Millainen ihminen voi paloitella toisensa?

Tanskan poliisi on löytänyt ruotsalaisen toimittajan ruumiin merestä. Nyt se ilmoittaa, että se on varmuudella todistettu dna- testien perusteella toimittajalle kuuluvaksi.

Mutta mitä on löydetty, ruumis ilman päätä ja jalkoja, voiko se olla totta. Nyt etsitään merestä loppuja ruumiinosia.

Uponneesta sukellusveneestä on varmuudella löydetty toimittajan verijälkiä ja ruumiista metallijätöksiä.

Onko avaruuskeksijä menettänyt täysin järkensä ja mikä on motiivi. Voiko ihminen olla täysi peto, näköjään voi.

Tekisi mieli sanoa rumasti, se vaan ei taida auttaa yhtään mitään. Jos teko pystytään oikeaksi todistamaan, niin mikä on tuomio. Ikuisesti linnaan pistäisin minä.

Sota ja sodan ihannointi.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Aamun uutisoinnista. Uutisotsikko antaa raflaavamman kuvan kuin itse uutinen onkaan. Kuitenkin. Meillä Suomessa on paljonkin henkilöitä, jotka ”herkuttelevat” kauan sitten käydyillä sodilla ja kriiseillä. Tuo jenkkien professoripariskunta kuitenkin nostaa suomalaisia sotien mainetekoja paljon ansiokkaammiksi sotien jälkeiset jälleenrakentamiset, talouden nousut, teollisuuden kasvun jne. Siis ulkopuolinen näkemys suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen toimivuudesta.

Sodat on sodittu Suomessa ja uusia ei onneksi ole näköpiirissä; kiitos yhteiskunnan rakenteen, ulkopoliittisen enemmän tai vähemmän viisauden ansiosta tai siitäkin huolimatta. Saamme varsin varmasti lähivuosikymmenet elää edelleenkin rauhantilassa; huolimatta joistain varsin kärjekkäistä kannanotoista maamme uhkatilanteista varsinkin Venäjän suhteen.

Venäjä on meille varsin tärkeä naapuri; yli 1300km yhteistä rajaa, pitkät perinteet keskinäisestä kaupasta, jos ei aina ollut ehkä Suomelle taloudellisesti niin kannattavaakaan. Kuitenkin, esim nykyiset EU:n asettamat pakotteet, maksaja on suomalainen mm elintarviketeollisuus, maatalous jne.

Rajanaapureita kun ei voi valita, olisikohan sittenkin paras menetelmä tulla naapurin kanssa toimeen vs naapurille uhittelu. Me olemme todella pieni kansa emmekä voi loppupelissä luottaa kuin omiin mahdollisuuksiimme; kaukaisista ”vastablokin” maista emme hyödy, historia on sen jo osoittanut moneen kertaan.

 

Elokuu 1968 – Tshekkoslovakian miehitys

Näin elokuun loppupuolella kannattaa palauttaa mieliin elokuu 1968.

Tshekkoslovakia oli alistettu Venäjän pakottamana kommunistihallintoon jo parikymmentä vuotta aiemmin. Nyt tshekit olisivat halunneet muuttaa kommunistista hirmuhallintoa ”ihmiskasvoisen sosialismin” suuntaan. Venäjän johto päätti estää tämän asevoimin, ettei ”ihmiskasvoisuus” heikentäisi kommunistista diktatuuria – tiedä vaikka ihmisille alkaisi tulla mieleen demokratia ja ihmisoikeudet.

Lainaan (suomennan) tähän pari pätkää nimimerkki Viktor Suvorovin kirjasta Vabastaja (vapauttaja). Hän oli nuorena panssariluutnanttina ”vapauttamassa” Tshekkoslovakiaa: ”Tapahtumat etenivät. Kaikille oli selvää, että joukot viedään pian sisään (Tshekkoslovakiaan – jp), avoinna oli vain tarkka ajankohta. Kaksi päivää sitten lähetettiin upseereille salainen päiväkäsky Karpaattien rintaman ja Keskisen rintaman perustamisesta. Meidän Karpaattien rintama (armeijaryhmä – jp) oli perustettu Karpaattien maanpuolustusalueen (sotilaspiiri) johdon ja joukkojen pohjalta ja sinne kuului meidän lisäksemme myös monta puolalaista divisioonaa. Karpaattien rintaman komentajaksi oli määrätty kenraalieversti Bisjarin. Rintaman vahvuuteen kuului neljä armeijaa: 13., 38. ja 8. kaartin panssariarmeija sekä 57. ilma-armeija. Samana päivänä siirtyivät 8. kaartin panssariarmeija ja osa 13. armeijan joukoista Etelä-Puolaan, jossa niihin liittyivät Puolan divisioonat.

Keskistä rintamaa johti kenraalieversti Majorov. Rintama perustettiin Baltian maanpuolustusalueen (sotilaspiiri) johdon pohjalta ja sen joukkoihin liitettiin GSVG (Neuvostojoukkojen Saksan ryhmä) ja SVG (Pohjoinen ryhmä), samoin yksittäisiä Puolan ja Itä-Saksan divisioonia. Keskinen rintama oli organisoitu tavallisesti ja sijaitsi Itä-Saksassa ja Puolassa. Rintamien vastuualueiden raja kulki Krakovan lävitse. Keskiseen rintamaan kuului neljä armeijaa: 11. ja 20. kaartinarmeija, 4. kaartin panssariarmeija, sekä 37. ilma-armeija.

Tuntuvasti myöhemmin sain tietää, että vielä yksi rintama oli luotu Unkarissa, mutta sen joukot eivät tunkeutuneet Tshekkoslovakiaan, ne ainoastaan suojasivat hyökkääviä joukkoja. Länsirintaman lisäksi Unkarin alueelle oli perustettu myös operatiiviryhmä ”Balaton”. Se ryhmä tunkeutui Tshekkoslovakiaan. Siihen kuului kaksi neuvostodivisioonaa, samoin joukkoja Bulgariasta ja Unkarista. Liittolaisia oli otettu ryhmään ”Balaton” vain silmänlumeeksi.

Pelloilla vilja varisi (viljankorjaajat oli mobilisoitu joukkoihin, samoin maanviljelystraktorit ja kuorma-autot – jp). 19. elokuuta aamulla upseereille luettiin salainen päiväkäsky ylijohdon ”Tonava” perustamisesta. Ylipäälliköksi määrättiin armeijankenraali Pavlovski. Ylijohto alkoi johtamaan Keskistä- ja Karpaattien rintamaa, operatiiviryhmää ”Balaton” ja riippumatonta neljättä elementtiä – kahta laskuvarjojääkäridivisioonaa. Operaation ensimmäisenä päivänä annettiin laskuvarjojääkäridivisioonien maahanlaskua varten ”Tonavan” käyttöön viisi kuljetuslentodivisioonaa.

Meidän rykmentissämme annettiin taisteluhälytys kello 23.00. Suljettujen viestikanavien kautta välitettiin kaikille rintamille, armeijoille, divisioonille, prikaateille ja pataljoonille signaali: MUTTA NYT ON MEIDÄN VUORO. Sen signaalin saamisen jälkeen kaikkien komentajien tuli avata yksi viidestä salaisesta kirjekuoresta ja esikuntapäällikön läsnäollessa polttaa neljä muuta kirjekuorta avaamattomana. Operaatiosuunnitelmasta oli tehty viisi eri versiota. Nyt yksi niistä oli vahvistettu, ja loput piti hävittää.

Tuhansien salaisten kirjekuorien samanaikaisen avaamisen perusteella saivat kaikkien tasojen komentajat käskyn suorittaa operaatio ”Tonava”, jatkaa täydessä taisteluvalmiudessa toimintaa suunnitelmien ”Tonava-Kanava” ja ”Tonava-Kanava-Karttapallo” mukaisesti. Vapauttaminen oli alkanut.

Valkoiset viivat – viimeinen pysähdys valtakunnanrajalla Uzhgorodin kaupungin lähellä. Divisioonan esikuntapäällikkö suuntasi lyijynraskaan katseensa minuun ja vaati lujasti – kertaa!

Suoristauduin ja löin kantapäät yhteen ja suolsin päähäni aikoja sitten taotun määräyksen ”Määräykset ”Tonavan” suorittamiseksi” tekstin ulos.

– Valkoinen viiva on omien ja liittolaisjoukkojen tunnus. Kaikenlaiset ilman valkoisia viivoja olevat neuvosto- tai liittolaisten kalusto tulee neutraloida, mieluiten ilman tulenavausta. Ilman viivoja panssarivaunut ja muut taistelu-ajoneuvot pitää välittömästi hävittää varoittamatta ja ilman käskyä ylhäältä, jos osoitetaan vastarintaa. Kohdattaessa NATOn joukkoja tulee pysähtyä eikä saa avata tulta ilman käskyä.

Divisioonan esikuntapäällikkö liikkui eteenpäin upseeririviä, käskien yhden ja toisen kerrata määräyksiä. Lopuksi hän astui eteemme ja antoi ohjeensa:

– Toverit upseerit! Kielto ampua NATO-joukkoja ei tarkoita sitä, että jätämme näyttämättä päättäväisyytemme! Siellä missä johtovaunumme joutuu vastakkain heidän tankkiensa kanssa, täytyy joukkueen tai komppanian viipymättä levittäytyä. Jos mahdollista voi myös ampumatta työntää heidät pois jo vallatulta alueelta. Meidän tehtävämme on vallata mahdollisimman suuri alue. Antaa diplomaattien neuvotella jälkeenpäin mihin kohtaa tulee Itä- ja Länsi-Tshekkoslovakian raja. Se on kunnia-asia, että Tshekkoslovakian sosialistisesta itäosasta tulee suurempi kuin länsiosa. Jos ammuskelu alkaa, älkää innostuko. Parempi on perääntyä pari kilometriä. Älkää pyrkikö lähitaisteluun, sillä eivät hekään sitä erityisesti halua. Mutta jos tilanne menee taisteluksi, niin valmistautukaa pahimpaan.

Esikuntapäällikkö löi saappaanvarttaan pajuvitsalla ja lisäsi tasaisesti, mutta kuuluvasti:

– Joka lurjus, joka yrittää loikata länsipuolisten, eli viivoitta olevien leiriin, pitää hävittää heti. Kaikenlaisiin yrityksiin pyyhkiä meidän valkoisia viivojamme ja loikata viivattomien leiriin täytyy reagoida välittömästi ampumalla hänet. Sellainen oikeus on teillä kaikilla. Valitettavasti sellaisia yrityksiä voivat tehdä Unkarin ja Puolan joukkojen lisäksi myös omamme. Toivotaan parasta. Muuttaen sävyään hän karjaisi kaikuvasti: – ASEMIIN!!!”[i]

Miehitysjoukot saapuivat Prahaan: ”Samaan aikaan kadut täyttyivät nopeasti ihmisistä. Nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, kaikki suuntautuivat neuvosto-tankkien luo.

  • – Miksi te tulitte?
  • – Me emme ole teitä kutsuneet!
  • – Me ratkaisemme omat ongelmamme ilman tankkeja!

Sotilaat eivät osanneet vastata mitään sellaisiin viisaisiin kysymyksiin. Eikä he yleensä vastanneetkaan, paitsi silloin tällöin.

  • – Me tulimme teitä puolustamaan.
  • – Amerikkalaiset ja saksalaiset tahtovat valloittaa teidät. Oletteko unohtaneet sodan?
  • – Tulkaa vasta sitten kun he ovat aloittaneet valloittamisen!

Upseerit, erityisesti politrukit, sukelsivat heti massoihin, mutta ilman nähtävää tulosta.

  • – Me tulimme teidän hallituksenne pyynnöstä!
  • – Nimetkää sitten edes yksi hallituksen jäsen, joka pyysi teitä sekaantumaan meidän asioihimme!
  • – Toverit!!!
  • – Me emme ole sinulle tovereita! – ja politrukille annettiin selkään.

Hän vetäisi pistoolin, mutta sotilaat kiskoivat hänet pois kansanjoukosta.

  • – Perkeleen fasistit!
  • – Päinvastoin te olette fasisteja!
  • – Olette vienyt oman valtionne niin kauas, ettei ole syötävää ja nyt päätitte, että toistenkin pitäisi olla ympärillänne nälässä!
  • – Ne ovat väliaikaisia vaikeuksia, eteenpäin meillä lähtee paremmaksi!
  • – Ilman teitä olisi vieläkin parempi.
  • – Alkakaa painua sinne mistä tulittekin! Yhdessä Marxinne ja Lenininne kanssa!
  • – Kansalaiset, rauhoittukaa toki!
  • – Mene perseeseen!
  • – Kansalaiset, oman ymmärtämättömän käytöksenne kanssa panette kaikki sosialismin saavutukset … reunalle …
  • – Sinun sosialismiasi olisi pitänyt ensin kokeilla koirilla, kuten kaikki normaalit tiedemiehet tekevät. Sinun Leninisi oli typerys eikä ymmärtänyt tieteestä mitään, siksi hän ei testannutkaan koirilla …
  • – Te ette saa puhua Leninistä sillä tavalla! – Politrukin punoittaviin kasvoihin lensi mätämuna.
  • – Mutta jos kommunismin voimaan saattaminen olisi annettu Pavloville, niin hän olisi nopeasti todistanut koirien avulla, ettei sellainen elämä sovi eläville olennoille!

Kolonnan lopussa keskustelu muuttui elävämmäksi. Nuorukaiset alkoivat heittelemään kolmea viimeistä panssarivaunua katukivillä ja sitten särkivät rautakangilla varapolttoainetynnyrit. Minuutin kuluttua alkoi toiseksiviimeinen tankki savuta ja kohta vielä yksi. Kuului ammuskelua. Kansanjoukko poistui viimeisten tankkien luota, mutta vain hetkeksi. Tankkien miehistöt yrittivät turhaan sammuttaa panssarivaunujaan … hajaantukaa! Tankkien ammukset alkavat räjähtelemään! – Oh, kirotut fasistit!”[ii]

Nordberg: ”Maahanlaskujoukkoja käytettiin tarkastelukaudella myös miltei tositoimiin. Kaksi divisioonaa operoi Tshekkoslovakiassa vuonna 1968. Toinen otti aluksi haltuunsa Prahan ja toinen Brnon lentokentän. Kenttien valtaamisesta vastasivat divisioonien vahvennetut tiedustelukomppaniat, jotka toimivat etuosastoina yhdessä erikoisjoukkojen kanssa (Sandell et al. 1997a, 61). Ne ottivat haltuunsa kiitoradat, saartoivat lentokenttävaruskunnat, miehittivät lennonjohtotornit ja ottivat valvon­taansa sähkönsyöttöjärjestelmät. Kuljetuskoneet laskeutuivat sen jälkeen kentille puolentoista minuutin välein. Niillä tulleet joukot miehittivät kahden tunnin kuluessa kaupungin muut kriittiset kohteet: Prahassa neljä Valtavajoen ylittävää siltaa, opposi­tion päämajan, kommunistisen puolueen keskuskomitean, sisäministeriön, poliittisen akatemian, pääpostin sekä televisiokeskuksen. (Alafuzoff & Lähde 1999, 225.) Toi­sen kerran maahanlaskujoukkoja käytettiin Kiinan rajalla vuonna 1969.”[iii]

Vielä vähän: ”NKP:n 20. puoluekokouksen jälkeen neuvostojohtajat puuttuivat vielä kahdesti satelliittivaltioidensa asioihin käyttämällä asevoimaa huomiota herättävällä tavalla. Näin kävi Unkarissa 1956 ja Tshekkoslovakiassa 1968. Kummassakin tapauksessa panssarivaunut murskasivat kansan kannattaman kapinan, jolla pyrittiin vapautumaan totalitarismin vallasta.”[iv]

”Invaasiojoukkojen ensimmäiseen portaaseen kuului 165 000 miestä ja 4 600 panssarivaunua; viiden päivän kuluttua Tshekkoslovakiaa miehitti 27 divisioonaa, noin 400 000 miestä, joilla oli käytössään 6 300 panssarivaunua, 800 lentokonetta ja 2 000 tykkiä. — Tshekkoslovakian väkiluku oli hyökkäyksen tullessa vajaat 14,3 miljoonaa”.[v]

”Intervention poliittinen perusjuoni oli epäonnistunut kiusallisella tavalla: miehittäjät eivät onnistuneet saamaan kokoon suunnitelmaan sisältynyttä yhteistoimintahaluista »työläisten ja talonpoikien hallitusta».”[vi]

————

[i] Viktor Suvorov, Vabastaja, 2001, sivu 190

[ii] Viktor Suvorov, Vabastaja, 2001, sivu 208

[iii] Erkki Nordberg, Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 309

[iv] Stéphane Courtois et al, Kommunismin musta kirja, 2002, sivu 487

[v] Stéphane Courtois et al, Kommunismin musta kirja, 2002, sivu 491

[vi] Stéphane Courtois et al, Kommunismin musta kirja, 2002, sivu 491

”Kotimainen marja”.

Elämme taas sitä aikaa, että kotimaista marjaa saa runsain määrin mm torilta. Suomessa vallitsee Eu:n erikoisin laillinen oikeus myydä esim marjoja tilavuusmitoilla. Valmiiksi rasioihin pakattuja koskee ilmoitusvelvollisuus; alkuperämaa, rasian tilavuus tai paino. Alkuperämaa torikaupan ko tuotteissa on aika useasti ”veteen piirretty viiva”.Kantarelli lienee erikoisin myyntiartikkeli tilavuusmitoissa. Hintaa tulee sienelle n 20-23€/kg. Kuitenkin kauppias ostaa kiloina. Tuo tilavuusmitoilla myynti vahvistettiin 2011 lailla (mittalaki).  Kannattaa muuten opetella perustiedot marjojen, sienten, perunoiden, herneiden…vast litra/kilosuhteesta. Esim kantarellia menee litraan, tapauksesta riippuen n 300g, mansikkalitra on n 0,5kg…jne.

Elintarviketeollisuuden marjoista taas ei tarvitse ilmoittaa marjojen alkuperää ja kuitenkin pakkauksessa lukee ”valmistettu Suomessa”. Aika erikoinen säädös teollisuutta koskien.

Hillan osto lopetettiin, koska varastot täyttyivät mutta soille jäi runsas marjasato. Miksi ei teollisuus osta? Vastaus, liian kallis raaka-aine.

Näissä luonnontuotteissa pätee sama asia kuin villikaloissakin; liian paljon välikäsiä.

Totuus alkaa paljastua Turun terrorismista

Jos mm. Ylen verkkouutisten tiedot pitävät paikkansa, jota ei ole syytä epäillä, että Turun tappajan vaarallisuudesta oli ilmoitettu etukäteen Pansion vastaanottokeskukseen ja heidän toimestaan poliisille ja Suopolle, niin kansalainen kysyy, missä mättää viranomaisyhteistö? Olisiko mm. kaksi murhaa voitu estää, jos Suopo olisi ottanut saamansa vinkit todesta?

Nyt hallitus käyttää yleistä mielipidettä hyväkseen saadaksen läpi lakiehdotuksen, jolla poliisille annetaan lähes vapaat kädet suorittaa mm. kansalaisten puhelinten kuuntelua.

Kyse Turun tapauksessa ei ollut lainkaan siitä, että poliisilla ei ollut riittävästi valtuuksia tutkia ennakkoon mahdollisia terrotekoja, vaan kyse oli yksinomaan VIRANOMAISTEN YHTEISTYÖSTÄ JA KYVYSTÄ TEHDÄ SAADUISTA TIEDOISTA OIKEITA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ.

Nyt jää nähtäväksi tullaanko tämä ISO MOKA SUOPOSSA tutkimaan ja hutkimaan perusteellisesi?

Huom. kaikki edellä oleva, jos tiedot pitävät paikkansa.

Onpa pollea olo – kantarellimunakas

Kävin aamulla hakemassa metsästä aimo annoksen tuoreita kantarellejä.  Kun niitä on jo tullut syötyä totutuilla tavoilla tarpeeksi, niin päätin kokeilla kantarellimunakasta. En ole sellaista muistaakseni ennen tehnyt.

Ensin tein kolmesta munasta ja lorauksesta maitoa munamaidon. Pikkuisen suolaa ja valkopippurijauhetta sekaan.

Sitten urakoin sienien halkaisemisen isolle matalalle lautaselle melkoinen kukkura. Fiskarsin paistokasariin voita ja sienet perään. Kun sieniä oli melko runsaasti niin niistä tuli pannulle melkoisesti nestettä. Kääntelin sieniä ja annoin osan nesteestä kadota liesituulettimeen.

Samalla pienin sipulin ja myös sipulin vartta.

En viitsinyt odottaa kaiken nesteen haihtumista, vaan lisäsin voita ja hieman vehnäjauhoja. Sipulit sekaan ja kääntelyä. Painelin sieni-sipuliseoksen tasaiseksi levyksi pannulle, pikkuisen mustapippurirouhetta ja kaadoin munamaidon päälle. Sitten vaan odotusta että munamaito hyytyi.

Lautaselle ja naamariin. Maha tuli täyteen, saapas nähdä missä vaiheessa tulee taas nälkä – nythän en lisännyt sienien joukkoon säilykelihaa, kuten yleensä.

Millainen olisi kommunistinen Suomi

Vähän lapsellistahan alla oleva pohdiskelu on, sen myönnän kernaasti. Aikani kuluksi eilen illalla saunan lauteilla miedossa lämmössä aihetta pohdiskelin, juomana oli Lidlin edullinen mutta aivan kelvollinen ykkösolut. Toivottavasti kenkään ei pahastu tai madalla tämä juttu Pirkanblogien tasoa.

Maalailen tässä nyt suurella  pensselillä, niputan yhteen kommunistit, sosialistit ja vasemmistoliittolaiset. Ja sitä tykönäni  ihmettelen ja yritän mieltää että millaiseksi kehittyisi Suomemme jos demareista vasemmalla olevat saisivat eduskuntavaaleissa selkeästi yli 50 prosentin kannatuksen. Olisiko vasemmistovallan alla pitkän päälle mahdollista välttää negatiiviset ilmiöt jotka maailman kommunistimaissa ovat toteutuneet. Ja jos olisi niin miksi juuri Suomessa kommunismilla voitaisiin saavuttaa niitä todella hienoja päämääriä joita sosialismin teoria esittelee.

No yhtä hyvin voisi pohtia millainen olisi Suomi jossa Kepusta oikealla olevat saisivat vallan.  Lähtisikö kehitys kulkemaan kuten Venäjällä, Turkissa tai Puolassa?

Venezuelan tapainen kehitys ei sentään meillä taida olla mahdollinen, puuttuu se rikkaus jolla ”lahjottaisiin” väkeä kannattamaan vallassa olijaa.

Yhtäkaikki taustalla minulla tässä oli kuvitelma että suomalainen on erilainen, asiat eivät menisi latuja kuten ulkomailla on mennyt ja menee.

Se kalaretki mieleen usein palaa – Osa 2: Varrella virran

Lapsuuteni kalastusmuistot liittyvät valtaosin mummolaani ja pienehköön Suonenjokeen, joka virtaa Pohjois-Savossa Suonteenselältä Iisveteen. Sen vedet tulevat aivan Kymijoen vesistön latvoilta, missä Kymijoen vesistön erottaa Saimaan vesistöalueesta vain vähäinen Kuivataipaleen kannas, ja virtaavat edelleen Rautalammin reittiä Keiteleeseen ja Päijänteeseen.

Jatkossa seurannee muutama täsmällisempi poiminta muistoista, mutta annettakoon nyt hieman yleiskuvausta.

Lapsuudessani Suonenjoen alkukesää leimasivat jokavuotiset uitot. Iisvedellä oli siihen aikaan kolmekin sahaa, joille uitettiin joka vuosi melkoinen määrä puuta latvavesiltä. Uitot näkyivät myös kalastuksessa monella tavalla.

Ennen uittojen saapumista piti ehtiä viemään katiskat joelle, jos halusi hyviä särkisaaliita ja jokusen hauenkin. Virtaavassa, kylmässä vedessä isot särjet olivat hyvän makuisia, ja niitä käytettiinkin siihen aikaan monessa kodissa ruokakalana muillekin kuin kissoille. Mummoni laittoi isoista särjistä mm. maukkaita kalapullia. Joskus, jos pieni ahven sattui olemaan tiukassa, ahvenkukkoonkin laitettiin jatkeeksi särkiä.

Särjenpyynnistä on jäänyt mieleen yksi kerta kutuaikaan, kun ajattelimme kopaista katiskalla hieman lisuketta kalakukkoon – ahvenen syönti kun oli ihan alkukesästä heikkoa, joten niitä oli vaikea saada ongella kalakukkoon riittäviä määriä. Samalla oli tarkoitus tuoda naapureille hieman kissankalaa. Homma meni kuitenkin huvittavan puolelle, kun vain lyhyen aikaa joessa olleen katiskan nostaminen oli käydä mahdottomaksi – siinä kun oli kohdalle osuneen kutuparven jälkeen särkiä vaikka koko kulmakunnan kissoille.

Uittojen saapumista piti seurata tarkasti kahdestakin syystä. Ensinnäkin katiskat piti hakea kiireesti pois ennen uittopuomien vetämistä, jotta tukit eivät murjoisi katiskoita tai suorastaan veisi niitä mennessään – katiskoita kun oli pakko pitää niin matalassa vedessä, että ne pystyi nostamaan koukkupäisellä kepillä. Merkitä niitä ei voinut, koska merkittyjen katiskoiden tyhjentäminen oli siihen aikaan kylän kloppien suurta huvia. Toisekseen piti valmistautua ongelle. Kirkonkylän suvannossa suma rajautui suurten mattolaiturien päihin, jolloin sen reunoilta pääsi helposti ongelle. Tukkien alta löytyi yleensä ajankohdan paras paikka pikkuahventen narraamiseen.

Joen yläjuoksu kirkon kahta puolta oli erinäisistä syistä paria poikkeusta lukuunottamatta lähes kelvotonta aluetta onkimiseen. Keskijuoksulla, kirkonkylältä Kimpanlampeen, oli useita hyviä onkipaikkoja. Lammesta eteenpäin aina Yläkoskeen asti olivat parhaat onkipaikat, joilta saattoi saada muhevan kokoisia paistikkaitakin. Noiden alueiden onkipaikat ovat painuneet mieleen niin perusteellisesti, että muistan vieläkin, puolen vuosisadan jälkeen, jokaisen paikan pienimpiä yksityiskohtiaan myöten.

Tuollaisessa ympäristössä tämä pikkupoika innostui onkimisesta.

Koneellinen kuivuri.

Monia vuosia sitten tuli hankittua kaksi kappaletta noita kuivureita (Marlemi, kotimainen), kalojen, marjojen ja sienien kuivaamiseksi.

Eilen sitten pistin herkkutattisiivuja puolitoista kiloa toiseen ja loput toiseen kuivuriin. Tänä aamuna ne olivat jo valmiita, pienemmälle erälle jäi painoa 125g, isompaa en punninnut. Siis yön aikana kuivuneet alle kymmeneen prosenttiin painostaan. Kuivurin lämpötila oli +30astetta.

Se on tehokasta kuivumista, 12 tuntia kuivurissa ja 100% säilyvyys. Paperipussiin vaan ja komeron hyllylle.

Omenat ja marjat vaativat säilyvyyskuivuuden saavuttaakseen n 24 tuntia. Suurin piirtein sama kuin pikkukalalla. Eilen muuten maistoin kolme vuotta vanhaa voblaa (venäläisittäin tehty kuivakala), oli muuten aivan hyvää.

Se tuo Marlemin kuivuri (taidetaan nykyisin markkinoida Orakas nimellä) on todella tehokas; 500W moottori ja termostaattisäätöinen. Jos verrataan esim tavalliseen sähköhellaan, sienien ja vast kuivatukseen menee vain kolmasosa

energiaa vs keittiöhella.

 

Veren tahrima Suomi uuteen aikaan

Suomi on joskus historian hämärissä juostu maailmankartalle. Viime viikonvaihtessa Suomi jälleen tuli maailman tietoisuuteen, mutta ei juoksemalla vaan terrorismilla, jolla oli veriset jäljet.

Suomi ei enään ole lintukoto, turvallinen ja rauhallinen soppi maailmankartalla. Suomi on nyt osa globalisaatiota, jossa vallitsee vahvemman laki.

Globalisaatio on maailman integraatioprosessi, jossa elinkeinoelämä määrää tahdin. Globalisaation myötä on mm. monikansallisten suuryritysten määrä lisääntynyt. Nämä monikansalliset suuryritykset tarvitsevat paljon halpaa työvoimaa ja siksi mm. EU:ssa ihmisten vapaa liikkuvuus on yksi peruspilari.

Terrorismikin globalisoituu. Terrosrismi on levittäytynyt kaikkialle maailmaan sillä sitä johdetaan, kuin monikansallista suuryritystä ikään.

Onko globalisaatio maailman kansoille onneksi vai onnettomuudeksi? Riippuu keltä kysytään. Jos kysytään monikansallisen suuryrityksen pääjohtajalta, niin vastaus on todennäköisesti myönteinen. Jos kysytään tavalliselta suomalaiselta kadun tallaajalta, niin vastaus on melko varmasti kielteinen. Globalisaatio on nimittäin aiheuttanut myös Suomeen paljon työttömyyttä, turvattomuutta ja nyt viimeksi terrorismin vuoksi myös pelkoa.

Globalisaatio on nyt siis tavoittanut myös Suomen peruuttamattomasti. Sen kanssa on elettävä. Mutta sen haittoja voidaan minimoida, jos on tahtoa. Kysymys on siitä, kuka on kulloinkin vallassa. Nyt juuri vallassa on Suomessa globalisaation eli integraatioprosessin syventämisen kannattajat – porvaripuolueet.

Haluammeko me suomalaiset, että ensimmäinen terroriteko maassamme oli myös viimeinen? Jos haluamme, on meidän vaadittava päättäjiltämme tehokkaita toimia terrorismin torjumiseksi. Me emme enään halua nähdä verta kaduillamme terrorismin seurauksena.