Sopivan mansellismielinen blogialusta
(Hybridi)informaatiosota on alkanut?
Aivan jutun lopussa lukee kuitenkin seuraava teksti: ”Leonid Maslovskin artikkeleissa esitetyt mielipiteet ovat hänen henkilökohtaisia kannanottojaan eivätkä ne välttämättä ole yhteneviä televisiokanava Zvezdan toimituksen mielipiteen kanssa”.
Ennen ilmakylmäpumpun hankintaa ei olisi tullut mieleenkään tehdä lämpimänä kesäpäivänä Karjalanpaistia, vaikka se onkin herkullista – uuni olisi lämmittänyt kämppää sietämättömästi.
Nyt kun on ilmakylmäpumppu, niin tekaisin herkullisen Karjalanpaistin ja pistelin juuri napaani ensimmäisen annoksen – ja pumppu pitää huoneenlämpötilan miellyttävänä uunista huolimatta.
Se ilmakylmäpumppu poistaa myös liiallista kosteutta ilmasta, joka sekin lisää asumismukavuutta.
Tein jokunen vuosi sitten pumpun ulkoyksikölle kunnollisen pedin rakennuksen pohjoispuolelle. Valoin betonilaatan syvälle maanpinnan alle ja laatan päälle laitoin sitä oleellisesti suuremman Finnfoamin, jonka päälle osittain karkeaa kalliomursketta ja ulommas normaali nurmikko. Nyt ulkoyksikköä ei pääse routa kallistelemaan, vaikka kuinka mieli tekisi.
.. ainakaan samoilla aivojen osilla kuin ihminen, jota ovat näköaivokuoren perua.
Uudet tulokset neandertalailaisen aivoista viittavat siihen, erityisesti ns. Marty Serenon teorian valossa, että tiedonkäsittely neandertalin ihmisen aivoilla olisi muistuttanut enemmän simpanssin vastaavaa kuin nykyihmisen. Suunnattoman laaja osa simpanssin aivokuoresta kuuluu ainakin puissa elävillä simpansseilla näköaivokuoreen. Ihmisllä noista osista on muodostunut paitsi ihmisen paljon pienempi näköaivokuori (vaikka ihminen näkee paljon paremmin) myös kaikki kielellistä informaatiota käsittelevät osat, jotka ihmisellä muodostavat pääosan isojen aivojen kuoresta. Tähän viittaa myös neandertalilasen ja simpanssi huomattavasti suuremmat silmät ihmiseen nähden. Tässä artikkelissa on nyt asia vain nähty nurinkurisesti.
Neandertalilaisella kuitenkin oli ollut sialiinimutaatio, joka lisää ehdol-listumisaineen myeliinin määrää aivoissa moninkertaisesti, kun sen sijaa simpanssilla ”liian” myeliinisoitumisen estävä sialiini on tallella.
http://www.pnas.org/content/107/suppl.2/8939.full.pdf
Neanderthalin ihmisen sukupuuton syy selvisi – liian suuret silmät
” Tutkijoiden mukaan neanderthalin ihmisen silmät kehittyivät niin suuriksi, että näköhavaintojen käsittely vei liian paljon aivokapasiteet- tia. Tämä esti esimerkiksi ryhmätyötaitojen kehittymisen.
Neanderthalin ihmisten kalloja tutkineet tiedemiehet ovat mahdollisesti selvittäneet syyn sille, miksi neanderthalilainen kuoli sukupuuttoon ja nykyihminen, Homo sapiens, selvisi.
Tutkijat ovat todenneet, että neanderthalin ihmisellä oli selvästi nykyihmistä suuremmat silmät. Tästä seurasi, että neanderthalilainen joutui käyttämään suuren osan aivokapasiteetistaan näköaistimusten käsittelyyn, jolloin muu intellektuaalinen kehitys kärsi.
Neanderthalin ihminen eli noin 250 000 vuoden ajan, mutta katosi jääkauden aikaan noin 28 000 vuotta sitten. Neanderthalilaiset elivät jonkin aikaa rinta rinnan myös nykyihmisen kanssa Afrikassa.
Neanderthalin ihminen kuitenkin siirtyi Eurooppaan, missä se joutui sopeutumaan pitkiin öihin ja pilvisiin päiviin. Sopeutuessaan neanderthalilainen kehitti suuret, vahvat silmät ja aivojen takaosan, joka kykeni prosessoimaan suuren määrän näköhavaintoja.
Neanderthalin ihmisen silmäkuopat olivat keskimäärin kuusi millimetriä suuremmat kuin nykyihmisen. Tutkijoiden mukaan ero on merkittävä.
Homo sapiens puolestaan pysyi aurinkoisessa Afrikassa, eikä tarvinnut lisätehoa silmiinsä. Sensijaan nykyihmisen aivojen otsalohko alkoi kehittyä.
Ihmisen ajattelu keskittyy otsalohkoon. Sen kehitys merkitsi sitä, että nykyihminen sai eräitä erittäin tärkeitä ominaisuuksia. Kognitiivisten taitojen paraneminen auttoi ihmistä muodostamaan ryhmiä, toimimaan yhteistyössä ja kehittämään taitojaan.
Kun jääkausi vaikeutti olosuhteita, nykyihminen sai ratkaisevaa etua taidoistaan. Hän pystyi luottamaan kumppaneihinsa, välittämään informaatiota toisilleen ja reagoimaan nopeasti tapahtumiin.
Arkeologit ovat löytäneet vahvistusta tälle teorialle. Homo sapiensin hallusta on mm. löydetty neuloja, he siis kykenivät ompelemaan itselleen vaatteita, jotka olivat oiva apu jääkauden asukkaille.
Tutkimus on julkaistu Preceedings of the Royal Society B Journal -tiedelehdessä ja siitä uutisoi BBC.
Lisää aiheesta
BBC: Neanderthal large eyes ’caused their demise’ ”
Marty Serenon mukaan ihmisen kielellisrakenteista informaatiota prosessoivat alueet ovat muodostuneet näköaivokuoren alueista kielellisen uudelleenjärjestämisen tuloksena.
http://discovermagazine.com/1996/jun/abrainthattalks785#.UUCSs1exeUY
” FROM THE JUNE 1996 ISSUE
A Brain That Talks
Our brains are much like those of our primate cousins, so where did we get our uniquely human gift of speech? One human says we simply rewired brain structures devoted to a different, more general primate specialty – vision.
I always had this weird idea that I had to know lots of different things, says a faintly uncomfortable Marty Sereno. He shifts in his chair, turning his back to a Post-it-fringed computer screen and a table so deep in open journals that it looks like the cross-bedded planes of a geologic formation. Sereno is sitting in his office at the University of Califor- nia at San Diego, where drawn miniblinds shut out the distracting southern California sunshine. When you’re trying to do interdisciplinary stuff, he continues, it’s no good putting two specialists together in a room, because they can’t talk to each other. You’ve got to pretend you’re in the other field; you have to go and live with the natives. It has to be all in one head.
To understate the case considerably, the 40-year-old Sereno has a lot of things in one head. There is his primary research interest, of course, which is the neurological architecture of vision in primates and rodents. Then there are the new techniques in brain imaging that he has helped pioneer, and the computer programs he and his collabora- tors have conceived to display the results. There is, as well, a wealth of information on subjects as various as linguistics, communication systems in animals, philosophy, and modern jazz (he’s an avid guitarist).
And then there is his unconventional theory about brain evolution and the origins of human language, which has been simmering on a back burner of his mind since graduate school. The theory appears flamboyantly interdiscip- linary and complex. But Sereno merely shrugs at that characterization. Some things just have a lot of parts, he says. Not an impossible number, but enough that ten won’t do. Sometimes it just has to be a hundred.
Reduced to almost haiku proportions, Sereno’s idea is this: language ability arose in the human brain not through the development of a new, uniquely human language organ, as most accounts have it, but by a relatively minor rewiring of a neural system that was already there. And that neural wiring belonged largely to the visual system, a part of the brain that recent research–including Sereno’s own–has shown to be almost unimaginably complex.
These are statements slightly less heretical than those an earlier Martin nailed to the door of Wittenberg Castle Church, but not by much. Language is often regarded as a cognitive boundary, one of the last things that separate us from our primate cousins. But if Sereno is right, and language rode into our brains on the coattails, so to speak, of vision, we humans are once again a little less special than we thought.
For the moment, the evidence Sereno produces to support his theory is largely circumstantial; he cites chiefly the path taken by the brain in the course of its evolution. Roughly 500 million years ago, when the first vertebrates appeared, a small lump at the rear of the brain stem expanded to become the cerebellum. At the same time, a pair of small, primitive structures surrounding the brain stem and cerebellum expanded into the two hemispheres of the cerebrum. Finally, between 200 and 300 million years ago, the six-layered cerebral cortex appeared in mammals as a blanket of nerve cells covering the cerebrum. In humans, this eighth-of-an- inch-thick layer is folded in intricate wrinkles, and the rear two-thirds of it is divided into areas corresponding to the senses, or what neuroscientists call modalities: hearing, touch, vision, and so on.
As Sereno points out, we know that in the other, nonhuman higher primates, the visual processing system takes up half the cortex. It is not known precisely how much of the human brain is given over to vision – the kinds of invasive experiments traditionally needed to determine that can only be done in animals, not people. But Sereno thinks it likely that new techniques in brain scanning will reveal that we, too, have that much visual cortex in our brains. And he thinks that natural selection could well have jury-rigged those preexisting structures to perform some new functions. What could be more logical, he asks, than running the new train of language on the old tracks of vision? We ought to pay more attention to the things animals do that might have been built upon for language, he says. Look – the system is definitely souped up in us. People can do a lot more stuff than monkeys can. But the basic hardware is not that different.
According to the prevailing notion of how the human brain is organized, language is centered in a couple of areas on the left side of the brain that are named for the nineteenth – century scientists who discovered them. One, called Broca’s area, sits just below the temple; it is involved in language production. The other, Wernicke’s area, is just behind the ear and seems to control language comprehension.
Broca’s and Wernicke’s areas are certainly involved with language, says Sereno; his quarrel is with the idea that language is confined there. In his view, localizing a higher-order function such as language to two quarter-size patches of cortex smacks of a prescientific mind-set. It’s sort of like a holdover from the phrenologists, he says, referring to proponents of the eighteenth-century notion that such individual traits as musical ability or a tendency toward violence could be detected from bumps on the skull. Sereno thinks instead that language centers might be scattered all over the brain, largely in the mosaic of cortical areas devoted to visual processing but also in parts devoted to motor coordination and auditory perception.
Most scenarios of language evolution tend to sidestep the knotty issue of what might have gone on in the human brain to make language possible. Since the researchers who are interested in language evolution tend to be linguists and anthropologists, not neuroscientists, they focus on questions such as when language evolved or what its early phases might have been like. But Sereno brings a much broader perspective to the table.
… ”
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/355465?page=2#363834
Stephen Hawkingin uusimman kirjan ”Suuri suunnitelma” (The Grand Design, yhdessä tieteiskirjailija Mlodinovin kanssa) varsinainen pläjäys, joka on esitetty lopussa kuin ohimennen, on, että gravitaatio olisi massaenergiaan ja liike-energiaan nähden negatiivista energiaa, ja maailmankaikkeuden kokonaisenergia olisi nolla.
Potentiaalienergia ei olisikaan silloin vain laskennallinen suure, vaan ”täyttä materiaa”, jota ”kumotaan”, kun esimerkiksi kappaletta nostetaan ylöspäin gravitaatiokentässä, tai positiivista sähkövarausta siirretään niin ikään positiivisen jännitelähteen suuntaan. Ideologisesti kyseessä on jonkinlainen ”kaksoisenergetismi”, uusi fysiikan ideologia.
Kirja on kirjoitettu ennen Higgsin bosonin ”ratkaisua”, jonka Hawking ei uskonut olevan positiivinen (mutta uskoo niin nyt), ”hyvissä ajoin” uu- deksi vaihtoehtoiseksi maailmankuvaksi.Kirja kannattaa multiversumi- teoriaa ja myötäilee joissakin asioissa ”monimaailmatulkintaa”, mutta ei tarkoita aivan samaa kuin Hugh Everett ja mormonit. Kirjassa hyväk- sytään jollakin tavalla Everettin opettajan John Wheelerin ”madonrei- ät”, eikä siten kumota ehdottomasti (ymmärtääkseni) ”aikamatkailua”. Tähän liittyen kirjassa esitetään useassa kohdassa, että ”valon nopeus voidaan ylittää”, esimerkiksi kirjassa väitetään että Tsherenkovin va- lonsäteily ydinvoimaloissa johtuu siitä, että ”elektronit liikkuvat vedes- sä valoa nopeammin”,ja osa sähkökentän fotoneista ikään kuin jää niis- tä jälkeen.Tuosta sain ainakin minä väärän kuvan siitä, mitä haluttiin sa- noa. Ainoankaan fysikaalisen olion nopeus ei ylitä valonnopeutta tyhji- össä, minkä mahdollisuuden erityinen suhteellisuusteoria kiistää. Kir- jassa väitetään myös sopivalla nopeudella liikkuvan havaitsijan havait- sevan ”ajan kulkevan taaksepäin” jossakin versumin osassa. Tämä edellyttäisi kuitenkin, että kyseinen ”havaitsija” liikkuisi valon nopeutta suuremmalla nopeudella.
Nuo totutusta poikkeavat tulkinnat johtuvat siitä,että kirjassa ei tun- nusteta ’materiaalisen olion’ (objektin) käsitettä (kuten dialektisessa ja muussa emergentissä materialismissa), joka on juuri se entiteetti joka mm. ei voi liikkua valoa nopeammin, on se sitten hiukkanen tai in- formaatiosignaali. Erilaiset muut, puhtaasti matemaattisesti ”viriteltä- vissä” olevat ”mittauskohteet” niin voivat tehdä, koska ne eivät ole fysi- kaalisten olioiden kokonaisuuksia.Toisaalta Tsherenkovin säteilykin voi-daan tulkita johtuvan siitä, ettei todellinen olio (myöskään elektroni) voi ylittää valon nopeutta. Kiihtyvässä liikkeessä oleva sähkövaraus ylipää- tään aina säteilee fotoneja. (Fotonit jossakin väliaineessa silti voivat ”jäädä jälkeen” siitä.)
Kirjassa väitetään myös, että on aivan sama ajatellaanko Maa tai Aurin- ko jököttämään paikallaan ja muu versumi kiertämään sitä, vai nämä liikkumaan homogeenisessa versumissa. Noin aivan puhtaasti mate- matiikan kannalta onkin,MUTTA EI FYSIIKAN kannalta,sillä tämä edel- lyttäisi äärettömiä (kierto)nopeuksia siellä ”laidoilla”, eikä erityinen suh- teellisuusteoria, jonka nimiin tämäkin kirja muutoin vannoo, voisi pitää paikkaansa. Kysymykseen monista ulottuvuuksista kirja suhtautuu tutun myönteisesti, ja perusteleekin, miten kolme paikkaulottuvuutta ovat erikoisasemassa voiden taata paikallisesti stabiilin avaruuden.
Hawkingin lanseeraaman ”malliriippuvaisen realismin” filosofian mal- lit eivät ole aivan samaa samaa kuin mm. dialektisen materialismin teoriat, joissa mm. käsitteet ja jopa kulloinenkin muodollinen logiikka- kin voidaan määritellä kussakin erikseen. Malleilla on aina ymmärtääk- seni ainakin perustavimmat käsitteet samat, mutta ne painottavat todellisuuden eri puolia ja ne yhdistetään ”rajapinnoilla”.
Niiden ero on lopultakin enemmän tiedollinen ja havainnollinen kuin olemuksellinen. Tällainen on todellakin mallintamista enemmän kuin teorianmuodostusta. Hawkingille ”alkuräjähdys on seurausta luonnon- laeista”, joista siis perustavimmat olisivat ”ehdottoman muuttumatto- mia” (myös alkupaukkujen yli),joten kirjassa on syytä epäillä suhtaudut- tavan rivien välistä yhtä kielteisesti aitoon emergenssiin eli luonnonla- kien kehitykseen kuin Kari Enqvistin yksinkertaisessa energetismissäkin.
Noihin ehdottomiin luonnonlakeihin olisi myös ”sisäänkirjoitettu” kaksi- päisen muodollisen logiikan taustaoletukset: olisi olemassa sellainen (moniulotteisen) olemisen taso, jonka ”pisteissä” mikä tahansa ominaisuus joko täysin olisi tai sellaista ei olisi lainkaan.
Ns. luonnonvakiot kuten valonnopeus tyhjiössä eivät kuitenkaan olisi perustavimpia luonnonlakeja, vaan ne olisivat ”versumivakioita”, jotka muuttuvat enemmän tai vähemmän joka ”poksahduksessa”, joiden tuloksena olevat versumit eri vakioineen eivät ”kommunikoisi” keskenään ainakaan tavallisilla versumiensisäisillä fysiikan laeilla.
Mahdollisuuden ja todellisuuden dialektiikka teoksesta puuttuu ko- konaan, josta seuraa, kun on kysymys todennäköisyyslaeista, että jokin tämän hetken todella toteutuva ”ratkaisu” (tapaus) muka vaikuttaisi myös ”ajassa taaksepäin” (versumissa) siihen, miten sen ”rakennuspali- kat” joskus menneisyydessä ”todella ovat olleet”, eli tämä puoli EI OLISI LUONTEELTAAN PELKÄSTÄÄN TIEDOLLISTA, että tuosta asiasta vain saataisiin uusi tieto. Tämä käsitys on hienossa sopusoinnussa ”Wheele- rin madonreikien” ja ”aikamatkailun” kanssa, mutta jyrkässä ristiriidassa objektiivisen emergenssin kanssa.
Todellisuudessa mahdollisten eli virtuaalisten hiukkasten ei tarvitse olla samanlaisia kuin aktuaalisten hiukkasten,vaikka ne muuttuvat sel- laisiksi sopivien edellytysten vallitessa, ja vaikka niistä ehkä saadaankin fysikaalista tietoa vain niiden muuttumisten kautta aktuaalisiksi hiukkasiksi.
Ainoa mikä siinä ykskantaan kumotaan on ”älykäs luominen”: sellaista ei voi olla, eikä myöskään ”tarvita”.
En vaihda silti dialektisesta enkä muusta emergentistä materialismista tähän teoriaan: joutuessani valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta, jossa toisessa perustavimmat luonnonlait ovat ehdottoman muuttumatto- mia, mutta MENNEISYYS voi vielä tänäänkin ”todella muuttua” kau- aksikin ajassa taaksepäin (”malliriippuvaisessa realismissa”),ja toises- sa taas menneisyys on täysin lukkoonlyöty (determinismin periaate) ja objektiivisesti ”se, mikä se on”, mutta LUONNONLAITKIN EVOLUOI- TUVAT (emergentissä kuten dialektisessa materialismissa) valitsen ilman muuta ja epäröimättä jälkimmäisen!
Nyt mahdollisesti löytymässä oleva Higgsin bosoni tai sen kaltainen (yksi tai jopa useampi) entuudestaan tuntematon hiukkanen sopii olio- teoriaan ja siten emergenttiin materialismiin hyvin. Tähän Hawkingin ideaan gravitaation ja energi/an/oiden keskinäissuhteista se varmaan tuo lisävaloa, kun päästään tarkempiin ja halvempiin lisätutkimuksiin energia-alueella, joka nyt tiedetään tarkoin.
Higgsin bosonihan sellaisenaan nykyisellään ei selitä gravitaatiota eikä raskasta massaa, vaan pelkästään hitaan massan (ellei sitten ole suorastaan jollakin tavalla ”positiivinen ja negatiivinen Higgsin bosoni”, joista toinen selittäisi massaa ja toinen gravitaatiota… Sitten ne ainakin olisivat aina varmasti ”tasapainossa”, kuten Hawking olettaa niiden kokonaisuutena aina olevan…
Lenin oikaisi mestarillisesti v. 1908 materialistisen filosofian pohjalta Ranskan Tiedeakatemian puheenjohtajaa Henri Poincaréta, joka oli itsenäisesti johtanut huomattavan osan erityisen suhteellisuuteorian matematiikkaa Hendrick Lorentzin muunnoksen ja Michelson-Morleyn valonnopeushavaintojen perusteella tämän teorianmuodostuksessa olevasta virheestä. Suotta jauhaa enqvistit filosofian olevan ”turhan- päiväistä”, kun eivät itse osaa sitä! Materialismi ja empiriokritisismi:
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/372461
H.R. McMaster on menestynyt Irakin sotien veteraani, joka pitää Venäjää epäilyttävänä vihollismaana.
Uusi neuvonantaja on arvostettu sotilas ja Irakin-sotien veteraani aina 1990-luvun alusta asti.
Hänet tunnetaan suorapuheisena ihmisenä, kyseenalaistajana ja henkilönä, joka uskaltaa haastaa myös esimiestensä näkökannat, amerikkalaismedia luonnehtii.
Tämä luonteenpiirre on kiinnostava, sillä presidentti Donald Trump on tunnetusti herkkä arvostelulle.
Vastaan sanominen, oma ajattelu ja suora suu veivät häneltä kaksi kertaa ylennyksen kenraaliksi.
Mikään jääräpäinen inttäjä hän ei lehtitietojen mukaan kuitenkaan ole: The New York Times luonnehtii häntä pikemminkin älykkääksi, kohteliaaksi ja huumorintajuiseksi.
McMaster on politiikassa kokematon, eikä hänellä tiedetä olevan kytkentöjä Trumpin lähipiiriin eikä vaalikampanjaan, lehti kertoo. Valkoisessa talossa hän joutuu taistelemaan Trumpin korvista presidentin päästrategin Stephen Bannonin kanssa.
Hän ei juuri tunne puolustusvoimien päämajaa Pentagonia, The Washington Post kertoo.
Venäjään uusi neuvonantaja suhtautuu epäluuloisesti: Venäjä on uhka ja Yhdysvaltain vihollinen. Hänen edeltäjänsä Flynnin lähestymistapa oli kutakuinkin päinvastainen: hän joutui eroamaan siksi, että hänen epäiltiin neuvotelleen Venäjän kanssa pakotteiden purkamisesta.
Irania kohtaan McMaster on vähintään yhtä epäluuloinen, arvelee tutkija Peter Feaver The Washinton Postissa.
Samassa lehdessä McMasterin hyvin tunteva sotilaskollega huomauttaa Trumpin saavan neuvonantajan, joka tietää, mitä sotaan lähtö ja sodan pitkittyminen merkitsee.
Hän on nimittäin kirjoittanut 1996 tunnetun, kuuluisan kirjan Vietnamin sodasta:
Dereliction of duty on sotaoikeydellinen termi, joka tarkoittaa velvollisuuden kuten käskyn tai pysyväismääräysten tietoista nodattamattatta jättämistä tai harkittua ”väärinymmärtämistä.
Dereliction of Duty: Lyndon Johnson, Robert McNamara, The Joint Chiefs of Staff, and the Lies that Led to Vietnam
 |
|
| Author | H. R. McMaster |
|---|---|
| Country | United States |
| Language | English |
| Subject | Vietnam War |
| Publisher | Harper Perennial |
|
Publication date
|
September 2, 1997 |
| Media type | Print (Hardcover) |
| Pages | 352 |
| ISBN | 0060187956 |
THE SCOTTISH ENLIGHTENMENT AND THE AMERICAN FOUNDING
Writing to Thomas Jefferson from his modest residence in Quincy, Massachusetts, John Adams begins what will be an interesting philosophical colloquy with these lines:
Montezillo Febraary 21st 1820
Dear Sir, Was you ever acquainted with Dugald Stuart?… I have a prejudice against what they call Metaphysicks because they pretend to fathom deeper than the human line extends. I know not very well what e’er the to metaphusica of Aristotle means, but I can form some idea of Investigations into the human mind, and I think Dugald in his Elements of the Philosophy of the human mind has searched deeper and reasoned more correctly than Aristotle, Des Cartes, Locke, Berkeley, Hume, Condillac and even Reid.’
The year is 1820. Adams and Jefferson, no longer in the pitch of political battle, have turned their attention to a wide range of intellectual matters and have begun yet another reflection on the assumptions and implications associated with the American Revolution. Within this context, there is nothing unusual about the two greatest leaders of American political sensibilities citing Reid and Stewart and even giving Reid pride of place in a list that includes Descartes, Locke, and Hume. By 1820 the debt of the Founders to Scottish moral and mental philosophy was widely acknowledged and repaid chiefly in the currency of admiration and discipleship. No brief essay can reach the range and contours of the debt. Rather, some illustrations and an assortment of not very well integratedfacts might serve as guide and reminder.
There is, of course, no decisive point of origin with inquiries of this sort. As early as 1560 the First Book of Discipline of the Church of Scotland had declared that miracles had run their course. Now put on notice, the Christian must make his own way and this chiefly through diligence and, yes, systematic education. The resulting model of Scottish education, with its distinctively ”humanistic Calvinism,” was widely adopted in American colonies and then in the States of the Union. At the time ofthe American Civil War (1861), there were 207 colleges and universities, of which 49 had been founded by Presbyterians.^ The influence of this educational mission was diffuse and powerful, all the more so given the relative absence of credible alternatives. It was common for American faculties to appoint Scottish tutors or those educated in Scotland. At William and Mary, for example, Jefferson was introduced to the works of his greatest heroes — Locke, Bacon, and Newton — by William Small, a graduate of Marichal College, Aberdeen. Small returned to England in 1764 and was a central figure in that Lunar Society whose members included James Watt, Josiah Wedgwood, Erasmus Darwin, and Joseph Priestley. It is difficult to exaggerate Small’s influence on young Thomas Jefferson who would write this about his teacher:
Dr. Small was … to me as a father. To his enlightened and affectionate guidance of my studies while at college, I am indebted for everything…. He procured for me the patronage of Mr. Wythe, and both of them, the attention of Governor Faquier…. [A]t their frequent dinners with the governor…. I have heard more good sense, more rational and philosophical conversation than all my life besides.^3
Perhaps it is worth noting also that Small’s own education at Marichal College was chiefly in the hands of William Duncan who, as a student there himself, studied Classics fi-om Reid’s own tutor,Dr. Blackwell. Duncan became well known for his fine translations of Cicero and of Caesar’s Commentaries. (I ignore here the question of whether Duncan’s text in Logic had any influence on Jefferson’s draft ofthe Declaration of Independence) To speak ofthe influence ofthe Scottish Enlightenment on education in America is at once to speak of Princeton whose legendary Scottish president, John Witherspoon (1723-1794), would become a signer ofthe Declaration of Independence. He not only presided over Princeton, he was an active and energetic teacher who personally instructed entire graduating classes. His students included the fiiture President of the United States, James Madison, as well as nine cabinet officers, twenty-one senators, thirty-nine members of the House of Representatives, a dozen State governors, five ofthe fifty-five delegates to the 1787 Constitutional Convention, and three Justices ofthe U.S. Supreme Court.
Witherspoon was a graduate of Edinburgh University, later awarded an honorary Doctorate from St Andrews in 1764. Within the Church of Scotland, he had already made a name for himself as a leader of the so-called ”Popular Party,” the party of conservative evangelicals. Thus, long before he would come to take so significant a part in the American cause, he had a clear conception of the need to protect religion from the reach of govemment, but not fi-om the reach of reason. As a teacher and educational reformer, he broadened and deepened the traditional curriculum, introduced new and daring philosophical ideas, enlarged and diversified the library holdings, and acquired fine apparatus for scientific studies. Known to be a graceful and eloquent speaker, he was possessed of a useful sense of humour as well. An insomniac given to post-prandial dozing, he failed to have the legislature of New Jersey move its meetings to an earlier hour. Apologizing in advance for the naps he knew he would be taking, he informed the assembly thus:
There are two kinds of speaking that are very interesting . . . perfect sense and perfect nonsense. When there is speaking in either of these ways I shall engage to be all attention. But when there is speaking, as there often is, halfway between sense and nonsense, you must bear with me if I fall asleep.^4
Witherspoon’s pivotal role was not limited to his innovations and influence as an educator, but extended directly to the political arena at the very moment when independence was to be established. The day was July 4, the year 1776, and the venue what came to be called ”Independence Hall,” Philadelphia. On the table was the Declaration of Independence, adopted two days earlier but now in a chamber rather chilled and hushed by forebodings. Rising to the occasion, Witherspoon proclaimed that:
There is a tide in the affairs of men, a nick of time. We perceive it now before us. To hesitate is to consent to our own slavery. That noble instrument upon your table, which ensures immortality to its author, should be subscribed this very morning by every pen in this house. He that will not respond to its accents and strain every nerve to carry into effect is provisions is unworthy the name freeman. For my own part, of property I have some, of reputation more. That reputation is staked, that property pledged, on the issue of this context; and although these gray hairs must soon descend into the sepulchre, I would infinitely rather that they descend thither by the hand of the executioner than desert at this crisis the sacred cause of my country.^
Witherspoon’s emigration from Scotland was initially postponed as a result of his wife’s fear of travel and relocation, especially to a world she judged to be barbarous. It may be said that her resistance was overcome in part by the insistent urging of a young American studying medicine at Edinburgh at the time, viz., Benjamin Rush (1746-1813).
Rush had graduated from the then College of New Jersey in 1760 when a mere fifteen years old. After a medical apprenticeship in Philadelphia, he went on for formal medical education at Edinburgh in 1766, there studying with Joseph Black and John Gregory and becoming both a disciple and good friend of William Cullen. Cullen’s friendships and collegial associations included Adam Smith, David Hume, and Cullen’s own patron. Lord Kames. Rush was not the only American to be inftuenced by Cullen’s empirical approach to medicine and science, for there was even a more famous disciple at a distance — Benjamin Franklin.
Rush’s other teacher, John Gregory was Thomas Reid’s cousin, a member of Reid’s ”Wise Club” and a bearer of that Scottish Common Sense philosophy for which Reid had recently and justly become famous. The question often asked is whether Thomas Paine’s best-selling pamphlet. Common Sense, was at all indebted to Reid. It is sufficient to note that it was Benjamin Rush who actually gave the title to Paine, though Rush would not be entirely supportive of the contents.* There is no doubt but that Rush’s achievements as a reformer in medicine were deeply grounded in the studies and relationships at Edinburgh. He would come to be hailed as the ”Father of American Psychiatry” by the American Psychiatric Association. His writing on psychological disorders, their medical and contextual determinants, closely track Cullen’s celebrated Nosology. nHe was founder of Philadelphia’s Dispensary for the Poor, the founder of Dickenson College, and the author of the first textbook in psychiatry written in the new world: Medical Inquiries and Observations upon the Diseases of the Mind (1812). His avid and relentless efforts in behalf of the abolition of slavery also were fortified during the Edinburgh years. Needless to say, opposition to slavery required no colonial importation of ideas, for the institution was judged repugnant by a number of home-grown luminaries. But Rush’s scientific and philosophical cast of mind was well served by the Scottish systematic approach to moral issues. Infiuential within this genre was Francis Hutcheson’s A System of Moral Philosophy (1755), which gave fijil expression to Grotius and Puffendorf as Natural Law theorists and which rendered logically and morally incoherent an institution of slavery within any context otherwise supportive of human rights.
Less well known now than Hutcheson’s writing but perhaps at least as influential in the second half of the eighteenth century was David Fordyce’s The Elements of Moral Philosophy. The work was published posthumously in 1754. Fordyce (1711-1751) was yet another remarkable Aberdonian, having died at sea several years earlier. Thus, he did not live to take satisfaction in the importance that would be attached to this work in the Colonies. It was an immediate fixture in the Harvard curriculum and soon a preferred text throughout colonial higher education. In Book II, Chapter IV of that work the author calmly traces the relationship between master and servant to that ”natural course of human affairs” which episodically finds opulence and poverty creating class distinctions. But reciprocity is the rule of reason in such affairs, such that persons of privilege require the labor of those who, owing to poverty, need such work. Speaking of the servant, Fordyce insists that.
By the voluntary Servitude to which he subjects himself, he forfeits no Rights but such as are necessarily included in that Servitude. .The offspring of such Servants have a Right to that liberty which neither they, nor their Parents, have forfeited [emphasis in original].” Clearly, slavery as such is understood as the corruption of the natural relationship, the woeful vice of it made by its hereditary extension. Later in the work, Fordyce, considering the terms of civil society and political authority, offers a judgment that could not help but give principle to colonial enthusiasms: As the People are the Fountain of Power and Authority, the original Seat of Majesty, and Authors of Laws, and the Creators of Officers to execute them; if they shall find the Power they have conferred abused by their Trustees, their Majesty violated by Tyranny, or by Usurpation, their Authority prostituted to support Violence, or screen Corruption, the Laws grown pernicious through Accidents unforeseen . . . then it is their Right, and what is their Right is their Duty, to resume that delegated Power, and call their Trustees to an Account.8
Turning now to matters of law, of delegated authority, and of rights, the name that summons perhaps the greatest attention is James Wilson (1742-1798), bom near St Andrews where he was educated, as well as at Glasgow and Edinburgh. More than the customary space is reserved here for Wilson because in his writing and his thought one is able to locate the rich amalgam of the discipline of law and that Scottish Common Sense philosophy committed to a naturalistic, no-nonsense empiricism resistant to linguistic sources of confusion and idle invention. The space devoted to Wilson, then, is earned by his pivotal role at the Founding, hut also hy his exemplification of the broader influences under consideration here. All this comes into focus in a truly pivotal case (vide infra) decided by the first U.S. Supreme Court with Wilson giving the most disceming of the opinions. Ambitious and adventurous, Wilson emigrated to the Colonies in 1766 tuming to the study of law under John Dickenson of Philadelphia. He thereafter established a successful law practice and readily entered into the revolutionary political climate of the time. A pamphlet of his composed in 1774 gave him intemational celebrity. Titled Considerations on the Nature and Extent of the Legislative Authority of the British Parliament, the work included the uncompromising claim that ”all men are by nature equal and free.” Though his life would prove to he a checkered one, Wilson was second only to James Madison himself in exercising control and rallying consensus in the Constitutional Convention of 1787. It is probably the case that his speech of October 6, 1787, urging the ratification of the Constitution, was more widely read and perhaps even more successful in its aims than The Federalist papers.’ Two years later, George Washington appointed James Wilson to the first U.S. Supreme Court where he served as Associate Justice.
In his capacity as Supreme Court justice, Wilson both shapes and sheds light on the emerging jurisprudence of the new nation. It is useful to consider one of the major cases settled by the Court in Wilson’s time, and the grounds which Wilson himself took to bedispositive. It is a well known case in U.S. Constitutional history, for it addressed the significant question of the immunity of individual States to actions brought against them by citizens. The case is Chisolm v Georgia, settle in 1793.’° In this action, the State of Georgia claimed sovereignty, and thus immunity to actions brought against it in a Federal court.
The terms of the dispute were novel, raising the question of whether a State could be sued by the resident of another State. Alexander Chisolm was a citizen of South Carolina and executor of the estate of one Robert Farquahar. The latter had sold uniforms to Georgia for its Revolutionary War effort but had not heen compensated. The Continental Congress, fore-runner of the new U.S. Congress, had established each State as sovereign and thus immune to actions arising in another jurisdiction. Even more than John Jay, Wilson understood the gravamen of the State’s claim, noting that, stretched to the limit of its tether, the claim could be reduced to a question, ”no less radical than . .. do the people of the United States form a NATION?” Wilson’s analysis of the issues is shaip but truncated, erudite and somewhat digressive, hut relentless in the logic of constitutionalism itself Before considering the main points he establishes with clarity and authority, it is of interest to identify the principal source of his broad philosophical perspective. His own words leave no doubt:
I am, first, to examine this question by the principles of general jurisprudence. What I shall say upon this head, I introduce by the observation of an original and profound writer, who, in the philosophy of mind, and all the sciences attendant on this prime one, has formed an area not less remarkable, and far more illustrious, than that formed by the justly celebrated Bacon, in another science, not prosecuted with less ability, but less dignified as to its object; I mean the philosophy of matter. Dr. Reid, in his excellent enquiry into the human mind, on the principles of common sense, speaking of the skeptical and illiberal philosophy, which under bold, but false, pretentions … [prevailing] in many parts of Europe before he wrote, makes the following judicious remark: ’The language of philosophers, with regard to the original faculties of the mind, is so adapted to the prevailing system, that it cannot fit any other; like a coat that fits the man for whom it was made, and shews him to advantage, which yet will fit very awkward upon one of a different make, although as handsome and well proportioned. It is hardly possible to make any innovation in our philosophy concerning the mind and its operations, without using new words and phrases, or giving a different meaning to those that are received.” 11
As he dissects the argument advanced by the State of Georgia, Wilson pauses to make the utterly ”Reidian” distinction between natural and artificial terms, the former referring to entities having real existence, the latter to abstract entities of uncertain ontology.’^ Thus, ”To the Constitution of the United States the term SOVEREIGN, is totally unknown.”
If issues such as that brought before the Court are to be settled, the terms on which they depend must be understood. In the extant case, the relevant terms are ’State’ and ’Sovereign’, and the nub of the issue is to be found at the point of origin of each. As for the State, says Wilson:
States and Governments were made for man; and, at the same time, how true it is, that his creatures and servants have first deceived, next vilised, and, at last oppressed their master and maker. MAN, fearfully and wonderfully made, is the workmanship of his all perfect CREATOR: A State; useful and valuable as the contrivance is, is the inferior contrivance of man; and from his native dignity derives all its acquired importance.
As to the actual nature of the State, James Wilson’s definition might well serve as a dictionary entry.
By a State I mean, a complete body of free persons united together for their common benefit, to enjoy peaceably what is their own, and to do justice to others. It is an artificial person. It has its affairs and its interests: It has its rules: It has its rights: And it has its obligations. It may acquire property distinct from that of its members: It may incur debts to be discharged out of the public stock, not out of the private fortunes of individuals. It may be bound by contracts; and for damages arising from the breach of those contracts. In all our contemplations, however, concerning this feigned and artificial person, we should never forget, that, in truth and nature, those, who think and speak, and act, are men. One begins now to follow the arc of the argument. Georgia is an artificial person, hut it exists in virtue of the actual persons constituting the State. If one citizen of Georgia can bring an action against another, then presumably one citizen of Georgia might bring an action against two citizens — or all citizens; that is, an action against Georgia. Next, Wilson addresses the more basic question of the grounds on which any citizen would resolve to settle disputes in such a way and concludes: The only reason, I believe, why a free man is bound by human laws, is, that he binds himself. Upon the same principles, upon which he becomes bound by the laws, he becomes amenable to the Courts of Justice which are formed and authorized by those laws. If one free man, an original sovereign, may do all this; why may not an aggregate of free men, a collection of original sovereigns, do this likewise? If the dignity of each singly is undiminished; the dignity of all jointly must be unimpaired. Thus understood, the State is an artificial party to agreements but bound in just the way the collective of actual persons are, for the State is just such a collective. And, in the event the State dishonestly violates the terms of an agreement, it scarcely has as a defense the arrogant claim that, in such matters, it is sovereign] The claim itself would call for authentication and close examination of the sources of the sovereignty. As Wilson notes, in other contexts the term has a correlative — that of Subject; the Sovereign has sovereignty over subjects. But the U.S. Constitution reserves no such category. It refers to citizens of the United States. As Georgia can have no sovereignty over those comprising the State of Georgia, it can have no sovereignty over citizens of another state.
Reaching the heart of the matter, James Wilson goes on to sketch the medieval sources of regal prerogatives, this history having no place within the New World. He summarizes Blackstone’s rather inventive argument for the superiority of the Crown to any jurisdiction beyond itself, an argument agreeable to what Wilson calls ”systematic despotism.” Then, with an acute and prescient comprehension, Wilson identifies two radically different conceptions of the rule of law. Blackstone is defender of one of these; that which decades later would be called the command theory of law and serve as the linchpin of Legal Positivism. Against this, Wilson cites,
… another principle, very different in its nature and operations [forming] in my judgment, the basis of sound and genuine jurisprudence; laws derived from the pure source of equality and justice must be founded on the CONSENT of those, whose obedience they require. The Sovereign, when traced to his source, must be found in the man (emphasis added).
Traced to his source, the sovereign is found in the man.
From this point onward, Wilson has little difficulty conveying the grounds on which the claims of Georgia are simply based on a mistake at once historical and conceptual. It was actual persons who consented to be governed by those constitutional principles that required ratification. They had seen fit to form a union under these principles. It was, then, by way of their consent that Georgia itself would exist as a State. The Constitution introduces to readers the body to which it owes its authority. It names the body: ”The PEOPLE ofthe United States.” These citizens of the original thirteen, ”in order to form a more perfect union,” established the Constitution.Wilson concludes, ”By that Constitution Legislative power is vested. Executive power is vested. Judicial power is vested.”
Returning now to John Adams’s question to Jefferson — whether Jefferson knows Dugald Stewart — Jefferson’s answer on March 14, 1820 is revealing:
Dear Sir, A continuation of poor health makes me an irregular correspondent. … It was after you left Europe that Dugald Stuart. .. and L[o]rd Dare . . . came to Paris … Stuart is a great man, and among the most honest living … I consider him and Tracy as the ablest Metaphysicians living; by which I mean Investigators of the thinking faculty of man. Stuart seems to have given it’s natural history, fi’om facts and observations; Tracy it’s modes of action and education, which he calls Logic and Ideology; and Cabanis, in his Physique et Morale de l’homme, has investigated anatomically, and most in-geniously, the particular organs in thehuman structure which may most probably exercise that faculty.! 3
On the other side, the side which Adams and many other leaders of thought found sensible and practical, there was the Reidian philosophy, faithful to the science of Newton but judging that science toproceed not from theory but from observation; a science not of causes but of laws and principles. It was by way of this influence, the diffuse influence of Scottish thought, including the useful if often irksome skepticism of Hume, that the Founders resisted metaphysical extremes and the extremes of action they often encourage. This same influence protected the colonia consumer from most of the products still minted in Europe’s frippery shops. A balance was sought and even found between the speculative and the practical, between lofty and sincerely held principles and the dangerous business of genuine self-govemance. No one figure among the Founders established a perfect balance within his own judgments, but as a collective, willingly or grudgingly accessible to the refinements and chastenings of close intellectual combat, the Founders produced something remarkable and original: A means by which a ”fallen creature” might set about to achieve decent ends with the aid of a govemment designed intentionally to hold at bay its several powerftil branches.
Jussi Halla-aho on ilmoittanut, että oma ehdokas pressanvaaleihin tulee, mutta panttaa tietoa kuka hän on. Kentällä käy kova kuhina kahden ehdokasehdokkaan nimen ympärillä. Itse Halla-aho vai puolueen varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari?
Kummallakin on puolensa. Molemmat ovat hyviä esiintyjiä hieman eri tavalla. Pressanvaalikampanja tarjoaa hyvät mahdollisuudet saada puolueen sanomaa perille kansan keskuuteen. Sitä taustaa vasten ajateltuna puolueen puheenjohtaja Halla-aho olisi parempi vaihtoehto ehdokkaaksi. Vaalikampanjassa ja erikoisesti tv- väittelyissä taas Huhtasaari voisi pärjätä paremmin, kuin Halla-aho.
Kun on melko varmaa, että kummastakaan ei tule Suomen seuraavaa presidenttiä on oman ehdokkaan oleminen tärkeää puolueen sanoman saattamiseksi kansan tietoon. Se on sitä nyt siksi, että EU:ssa on menossa kova vääntö syvenevän integraation puolesta ja sitä vastaan. Maahanmuutto on myös tullut siihen vaiheeseen, että oppirahat on maksettu ja jotain olisi pitänyt oppia siitä, miten maahanmuutto tulisi järjestää, kun Eurooppaan pyrkii kaiken aikaa miljoonia paremman elämän toivossa.
Kuten tunnettua Perussuomalaiset ovat nyt uuden johdon astuttua remmiin valmiit yhä selvemmin taistelemaan EU:n liittovaltioistumista ja hallitsematonta maahanmuuttoa vastaan.
Kun ruutukasvot ja ääni ovat tänään avainasemassa poliitista menestystä mitattaessa, niin paras Perussuomalaisten ehdokas pressavaalikampanjassa on paras ruutukasvo.
Perustuslakivaliokuinnan puiheenjohtaja Johannes Koskinen on laki- puoskari, joka nostaa Iltalehdessä 17.7. ”laillisuuden ylimmäiseksi kri- teeriksi” lakkautus putkessa Euroopan Neuvoston, maailmanhistorian pöyristyttävimmän kansakuntienhävittämissotapropagandistin, ”ihmisoikeussopimuksen” JOKA EI OLE SUINKAAN SAMA KUIN YK:N YLEISMAAILMALLINEN IHMISOIKEUKSIEN JULISTUS!
Lakimiehen pitäisi ensinnäkin tietää, ETTEIVÄT SOPIMUKSET OLE LAKIEN YLLÄPUOLELLA, vaan niiden pitää olla lakien mukaisia OLLAKSEEN SOPIMUKSIA LAINKAAN!
Hän toteaa koskien Räsäsen ja erityisen Kontulan linjavetoja koskien Iltiksen mukaan:
– Hyvin vaikeata on kuitenkin hyväksyä, että lainsäätäjä asettaa itsensä lain yläpuolelle. varsinkaan Suomen kaltaisessa maassa, jossa lakeja säädettäessä vaaditaan, jossa lakeja säädettäessä vaaditaan, ettei niiden soveltaminen voi rikkoa kansainvälisiä ihmisoikeuksia vastaan.
Perustuslsakivaliokunnan päätehtävänä on on antaa lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä’ suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeusSOPIMUKSIIIN.
Euroopan Norsunraatoneuvoston päätökset ja ”sopimukset” EIVÄT PAINA PASKAAKAAN YLEISMAAILMALLISESSA OIKEUDESSA, eivätkä edes EU:N PÄÄTÖKSET ole kansainvälisen lain voimaisia! Yleismaailmallinen YK-laki ei tunne ainakaan toistaiseksi EU:ta YK-organisaationa, EIKÄ TOIVOTTAVASTI TULE KOSKAAN TUNTE- MAANKAAN. (Tämä vaikuttaa mm. siihen, että EU:lla ei ole mitään oikeutta aseellisesti estää estää jäsenmaista eroamasta EU:sta!)
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/euroopan-ihmisoikeustuom…
Keskustelua:
Sitsimies kommentoi_ 18. heinäkuu 2013 09:39
Ristolle, öh: Spammirolle, tyypillinen. Tuohduksissaan blogisti lienee unohtanut, että Euroopan neuvostolla ja Euroopan ihmisoikeustuomio- istuimella ( joihin molempiin kuuluu 47 jäsentä ) ei ole mitään, siis absoluuttisesti mitään, tekemistä Euroopan unionin kanssa.
Euroopan neuvostoon kuuluminen on aiheuttanut muun muassa sen, että mahdollisista luovutussopimuksista riippumatta esimerkiksi Venäjä ei enää palauta Yhdysvaltoihin tai Valko-Venäjällekään ketään, joka olisi vaarassa saada kuolemanrangaistuksen.
Spammiro Botti kommentoi_ 18. heinäkuu 2013 19:54
Jari-Pekka Vuorela kommentoi: ” Spammirolle, tyypillinen. Tuohduksis- saan blogisti lienee unohtanut, että Euroopan neuvostolla ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella ( joihin molempiin kuuluu 47 jäsentä ) ei ole mitään, siis absoluuttisesti mitään, tekemistä Euroopan unionin kanssa. ”
.
En ole väittänyt, että noilla olisi organisatorista juridista yhteyttä. Ne kuitenkin ovat molemmat kylmän sodan kummituksia ja molemmat yrittävät tunkea kaikkia edustavan ja demokraattisen YK:n reviirille ”kansainvälisinä lainsäätäjinä”. EN ehti välillä jopa nukahtaa koomaan, kun EU samaan aikaan alkoi levitä, mutta eräs umpituntematon EN-valtuutettu ”seksipoliitikko” Tarja Halonen herätti sen tilapäisesti kuolleista (tekemään maailmanhistorian pöyristyttävintä ja valheellista sotapropagandaa, jollaisen mm. Goebbels oli Saksassa kieltänyt vääriin ”tuloksiin” johtavana!).
.
Fasistit ajavat EN:n kautta EU:lle ”päätöksiä” (mm. asioista jotka eivät lainkaan ole poliitikkojen ”päätettävissä”!)
.
” Euroopan neuvostoon kuuluminen on aiheuttanut muun muassa sen, että mahdollisista luovutussopimuksista riippumatta esimerkiksi Venäjä ei enää palauta Yhdysvaltoihin tai Valko-Venäjällekään ketään, joka olisi vaarassa saada kuolemanrangaistuksen. ”
.
Tuohon ei tarvita EN:a, vaan samoin voi tehdä YK:n Peruskirjan ja Yleis-maailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen perusteella, kuten ainakin Ranska tekeekin. Venäjä on vetäytynyt EN:n ja EIT:n toiminnasta ja venäläiset organisaatiot, mm. ”Putin-nuoret” ovat ilmoittaneet, aiheellisesti, pitävänsä varsinkin suomalaista ”norsunraatotuomari” Päivi Hirve(l)ää natsina.
Tuota ”kuviota” perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja rallattelee. Ei ole ihme, että tanneristifasistinen SDP on hurjassa laskuputkessa, kun ihmisten tieteellinen sivistyneisyys kuitenkin hiljalleen kohoaa, ja noita kieliäkin laajasti osataan, netistä näkee asiat myös oikein, kun vain katsoo oikeista paikoista.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/helvetin-eu-h-vylt-on-katkaistu-h-nt
Kautta EU:n ollaan nyt säätämässä massiivista propaganda ja sensuurilakia. Katsokaa mietintö linkistä.
http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-%2F%2FEP%2F%2…
MIETINTÖ
|
|
|||||||||||||
| 14. lokakuuta 2016 | |||||||||||||
|
|||||||||||||
| EU:n strategisesta viestinnästä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi
(2016/2030(INI)) |
|||||||||||||
|
|||||||||||||
 |
|||||||||||||
|
|||||||||||||
http://yle.fi/uutiset/3-9312176
Venäjän presidentti Vladimir Putin suuttui Euroopan parlamentin päätöksestä syyttää muun muassa Kremliä propagandan levittämisestä.
23.11.2016 klo 19:57päivitetty 23.11.2016 klo 21:42
Presidentti Vladimir Putin arvosteli tiistaina iltapäivällä kovasanaisesti Euroopan parlamenttia sen jälkeen, kun parlamentti oli hyväksynyt päätöslauselmassaan huolensa EU-vastaisen propagandan leviämisestä.
Euroopan parlamentti totesi, että ”EU:lla on kasvava tarve vastata väärää ja vääristeltyä tietoa levittäviin kampanjoihin, joiden takana ovat esimerkiksi valtiot, kuten Venäjä, tai valtiosta riippumattomat toimijat, kuten Daesh, Al-Qaida tai muut väkivaltaiset jihadistiterroristiryhmät.”
– Me olemme todistamassa länsimaiden harjoittamaa demokratian häpäisyä, Putin sanoi Moskovassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.
Euroopan parlamentti
useita venäläisiä tiedotusvälineitä, joiden se katsoi syyllistyneen propagandan levittämiseen. Listalla oli mukana esimerkiksi televisiokanava RT.
Parlamentti hyväksyi päätöslauselman äänin 304 puolesta, 179 vastaan ja 208 tyhjää.
https://sputniknews.com/politics/201611221047713957-russia-propagan…
War on ’Propaganda’: EU Accuses Russian Media of What European Media Always Does
Politics
17:08 22.11.2016 (updated 18:46 22.11.2016) Get short URL 131575209 On Monday, it was reported that the European Parliament would consider a draft resolution on the European Union’s strategic communication to counteract propaganda against the bloc by third parties.
The document claims that Russia is allegedly engaged in propaganda against the EU. The authors of the document equate counteracting Russia with resistance to the Daesh terrorist group and call on EU member states to boost financing counterpropaganda projects.
The non-binding draft document says that Moscow is allegedly ”aggressively employing a wide range of tools and instruments” to weaken the EU. Among the main threats to the bloc, the document names Sputnik news agency, channel RT, the Russkiy Mir foundation as well as the Russian Federal Agency for the Commonwealth of Independent States, Compatriots Living Abroad, and International Cultural Cooperation. According to the EU Observer media outlet, the working group on information counteracting Russia may receive 1 million euros ($1.06 million) to pursue this goal. In an interview with Sputnik France, Claude Chollet, president of the Observatory of Journalists and Media Information (OJIM), commented on the initiative. ”We need to look at the author of this resolution to understand how it could even emerge in the European Parliament. It was proposed by lawmaker Anna Elzbieta Fotyga from the reformist and conservative faction, dominated by British conservatives. This is the most liberal and most pro-Atlantic part of the European Parliament,” Chollet said.
However, not all lawmakers endorsed the document, including Spanish lawmaker Javier Couso from the United Left party. He believes that it is unacceptable to equate alleged threats from Russia to those posed by Daesh terrorists.
”So, those who proposed the document are conservative and pro-Atlantic while its opponents are anti-globalists,” Chollet said. ”The author of the resolution should be ashamed for drawing parallels between Russia and Daesh. The former is a state ruled by law while the latter is a terrorist organization. They have absolutely nothing in common. They must not be compared,” Jean-Luc Schaffhauser, an EU lawmaker from Europe of Nations and Freedom political group, told RIA Novosti. Brussels accuses Russian media of propaganda, however, Chollet underscored that propaganda is what many European media outlets do, provide unreliable analytical information and twist facts and numbers. ”They [European media outlets] are always wrong. They were wrong about Brexit, Trump and Fillon. Why are they wrong? The reason is they ignore reality and the voice of the people. They don’t see what they don’t want to see,” he said.
EU Seeks to Make European Citizens Aware of ’Sneaky’ Russian Propaganda
https://sputniknews.com/europe/201611211047683889-eu-sneaky-russian…
***
Sellainen palkinto on voimassa, vaikka puolue romahtaa alta.
http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241323-pelastakaa-pankinjohtaja-soini
”
Pelastakaa pankinjohtaja Soini!?
Ulkoministeri Timo Soini (ent. perussuomalainen, ent. Uusi Vaihtoehto, ent. Sininen tulevaisuus ja nykyinen Sininen ryhmä) kuittasi 14.8. 2018 vihjailut siirtymisestään Brysseliin EU-tehtäviin paikkaansa pitämättöminä.
Hän sanoi eduskuntaryhmänsä kesäkokouksen alla, että lehdistön ei kannata monistaa kaiken maailman agenttitarinoita. Kuulemani lähteet olivat Soinin mukaan siis väärässä.
Pahoittelen herra Soinille aiheuttamaani mielipahaa.
On hienoa, että Soini antoi näin kattavan ja selvän vastauksen – ilman perusteluja.
Me kaikki tietenkin luotamme miehen sanaan ja toteamme, että lähteiden mainitsemat – jo kuukauden ajan puhutut järjestelyt – eivät pidä paikkaansa. Hän ei kuitenkaan vastannut odottaako häntä kesällä 2018 hillomeri. Siitä hän ei puhunut mitään.
Mikäli kuitenkin tässä kävisi kuten Jyrki Kataisen tapauksessa (tai kuten Soini ounasteli vuonna 2013 – https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/60849-timo-soini-islle-katainen-lahtee-brysseliin) niin laitan tähän vain muutaman rivin pohdiskeluja.
Ihan vain historiankirjoitusta varten. Siitä mitä lähteiden mukaan meni ja miten mahdollisesti tässä oikein kävi.
Kyse on siis hypoteettisesta skenaariosta, jossa oletetaan, että nämä huhut lähdöstä Lontooseen – hillomereen – ovat totta.
Tässä mahdollisessa skenaariossa on kolme tärkeää askelta: 1) Koskisen paluu ja uuden pankinjohtajan nimitys – kuka suomalainen siihen nimitetään jos nimitetään 2) tarjous Soinille, josta ei voinut kieltäytyä 3) kesäkuun kriisi, joka sotki tämän tilanteen.
1.Johannes Koskisen ”sotakassa” täynnä – kesällä 2018 aika tulla takaisin Suomeen
Johannes Koskinen nimitettiin vuonna 2015 kahdeksi vuodeksi EBRD:n pankinjohtajaksi Suomen, Norjan ja Latvian edustajana (EBRD – European Bank for Reconstruction and Development) Hänen toimikautensa on kolmivuotinen. Se siis loppuu vuonna 2018. Virka oli alun perin kaksivuotinen mutta toukokuussa 2015 päätettiin johtokunnan uudistuksesta, jonka mukaan kausi olisi kolmivuotinen.
Sen jälkeen Koskinen palaa Suomeen. On todennäköistä, että edessä voivat olla uudet haasteet vuoden 2019 vaaleissa. ”Sotakassa” vaaleja varten on täynnä ja tulevan hallituksen ministeripaikka häämöttää.
Se, kuka tähän paikalle nimitetään, riippuu tietenkin ”Board of Governor” nimisestä toimielimestä, jossa jokaisesta maasta on oma edustajansa. Suomen edustaja tässä elimessä on nyt Petteri Orpo. Suomen pääoma sijoitus pankille on 375,180 (Capital subscription € 000). Orpon varamiehenä toimii Markku Keinänen.
Tässä on virallinen selitys tämän elimen toiminnasta:
“Each shareholder is represented individually on the Board of Governors of the EBRD which has overall authority over the Bank. The Board of Governors has delegated the exercise of most of its powers to the Board of Directors. However, it remains solely responsible for determining membership to the Bank, changes in capital stock, appointment of Directors and the President of the Bank and decisions around financial statements and determining reserves and allocation of profits…”
Koskisen paluu on selvä ja kysymys kuuluukin: kenelle tämä paikka avautuu kesällä 2018 kyseisessä pankissa?
Stubb on jo Luxemburgissa investointipankissa (EIB) joten kokoomus ei voi saada sitä. Jos virka annetaan Soinille, on Kepulla silloin ”yksi paikka auki” – tässä tilanteessa se olisi auki jäävä ulkoministerin paikka.
Kyseessä on klassinen lehmänkauppa – nurkantakana sumplailu. ”Mulle-sulle, mulle-sulle”. Juuri se mitä poliittisessa elämässä pidetään viheliäisimpänä moraalisena mämminä.
2.”Tarjous, josta ei voi kieltäytyä”
Tätä asiaa on ilmeisesti pohdittu pitkään ja hartaasti. Mutta varsinainen toiminta alkoi kevättalvella 2017 – ennen kunnallisvaaleja. Ilmeisesti silloin Soini sai kevättalvella 2017 tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Samalla pankinjohtajan paikasta oli maksettava jonkin hinta.
Epäilemättä hinta liittyi PS puolueen yhteistyöhön ja siihen minkälainen kumppani sen piti olla hallituksessa. Soini siis pääsisi pankinjohtajaksi, PS menettäisi ulkoministerin paikan, joka annettaisiin keskustalle. Hinta oli kova: PS kulkisi tämän jälkeen lähtien isojen kelkassa.
Toinen käytännön ongelma oli PS:n puheenjohtajuus. Siitä oli päästävä eroon. Toisaalta, hallituksen oli pysyttävä kasassa hinnalla millä hyvällä aina vuoteen 2018 kesään saakka.
**
Hanke eteni. Puheenjohtajuus voitiin katsoa selvitetyksi maaliskuussa 2017 kun kuukautta ennen kunnallisvaaleja Soini ilmoitti että ei aio enää pyrkiä ehdolle.
Hinnan maksu toteutui kun PS alkoi likistymään huhtikuussa 2017 kokoomusta ja kepua kaikissa asioissa. Muutos yllätti kentän ja myös kansanedustajat. Näytti siltä, että eduskunnassa oli käynnissä aatteen ”loppuunmyynti-päivät”.
Hyvänä esimerkkinä oli kysymys hallintorekisteristä. Kun sitä oli ennen vastustettu henkeen ja vereen niin huhtikuussa 2017 se hyväksyttiin siltä istumalta. Se oli kokoomukselle suuri voitto. Maaliskuun 2016 lopulla eduskuntaan tuotiin kuitenkin hallituksen esitys arvo-osuusjärjestelmistä. Eduskunta hyväksyi esityksen ja se eteni talousvaliokuntaan. Se jäi tuolloin kuitenkin pöydälle, koska valiokunnan puheenjohtaja Kaj Turunen (ps.) vastusti sitä.
Se oli siis 2016. Ennen tätä mahdollista sopimusta.
Huhtikuussa 2017 Soini johti oman edustajaryhmänsä päättäväisesti entisiä näkemyksiään vastaan ja hallintorekisterilaki hyväksyttiin myöhemmin. Kansanedustajat seurasivat häntä lojaalisti. He uskoivat Soiniin vielä vakaasti.
3. Kesäkuun kriisi – pelastakaa pankinjohtaja Soini!
Perussuomalaisen puolueen kokous Jyväskylässä oli näille suunnitelmille hirveä shokki. Maanjäristys.
Soini ei pääsisi pankinjohtajaksi, jos hän olisi pelkkä kansanedustaja.
Jos HA olisi puheenjohtaja, Soini ei voisi määrätä enää PS:n linjaa hallituksessa. Sopimus menisi rikki.
Pahinta oli, että vaadittiin hallitusohjelman noudattamista.
Hallituksen oli pysyttävä kasassa jos mahdollisesti annetut lupaukset ja pyhät valat pitäisivät. Hän ei voisi olla pankinjohtaja, mikäli puolueen johdossa olisi näin euroskeptinen johtaja. Oli toimittava vääriä äänestystuloksia vastaan.
Puolue hajottaa sisältä ja sieltä oli nostattava tottelevaiset edustajat pois – kuin kissanpennut.
Oli pelastettava pankinjohtaja Soini.
Ongelmana oli vain se, että nämä kissanpennnut eivät tienneet, että se pelastusvene, johon hän johdattaisi omat tottelevaiset uskovaisensa, vuotaisi pahasti ja että Soini hyppäisi pian pois veneestä.
Hänen seuraajansa eivät varmaan tienneet diilistä ja hänen tulevasta turvapaikastaan.
Runollisesti todettuna: kissanpennut oli hukutettava, että tuleva pankinjohtaja saisi elää.
Oli siksi kirjoiteltava blogeja. Oli harhautettava ihmisiä. Oli petettävä myös läheisimmät. Oli tapettava se puolue, jota oli rakennettu 20 vuotta.
Kieli paljastaa
Ihmisen kieli paljastaa. Totuuden ja valheen.
Tässä yhteydessä kannattaa panna merkille ”soini-kielen” merkitys sanalle agenttitarinoita. Tässä esimerkki Soinin vastauksesta, kun häneltä kysyttiin Lännen median uutisoiman jutun siitä, että 20-henkisen Uusi vaihtoehto -ryhmän oli perusteilla.
Tällöin toimittaja kysyi Soinilta seuraavaa:
” Oliko teillä tieto, kun kiistitte Lännen Median artikkelin, että tällainen 20 hengen ryhmä mahdollisesti tulee?– Agenttitarinoita, Soini katsoo yhä. Eli edelleen pidätte niitä agenttitarinoita, ihan oikeasti? – Totta kai…”
Mitä me tästä opimme?
Vielä kerran – olisin iloinen jos 2018 kesällä Soinia ei nimitettäisi pankinjohtajaksi. Se osoittaisi, että hänen sanansa pitää. Että minä olin väärässä yhdessä monia muiden kanssa. Olisi mukava olla väärässä.
Samoin – demokratian uskottavuuden takia olisi hyvä, että Soini mittauttaisi oman ryhmänsä ja itsensä kannatuksen.
Arto Luukkanen
Järvenpää
ps. Muistatteko kun Soini ennen puoluekokousta näyttävästi julisti, että ’hän ei tee niin kuin Juudas joka hirtti itsensä’ ja kansa – minäkin poloinen mukana – uskoin, että hän ei loikkaa omasta puolueestaan. Timo oli kuitenkin oikeassa – tarkasti katsottuna Timo ei tehnyt niin kuin Juudas – hän ei tosiaan mennyt eikä edes kuvaannollisesti hirttänyt itseään. Joten valehtelua ei tapahtunut. Ja nyt on kysymys siitä, mitä tarkoittaa Soinin lyhyt lause ’hän ei ole lähdössä EU:n palvelukseen’ – tarkasti ottaen siis. )) Tämä pankkihan on Lontoossa. Eikä ole EU:n kanssa suoraan sidoksissa. ”
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/v-r-kansantaloustiedett-nl-n-talouden-romahtamisesta
” Kansantaloutta ilman kyyneleitä X – Neuvostotalouden romahdus ja Marx
Miksi Neuvostotalous romahti?
Neuvostotalouden ja sen myötä kommunistihalinnon romahtaminen selitetään populaaristi – ja usein ”virallisemminkin” tulokseksi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välisen asevaruselukilvan häviämisenä. ”
SB: NL:n ei hävinnyt mitään asevarustelukilpaa USA:lle. NL oli kuitenkin jäljessä USA:ta digitaalisessa ATK-tek- niikassa, koska se yritti saada USA:n kanssa aikaan työnjäkoa, jossa USA oli keskittynyt siihen ja NL analogiseen tietojenkäsittelyyn ja perustutkimukseen. Sen enempää USA,NL kuin Kiinakaan eivät suunnitelleet tavallisen kansa-laisen käsiin tulevaa tietotekniikkaa, vaan sellainen ”luiskahti” Kiinasta USA:an emigroituneen An Wangin pöytätie- tokoneen muodossa markkinoille. Siitä alkoi USA:n raivoisa yritys estää sitä päätymästä mm. juuri Kiinan ja NL:n käsiin, tietysti turhaan, sillä sieltähän se oli alun perin tullutkin…
JH: ” Vielä raflaavampi on selityksenä ”Tähtien Sota” -projektiin thehty epäonnistunut vastaamisyritys. ”
SB: NL ei tehnyt sellaista. ”Tähtien sota” tiedettiin järjettömäksi hörhöilyksi. Siinä esiintyi mm. heti sellaisia siviili- puolellekin valuneita ”taikasanoja” kuten ”ajattelevat tietokoneet”… Ne kertoivat ns. ”kaiken” projektin johdon asian-tuntemuksesta…
JH: ” Toinen selitys on Afghanistanin-sodassa kärsitty tappio. Molemmat selitykset osuvat ilmeisen harhaan:Ensin-näkään mitään ”Tähtien Sota” -projektia ei reaalimaailmassa USA:lla olllut,se oli käytännnössä vain parin yhdysval-talaisen nuoren tietokonenörtin videopeliprojekti, jolle onnistuttiiin saamaan miljoonien rahoitus pentagonista. Mitään onnistumisen mahdollisuuksia ”projektilla” ei reaalimaailmassa ollut. ”
SB: Totta. Kilpavarustelu oli kuitenkin NL:lle paljon tuhoisampaa kuin USA:lle (vaikka ydinsota olisi ollut tuhoisampi tälle), sillä USA rahoitti varustautumistaan liittolaisillaan dollaripainokoneesta noiden hiljaisesta suostumuksesta. NL:n oli huolellisesti väisteltävä metkuja ja sovitettava politiikkaansa niin, ettei se joudu itsekin maksamaan USA:n varustautumista itseään vastaan, kuten Chilen tapauksessa, jossa Chilen Allenden hallitus pyysi NL:a takaamaan maan edellisen presidentin Eduardo Freyn USA:n painokoneesta ottamia suuria dollarilainoja, vastalahjana soti- lastukikohdan perustaminen, jolle NL ei nähnyt pakottavaa tarvetta. (Se olisi kelvannut hyvin USA:lle, jos se olisi voinut kytkeä näin NL:nkin maksamaan oikeita tuotteita jo liikkelle päästämistään paperinlappusista.)
JH: ” Toiseksi, konventionaalisessa asevarustelussa Neuvostoliitto oli pitkällä edellä Yhdysvaltoja, riippuen tietysti, miten varustautumisen onnistuminen lasketaan. Sen aseistus oli sodankäynnin kannalta parempaa, sitä oli enem- män ja Neuvosoliiton taktiikka tehokkaampaa. Tappio Afghanistanissa johtui Neuvostoliiton poliittisista virheistä ja vastustajan yhtenäisestä ja jääräpäisestä vastarinnasta. Presidentti Reaganin osuus romahdukseen oli käytännössä nolla. ”
SB: NL oli edellä USA:ta sekä konventionaalisessa että ydinaseistuksessa. Vouhkaaminen ohjustentorjuntaohjuk- sista oli retoriikkaa, sillä oli helpompaa kehittää tarjuntaohjus ”tähtien sotien” ohjaussatelliiteille kuin niiden ohjuk- sille. Sellaiset onkin sittemmin kehitetty. Kymmenkunta maata pystyy ampumaan ohjaussatellitit taivaalta, vaikka vain kaksi eli USA ja Kiina ovat näyttäneet, miten se tapahtuu.
JH: ” Tosiasiassa neuvostotalouden romahduksen syyt piilivät sen sisäisessä rakenteessa. Neuvostotalous oli peri- aatteessa suunnitelmatalous, jota johti keskusvirasto, Gosplan. Se laati nk. viisivuotissuunnitelmat ja valvoi niiden toteuttamista valtakkunnallisesti. Suunnitelmien ideologisena perustana oli Karl Marxin kansantlaoudellinen ajattelu, keskeisesti Pääoman antama kuva taloudesta ja sen toimintatavoista. ”
SB: Kyllä…
JH: ” Ja Pääomassa oli ”valuvirhe”.
Karl Marxin teorian ”valuvirhe”
Karl Marxin kansantlaousteoriassa, jota Neuvostoliitossa sovellettiin käytäntöön, on ”valuvirhe”, joka on ymmärret- tävä, mutta ratkaiseva. Marx esitti teoriansa oloissa, joissa eurooppalaiset suurvallat ja niiden teollisuus toimivat avoimessa maailmassa, kasvavilla markkinoilla, perustuen oletettuun kovaan, ”todelliseen”, rahaan ja laajeneviin siirtomaaimperiumeihin. ”
SB: Raha, maailmanraha oli tuolloin, ja vilä NL:n alkuaikoinakin, mitä todellisinta, kultaa ja jalometalleja. Varsinai- nen höttöraha ”maailmanvaluuttana” tuli ensin epävirallisesti Vietnamin sodan myötä, kun oli selvää, ettei USA pysty maksamaan ”rehellisin keinoin” sotavelkojaan, ja ”virallisesti” se tuli vasta 1973, kun dollari monetaristi Milton Friedmanin oppien irrotettiin virallisestikin kultasidoksesta. Sen jälkeen on ollut jossakin määrin kyseen- alaista, onko kysymys ylipäätään enää kapitalismista lainalaisuuksiltaan, vai uusfeodalismista, joka nojaa suoraan sotilaalliseen voimaan ja ryöstöön.
SH: ” Afrikan markkinat oli jaettu, maanosassa ei Etiopian, Somalian ja myöhäsyntyisen Liberian lisäksi ollut enää itsenäisiä valtioita. Aasia oli käytännössä eurooppalaisten vlatioiden ja niiden teollisuuden temmellyskenttä, jossa tehtiin, mitä haluttiin. Ainoa todellisuudessa itsenäinen valtio oli Japani. Amerikassa tilanne oli päinvastainen: vii- meiset siirtomaasodat olivat itsenäistäneet alueet Meksikosta etelään, mutta jättäneet ne taludellisen ja sotilaal- lisen heikkouden tilaan, mikä mahdollisti niiden jäämisen Yhdysvaltain ”takapihaksi”. Jäljellä olevat itsenäiset alkuepräiskansojen valtiot,Mayavaltio Jukatanilla ja Mapuchevaltio Nyky-Chilen eteläosassa puhkuivat viime henkäyksiään ja tuhottiin lopulta 30- ja 40-luvulla. Tlaous ja sen kehitys näytti Euroopassa vakaalta ja jatkuvalta. ”
SB: Noilla poliittisilla kuvioilla ei ole vaikutusta Marxin talousteorian pätevyyteen kapitalismin, ja osin muidenkin yhteiskuntamuotojen, toimistamekanismista.
Erityisen imperialismiteorian siitä, miten kapitalismi maailmanjärjestelmänä käyttäytyy (poliittisesti) sitten kun ”maailma on jaettu” johtavien kapitalisti-imperiumien kesken, esitti sittemmin Lenin kirjassaan ”Imperialismi kapitalimin korkeimpana vaiheena”.
Marxin arvolain ja lisäarvolain toiminta eivät riipu kapitalsimin vaiheista. Ne päinvastoin ulottuvat laajalle kapitalismin yli muihinkin yhteiskuntataoudellisen järjestelmän kehitysvaiheisiin.
JH: ” Tässä viitekehyksessä toimiva perinteinen kansantaloustiede oli lähtökohdiltaan selkeästi monetaristinen ja markkinahenkinen. Sillä oli kuitenkin kaksi vakavaa puutetta, aivan kuin nykyisin suositulla uuslibertarismillakin: se ei kyennyt määrittelemään työvoiman ”oikeaa hintaa” markkinoilla eikä myöskään tuotteiden ”oikeaa hintaa”. Molempia oli yritetty jo antiikin ajoista alkaen. ”
SB: ´Monetarismi´ ja ´uusliberalimi´ ovat sama asia, Milton Friedmannin ”talousteoria”, jonka tarkoitus oli erottaa (USA:n) keskuspankin rahanluonti painokoneesta KAIKESTA TIETEELLISESTÄ,POLIITTISESTA JA MYÖS MARK- KINAKONTROLLISTA: Miten paljon ”maailman ainoa rahanluoja” tällä polittisella ”monopilillaan” muita lypsää, se olisi puhtaasti sen omassa ”tarkoituksenmukaisuusharkinnassa”… Ainoa varsinainen potentiaalinen vastavoima olisi ”maailmanvallankumous” (kunhan kukaan ”ystävä” ei myöskään lähde ”kilpailemaan”, jolloin molempien hommat tuossa suhteessa menevät läskiksi…).
JH: ” Marx esitti ongelmaan teoreettisen ratkaisun, joka perustui maanvuokraan;tuolloinhan Euroopan keskeisissä teollisuusvaltioissa, kaikissa, ”talonpoika” oli todellisuudessa useimmiten vuokraviljelijä, torppari. Näin erityisesti kaikkein kehittyneimmässä teolllisuusvaltiossa, Englannissa, joka oli käytännössä rakenteeltaan keskiaikainen feodaalivaltio – niin kuin se on vieläkin. Eurooppalainen vallankumouksellinen reformi, joka alkoi 30-vuotisesta sodasta, ei koskaan yltänyt saarivaltioon. Tämä antoi Marxille ratkaisun avaimet, joita hän sitten sovelsi teolisuusmaan kansantlaouden teoriaan yleistäen.
Marxin ratkaisu perustui siis maanvuokraan, ja sitä myötä ruoan hintaan: työvoiman ”oikea hinta” oli se, joka siitä piti maksaa, jotta työläinen saisi sen verran ruokaa, että hän kykeni tulemaan seuraavana päivänä töihin ja että hänen toisaalta oli pakko tulla töihin, jotta hän voisi jatkaa olemassaoloaan. Tästä Marx johti väistämättömän loogisesti tuotteiden ”oikean hinnan”: Se oli tuotteen tekemiseen sijoitetun työn arvo. Tämän tuotteen ”oikean arvon” ylittävä hinta oli Marxille ”kapitalistista riistoa” ja kapitalisti – ja vielä enemmän kauppias – y hteiskunnan loinen, joka eli ”työläisen selkänahasta”, riistämällä ammattityölläisiä, proletariaattia. ”
SB: Väärin. Tämä taloushistoriassa oikein hyvin tunnettu teoria rautainen palkkalaki ei ole Marxin, vaan sosiali-demokratian perustajan Ferdinad Lassallen teoria. Marx ja Engels palauttivat tuon teorian Robert Malthusin yhteis-kuntateoriaan.
Marx ja Engels kritisoivat tuota teoriaa (noita teorioita) (Oliver Cromwellin talousministerin) William Pettyn (1623 – 1687) ja David Ricardon (1772 – 1823) työnarvoteorioiden vulgarisoimisesta ja vääristelystä.
Marx tutkii tuotteiden hintasuhteiden muodostumista, ja toteaa, kuten Petty ja Ricardokin, niiden pyrkivän kohti tuotteiden markkinolille tuottamiseksi kaikenkaikkiaan välttämättömien työmäärien suhdetta. Myös keskimääräi- nen työtunti itse on tällainen markkinahyödyke. Samanlaisilla tuotteilla on markkinoilla sama hinta siitä riippumatta, kuinka kauan valmistajat aktuaalisesti todella ovat niiden kanssa vääntäneet. ARVO muodostuu siitä, millainen tuo työmäärä keskimäärin yhteiskunnassa (talousalueella, markkina-alueella) on. Marx ei jaa hintoja ja palkkoja markkinoilla ”oikeisiin” ja ”vääriin”. Marxin teoria ei ole luonteeltaan ns. arvottava teoria. Marxin teorian ydin on lisäarvoteoria, joka sekin kyllä on jo Pettyn esittämä, mutta vain yhtenä perusteluna arvoteorialle. Arvoteoria oli ennestään hyvin tunnettu.
Marxin arvoteoria tai lisäarvoteoria eivät sano, kuinka teorian mukainen ”oikea arvo” (suhteessa muihin hyödykkei- siin) tarkasti ottaen jakautuu työn ja pääomanomistajan kesken! Sellainen riippuu mm. luokkien voimasuhteesta. Ja arvo ennustaa nimeomaan sitä hintaa, jolla tuota merkkinoilla vaihtaa omistajaa, ei sen konkerreeettista tuotantohintaa, jolla kapitalisti saa sen firmastaan käteensä.
http://www.helsinki.fi/agora/vara/talous/marxismin_teknologia.html
JH: ” Neuvostotalous ja Marx
Gosplan hyödynsi tätä teoriaa kansantalouden
suunnittelussa. ”
SB: Ei hyödyntänyt, vaan Maxin todellisia teorioita. Ja myös myöhempää tutkimusta niiden pohjalta.
JH: ” Tulos oli katastrofi, joka vain odotti toteutumistaan. ”
SB: Tieteellinen taloudellisen arvon teoria on suunnittelun ehdoton edellytys. Se toimii sosialimissa eri tavalla, tietoisesti suunnittelun välineenä, kuin kapitalismissa, jossa se toteutuu luonnonvoimaisesti.
JH: ” Neuvostotalous olisi todennäköisesti romahtanut jo joskus 40-luvulla ilman toista Maailmansotaa,jonka aikana talous sai piristysruiskeen USA:n toimittamasta massiivisesta talousavusta ja sodan lopputuloksen mahdollista- mista valtavista sotakorvauksista. Viimemainittu, jonka Neuvostoliitto hankki valtaamiltaan alueilta erityisesti takavarikoimalla teollisuutta, johti siihen, että maa joutui kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla ja toimimaan kotimaassa vanhentuneella kalustolla, kun toisaalta lännessä (Suomea lukuunottamatta) saatettiin Marshall-avun turvin uudistaa teollisuus ja hankkia uusinta mahdollista kalustoa. ”
SB: NL:n osiin sotaa varten luotu teollisuus oli hyvässä kunnossa, mutta maan miehitettynä ollut osa oli raunoina. (Sen alueen ihmisistä puolet, mm.lkähes kaikki lapset, oli päässyt pakenemaan idemmäksi, sillä Saksan hyökkäys ei suinkaan tullut NL:lle yllätyksenä.
JH: ” Seuraus näiden kahden (Marxin teorian ja teollisuuden jo alkuaan vanhentuneen rakenteen) yhdistämisestä oli odotettava. Koska tuotteen, myös teollisuuslaitoksen, ”oikea arvo” oli sen tuottamiseen panostettu työ, poistoja ei ollut eikä mitään kannattanut uusia. Sen arvohan oli muuttumaton.”
SB: Ei ole muuttumaton, vaan se pienenee koko ajan. Ja vieläpä nopeammin kuin kuluu, koska se jää jälkeen teknologisesti. Välittömästi sodan jälkeen NL:n oli lähinnä vain tuliterää uutta teollisuutta Volgalla ja Uralilla. ”Vanhaa” oli öjyntuotanto kaukaasiassa ja osa Siperian ja pouhjoisen kaivoksista. Loppu oli romuna. Miehitetyllä alueella olsi ollut uudistusspurtista huolimatta yhä 60% kaikesta NL:n teollisuustuotannosta.
JH: ” Jos arvo alenisi, se voisi olla vain tulosta ”tuholaistoiminnasta”, johon piti puuttua ankarasti, sillä eihä tuotteesta voinut poistaa siihen sijoitettua työtä. ”
SB: Heyno ei ymmärrä Marxin teoriasta eikä taloustieteestä yleensäkään, mitään.
KH: ” Teollisuus kasvoi ja uudistui periaatteessa vain rakentamalla uutta, mutta siihen ei varsinaisesti olut varaa, koska vanha teollisuus tuotti huonosti. ”
SB: Tyhjää pulinaa.
KH: ” Tulos oli, että Volgaa, Ziliä, Zimiä, Moskvitshia jne. tuotettiin sosialistisissa maissa suunnilleen samanlaisena vuosikymmeniä. ”
SB: Juu niin tuotettiin, koska pääasialliset markkinat olivat kotona ja siellä oli myös huomattavan erilaiset vaati- mukset kuin esimerkiksi Lännessä. Dollarihymy oli susi Venäjällä, ja venäinen auto ”prutku” USA:ssa.
JH: ” Autoteollisuuden ainoa varsinainen uusi investointi oli Fiatin valtava autotehdaskompleksi, joka rakennettiin Stalingradin lähelle. Surullisin (tai koomisin) esimerkki juuri autoteollisuuden kohdalla on Wartburgin autotehtaille suunniteltu uusi automalli – poiketaksemme Neuvostoliiton ulkopuolella, mutta samassa järjestelmässä – jota ei voitu ottaa käyttöön talousideologisista syistä. Olihan aikoinaan yhtenä maailman kehittyneimpänä automallina aloitettu Wartburg edelleen ”maailman paras” auto. Lopulta tehtaan insinöörit salakuljettivat piirustukset länteen, myivät ne penneistä Volkswagenille ja VW-Golf oli syntynyt.
Myös Neuvostoliiton elintarviketeollisuus joutui – samoin marxilaisen talousideologian, ei ”Ttähtien Sodan” tai varustelukilpailun takia – samoin ideologisista syistä katastrofaalisiin vaikeuksiin. Hyvänä esimerkkinä peruselin-tarvike, leipä. ”
SB: Leipä oli venällä ainakin, mm. Leningradissa, taatusti hyvää. Muistan, kun turistimatkalla jopa fasistinen ex-viipurilainen leipurimestarikin antoi tunnustusta. Oli tuottanut aiknaan itse suurin piiretin samalla reseptillä.
JH: ” Alkujaan,ennen toista Maailmansotaa,leivän hinta oli laskettu gosplanissa ja sen edeltäjissä perusmarxi- laisin periaattein: Jauhot maksavat viljan hinnan + jauhamiseen menneen työn kustannukset. Leipä maksaa jauhojen hinnan + leipomiseen menneen työn kustannukset. ”
SB: Leipä maksoi aina lle tuotantokutannusten. Se oli erityisen tyypillinen sellainen hyödyke. Mutta se ei saanut maksaa liian paljon alle, koska silloin siitä ruvettiin tekemään sellaisia ruokia ja muita tuotteita, joita oli tarkoitus tehdä leivän raaka-aineista, mm. viinaa, jopa rehua.
JH: ” Ensimmäinen ongelma oli, että tavaran kujettaminen ei voinut lisätä tuotteen hintaa, koska sen piti olla se ”oi- kea”;eihän tavaran kuljettaminen paikasta toiseen muuttanut itse tuotetta mitenkään. Näin sama tuote,limppu, mak- soi saman niin Ukrainassa, Neuvostoliiton vilja-aitassa, kuin vaikkapa Siperian taigalla, jossa suuremmin ei kyetä viljelemään. ”
SB: Ei johtunut mitään tuollaisesta, vaan se oli hyödyke joka kuului kaikille yhteiseen peruselintasoon. Se oli eri osissa maata vaihtelvassa määrin subventoitu, mutta kaikkialla melko samanhintainen. Se ei ollut kuitenkaan kaikkialla samanlaista. Toinen tuollainen peruhalpa perushyödyke oli matkustaminen, myös lentokoneella. Jos perushyödykkeissä oli ollut eri osissa maata suuria hintaeroja (kuten joissakin muissa hyödykkeissä oli), niitä olisi valtiolle helvetin kalliilla lennätetty maan osasta toiseen.
JH: ” Toinen ongelma oli, että 60-luvulla, Hruštšovin aikana,maassa panostettiin elintarviketuotannon lisäämiseen mm. rakentamalla moderneja teollisuusmyllyjä ja -leipomoita. Tämä johti laskeneeseen hävikkiin ja tehostunee- seen tuotantoon – vähemmällä työvoimalla. Toisaalta lisääntynyt viljantarve johti erityisesti osuustoimintatilojen, kolhoosien, saaman hinnan nostamiseen – valtiontilathan toimivat suoraan valtion budjetissa, mutta niiden tuottavuus jäi heikommaksi. ”
SB: Ei kyllä jäänyt: kyllä sovhoosit olivat aina valiotuotantolaitoksia, ja toimivat mallina ja standardinasettajana muille.
JH: ” Lopputulos oli – taas – katastrofi: leipä oli halvempaa kuin jauhot, jauhot halvempaa kuin vilja. Suraus: Kolhoosit myivät viljan valtion myllyille ja ostivat kaupoista halpaa leipää, joka sitten syötettiin karjalle rehuna → leipä käytännössä loppui kaupoista 70-luvun lopulle tultaessa. ”
SB: Selvitin tuon jo yllä. Tuossa perushyödykkeiden edullisuudessa POIKETTIIN HARKITUSTA MARXIN ARVOLAISTA.
JH: ” Neuvostojärjestelmän romahtaminen oli siis oikeastaan sisäänkirjoitettu sen rakenteeseen, eikä ollut vältettävissä. ”
SB: Ei ainakaan tuolla tavalla kuin Heyno luulee…
JH: ” Asevarustelun syyttäminen lopputuloksesta on epätieteellistä, sillä kansantalouden kehityksen kannalta on oikeastaan yhdentekevää, valmistetaanko aseita ja pommeja vai autoja ja känyköitä. ”
SB: Missään tapauksessa ei ole yhdentekevää, koska sotilashyödykkeiden arvo ei siirry eteenpäin tuotantoketjussa uusiin niillä valmistettuihin tuotteisiin, kuten investointihyödykkeiden!
JH: ” Poliittisesti asia on tietysti jo ihan toinen juttu, mutta toisaalta, kun neuvostojärjestelmä oli melko suljettu ja kansalaisten teidonsaanti rajattu, ei poliittinenkaan puoli ollut suuri ongelma; mistä ei mitään tiedä, sitä ei voi kaivata ja vaatia. ”
Kansalaisten tiedonsaannissa oli parantamisen varaa, mutta tieto kulki kuitenkin paremmin ja nopeammin monien organisaatioiden, erityisesti ammattiyhdistysten sisällä ja joiden ammattikuntien ja huvikseen matkustavien kansalaisten kuten kesäisin opiskelijoiden ja koululaisten mukana sellaistakin asioista, joista virallista tietoa oli vähän kuten erilaisita vahingoista. Ei Suomessakaan olisi 30-luvulla tavallinen kansa tiennyt mistään mitään varsinkaan maaseudulla, ellei olisi ollut luotettavaa ja aina valpasta Hevosmiesten Tietotoimistoa. (Se tiesi Jatkosodan alkamisestakin viikkoja ennen, sen näkee faijan sotilaspassistakin…)
” Uusi fasismi pohjautuu pelon lietsontaan
18.7.2013
1900-luvulla käytyjen sotien järkytykset estävät meitä näkemästä, että monet demokratiaan verhotut uudet vallankäytön muodot ovat tosiasiassa uhka demokratialle.
Toinen maailmansota kauheuksineen vaurioitti meitä pysyvästi, koska se muutti käsityksiämme hyväksyttävyydestä. ”
Kummallinen käsitys: mikään tilanne ei varmasti ollut ”terveempi” ENNEN II maailmansotaa kuin sen jälkeen…
” Sota on paha, mutta jos kyse ei ole ydinsodasta, sota pysyy vielä hyväksyttävyyden rajoissa. Fasismi on paha, mutta jos siihen ei liity diktatuuria ja kokonaisen kansakunnan tuhoamista, sekin pysyy vielä hyväksyttävyyden rajoissa. ”
YK on noista moplemmista eri mieltä.
” Hiroshima saa meidät suhtautumaan välinpitämättömästi valtioterrorismiin, joka kohdistuu saksalaisiin ja japanilaisiin kaupunkeihin. ”
Tokion tribunaali ”unohti” päikseen atomihyökkäyksen Japanin siviilejä vastaan ja Japanin armeijan suorittaman kansanmurhan Kiinassa. Jälkimmäisellä oli sataertaisesti kuolonuhreja.
Mistään ”psykologiasta” tässä ei kannata puhua, sillä sellainen riippuu sotapropagandasta.
” Adolf Hitler ja Auschwitz saavat meidät sivuuttamaan poliittisten päämäärien tavoittelun väkivallalla ja sillä uhkailulla.
Fasismilla on yleensä tarkoitettu ensimmäisen maailmansodan jälkeen Italiassa syntynyttä kansallismielistä totalitaristista liikettä ja muita samankaltaisia liikkeitä.
Fasismin perusolemus on määritelmän mukaan poliittisten päämäärien tavoittelun ja massiivisen väkivallan yhteenliittymä. ”
Linkki? Tuo on enemmäkin sodankäynnin määritelmä…
” Sen torjumiseksi meillä on demokratia, poliittinen peli, jossa tavoitteisiin pyritään väkivallattomasti, erityisesti hankkimalla enemmistön kannatus vapaissa vaaleissa tai kansanäänestyksessä. Tällä on looginen seurauksensa: väkivallattomuus silloinkin, kun enemmistö ylittää vaikkapa ihmisoikeuksiksi kirjatut rajat. ”
Demokratiasta ei seuraa loogisesti väkivallattomutta. Eikä välttämättä käytännössäkään.
” Nykyisessä vallankäytössä on piirteitä, jotka antavat aiheen tarkastella fasismia uudella tavalla. ”
Epäilemättä…
” Uusi fasismi tarkoittaa vallan, myös väkivallattoman vallan, rajoittamatonta monopolia. ”
Kiinnostavaa…
” Se tarkoittaa sodan näkemistä valtion hyväksyttävänä toimintana, sodan normalisoimista ja jopa sodan jatkamista loputtoman kauan. Se tarkoittaa myös vastakkainasettelua kaikkialla läsnä olevan vihollisen kanssa. ”
Noita kaikkia fasismi todellakin tarkoittaa,mutta se tarkoittaa myös fasistista ideologiaa, ihmiskuvaa.
” Uusi fasismi on omien ja muiden ihmisten rajoittamatonta valvontaa, johon nykyinen tekniikka tarjoaa mahdollisuuden. Tärkeintä on, että ihmiset pelkäävät ja pidättäytyvät mielenosoituksista sekä väkivallattomasta toiminnasta välttääkseen äärimmäisen rangaistuksen.
Kaikkien sähköpostien tarkastamista ja jokaisen puhelun kuuntelemista tärkeämpää on se, että ihmiset uskovat näihin toimiin. Valvonta on sattumanvaraista eikä kohdistu pelkästään epäiltyihin. Näin ihmiset saadaan tuntemaan, että jokainen on mahdollinen epäilty.
Vielä yksinkertaisempi keino on fasismin ja demokratian yhteen sovittaminen. Sillan niiden välille muodostaa sana ”turvallisuus”.
Demokratia voidaan määritellä myös kansallisiksi monipuoluevaaleiksi. ”
Mm. ulkoministeri Kerrykin on tästä demokratian määritelmästä eri mieltä, kun hän katsoo Egyptin sotilasvallankaappuksen ”palauttaneen demokratian” Egyptin monipuoluevaalien jäljiltä. (Olen jossakin määrin samaa mieltä…)
http://www.huffingtonpost.com/2013/08/01/kerry-egyptian-military-re…
” Puolueet saattavat olla lähes täysin yhtä mieltä ”turvallisuuskysymyksistä”, valmiita käyttämään väkivaltaa kansallisesti ja kansainvälisesti. Lisäksi talous voidaan yksityistää ”vapauden” nimissä. ”Vapaus” oikeuttaa poliisin ja armeijan ohittamaan oikeuslaitoksen.
Pysyvä kriisi ja pysyvä vihollinen ovat käyttökelpoisia käsitteitä yksimielisyyden saavuttamiseksi. Kriisin määritteleminen ”sotilaalliseksi” nostaa armeijan valtaan, ja kriisin määritteleminen ”taloudelliseksi” nostaa pääoman valtaan. ”
Tässä on kyllä perää…
” Jos kriisin aiheuttaa se, että länsimaat syrjäytetään reaalitaloudessa, niin finanssitalous alkaa käsitellä biljoonia vapauden nimissä. ”
Tässäkin on perää…
” Ihmiset maksavat noin 20 prosenttia (Yhdysvalloissa puolet tästä) veroa valtiolle, kun he ostavat tavaroita tai palveluita. Finanssitalouden maksamana viidenkin prosentin vero voisi ratkaista länsimaiden tilanteen, jossa talous ei tuota riittävästi ylijäämää modernin valtion pyörittämiseen sotavoimia lukuun ottamatta – eikä kohta niidenkään.
Jos vapaus määritellään vapaudeksi käyttää rahaa lisärahan tekemiseen ja turvallisuus voimaksi, jolla tapetaan valittu vihollinen, tuloksena on sotilaallis-taloudellinen verkosto: sotilaallis-teollisen verkoston manttelinperijä teollisuuttaan menettävissä yhteiskunnissa. ”
Juu, varsinkin jos sitä lisärahaa saa tehdä suoraan painokoneesta…
” Olemme nyt tilanteessa, jossa kidutusta pidetään tehostettuna kuulusteluna ja jossa on perustettu Guantánamon kaltaisia, keskitysleiriä muistuttavia vankileirejä ja poistettu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus.
Yhdysvaltain presidentti antaa lupauksia, joita ei pidetä. ”
Kuten?
” Salailun verhoa raottavista, kuten Julian Assangesta, Bradley Manningista ja Edward Snowdenista, tehdään rikollisia. ”
He EIVÄT ole maailmanoikeudellisesti rikollisia, vaan pikemminkin sankareita.
” Johan Galtung on rauhantutkija ja Transcend Peace University -virtuaaliyliopiston johtaja. ”
