Lähitulevaisuuden hurja ennuste: Katsot unesi uusintana

Tekniikan tohtori Jyrki Kasvi visioi, että kymmenen vuoden kuluttua katsomme yöllä näkemämme unen uudestaan tallenteelta. Eikä niin epäluotettavan olennon kuin ihmisen enää anneta ohjata itse autoa. Tekniikan kehitysvauhti on hurja, joten kymmenen vuoden päähän voi jo uskottavasti tehdä villejä visioita.

31.7.2014 klo 06:35

Kymmenen vuotta sitten kukaan ei puhunut pilvipalveluista. Kännykän käyttö ajaessa oli vanhanaikaisesti puhelimeen puhumista. Nyt autoilijoita kehotetaan kännykkään puhumisen lisäksi välttämään Facebookin päivittämistä ajon aikana.

Onkin herkullinen ajanviete pohtia, millaista tekniikkaa nykyiset kymmenvuotiaat käyttävät parikymppisinä. Siihen puuhaan hyvä kumppani on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi.

– Kymmenen vuotta on pitkä aika, sillä tekniikka kehittyy niin nopeasti. Yksi todennäköisempiä kehityskulkuja on, että tekniikka ja ihminen ovat yhä enemmän vuorovaikutuksessa, kertoo Kasvi.

Kymmenen vuoden kuluttua keskustellaan siitä, että voiko niin epäluotettava olento kuin ihminen enää ajaa autoa julkisella tiellä.

Jyrki Kasvi, tekniikan tohtori

Digitaalinen sykemittari joutaa museoon

Suuria muutoksia tulee kehon toimintaa mittaavien laitteiden kehityksessä. Erityisesti vanhusten hoidossa ihon päälliset ja sisäiset laitteet valvovat ihmisen terveydentilaa. Laite raportoi muutoksista omaisille tai hoitohenkilökunnalle.

Sama tekniikka jalostuu myös viihteen ja erityisesti liikuntaa harrastavien käyttöön.

– Kymmenen vuoden kuluttua nykyiset sykemittarit näyttävät todella alkeellisilta. Silloin meillä on jonkinlainen ranneke tai sormus, joka mittaa elintoimintojamme jatkuvasti, Jyrki Kasvi visioi.

Siirry sähköiseen unipäiväkirjaan

Villeimmissä visioissa siintää mahdollisuus tallentaa yöllä näkemänsä uni ja katsoa se päivällä uusintana. Voisi olla hyvinkin mahdollista töihin tullessa sanoa työkavereille, että näinpä hassun unen viime yönä, haluatteko nähdä tallennuksen.

– Se ei ole niin scifiä kuin miltä se kuulostaa. Asiasta on tehty hyvin mielenkiintoisia kokeita. Vaikuttavimpia juttuja on ollut se, että on kuvattu ihmisen näkökeskuksesta videota, jota ihminen katsoo. Kuvan laatu ei ollut vielä kummoinen, mutta kymmenen vuoden päästä voi hyvinkin olla mahdollista näyttää uniaan kavereille, Jyrki Kasvi pohtii.

Näinpä hassun unen viime yönä, haluatteko nähdä tallennuksen.

Jyrki Kasvi, tekniikan tohtori.

Olemme jo kyborgeja

Totta kai tulevaisuudessa myös retroillaan. Jyrki Kasvi näkee tässä mahdollisuuden matkailubisnekselle.

– Voisin kuvitella, että tulevaisuudessakin ihmisillä on tarve irrottautua teknologiasta hetkeksi. Jos aikoisin hotellibisnekseen perustaisin paikan, missä ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen kontaktiin tekniikan kanssa. Uskon, että tulevaisuudessa tällaiselle on paljon kysyntää.

Täydellinen irtiotto elämään ilman tekniikkaa tuskin tulee olemaan mahdollista.

– Se on kuin amputoisi itseltään raajan. Me olemme jo kyborgeja, koneen ja ihmisen yhdistelmiä. Emme ole ympäröivästä tekniikasta irrallaan, vaan se on osa elämäämme. Emme elä enää tietoyhteiskunnassa, vaan tieteisyhteiskunnassa, Jyrki Kasvi kiteyttää.

Ihminen irti ratista

Itseohjautuvat autot ovat tulevaisuutta ja kymmenen vuoden kuluttua saatetaan kauhulla muistella aikaa, jolloin joku saattoi aiheuttaa liikenneonnettomuuden törttöilemällä ratissa.

– On hyvin todennäköistä, että seuraavan viiden vuoden aikana tekoälyt alkavat ajaa autojamme. Siihen kun lisätään toinen viisi vuotta lisää niin kotien toimintaa ja autojen ajoa hoitavat tekoälyt ovat varmasti jo yleisessä käytössä. Luulen, että kymmenen vuoden kuluttua keskustellaan siitä, että voiko niin epäluotettava olento kuin ihminen enää ajaa autoa julkisella tiellä, Jyrki Kasvi nauraa. ”

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/unet-kasetille-tietoyhteiskunnan-kehittamiskeskuksen-jyrki-kasvin-ylen-antia

2.8.20172.8.2017

USA:n sovinnollinen ulostulo P-Korean uhitteluun

Oliko USA:n ulkoministerin sovinnollinen ulostulo vain ajanpeluuta ja hämäystä? Kun sitä puhetta vertasi Trumpin puheisiin, on ero kuin yöllä ja päivällä.

Maailma pidättää hengitystään. Jenkit myötää, että P-Korean mannertenväliset ohjukset yltävät Pohjois-Ameriikkaan asti. Vai onko sekin vain harhautusta?

Peli on kovaa. P-Korea nokittaa kovilla panoksilla, mutta toistaiseksi jenkit ovat vain seuranneet P-Korean nokittelua.

Jos yrittää arvuutella amatööritarkkailijan tiedoilla ja taidoilla tilannetta ja lähitulevaisuutta USA:n ja P-Korean välillä, niin se on ainakin varmaa, että eivät jenkit aio luovuttaa mitään P-Korealle ja sen itsevaltaiselle ja itsekkäälle johtajalle. USA:n ulkoministerin sovitteleva puhe oli vai taktiikkaa suuressa pelissä.

Ostivatko jenkit aikaa sovinnollisuudellaan saadakseen lisää tietoa P-Korean kyvyistä todella uhkailla USA:ta ja valmistautuakseen iskemään ennen, kuin P-Korea ehtii tehdä mitään.

Toisaalta P-Korealla on yksi maailman suurimmista armeijoista, joten kysymyksessä ei ole pikku tekijä. Nyt heillä on mannertenvälinen ohjus, mutta onko niissä ohjuksissa myös ydinkärkiä? Ei tiettävästi ole ainakaan vielä ja se on P-Korean heikkous.

Nyt on kuitenkin kysymys sellaisista asioista, että jos pahin tapahtuisi, niin maailma tuhoutuisi suurelta osiltaan. Olisiko täällä Telluksella enää sen jälkeen mahdollista elää lainkaan. Ja kaikki vain sen yhden kahjon takia, joka ei mahdu edes omiin liiveihinsä.

Raivasivathan jenkit sen Saddaminkin pois päiviltään.

2.8.2017

Venäjän ja venäjämielisten valehtelusta esimerkkejä

Venäläiset ovat mestareita valehtelussa. Alhaalta valehdellaan ylöspäin ja johto valehtelee alaspäin – puhumattakaan samalla tasolla tapahtuvasta valehtelusta. Venäjä valtiona harjoittaa koko ajan laajamittaista valehtelukampanjaa demokraattisia valtioita vastaan. Venäjä ei voi sietää demokraattisia valtioita, vaan pääsääntöisesti hyökkää jo demokratiaan pyrkivienkin valtioiden ja kansojen kimppuun.

Molotov Talvisodasta

Otetaanpa esimerkiksi Venäjän ulkoministerin Vjatseslav Molotovin selostus Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston VI sessiassa 29.3.1940. Siellä on aivan absurdi kuvaus Mannerheimlinjasta (Talvisodassa) ja kuinka länsimaat auttoivat muka Suomea aivan valtavin materiaalitoimituksin sodassa. Otan kuitenkin vain lyhyen katkelman: ”Sota Suomessa vaati niin meiltä kuin suomalaisiltakin suuria uhreja. Yleisesikuntamme laskujen mukaan on kaatuneiden ja haavoihinsa kuolleiden luku meidän puolellamme 48 745, siis hieman alle 49 000 henkilöä ja haavoittuneiden luku on 158 863 henkilöä. Suomalaisten puolelta tehdään yrityksiä heidän uhriensa vähentämiseksi, mutta suomalaiset uhrit ovat huomattavasti suuremmat kuin meidän. Yleisesikuntamme varovaisimpien laskelmien mukaan suomalaisilla on kaatuneitten luku ainakin 60 tuhatta, ottamatta lukuun haavoihinsa kuolleita, ja haavoittuneiden luku on ainakin 250 000. Pitäen lähtökohtana sitä, että Suomen armeijan lukumäärä on ollut ainakin 600 tuhatta miestä, on todettava, että Suomen armeija menetti kuolleina ja haavoittuneina yli puolet miesluvustaan. Sellaiset ovat tosiasiat.”[i]

Näin siis Molotov vuonna 1940. Verrataanpas lukuja suomalaisessa historiankirjoituksessa (mainintana ”uusimpien venäläisten tilastojen mukaan”): ”Neuvostoliiton miestappiot 1939-40: Kaatuneita ja vankeja 84 994, haavoittuneita ja vammautuneita 186 584, sairastuneita 51 892, paleltuneita 9 614, yhteensä 333 084. … Venäjän sota-arkiston aakkosellisessa tappioluettelossa on kaatuneita, kadonneita ja haavoihinsa kuolleita nimettyinä 131 476. … Suomalaisten miestappiot 1939-40: Kaatuneita 21 396, Lopullisesti kadonneita 1 434, haavoittuneita 43 557, yhteensä noin 66 400.”[ii]

Marsalkka Mannerheim mainitsi päiväkäskyssään 13.3.1940 vihollisen tappioiksi pelkästään kaatuneina n. 200 000 miestä. Kuinka ollakaan marskimme ei myönnä meillä olleen aseissa yli 600 000 miestä, vaan arvelee kenttä-armeijassamme olleen maksimissaan hieman yli 200 000 miestä.[iii]

Kun vielä otetaan huomioon Hrutshevin väite Venäjän kärsimistä miljoonan miehen tappioista Talvisodassa, niin näistä voi sitten jokainen yrittää löytää mieleisiään lukuja. Itse en ole erityisen taipuvainen uskomaan Venäjän johdon antamia lukuja, varsinkaan kun muistan millaista valehtelua on ollut mm. sukellusvene Kurskin upotessa, Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden tapahtuessa ja vaikkapa Tshetshenian sodan tappioita puolin ja toisin julkaistaessa.

Saksan ja Venäjän sota

Yksi valehtelun alalaji on vaieta tietyistä asioista. Venäjällä tätä vaikenemista harrastetaan yhä pitämällä valtava määrä dokumentteja salaisina – niihin ei päästetä tutustumaan. Lainaan tähän kohtaan Viktor Suvorovin kirjasta Enesesetapp (Itsemurha), Moskovskii Komsolo-metsissa 27.10.1994 kirjoitetun lauseen: ”Neuvostoliiton historia (todellinen historia) muodostuu vain salaisuuksista. Ne salaisuudet ovat pääasiallisesti epämiellyttäviä.”[iv]

Jatketaan tästä kirjasta Enesesetapp. Saksa julisti Venäjälle virallisesti sodan 22.6.1941. Sodanjulistusnootin antoi Moskovassa Saksan suurlähettiläs von der Schulenburg Venäjän ulkoministeri Molotoville ja Berliinissä Saksan ulkoministeri von Ribbentrop Venäjän suurlähettiläs Dekanozoville. Nootin liitteenä oli Saksan tiedustelun keräämät tiedot Venäjän joukkojen keskityksistä Saksaa vastaan. Saksan perusteluna sodanjulistukselleen ja hyökkäykselleen oli nimenomaan Venäjän valmistautuminen aggressioon Saksaa vastaan.

Miksi sitten otin tämän asian esille? No siksi, että Venäjä valehteli, ettei sodanjulistusta oltu tehty – se oli Nürnbergin oikeudenkäynnissä yksi syyte Saksaa ja saksalaisia vastaan, siten perusteena saksalaisten tuomitsemiseen (esimerkiksi Ribbentrop hirtettäväksi).

Lainaus marsalkka Zhukovin muistelmista: ”V. Molotov astui nopeasti huoneeseen sanoen: »Saksan hallitus kuulutti meille sodan» J. Stalin vaipui tuolille ja jäi syviin mietteisiin.” (G.Zhukov, sivu 248)

Sitten venäläinen sanomalehti Izvestia 24.6.1941 Molotovin radiopuheesta joitakin tunteja Saksan hyökkäyksen alettua: ”Saksan hallitus päätti ryhtyä sotaan Neuvostoliittoa vastaan koska puna-armeijan joukkoja oli keskitetty Saksan itärajalle.” Molotov ei kiistänyt näitä joukkojen keskityksiä. Eli sodan alussa venäläiset eivät ymmärtäneet salata sitä, että Saksa julisti virallisesti sodan Venäjälle käyttäen perusteena Venäjän valtavia joukkojen keskityksiä Saksan rajalle – eikä nämä joukot suinkaan valmistautuneet puolustukseen vaan hyökkäykseen. Jälkeenpäin Venäjä kuitenkin valehteli, ettei mitään sodanjulistusta koskaan ollutkaan. Lainaan vielä kenraalisotamarsalkka Wilhelm Keitelin kuulustelupöytäkirjaa (17.6.1945): ”Neuvostoliittoon hyökättiin, jotta voitaisiin torjua Venäjän hyökkäys Saksan kimppuun. — Selvä se, että torjuntamenetelmänä otimme käyttöön tehokkaimman välineen – ennakoida Venäjän hyökkäystä ja murskata odottamattomalla iskulla sen asevoimat. Vuoden 1941 kesään mennessä minulle oli syntynyt varma vakaumus, että Venäjän joukkojen valtavat keskitykset ja sitä seuraava hyökkäys Saksaa vastaan voi asettaa meidät strategisesti ja taloudellisesti äärimmäisen kriittiseen tilanteeseen. Erityisesti olivat uhattuina kaksi idässä olevaa sivustakeskusta – Itä-Preussi ja Ylä-Sleesia. Jo ensimmäisinä viikkoina Venäjän hyökkäyksen jälkeen Saksa olisi joutunut äärimmäisen epäsuotuiseen tilanteeseen. Meidän hyökkäyksemme oli seurausta tästä välittömästä uhasta.” Tämä valehtelu Venäjän taholta oli, jotta Venäjä peittäisi oman rikollisen aikomuksensa valloittaa koko Eurooppa (aluksi).[v] Tämä oli tyypillistä käytöstä Venäjältä ja venäläisiltä.

Stalin tappioista 6.11.1941

Venäjän valtionpäämies Stalin, eli Venäjä, väitti julkisessa puheessaan 6.11.1941 seuraavaa: ”Neljässä kuukaudessa [22.6.-22.10.1941 – jp] sotaa me olemme menettäneet 350 000 kuolleina, 378 000 kadonneina ja 1 078 000 miestä haavoittuneina. Samalla aikavälillä vihollinen on menettänyt yli 4 500 000 kaatuneina haavoittuneina ja vankeina.”[vi] Stalin jatkoi väitteellä, että Saksan henkilöresurssit olivat siten loppumassa, päinvastoin kuin Venäjän resurssit.

Tarkastellaanpa ensin väitettä Venäjän omista tappioista. Saksa oli ottanut puna-armeijalaisia sotavangeiksi (POW) seuraavasti – kyseiseen päivämäärään mennessä:

– 7.1941 600 738;
– 7.1941 813 830;
– 8.1941 1 412 410;
– 9.1941 1 950 652.[vii]

Stalin ilmoitti Venäjän kadonneiksi (sisältää POW) 378 000, eli valehteli Venäjän kadonneiden määrän tämän mukaan noin viisi kertaa todellista lukua pienemmiksi.

Toisen lähteen mukaan puna-armeijan tappiot 30.9.1941 mennessä olivat 15 500 hyökkäysvaunua, 66 900 tykkiä ja kranaatinheitintä. sekä 3,8 miljoonaa käsiasetta [kivääriä, pistoolia, pikakivääriä – jp].[viii] Näistäkin luvuista voi tehdä johtopäätöksiä Venäjän todellisista tappioista.

Entäpä sitten Saksan tappiot?

Ensinnäkin Saksa aloitti ennakoivan iskunsa itään 22.6.1941 3 500 000 miehellä, eikä itärintamalle tuotu merkittäviä vahvistuksia Stalinin puheeseen mennessä. Siten Saksalaisten sotilaiden määrä idässä olisi mennyt miinuksen puolelle, jos Stalinin väite 4 500 000 pitäisi paikkansa – mutta kumma kyllä Saksa eteni edelleen nopeasti Venäjän alueella aiheuttaen Venäjälle lisää erittäin raskaita tappioita.

31.8.1941 mennessä Saksan tappiot olivat 74 371 kaatunutta (KIA) ja 1412 hyökkäysvaunua.[ix] Syyskuussa 28 499 KIA ja lokakuussa 23 837 KIA.[x] Saksan kadonneet (MIA) koko vuonna 1941 oli kaikkiaan 34 547 miestä.[xi] Muuten vuonna 1941 Saksa otti 3 906 995 sotavankia puna-armeijasta.[xii]

Niin, että taisipa Venäjä ”pikkuisen” valehdella niiden Saksankin tappioiden suhteen – karkeasti 10-kertaisiksi todelliseen määrään nähden.

Partisaanien hyökkäykset Suomeen

Venäjä ja venäläiset ”partisaanit” valehtelevat hyökänneensä Suomessa vain sotilaskohteisiin – todellisuudessa hyökkäsivät suojattomiin siviilikyliin murhaten siviilejä (naisia, lapsia ja vanhuksia).

Piiloniemi

»Kertomuksen mukaan varuskuntaan hyökkäsi 30-miehinen joukkue, jota johtivat N. I. Kovalov ja I. I. Buzinin. Partisaanit ovat kuvanneet Kuprijanovin mukaan paikkaa yksinäiseksi paikaksi, yhden talon (kasarmin) varuskunnaksi, jonka talon äärellä olisi ollut useita muita rakennuksia. ”Talosta alkoi ammunta, kun partisaanit lähestyivät sitä. Taistelu jatkui. Partisaanit heittivät kranaatteja ikkunoihin. Oli kova meteli. Lopulta 47 suomalaista sotilasta kaatui. Partisaanijoukkue tuhosi lisäksi 32 polkupyörää, radioaseman, neljä varastoa ammusvarastoineen ja muita rakennuksia. Joukkue sai saaliiksi ruokaa, jota se kipeästi tarvitsi.”

Suomalainen kertomus tapahtumasta on erilainen. Partisaanit hyökkäsivät 4.8. Piiloniemessä yksinäiseen taloon, jossa oli töissä neljä kiväärein aseistautunutta miestä. He ampuivat pihalle tunkeutuneita partisaaneja ja pääsivät siten pakenemaan metsään ilman vahinkoja. Partisaanit heittivät talon sisälle kranaatteja ja sytyttivät ulkorakennukset tuleen.»[xiii]

Lokka

»Osaston komentaja sähkötti 16. päivänä heinäkuuta hyökkäyksestä Belomorskiin [partisaanien päämajaan – jp]: ”Lokan varuskunnan tuhoamisessa on tapettu suomalaisia upseereja, sotilaita ja palvelusväkeä 131 henkeä, koulutettuja koiria 5, lehmiä 35, hevosia 6, poltettu asuintaloja 24, sotilaiden kasarmeja 2, esikuntarakennuksia 2, tavaravarastoja 2, postitoimistoja 2, suksivarastoja 2, joissa yli 200 suksiparia ja 30 ahkiota, aittoja ja muita talousrakennuksia 4, polkupyöriä 11, vakinaisia radioasemia 1, räjäytetty siltoja joen yli 1. Saatu sotasaaliiksi postia, kirjeenvaihtoa, rahaa 5100 markkaa ja monia muita esineitä. Taistelu kesti 1 tunnin ja 20 minuuttia. Meidän tappiomme: kuolleita 5 henkilöä, haavoittuneita 8, heistä 6 henkilöä pahasti. Hajotettu kivääri, pistooli Mauser, 2 RPD-konekiväärin lipasta”.

Sähkeen alkuperäinen, salakielinen kappale on Karjalan tasavallan arkistossa.»[xiv]

»Lokassa kaatui kymmenen partisaania, heistä kaksi haavoittunutta toisten partisaanien luodeista.»[xv]

»Lokassa ei ollut varuskuntaa, siellä oli vain tavallinen suomalainen siviilikylä, jossa partisaanien hyökkäyksessä kuoli 21 siviili-ihmistä – lapsia, naisia ja miehiä, eikä yhtään sotilasta.»[xvi]

»Partisaaneja vastaan taisteli kaksi miestä, toinen heistä heikosti.»[xvii]

Seitajärvi

»Hyökkäyksessä, joka tapahtui aamuyöllä 7.7.1944, kuoli neljätoista kylän siviiliasukasta ja kaksi vartioryhmän sotilasta. Lisäksi partisaanit vangitsivat kolme siviiliä ja kaksi sotilasta.»[xviii]

»Eemelin synnyinperhe menetti partisaaneille molemmat vanhemmat ja viisi tytärtä. Äiti ja tyttäret surmattiin ja isä vangittiin. Yksi tyttäristä, kahdeksanvuotias Mirja, löydettiin ruumiskasasta elävänä, kahdesti pistimellä lävistettynä.»[xix]

»Seitajärven hyökkäystä varten partisaaniosastot Poljarnik ja Bolsevik muodostivat yhteisen hyökkäysyksikön, johon kuului 48 miestä ja naista. Suurin osa partisaaneista jäi kylän lähistöllä metsään ”hävitystehtäviä varten”. Partisaanien jättämien tietojen mukaan Seitajärvellä oli vahva varuskunta.»[xx] Todellisuudessa jälleen suojaton siviilikylä.

»”Minä kerron tämän asian”, Valentin aloittaa. ”Meillä oli kolme vankia, kun pakenimme suomalaisia. Kun olimme jo lähellä rajaa ja kulkeneet yli kolme päivää, esikunnasta tuli määräys luopua vangeista. Kukaan meistä ei olisi halunnut ampua heitä, mutta muuta ei kuulemma voitu tehdä. Meillä oli vankina sisarukset, tyttö ja poika ja suomalainen sotilas. Olimme sopineet, että emme ammu sisaruksia toistensa nähden. Poika vietiin kauemmaksi, ja sen jälkeen olin näyttävinäni tytölle jotakin metsässä ja kun tyttö katsoi metsään, ammuin hänen takaraivoonsa kaksi laukausta.»”[xxi]

»Partisaanit sitoivat uhriensa silmät vaatekappaleilla, jotka olivat saaneet ryöstösaaliina kylän taloista. Useimmat uhreista olivat makuulla kasvot alaspäin, kun heidät ammuttiin. Vain Mirja säästyi: ”Istuin äidin sylissä ja näin siteeni reunan alta, kuinka eteemme tullut mies ampui äitiä, eikä äiti pitänyt minusta kiinni enää sen jälkeen. Näin, kuinka kaksi vuotta minua nuorempaa [6-vuotias – jp] Katria pistettiin puukolla. Sitten joku ampui minua niskaan ja kaaduin maahan. Luulin olevani kuollut ja odotin, milloin kuolema on erilaista kuin elämä. Koska erilaisuutta ei tullutkaan, tiesin olevani elossa, mutta tekeydyin kuolleeksi. En tuntenut kipua. Huolestuin siitä, että side ei peittänyt riittävästi silmiäni, joten yritin huomaamattomasti korjata siteen paikkaa. Partisaaneista joku huomasi käteni liikkeen, nosti minut jalasta ilmaan ja lävisti pistimellä. Tunsin pistimen lävistyksen oikeassa rinnassani ja odotin taas kuolemaa, mutta olin yhä elossa ja ääntä päästämättä näyttelin kuollutta. Partisaani työnsi pistimensä kuitenkin vielä toisen kerran rintani läpi, heitti minut maahan ja potki päälleni sammaleita. En itkenyt enkä liikkunut. Kaikki partisaanit lähtivät.”»[xxii]

»Ollilan perheen pakolaiset juoksivat ja kävelivät Värriölle, puolentoista tunnin aikana, ja äiti Marja sai tehdyksi hälytyksen sotilaiden puhelinvartioon, josta tieto meni Osasto Saun tukikohtaan kello 5.30. —

Jälkikoirien avulla sotilaat pääsivät partisaanien jäljille. He kohtasivat ensin sadanviidenkymmenen partisaanin leirijäännökset ja sen jälkeen suon, jossa oli kuoliaana hevonen. Jälkiä edetessään sotilailla oli pelko siitä, että he kohtaisivat kuolleita kyläläisiä. Paavonmaan murhapaikalle tullessaan heidän oli vaikea käsittää tapahtunutta. He näkivät välittömästi, että uhrit oli tapettu teloitusrituaalien mukaan. Melkein kaikki ruumiit olivat joko kokonaan tai osittain alastomina. Sotilaat varmistivat jokaisen uhrin tilan. Mirjassakaan ei näkynyt aluksi elonmerkkejä, mutta kun hänen silmäluomiaan raotettiin, huomattiin hänen pupillinsa reagoivan. Varovaisella lämmittelyllä ja puhuttelulla sotilaat saivat hänen luottamuksensa, ja Mirja uskalsi elää näkyvästi. Pian hän jo kertoi ensimmäiset tietonsa tapahtumista.

Radiolla tilattiin saksalainen lentokone, joka vei Mirjan Sallan Alakurtille saksalaiseen kenttäsairaalaan.»[xxiii]

Pätkä STT:n uutisesta: ”Sotilaamme tapasivat erämaasta noin 6 km:n päästä puheena olevasta kylästä erään pikkutytön haavoittuneena sekä yhden sotilaan ja 7 siviilihenkilöä surmattuina, Heidät oli surmattu takaapäin ampumalla tai teräasein pistämällä. Partisaaniosaston takaa-ajo jatkuu.”[xxiv]

»Maaherra Hillilä pyysi yhteysesikunta Roin esityksestä tutkijaryhmän tekemään oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset Seitajärven uhreille. Ryhmään kutsuttiin Haaparannasta ruotsalainen lääkäri Richard Lindgren. — Pöytäkirjan laati nimismies Esko Enojärvi. —

Uhrit oli ammuttu joko päähän, niskaan tai kaulaan. Tytöistä viisivuotias Valma oli surmattu lyömällä veitsellä niskaan ja puolivuotias Ritva lyömällä tylpällä esineellä päähän. Viisitoistavuotiasta Marttaa oli sekä ammuttu kaulaan että puukotettu rintaan. Aino-äitiä oli ammuttu kaulaan ja hänen kallonsa oli murskattu. Tyyne, joka sai surmansa jo hyökkäyksen yhteydessä, oli kuollut päähän osuneeseen räjähtävään luotiin.

Tutkimuksessa ei voitu saada selville, oliko uhrit raiskattu. Ruumiit oli valitettavasti pesty ennen tutkimuksia, ja teloituksesta oli kulunut jo yhdeksän päivää. Eräät jäljet vain viittasivat raiskauksiin. — Väkivallan monet merkit viittaavat myös kiduttamiseen tai kuolleen lapsen ruumiin häpäisemiseen. — Ruumiiden pesijät ovat olleet varmoja siitä, että uhrit oli raiskattu.»[xxv]

Valehtelu

Olisikohan Venäjä ja venäläiset, sekä Venäjän hännystelijät ns. patologisia valehtelijoita? Olisikohan valehtelu geeneissä?

—–

[i] Antero Kautto, Stalinin istunnot Suomen ja Baltian kohtalo Neuvostoliiton asiakirjoissa 1939-40, 1982, sivu 31

[ii] Suomi 85 (Ohto Manninen) Itsenäisyyden puolustajat Rintamalla, 2002, sivu 112

[iii] G. Mannerheim, Muistelmat toinen osa, 1952, sivut 232-233

[iv] Viktor Suvorov, Enesetapp, 2001, sivu 34

[v] Viktor Suvorov, Enesetapp, 2001, sivut 269-276

[vi] John Mosier, Deathride, 2010, sivut 343-344

[vii] John Mosier, Deathride, 2010, sivu 139

[viii] Mark Solonin, Katastroofi anatoomia, 2009, sivu 255

[ix] John Mosier, Deathride, 2010, sivu 138

[x] John Mosier, Deathride, 2010, sivu 167

[xi] John Mosier, Deathride, 2010, sivu 168

[xii] John Mosier, Deathride, 2010, sivu 167

[xiii] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivut 181-182

[xiv] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivu 199

[xv] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivu 201

[xvi] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivu 206

[xvii] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivu 207

[xviii] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivu 25

[xix] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivut 25-26

[xx] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivu 104

[xxi] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivu 106

[xxii] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivu 124

[xxiii] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivut 128-129

[xxiv] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivu 130

[xxv] Veikko Erkkilä, Vaiettu sota, 1998, sivu 131

2.8.20172.8.2017

”Ilman maahanmuuttajia bussit eivät kulkisi”

Tuo suvakkien mielihokema sai taas uutta vahvistusta. Venäläissyntyinen Simanov on palkattu Onnibussille.
Yhtiön toim.joht. oli tähdentänyt, että heidän busseissaan ei kukaan matkusta liputta – eivät edes somalit. Uskon, että Simanov pystyy toimimaan tämän ohjeen mukaisesti.

Gleb Simanov on julkaissut Facebook sivuillaan päässeensä töihin Onnibussille. Glebin päivitys keräsi puolessa tunnissa jo 500 tykkäystä, eli moni on

Lähde: Nobinalta irtisanottu bussikuski Gleb Simanov sai töitä – Nykysuomi.com

2.8.2017

Kovin on tasapuolista ja tasa-arvoista – femakkopuuhastelulta vaikuttaa

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708022200299770_u0.shtml

”Lapsiasiavaltuutettu kannattaa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk) ajatusta kieltää naisten ympärileikkaus eli sukupuolielinten silpominen erillisellä lailla.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila sanoo tiedotteessaan kannattavansa sekä miesten että naisten sukupuolielinten silpomisen kieltämistä lailla.”

Saarikko taas seli-seli-selitteli, ettei asiaa voida poikien osalta kieltää, kun sitä ei ole muuallakaan kielletty.

Se siitä tasa-arvosta ja tasapuolisuudesta.

2.8.20173.8.2017

Suomessa ei ole ollut koskaan ”kantapersermaaneja”…

YLE:n Dokumänttiprojetin osa PYHÄ mainoksessa väitetään KANTA-KERMAANIEN rakentaneen Suomen alueen hiidenkiukaat n. 3000 vuotta sitten!!!

ja Suomen sana PYHÄ muka sekin on ”lainattu kantapersermaanista”…

NYT SITTEN YLE ON ÄÄRIMMÄISEN MYSTISET KANTAPERSER- MAANIT PLASEERANNUTKIN MAAILMANKARTALLE!!!!

Tähän asti on kaakattettu ja paapatettu vain heidän ”kielestään”, joka kuitenkin erehdyttävästi näyttää hyvin myöhäiseltä germaanikieleltä GOOTILTA, joka vilisee VASARAKIRVESALAINOJA ja jossa on leegio myös suomi-lainoja!

PYHÄ-etymologia on Jorma Koivulehdon pöyristyttävimpä aivopie- ruja; sana on muka lainattu ”kantakermaanin sanasta weihen = vihkiä!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-kielen-pyha-merk…

http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf

Toisen etymologian sanalle pyhä on esittänyt Jorma Koivulehto (1973: 13; 1989: 19). Tämän selityksen mukaan kyseessä olisi germaaninen lainasana (b > *wῑχa ’pyhä’ > saks weihen ’pyhittää; vihkiä’).

Koivulehdon mukaan tässä sanassa, kuten myös sanoissa pyyhkiä ja pyrkiä sananalkuinen w olisi substituoitu suomalais-ugrilaisella *pü-yhtymällä.

Substituution taustalla olisi mahdollisesti se, että itämerensuomen ja saamen edeltäjissä sananalkuiset *v:n ja labiaalivokaalin yhtymät olivat jonkin aikaa mahdottomia näiden kadottaessa puolivokaalisen kom- ponenttinsa. Toisena mahdollisena syynä substituutioon Koivulehto mainitsee pyrkimyksen välttää homonymiaa sanan viha kanssa.

Koivulehdon etymologiassa on toinenkin harvinainen substituutio, germ. *χ > vksm. *š, joka edellyttää lainautumisajankohtaa germaani- sen äänteensiirroksen jälkeen, mutta ennen ims. *š > h -muutosta. Kun muutos *š > h joka tapauksessa on myöhäinen (vrt. Kallio 2007), ei tätä voine pitää mahdottomana. Substituutiolle on ainakin yksi paralleeli

(vrt. germ. *baga > paha ~ saaN buošši),

mutta sanassa esiintyvä suhusibilantti näyttäisi viittaavan myöhäi- sempään lainautumisajankohtaan ja sanan leviämiseen lainana esi-itämerensuomesta saameen….

RJK: Tasan yhtä puhdasta paskaa tuokin ”etymologia”…

Sana paha voi tulla myös venäjän (ukrainan) sanasta plohoi (liettuan blogas), sillä puolivokaali l (ł) voi pudota länsibalttilaissa ja länsislaa- vilaisissa kielissä toisen kirjaimen paikata, ja g lainauta h:kisi kuten vaikka sanassa pr. gorme = hormi, ukr. gorm [horm]. Ensimmäiset Suomessa liikkuneet slaavit, joskus ennen ensimmäisiä ruotsalaisia, eivät varmasti puhuneet moskovanvenäjää (siellä puhuttiin balttlaista goljadia, vasarakirvesbaltin seuraaja ja marilaista merjaa). Moskovan venäjääs on takaisinpotkuna länimainen h ruvettu ensin kirjoittamaan ja sitten myös ääntämäänkin g:nä.

Länsibalttilaista lainaa paha vastaava ibalttilainen laina olisi laho.

Paha on uskonnollisperäinen normittava termi kuten useat muut rutee- nilainat ennen läntistä kritinuskoa: pappi, kirkko, risti, häpeä (Ritter), hormi (preussin gorme, tulee samaa tietä kuin bloga = paha, lako.

этимология слова плохой

плохо́й = huono, плох, плоха́, пло́хо, укр. плохи́й «смирный, тихий, кроткий», блр. пло́хi «болезненный, плохой», др.-русск. плохъ «плохой», чеш. рlосhý «плоский», но польск. рɫосhу «пугливый; ветреный; сует- ный». Скорее связано с поло́х. Сюда же, с др. ступенью вокализма, пла́ха. Предполагают родство с *ploskъ (см. пло́ский) (Брюкнер 419; Махек, Studiе 71; Брандт, РФВ 23, 299; Ильинский, ИОРЯС 20, 3, 112 и сл.) Ввиду знач. весьма невероятно происхождение из д.-в.-н. flah «плоский», вопреки Уленбеку, Кипарскому. Фонетически невозможно заимствование из ср.-в.-н. blas «слабый, незначительный», вопреки Маценауэру (LF 13, 165 и сл.) Невероятно и происхождение вост.-слав. слов из польск. рɫосhу (см. поло́х), вопреки Педерсену (IF 5, 56), Преобр. (II, 78). От *рlосhъ образовано плоша́ть, плоши́ться, опло́х; см. Желтов, ФЗ, 1875, вып. 3, стр. 2.

blogas = huono, paha

Lie. blogas, la. blāgs ‘silpnas, niekingas, blogas’, abu galbūt < br. błahij ‘blogas, bjaurus’, r. blagoj ‘stuobrys, bjaurus’, galbūt giminiškas lo. flaccus ‘nulėpęs, silpnas’ ir t. t.***

Tuosta germaanin weih-sanasta muuten todella tulee yksi suomalainen (tai miten sen ottaakin…) germaanipräinen pikannimi nimittäin Viipuri, ainakin jops se on samaa perua kuin Tanskan Keski-Jyllannin pääkaupunki Viborg:

https://en.wikipedia.org/wiki/Viborg,_Denmark

” History

Viborg is one of the oldest cities in Denmark, with Viking settlements dating back to the late 8th century. ^[3] Its central location gave the city great strategic importance, in political and religious matters, during the Middle Ages. A motte-and-bailey-type castle was once located in the city. Viborg takes its name from a combination of two Old Norse words: vé, meaning a holy place, and borg, meaning a fort. ”

https://en.wikipedia.org/wiki/V%C3%A9_(shrine)

Vé (shrine) = eläinuhri

From Wikipedia, the free encyclopedia (Redirected from Vé)

In Germanic paganism, a vé (Old Norse) or wēoh (Old English) is a type of shrine or sacred enclosure. The term appears in skaldic poetry and in place names in Scandinavia (with the exception of Iceland), often in connection with a Norse pagan deity or a geographic feature.The name of the Norse god Vé refers to the practice. ^[1] Andy Orchard says that a vé may have surrounded a temple or have been simply a marked, open place where worship occurred.Orchard points out that Tacitus,in his 1st century CE work Germania, says that the Germanic peoples, unlike the Romans, ”did not seek to contain their deities within temple walls.” ^[2]

http://www.etymonline.com/index.php?term=victim&allowed_in_frame=0

victim (n.): late 15c.,”living creature killed and offered as a sacrifice to a deity or supernatural power,” from Latin victima ”person or animal killed as a sacrifice.” Perhaps distantly connected to Old English wig ”idol,” Gothic weihs ”holy,” German weihen ”consecrate” (compare Weihnachten ”Christmas”) on notion of ”a consecrated animal.” Sense of ”person who is hurt, tortured, or killed by another” is recorded from 1650s; meaning ”person oppressed by some power or situation” is from 1718. Weaker sense of ”person taken advantage of” is recorded from 1781.

http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=vict

victor (n.)

mid-14c., from Anglo-French, Old French victor ”conqueror,” and directly from Latin victorem (nominative victor) ”a conqueror,” agent noun from past participle stem of vincere ”to conquer, overcome, defeat,” from PIE root *weik- (5) ”to fight, conquer” (source also of Lithuanian apveikiu ”to subdue, overcome,” Old Church Slavonic veku ”strength, power, age,” Old Norse vigr ”able in battle,” Old English wigan ”fight,” Welsh gwych ”brave, energetic,” Old Irish fichim ”I fight,” second element in Celtic Ordovices ”those who fight with hammers”). Fem. formations include victrice (late 14c.), victress (c. 1600), victrix (1650s).

Weih- , liettuan veikti = toimia, olla kunnossa, liittyy enenmmäkin vasarakirveskieln kauttaa suomen sanaan voittaa (joka voi kyllä olla myös panna voimaan).

Nämä kantaindoeuroopat ovat virheellisiä, mutta näyttävät kuitenkin yhteenkuuluvia sanajoikkoka. kanta-IE-juuria voivat olla esim. *wen-, *kʷen- (*kwen-) = puolustaa tai *gʷʰen- (*gwen-) = lyödä, ajaa takaa, tislata.

*weyd-	to see, know	Skr. वेत्ति (vetti), Av. vaēða, Gk. εἶδον (eîdon), Lat. videō, Russ. ве́дать (védatʹ), Phryg. wit-, Eng. witan/wit, Gm. wizzan/wissen, Arm. գէտ (gēt), Kashmiri vūčhūn, Polish widzieć; wiedzieć, ON vita, Goth. weitan, OIr. fis; fiuss; find/fionn, Gaul. Vindomagus, Welsh gwedd; gwŷs; gwyn, Lith. vaidintis, OPruss. widdai, OCS вѣдѣти (věděti)
*weyk-	to choose	Skr. विनक्ति (vinakti), Av. avavaēk, Lat. victima, Goth. (weihan), Eng. wēoh/—, ON vé, Gm. wīhen/weihen
*weyk-	victory	Lith. veikti, Ltv. veikt, OCS vĕkŭ, Russ. век (vek), ON veig, Gm. wīgan/—, Ir. fichim/, Gaul. Ordovices, Welsh gwych, Eng. wīgan/—, Goth. weihan, Arm. վէգ (vēg), Lat. vincere, Oscan vincter, Polish wiek
*weyḱ-	village	Gm. weihs/, Lith. viešas, Ltv. viesis, Russ. весь (vesʹ), Av. vīs, Alb. vis, Skr. विश् (viś), Lat. vīcus, Gk. οἶκος (oîkos), Polish wieś, Old Prussian waispattin, Toch. /īke, OCS vĭsĭ
*weys-	to sprout	Lat. virēre; viridis, Eng. wīse/, Gm. wīsa/Wiese, ON vísir, Lith. veisti, Ltv. viest

http://areena.yle.fi/1-3121910

Dokumänttiprojekti: Pyhä

1 h 13 min
ma 17.4.2017
30 pv.

Dokumenttielokuva pyhyyden merkityksestä ihmiselle ja pyhistä paikoista ennen ja tänään. O: Markku Lehmuskallio. T: Giron Filmi Oy.

Ohjelman tiedot

Kuva 16:9 HD

TV-lähetyksen ääniraidat venäjä 5.1-ääni

Tekstitys ohjelmatekstitys (suomi) suomi

Katsottavissa vain Suomessa

Täältä löytyy faktaa itämerensuoimalaisten ja germaanien varhaisim- mista lainkosketuksista vähän ennen ajanlaskun alkua, kun germaanit ja heidän riimikirjoituksensa saapuivat Itämeren etelärannalle.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaan…

Suomalaisten ja germaanisten kielten varhaisimmista lainakosketuksi…

Saksan johtava fennouristi, ihka oikea germaani siis! tyrmäsi Jorma Koivulehdon pan-germanistisen kielitieteen hölynpölyksi jo 1993!

V. 2011 edesmennyt Saksan johtava fennougristi Ralf-Peter Ritter piti HY:n ”suomen kielen arkkimuinaisia germaanilainoja pronssikaudelta”, ajalta ylipäätään ennen ajanlaskun alkua, väärin metodein pseudotutkittuna huijauksena.

” In der Untersuchung wird dargelegt, welche Aussagen über Alter, Um- fang und Schauplatz der germanisch-ostseefinnischen Sprachkontak- te beim derzeitigen Stand der Kenntnisse möglich sind: Vor dem Auftreten der ersten germanischen Runeninschriften beginnen die Ostseefinnen aus dem Germanischen zu entlehnen. Ob der Beginn der Lehnbeziehungen vor der Zeitwende (und gegebenenfalls, wie lange davor) anzusiedeln ist, läßt sich nicht feststellen. Germanische Entlehnungen in das «Frühurfinnische» (d.h. Ostseefinnisch-Lappische) sind bisher nicht zwingend nachgewiesen worden. Die traditionelle Auffassung, daß der Beginn der baltisch-ostsee-finnischen Lehnkontakte vor dem der germanisch-ostseefinnischen liegt, ist jedenfalls nicht zu widerlegen.

Die etymologische Methode, mit der gegenteilige Ergebnisse erzielt wurden, hält einer kritischen Prüfung nicht stand. ”

Tutkimuksia itämerensuomen vanhimmista germaanilainoista (1.3.1993)

” Tutkimuksessa esitetään, mitä on mahdollista sanoa germaanis-itä- merensuomalaisten kielikontaktien iästä, laajuudesta ja esiintymisalu- eista tämänhetkisen tietämyksen vallitessa: Ennen ensimmäisten ger- maanisten riimukirkjoitusten ilmaantumista (n. 100 j.a.a.) alkoivat itämerensuomalaiset lainata sanastoa germaanikielistä. Voidaanko lainayhteyksien alku vetää ajanlaskuun alkuun asti (ja kuinka kauaksi siitä taaksepäin), ei ole varmistettavissa. Germaanisia lainauksia ”varhaismuinaissuomessa” (itämerensuomi-lapissa) ei ole tähän mennessä pitävästi todistettu.

Perinteinen käsitys, että balttilais-suomalaisten lainakontaktien alku sijoittuu ennen germaanis-itämerensuomalaisia, ei ole mitenkään kumottavissa.

Se etymologinen metodi, jolla päinvastaisia tuloksia on saatu, ei kestä kriittistä tarkastelua. ”

http://www2.filg.uj.edu.pl/ifo/kjasis/~nemeth.michal/store/pub/neme…

(Kommenttien toinen osa täällä)

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaani…

Muutakin näkee….

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/03/hesari-29-3-20016-suoma…

Hesari 29.3.20016: Suomalaiset tulleet Suomeen 500 j.a.a., PERSERMA…

”Persermaanit” on toistaiseksi muutoin tuntematon kansakunta, joka olisi puhunut (hypoteetista ) ”kantakermaania”, josta Hesari ei itse asiassa tässä jutussa nyt kerro, mutta LÄHES KAIKISSA MUISSA JUTUISSAAN TÄSTÄ AIHEPIIRISTÄ KYLLÄKIN, ja iana kun on kyse jonkin suomen sanan vähänkään tulkinnavaraisesta etymologisast.a.

Totuus on, että suomalaisten suomalais-ugrilaisia esi-isiä olivat VIIMEISTÄÄN jo kampakeramiset heimot, ehkä aikaisemmatkin.

Koska tämä saatanan persermaanilallatus lopetetaan?

PS. Myyttisillä persermaameilla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä ruotsalaisten, norjalaisten, saksalaisten eikä englantilaisten kanssa, ei edes muinaisten goottien, joita asusti mm. Krimillä, sillä ensimmäiset germaaniset heimot ovat alansa osaavien germaanitutkijoiden tulos- ten mukaan saapuneet Itämeren alueelle vasta vähän ennen ajanlaskun alkua eli rautakaudella (Jastorf-kulttuuri). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rautakausi olisi tullut heidän mukanaan Itämerelle. Rauta tunnettiin tuolloin hyvin Volgalla, mutta sen käyttö oli rituaalista.

http://www.hs.fi/tiede/a1458795702087

Täällä on pyhä-sanaa tarkasteltu tieteelliseltä kannalta, vaikka jutun otsikko sellaisenaan ei kirjaimellisesti pidäkään paikkaansa.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-kielen-pyha-merk…

Suomen kielen ”pyhä” merkitsee alun perin seksiä…

(Tämä juttu ei ole artkkeli vaan taltiointi keskustelusta, joka on ollut välillä poistettunakin ”TIETEEN” palstalta. Jutun juoni mm. muuttuu kesken menon, eikä otsikon väite sellaisenaan pidä paikkaansa, vaikka sanat kauempaa ovatkin ilmeisesti samaa alkuperää. Tätä sanastoa on tutkinut myös mm. kuuluisa ansioitunut Venäjän akateemikko Oleg Trubatšev, Max Vasmerin Venäjän etymologisen sanakirjan toimittaja ja mm. volganbalttilaisten goljadien kielen tutkija.)

Arkkis: Lähetetty 28.1.2010 klo 0:13

Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä?

Siltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän ”uskontokeskus- telun” omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta.

Ajattelin, että jos täällä sitten käsiteltäisiin enemmän asian (”pyhyyden” ja uskonnollisten päähänpistojen) filosofista puolta…

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/turku-ja-tori-kauppiaat-ja-k…

” Itse asiassa sana ”pyhä” vaikuttaisi olevan tullut baltin kautta, ainakin se on nimittäin sanan ”piha” kanssa vastaavanlainen latgallisanapari kuin vaikkapa ”rinta, rinnat” ja ”ryntäät” sanasta ”rynda” (lg.), siitä eteenpäin tuntematonta alkuperää, ja oli noita muitakin.

Jos ”piha”/”pyhä” olisi sitä perua, niin sana olisi ”*pyṥa” (lg.), ja sellainen sana todella on, ja se tarkoittaa, istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! Ns. täyttä toimintaa!

http://www.lietuviu-anglu.com/pisti/

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=pisti

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=pist&s=0&g=2&a…

http://www.suduva.com/virdainas/

pist (pisa, pisoi) = to copulate (Inf)

Mää kun oon jo valmiiksi kirkonkirouksessa (Sääksmäellä syntyneenä) niin voin tämän julkituoda ilman että varsinaisesti olisi olennaista menetettävää…

”Pistää” ja ”pystyä” (pysyä), lapin bistet, bastet, muodostavat aivan vastaavan sanaparin samasta juuresta kuin ”piha” ja pyhä”. Juurta pidetään suomalaisugrilaisena, mutta se on tullut idästä päin kristinuskon mukana uudessa merkityksessä ”tabu”, ”yksityisalue” (ihan aiheellisesti, jos ei se ennen ole ollut sitä)…

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=18511&…

Näkökulma siitä, että joillakin pakanoilla YKSITYISELÄMÄ olisi ollut ”pyhää” ja loukkaamatonta jonkin temppelin sijasta, on harvinainen, muttei mitenkään mahdoton…

Jaska Lähetetty 28.1.2010 klo 1:03

” Re: Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä? ”

Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.

2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.

Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja – vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.

Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä, mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:

http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf

Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.

Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.”

[RJK: Linkki ei sano balttilainoita ja niiden piirissä yhteenkuulumisesta mitään. Se TUKEE sitä, että suomen ja saamen yhteenkuuluvat sanat eivät ole SU-perua alun perin.]

Johan Lähetetty 28.1.2010 klo 1:59

” Re: Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä?

Arkkis

Siltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän ”uskontokeskustelun” omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta etc.

…ja ehtoollisviinit muutetaan coca-olueksi?

Apu lähtee kovalla ryminällä ulkomaanvientiin.
Onhan Etelä-Amerikassakin melkoisesti mm- Apu-/Apuri-alkuisia paikannimiä, mutta ei niitä ilman viileää APU-olutta voi tutkailla.
<”Apu: (n) Literally, lord. A god, supreme being. The spirit of the sacred mountain; the most powerful of all nature spirits.”>

http://www.incaglossary.org/a.html

Vihdoinkin saa huutaa useissa ravintoloissa kurkku suorana APUA kenenkään sitä ihmettelemättä!
Perussa jo valmistetaan Coca-lehdistä tehtyä, kirjaimellisesti ottaen ”jumalallista” APU-olutta jopa ulkomaan vientiin.

En Andahuaylas (Apurímac) se encuentra la sede de la Empresa Cervecería Peruana EIRL, quienes proyectan exportar cerveza hecha a base de hoja de coca, que lleva la marca ”APU”, a China y Sudáfrica.
Finalmente explicó, que la marca de la cerveza ”APU”, significa Díos, poder y riqueza, en el dialectó quechua, es una plalabra mágica, aún para los mismos incas” indicó.

http://pe.globedia.com/exportaran-cerveza-base-hoja-coca-china-suda…

Seuraavana varmaan kilpailijat iskevät markkinoille kenties heroiinilla herkistetyt muihin jumalolentoihin viittaavat Taata-oluet ja Aatun aamukaljat.

Juha Janhunen: The most prospective Para-Uralic entity would for many reasons appear to be Yukaghir (Yukaghiric), and the arguments in favour of a Uralo-Yukaghi- ric affinity (on which cf., e.g., Rédei 1999), cannot completely be dismissed. ”

Arkkis

Lähetetty 29.1.2010 klo 3:40

” Jaska

Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä. ”

Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.

Myös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää ”vulgaarimpia”, kuten vaikkapa ”piščioti(s)” = ”naiskennella” (causa sui)…

[HM: Tässä on virhe: sana ÄÄNTYY kyllä noin, koska samassa pötkössä ei voi ääntyä suhuisia ja suhuttomia s:iä, vaan kaikki ääntyvät viimeisen mukaan; ei haittaa, vaikka olisi muita konsonatteja välissä, mutta se kirjoteitaan pisčiotis.]

Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.

http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf

Äänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ryntä- (lg. ”rynda”) ja pistää/pystyä-, myrtti/mirt (vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa. ”

Jaska:

” 2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton. ”

Arkkis:

Monet näkevät niiden välillä erittäin vankan sillan. Otan esimerkiksi Tampereen Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan jutun, jonka ideologiaa en allekirjoita, kaikkea muuta, mutta kyse olisi noiden käsitteien välisen yhteyden olettamisen mahdollisuudesta, millainen se sitten lieneekin:

http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2002-3/piilotajun…

Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja – vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.

Ei se estä pitämästä tällaista useiden analogisten sanojen parvia esillä, koska tieteessähän voi aina olla myös kulloisissakin kriteereissäkin vikaa…

Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä,

Myös minä otaksun tuon pist/pyst-sanan SU:ksi, ja baltitkin otaksuvat. Se vain on tullut volgansuomesta baltin kautta lainana itämerensuomeen tämän teorian mukaan, kuten oletan esimerkiksi ”aamun/haamun/hahmonkin” tulleen.

[RJK: Saarikiven todistus suhteessa saameen puhuu SU:ta vastaan, jos piha ja pyhä -sanojen yhteenkuuluvuudesta kuitenkin pidetään kiinni.]

mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:

http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2002-3/piilotajun…Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.

Itämeresuomen välityksellä!?

Eikös kermaanit ole räyhänneet Uralilla täyttä häkää JO TUHANSIA VUOSIA ENNEN KUIN MITÄÄN ”ITÄMERENSUOMALAISIA TSINGIS-KAANIN ÄPÄRIÄ” ON OLLUT OLEMASSAKAAN?

(Vai meninkö mää askeleen edelle, ei todellakaan kuulu tapoihini…)

Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.

Mm. SSA on eri mieltä.

[HM: Janne Saarikiven todistus sanoo, että suomen piha ja saamen bassi ”eivät voi kuulua yhteen” SIINÄ MIELESSÄ, ETTÄ KUMPIKIN TULISI TAHOLLAAN ÄÄNNELAILLISESTI HYPOTEETTISESTA YHTEISESTÄ KANTASUOMEN SANASTA (*pečče, Álgun mukaan piča), vaan siitä pitäisi saamessa tulla **bahcci. Ainakaan minä en ole kuitenkaan mitään tuollaista väittänytkään, kun väitän noiden olevan keskivanhoja BALTTILAINOJA n. 3000 vuoden takaa, jolloin itämerensuomi ja saame olivat jo eriytyneet, ELI LAINANNEET ERIK- SEEN, mitä ovat silloin lainanneet. EIKÄ LAINANANTAJA-BALTTIKIELENKÄÄN TARVITSE OLLA SAMA, ei pyhälle ja pihalle, EIKÄ suomelle ja saamelle!

Saarikiven todistus TUKEE BALTTILAINAA OMAPERÄISEN SANAN SIJASTA! ]

En viitsi lukea linkkejäsi, kun sinä et lue edes niitä viestejä, joihin vastaat.

Tämä kohta tosin oli mennyt vietissä pieleen:

” Jos ”piha”/”pyhä” olisi sitä perua, niin sana olisi ”*pyṥa” (lg.), ja sellainen sana todella on, ja se tarkoittaa, istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! Ns. täyttä toimintaa!”

***

Jaska: Lähetetty 29.1.2010 klo 4:30

Viesti 5/22

Re: Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä?

Jaska

Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.

Arkkis

Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.

Palautuuko se kantabaltin *š:ään? Se olisi säilynyt liettuassa. Et ole lainkaan kärryillä äännesubstituutioista:

1. Jos sana olisi vanha, baltin *š olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomen *š:nä. Siitä kehittyi myöhäiskantasuomen *h jota jatkaa suomen h.

2. Jos sana olisi nuori, baltin š olisi lainattu suomen ainoana s:nä.

Arkkis

Myös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää ”vulgaarimpa”, kuten vaikkapa ”piščioti(s)” = ”naiskennella” (causa sui)…

Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.

Ei auta jos eräissä johdannaisissa on š. Jo kantabaltin perusvartalossa pitäisi olla š.

Millä perusteella keskivokaalinen y eli [i̮] lainautuisi suomen y:ksi eli [ü]:ksi?

Arkkis

Äänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ryntä– (lg. ”rynda”) ja pistää/pystyä-, myrtti/mirt (vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa.

Nämä sanaparitpa eivät ole lainatut kahdesta eri balttikielestä, joten eivät ne tue oletustasi mitenkään. Itämerensuomessa tiedetään olevan vaihtelua, eikä sen selittämiseksi todellakaan oleteta että i:llinen muoto olisi lainautunut yhden balttikielen ihmejohdoksesta ja y:llinen muoto toisen balttikielen vielä ihmeellisemmästä johdoksesta!

Jaska

2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.

Arkkis

Monet näkevät niiden välillä erittäin vankan sillan. Otan esimerkiksi Tampereen Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan jutun,jonka ideologiaa en allekirjoita,kaikkea muuta, mutta kyse olsi noiden käsitteien välisen yhteyden olettamisen mahdolli-suudesta, millainen se sitten lieneekin:

Et näköjään ymmärtänyt. Merkitykset ’pyhä’ ja ’kopuloida’ ovat yhtä kaukana toisistaan kuin mitkä tahansa maailman sanat. Aasinsillaksi kutsutaan sitä, että merkitykset yritetään yhdistää sellaisen tapauksen kautta, jossa kumpikin sana esiintyy. Pyhät häät on aasinsilta, joka ei millään lailla tee uskottavammaksi oletusta, että sana ’pyhä’ voisi olla peräisin sanasta ’kopuloida’.

Ymmärrätkö? Ei sen perusteella, että on olemassa riippusilta, voi väittää, että sanat ’silta’ ja ’riippua’ olisivat samaa alkuperää!

Arkkis

Lähetetty 29.1.2010

” Re: Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä?

Jaska

Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.

Arkkis

Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.

Jaska

Palautuuko se kantabaltin *š:ään? Se olisi säilynyt liettuassa. Et ole lainkaan kärryillä äännesubstituutioista:

En tiedä, onko sanaa kantabaltissa. Mutta ainakin se on liettuassa: pisti(s) (pisa(si), piso(si)), latviassa ”pist (pis, pisa), jotvingissa ”pist (pisa, pisoi”) ja latgallissa pyst (pyša, pyša).

Tuossa perussanassa on liettuassa s, mutta johdannaisissa, kuten ”pisčio-ti (-ja, -jo)” ääntyy š. Liettualaiset ”tunnistavat” suomalaisten puheenpulinasta erehtymättömästi myös ”pistämme”, joten jonkin muodon preesens lienee *pistia > *pisčia, jolloin imperfekti olisi *pistė ja indikatiivi *pistyti. Mutta kun en tiedä, mitä se niinkun tarkasti ottaen tarkoittaisi. Näyttää olevan jonkilainen ”kevytraiskaus”:

http://www.google.fi/search?q=pistyti&start=0&ie=utf-8&…

” Nebūtina pistyti mokslinių faktų gigabaitais ”

Tuokin on kaksimielinen lause tietämättä sanaa: ” Ei pidä ”pistyti” tieteellisiä faktoja gigatavuilla ” tai ” Ei pidä ”pistyti” tieteellisten faktojen gigatavuin”.

Latgallissa on tällä taivutuksella š, vaikka latviassa ja liettuassakin olisikin s. Täällä on näitä latvian ja latgallin välisiä äänteenmuunnoksia. Tausta on, että latviassa yleensä ja seelissä ja kuurissa erityisesti on tapahtunut muutos š, ž > s, z, mutta latgallissa sitä ei ole useinkaan tapahtunut, ja on tapahtunut myös päinvastaista taivutuskaavojen säännöllistyessä. (Tässä on nyt kuitenkin harvinaisen epäsäännöllinen tyyppi sikäli, että nelikirjaimisia -ist-loppuisia verbejä on latviassa lähes joka alkukonsonantille, mutta lähes kaikki taipuvat eri kaavalla.)

http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf

Ihan vastaavasti verbi ”pissata” on latviaksi mizt (miz, miza), mutta latgalliksi myžt (myža, myža) ja liettuaksi ”myžti (myža, myžo)”.

http://lv.wikipedia.org/wiki/Latgalie%C5%A1u_valoda

1. Jos sana olisi vanha, baltin *š olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomen *š:nä. Siitä kehittyi myöhäiskantasuomen *h jota jatkaa suomen h.

Sen verran vanha tuon pitäisi olla, että se on lainautunut näin. Sana on vanha myös siksi, että ”panomies”= ”pislỹs”, joka on ainakin lähes kantabaltin muotoinen sana ikivanhalla johtopäätteellä -l- , jonka kuurilais -r- lienee syrjäyttänyt, paitsi silloin, jos uhkaa tulla samaan ketjuun kaksi –r-:ää, kuten ”arklỹs” (lt.), latgallin ”orklys” = hevonen.

[HM: Väärin: Alkuperäinen adjektiivin johdin on –r-. Vain liettuassa oletusarvo on –l-, (eikä sekään ole ehdoton, kuten sanassa ežeras = järvi jossa se on diminutiivin pääte kuin -el-), joka toisaalta esiintyy kaikissa balttikielissä, jos vartalossa on jo r, aivan kuten hämeen murteessa, ja latinalaisten naapurien sabiinien kielessä).]

Arkkis

Myös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää ”vulgaarimpia”, kuten vaikkapa ”piščioti(s)” = ”naiskennella” (causa sui)…

Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.

Ei auta jos eräissä johdannaisissa on š. Jo kantabaltin perusvartalossa pitäisi olla š.

Onhan se karjalankin ja vepsänkin muodoissa.

Millä perusteella keskivokaalinen y eli [i̮] lainautuisi suomen y:ksi eli [ü]:ksi?
En tiedä että miksi, mutta niin se vaan tekee mm. tuossa rynda (lg.)/rinda (lv.) ja muissakin muodoissa.

http://saprge.wordpress.com/vuordineica/

” aile, rynda – rinda = rinta/ryntä- ”

Täällä on sellaisiakin joissa latgallin y, joka on just i: ja u:n välitä, vaihtelee sekä i:n että u:n kanssa:

” aptimst, mestīs tymsuokam – satumst ” = tummua

Täällä taas latgallin y:tä vastaa suomen u, mutta latvian i, venäjän ja liettuan – :

” čymyni (lg) = ķimenes (lv) = kmỹnas (lt) = tmin (ve) = kumina (suomi, vasarak.)

Ainakin yksi kermaanilainakin löytyy latgallista:

” komyns, škurstyns – skurstenis ” = korsteeni, savupiippu

[HM: Väärin: vasarakirvessana: *garstainen = ”palaneen pinnan omaava” (esim. liha); š alussa on ”virhe”, germaaninen tai slaavilainen kontaminaatio, ja puuttuu mm. liivistä. Venäjän goret´= palaa ja kurit´ = polttaa tupakkaa samaa juurta, preussin gorme (”lämmitettävä, poltettava) = hormi.]

Täällä on sellainenkin sanapari kuin ”pylns/pilns” = täysi, tässä kuu:

pylnuotis, pylnmieness – pilnmēness

Sekä ”pynnätä” että ”pinnata” on murteissa ”täyttää piripintaan”, ”syödä halkeamispisteeseen”, pyntätä, pintata (t partisiipista).

Arkkis

Äänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ ryntä- (lg.”rynda”) ja pistää/pystyä-, myrtti/mirt (vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa.

Nämä sanaparitpa eivät ole lainatut kahdesta eri balttikielestä, joten eivät ne tue oletustasi mitenkään.I tämerensuomessa tiedetään olevan vaihtelua, eikä sen selittämiseksi todellakaan oleteta että i:llinen muoto olisi lainautunut yhden balttikielen ihmejohdoksesta ja y:llinen muoto toisen balttikielen vielä ihmeellisem mästä johdoksesta!

Suosittelen ottamaan tuonkin mahdollisuuden erittäin vakavasti huomioon, kuten senkin, että lapin a > uo -muunnos olisi ainakin mallitaan latgalliperäinen.

Jaska

Et näköjään ymmärtänyt. Merkitykset ’pyhä’ ja ’kopuloida’ ovat yhtä kaukana toisistaan kuin mitkä tahansa maailman sanat. Aasinsillaksi kutsutaan sitä, että merkitykset yritetään yhdistää sellaisen tapauksen kautta, jossa kumpikin sana esiintyy. Pyhät häät on aasinsilta, joka ei millään lailla tee uskottavammaksi oletusta, että sana ’pyhä’ voisi olla peräisin sanasta ’kopuloida’.

Ymmärrätkö? Ei sen perusteella, että on olemassa riippusilta, voi väittää, että sanat ’silta’ ja ’riippua’ olisivat samaa alkuperää!

Ymmärrän aivan toisin:ne liittyvät tosiinsa vahvasti uskontotieteellisen ilmiön nimeltä ”tabu” (taboo) kautta: tabut ovat uskonnollisia dogmeja, jotka aivan erityisesti koskevat seksiä ja vastaavia ilmiöitä. Voit kysyä vaikka Ilkka Pyysiäiseltä siellä HY:ssä.

Hänhän ei HY:n viranhaltijana ikinä voine erehtyä missään asiassa?

Mutta vakavasti ottaen: MIKÄÄN tuollaisen ’tabun’ eli ’pyhän’ olemuksessa EI VAADI, etteikö voisi olla niin, että jokin yksityinen elinpiiri, ”piha” on muille kuin ”(asiaan) vihityille” kielletty tabu, ja ”temppeli” tai ”uhripaikka” (peijaispaikka) taas olla juuri se hollitupa, jossa saa julkisesti höyrytä aivan mitä tahansa ja olla hönössä ja vaikka lähennellä naisia/miehiä, kunhan sitten ulkopuolella rauhoittuu. Tuollainen oli aika pitkälle kreikkalaistenkin temppeli, ja vaikkapa ugrien peijaispaikat. Ihan just pilkulleen kuin Hämeessä ”vähemmän fiinipieruisilla” nurkilla.

J

Jaska

Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.

Arkkis

Mm. SSA on eri mieltä.

Jaska

Ei suinkaan ole, et vain ymmärtänyt lukemaasi. SSA mainitsee, että germaanisen lainaselityksen lisäksi toinen vaihtoehto on, että pyhä ja piha liittyisivät yhteen. Tämä selitys on kuitenkin mahdoton, koska etäsukukielissä asti näiden sanojen edustus on erilainen. Et ilmeisesti lukenut linkkiäni? Niin arvelinkin, ja hyvä kun tunnustit sen.

Mutta hyvää jatkoa, saat toki uskoa mihin selitykseen itse haluat, vaikka niihin uralingermaaneihisi.

Tuohon germaaniseen *wῑχa = vihkiä- verbiin en usko: w ei lainaudu p:ksi.
[HM: Noissa kummassakaan siis ei puhuta balttilainen etymologian mahdollisuu-destakaan mitään, vaan vaihtoehdoiksi asetetaan omaperäinen tai persermaani.]

Sana ”vyyhti”, -in, josta myös on ollut kinaa, ja joka voi tulla myös venäjästä, voi tulla myös latgallista : ”vyšteit (vyšta, vyšteja)” > vyšts ven. ”vyštšij”, josta kuitenkin pitäsin tulla i-vartalolla taipuva. Itse asiassa juuri latgallista VOI tulla e:lläkin taipuva!

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=852906&r=10621063&lid=852906&g=2&q=vilpst&h=2957

Arkkis

Lähetetty 25.3.2010 klo 16:49 Viesti 10/22

Re: Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä?

Jaska

Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1.äänneasu:baltin s:stä ei tule suomen h:ta.Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.

2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.

Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja – vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.

Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä, mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:

http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf

Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.

Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.

Otetaan nyt nuo vaihtoehtoiset seltykset ensin sellaisenaan näkösälle (mulle kommentoijille ja vertaajille) …

2. Suomen pyhä, pohjoissaamen bassi ja niiden sukulaissanat marissa ja permiläisissä kielissä

Suomen sanalla pyhä on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Se palautuu kantasuomen asuun *pühä ja on ollut olemassa myös kantasuomen edeltäjissä, sillä sitä vastaa pohjoisssaamen bassi, jolla puolestaan on vastineet kaikissa saamelaiskielissä (Lehtiranta 1989: 96–97). Sanan asuksi kantasaamessa voidaan rekonstruoida *pese ja perinteisen käsityksen mukaan varhaiskantasuomen asu on ollut lähinnä *püšä.

Suomen ja saamen sanat esitetään säännöllisenä rinnastuksena kaikissa etymologisissa sanakirjoissa (vrt. SSA II: 448–449; SKES 668–669; NSES 987). SSA:n (ibid.) mukaan tämä sanarinnastus esiintyy jo Lindahlin ja Öhrlingin sanakirjassa (1780). Muita uralilaisia paralleeleja sanalle ei tutkimuskirjallisuudessa ole esitetty.

Perusmerkityksen lisäksi sanalla on attestoitu joukko muita (harvinaisia) merkityksiä sekä itämerensuomessa että saamessa. Näihin kuuluvat mm. ’varattu; jonkun omistuksessa oleva’, ’vakituinen’, ’hyvä; turvallinen; puhdas’, ’joutoaika; sunnuntai tai juhlapäivä’, ’pyhimys’ (yleisk.), ’paasto(aika)’ (lyydi,vepsä), ’paastoruoka’ (vatja), ’uhripaikka’ (luulajansaame) jne.Värmlannin suomalaismurteissa sana näyttää merkinneen myös ’epäpyhää’ (pyhä henki ’paholainen’, pyhäinen ’noiduttu; saastainen’). Sanaan pohjautuvat johdokset merkitsevät puolestaan mm. ’suojella’, ’erottaa’, ’huolehtia’ ym. (ks. esim. SKES ibid.).

Sanan alkuperästä on esitetty kaksi selitystä.

Hakulisen (1946: 89–90) esittämän etymologian mukaan kyseessä olisi alkuaan sivumuoto sanasta piha.

Tämä selitys perustuu jo Setälän esittämään käsitykseen, jonka mukaan sanan alkumerkitys olisi ollut ’erotettu; aidattu’. Eräiden muiden kielten pyhää merkitsevät sanat ovatkin alkuaan tarkoittaneet ’erotettua’, mm. latinan sacer (< ieur.*sakros strong>*sak- ’erottaa’, ks. Walde 1954: 459–460) ja germaanisten kielten *wῑχa (> saks. weihen ’vihkiä; pyhittää’ < ieur. *ueik- ’leikata’, ks. Anttonen 1996:103 ja siinä mainittu kirjallisuus).

Suomen pyhä– ja saamen bassi-sanojen selitykseksi Hakulisen etymologia ei kuitenkaan kelpaa, sillä siinä on karkea äänteellinen virhe.Itämerensuomen piha palautuu asuun *pičča tai *piččä, jota saamessa vastaisi **bahcci (strong>*pecce). Mikäli suomen pyhä itämerensuomalaisine vastineineen siis todella olisi piha-sanan sivumuoto, eivät itämerensuomen ja saamen sanat voisi kuulua yhteen.

Selityksellä olisi joka tapauksessa myös semanttiset heikkoutensa, sillä itämerensuomen pühä– vartalolla ei näyttäisi olevan jälkeäkään ’pihan’ merkityksestä (eikä päinvastoin) – ’erotetun’ merkitystä tuskin voi tällaisena pitää.

Yleensähän vanhojen sekundäärimerkitysten säilyminen on tyypillistä tilanteelle, jossa etuvokaalistunut sana on vakiintunut uuteen merkitykseen (vrt. tuhma ja tyhmä, tämän artikkelin kohta 2.2). Hakulinen onkin poistanut pyhä-sanaa koskevan etymologisen selityksensä teoksensa Suomen kielen rakenne ja kehitys myöhemmistä painoksista. Tästä huolimatta se edelleen esitetään SSA:ssa vaihtoehtona sanan pyhä alkuperän selitykseksi.

Toisen etymologian sanalle pyhä on esittänyt Jorma Koivulehto (1973:13;1989: 19). Tämän selityksen mukaan kyseessä olisi germaaninen lainasana (b>*wῑχa ’pyhä’ > saks weihen ’pyhittää; vihkiä’).

Koivulehdon mukaan tässä sanassa, kuten myös sanoissa pyyhkiä ja pyrkiä sananalkuinen w olisi substituoitu suomalais-ugrilaisella *pü-yhtymällä.

Substituution taustalla olisi mahdollisesti se, että itämerensuomen ja saamen edeltäjissä sananalkuiset *v:n ja labiaalivokaalin yhtymät olivat jonkin aikaa mahdottomia näiden kadottaessa puolivokaalisen komponenttinsa. Toisena mahdollisena syynä substituutioon Koivulehto mainitsee pyrkimyksen välttää homonymiaa sanan viha kanssa.

Koivulehdon etymologiassa on toinenkin harvinainen substituutio, germ. *χ > vksm. *š, joka edellyttää lainautumisajankohtaa germaanisen äänteensiirroksen jälkeen, mutta ennen ims. *š > h -muutosta. Kun muutos *š > h joka tapauksessa on myöhäinen (vrt. Kallio 2007), ei tätä voine pitää mahdottomana. Substituutiolle on ainakin yksi paralleeli

(vrt. germ. *baga > paha ~ saaN buošši),

mutta sanassa esiintyvä suhusibilantti näyttäisi viittaavan myöhäisempään lainau-tumisajankohtaan ja sanan leviämiseen lainana esi-itämerensuomesta saameen.

Koivulehdon selitys on esitetty kysymysmerkillä varustettuna selityksenä SSA:ssa ja todennäköisenä selityksenä NSES:ssä, ja sitä voidaan pitää sanalle pyhä esitetyistä etymologioista paremmin perusteltuna.

Pyhä-sanan taustan selvittelyssä tulisi hyvin perustellusta lainaetymologiasta huolimatta kiinnittää huomiota myös eräisiin Venäjällä puhuttavien sukukielten sanoihin, joita syystä tai toisesta ei ole mainittu sanan tutkimushistoriassa.

Ersämordvan pežet, joka on t-johdos kannasta *peže-, merkitsee ’syntiä’. Sanaa on käytetty myös Jumalan avuksi huutamiseen (pežet ojmenezem ’bei Gott; so wahr mir Gott helfe’, MWB 1638). Johtamaton vartalo on säilynyt mokšassa (peže ’synti’, ks. MRV 473). Samaan kantaan pohjautuu myös ersän verbijohdos pežedems ’vannoa vala’.

Mordvalaiskielten sanojen äänteellinen suhde itämerensuomen ja saamen pyhä ~ bassi -sanueeseen on säännöllinen (itämerensuomen ja mordvalaiskielten äänne-suhteista ks. esim. Bartens 1999: 33–67) ja myös niiden merkitykset ovat läheisiä. ’Synti’ ja ’valan vannominen’ liittyvät toisiinsa juuri pyhyyden käsitteen kautta:’synti’ on pyhää vastaan rikkomista ja ’vala’ pyhän lupauksen antamista.

Sanan vala määreenä käytetään usein suomessa ja muissakin kielissä pyhä-sa- naa (”kuullos pyhä vala”). Jälkimmäistä merkityksenkehitystä edustaa mm. latinan sacramentum,joka on johdos ’pyhää’ merkitsevästä sanasta sacer ja on alun pe- rin merkinnyt ’veto- t. takuuraha; kunnian t. uskollisuuden vala’ (Walde 1954 ibid.). Ajatusta, että mordvalaiskielten sana todella olisi historiallisessa yhteydessä pyhä ~ bassi -sanueen kanssa, tukee myös sanan pežet käyttö Jumalan avuksi huutamiseen liittyvissä formuloissa.

Myös permiläisissa kielissä on sana, joka läheisesti muistuttaa *püšä-sanuetta. Tämä on komin pež ’pakanallinen, epäpyhälikainen; lika’ ja udmurtin pož ’likainen; saastainen’. UEW:ssa (727-728) ja KESKJ:ssa (218) nämä sanat on yhdistetty paitsi keskenään myös yllä mainittuihin mordvalaiskielten sanoihin. UEW esittää myös suomalais-ugrilaisen rekonstruktion *peče ’unrein; hässlich, garstig’. Ilmeisen virheellisesti molemmat lähteet mainitsevat tässä yhteydessä myös mokšan sanan pičä ’synti’, joka affrikaatallisuutensa vuoksi ei kuitenkaan voi kuulua em. sanojen yhteyteen (vrt. myös UEW:n affrikaatallinen rekonstruktio, joka perustunee ainoastaan tähän yhteen murremuotoon). Kyseessä lienee äännelaillisen peže– sanan ekspressiivinen variantti, (vrt. MWB 1649, jossa mainitaan variantti piže).

’Epäpyhän’ ja ’pyhän’ käsite ovat maailman kielissä usein läheisiä. Esim. latinan sacer on paitsi ’pyhä’ myös ’maanalaisen jumalan omaksi vihitty; kirottu’.

Edellä esitetyt Värmlannin suomen muodot viittaavat siihen, että sana pyhä on tunnettu ’epäpyhän’ merkityksessä myös suomen kielessä. *püšä-sanueeseen kuuluvassa saamelaislainaksi selitetyssä itämurteisessa voimasanassa pisa (ks. esim. SSA II: 375) on niinikään tapahtunut semanttinen kehitys neutraalista ’pyhää’ tarkoittavasta saamen termistä suomalaiseksi kirosanaksi (vrt. mene pisaan, pisassako se on?; SKES 577).

Käytöltään sana pisa muistuttaa myös sanaa hiisi, joka sekin alkuaan (mm. Agricolalla) on tarkoittanut pyhää paikkaa tai uhripaikkaa, mutta muuttunut kristinuskon omaksumisen myötä lieväksi kirosanaksi (vrt. esim. SSA I:162; sanan varhaisimmasta semantiikasta ks. myös Koski 1967). Vastaavaa merkityskehitystä edustaa myös internationalismi tabu, jota käytetään ’kielletyn’ ja ’epäpyhän’ merkityksissä. Etymologisten lähteiden mukaan sanan merkitys polynesialaisissa lainanantajakielissä on ollut nimenomaan ’pyhä’ (Kluge 1989: 718).

’Pyhän’ ja ’epäpyhän’ merkitysten lähentymistä näyttää tapahtuneen myös suomen kielen affektiivisessa ilmauksessa jumalauta, joka alkuperäisestä ja yhä läpinäkyvästä leksikaalisesta merkityksestään huolimatta on kirosana.

Permiläiskielten sanat palautuvat asuun *pišä, mikä voisi olla myös mordvalais- ja saamelaiskielten sanojen lähtömuoto. Mikäli tämä olisi sanan varhaisin muoto, tulee itämerensuomalaisella taholla olettaa epäsäännöllistä kantasuomalaista kehitystä pi > pü.

Tämän kehityksen taustalla saattaisi olla pyrkimys välttää homonymiaa sanan piha kanssa.

Jopa nykysuomessa on varsin vähän sanastoa, joka eroaa toisistaan ainoastaan 2. tavun väljän vokaalin kvaliteetin suhteen ja suurin osa niistä on etymologisesti tois- tensa variantteja (vrt. kera ~ kerä, kiistaa ~ kiistää, riistaa ~ riistää). Tuntuukin todennäköiseltä, että vielä kantasuomessa 2. tavun väljän vokaalin kvaliteetti ei ole voinut erottaa sanavartaloja, jolloin homonymian välttäminen olisi edellyttänyt 1. tavun vokaalimuutosta.

[Riipiä ja raapia, riistää ja raastaa ovat balttilainoja.]

Itämerensuomalaiselle sporadiselle pi > pü -muutokselle onkin paralleeleja, esim. pysy- *pise-. Labiaalistuminen sanassa *pühä olisi siis tapahtunut sporadisesti sen jälkeen kun affrikaatta oli muuttunut h:ksi.

Toisaalta affrikaatan kahtalainen kehitys itämerensuomessa (toisaalta h, toisaalta t) on edelleen pitkälti selittämätön ilmiö (ks. tämän artikkelin kohdat 2.8 ja 2.9).

Mikäli sanan varhaisin muoto todella on *pišä ja itämerensuomessa on tapah- tunut sekundääri labialisaatio, olisi sanan germaanisesta lainaetymologiasta luovuttava, sillä se perustuu oletukseen sananalkuisesta w > pü -substituutiosta.

Toisaalta kantasuomesta kantapermiin tiedetään lainautuneen melko huomattavastikin germaanista sanastoa (ks. lähemmin Koivulehto 1981; 1983: 124–125; 1989: 177–178; Saarikivi 2006: 33–38) ja myös mordvassa on muutamia germaanisperäisiksi arvioituja sanoja (vrt. Hofstra 1985: 393). Siksi germaaninen alkuperäselitys voitaisiin pelastaa olettamalla sanan levinneen lainana mordvalaiskieliin ja permiin.

Toisaalta permiläiskielten sanojen kuuluminen tähän yhteyteen on joka tapauksessa epävarmaa myös semanttisista syistä. Udmurtin sanalla pož ei nimittäin ole lainkaan merkitystä ’epäpyhä’. Mikäli udmurtissa yksinomainen ’likaisen’ merkitys olisi permiläisellä taholla vanhin, eivät permiläiskielten sanat ilmeisesti kuuluisikaan püšä-vartalon yhteyteen. Komissa sanan päämerkitys on joka tapauksessa selvästi ’epäpyhä; saastainen’ (ks. SSKZD 278).

Yllä mainitut sukulaiskielten vastineet viittaavat kaikki siihen, että *püšä/*pišä-vartalon alkuperäinen merkitys suomalais-ugrilaisella taholla on joko ’pyhä’ tai ’epäpyhä, likainen’. Näin ollen spekulaatio, jonka mukaan sanan merkitys myös suomen kielessä olisi alun perin ollut jokin muu, esim. ’rajattu’ tai ’erotettu’ (vrt. Anttonen 1996: 108) ei näytä löytävän tukea suomalais-ugrilaisten sanarinnastusten tutkimuksesta.

Sen sijaan on toki mahdollista, että paikannimistössä pyhä-termin käyttö olisi liittynyt rajojen ja ylävesistöjen merkitsemiseen kuten vanhastaan on oletettu (ibid. 111 – 116; Mullonen 1994).

Merkitystä ’raja’ ei *pühä-sanalla kuitenkaan liene itämerensuomessa koskaan ollut, vaan kyseessä on mallinimeäminen, jossa sana esiintyy paikannimistössä tavanomaisesta poikkeavassa nimeämiskonvention edellyttämässä merkityksessä. 3

3 Eräissä tähän yhteyteen kuuluvissa paikannimissä heijastunee pikemminkin merkitys ’alku’ kuin ’raja’, ts. ainakin eräät pyhäjärvet ovat pyhiä siksi, että ne ovat vesistön ylimpiä, eivät siksi, että niiden luona kulkisi raja.

Toisaalta vedenjakajat ovat tietenkin myös luonnollisia rajoja. Pyhäkantaisten pai- kannimien motivaatioiden tutkiminen olisi kuitenkin erillinen tehtävä, joka ei kuulu tähän yhteyteen.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=18492&…

Arkkis

Lähetetty 2.4.2010 klo 5:21 Viesti 12/22

Re: Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä?

….

Baltin sanan taustaan päästään liettuan saksalaisen etymologisen sanakirjan kautta, vaikka siellä ei tätä hakusanaa olekaan,

” Lithuanian paisyti Query method Match substring

Lithuanian: paisýti (paiso, paisė) = irrottaa, pehmittää lyömällä (puida), kuoria [y on itsessään pitkä i, jota laskevatooninen paino pidentää vielä yhdellä]

Etymology: (3. Praes. paĩso) 1. = ’die Grannen abschlagen = puida jyviä, enthülsen = kuoria (hakkaamalla)’,

lett. paisῑt ’Flachs brechen = loukuttaa pellavaa, Flachs schwingen, schütteln, prügeln’,

paistῑt ’einstampfen’ = jauhaa männällä, huhmarella, petkelöidä,

lt. paisė, paisitavas, paiseklės, paiseklas ’Flachsbrechen, Hanfbrechen’ = pellavan,

hampun luokutin, ”rikkoja”.

Die Wörter gehören zur sog. ’pinsere– Reihe’ (Meringer WS 1, 3 ff.);

vgl. noch lit. pisti, lett. pist ’coire c** femina’, eig. ’stossen = sysätä, työntää, puskea, satuttaa, survoa, hienontaa’,

lit. piesta, lett. piesta ’Stampfe = mäntä, Mörser= huhmar, survin’ usw. (s.

Lithuanian: páisyti [vokaalit ääntyvät kuin savon ”paenii”]

Etymology: 2. = ’auf etw. achten = huomata, be(ob)achten = tarkastella, berücksich- tigen = ottaa varteen, huomioon, sich um etw. kümmern = välittää, kantaa huolta, huolehtia jostakin’,

neg. Gerund, nepáisant c. Gen. ’ohne Rücksicht auf etw., ungeachtet, trotz = huolimatta’,

Intens. páisioti, Punkt. páisteleti ’aufmerksam werden = valpastua, sich mit etw. befassen’,

paislus ’achtsam = valpas, aufmerksam = huomaavainen’.

2.8.20172.8.2017

Tasan ei käy onnenlahjat

Nyt kun muhkea osinkopotti viime vuodelta on jaettu ja fyffet jemmattu veroparatiiseihin, niin kokonaisdun nimissä osingonjakajat vaativat duunareilta PALKKAMALTTIA.

Vanha sävel siis soi kuluneelta levyltä. Palkkamaltti pelastaa Suomen, jos on uskominen niitä osingon jakajia.

Palkkojen osuus pienenee jatkuvasti digitalisaation ja teknillisen kehityksen myötä. On yrityksiä, joissa palkkojen osuus tuotantokustannuksista on häviävän pieni. Puunjalostusteollisuus on sellainen toimiala, jossa palkkojen osuus on ollut jo pitkään pieni ja mm. siksi paperimies tienaakin yleensä paremmin, kuin muut.

Rikkaat, joista monet ovat niitä osinkojen jakajia ovat olleet Sipilän hallituksen erityisessä suojeluksessa. Duunareille ei ole porvarihallitukselta paljoa myötätuntoa herunut. Kiky-sopimuskin solmittiin pakon edessä, kun hallitus uhkasi vielä pahempaa, jos ei kikyä synny. Nyt on kuulunut ääniä korkealta opposition taholta, että kiky otetaan syksyn palkkaneuvotteluissa uuteen käsittelyyn. Syynä on se, että kiky kohteli julkisen sektorin naisvaltaisia aloja erittäin törkeästi.

Nyt on aika ja paikka syksyllä palkkaneuvotteluissa panna päätepiste maltillisille palkkaratkaisuille. Nyt on osingon jakajien vuoro kantaa vastuuta Suomen taloudesta. Pienipalkkaisilla duunareilla alkaa maltti loppua, kun siihen malttiin on nyt vedottu jo monia vuosia samalla, kun osinkoja jaetaan yhä enemmän yhä suuremmista voitoista.

Kysymyksessä on siis työn ja pääoman taistelu. Se tasapaino, joka säilyi vuosikymmeniä sopimus-Suomessa on nyt järkkynyt, kun pääomapiirit ovat herenneet ahneiksi.

2.8.20177.9.2017

Tutkimus: (Ruotsalais)viikinkien rautamiekat olivat huijausta…

Ilmankos ne väistivät liiviläisiä ja kuurilaisia ainakin Suomen rannikoilla …

Toki heillä oli kirveitä ja keihäitä eri materiaaleista, länsi-Euroopassa heillä oli ainakin sotasaaliina saatuja roomalaisia lyhyitä ja painavia pronssimiekkoja, ja muutama keski-Aasiassa valmistettu laatuteräs- miekkakin on löydetty. Itäisemmille varjageille huijausmiekoilla oli todellistakin parempaa käyttöä: he käyttivät niitä harppuunankärkinä valaanmetsätyksessä. Joidenkuiden suomalaisten ”uuskermaanien” pyhä myytti ”teknologiantuojista” romahtaa pahanpäiväisesti:

Viikinkien rautamiekat olivat huijausta:

http://yle.fi/uutiset/3-9566875

Läpivalaisu paljasti: Viikinkimiekoista ei ollut aseiksi

Kolme moderneilla menetelmillä tutkittua miekkaa osoittautuivat pikemminkin näyttö- kuin käyttötavaraksi.

15.4.2017 klo 08:33

Nykyajan tutkintamenetelmä on paljastanut viikingeistä seikan, joka ei sovi heidän hurjaan hyökkääjämaineeseensa. Kolmen viikinkimiekan yksityiskohtainen läpivalaisu osoitti ne liian heikoiksi, jotta niillä olisi juuri voinut tehdä veritöitä.

Viikingit, joiden aika kesti noin vuodesta 750 vuoteen 1050, olivat aseistautuneet pääasiassa kirveillä ja keihäillä. Miekat olivat kalliita, joten niitä oli yleensä vain eliitillä.

Jo aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että monet viikinkimiekat kelpasivat lähinnä vallan ja aseman symboliksi, eivät varsinaisiksi aseiksi. Tanskan teknillisessä yliopistossa tehty kolmen miekan tarkka tutkimus vahvistaa tätä käsitystä.

Neutroniläpivalaisu näkee tarkasti

Viikinkimiekkoja on löydetty runsaat kaksi tuhatta. Kolmea päästiin nyt tutkimaan ensi kertaa neutroniläpivalaisulla. Tanskan kansallismuseon kokoelmiin kuuluvat miekat ovat peräisin keskiseltä Juutinmaalta, 800–900-luvuilta.

Neutroniläpivalaisu on röntgenkuvauksen tapainen menetelmä, mutta se kykenee läpäisemään atomeja ympäröivät elektronipilvet ja antaa siksi erittäin yksityiskohtaisen kuvan.

Sen ansiosta pystyttiin erittelemään, mitä miekkojen metalliseos sisältää, kertoo tutkimuksen johtaja, materiaalitutkija Anna Fedrigo.

Tekotapa altisti miekat ruosteelle.

Kaikki kolme miekkaa oli tehty hitsaamalla yhteen rauta- ja teräskaistaleita. Tulosta oli taivuteltu, kierretty ja taottu, jotta pinta sai koristeellisen kuvioinnin. Vahvaa asetta siten ei kuitenkaan syntynyt.

– Koska teräs on kovempaa kuin rauta, taisteluaseessa pitäisi olla teräsreunat ja rautasydän, joka kestää iskut. Tutkimissamme miekoissa nämä edellytykset eivät täyttyneet, Fedrigo sanoo

LiveScience-tiedesivustolle.

Lisäksi paljastui, että metallisuikaleet oli pakotettu yhteen korkeassa lämpötilassa, minkä takia niiden pinnalle muodostui helposti oksideja, jotka heikensivät niitä ja saivat ne jopa ruostumaan.

Tutkimus on julkaistu Archaeological Science Report-lehdessä.

Keskustelua:

Kalle kommentoi_ 16. huhtikuu 2017 06:33

Olisi tämän tämän aamun uutisistakin voinut lukea, ketä kiinnosti

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 16. huhtikuu 2017

Harmittaako sua nyt, että muutkin huomaa? Miksi?

Kalle kommentoi_ 16. huhtikuu 2017

Eipä tuo minua harmita. On vain niin, että vuosikymmenien aikana on tuosta viikinkimiekasta (eräs nimike) on revitty uutisaiheita tavalla jos toisellakin.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 16. huhtikuu 2017

Viikingit eivät olleet mikään erityisen tärkeä tekijä. Pronssikautisen Rooman imperiumin jäkikaikuja.

Kalle kommentoi_ 16. huhtikuu 2017

Eivät olleetkaan, koska viikinkien metallurgia-tietoisuutta on selkeästi liioiteltu. Viikinkimiekkojen symboliikka perustuu aivan samaan asiaan kuin minun takavuosieni virkamiekka ns upseerimiekka. Ei se nyt tosiaankaan enää 1900-luvulla ollut mikään sotilasase.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 16. huhtikuu 2017

Viikingit eivät olleet väleissä sisämaaväestön kanssa Suomessa, ja heillä oli huonommat aseet ja huonommat työkalut ja sitä kautta huonommat laivat kuin esimerkiksi liiviläisillä (randali), jotka taas olivat väleissäkin jokirantojen asukkaiden kanssa ja itsekin jokiranta-asukkaista joko täällä tai Baltiassa. Sisämaan vesireiteillä liikui myös Volgan suomalaisten ja balttilaistenkin väkeä, kun heidän korujaan ja muita sellaisia on löydetty just muka ”viikinkiajalta”. Taitaa olle niin, että koko ”viikingit Suomessa” on pelkkä kupla tyhjää täynnä.

Ainoa keino rymistellä täällä olisi ollut jollakin tavalla ylivertaiset välineet. Sellaisia heillä ei koskaan ollut, se on viimeistään nyt selvää. Mitä sitten nihen varjageihin tuli, niin he olivat Itämeren itärannalta tanskalkaisten johdolla olevaa porukkaa toisaalta ja Vienanmeren norjalaisia/tanskalaisia varangereja, jotka hankkivat niitä huonoja miekkoja tunnetusti harppuunankärjiksi.

Kalle kommentoi_ 16. huhtikuu 2017

Hitsaamista on myöskin ns damaskointi; sitä ilmeisestikkin uutisessa tarkoitettiin ja ymmärsin, että eri seokset viikingeillä aivät olleet ihan hallussa, vaikka ympäri Euroopan jo tehtiin loistavia damaskus-miekkoja.

Torsti lmari Tuukkanen kommentoi_ 16. huhtikuu 2017

Sepät ”uuttasivat”liitettäviä kappaleita yhteen siten,että molemmat kuumennettiin lähelle sulamisaluetta ja puristettiin vastakkain. Miekkoihin
menetelmä ei kyllä oikein sopinut. Miekoille sopi paremmin”tao ja taita” -menetelmä. Taittaessa reuna kovenee enemmän kuin ”ydin”

Kalle kommentoi_ 16. huhtikuu 2017

Jos miekat tehtiin tuolla ahjohitsausmenetelmällä, ei lopputulos miekaksi ollut ehkä kaksinen.

Damakointi taas on aivan eri menetelmä.

Ahti Pontinen kommentoi_ 16. huhtikuu 2017

Viikingit olivat taitavia seppiä. Heidän miekoissaan oli kuitenkin tosiaan se huono puoli, että ne oli valmistettu raudasta, joka teki niistä raskaita ja hauraita. Joukossa oli kuitenkin tiettävästi yksi poikkeus: viikinkimiekka Ulfberht.

Miekoista homma ei kuitenkaan ole kiinni, olivatko viikingit merkittäviä, pelottavia jne….

Katsokaa vaikka nämä, ettette ole liian vähien lähteiden varassa:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/02/22/historia-viikinkien-jaljilla

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Viikingit

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Viikinkiaika

http://yle.fi/uutiset/3-7971315

http://historianet.fi/sivilisaatiot/viikingit/viikingit-kasvatettii…

http://www.viikinkeja.tripod.com/aseistus.htm

http://www.ts.fi/kulttuuri/1074181074/Viikingit+antoivat+meille+vii…

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 17. huhtikuu 2017

Uthberht-miekat tai ainakin niiden teräs oli valmistettu Keski-Aasiassa. Muuten ne eivät olleet aitoja.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 17. huhtikuu 2017

Täällä siitä, että ”hyvät” ja ”huonot” miekat tunnettiin:

Jouko Heyno

25. helmikuuta

Venäjä 900-luvulta eteenpäin, lähteistä, mitä ja miten voi tutkia

Ensimmäinen ongelmamme tutkittaessa Venäjän kehitystä 800-luvun jälkeen on lähteiden vähyys. Eniten käytetty varhaishistorian lähde on nk. Nestorin Kronikka, ven ”Povest vremennyh let”, Kertomus menneiltä vuosilta (joka on vähän ontuva käännös: povest = kertomus, vremennoi =hetkellinen, ajallinen let = vuodet). Nestorin kronikan ”historia” alkaa Novgorodin perustamisesta, 900-luvun taitteen tienoilta, mutta se on tosiasiassa kompilaatio eri lähteistä ja koottu joskus 1200-lluvulla. Vanhin säilynyt käsikirjoitus on nk. Laurentius-kronikka, joka on vuodelta 1377, kopio alkuperäistekstistä vuodelta 1305. Se on kopionkopionkopio, ja on tietysti täysin mahdotonta sanoa, mitä ovat olleet ne ”Nestorin” (jonka olemassaolosta ei ole täyttä varmuutta) käyttämät alkuperäislähteet ja mikä on niiden sisältö ollut. Se tiedetään, että lähteinä on käytetty mm. pohjoismaisia saagoja, kreikankielisiä uskonnollisia tekstejä, Bysantin sopimusasiakirjoja jne. Näistä on sitten taannehtivasti luotu ”johdonmukainen” historia, jossa Jumalan käsi ohjaa kehitystä, jos ongelmia näyttää syntyvän.

Toinen tärkeä lähde, vanhin säilynyt aito, on Novgorodin kronikka, jonka ensimmäinen osa on kirjoitettu vuonna 1237 tai pian sen jälkeen, vim. 1260-luv, ja jälkiosa vuoteen 1352 mennessä, loppuosat aikalaismuistiinpanoina. Tästä ja ”Nestorista” on luotu oma ”tutkimuksellinen ”kompilaatio, jota pidetään Venäjän historian pohjana. Muita ajalta säilyneitä alueen omia lähteitä ei ole, tai ei ole ainakaan säilynyt. Kronikkaluonteen takia mitään ristiriitaista aineistoa ei ole esitetty, vaan kaikki ”toimii”.

Muita tärkeitä Venäjän alueen lähteitä löytyy arabian- ja persiankielisistä teksteistä, mm. Ahmad Ibn Fädlänin kuuluisa matkakertomus, retki ”Pimeyden maahan”, jonka hän teki Bolgariin ja sieltä pohjoiseen 922. Kertomus on säilynyt osina eri puolilla, ja laajin esitys löytyi vasta 1923 Iranista. Matkakertomuksen ”Pimeyden maa” oli pohjoisen metsäseutu, sugrien maa, jonne saattoi kulkea vain talvisin. Tästä Fädlän päätteli, että pohjoisessa on aina pimeää.

Kauppatavarana pohjoiseen meni miekanteriä, ja ne maksettiin turkiksilla ja hylkeennahoilla.

Ostajien vaatimuksena oli kilauttaa teriä, mikä paljasti niiden laadun.

Fädlän ihmettelee, miksi parhaat damaskoslaiset eivät kelvanneet, vaan ostajat nimenomaan halusivat ”huonompia” teriä.

Syynä oli, että niitä ei käytetty aseina, vaan harppuunakärkinä, joina ”hyvä” teräs olisi katkennyt, heikompilaatuinen vääntyi ja piti.

Hän kuvasi myös Volgaa pitkin kulkeneiden kauppiaiden hautajaisia, jota pääsi seuraamaan. Kertomuksen mukaan nämä olivat isoja, komeita ja vaaleatukkaisia, mutta likaisia ja kokonaan (?) tatuoituja. On jäänyt epäselväksi, keitä nämä ihmiset olivat, mutta kulkureitin mukaan pohjoisen kauppiaita, skandinaaveja, slaaveja ja/tai itägermaaneja (gootit ym.).

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 17. huhtikuu 2017

”Suomen kuninkaat” taisivat olla pääasiassa niiden Varangin-viikinkien merimiesjuttuja.

Suomeen on turhaa ja vahingllista sepittää ”OMAA feodaalimenneisyyttä”. Feodalismi ja sitä kautta koko valtio ovat tuontitavaraa. Sitä paitsi viikingitkin elivät enempi heimoyhteiskunnassa.

***

Tanskasta löytyi tuhat vuotta vanha viikinkilinna – video

Arkeologit uskovat, että linnoituksen raunio on peräisin 900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta Harald Sinihampaan valtakaudelta.

6.9.2014 klo 16:28päivitetty 6.9.2014 klo 16:28

https://yle.fi/uutiset/3-7456587

Tanskassa arkeologit uskovat löytäneensä noin tuhat vuotta vanhan viikinkilinnoituksen jäänteet Køgen kaupungin läheltä, Kööpenhaminan lounaispuolelta.

Kyseessä olisi ensimmäinen vastaava löydös yli 60 vuoteen. Aiemmin Tanskasta on paikannettu neljä muuta viikinkilinnaa, jotka ovat kaikki peräisin 900-luvun loppupuolelta.

Nyt löytynyt kehän muotoinen linnoitus on alustavan arvion mukaan peräisin samalta aikakaudelta. Tuolloin aluetta hallitsi kuninkaana Harald Sinihammas.

– Asiasta ei ole enää epäilystä. Olemme löytäneet pääportin ja rakenteet, joten tiedämme, että tämä on viikinkiajan linnoitus, kertoo arkeologi Nanna Holm.

Valløn kehälinnoitus (Vallø Borgring) on kolmanneksi suurin Tanskasta löytynyt viikinkilinnan paikka. Sen läpimitta on 145 metriä ja sitä lienee kiertänyt yli 10 metriä leveä paaluvarustus.

Linnoitus on rakennettu samalla menetelmällä kuin neljä muutakin aiemmin löytynyttä viikinkilinnan rauniota, minkä vuoksi tutkijat arvelevat, että ne olisivat samojen tekijöiden käsialaa.

2.8.2017

Partisaanit ja desantit jne… Suomen meedia kehittää sisäistä munkkilatinaa, jota kukaan ei ymmärrä muualla käännettynäkään

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/edelleenkin-on-suom…

Tällaisen sisäpiireiskelyn harrasteleminen on TÄYDELLISESTI TURHAA JA VAHINGOLLISTA JA PELKÄSTÄÄN TYHMISTÄÄ SUOMALAISIA. Otsikon termit ovat vain yksi esimerkki laajasta ongelmasta. Kaikki, varsinkaan poliittiset toimijat, eivät valehtele koko ajan joka asiasta, vaan esimerkiksi Sahtivaari on YK-aikanaan ja myöhem- minkin toiminut laajasti kolmannen maailman silloisten partisaaniliikkeiden kuten Etelä-Afrikan ANC:n (Thabo Mbekin…), silloisen Etelä-Rhodesian (Zimbabwen) ZANU-puolueen (Robert Mugabe, vastarintaliike oli yhteinen syrjäytettyjen kommunistien, Joshua Nkomo, kanssa), Namibian Frelimon, Indonesian Acehin ja Palestiinan Hamasia (jota kannattaa) kanssa.Hänkään ei silti ikinä oikaise partisaani-termin käyttöä merkityksessä desantti – tai terroristi (joita partisaanit tietysti ovat laittomien miehittäjien mielestä).

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/kelvoton-sahtivaari…

http://www.tiede.fi/keskustelu/32246/ketju/kotimainen_ja_lantinen_h…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/stubbin-maaginen-080808…

Juha Porola: ”Koko partisaani-liike oli rikollinen ja rikos ihmiskuntaa vastaan. Sotarikollisia ja murhaajia ja pelkureita olleet jokainen sen jäsen.”

RJK: PARTISAANIT oikean määritelmän mukaan ovat TAISTELEVA KANSA. Jos ”PARTISAANILIIKE” ”kielletään”, julistetaan kaikki FASISMIN JA KANSALLISEN SORRON VASTAINEN ASEELLINEN LIIKEHDINTÄ ”LAITTOMAKSI”, vaikka se on YK:NKIN MUKAAN MONESSAKIN TAPAUKSESSA SUORASTAAN VELVOLLISUUS!

Kaikki partisaani- ja kansalliset vapautusliikkeet kommunistisista rojalistisiin olisivat tuo mukaan olleet olisivat edelleen ”laittomia”.

Kehitys on kulkemassa päinvastaiseen suuntaan: että YK:n kansainvälisen oikeuden mukaan toimivat vapautusliikkeet ovat pitkälti AINOA LAILLINEN sodankäynnin muoto, hallitusten fasismin- ja terrorisminvastaisen sodankäynnin ohella!

Jos sää meinaat, että DESANTIT ovat laittomia, niin sitä ne monin tavoin yleensä ovat jo nyt, kunhan vain sotalakeja tulkitaan niin: ne eivät yleensä näytä ulospäin keitä ovat, he eivät ole toimissaan sellaisen sotilasjohdon alaisia, joka todella tietäisi, mitä he te- kevät ja ottaisi ”poliittisen vastuun” heidän kaikista toimistaan,desantit hyökkäävät pää- asiassa siviili- ja infrastruktuurikohteita vastaan, sillä he eivät pärjää sotilaille silmästä silmään.

Desantit voivat itsekin esiintyä esimerkiksi jonkin kolmannen tahon tukemina partisaaneina. ”

Kalervo ilmari Pohjola: ” Tuo RJK:n määritelmä desantista = vakooja ja tuhotyön tekijä, partisaani = sissi, tiedustelija, tuhotyön tekijä ja pääsääntöisesti vihollisen puolella toimiva.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Partisaani. Aika hyvä määritelmä joskin ylimalkainen.

Täällä useasti esiin tullut sissitoiminta ”kotirintamalla” on kyllä tehokas järjestelmä mutta valitettavasti liki 60 vuotta liian vanha, vrt nykyaikainen sodankäynti. Ei toimi nyky-Suomessa, esim. Afganistanissa kohtuullisesti. ”

En ole antanut tuollaista ”partisaanin” määritelmää. Desantista taas suomen sanakirjat antavat etymologisen alkuperän ”laskuvarjojoukot”:

http://www.suomisanakirja.fi/desantti

Suomalainen wikisivu tulkitsee termejä desantti ja partisaani Suomen kohdalla tasan päin vastoin, kuin määrittelee ne:

” Suomi ja partisaanit

Partisaaneja voidaan myös lähettää vihollisvaltion rajan taakse. Jatkosodan aikana neuvostopartisaanit tekivät lukuisia hyökkäyksiä Suomen alueelle surmaten lukuisia siviilejä. Yksi tällainen oli muun muassa Laaniojan partisaanihyökkäys Inarissa 4. heinäkuuta 1943. Kaikkiaan näissä hyökkäyksissä sai surmansa 181 siviiliä, joista suurin osa oli rajaseudun kylissä tai erämaataloissa asuvia naisia ja lapsia.

Partisaanien kiinni saaminen oli työlästä ja vaarallista, koska sangen monilla oli taipumus räjäyttää itsensä ja vangitsijansa käsikranaatin tai kasapanoksen avulla vangitsemisen tapahtuessa. ^[4]

Oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedtin väitöskirjasta ilmenee, että suomalaiset tulkitsivat kiinni saatujen partisaanien ja desanttien asioita sangen väljästi: siviilipuvun päällä ollut lumi- tai maastopuku oli jopa raskauttava tekijä, mutta jos asuun liittyi lumi- tai maastotakin kauluksessa ollut sirppi- ja vasaratunnus tai lakissa oli punatähtikokardi, asu saatettiin tulkita sotilaspuvuksi. ”

RJK: ” Nämä henkilöt eivät olleet partisaaneja vaan desantteja. Desantit ovat ARMEI- JAN lähettämiä yleensä vieraaseen maahan vihollisen selustaan tekemään terrori-iskuja ja aiheuttamaan ylimääräistä puuhaa kuten niiden desanttien metsästystä.

Partisaanit tappelevat tavallisesti kotimaassaan jotakin miehittäjää vastaan kommunis- tisen tai itsenäisyyspuolueen johdolla. Jokin liittouma voi tunnustaa heidät ”edustajikseen” kyseisessä maassa tai ”sen kansan edustajiksi” heidän näkökulmastaan. Suomessa oli Liittoutuneiden tunnustamia partisaaneja vain Tampereen seudulla. ”

Sotilaspukuiset rintaman taakse pudotetut tai maihin nousseet joukot ovat tavallisia sota- ja sotarikoslakien alaisia sotilaita.

Desantit EIVÄT ole yleensä asepukuisia, he voivat olla myös valepukuisia, he eivät noudata sotalakeja eivätkä nämä koske heitä.

” Desantit Suomessa

(Ohjattu sivulta Desantti)

Desantti (ven. десантник, desantnik, ranskan kielen verbistä descendre ‘laskeutua alas’) on suomen kieleen venäjästä lainattu sana, joka tarkoittaa laskuvarjomiestä. Venäjällä laskuvarjojoukot tunnetaan nimellä Vozdušno-desantnyje voiska (ven. Воздушно-десантные войска) eli VDV.

Suomen kielessä desantti-nimitystä käytetään erityisesti toisen maailmansodan aikaan selustaan vakoilua tai sabotaasia varten lähetetyistä laskuvarjomiehistä ja -naisista ja varsinkin venäläisistä vakoilijoista, jotka lähetettiin tällä tavalla Suomeen. ”

Desantti EI TULE VENÄJÄN SANASTA DESANTNIK,joka tarkoittaa TAVALLISTA maa- hanlasku- tai maihinnoujoukkojen sotilasta. Tuo sivu on täyttä hörönlöröä ja tietoista vääristelyä, sitä infosotaa (tällaistako se paljonpuhuttu höperturvallisuuskeskus touhuaa …?).

Se tulee nimenomaan venäjän sanasta DESANT (Sovjetskaja entsiklopedija)

” Десант (франц. descente — высадка, спуск)

войска, специально подготовленные для высадки на территории, занимаемой противником, или высадившиеся на ней с целью ведения боевых действий. По масштабу и целям различают Д.: стратегические, оперативные, тактические; по способу переброски войск — морские, воздушные, танковые и комбинированные. Воздушные Д. могут быть парашютными, посадочными или парашютно–посадочными. См. также Воздушно–десантные войска, Воздушный десант, Морской десант, Воздушно–десантная операция, Морская десантная операция. ”

Desant,

sotajoukkoja, jotka on erkoisvalmennettu lähetettäväksi vastustajan hallussa olevalle alueelle, tai/eli sellaiselle jättäytyneitä/laskeutuneita/maihinnousseita sotatoimien suorittamiseksi. Vahvuuden (laajuuden, määrän) ja päämäärien mukaan desantit jakautuvat mm. strategisiin, operatiivisiin, taktisiin, paikalleensaattamisen mukaan mm. meri-, ilma-, tankki- ja yhdistettyihin joukkoihin. … ”

Kaikki laskuvarjojoukot eivät myöskään suinkaan ole desantteja (edes vihollisen selustassa, ne voivat kyllä olla esimerkiksi partisaanejakin).
.
Paitsi armeijan desantteja, saattoi olla Sisäministeriön, NKVD:n kuten rajavartiojoukkojen ja ulkomaantiedustelun (Pavel Sudoplatov) alaisia desantteja, edelleen aivan muuta väkeä kuin partisaanit.

Kaikkein kummallisinta tässä verbaalisessa veivaamisessa on,että (ainakin maahan pa- lanneiden) Neuvostoliiton armeijan tai ulkomaanvakoilun DESANTTIEN toimista voitai- siin katsoa NL:n valtiona olevan vastuussa, mutta PARTISAANIEN toiminnasta (NL:sta katsoen) ULKOMAILLA on AINA VARMASTI JOKIN KOKONAAN MUU TAHO VASTUUSSA,vaikka olisi sitten venäläisiäkin tai muita NL:sta tulleita taistellut joukossa!

2.8.2017

JIHUU!!! YLE:N PUOSKARI- JA HAISTAPASKANTIEDEOHJELMA PRISMA STUDIO LOPETTI!!!

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/jihuu-yle-n-puoskari-ja-haistpaskantiedeohjelma-prisma-studio

AINA MENI VAAN SKITSOMMAKSI JA SKITSOMMAKSI!!!

PRISMA STUDIO tykkäsi myös tehdä ääliömäisiä ”kokeita”, jotka oikeasti tieteellisesti koulutettuja kuten minua yleensä pöyristyttivät järjettömyydellään ja asiantuntemattomuudellaan.

Ohjelman linja oli yhdellä sanalla sanoen ”ROTUMURHAPEILINEUROONIA”!

http://yle.fi/aihe/tiede/prisma-studio

Valittuja otteita:

”VAIN OMAAN ROTUUN KOHDISTUVA VÄKIVALTA HERÄTTÄÄ YHTÄÄNMIKÄÄNLAISIA TUNTEITA,
sanovat muka PRISMA STUDIOn ”Kokeet”…

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/yle-suoltaa-fasisti…

Tällaiset YLE:n ”kokeet” ovat puhdasta paskaa, kuten että ihmiset pystyisivät eläytymään vain omanrotuistensa (-väristensä) kokemuksiin, MUTTA EIVÄT TOISEN- eli VÄÄRÄNVÄRISTEN:

” Italialaistutkijat näyttivät koehenkilöille videoita, jossa tuntemattoman ihmisen kättä pistetään hitaasti neulalla, ja mittasivat samalla koehenkilöiden aivovasteita TMS- laitteella. Toisen ihmisen kipu heijastuu myös katsojan aivoihin,mutta italialaistutkimus paljasti, että näin on vain, jos nämä kaksi ihmistä – kivun kokija (siis käsi videolla) ja katsoja – ovat samaa rotua.

Valkoihoiset koehenkilöt samaistuivat valkoihoisen käden kipuun ja tummaihoiset tummaihoisen, mutta valkoihoisia ei hetkauttanut tummaihoisen kipu eikä toisinpäin. ”

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/17/minako-rasisti

Originaali”tutkimus” on täällä Current Biology -sivustolta. (Tämä EI OLE biologiaa!)

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0960982210005154:

Prisma Studio

Minäkö rasisti?

Julkaistu 17.11.2015 – 15:51. Päivitetty 20.11.2015 – 12:53

ihminen keltaisessa tarkissa katsoo alhaalla kiemurtelevaa tietä

Tiia Nurmilaakso

Kuinka hyvin tunnet itsesi? Harva myöntää olevansa rasisti, mutta monella meistä on vahvoja tiedostamattomia ennakkoluuloja. Testaa omat tiedostamattomat asenteesi Harvardin yliopiston nettitestillä ja varaudu yllätykseen!

Todella monet ovat nimittäin saaneet IAT-testissä tietää suosivansa valkoihoisia tum- maihoisten kustannuksella. Tarkoittaako tämä, että useimmat meistä ovat ennakko- luuloisempia kuin uskovatkaan? Vai mikä vielä pahempaa, että useimmat meistä ovat tietämättään rasisteja?

Ennakkoluulot estävät samaistumisen toisen kokemaan kipuun

Muutama vuosi sitten julkaistu italialaistutkimus kertoi karua kieltä siitä, miten ennakko- luulot vaikuttavat suhtautumiseemme toisiin ihmisiin. Italialaistutkijat näyttivät koehen- kilöille videoita, jossa tuntemattoman ihmisen kättä pistetään hitaasti neulalla, ja mitta- sivat samalla koehenkilöiden aivovasteita TMS-laitteella. Toisen ihmisen kipu heijastuu myös katsojan aivoihin, mutta italialaistutkimus paljasti, että näin on vain, jos nämä kaksi ihmistä – kivun kokija (siis käsi videolla) ja katsoja – ovat samaa rotua. Valkoihoiset koehenkilöt samaistuivat valkoihoisen käden kipuun ja tummaihoiset tummaihoisen, mutta valkoihoisia ei hetkauttanut tummaihoisen kipu eikä toisinpäin.

Italialaistutkijat olivat vakuuttuneita siitä, että on luonnollista samaistua toisen ihmisen kipuun ja että jos tämä samaistuminen puuttuu, se kertoo opituista rotuennakkoluu- loista. Tämä varmistettiin selvittämällä, miten koehenkilöiden aivot reagoivat kipuär- sykkeeseen, kun sen kohteena on luonnottoman värinen, violetti käsi. Tutkimuksessa nähtiin, että violetti-ihoisen käden kokema kipu heijastui katsojan aivoihin ihan samalla tavalla kuin omaa ihonväriä olevan käden kokema kipu.

Tutkijoiden mielestä koe paljasti rotuennakkoluuloja käytännössä. Jos kyse olisi ollut yleisemmästä, synnynnäisestä vieraan pelosta, valkoihoisten koehenkilöiden olisi pitänyt samaistua violetti-ihoisen ja tummaihoisen kokemaan kipuun samalla tavalla.

huppariin pukeutunut hahmo laiturilla iltapimeällä

Kuva: Pixabay / public domain

Pitääkö tiedostamattomista ennakkoluuloista huolestua?

Joidenkin tutkimusten mukaan henkilöt, joilla on IAT-testin mukaan vahvat tiedostamat- tomat ennakkoluulot, ovat taipuvaisia myös avoimen rasistiseen käytökseen, mutta tutkimusnäyttö ei ole vahvaa. Kiinnostava kysymys onkin, miksi jotkut ihmiset (joilla on IAT-testin mukaan vahvat tiedostamattomat ennakkoluulot) ovat taipuvaisia avoimen rasistiseen käytökseen, mutta toiset eivät?

Ei pidä huolestua, vaikka IAT-testin tulos kertoisikin vahvoista tiedostamattomista asen- teista. Kannattaa muistaa, että IAT-testi ei arvioi henkilön ennakkoluuloisuutta hänen sanojensa tai tekojensa perusteella. Se mittaa vain niitä millisekuntien eroja, joita syntyy, kun koehenkilö yhdistää positiivisia ja negatiivisia sanoja valko- ja tummaihoisten kuvien kanssa.

– Onneksi kun ihmisiä ollaan,niin tiedostamattomat asenteet eivät ole se,mikä määrittää tai määrää ihmisen käyttäytymisen. Meidän on mahdollista rauhoittaa tämä automaattinen reaktio ja päästä sen yli, muistuttaa psykologian dosentti Iiro Jääskeläinen Aalto-yliopistosta.

Vaikka välitön reaktio aivoissamme 200 millisekuntia suklaakakun näkemisen jälkeen olisikin ”Syö se!”, se ei tarkoita, että on pakko syödä kakkua.

Kerro kommenttikentässä,millaisia ajatuksia oma testituloksesi herätti.

Lisää ohjelmasta

Prisma Studio 18.11.2015

UNET KASETILLE

Prisma Studio: Haluaisitko katsoa unesi uudelleen?

Julkaistu 29.09.2015 – 12:04. Päivitetty 30.09.2015 – 12:14

Unien tallennus voi olla tulevaisuudessa mahdollista.

TV1 keskiviikkona 30.9.2015 klo 20.00 – 20.30 ja perjantaina 2.10. klo 5.55, Teemalla torstaina 1.10. klo 19.32 ja lauantaina 3.10. klo 14.50
Yle Areenassa 30 päivää

Onko sinua koskaan harmittanut, kun hyvä uni jäi kesken tai unohtui. Tulevaisuudessa unien tallennus voi olla mahdollista.

Japanilaistutkijat ovat onnistuneet tulkitsemaan ihmisten unia. Kokeessa henkilöt nukkuivat magneettikuvauslaitteessa ja tietokonealgoritmi tulkitsi koehenkilöiden unia. Ihmisten kertomukset unista täsmäsivät hämmästyttävän hyvin tietokoneen tulkintojen kanssa.

Voiko painajaisessa kuolla?

Painajainen on varmaan lähes jokaiselle tuttu asia. Joka toinen suomalainen näkee painajaisen keskimäärin kerran kuussa. Alle viisi prosenttia näkee niitä useammin. Aivoissamme pyörii siis melkoinen pahojen unien villi länsi.

Painajainen eroaa tavallisesta pahasta unesta siten, että se on niin kauhea, että siihen herää. Tästä syystä painajaiset muistetaan muita unia paremmin.

Ainakin osa horhötoimittajista on ns. pienipäisiä…

Apua, putoan!

Painajaisunien yleisimpiä teemoja ovat epäonnistumiset, myöhästymiset ja putoamiset.

Usein näemme unia myös tilanteista, joissa emme ole todellisuudessa olleet. Tällaisissa unissa joudumme hyökkäyksen kohteeksi tai muuhun väkivaltaiseen tilanteeseen. Lapset puolestaan näkevät painajaisia eläimistä ja hirviöistä.

Painajaisen huippukohdassa kehon reaktiot herättävät mielen tietoisuuteen ja sen vuoksi painajainen jää kesken ratkaisevimmassa kohdassa.

Täysikuu – pelkkää unettomuutta, levottomuutta ja sängyssä pyörimistä?

Tähtitaivas tarjosi tällä viikolla harvinaisen näytelmän. Onnekkaimmat pääsivät todistamaan kaksi kiinnostavaa ilmiötä samanaikaisesti, nimittäin superkuun ja kuunpimennyksen.

Moni uskoo täysikuun vievän yöunet, toisia kuun mollottaminen ei paljoa hetkauta. Tutkimuksen perusteella täysikuun vaikutusta ihmiseen voidaan pitää sekä myyttinä, joka on kumottu, että ilmiönä, josta löytyy tutkimuksellista todistusaineistoa.

Vai johtuuko unettomuus tiedostamattomasta pimeän pelosta?

Studiossa ovat keskustelemassa psykologi Jukka Häkkinen, avaruustutkija Sini Merikallio ja futuristi Elina Hiltunen. Ohjelmaa luotsaa Marjo Harju.

Ja taas törähtelee YLEltä… ”

VIIMEINEN OHJELMA OLI OMISTETTU ELON MUSKILLE NIMEÄ MAINITSEMATTA…

Prisma Studio: Mitä Mars-matka vaatisi ihmiseltä?

Julkaistu 5 päivää sitten. Päivitetty noin 19 tuntia sitten

Milloin suunnitelmat matkasta Punaiselle planeetalle käyvät toteen? Kuva: NASA

Tiia Nurmilaakso

TV1 keskiviikkona 26.4.2017 klo 20.00 – 20.30, uusinta perjantaina 28.4. klo 5.55

Yle Areenassa vuoden ensilähetyksestä.

Keväällä 1961 Juri Gagarin teki historiallisen avaruuslennon maapallon ympäri ensimmäisenä ihmisenä maailmassa. Kahdeksan vuotta myöhemmin Neil Armstrong otti ihmiskunnan ensimmäiset askeleet kuun kamaralla. Mars tulee olemaan ensimmäinen vieras planeetta, jolle ihminen laskee jalkansa. Se voi jopa olla tuleva kotimmekin.

Toistaiseksi Marsiin on kuitenkin lähetetty vain Mars-mönkijöitä.

Marsmönkijä Curiosity nappasi itsestään kuvan Marsissa. Kuva: NASA

”Jos ajatellaan tieteen näkökulmasta, niin eihän ihmisen lähettämisessä Marsiin ole mitään järkeä. Samalla hinnalla sinne voidaan lähettää satoja robotteja”, muistuttaa avaruustutkija Sini Merikallio.

Mars-matkan suurimpia haasteita on ihminen itse

”Astronauteilta vaaditaan hyvää paineensietokykyä ja rauhallista persoonallisuutta. Edellytämme myös vankkaa luonnontieteellistä taustaa, sillä avaruudessa tehdään koko ajan tutkimustyötä. Näiden lisäksi on avaruuslentäjälle on hyötyä, jos hänellä on kokemusta jossain aluksessa työskentelystä”, luettelee Mars-lentoasiantuntija Markus Landgraf Euroopan Avaruusjärjestöstä.

Mars sijaitsee 55 miljoonan kilometrin päässä, joten matka sinne olisi rankka niin henkisesti kuin fyysisestikin. Miehistö eläisi pienessä suljetussa tilassa jatkuvan stressin alla koko ajan samojen ihmisten kanssa. Avaruuslentäjien lihakset ja luusto rapistuisivat painottomuudessa liikunnasta ja lääkityksestä huolimatta. Kahdeksan kuukauden avaruuslennon päätteeksi marsonauttien pitäisi pystyä laskeutumaan Marsiin ja toimimaan siellä.

Näitä olosuhteita simuloitiin Mars500-kokeessa, jossa kuusi miestä sulkeutui 520 päiväksi avaruusalukseen matkustaakseen Marsiin ja takaisin. Alus tosin ei liikkunut mihinkään, vaan makasi koko kokeen ajan moskovalaisessa lähiössä.

”Menomatkalla olimme innoissamme ja Marsiin laskeutuminen oli matkan ehdoton kohokohta. Paluumatka oli ehdottomasti pahin”, kertoo kokeeseen osallistunut Diego Urbina kokemuksestaan Prisma Studiolle.

Prisma Studion juontaja Reetta Rönkä ja teollisuusmatemaatikko Samuli Siltanen katsovat Mars-meteoriittia

Etualalla Mars-meteoriitti, taustalla Prisma Studion juontaja Reetta Rönkä ja teollisuusmatemaatikko Samuli Siltanen. Kuva: Yle/Tiede

Jos avaruudenvalloitus on hankalaa, niin miksi edes lähteä merta edemmäs kalaan? Maahan tippuu joka päivä jopa satoja tonneja kiveä taivaalta. Suurin osa tippuvasta aineksesta on hädin tuskin silmin erotettavaa hilppua, mikrometeoriitteja. Voisiko interplanetaarista pölyä löytää itse?

Studiossa avaruudenvalloituksen haasteista keskustelemassa avaruustutkija Sini Merikallio, teollisuusmatemaatikko Samuli Siltanen ja psykologi Jukka Häkkinen. Ohjelmaa luotsaa Reetta Rönkä.

”SYNNYNNÄISTÄ YDINTIETOA PÄÄTÖKSENTEKOON”…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/kansan-aani-2-2013-puos…

Mahtavatkohan siellä kaikki olla yhtä mieltä synnynnäisen ”ydintiedon” olemassa-olosta,”epäkielellisestä ajattelusta” osana tiedon ”kaksoisprosessointia”, ”kognitii-visesta inhibitiosta” (eli miksi EI muisteta jotakin seikkaa, vaikka sitä lähellä olevia sivutaan), ”asiatiedosta ilman oppimista”…

http://www.ircs.upenn.edu/pinkel/lectures/spelke/index.shtml

HY:n vanhaa humpuukia: http://www.intelligenzia.org.helsinki.fi/arkisto/homunculus2004/Hom…

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/05/tiedat-vaikka-et-tieda-tiet…

Prisma Studio

Tiedät vaikka et tiedä tietäväsi – miten intuitiota voi havaita?

Julkaistu 05.02.2015 – 12:52. Päivitetty 09.02.2015 – 16:10

Asta Raami Prisma Studio

Emilia Cronvall

Joskus herää tuntemus, ettei kaikki ole kohdallaan, vaikka päällisin puolin asiat ovat hyvin. Onko kyse intuitiivisesta tiedosta? Voiko päätöksenteossa luottaa intuitioon – tai pitääkö luottaa? Prisma Studion vieraana ollut tutkija Asta Raami kehottaa kysymään pikemminkin, miten intuition tarjoamaa tietoa voi opetella havaitsemaan ja hyödyntämään.

Mitä intuitio on – ja miten sitä voi havaita? Useimmat meistä ehdottavat kenties, että intuitio on vaistoa, aavistusta tai tunnetta. Tutkija etsii intuitiivisesta ajattelusta tietoa.

– Minulle intuitio on tietämisen tapa. Ja tätä tietämisen tapaa voi kehittää samoin kuin tietoista päättelyäkin, Asta Raami toteaa.

Aalto-yliopistossa pian väittelevän Asta Raamin mukaan intuitio on siis erilainen tapa prosessoida tietoa.

– Intuition kokemusta voisi kuvailla vaikkapa näin: tiedän, että tiedän, mutta en tiedä miten tiedän. Tietoisessa päättelyssä ihminen sen sijaan tietää ajattelevansa juuri tiettyä ajatusta.

Miten huomata intuitio?

Raami on opettanut Aalto-yliopistossa suunnittelun opiskelijoille intuition havaitsemista luovissa prosesseissa sekä tutkinut intuitiota Suomen Akatemian hankkeessa.

Luovassa työssä tarvitaan intuitiivista ajattelua.Tätä voidaan siis opetella ja havaitsemista kehittää. Miten se onnistuu? Yksinkertaisimmillaan intuitiota voi selittää kolmen komponentin avulla, Raami summaa

Intuition kokemusta voisi kuvailla vaikkapa näin: tiedän, että tiedän, mutta en tiedä miten tiedän. Tietoisessa päättelyssä ihminen sen sijaan tietää ajattelevansa juuri tiettyä ajatusta.

– Ensinnäkin aletaan havainnoida, millä tavalla saan tai prosessoin tietoa. Tavallaan huomioidaan signaaleja. Eri ihmisille ne voivat olla erilaisia, joillekin voi tulla esimerkiksi kehontuntemuksia kuten kylmiä väreitä, joku tuntee ikään kuin ”sydämessään”, ettei asia täsmää tai ole oikein. Nämä ovat usein hankalasti sanallistettavia tuntemuksia, eivätkä välttämättä ole siis tunteita.

Prisma Studiossa keskusteltiin päätöksenteosta. Vieraina Joni Kämäräinen, Asta Raami ja Jukka Häkkinen. Kuva: Yle/ Emilia Cronvall

Kyse on myös erottelukyvyn kehittämisestä. Ihminen voi kehittää kykyä tunnistaa oikeat signaalit ”kohinasta”, eli voimme harjoittaa tunnistamaan, mistä jokin ajatus tai tuntemus tuli. Kolmas tekijä taas liittyy mielen avartamiseen; päättelymme voi olla tavallaan ”ylikoulutettu” ja dominoiva.
– Intuitiolle pitää raivata hieman tilaa. Se ei voi toimia tietoisen päättelyn ahtaassa boksissa, Raami kuvailee.

Tietoinen päättely intuition apuna

Intuitiivista ajattelua ja päättelyä voidaan hyödyntää esimerkiksi henkilökohtaisessa päätöksenteossa. Olemme Raamin mukaan tyytyväisempiä niihin päätöksiin, joihin olemme käyttäneet intuitiivista päättelyä.

Intuition hyödyntämisestä päätöksenteossa ei ole kyse siis siitä, että lähtisimme tunnereaktion perässä, tai toimisimme pelkojemme ohjaamina, vaan siitä, että oppii tunnistamaan ja tiedostamaan omaa ajattelua.

Intuitiivista ajattelua ja päättelyä voidaan tutkia myös tietoisen päättelyn avulla.

– Väitöstutkimukseni peruslähtökohta on se, että prosessi voidaan kääntää toisinpäin; tietoista päättelyä voidaan käyttää apuna, kun intuitiosta haetaan tietoa.

Osa tutkimuksista, joita on tehty huippuintuitiivisilla henkilöillä, viittaa siihen, että intuition avulla on mahdollista hakea melkeinpä mitä tahansa tietoa, pienin rajoituksin, Raami sanoo.

Intuition hyödyntämisestä päätöksenteossa ei ole kyse siis siitä, että lähtisimme tunnereaktion perässä, tai toimisimme pelkojemme ohjaamina, vaan siitä, että oppii tunnistamaan ja tiedostamaan omaa ajattelua.

Intuitio ja arki

Millaista elämä olisi, jos emme käyttäisi intuitiivista ajattelua lainkaan?

– Arkipäivän elämässä se olisi mahdotonta. Tutkimusten mukaan ihmisillä, joilla onnettomuuden seurauksena osa ajatustoiminnoista, eli juuri intuitiivisen ajattelun puoli vaurioituu, voi olla kyky ratkoa ristisanatehtäviä mallikkaasti, mutta heidän on mahdotonta tehdä kaupassa yksinkertaista ostopäätöstä. Intuition avulla nivomme tavallaan asioita yhteen.

Kuva: Yle/Arja Lento

Intuitio voi johtaa myös harhaan. Kuten voi Raamin mukaan käydä kaiken tiedon kanssa.

– Ei ole luotettavaa tietoa, vaan on olemassa tietoa, jota voidaan arvioida erilaisin keinoin. Myös rationaalinen päättely voi johtaa harhaan, mikäli analyysi ei ole pitävä ja pätevä. Samalla tavalla intuitio voi sekoittua esimerkiksi pelkoihin ja olla erittäin epäluotettava.

Entä jos pitäisi valita kahden merkittävän päätöksen välillä, esimerkiksi asunnonostotilanteessa. Millainen päätöksentekoprosessi siihen liittyy, jos molemmat asunnot vaikuttavat ratkaisuna järkeviltä, mutta toinen tuntuu enemmän ”omalta”. Valitsisinko sen?

– Jokainen tekee päätöksen itse, mutta intuitiota kannattaa kuunnella, sillä se on tärkeä tietämisen tapa. Jos asuntoa ostaessa on olo, että jokin ei nyt ole kohdallaan, kannattaa pohtia, mistä tämä voisi johtua. Tai toisaalta, jos tuntuu, että tämä on hyvä, sekin kannattaa pyöräyttää ympäri, ja punnita, mistä tässä on kyse.

Mitä kohinasta erottuu?

Raamin mukaan intuitiota voi siis yrittää havainnoida kaiken kohinan keskeltäkin. Tutkija kertoo lempiesimerkkinsä.

– Voi ajatella, että mieli on vähän kuin radiovastaanotin, joka on viritetty tietylle taajuudelle. Kun intuitiota alkaa tietoisesti kehittää, vastaanotinta viritetään ikään kuin uusille taajuuksille. Ennen kuin signaali alkaa erottua, kuuluu kohinaa, mutta vähitellen kanava voi muodostua selkeämmäksi. Samalla tavalla intuitiota ja intuitiivisen ajattelun ja päättelyn taitoa voi pyrkiä kehittämään, Asta Raami pohtii.

Asta Raami oli haastateltavana Prisma Studiossa 4.helmikuuta, jossa luodattiin päätöksentekoa, sen vaikeuksia ja vaikuttimia.

”VASTASYNTYNEIDEN SYNNYNNÄONEN KIELI”…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/paviaanin-kasitteelline…

MITEN WITUSSA YLE JAKSAA TUOTA VANHAA PASKAA VUOSIKYMMENIÄ JAUHAA!!!

HELVETIN PUOSKARI-YLE!!!

Äidinkielen äänteisiin reagoiminen EI OLE ”äidinkielen osaamista”, koska äänneyh- distelmät eivät ole vielä toiminnallisesti yhdistyneet mihinkään ulkomaailman kohteisiin!

PSYYKKINEN KUVANMUODOSTUS, joka liittyy AIVOKUORELLISTEN LAJIEN PAVLOVILAISEEN EHDOLLISTUMISEEN, EI EDELLYTÄ ”LASKEMISTA” eli LOOGISIA OPERAATIOTA MÄÄRILLÄ!

YLE pitää meitä tavallisia kansalaisia täysin pimeinä je tietämättöminä ja ymmärtämättöminä, ULEN itsensä haistapasknatiedumpiossa elävinä pässinpäinä!

Kolmion erottaminen neliöstä psyykkisen kuvanmuodostuksen piirissä EI VAADI LASKEMISTA sen enempää kuin jonnam kumman noista erottaminen YMPYRÄSTÄ vaati sitä!

MITEN WITUSSA TUOTAKIN BILDERBERG-KUSETUSTA JAKSETAAN VUOSIKYMMENIÄ JANKUTTAA!!!??

SITÄ JANKUTETAAN NIIN KAUAN KUIN PASKASTA JATKETAAN MAKSAMISTA!

Apinakin fiksumpi kuluttaja kuin sinä

Onko vauvasi fiksumpi kuin sinä?

Julkaistu 3 päivää sitten.

Kuva: Yle/Janne Lindroos

Hannamari LuukkanenHelsinki

Vastasyntyneet hallitsevat jo äidinkielensä perusteet ja osaavat laskea. Alle vuoden ikäiset vauvat ymmärtävät taas ihmissuhdetaitoja ja painavat muistiinsa onnelliset hetket.

Vastasyntynyt ei vielä puhu, mutta osaa jo äidinkielensä

Helsingin yliopiston dosentti Minna Huotilainen on tutkinut sikiöiden ja vastasynty- neiden aivojen toimintaa. Huotilaista kiinnostaa erityisesti se, miten vastasyntyneet oppivat kielen. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että sikiö oppii tunnistamaan äidinkie- lensä ja äitinsä äänen jo kohdussa. Samoin vauva oppii tunnistamaan raskauden loppuvaiheen aikana läheiset ihmiset puheäänen perusteella.

Kuva: Mika Kanerva

Vauvojen aivotoimintaa mitataan heidän nukkuessaan, näin muut pienokaista kiin- nostavat asiat eivät vie pois huomiota tutkittavasta asiasta. Vauvojen aivot reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin ja tulosten perusteella voidaan päätellä, mitä kaikkea pienokaisen aivot jo osaavat.

Oman äidinkielensä vastasyntynyt tunnistaa äänenkorkeuden, äänenpainon ja puhe- nopeuden vaihteluiden perusteella. Kielen oppiminen on yksi vauvan tärkeimmistä tehtävästä, niinpä aivot keskittyvät siihen monin eri keinoin. Kieli opitaan erityisesti kuulon avulla, niinpä vauvojen aivot keskittyvät tunnistamaan erilaisia kuuloaistimuk- sia. Vauvat osaavatkin esimerkiksi erottaa heti syntymän jälkeen jo varsin monimutkaisia tavuja toisistaan, kuten tavut ta-ta-ta ja ta-to-ta.

Vauvojen on myös huomattu itkevän äidinkielensä mukaan. Ranskalaisten vauvojen itku muuttuu korkeammaksi loppua kohden, kun taas suomalaisten laskee, aivan samoin kuin puhuttu kielemme.

Minna Huotilainen on myös tutkinut tapaa,jolla vauvan aivot mallintavat puhetta.Aivot rekisteröivät asioita, jotka seuraavat aina toisiaan, kuten tavu ti tavua äi. Tämä kielen oppimista helpottava taito liittyy myös muihin asioihin. Seitsemän kuukauden ikäiset vauvat ymmärtävät syy- ja seuraussuhteita, vaikka eivät osaa vielä puhua niistä.

Vauva oppii nukkumalla

Aivot työskentelevät myös vauvan nukkuessa, silloin kuulon avulla hankitaan nimen- omaan tietoa erilaisista lauseista ja äänenpainoista. Näin vauva oppii sanoja ja lau- seita, vaikka ei vielä ymmärrä niiden merkitystä. Mutta vauvat myös usein käsittävät jo sanojen merkityksen, vaikka eivät osaakkaan puhua, tämä on selvinnyt vauvan aivoja tutkimalla.

Kuva: Arja Lento

Jo varsin varhaisessa vaiheessa vauvojen aivot keskittyvät erottamaan oman äidin-kielensä erityispiirteitä. Muutaman kuukauden ikäinen japanilainen vauva ei enää erota esimerkiksi l- ja r-kirjaimen eroja, koska niitä ei japanin kielessä juuri käytetä. Kaksikielisessä kodissa kasvavan vauvan aivot taas käsittelevät äänteitä joustavam- min. Samalla tavoin vauvan aivot herkistyvät kuuntelemaan juuri omaan kieleen liittyviä äänteitä.

Äidin suosikkibändi saa myös vastasyntyneen rokkaamaan

Vastasyntynyt tunnistaa jo äidin raskauden aikana kuunteleman musiikin. Loppuras-kauden aikana useamman kerran soitetun kehtolaulun pikkuvauva tunnistaa jopa kuukausia myöhemmin.

Sikiö myös jakaa äitinsä kokemat tuntemukset hormonien ja kehon liikkeiden kautta. Niinpä jos musiikki on tuottanut äidille mielihyvää, saa se vauvassakin aikaan samankaltaisen reaktion.

Vauvat pystyvät jo erottamaan erilaisia rytmejä musiikissa, he pitävät enemmän sulo- sointuisesta musiikista, jossa ei ole riitasointuja. Vauvojen suosikkiartisti on oma äiti, varsinkin jos hänen esityksensä koostuvat erityisesti vauvoille tarkoitetuista lauluista.

Kuva: Yle/Janne Lindroos

Vastasyntyneet osaavat laskea jopa neljään

Mutta vauvan aivot osaavat tietämättään paljon muutakin, nimittäin matematiikkaa. Minna Huotilainen on tutkimuksissaan havainnut vastasyntyneiden aivojen kykene- vän erottamaan kolmen ja jopa neljän lukumääriä. Kyse on aivojen automaattisesta hahmottamisesta, jota tarvitaan luultavasti kielen oppimisessa ja matematiikan taitojen kehittymisessä.

Vastasyntyneet pärjäävät tässä asiassa lähes yhtä hyvin kuin täysikasvuiset. Aikui- nen nimittäin kykenee vilkaisulla, automaattisesti hahmottamaan noin kuuden luku- määrän. Testaa vaikka vilkaisemalla ympärilläsi olevia asioita, kuinka monta pystyt erottamaan niitä erikseen päässäsi laskematta?

Vauvat muistavat parhaiten onnelliset hetket

Jo yhdeksän kuukauden ikäiset vauvat pystyvät käsittelemään sosiaalisia tilanteita, vauvat osaavat nimittäin valita liittolaisensa ja vihollisensa. Tutkimuksessa selvisi, että tämän ikäiset vauvat liittoutuivat sellaisen nuken kanssa, jolle maistui sama ruoka kuin vauvalle ja jopa iloitsivat kun toisen valinnan tehneitä nukkeja kiusattiin.

Viiden kuukauden ikäiset vauvat osasivat tutkimuksessa jopa erottaa veden hieman erilaisesta sinisestä nesteestä. Heillä oli siis jo varsin tarkka kuva siitä miten aidon veden kuuluu käyttäytyä. Vauvat itse asiassa oppivat juuri erilaisten yllätysten kautta. Heillä onkin jo päässään monia oletuksia siitä, miten eri asiat toimivat. Kun vauvat näkevät jotain yllättävää, he pyrkivat heti selvittämään mistä on oikein kyse. Vauvat ovat siis äärimmäisen uteliaita yllättävien asioiden suhteen.

Kuva: Yle/Janne Lindroos

Kuvien yhdistäminen oikeaa asiaa vastaavaksi vaatii aivoilta jo melkoista ymmärrys- tä. Tällaista löytyy jo yhdeksän kuukauden ikäisten vauvojen aivoista. He osaavat nimittäin siirtää kuvista oppimansa asian ympäröivään todellisuuteen.

On epäselvää milloin alamme muodostaa varsinaisia muistikuvia elämästämme,mut- ta viiden kuukauden ikäiset vauvat kykenevät painamaan asioita muistiinsa. Ilahdut- tavaa onkin, että erityisen hyvin pienten söpöläisten päähän jäävät nimenomaan onnelliset hetket.

Tuskinpa vauvat siis ovat fiksumpia kuin vanhempansa, mutta yllättävän älykkäitä kuitenkin. Vaikuttaa siltä, että vauvan aivot kykenevät jo heti syntymän jälkeen varsin monimutkaisiin suorituksiin. Kunhan aivotutkimus etenee saamme enemmän tietoa mitä pienokaisten päiden sisällä oikein tapahtuu.

Katso lisää aiheesta Prisma Studiosta.

Yleensä oikeat tieteilijät eivät puoskariklörötykseen regoineet, mutta joitakin poikkeuksiakin tapahtui:

Kolme psykiatrian professoria totesi Hesarin mielipidekirjoituksessa toissa perjantaina (muistaakseni) tämä PRISMA STUDION (haistapaskantiede- ohjelman) ”TUTKIMUKSEN” HÖLYNPÖLYKSI, KOSKA NUKKUMISTA EI VOIDA SELVITTÄÄ LUOTETTAVASTI HAASTATTELUTUTKIMUKSILLA!

http://www.ksml.fi/kotimaa/Yle-Suomalaisten-terveys-vaarassa-valtao…ärsii-univajeesta/922045?pwbi=c969583640697c807

Yle: Suomalaisten terveys vaarassa, valtaosa kärsii univajeesta

Suomalaisten yöunet ovat lyhentyneet yli tunnilla vajaassa viidessä vuodessa.

Nainen nukkuu. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Suomalaisten yöunet ovat lyhentyneet yli tunnilla vajaassa viidessä vuodessa, selviää Ylen Prisma Studion ja Helsingin yliopiston tekemästä suuresta unikyselystä.

Vuonna 2012 suomalaiset nukkuivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan arkisin yli 8 tuntia. Ylen kyselyn mukaan nykyään unta kertyy alle 7 tuntia yössä.

Unitutkija Markku Partinen on nykytilanteesta huolissaan. Hänen mukaansa ollaan jo jaksamisen äärirajoilla, Yle kertoo.

Kyselyyn vastanneista suomalaisista kaksi kolmesta herää lähes joka aamu väsyneenä.

Partisen mukaan unettomuuden lisääntymisen taustalla on ainakin työnteon tehostaminen. Myös iltamyöhään jatkuva kännykän käyttö vaikeuttaa nukahtamista.

Kyselyyn vastasi netissä yli 16 500 ihmistä.