heikki Vennolan Alexander Freyn Karl Rudolf Waldenin Väinö Tannerin Väinö Voionmaan Väinö Gabriel Kivilinnan;
Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan hallitus:
Jaan Antonovitsh Behrsinin Platon Michailovitsh Kershentsewin Nikolai Sergejevitsh Tichmenjewin, jotka, kokoonnuttuaan Tarton kaupungissa ja esitettyään toisilleen oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasti:

1. Artikla

Rauhansopimuksen voimaan astuttua lakkaa sotatila sopimusvaltioiden välillä ja molemmat valtiot sitoutuvat vastedes ylläpitämään keskinäistä rauhantilaa ja hyvää naapuruutta.

2. Artikla

Suomen ja Venäjän välinen valtakunnanraja kulkee:
1. Jakaen Vaidalahden kahtia sen perukassa olevan itäisen niemekkeen kärkeen (likipitäen 69°57’0 leveydellä ja 31°58’5 pituudella);
edelleen meridiaania myöten etelään siksi kunnes se leikkaa pohjoisen järvilaakson (likipitäen 69°55’0 leveydellä);
edelleen kaakkoon 32°08’0 pituudella olevaan meridiaaniin saakka (likipitäen 69°55’0 leveydellä); kulkien mikäli mahdollista pitkin Tserwjanyja järvilaaksoa;
edelleen pisteeseen, jo ka on 69°46’0 leveydellä ja 32°06’5 pituudella;
edelleen jakaen kahtia kannaksen, joka on siihen syvimmälle pistävien Pummangin vuonon (Bolshaja-Volokovaja-guban) ja Oserkovuonon lahtien välissä, pisteeseen, joka on Srednisaarennon ja mantereen välisen kannaksen keskivälissä (69°39’1 leveydellä ja 31°47’6 pituudella); sekä
edelleen suorana viivana tähänastisella Suomen ja Venäjän välisellä rajalla Jaurijärven lähellä olevaan Korvatunturin rajapyykkiin N:o 90.
2. Jaurijärven lähellä olevasta Korvatunturin rajapyykistä N:o 90 Laatokkaan saakka, sen poikki ja Karjalan kannaksen poikki Suomen ja Venäjän tähänastista rajaa pitkin sen päätekohtaan Suomenlahden rannalla.
1. Muistutus. Heinä- (Ainovskie-ostrova) ja Kii-saaret siirtyvät Suomelle.
2. Muistutus. Tässä artiklassa selitetty raja on punaisella viivalla merkitty rauhansopimuksen liitteenä oleville kartoille, nimittäin venäläiselle merikartalle N:o 1279 ja maakartalle. Näiden karttojen johdolla on tämän artiklan 1 momentissa mainittujen rajojen käynti itse paikalla toimitettava, ottaen pakottavissa tapauksissa huomioon luonnonolosuhteet. Jos teksti ja kartat havaitaan ristiriitaisiksi Kalastaja- ja Srednisaarentoihin nähden, on merikartalla ratkaiseva merkitys, mutta muuhun rajaan nähden määrää teksti.
3. Muistutus. Kaikki pituudet on laskettu Greenwichistä.

3. Artikla.

Sopimusvaltioiden alueveden laajuus Suomenlahdella on neljä meripeninkulmaa laskettuna rannikosta sekä, missä saaristoa on, uloimmasta vedenpinnan yli kohoavasta saaresta tai luodosta. Tästä tehdään seuraavat poikkeukset:
1. Suomen ja Venäjän välisen maarajan päätekohdasta Suomenlahden rannalla Seivästön majakan meridiaanin saakka on Suomen alueveden laajuus puolitoista meripeninkulmaa, ja kulkee sen raja parallellia myöten. Seivästön majakan meridiaanilla 60°08’9 leveydellä olevasta pisteestä alkaen Suomen alueveden raja kulkee viivaan myöten, joka yhdistää tämän pisteen Seiskarin eteläpuolella 59°58’8 leveydellä ja 28°24’5 pituudella olevan pisteen kanssa, siihen saakka missä tämä viiva leikkaa Seivästön meridiaanin länsipuolella olevan Suomen nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan.
2. Suursaaren eteläkärjen meridiaanilla, yhden meripeninkulman päässä etelään tästä kärjestä olevasta pisteestä kulkee Suomen alueveden raja kahtena suorana viivana, joista toinen kulkee 61° ja toinen 288° suunnassa, siihen saakka missä nämä viivat leikkaavat Suursaaren nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan.
3. Suomen yhtenäisen alueveden ulkopuolella olevien, Suomelle kuuluvien saarien ympärillä on alueveden laajuus kolme meripeninkulmaa.
Tästä tehdään kuitenkin seuraavat poikkeukset: Seiskarin ja Lavansaaren eteläpuolella kulkee Suomen alueveden raja seuraavien pisteiden kautta:
leveys 60°00’5 ja pituus 28°31’4
” 59°58’8 ” ” 28°24’5 ” 59°58’0 ” ” 27°55’0 ” 59°54’6 ” ” 27°52’2
Suuren Tytärsaaren pohjoiskärjen meridiaanilla, kolmen meripeninkulman päässä pohjoiseen tästä kärjestä olevasta pisteestä alkaen kulkee Suomen alueveden raja suorana viivana Rödskärin pohjoiskärjen meridiaanilla, yhden meripeninkulman päässä tästä kärjestä pohjoiseen olevan pisteen kautta siihen saakka missä tämä viiva leikkaa Rödskärin kolmimeripeninkulmaisen alueveden rajan.
4. Suomi ei puolestaan vastusta eikä tule vastustamaan sitä, että Venäjän alueveden raja Suomenlahden itäosassa tulisi kulkemaan seuraavasti:
Suomen ja Venäjän välisen maarajan päätekohdasta Suomenlahden rannalla pitkin Seivästön majakan meridiaanilla ja 60°58’0 leveydellä olevaan pisteeseen;
edelleen Seiskarin eteläpuolella 59°58’8 leveydellä ja 28°24’5 pituudella olevaan pisteeseen; edelleen 59°58’0 leveydellä ja 27°55’0 pituudella olevaan pisteeseen;
edelleen Vigrundin tornia kohti siihen saakka missänäin vedetty viiva leikkaa Venäjän yleisen nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan; ja
edelleen tätä rajaa myöten.
1. Muistutus. Kaikkien näiden aluevesien rajat on merkitty rauhansopimuksen liitteenä oleville venäläisille merikartoille, N:o 1492 ja 1476. Jos teksti ja kartat havaitaan ristiriitaisiksi, on kartoilla ratkaiseva merkitys.
2. Muistutus. Kaikki pituudet ovat lasketut Greenwichistä.

4. Artikla

Petsamon alueen, jota rajoittavat:
kaakossa ja idässä: 2 artiklan 1 momentissa mainittu raja;
lännessä: tähänastinen Suomen ja Venäjän raja Jaurijärven lähellä olevasta Korvatunturin rajapyykistä N:o 90 kolmenvaltakunnan rajapyykkiin N:o 94, jossa Suomen, Venäjän ja Norjan rajat yhtyvät; sekä
luoteessa: tähänastinen Venäjän ja Norjan valtakuntien välinen raja,
luovuttaa Venäjä aluevesinensä heti rauhansopimuksen voimaan astuttua ikuisiksi ajoiksi Suomelle täydellisellä suveenisella oikeudella omistettavaksi; ja luopuu Venäjä Suomen hyväksi kaikista oikeuksistaan ja vaatimuksistaan täten luovutettuun alueeseen nähden.
Venäjä poistaa sotaväkensä Petsamon alueelta neljänkymmenenviiden päivän kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien.

5. Artikla

Kuukauden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien valitsevat Suomen ja Venäjän hallitukset kumpikin kaksi jäsentä erityiseen komissiooniin, jonka tulee yhdeksän kuukauden kuluessa toimittaa 2 artiklan 1 momentissa mainittujen rajain käynti ja pyykitys.

6. Artikla

1. Suomi sitoutuu olemaan pitämättä niillä vesillä, jotka kuuluvat sen omistamaan Pohjois-Jäämeren rannikkoon, sotalaivoja ja muita aseistettuja laivoja, lukuunottamatta sataa tonnia pienempiä varustetuja laivoja, joita Suomella on oikeus pitää ilman rajoitusta, sekä enintään viittätoista kappaletta sota- ja muita aseistettuja laivoja, joiden kantavuus ei ole suurempi kuin neljäsataa tonnia.
Suomi sitoutuu niinikään olemaan pitämättä mainituilla vesillä vedenalaisia laivoja ja aseistettuja lentokoneita.
2. Myös sitoutuu Suomi olemaan rakentamatta tälle rannikolle sotasatamia, sotalaivatukikohtia ja sotakorjausverstaita, jotka laajuudeltaan ovat suurempia kuin edellisessä momentissa mainittuja laivoja ja niiden aseistusta varten on tarpeen.

7. Artikla

1. Sopimusvaltiot myöntävät toisen sopimusvaltion kansalaisille oikeuden harjoittaa kalastusta ja vapaasti kulkea kalastusaluksilla niin hyvin Suomelle luovutetun Pohjois-Jäämeren rannikon kuin Venäjälle jäävän Kalastajasaarennon pohjoisen ja itäisen rannikon aluevesillä Sharapovin niemeen asti.
2. Edellisessä momentissa mainituilla rannikkoalueella ovat molempien valtioiden kansalaiset oikeutetut astumaan maihin ja rakentamaan tarpeellisia majailu- ja varastosuojia sekä muita kalastuksen ynnä kalanjalostuksen vaatimia rakennuksia ja laitoksia.
3.Sopimusvaltiot suostuvat rauhansopimuksen jälkeen tekemään erityisen sopimuksen siitä, millä ehdoilla ja missä järjestyksessä on oikeus kalastaa ja kalastaja-aluksilla liikkua ensimmäisessä momentissa mainitun rannikon aluevesillä.

8. Artikla

1. Venäjän valtiolle ja Venäjän kansalaisille myönnetään vapaa kauttakulkuoikeus Petsamon alueen kautta Norjaan ja sieltä takaisin.
2. Tavarat, jotka kuljetetaan Petsamon alueen kautta Venäjältä Norjaan, samoin kuin tavarat, jotka kuljetetaan aman alueen kautta Norjasta Venäjälle, ovat vapautetut tarkastuksesta ja valvonnasta, lukuunottamatta sitä valvontaa, joka on välttämätön kauttakulkuliikenteen järjestämistä varten; näistä tavaroista ei myöskään kanneta tullia eikä kauttakulku- tai muita maksuja.
Yllämainittu kauttakulkutavarain valvonta on sallittu ainoastaan siinä muodossa, jota kansainvälisessä liikenteessä vakiintuneen tavan mukaan tällaisissa tapauksissa noudatetaan.
3. Venäjän kansalaisilla, jotka matkustavat Petsamon alueen kautta Norjaan ja Norjasta takaisin Venäjälle, on oikeus vapaaseen kauttakulkuun asianomaisen Venäjän viranomaisen antamalla passilla.
4. Noudattamalla voimassaolevia yleisiä määräyksiä on aseistamattomilla venäläisillä lentokoneilla oikeus ylläpitää Petsamon alueen kautta lentoliikennettä Venäjän ja Norjan välillä.
5. Kauttakulkuteistä, joilla myöten on sallittu esteettömästi kulkea ja kuljettaa tavaroita Petsamon alueen kautta Venäjältä Norjaan ja sieltä takaisin, sekä edellisissä momenteissa mainittujen määräysten lähemmistä soveltamisehdoista kuin myöskin Venäjän konsuliedustuksen järjestelymuodosta, joka tehdään rauhansopimuksen voimaan astumisen jälkeen.

9. Artikla

Venäjän kansalaiset, joilla on kotipaikkansa Petsamon alueella, tulevat ilman muuta Suomen kansalaisiksi, kuitenkin niin, että kahdeksantoista vuotta täyttäneet ovat oikeutetut yhden vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien valitsemaan Venäjän kansalaisuuden. Mies valitsee vaimonsa puolesta, mikäli heidän välillään ei ole toisin sovittu, ja vanhemmat kahdeksantoistavuotta nuorempien lastensa puolesta.
Henkilöt, jotka ovat valinneet Venäjän kansalaisuuden, saavat sitä seuraavan vuoden kuluessa vapaasti siirtyä alueelta ja kuljettaa mukanaan kaiken irtaimen omaisuutensa tullitta ja vientimaksuitta. Mainitut henkilöt säilyttävät kaikki oikeutensa kiinteään omaisuuteen, minkä he jättävät Petsamon alueelle.

10. Artikla

Suomi poistaa neljänkymmenenviiden päivän kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien sotajoukkonsa Repolan ja Porajärven kunnista, jotka palautetaan Venäjän valtakunnan yhteyteen ja liitetään Arkangelin ja Aunuksen kuvermenttien karjalaisen väestön muodostamaan ja kansallista itsemääräämisoikeutta nauttivaan Itä-Karjalan autonomiseen alueeseen.

11. Artikla

Edellisessä artiklassa mainittujen Repolan ja Porajärven kuntien Itä-Karjalan autonomiseen alueeseen tapahtuvan liittämisen lähemmistä ehdoista on paikallisen väestön hyväksi sovittu seuraavaa:
1. Kuntien asukkaille annetaan täydellinen amnestia rauhansopimuksen 35 artiklan määräysten mukaan.
2.Paikallinen järjestyksenpito kuntien alueella on kahden vuoden aikana rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien oleva paikallisen väestön asettaman miliisin asiana.
3. Kuntien asukkaille taataan omistusoikeus kaikkeen kuntien alueella omistamaansa irtaimeen omaisuuteen samoinkuin oikeus vapaasti määrätä ja käyttää omistamiaan tai viljelemiään tiluksia ja muuta hallussaan olevaa kiinteätä omaisuutta Itä-Karjalan autonomisella alueella voimassaolevien lakien rajoissa.
4. Jokaisella sitä haluavalla näiden kuntien asukkaalla on oikeus vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien vapaasti siirtyä pois Venäjältä. Venäjältä täten pois siirtyvät ovat oikeutetut viemään kaiken irtaimen omaisuutensa mukanaan ja säilyttävät he Itä-Karjalan autonomisella alueella voimassaolevien lakien rajoissa kaikki oikeutensa kuntien alueelle jättämäänsä kiinteään omaisuuteen.
5. Suomen kansalaisille ja suomalaisille yhtiöille, joilla on ennen kesäkuun 1 päivää 1920 tehtyjä metsänhakkuukontrahteja, säilytetään oikeus vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien mainituissa kunnissa toimittaa näiden kontrahtien mukaiset metsänhakkuut ja poisviedä hakatut puut.

12. Artikla

Sopimusvaltiot kannattavat periaatteessa Suomenlahden ja koko Itämeren neutralisoimista sekä sitoutuvat myötävaikuttamaan sen toteuttamiseksi.

13. Artikla

Suomi neutralisoi sotilaallisesti seuraavat sille kuuluvat Suomenlahden saaret: Somerin, Narvin, Seiskarin, Peninsaaren, Lavansaaren, Suuren ja Pienen Tytärsaaren sekä Rödskärin. Tämä sotilaallinen neutralisoiminen sisältää sen, ettei niille saarille rakenneta eikä sijoiteta linnoituksia, pattereita, sotilashavaintoasemia, puolta kilowattia voimakkaampia radioasemia, sotasatamia ja sotilaallisia meritukikohtia, sotilasomaisuus- ja sotatarvevarastoja eikä pidetä sotaväkeä en enemmän kuin on tarpeen järjestyksen ylläpitämistä varten.
Somerin ja Narvin saarilla on Suomi kuitenkin oikeutettu pitämään sotilashavaintoasemia.

14. Artikla

Suomi ryhtyy heti rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen toimenpiteisiin Suursaaren sotilaalliseksi neutralisoimiseksi kansainvälisellä takuulla. Tämä neutralisoiminen sisältää sen, ettei tälle saarelle rakenneta eikä sijoiteta linnoituksia, pattereita, yhtä kilowattia voimakkaampia radioasemia, sotasatamia ja sotilaallisia meritukikohtia, sotilasomaisuus- ja sotatarvevarastoja eikä pidetä sotaväkeä enemmän kuin on tarpeen järjestyksen ylläpitämistä varten.
Venäjä sitoutuu kannattamaan edellämainitun kansainvälisen takuun hankkimista.

15. Artikla

Suomi sitoutuu kolmen kuukauden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien poistamaan Inon ja Puumalan linnoituksista tykkien lukot, tähystyslaitteet, suuntauslaitteet ja ammukset sekä hävittämään nämä linnoitukset yhden vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien.
Suomi sitoutuu niinikään olemaan rakentamatta Seivästön ja Inonniemen väliselle rannikolle kahdenkymmenen kilometrin etäisyydellä rannasta panssaritorneja sekä pattereita, joiden ampumasektorit tekevät mahdoliseksi ampumisen yli Suomen alueveden rajan sekä Inonniemen ja Rajajoen suun väliselle rannikolle kahdenkymmenen kilometrin etäisyydellä rannasta pattereita, joiden kantavuus ulottuu yli Suomen alueveden rajan.

16. Artikla

1. Sopimusvaltiot sitoutuvat olemana pitämättä Laatokalla, sen rannoilla sekä Laatokan juoksevissa joissa ja kanavilla kuin myös Nevalla, Ivanovskin porogiin saakka, hyökkäystarkoituksia palvelevia sotilaallisia varustuksia. Kuitenkin on oikeus siellä pitää sotalaivoja, joiden kantavuus ei ole yli sata tonnia ja jotka eivät ole varustettu suuremmilla kuin neljänkymmenenseitsemän millimetrin kaliiberin tykeillä, samoinkuin näiden kokoa vastaavia sotilaallisia meritukikohtia.
Venäjällä on oikeus kuljettaa sisävesillensä sotalaivoja Laatokan etelärantaa pitkin kulkevien kanavien kautta tai, jos liikennehäiriöitä niissä tapahtuu, sitoutuvat sopimusvaltiota neutralisoimaan myöskin Laatokan.
2. Siinä tapauksessa, että Suomenlahden ja Itämeren neutralisoiminen toteutetaan, sitoutuvat sopimusvaltiot neutralisoimaan myöskin Laatokan.

17. Artikla

Venäjä sitoutuu myöntämään suomalaisille kauppa- ja tavara-aluksille esteettömän kulun Nevalla Suomenlahden ja Laatokan välillä samoilla ehdoilla kuin venäläisillekin aluksille. Ensinmainitut alukset eivät kuitenkaan saa kuljettaa sotatavaraa eikä sotilasomaisuutta.
Sopimusvaltiot suostuvat, siinä tapauksessa, että jompikumpi sopimusvaltio sitä vaatii, viimeistään yhden vuoden kuluessa vaatimuksen esittämisestä ryhtymään neuvotteluihin tämän artiklan määräyksiä täydentävän yksityiskohtaisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan saa estää tässä myönnetyn oikeuden käyttämistä.

18. Artikla

Laatokan veden korkeutta älköön muutettako ilman edelläkäypää Suomen ja Venäjän välistä sopimusta.

19. Artikla

Tullitarkastusta, kalastusta, merenkulkulaitoksen hoitoa, järjestyksen ylläpitoa Suomenlahden aluevesien ulkopuolella olevissa, tämän Suomenlahden vapaan osan puhdistamista miinoista, luotsipalveluksen yhtenäistyttämistä ynnä muita samankaltaisia asioita koskevat kysymykset annetaan yhden tai useamman suomalais-venäläisen sekakomitean harkittavaksi.

20. Artikla

1. Sopimusvaltiot ryhtyvä viipymättä rauhansopimuksen voimaanastuttua toimenpiteisiin sopimuksen aikaansaamiseksi passi- ja tullimuodollisuuksien sekä yleensä rajaliikenteen järjestämisestä Karjalan kannaksella paikallisia oloja ja molemmin puolin esiintyvää käytännöllistä tarvetta silmälläpitäen.
2. Rajaliikenne Suomen ja Venäjän välisen rajan muilla osilla on niinikään erityisillä sopimuksilla järjestettävä.
3. Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen asetetaan viipymättä sekakomitea laatimaan ehdotusta edellämainittujen olojen järjestämistä.

21. Artikla

1. Sopimusvaltiot suostuvat ensi tilassa rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen ryhtymään neuvotteluihin sopimuksen aikaansaamiseksi liikenteen ja puutavarain lauttauksen järjestämisestä vesistöissä, jotka juoksevat toisen sopimusvaltion alueelta toisen alueelle.
Tämä sopimus on laadittava sille pohjalle, että liikenne ja lauttaus on tällaisissa vesitöissä molemmin puolin esteettömästi sallittu niin hyvin rajan poikki kuin myös kummankin sopimusvaltion alueella mereen saakka sekä että erityisesti lauttaukseen nähden kummankin sopimusvaltion kansalaisille myönnetään suurimpia oikeuksia nauttivan lauttaajan oikeudet.
2. Niinikään ryhtyvät sopimusvaltiot neuvotteluihin sopimuksen aikaansaamiseksi valtaväylän ylläpitämisestä sekä kalastuksen järjestämisestä ja kalanhoidon edistämisestä tarkoittaviin toimenpiteisiin ryhtymisestä edellisessä momentissa mainituissa kuin myös pitkin sopimusvaltioiden yhteistä rajaa sijaitsevissa vesistöissä.

22. Artikla

Venäjän valtion ja valtiolaitosten Suomessa oleva omaisuus siirtyy korvauksetta Suomen valtion omaksi. Samoin siirtyy korvauksetta Venäjän valtion omaksi Venäjällä oleva Suomen valtion ja valtiolaitosten omaisuus.
Muistutus Sopimusvaltiot pidättävät itselleen toisessa maassa olevasta entisestä valtio-omaisuudestaan diplomaattista ja konsuliedustusta varten kolme kaupunkikiinteistöä tontteineen ja rakennuksineen.

23. Artikla

1. Suomen hallitus sitoutuu viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen palauttamaan Venäjän valtiolle alueellaan tai käytettävissään olevia, vuonna 1918 Suomeen jääneitä venäläisiä laivoja ja aluksia rauhansopimuksen liitteenä olevan luettelon mukaan.
2. Jos yksityiset henkilöt tai yhtiöt esittävät joitakin vaatimuksia Venäjän valtiolle palautettavien laivojen suhteen, vapauttaa Venäjän hallitus Suomen kaikesta edesvastuusta siitä, että nämä laivat jätetään Venäjälle, sekä sitoutuu vastaamaan kaikista korvausvaatimuksista, joita mahdollisesti tullaan esittämään Suomen hallitukselle. Venäjän hallitus ottaa selvittääkseen omistusoikeuden näihin laivoihin ja ovat siis vaatimukset tässä suhteessa esitettävä sille.
3. Suomen kansalaisten tai suomessa kotipaikkaoikeutta nauttivien yhtiöitten laivat, jotka Venäjän hallitus on maailmansodan aikana pakkoluovuttanut, suorittamatta korvausta niiden omistajille, samoinkuin suomalaiset laivat, jotka ilman korvausta ovat joutuneet Venäjän valtion haltuun, sitoutuu Venäjän hallitus palauttamaan niiden entisille omistajille. Tässä kohdassa mainitut laivat luetellaan rauhansopimuksen liitteenä olevassa luettelossa.

24. Artikla

Kumpikaan sopimusvaltio ei vaadi toiselta sopimusvaltiolta sotakustannusten korvausta. Suomi ei ota osaa vuosien 1914-18 maailmansodan Venäjälle aiheuttamien kustannusten suorittamiseen.

25. Artikla

Kumpikaan sopimusvaltio ei ole velvollinen vastaamaan toisen sopimusvaltion valtioveloista eikä muista sitoumuksista.

26. Artikla

Venäjän valtion ja valtiolaitosten velat ja muut sitoumukset Suomen valtiolle ja Suomen Pankille samoinkuin Suomen valtion ja valtiolaitosten velat ja muut sitoumukset Venäjän valtiolle ja valtiolaitoksille katsotaan molemminpuolin suoritetuksi. Tämän johdosta lakkaavat myös Suomen ja Venäjän hallitusten välillä vuonna 1917 tehty viljanhankintaa koskeva sopimus samoinkuin Suomen Pankin ja Venäjän Luottokanslian välillä samana vuonna tehty valuuttasopimus voimassa olemasta.

27. Artikla

Venäjä tunnustaa, että Suomi ei ole velvollinen vastaamaan niistä vahingoista, joita jonkun kolmannen valtion kansalaiset tai yhtiöt laivoihin tai muuhun omaisuuteen nähden, jota heillä on ollut Suomessa, ovat joutuneet kärsimään Venäjän viranomaisten toimenpiteiden kautta maailmansodan aikana, ennenkuin Suomi tuli itsenäiseksi. Tämänluontoiset vaatimukset ovat esitettävät Venäjän hallitukselle.

28. Artikla

Suomen kansalaiset sekä Suomessa kotipaikkaoikeutta nauttivat yhtiöt ja yhdyskunnat saavat Venäjällä olevastaan omaisuuteensa kuin myös Venäjän valtiota tai sen valtiolaitoksia vastaan kohdistuviin saamisiinsa ja vahingonkorvaus- ynnä muihin vaatimuksiinsa nähden samat oikeudet ja etuudet jotka Venäjä on myöntänyt tai tulee myöntämään enimmän suositun maan kansalaisille.

29. Artikla

1. Sopimusvaltiot sitoutuvat ensi tilassa palauttamaan alueellaan olevat julkisten virastojen ja laitosten arkistot ja asiakirjat, jotka koskevat yksinomaan tai pääasiallisesti toista sopimusvaltiota tai sen historiaa.
Tämän johdosta luovuttaa Venäjän hallitus Suomen hallitukselle myöskin entisen Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtiosihteerinviraston arkiston, kuitenkin siten, että Venäjän hallitukselle jätetään ne tämän arkiston asiakirjat, jotka yksinomaan tai pääasiallisesti koskevat Venäjää tai sen historiaa. Täten Venäjälle jätettävistä asiakirjoista on Suomen hallituksella oikeus ottaa itselleen jäljennökset. 2. Venäjän hallitus luovuttaa Suomen hallitukselle jäljennökset Venäjän hallituksen käytettävissä olevista Suomen aluetta koskevista uusimmista topografisista ynnä merenmittauskartoista samoinkuin keskeneräisiä Suomessa suoritettuja kolmiomittaustöitä koskevan aineiston.

30. Artikla

Suomen hallitus suostuu varaamaan Uudenkirkon pitäjässä olevassa Halilan sanatoriossa Pietarin kaupungin ja sen ympäristön asukkaita varten kymmenen vuoden aikana puolet sairassijoista samoilla ehdoilla kuin Suomen kansalaisille.

31. Artikla

Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen uudistetaan taloudelliset suhteet sopimusvaltioiden välillä. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot asettavat viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen erityisen, kummankin valtion edustajista muodostetun komitean laatimaan ehdotuksen molempien maiden välisen kauppasuhteiden järjestämiseksi ja kauppasopimuksen aikaansaamiseksi.

32. Artikla

Kunnes kauppasopimus saadaan aikaan noudatettavan Suomen ja Venäjän välisissä kauppasuhteissa seuraavia väliaikaisia määräyksiä, joista kumpikin sopimusvaltio on oikeutettu sanoutumaan irti ilmoittamalla siitä kuusi kuukautta sitä ennen vastapuolelle:
1. Sopimusvaltioiden alueen kautta meneviä kauttakulkutavaroita on sallittava kuljettaa kaikilla kauttakulkuliikenteelle avatuilla tai vastedes avattavilla liikenneteillä, noudattamalla niitä määräyksiä, joita liikenteen järjestämiseen ja kulkulaitosten kuljetuskykyyn nähden sekä oman maan liikennetarpeen tyydyttämisen ja yleisen turvallisuuden vuoksi on annettu.
2. Valtion rautateillä ja valtion laivoilla kauttaulkutavaroista kannettavat rahdit ja muut kysymykseen tulevat kuljetusmaksut eivät saa olla korkeampia kuin omassa maassa kuljetettavista samanlaisista tavaroista. Näistä kannettaviin muihin maksuihin nähden on noudatettava enimmän suositun maan periaatetta.
Jos maksun kantaminen kotimaisten tavaroiden kuljettamisesta Venäjällä kokonaan lakkautetaan, eivät rahdit Suomesta tulevilta kauttakulkutavaroilta s aa olla korkeampia kuin ne, joita kannetaan enimmän suositun maan kauttakulkutavaroista.
3. Tavaroista, joita lähetetään toisesta maasta toiseen, ei saa kantaa korkeampia rahteja tai muita kuljetusmaksuja kuin mitkä on määrätty omassa maassa kuljetettavista samanlaisista kauttakulkutavaroista.
Jos maksun kantaminen omassa maassa kuljetettavista tavaroista Venäjän valtion alueella kokonaan lakkautetaan, niin Suomen tavaroista kannettavat rahdit ja muut kuljetusmaksut eivät saa olla korkeampia kuin ne, joita kannetaan enimmän suositun maa n tavaroista.
4. Tuonti-, vienti- ja kauttakulkukieltojen asettaminen on molemmin puolin sallittu ainoastaan yleistä turvallisuutta, terveydenhoitoa, alkoholipitoisia aineita sekä oman maan talouselämän järjestelyä koskevan lainsäädännön nojalla.
5. Sopimusvaltiot pidättävät itselleen oikeuden saattaa monopolin alaiseksi eri kauppa- ja teollisuusaloja.
6. Sopimusvaltioiden rahti- ja matkustaja-alukset ovat, noudattamalla asianomaisessa maassa voimassaolevia tai vastedes säädettäviä tämän maan aluksia koskevia määräyksiä sekä myös yleisen turvallisuuden ylläpitämisestä ja tullivalvonnasta johtuvia määräyksiä, oikeutetut menemään kaikkiin niihin toisen maan satamiin, käyttämään satamalaitoksia ja kulkemaan niitä toisen maan aluevesiä, sisävesiä, jokia ja kanavia, jotka on avattu tai vastedes avataan oman maan aluksille.
Maksut, joita kannetaan toisen maan laivoista ja niiden lasteista, samoinkuin maksut satamalaitosten käyttämisestä eivät saa olla korkeampia kuin ne maksut, jota kannetaan enimmän suositun maan laivoista ja niiden lasteista. Poikkeus näistä määräyksistä voidaan tehdä rannikkoliikenteeseen ja kalastusaluksiin nähden. Rannikkolaiva liikenteeksi ei lueta liikennettä Itämeren ja muiden Venäjää rajoittavien varsinaisten ja sisämerien satamien välillä. Venäjän kauppa- ja matkustaja-alukset saavat kulkea kaikilla suomalaisille aluksille avatuilla Suomen aluevesien liikenneväylillä, ehdolla että noudattavat ulkomaalaisia laivoja varten Suomessa voimassaolevia luotsausta koskevia määräyksiä.
7. Suomalaiset luonnon-, kotiteollisuus- ja teollisuustuotteet ovat, niitä Venäjälle vietäessä, vapautettu kaikista tulli- ja muista tuontimaksuista.

33. Artikla

Sopimusvaltiot ryhtyvät viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen tarpeellisiin toimenpiteisiin Suomen ja Venäjän välisen rautatieliikenteen järjestämiseksi siten, että suorannainen liikenne ilman matkustajain muuttoa tai tavarain uudelleenkuormaamista käy mahdolliseksi Suomesta Venäjälle ja Venäjältä Suomeen Rajajoen ja Pietarin välisille ja välisiltä asemilta, Pietarin asema mukaanluettuna, sekä ; ryhtyvät neuvotteluihin molempien maiden rautatieverkkojen yhdistämisestä ja suoran yhdysliikenteen aikaansaamisesta niiden välillä.

34. Artikla

Suomen ja Venäjän välinen posti-, ja lennätinyhteys uudistetaan rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen ja on siitä sopimusvaltioiden kesken tehtävä eri sopimus. Suomen hallitus ei aseta esteitä sille, että Venäjän valtion yksinomaisesti käytettäväksi luovutetaan vuoden 1946 loppuun saakka sähkösanomavaihtoa varten ne kolme suorannaista lennätinjohtoa (entiset N:ot 13, 60 ja 42), jotka kulkevat Suomen alueen yli Rajajoelta Uuteenkaupunkiin, yhdistäen Pietarin, Tukholman, Newcastlen ja Frederician kanssa, ja jotka Suomen hallitus sopimuksella 9 päivältä tammikuuta 1920 on luovuttanut ”Det Store Nordiske Telegraf-Selskabin” käytettäviksi Venäjän sähkösanomavaihtoa varten, ehdolla että sanotun sopimuksen määräyksiä sähkösanomavaihdon järjestämisestä noudatetaan. Näiden johtojen käyttämisestä Venäjän hallitus suorittaa Suomen valtiolle kansainvälisen lennätinliittokirjan ja siihen liittyvän ohjesäännön määräysten mukaisesti Suomelle itsenäisenä valtion a tulevan kauttakulkumaksun, kunnes tämä maksu asianomaisten valtioiden sopimuksesta joutuu lähettäjän suoritettavaksi. Samoin säilytetään Venäjän valtiolle yhtä pitkäksi ajaksi ne oikeudet, jotka sillä ”Det Store Nordiske Telegraf-Selskabin” kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella on kahteen, suorannaista lennätinyhteyttä Ruotsin kanssa välittävään, Uudestakaupungista Grisslehamniin johtavaan kaapeliin.

35. Artikla

1. Venäjällä oleskelevat Suomen kansalaiset ja Suomessa oleskelevat Venäjän kansalaiset saavat rauhansopimuksen voimaanastuttua palata kotimaahan, elleivät ole vangittu toisessa maassa törkeästä rikoksesta.
2. Sopimusvaltioiden sotavangit ovat niin pian kuin mahdollista palautettavat kotimaahansa. Sopimusvaltiot määräävät eri sopimuksella, missä järjestyksessä heidän palauttamisensa kotimaahan on tapahtuva.
3. Muut toisen valtion kansalaiset, jotka on pidätetty sotatilan johdosta taikka valtiollisista syistä, ovat heti vapautettavat ja ensi tilassa palautettavat kotimaahansa.
4. Suomen tai Venäjän kansalainen, joka on tuomittu rangaistukseen ennen tämän rauhansopimuksen allekirjoittamista toisen sopimusvaltion eduksi tekemästään valtiollisesta rikoksesta tai siitä, että hän on ollut yhteydessä toisen sopimusvaltion sotajoukkojen tai hallituselinten kanssa, tai siitä, että hän on tehnyt rangaistuksenalaisen teon tarkoituksessa toteuttaa kansallisen itsemääräämisoikeuden, vapautetaan enempää rangaistusta kärsimästä ja lasketaan heti vapaaksi. Jos hän on sellaisesta rikoksesta syytteessä tai vangittuna, mutta ei vielä tuomittu, tai jos syytettä häntä vastaan ei vielä ole nostettu, raukeaa syytösoikeus, olkoonpa hän maan rajojen sisä- tai ulkopuolella, eikä vastedes sellaista syytettä enää saa panna vireille.
Jos hän joko samalla tai yksistään on tehnyt itsensä syypääksi muunlaiseen rikokseen maansa voimassaolevaa valtiollista tai yhteiskunnallista järjestystä vastaan ja senjälkeen paennut toisen sopimusvaltion alueelle, nauttikoon sellaisesta rikoksesta kotimaassaan annettua armahdusta samalla tavalla kuin kotimaahan jääneet syytetyt ja tuomitut sitä nauttivat.

36. Artikla

Sopimusvaltioiden väliset diplomaattiset ja konsulaattisuhteet järjestetään heti senjälkeen kuin rauhansopimus on astunut voimaan. Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen ryhtyvät sopimusvaltiot laatimaan sopimusta konsuliedustuksesta.

37. Artikla

Rauhansopimuksen toimeenpanemista varten samoinkuin sellaisten julkis- ja yksityisoikeudellisten kysymysten ratkaisemista varten, joihin rauhansopimus voi antaa aihetta, asetetaan heti voimaanastumisen jälkeen suomalais-venäläinen sekakomitea, joka on oikeutettu keskuudestaan asettamaan alajaostoja aluekysymysten käsittelyä, taloudellisten suhteiden järjestämistä, sotavankien ja pakolaisten vaihtoa sekä tarpeen vaatiessa muitakin asioita varten. Tässä artiklassa mainitun komitean kokoonpano ja työjärjestys määrätään vastedes tehtävällä sopimuksella. Kunkin alajaoston tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet määrätään erityisellä ohjesäännöllä, jonka komitea vahvistaa. Milloin alajaostossa päätöstä ei saada aikaan sen vuoksi, että äänet käyvät vastakkain tasan, siirretään kysymys komitean täysi-istunnon ratkaistavaksi. Jos komiteassakin äänet käyvät tasan, siirretään kysymys hallitusten ratkaistavaksi.

38. Artikla

Tätä rauhansopimusta on laadittu suomen-, ruotsin- ja venäjänkieliset kappaleet ja ovat kaikki tekstit yhtä todistusvoimaisia. Samalla kun rauhansopimuksen ratifioidut kappaleet vaihdetaan allekirjoittavat sopimusvaltiot rauhan sopimuksen ranskankielisen tekstin, joka myös on todistusvoimainen.

39. Artikla

Tämä rauhansopimus on ratifioitava. Ratifioitujen kappalten vaihto tapahtuu Moskovassa. Rauhansopimus astuu lailliseen voimaan heti kun ratifioitujen kappalten vaihto on tapahtunut. Vakuudeksi ovat kummankin sopimusvaltion valtuutetut tämän rauhansopimuksen allekirjoittaneet ja sineteillään vahvistaneet. Alkuperäinen on laadittu kahdessa kappaleessa kullakin kielellä ja allekirjoitettu Tartossa lokakuun neljäntenätoista päivänä vuonna tuhatyhdeksänsataakaksikymmentä.
J. K. Paasikivi (L.S.) J. H. Vennola Alexander Frey
(L.S.) (L.S.)
R. Walden Väinö Tanner
(L.S.) (L.S.)
Väinö Voionmaa Väinö Kivilinna

[i] http://www.prokarelia.net/contract/?x=tartto

Julkaistu

Ehdotan Guggenheimin tilalle SUOMEN HAISTAPASKANTIEDEMUSEOTA!

Aamulehden palstan siirtoja:

EHDOTAN HELSINKIIN GUGGENHEIM-MUSEON SIJASTA

LÄHES ILMAISTA JA TAATUSTI TUOTTAVAA

SUOMEN HAISTAPASKANTIEDEMUSEOTA!

Sinne siirretään tuollainen puolet Helsingin ja Turun yliopistojen ja A. Aallon surffari- opiston romuista ja ”tutkimuksista”, ja neljännes Tampereen ja Oulun yliopistojen päästöistä ja tuotoksista, ja uusista vanhoista sellaisista laitteista (aivan erityisesti PATENTOIDUISTA!)!

Tämä saattaisi olla myös ainoa keino ottaa rahat ulos noista vuosikymmenien ”töistä”…

Ulkomaalaisia ei VALLAN PIENIN ”ANSIOIN” päästettäisi jaolle ainakaan ensi alkuun, vaan pitäisi olla todella järeätä näyttöä esimerkiksi miljardiyleisöjen tai supervaltajohta- jien tai maailmanlaajuisten monpolifirmojen vuosikymmeniä kestäneestä petkuttamisesta!

Nyrkkisääntö voisi olla, että Paolo Macchiarinin ”ansioilla” voisi päästä AKTIIVIESIIN- TYJÄKSI, mutta EI PELKÄKSI NÄYTTEKALUKSI. Sen verran kovempaa kamaa on kuitenkin ihan omastakin takaa (ja edestä)! Esko Valtaoja ei kelpaisi näytille ollenkaan paitsi uusilla järisyttävillä ”ansioilla”!).

Museo olisi Eduskunnan alainen säätiö.

Projektiin omana itsenään osallistuville haistapaskantieteilijöille TAATAAN SYYTE- SUOJA ja maksetaan SOVITELTUA ELÄKETTÄ, edellyttäen osallistumisvelvollisuutta!
KAIKEN EI PIDÄ OLLA TIUKAN LAILLISTA, vaan kyseessä olisi ”vapaavaltio” ja hydeparkki, JOSSA OLISI LUPA JAUHAA TÄYSIN UUTTAKIN PASKAA!

Paikaksi ehdotan itseoikeutetusti Helsinkiä, ja tiloiksi joko jotakin poistettavaa Helsingin yliopiston laitosta, esimerkiksi Hesarin kanssa yhteistä ”Matkijasymposiumia”, tai suun- niteltua GUGGENHEIM-RAKENNUSTA jonka pihatunkiokehikon muotoa pitäsi vielä fiilata! Myös suoraan paskanmuotoinen kierteiskupoli olisi harkitsemisen väärti.

Osastoja tai näyttelykokonaisuuskisa olisivat esimerkiksi:

– ”Rotumurha-” ja muut ”pierupeilineuroonit”;

– ”Synnynnäiset ydintiedot”, ”kielioppigeenit”;

– ”Telepatiat Revosuon Antin -kaapeleilla ja ilman”;

– ”Muistojen/unien tallentaminen disketille (kovalevylle, pilveen, jne.)”;

– ”Todella ajattelevat tietokoneet”;

– ”Luonnontieteelliset enkelit, pirut, menninkäiset”;

– ”Keeniraiskaajamurhaajarodut/miehet/naiset”, ”evoluutiofeminismi” muu trad. ja nurinkäännetty hirohitoismi;

– ”Suomen muinaiset sumerikuninkaat” (ennakoiva…),

– ”100 miljoonaa tapettua kommunismin uhria”;

Erityistarkkailussa:

– Suomen ”Akatemia”;

– YLE;

– Hesari;

”Tähtiä”:

Olli-Paska Heinonen & Mikael ”Synnynnäinen Riistäjäpersoonallisuus” Jungner (ja muut frommistit) (yhdessä), Bilderberg-Apumatti Apunen, Pekka ”P…a” Puska, Tarja Halonen, Raimo Väyrynen, Ilkka Pyysiäinen (yhteisjulkaisu klassikko Marc Hauserin kanssa), Riitta Hari, Antti Revonsuo, Eino ja Kai Kaila (yhdessä), Ilkka Niiniluoto, Liisa Keltikangas-Järvinen, Pekka Himanen, Tatu Vanhanen & Yrjö Ahmavaara (yhdessä), Jari Hietanen, Kirsti Lonka, Marja Makarow, Marja-Liisa Honkasalo (mahdollinen johtaja, jos tunnustaa, Pekka Puska voisi olla hallintoneuvoston puheenjohtaja), Markus Rantala, Janne Saarikivi (johtoainesta: ala muita harmittomampi).

Ansioituneille harrastajille ja toimittajille myös esiintymismahdollisuus, erityisesti ihailemani tapaus olisi Jukkis Nieminen Tampereelta.

Muuta:

– Maailman erikoisimpia, supersuosittuja museoita (valitettavasti liettuaksi): Muumiomuseo, Lyijykynämuseo, Huonon taiteen museo, Ruohonleikkuulaitemuseo, Piikkilankamuseo, Loismuseo, Käymälämuseo, Perunamuseo, Pirumuseo. Kaunasin viimmestä päälle mainio Pirumuseo Velnių muziejus kuuluu itseoikeutetusti maailman (sarjassaan ja kokoluokassaan) parhaiden museoiden joukkoon!

– Pitäisi tarkistaa, kuinka monta tiedehuijaus-, puoskari- ja haistapaskantiedemuseota maailmalla jo nyt on.

Keskustelua:

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 2. joulukuu 2016 12:40

Väärennetyn taiteen museotakin on ehdotettu, Kiasmaan, Miksi siis ei väärennetyn tieteen museota?
” tapio_o_neva
16.7.2009 12:44
Väärennetyn taiteen museo
Nyt kannattaisi perustaa väärennetyn taiteen museo, jossa näköisteoksia voisi ihailla. Ehdotan, että teokset kiikutetaan Kiasmaan. ”
https://www.uusisuomi.fi/comment/137053#comment-137053

Vahvistus: Wäinö Aaltosen museossa väärennöksiä

Elämä ja tyyli

Wäinö Aaltosen museo poistaa väärennöksiksi epäillyt Aleksandr Rodtsenkon teokset näyttelystään. Kaikkiaan neljätoista teosta poistetaan ensi maanantaina.

Museo on venäläisten asiantuntijoiden kautta saanut vahvistusta teosten epäaitoudesta. Asiantuntijoiden mukaan Rodtsenkon nimikirjaimilla ja nimellä signeeratut teokset eivät vastaa taiteilijan tekniikkaan, tyyliin ja sarjateoksiin liittyviä piirteitä.

Taiteilijan perikunnan edustaja Aleksander Lavrentiev on ollut yhteydessä Tretjakovin Gallerian grafiikan osastoon ja A.S Pushkinin yksityiskokoelman museoon. Lavrientiev on kirjoittanut laajasti Rodtsenkon tuotannosta ja ollut asiantuntijana useissa taiteilijan teoksia esittelevissä isoissa näyttelyissä.

WAM jatkaa näyttelyssä olevien teosten tutkimista. Selvityksen aikana museo ei myy näyttelyssä esillä olevista teoksista tehtyä julkaisua.

Epäilyt lähtivät liikkeelle kesäkuussa, kun taidekriitikko Otso Kantokorpi kyseenalaisti teosten aitoutta Kauppalehdessä.

WAM:n Ympyrä-viiva-piste -näyttelyn uusi ripustus avautuu tiistaina ja se on esillä yhdessä Leonhard Lapinin näyttelyn kanssa 13.9. saakka.

Henkilöt:
Aleksander Rodtsenko, Aleksander Lavrentiev
Muut asiasanat:

väärennös, Wäinö Aaltosen museo

Ritva Viljasika (joka varmasti tietää asian oikeankin laidan!) valehteli YLE:ssä edelleen Gugge-päätöksen jälkeen tavalla, joka antaa aiheen höristää korviaan, ollaanko sitä Guggea kuitenkin edelleen palauttamassa mahdollisesti johinkin toiseen kaupunkiin (Espooseen, Tampereelle)?!!

Kopsin tämä tähän kokonaan, kun se voi hävitä, ja asia on mielestäni erittäin tärkeä (tietäen tuon porukan):

Guggenheim – valehtelu jatkuu päätöksen jälkeen

2.12.2016 08:35 Tuomas Tiainen

 

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 3. joulukuu 2016 04:56

Guggenheim-esityksistä Helsingin kaupungin puolella vastannut apulaiskaupungin- johtaja Ritva Viljanen oli tänään haastateltavana YLE Radio 1:n Ykkösaamussa. Viljanen väitti, että museo olisi maksanut Helsingille 80 miljoonaa ja vertaili hanketta vastaavan hintaisiin liikennehankkeisiin. Oikeasti Guggenheimin kustannukset Helsingin kaupungille eivät olisi olleet 80 miljoonaa, vaan huomattavasti enemmän. Oikean yksityisen rahan osuus rahoituksesta olisi ollut minimaalinen. Juuri tähän julkisen sektorin osuuden vähättelyyn, piilotteluun ja todellista pienemmäksi maalailuun kiteytyi minun ja monen muunkin Guggenheim-vastustus.

Joko apulaiskaupunginjohtaja ei ymmärtänyt, tai vielä pahempaa, ymmärsi kyllä hyvin mutta jätti tahallaan sanomatta, että julkiseen Guggenheim-panokseen tulee laskea mukaan:

Guggenheim-säätiön ja kaupungin tiedotuksessa oli epäselvyyksiä koko hankkeen ajan. Ensin julkisuudessa kerrottiin, että 130 miljoonaa maksavasta rakennuksesta Helsingin kaupungin suoran rahoituksen osuus olisi 80 miljoonaa ja loput 50 miljoonaa rahoitettaisiin yksityisillä sijoituksilla ja lahjoituksilla. Sitten paljastui, että ”yksityisistä” sijoituksista 35 miljoonaa olisikin kaupungin takaamaa lainaa. Jäljelle jää 25 miljoonaa.

Muutama päivä ennen valtuuston päätöstä uutisoitiin, että 15 miljoonaa taidesäätiöiden tukea olikin lainaa eikä lahjoituksia. Varsinaisia ”yksityisiä” lahjoituksia jää 10 miljoonaa euroa. Kun listaa yksityisistä sijoituksista tarkastelee (Guggenheim-säätiö ei suostu julkaisemaan summia), löytyy sieltä valtion kokonaan omistama Finavia, enemmistö- omisteinen Finnair sekä mittavia valtiontukia nauttivia laiva- ja varustamoyhtiöitä. Valtionyhtiöiden rahat eivät ole yksityistä rahaa. Ne ovat julkista rahaa.

Kaupunginvaltuusto äänesti maanantai-iltana ja Guggenheim-ehdotus ei onneksi mennyt läpi. Naurettavuuden huippu oli Helsingin Sanomien julkaisema asenteellinen spekulointi siitä, että Guggenheim-vastustuksen takana olisi ollut juutalais- tai amerikkalaisvastaisuutta. (HS: ”Oliko antiamerikkalaisuus tai jopa antisemitismi osasyynä vastustukseen?”).

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 7. joulukuu 2016 17:26

 

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 28. kesäkuu 2017 06:35

https://yle.fi/uutiset/3-9678241

Mitä tapahtui Helsinkiin kaavaillulle tiedemuseolle? Suunnitelman mukaan ovien piti aueta tänä vuonna

Helsinkiin kaavailtu tiedemuseohanke on jämähtänyt lähtötelineeseen. Museon suurimmaksi esteeksi on noussut rahoituksen puute.

23.6.2017 klo 16:45
Tekniikan museo

Tekniikan museo. Arkistokuva.Yle

Mistä on kyse?

  • Helsinkiin on kaavailtu tiedemuseota, joka niputtaisi kaikki alan museot yhteen.
  • Museosta tehtiin selvitys vuonna 2013, minkä jälkeen päätettiin, että hanke ei etene.
  • Suurin este museon etenemiselle on ollut rahoituksen puute.

Elettiin vuotta 2013 ja keskustelu Guggenheim-säätiön taidemuseohankkeesta Helsingissä kävi jälleen kuumana. Säätiö oli lyömässä hankkeesta suunnittelupöytään uutta esitystä, jossa museota kaavailtiin tällä kertaa Katajanokan sijaan Etelärantaan Olympiaterminaalin viereen.

Samaan aikaan pääkaupunkiseudulla virisi kaikessa hiljaisuudessa toinenkin, mutta hieman toisenlainen museohanke. Ideana oli perustaa tieteen ja tekniikan museo. Ajatuksen taustalla hääräsi tiedevaikuttajien kova nelikko: Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, Helsingin kaupunki ja Tekniikan museo.

Museosta ajateltiin, että se esittäisi suomalaisia tieteen, mutta myös koulutuksen ja osaamisen saavutuksia. Tarkoitus oli, että pääkaupunkiseudun hajanainen tieteen ja tekniikan alojen museokenttä saataisiin yhteen. Museon avajaisia suunniteltiin itsenäisyyden juhlavuodeksi 2017.

Päihittäisi Guggenheimin

Museosta haluttiin jopa Guggenheimia merkittävämpi matkailun kärkikohde. Laskelmien mukaan Guggenheimiin odotettiin tuolloin hyvinä vuosina 500 000 vierasta, kun tieteen ja tekniikan museoiden yhteiskävijämäärä oli pääkaupunkiseudulla vuonna 2012 lähes miljoona.

Selvitysmieheksi idealle värvättiin tiedekeskus Heurekan entinen johtaja Per-Edvin Persson. Professori Persson työsti hankkeesta 36-sivuisen selvityksen vielä samana vuonna.

Siinä hän esitti museon malliksi neljä vaihtoehtoa. Esimerkiksi niistä kahdessa Helsinkiin olisi perustettu uusi museokeskus. Ensimmäisessä vaihtoehdossa alan olemassa olevat museot keskitettäisiin yhteen samaan rakennukseen, mutta ne jatkaisivat silti itsenäisinä toimijoina. Toisessa, vielä laajemmassa vaihtoehdossa hallinnotkin yhdistettäisiin.

Persson selvitti museolle myös mahdollisia paikkoja. Aivan uudelle museorakennukselle hän löysi neljä sijaintia: Eläinmuseon takana oleva Luomuksen tontti, Hakaniemenranta, Kalasataman lähellä oleva Suvilahti-Nihti ja Koivusaari. Persson esitti museolle tiloja myös vanhoista rakennuksista pääkaupunkiseudulta.

”Asia on jäissä”

Selvitystyön valmistuttua asia jäi hautumaan. Viimeksi hanke oli esillä

helmikuussa 2015. Jutun mukaan toukokuussa 2014 selvityksen tilaajat päättivät, että tiedemuseo ei nyt etene. Syyksi ilmoitettiin muun muassa se, että heikossa taloustilanteessa rahoitusta olisi ollut vaikea järjestää. Kerrottiin, että hanketta pohtii jatkossa neljän museonjohtajan työryhmä.

Tästä on nyt kulunut lähes kaksi ja puoli vuotta. Mitä hankkeelle oikein kuuluu?

– Asia on jäissä, vastaa työryhmän jäsen, Helsingin yliopistomuseon museojohtaja Sten Björkman.

Samalla Björkman myöntää, että työryhmäkään ei ole enää aktiivinen. Hän kuitenkin paljastaa, että museosta on tarkoitus tehdä vielä toinen selvitys ”jossakin muodossa”.

– Katsomme, että onko museoon mitään mahdollisuuksia. Sitä tulemme pohtimaan tänä ja ensi vuonna, Björkman valaisee.

Rahaa heruu museoille vain vähän

Björkman kertoo, että suurin este hankkeen etenemiselle on edelleen rahan puute. Suomessa museotoiminta on pääosin julkisesti rahoitettua ja yleensä rahaa on jaettavaksi vain vähän suhteessa museoiden kustannuksiin. Valtionapua tarvitaan niin museon rakentamiseen kuin toiminnan pyörittämiseen.

Perssonin selvityksessä esimerkiksi laskettiin, että usean tieteen ja tekniikan alan museon yhteenliittymän vuosibudjetti kohoaa helposti yli kymmeneen miljoonaan euroon.

Yksityisen rahoituksen haaliminen tiedemuseolle on vielä vaikeampaa ellei jopa mahdotonta.

– Tämä tilanne on sillä tavalla erittäin sääli, koska suomalaisella museomaailmalla menee erittäin lujaa. Meillä on korkeatasoiset museot ja kävijämäärät ovat nousseet todella rajusti kaikkialla, Björkman huokaa.

Björkman kertoo, että tiedemuseohankeelle on otettu aikalisä myös siksi, että koko museokenttä on ”uudelleentarkastelussa”. Hän viittaa opetus- ja kulttuuriministeriön

, joka on parhaillaan lausuntokierroksella. Ohjelmaehdotuksessa on kuusi kehittämiskokonaisuutta, joista yhdessä pohditaan juurikin museotoiminnan rahoituksen kehittämistä.

Mutta toteutuuko tiedemuseo varmasti jossakin vaiheessa?

– Kyllä, jossakin muodossa. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tarve suurelle yleisölle tarkoitetulle tiedemuseolle on edelleen olemassa, Bjökman sanoo toiveikkaana.

 

Julkaistu

Tuore kala.

Luin tässä joitain aikoja sitten kaupan edustajan artikkelin tuoreesta kalasta. Hän väitti, että kala säilyy tuoreena kun se on jäitetty; n 4-6vrk. No, tietenkin vähän ihmettelin.

Minulla kun ei ole kokemusta vanhentuneesta kalasta, ainoastaan itse pyytämästäni ja sen kalan tuoreuden tiedän.

Moni lukija sanoo kyllä tunnistavansa tuoreen kalan, tuoreen vaiko ”tuoreen”?

Pitipä sitten tehdä ”poikkitieteellinen” koe. Säilöin jäärouheeseen ravunsyötiksi menevää pikkulahnaa sorvaa ja pasuria Polar-coolerin 55l kylmäboxiin. Lisäsin kerran vuorokaudessa jäärouhetta kaloille ja sitten viidentenä päivänä arvostelin lopputuloksen; kalat olivat n äkkiseltään hyväkuntoisia, kuolinjäykkiä, kimmoisia lihasrakenteeltaan ja kelpasivat syötiksi. Vähän ihmettelin; verestämättömät ja suolistamattomat kalat säilyivät näinkin kauan.

Mitähän oikeastaan se tuore kala onkaan?

Julkaistu

Toinen Maailmansota alkoi 1.9.1939 – vai alkoiko?

Miten se oikeastaan menikään kronologisesti tarkasteltuna:

1. Venäjän diktaattori Josef Stalin piti merkittävän linjapuheen 19.8.1939. Siinä puheessa Stalin ilmaisi, että Venäjän johto haluaa Toisen Maailmansodan syttyvän ja että siitä sodasta pitää myös tulla pitkä ja kuluttava. Aikaansaadakseen pitkän sodan länsivaltojen kesken Venäjän piti solmia liittosopimus Saksan kanssa.

2. Puolan armeijan ylipäällikkö, marsalkka Edward Rydz-Smigly, antoi 20.8.1939 lausunnon, jota voidaan pitää toteutuvana ennustuksena: »Saksalaisten ollessa kysymyksessä me olemme vaarassa menettää vapautemme. Venäläisten kanssa sielumme».[i]

3. Niinpä Venäjä ja Saksa allekirjoittivat ns. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen 23.8.1939. Tämä sopimus oli julkisuuteen päin naamioitu tavalliseksi hyökkäämättömyyssopimukseksi, mutta todellisuudessa se oli liittosopimus, jossa Venäjä ja Saksa jakoivat naapureitaan keskenään sulle-mulle-periaatteella.

Tämän sopimuksen erittäin salaisessa lisäpöytäkirjassa (Venäjä kiisti lisäpöytäkirjan olemassaolon puoli vuosisataa) Viro, Latvia, Suomi, Bessarabia ja noin puolet Puolasta annettiin Venäjälle ja noin puolet Puolasta sekä Liettua Saksalle.

Venäjä ja Saksa sopivat myös, että ne molemmat hyökkäävät Puolan kimppuun jakaen ryöstösaaliin keskenään ennalta määrätyn rajalinjan mukaan.

Hieman myöhemmin Venäjä ja Saksa sopivat keskenään pienestä muutoksesta, jossa Liettua joutui Venäjälle ja Puolassa tehtiin pieniä välirajamuutoksia aiempaan sopimukseen nähden. Mielenkiintoista on myös, että Saksa olisi halunnut Puolan jaon ”jakojäännöksenä” jäävän jäljelle 15 miljoonan asukkaan itsenäinen Puola, mutta Venäjä halusi Puolan häviävän kokonaan maailmankartalta.

Lainaus: ” »Saksan ja Neuvostoliiton sopimus rajojen määräämisestä ja ystävyydestä» allekirjoitettiin 28. päivänä Ribbentropin vierailtua uudelleen Moskovassa. Sopimus, joka jakoi Puolan kahtia, laadittiin Stalinin vaatimuksesta hänen kieltäydyttyään suostumasta saksalaisten ehdotukseen uuden 15 miljoonaa asukasta käsittävän Puolan valtion perustamisesta. Tässä jakosopimuksessa Saksa suostui siihen, että Liettua sisällytettiin Neuvostoliiton vaikutuspiiriin; Saksa sai vastalahjaksi Varsovan seudun sekä koko Ljublinin maakunnan. Puolan keskiosissa uusi demarkaatiolinja yhdisti Veikselin ja Bug-joen; Galitsiassa se jäi edelleen San-joelle, sillä Stalin kieltäytyi luopumasta Drohobyczin ja Boryslawin öljylähteistä. Toisessa asiakirjassa julistettiin, että Neuvostoliitto ei tulisi asettamaan mitään esteitä niille Eestin, Latvian ja Liettuan kansalaisille, jotka haluaisivat poistua Neuvostoliiton vaikutuspiiristä ja ottaa henkilökohtaisen omaisuutensa mukaansa.” [ii]

Vedetäänpä hieman henkeä ja kerrataan. Venäjä halusi saada Suomen, Viron, Latvian, Liettuan, puolet Puolasta ja Bessarabian, sekä pitkän sodan länsivaltojen kesken. Saksa halusi varmistaa, ettei Venäjä hyökkää Saksan kimppuun ja saada jälleen haltuunsa sille muutenkin kuuluvat saksankieliset alueet, jotka oli epäoikeudenmukaisesti viety Saksalta Versaillesin rauhassa.

4. Saksa hyökkäsi Puolaan 1.9.1939 – mutta Venäjä petti liittolaisensa Saksan, ja viivytti omaa hyökkäystään Puolan kimppuun, että Englanti ja Ranska julistaisivat sodan vain Saksalle – Saksa saataisiin syylliseksi ja Venäjän haluama länsivaltojen keskinäinen sota aikaiseksi. Saksa luonnollisesti kyseli liittolaiseltaan Venäjältä moneen otteeseen, että miksi Venäjä ei hyökännytkään sopimuksen mukaisesti Puolen kimppuun, mutta Venäjä valehteli viivästyksen syyksi teknisiä seikkoja.

5. Englanti ja Ranska julistivat Saksalle sodan, aivan kuten Venäjä oli halunnut, 3.9.1939. Kuitenkaan tämä sodanjulistus ei johtanut mihinkään konkreettisiin sotatoimiin, vaan oli lähinnä sanahelinää. Onkin mielenkiintoista, että jotkut väittävät Toisen Maailmansodan syttyneen 1.9.1939, mutta edes Englannin ja Ranskan sodanjulistus Saksalle EI johtanut merkittäviin taisteluihin. Kummallista sodankäyntiä, eikö totta. Kannattaakin muistaa, että Saksa EI suinkaan halunnut sotaa länsimaita vastaan ja Hitler oli suunnattoman yllättynyt sekä pettynyt siitä, että Englanti ja Ranska julistivat sodan Saksalle. Saksahan olisi halunnut olla liitossa Englannin kanssa, eikä suinkaan sotia Englantia vastaan.

6. Kun Puolan sotajoukot kävivät epätoivoista puolustustaisteluaan Saksaa vastaan kaikin voimin, niin Venäjä sitten ”löi Puolaa kirveellä selkään” 17.9.1939. Siten Puolan kohtalo oli sinetöity.

Lainaus: ”Puna-armeijan mukaantulo teki lopun Puolan päämajan viimeisistäkin heikoista toiveista pitkittää vastarintaa viimeiseen saakka Itä-Galitsiassa Romanian vastaisella rajalla.” [iii]

Kun jotkut yrittävät väittää, ettei Venäjä a) hyökännyt Puolaan b) ainakaan hyökännyt Puolaan Saksan kanssa sovitusti, niin lainaan: ”Saksan kanssa elokuussa 1939 tekemänsä salaisen sopimuksen mukaisesti puna-armeija hyökkää Puolaan.” [iv]

7. Venäjä vaati Baltian maista, kuten Virosta, ensin sotilastukikohtia, että voisi heikentää niiden puolustuskykyä ennen varsinaista miehitystä. Venäjä osasi harjoittaa loistavasti ”hajota ja hallitse politiikkaa” esittäen uhkavaatimukset eri aikaan kaikille Baltian maille ja Suomelle, etteivät ne tukeneet toisiaan imperialistista roistovaltiota Venäjää vastaan. Kun Viro kysyi apua Venäjän hyökkäystä vastaan Saksalta, niin tämä luonnollisesti vastasi liittolaisensa Venäjän mieliksi, että suostukaa uhkavaatimukseen ”mitä nopeammin sitä parempi”. Kun Viro ei ollut ennättänyt suorittaa liikekannallepanoa ennen kuin Venäjä keskitti valtavat joukot sen rajoille ja Stalin vielä antoi ”bolsevikin kunniasanan”, ettei Viron suvereniteettia loukata tukikohdilla, niin Viro alistui lupaamaan 25 000 puna-armeijalaista alueellaan sijaitseviin tukikohtiin 28.9.1939. Tämä oli jo de facto Viron miehitys, vaikka de jure miehitys tapahtuikin vasta kesällä 1940.

8. Venäjän ja Saksan liittoutuneina Puolaa vastaan käymä sota päättyi Puolan kukistumiseen 2.10.1939.[v] Tosin Venäjä ja Saksa pitivät yhteisen voitonparaatin, jonka yhteydessä vaihtoivat lippuja, ja voitonjuhlan Puolan kukistumisen kunniaksi jo ennen näitä sodan viimeisiä laukauksia.[vi] Tätä Venäjän ja Saksan syvää liittolaisuutta ja ystävyyttä kuvaa hyvin myös Molotovin puhe kansallissosialismin puolesta – lainaus: ”Itse Molotov oli suunnannut voimakkaan propagandaiskun länsivaltoja vastaan lokakuun 31. päivänä 1939 pitämässään puheessa jossa hän oli sanonut: »On rikollista osallistua sotaan, joka on naamioitu demokratian säilymisen puolesta käytäväksi sodaksi, mutta joka ei ole mitään muuta kuin kansallissosialismin tuhoamiseen tähtäävä sota.»” [vii] Puhe oli suunnattu Belgian ja Ranskan kommunisteille ja tarkoituksena oli heikentää Ranskan sodankäyntikykyä Saksaa vastaan.

9. Vaikka nykyisen käsityksen mukaisesti käynnissä oli maailmansota, niin Puolan kukistuttua sotatoimia ei ollut käynnissä oikeastaan missään ennen kuin Venäjä hyökkäsi rikollisesti Suomen kimppuun 30.11.1939 aloittaen Talvisodan.

10. Tätä Talvisotaa Suomi taisteli imperialistista hyökkääjää Venäjää vastaan 105 kunnian päivää. Talvisota päättyi Suomen torjuntavoittoon – Venäjä ei kyennyt valloittamaan Suomea kuten oli aikonut – 13.3.1940. Vielä sen jälkeenkään ei ollut käynnissä mitään merkittäviä sotatoimia missään – onpa kummallinen ”maailmansota”.

11. Jo Talvisodan aikana Englanti ja Ranska halusivat avata Skandinaviaan rintaman Saksaa vastaan – yhtenä syynä oli, että Saksa sai Ruotsista strategisia raaka-aineita. Englanti ja Ranska halusivat katkaista nämä Saksalle elintärkeät raaka-ainetoimitukset.[viii] Talvisodan jälkeenkin ne suunnittelivat hyökkäystä Norjaan. Estääkseen Englantia ja Ranskaa katkaisemasta raaka-ainetoimituksia Ruotsista Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan 9.4.1940.[ix] Lainaus: ”Kun Saksan suurlähettiläs Schulenburg kertoi Molotoville, mihin toimiin Saksa aikoi ryhtyä Tanskaa ja Norjaa vastaan, tämä myönsi auliisti, että Saksalla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Suurlähettilään kertoman mukaan Molotov sanoi »kirjaimellisesti»: »Me toivomme Saksalle täydellistä menestystä näissä puolustustoimenpiteissä.»” [x]

12. Tanska kukistui käytännöllisesti katsoen vastarinnatta, mutta Norja pisti jonkin verran hanttiin. Siellä missä norjalaiset nousivat vastarintaan Saksa kärsi merkittäviä tappioita – kuten esimerkiksi Norjan rannikkotykistö upotti saksalaisen risteilijä Blücherin Oslon vuonoon.

13. Nyt sitten viimeinkin päästään suurisuuntaiseen sotatoimeen – onko se sitten jo maailmansotaa jää lukijan pääteltäväksi – nimittäin Saksa hyökkäsi länteen, eikä jäänyt odottamaan, että Englanti ja Ranska hyökkäävät sen kimppuun. Saksalainen kenraali (myöhemmin marsalkka) Erich von Manstein suunnitteli hyvän hyökkäysstrategian, joka monien vaikeuksien kautta sai hyväksynnän (tosin hieman vesitettynä). Tämä loistava salamasota käynnistyi 10.5.1940. Saksa hyökkäsi Hollannin, Belgian ja Luxemburgin kautta Ranskaan – kiertäen siten Ranskan lujan linnoituksen Maginot-linjan. Tämähän olisi vielä ollut ikivanhaa Schlieffenin suunnitelmaa, mutta Mansteinin loistava idea oli, että päähyökkäys tapahtuikin Ardennien kautta (jota Englanti ja Ranska pitivät hyökkäyskelvottomana alueena).

14. Norjan kuningas Haakon käski norjalaisia lopettamaan vastarinnan 9.6.1940.[xi]

15. Italia julisti sodan Ranskalle 10.6.1940 voidakseen päästä saaliinjaolle Ranskan luhistuessa.[xii]

16. USA:ssa hyväksyttiin 1,3 miljardin dollarin laivastomääräraha ja lisättiin asetoimituksia Englannille 13.6.1940.

17. Venäjä miehitti törkeästi Baltian maat vastoin Stalinin antamaa ”bolsevikin kunniasanaa”. Hyökkäys alkoi Liettuasta 15.6.1940 kello 15.[xiii] Venäjän joukot ylittivät ilman lupaa Viron rajan 17.6.1940 kello 5. Venäjä järjesti Baltian maissa absurditeatteriesitykset, joiden mukaan nämä maat olisivat muka liittyneet vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon. Kyseessä oli kuitenkin puhtaasti Venäjän imperialismi. Venäjä tarvitsi Baltian maiden alueet voidakseen valmistautua hyökkäämään maailmanhistorian suurimmin joukoin länteen heinäkuussa 1941. Baltiasta oli tarkoitus hyökätä Saksan Itä-Preussiin.

18. Venäjä miehitti Romanian Bessarabian ja pohjoisen Bukovinan 26.6.1940 – romanialaiset sotilaat taistelivat puna-armeijan maahantunkeutumista vastaan mutta Romanian hallitus antoi periksi.[xiv]

19. USA alkoi rajoittamaan öljyn ja metallituotteiden vientiä 25.7.1940. Tämä koskee lähinnä Japaniin, joka on hyvin riippuvainen näiden tarvikkeiden tuonnista.[xv]

20. Saksa julisti Brittein saaret merisaartoon 17.8.1940. Kaikkia Britannian vesillä olevia laivoja vastaan uhataan hyökätä.

21. USA ja Britannia ratifioivat sopimuksen, jonka mukaisesti 50 hävittäjäalusta (sotalaiva) annetaan Britannialle, 2.9.1940.

22. Saksan, Italian ja Japanin puolustusliitto solmittiin 27.9.1940. Sopimuksen tarkoituksena oli estää USAa lähtemästä mukaan sotaan.[xvi]

23. Italian sotaneuvosto teki 15.10.1940 päätöksen hyökkäyksestä Kreikkaan.[xvii] Tämä päätös salattiin Saksalta.[xviii] Saatuaan viimein tietää Italian hyökkäysaikeesta Hitler yritti estää sen. Lainaus: ”Toivoen pystyvänsä vielä estämään tämän vaarallisen uhkayrityksen Hitler jatkoi matkaansa suoraan Italiaan sen sijaan että olisi palannut Berliiniin. Lokakuun 28. päivänä kello 10.00 häntä vastassa oli Firenzen asemalla säteilevästi hymyilevä Mussolini, joka ilmoitti: »Führer! Me marssimme! Tänä aamuna meidän italialaiset joukkomme ylittivät voitokkaasti Albanian ja Kreikan rajan!»” [xix]

24. Kun Italia meni ottamaan turpiinsa Kreikalta, niin Saksa valmistautui auttamaan liittolaistaan Italiaa. Bulgaria antoi Saksan joukoille kauttakulkuoikeuden alueidensa kautta Kreikan rajalle 14.2.1941.[xx] Huomioitakoon, että Englanti oli miehittänyt Kreetan ja lähettänyt joukkojaan Kreikkaan. Lainaus: ”Hitler ilmaisi ajatuksensa selvin sanoin Cianolle Berghöfissa. Hän oli lähettänyt saksalaisia joukkoja Romaniaan ainoastaan suojellakseen Ploestin öljylähteitä Neuvostoliiton vehkeilyiltä, mutta nyt öljykentät olisivat kuitenkin englantilaisten pommikoneiden ulottuvilla, mikäli englantilaiset perustaisivat lentotukikohtia Kreikkaan. Siksi Hitler aikoi hyökätä Kreikkaan Bulgarian kautta.” [xxi]

25. Kun Italia liittyi typerästi sotaan, niin britit olivat hyökänneet italialaisten joukkojen kimppuun Italian siirtomaassa Libyassa ja muuallakin Afrikassa. Italia otti turpiinsa sielläkin, joten Saksa joutui lähettämään joukkojaan Afrikkaankin estääkseen öljykenttien joutumisen brittien käsiin. Italiasta oli siten Saksalle suunnatonta harmia kaiken aikaa – Saksa joutui hajottamaan muutenkin vähäiset joukkonsa laajalle alueelle. Ensimmäiset kenraali Erwin Rommelin Afrika Korpsin joukot nousivat maihin Tripolissa 14.2.1941.[xxii]

26. Bulgaria liittyi akselivaltoihin (Saksan liittolaiseksi) 1.3.1941.[xxiii]

27. Jugoslavia allekirjoitti kolmen vallan sopimuksen (liittyi akselivaltioihin) 25.3.1941.[xxiv]

28. Ilmavoimien upseerien kapina syöksi vallasta Jugoslavian akselivaltoja kannattavan hallituksen 27.3.1941. Saksa pelästyi tapahtumien kulkua. Hitler päätti 30.3.1941hyökätä Jugoslaviaan samalla kun Kreikkaan.[xxv]

29. USA takavarikoi 65 akselivaltojen laivaa 30.3.1941.[xxvi] Ei ihme, että Hitlerin mielestä USA oli jo pitkään käynyt sotaa Saksaa vastaan jo ennen kuin sota varsinaisesti julistettiin.

30. Britannian lähettämiä joukkoja saapui Kreikkaan 2.4.1941 mennessä 58 000 miestä.[xxvii] Nämä brittijoukot alkoivat saapumaan Kreikkaan 7.3.1941 alkaen.[xxviii]

31. Saksa hyökkäsi Jugoslaviaan ja Kreikkaan 6.4.1941.[xxix]

32. Kroatia julistautui itsenäiseksi Jugoslaviasta 10.4.1941.[xxx]

33. Venäjä ja Japani allekirjoittivat 13.4.1941 viisivuotisen hyökkäämättömyyssopimuksen.[xxxi] Tämän sopimuksen turvin Venäjä saattoi siirtää Kauko-Idästä joukkojaan Saksan ja Romanian rajoille valmistautuessaan hyökkäämään maailmanhistorian suurimmin joukoin länteen heinäkuussa 1941. Venäjän hyökkäyssuunnitelmasta artikkeli täällä. Kuten muistamme, niin Venäjä rikkoi tämänkin sopimuksen hyökäten Japanin kimppuun aikana kun tämä oli juuri antautumassa USA:lle (Keisari Hirohito hyväksyi antautumisen 10.8.1945).[xxxii]

34. Jugoslavia teki aselevon Saksan kanssa 17.4.1941. Jugoslavia on nyt miehitetty juuri itsenäistynyttä Kroatiaa lukuun ottamatta.[xxxiii] Kun Saksa sai karkotettua britit Kreikasta, niin: ”Montenegro sai jälleen itsenäisyytensä.”[xxxiv]

35. Saksa karkotti britit Euroopan mantereelta (Kreikasta) toistamiseen 1.5.1941 mennessä.[xxxv] Se ensimmäinen oli Dunkerquesta Ranskasta 3.6.1940.[xxxvi]

36. Hitlerin sijainen Rudolf Hess lensi Englantiin 10.5.1941 ehdottamaan rauhaa Englannin ja Saksan välille.[xxxvii]

37. Saksa hyökkäsi Venäjälle (operaatio Barbarossa) 22.6.1941. Syytä hyökkäykseen tarkastellaan tässä artikkelissa. Kun Venäjä oli keskittänyt maailmanhistorian suurimmat hyökkäysjoukot Saksan ja Romanian rajoille hyökätäkseen heinäkuussa 1941 länteen valtaamaan koko Euroopan (aluksi) ja nämä joukot vain piileskelivät raja-alueen metsissä eivätkä olleet valmistautuneet puolustukseen (Stalin oli varma ettei Saksa hyökkää), niin Saksan yllätyshyökkäys menestyi aluksi hyvin. Saksa sai valtavia määriä sotasaalista ja tuhosi/otti vangiksi Venäjän joukkoja armeijatolkulla heti alkuunsa. Nyt sota laajeni merkittävästi – jokohan voisi käyttää nimitystä Toinen Maailmansota?

Tästä sodan alkuvaiheesta kannattaa vielä huomata, että esimerkiksi liettualainen divisioona siirtyi välittömästi Saksan puolelle ja ”myös ukrainalaiset partisaanit nousivat heti ensimmäisten kranaattien räjähtäessä kapinaan heidät syyskuussa 1939 »vapauttaneita» neuvostoliittolaisia vastaan.” [xxxviii] Virolaiset taistelivat jo ennen saksalaisten tuloa karkottaakseen puna-armeijan miehitysjoukot maastaan. Kun saksalaiset joukot saapuivat Viron alueelle, niin virolaiset taistelivat saksalaisten rinnalla maansa vapauttamiseksi punamurhaajista. Viron sinimustavalkoiset liput liehuivat jälleen. Eräs lähde Viron vapaustaisteluun.[xxxix]

38. Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 22.6.1941 kello 6.05 alkaen mm. pommittaen Suomen alueita. Syttyi Venäjän ja Suomen välinen Jatkosota. Tämä Venäjän ja Suomen välinen Jatkosota oli erillissota, mutta kannattaa mainita tässä yhteydessä, sillä siinä sodassa Suomella ja Saksalla oli yhteinen vihollinen – imperialistinen Venäjä. Suomella ja Saksalla olivat omat erilliset sodanpäämääränsä, Suomi tosin käytti hyväkseen Saksan apua, kun apua ei ollut muualtakaan saatavissa. Suomi ei suostunut hyödyntämään Saksan sodanpäämääriä – Suomi kieltäytyi esimerkiksi hyökkäämästä Pietariin ja Muurmannin radalle. Siten Suomi oikeastaan pelasti Venäjän häviöltä. Saksan surkeaa menestystä pohjoisessa käsitellään tässä artikkelissa. Venäjän ja Suomen välinen Jatkosota myös päättyi erillisrauhaan Venäjän ja Suomen kesken kun Venäjä oli jälleen surkeasti epäonnistunut yrityksessään vallata koko Suomi.

39. Unkari julisti sodan Venäjälle 27.6.1941.[xl]

40. USA ja Britannia jäädyttivät maissaan olevat japanilaisten varat 26.7.1941 ja Hollanti jäädytti Hollannin Itä-Intiassa olevat japanilaisten varat 29.7.1941 tämän seurauksena suuri osa Japanin ulkomaankaupasta pysähtyi.[xli]

41. USA kielsi öljyn viennin mm. Japaniin 1.8.1941. Tämä oli tuhoisaa Japanin kannalta, joka oli täysin riippuvainen öljyn tuonnista.[xlii] Lainaus: ”Öljysaarto olikin Franklin Rooseveltin ja Cordell Hullin (USA:n ulkoministeri – jp) tehokkain painostuskeino, sillä Japanin öljyvarastojen arvioitiin riittävän ainoastaan kahdeksi vuodeksi.” [xliii]

Mainittakoon tässä yhteydessä sellainenkin mielenkiintoinen kuriositeetti, että demokraattinen Englanti julisti Suomelle sodan 6.12.1941.

42. Japani hyökkäsi USA:n Tyynen meren laivaston tukikohtaan Pearl Harbourissa 7.12.1941.[xliv] USA ja Britannia julistivat sodan Japanille 8.12.1941.[xlv] No, nyt tämä sota alkaa vähitellen maistua maailmansodalta. Kun vielä Saksa ja Italia julistivat 11.12.1941 sodan USA:lle[xlvi], niin eiköhän paatuneimmankin epäilijän ollut jo myönnettävä, että kyseessä oli Toinen Maailmansota.

Mielenkiintoista on, ettei USA ilmeisesti joutunut mitenkään vastentahtoisesti sotaan. Lainaus: ”Marraskuun 25. päivänä eli päivää ennen kuin Yhdysvaltojen vastaehdotus jätettiin Japanin lähettiläille, kansallinen puolustusneuvosto piti viikkokokouksensa. Puheenjohtajana toimi presidentti Roosevelt ja kokoukseen osallistuivat hänen lisäkseen ulkoministeri, sotaministeri ja laivastoministeri, pääesikunnan päällikkö ja merivoimien komentaja. Myöhemmin sotaministeri Harry Stimson merkitsi päiväkirjaansa: »Kuinka japanilaiset saataisiin sellaiseen tilanteeseen, että heidän olisi ammuttava ensimmäinen laukaus, ja kuinka se voitaisiin tehdä ilman, että itse joutuisimme vaaralle alttiiksi? Siitä oli kysymys.»”[xlvii]

Miksi Saksa julisti sodan USA:lle? Eikö sillä ollut vielä tarpeeksi vihollisia? Kannattaa huomioida, että USA oli jo käytännössä ollut pitkään sodassa Saksaa vastaan, sillä se toimitti valtavia määriä aseita Saksan vihollisille kuten Englannille ja Venäjälle. Eikös oikeastaan ollut sitten reilumpaa, että oli ihan oikea julistettu sota kuin piilosota asetoimitusten ja saattuepalvelun muodossa?

Eddy Bauer on sveitsiläinen professori ja everstiluutnantti.

[i] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivu 60

[ii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivu 108

[iii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivut 107-108

[iv] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 13

[v] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivu 109

[vi] Paul Carell, Marssi Venäjälle, 2003, sivu 21

[vii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivu 210

[viii] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 16

[ix] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 17

[x] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivu 487

[xi] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 24

[xii] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 25

[xiii] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 169

[xiv] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 27

[xv] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 29

[xvi] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 34

[xvii] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 34

[xviii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivu 339

[xix] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivu 357

[xx] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 40

[xxi] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivu 364

[xxii] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 40

[xxiii] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 40

[xxiv] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 41

[xxv] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 42

[xxvi] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 42

[xxvii] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 41

[xxviii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivu 452

[xxix] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 43

[xxx] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 44

[xxxi] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 45

[xxxii] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 185

[xxxiii] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 45

[xxxiv] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivu 470

[xxxv] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivu 470

[xxxvi] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 24

[xxxvii] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 47

[xxxviii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, 1973, sivu 533

[xxxix] Herbert Lindmäe, Suvesõda Tartumaal 1941, 1999

[xl] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 50

[xli] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 54

[xlii] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 55

[xliii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 2, 1974, sivu 69

[xliv] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 63

[xlv] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 64

[xlvi] Antony Shaw, Toinen Maailmansota, 2003, sivu 67

[xlvii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 2, 1974, sivu 74

Julkaistu

Kepuhallituksen vaalikauden tavoite oli: ”Suomi kuntoon”

Vaalikausi lähenee loppuaan, kun ensi vuoden budjettikin on jo valmis. Jäljellä on vain enään yksi buddjetti, joka on sitten vaalibudjetti. Yleensä vaalibudjeteissa hallituspuolueet pyrkivät jakamaan omilleen hunajata kiitoksollisuuden osoituksena uskollisuudesta . Nyt kun talous vetää hallituksesta huolimatta voi jotain jaettavaa kertyäkin vaalibudjettiin, mutta pääosan jaettavasta hunajasta rahoitetaan velalla.

Nyt jo voidaan perustellusti kysyä onko hallitus saanut Suomen kuntoon? Se tiedetään jo nyt, että kestävyysvaje siirtyy seuraaville hallituksille, vaikka  se oli yksi Sipilän hallituksen keskeisistä tavotteista saada kuntoon.

Kun tavallinen tallaaja, kantasuomalainen katsoo ympärilleen, niin ei voi sanoa, että Suomi on hallituksen toimin saatu kuntoon. Palkansaajia on kuritettu oikein isän kädestä. Erikoisesti naisvaltaisten julkisen puolen väeltä on leikattu 30% lomarahoista ja se on kirpaissut kovin.

Katuturvallisuus Suomen kaupungeissa ja taajamissa on mennyttä kalua Turun terroriteon myötä. Suomen kansa jakautuu kahtia, jossa rikas vähemmistö pullistelee, kun heillä menee hyvin, osinkopotit kasvavat vuosi vuodelta kiitos porvarihallituksen. Köyhä enemmistö kiristelee hampaitaan, kun heidät on pantu jatkuvasti laman maksumiehiksi. Eliitti soittaa sitä samaa levyä, jota on saatu kuulla jo monia vuosia, MALTTIA PALKANKOROTUKSIIN, kun samalla johtajien palkkoja ja eläke-etuja korotetaan sadoilla prosenteilla.

Suomi ei todellakaan ole saatu kuntoon, ainakaan hyvään kuntoon.

Kepu pettää aina, on tuttu slogan.  Niin nytkin, kun lupaukset ja kokemukset eivät kohtaa.

Sipilän hallitusta voikin kutsua pettäjien hallitukseksi. Kepu pettää aina ja nyt myös loikkarit pettivät kaikki vaalilupauksensa. Äänestäjillä ei ole mitään kuluttajasuojaa vaalilupausten suhteen. Siksi kysymys siitä, kannattaako ylipäätään äänestää vaaleissa, kun poliitikkoihin ei voi luottaa on aiheellinen.