Suomen historia 1.8.2017 klo 07:00

Murha ei vanhene eikä sitä sovita mikään rangaistus. Entä kansanmurha? Rikokset ihmisyyttä vastaan?

[Eivät vanhene.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/pahimmat-kansanmurhaajat

1. Kesari Hirohito, 30 miljoonaa… ]

Kehitystä tapahtuu monella alueella mutta ainoaa todellista edistystä on ihmiskunnan eettinen evoluutio. Niin yksittäisen pienen ihmisen kuin kansakunnankin arvokkuus määrittyy siitä, viekö tämä asioita hyvään vai huonoon suuntaan.

[RK: Uudehko termi…

https://www.americanscientist.org/article/an-ethical-evolution

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002903492.html

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/8555?Page=1

Sille ”hyvyydelle” on oltava objektiivinen kriteeri.

Veikkaan, että sellaista ei välttämättä nimenomaan moraalin puolelta löydy.]

Satavuotista itsenäisyyttään juhlivan Suomen olisi pelkän hymistelyn lisäksi hyvä katsoa menneisyyden peiliin myös kriittisesti ja tehdä jokin moraalisesti merkitsevä ele. Jokin menneisyyden hallinnan täsmäisku, joka ottamalla kantaa maailmanhistoriaan sysäisi eettistä evoluutiota eteenpäin.

Mikä se voisi olla?

Vastaus löytyy Helsingin kantakaupungin korkeimmalta kukkulalta puiden siimeksestä, jossa suomalaiset yhä pakotetaan palvomaan Lenin-setää.

Maj-Lis Rosenbröijer voitti 1960-luvun alussa Alppipuiston eteläisim- mästä saarekkeesta järjestetyn suunnittelukilpailun. Täällä Linnanmä- en ja Kulttuuritalon kainalossa voi kylmänäkin kesänä kokea sen ihmeen, että astuu sisään taideteokseen, joka kaikkien aistien kautta tartuttaa ihmiseen hyvin kokonaisvaltaisen olemassaolon tunteen. Minulle tämä puisto on selittämättömällä tavalla täydellinen – siinä mielessä kuin jokainen onnistunut taideteos on: sitä ei halua muuttaa vaan sille haluaa antautua.

Juuri tämä suomalaisen puistotaiteen helmi nimettiin uudelleen vuon- na 1970 sen kunniaksi, että Neuvostoliitossa vietettiin V.I. Leninin sata- vuotisjuhlavuotta. Siitä alkaen on neuvostoimperialismin kalmankoura ojentunut puistossa kulkijoiden ylle ja levähtäessään he joutuvat istumaan ihmishirviön syliin.

Minusta puiston nimi tulisi muuttaa joko Maj-Lis Rosenbröijerin tai Ukko Pekan (Svinhufvud) puistoksi.

Verratkaa Venäjää Saksaan, joka edes jossain määrin on pantu kantamaan syyllisyyttä holokaustista

[RK: LENININKÖ pitäisi kantaa vastuusta holokaustista???!!!]

On makuasia, haluammeko Alppipuiston korkeimman osan nimellä tehdä kunniaa herkälle suomalaiselle taiteilijalle vai itsenäisen Suomen kantajäärälle, mutta on täysin väärin tehdä sillä kunniaa väkivaltaiselle bolsevistiselle hirmuhallitsijalle, joka johti proletariaatin diktatuuria ja teki venäläisestä imperiumista kansojen hautausmaan.

[Ai mitä KANSOJA  a) Lenin b) Neuvostoliitto ”hautasivat”?

NL:n aikana lakkasi olemasta yksi ainoa sikäläinen kansa, kamassisa- mojedit, joita oli 1908 ollut 12 klp ja 1912 8 klp. Viimeinen äidinkielinen kamassi, rouva Jevgenija Plotnikova kuoli 1979. Kieli on hyvin kirjoissa ja kansissa, sen pisti sinne jo Kai Donner, ja sittemmin mm. Paul Ariste jatkoi.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/yk-n-ihmisoikeuksien-paiva-10-12-ja-human-rights-watch
Ettei olisi taas tullut löysästi nojattua johonkin rikolliseen haistapaskaan?

Tässä viimeinen kamassi Jevdokia Plotnikova: *

https://vimeo.com/34376420 ]

Olen ottanut asian puheeksi johtavien poliitikkojemme kanssa ja vastaus on aina sama: meillä Suomessa ei ole tapana muutella paikkojen nimiä.

Tuskin mikään osoittaa heikompaa moraalia kuin vedota konventioi- hin silloin kun olisi mahdollisuus oikaista menneisyyden virheitä ja edistää ihmiskunnan eettistä evoluutiota. Ja sitä paitsi, eikö paikkojen nimiä muutettu juuri silloin, kun Helsinki (1970) ja Kotka (1979) nimesivät puistonsa Leninille?

Nyt kun pääkaupunki on saanut Jan Vapaavuoresta uuden ryhdikkään pormestarin ja hänellä on rinnallaan uudet energiset apulaispormesta- rit, he voisivat näyttää esimerkkiä eettisestä johtajuudesta pyyhkimällä hirmuhallitsija Leninin nimen pois sieltä, minne se on nimenomaan ympätty väkinäisesti täydentämällä puiston alkuperäistä nimeä.

Se olisi itsenäisyyden juhlavuoden symbolisesti arvokkain teko.

[Se olisi Kansainvälisen Haistapaskantiedehuorulan TIETEENVASTAINEN TERRORITEKO!]

Mutta Suomi voisi tehdä enemmänkin.

Menneisyyden hallinta on nimenomaan niiden vastuulla, joilla on sii- hen mahdollisuus ja jotka ovat aiemmin osallistuneet vääryyksien kät- kemiseen, kuten suomettumiskaudella tapahtui. Vuosituhannen vaih- teessa esitin, että Suomi voisi Euroopan Unionissa ehdottaa kan- sainvälisen totuuskomission tai sen kaltaisen elimen perustamista selvittämään ja dokumentoimaan kommunismin rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Armollisuutta hokevilla on tapana ajatella, että ei pidä liikaa syyllistää rikoksen tekijöitä eikä nyt varsinkaan kansoja

[VENÄJÄN VALLAKOMOUS EI OLLUT KANSALTA ITSELTÄÄN MIKÄÄN RIKOS: LAIN JA OIKEUDENTEHTÄVÄ ON SUOJATA KANSAA EIKÄ MITÄÄN HALLITSIJAHUONETTA: TÄMÄ PERI- AATE OLI KANSAINLIITOLLAKIN KIRJATTUNA VÄHÄN JOKA PAIKKAAN, eikä sitä ole kumottu YK:ssakaan… eikä tietenkään kumotakaan.

EN ja EU ovat hörönlöröttäneet ”kokoon” muka ”94 miljoo- naa tapettua kommunismin uhria”, joista ”70 miljoonaa” sepi- tetty Suomen Pilastokeskuksen toimesta Maon niskaan järjet- tömyys”perustein”, jossa on kerrottu kahdella ilmeisesti kiina- laisten tekemä älytön hörönplöräytys (Jung Chang), jonka tar- koitus lienee ollut panna ”lännen” infosotakoneisto levittämään Kiinan OIKEITA väestötietoja järjettömien ”johtopäätösten” varjolla, ja ”12.5 miljoonaa Leninin uhria” on sepitetty valehtelu- perustein. Stalin jääkin sitten ”pikkutekijäksi” pääasiassa ”kulakkien karkottajana”…

EU ON HAASTETTAVA HAAGIIN JA HAJOTETTAVA TÄMÄN MAAILMANHISTORIAN PÖYRISTYTTÄVIMMÄN KANSA- KUNTIENMURHAN VALMISTELUN TAKIA JA PURKAMISEKSI JA OIKAISEMISEKSI!]

Yllätyin ja järkytyin, kun suomalaiset vasemmistolaiset Jaakko Laakso etunenässä hyökkäsivät minua vastaan ja syyttivät kommunistien vai- noamisesta.Esimerkiksi Erkki Tuomioja ilmoitti blogissaan, että ei läm- pene ”tälle jälkijättöiselle moraalista verenhimoa tihkuvalle esitykselle kaikkien ideologisten oikeudenkäyntien äidiksi”.

Moinen kiihkoilu vastuuseen saattamista vastaan johtunee soimaavasta omasta tunnosta.

Joka tapauksessa nyt olemme nähneet, millaiseen moraaliseen rap- piotilaan Venäjä on ajautunut. Verratkaa sitä Saksaan, joka edes jos- sain määrin on pantu kantamaan syyllisyyttä holokaustista ja muista kansallissosialismin rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Samalla tavoin kansainvälisen yhteisön olisi pitänyt ja pitäisi edelleen painostaa Venäjää. Ei ainoastaan neuvostovaltakunnan hallinto vaan valtaosa väestöäkin syyllistyi väkivaltaiseen kommunistiseen hallinto- tapaan. Esimerkiksi ilmiantoja tehtiin niin paljon, että lopulta järjestelmä tukkeutui koska kaikki oli ilmiannettu.

[RK: Neuvostoliiton järjestelmä oli laillinen, Kansainliiton hyväksymä siinä yhteydessä kun NL otettiin jäseneksi. Se, että niitä lakeja ei aina kaikessa noudatettu, ei tee itse järjestelmästä laitonta. Lain olemuk- seen kuuluu erotuksena joistakin muista ilmiöistä, että se pysyy voimassa, vaikka sitä ei noudatettaisikaan (joissakin rajoissa tietysti).

Sen sijaa Natsi-Saksan järjestelmä oli laiton, ja se olisi 1934 erotettu KL:stä, ellei olisi ennakoiden itse eronnut.

Neuvostoliitto on täikammalla kammannut Hrushhtshevin aikana ja myöhemminkin väärät tuomiot ja vainot. Ne ovat entisen NL:n sisäinen asia, sillä NL:ssa ei ole ollut kansanmurhia.]

Menneisyyden hallinta on taistelua historian eettisestä suunnasta

[TIEDE hallitsee menneisyyttä eikä terroripainotalot.]

Armollisuutta hokevilla on tapana ajatella, että ei pidä liikaa syyllistää rikoksen tekijöitä eikä nyt varsinkaan kansoja. Mutta totuudellinen vas- tuuseen saattaminen on ainoa tehokas tapa vaikuttaa historian moraa- liseen suuntaan. Siksi on tärkeää että menneisyyttä hallittaessa joutu- vat syyllisyyttä kantamaan kaikki jotka tavalla tai toisella osallistuivat rikolliseen järjestelmään.

Eihän ihmiskunta edisty laskemalla eettistä vaatimustasoa, vaan nostamalla sitä.

Historiallinen osavastuu neuvostoimperialismin tukemisesta lankeaa myös Suomelle. Merkkinä siitä meillä on Lenininpuistoja, -patsaita ja -reliefejä ikään kuin hän olisi ollut hyväntekijä ja kunnioitusta ansaitseva henkilö.

Tämä faktojen vastainen Lenin-kultti pitää vihdoinkin ajaa pois Suo- mesta. Samalla asetuttaisiin vastustamaan Venäjän nykyhallinnon info- sotaa palvelevaa historiankirjoitusta, jonka seurauksena  puolet venä- läisistä suhtautuu myös Staliniin ihaillen, kunnioittaen tai myötätuntoisesti.

[RK: 3/4 suomaisista suhtautuu siten Mannerheimiin joka tappoi poliit- tisesti suhteellisesti saman verran kuin Stalinkin.Tuo ei pitäisi vaikuttaa LENIN-puistoon! Siitä keskustellaan sitten, jos on meneillään hanke Stalin-puistoksi.]

Menneisyyden hallinta on taistelua historian eettisestä suunnasta ja aktiivinen nimistöpolitiikka on tehokas tapa näyttää, mitä me ajattelemme kansanmurhaajista.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian dosentti Turun yliopis- tossa ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. ”

[RK:  MITEN LENIN MUKA LIITTYY KANSANMURHIIN?!

HELVETIN HELVETTI!!!

Tähän asti Jari Ehrnroot lienee tunnettu parhaiten siitä, että hän on an- tanut munaa feministiselle kulttuurihistorioitsija Sari Näreelle, joka on kirjoittanut hänestä häväistyskirjan, ellen pahasti erehdy niin väitöskir- janaan… Oikeuttakin siitä muistaakseni käytiin. Tämä sitten oli komeal- le mutta hidasjärkiselle (ja muutenkin kehnolle, en tosin ole lukenut vielä…) ”SITÄ MARXILAISTA” menoa, josta hän veti herneen nenäänsä puolta maailma vastaan…

Toisin kuin rotumurhapeilineuroniuskonnon haistapaskantieteilijä luu- lee, moraali sellaisenaan ei ole KUMULOITUVA elementti yhteiskun- nassa (jolla siten voitaisiin MITATA objektiivista edistystä luotettavasti, vaan AINOA kumuloituva ilmiö on objektiivinen TIEDE. Vitsi on siinä, että kumuloituvat elementit siirtyvät muiltakin aloilta:taiteesta, moraa- lista, teknologiasta, ”arkielämästä” tieteeseen johdonmukaisesti rationaalisen käsittelyn piiriin.

Tieteenkin kumuloituvuus on vaikea niin filosofisena ilmiönä kuin HAVAITAKIN, ohessa olen sitä kuitenkin käsitellyt oman ideologiani näkökulmasta (jos tiede ei kumuloidu, niin mikään kumuloidu, vaan ”kaikki vaan kuplii”):

LENININ OPPI OBJEKTIIVISESTA JA KONKREETTISESTA TIETEELLISESTÄ TOTUUDESTA

” Jokaisen tieteenfilosofisen oppijärjestelmän ydin on sen totuus- käsitys. Totuuskäsitys ja totuus toiminnan päämääränä erottaa tieteen muista yhteiskunnan, erityisesti sen päällysrakenteen ilmiöistä, kuten ideologiasta, joka sekin määräytyy totuudesta, mutta subjektiivisen ”totena pitämisen” mielessä, taiteesta, moraalista, laeista ja uskonnosta.

Ensimmäinen tieteelliseksi katsottava totuuskäsitys on peräisin Aristoteleelta, jonka yhä pätevän määritelmän mukaan ’totuus’ on ”ajatuksen vastaavuus kohteensa kanssa”. Tämä ns. aristoteelinen eli korrepondenssiteoreettinen totuuskäsitys ei ole vain tieteellisen vaan kaiken totuuden, esimerkiksi taiteellisen ja moraalisen määri- telmä niille filosofioille ja ideologioille, jotka sen tunnustavat. Nuo muut yhteiskunnan ilmiöt eivät kuitenkaan ilmiöinä määräydy to- tuuskäsityksestään, mutta ’tiede’ toden tiedon etsimisenä ja tuot- tamisena määritellään käsitteenä siitä, ainakin objektiivisen totuuden eli nykyaikaisessa korrespondenssiteoriassa.

…  Se, joka tuli muotoilemaan todella uuden ja entistä konkreettisem- man ja kattavamman nykyaikaisen aristoteelisen totuuskäsityksen tieteeseen, erityisesti erityistieteiden teorianmuodostukseen, oli V. I. Lenin.

Siihen saavat porvaritkin tyytyä, vaikka se koville näyttääkin ottavan.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Truth ”

Oliko Lenin ”objektiivinen idealisti” vai dialektinen materialisti? (2008)

Kansan Ääni 4/2013: Aleksandr Solženitsyn myötävalehteli NATO:n sapluunalla!

Leninin oppi tärkeämpi kuin hänen persoonansa vrt. Aristoteles

Lenin ja muut filosofit (lakkautetulta Näkökulma-palstalta)

Itsenäisyyttä ei olisi saatu sovinnolla ilman Leniniä, sotaministeri Niinistö!

Neuvosto-Venäjän armeija ei tapellut Suomen sisällissodassa.

Halla-ahon hyökkäys ihmisarvoaksioomaa vastaan osoittaa, että hän ei ymmärrä tieteen menetelmiä

Venäjän-asioiden Lappeenrannan_”rohvessyörin” Neukkulan_”matematiikkaa”…

Kuka onkaan kaikkien aikojen antifasisti

Totuuden käsitteestä teknisissä tieteissä dialektisen materialismin mukaan.

Marxismi ja frankfurtismi: Feuerbach ei ollutkaan feuerbachilainen?

Helsingin yliopisto poisti näkösältä vuonna 2003 lakkauttamansa Agora-keskustelupalstan

Etiikan teorioista (poistetulta NÄKÖkulmalta)

Heikki Mäki-Kulmalan uppo-outo ”neuvostomarxismi”…

****

Jopa Erkki Kuoleman-Tuomiojakin, väsymätön historianvääristelijä ja disinormaationlallattaja (Anne Applebaum-Sikorsky, Robert Service jne.) on torjunut ”akateemikko” Pönttö-Jari Ehrnroothin (Liettuan enti- seltä fasistipresidentti Landsbergisiltä, joka mm. on siansaksantanut Zemkalnis ) ”Maakallio” (…) -sukunimensä Landsbergisiksi, kopsitun ideansa) ideat ”Kommunismin Nürnbergistä” (koska Tuomioja tietää, että siitä jäisi TYHJÄÄ KÄTEEN ”ODOTUKSIIN” RINNASTETTUNA!!!!   Neljä miljoonaa puolalaista siviiliä tappanut Saksan kansa istuisi hur- jana ”oikeutta” Katynin 1400 puolalaisesta hörhöupseerista, joista iso osa varmaan oli SAKSAN väkeä). Juutalaisen Applebaumin aviomiehen Puolan ulko- ja puolustusministeri Radoslaw Sikorskyn nimi liittyy his- toriallisesti sekä niihin susiin ohjuksenruokiin, taisteluhelikoptereihin, jotka olivat aiheuttamassa Vietnamin sodankin kuin  Puolan natsidiilihallituksiin ja -liikkeisiin 30- ja 40-luvulla.

https://tuomioja.org/kirjavinkit/2001/01/entas-kun-tulee-se-yhdestoista-suomettumisen-uusi-historia-toimittanut-johan-backman/

Entäs kun tulee se yhdestoista? Suomettu- misen uusi historia, toimittanut Johan Bäckman

WSOY, 699 s., Juva 2001

Mikä suomettuminen?

Johan Bäckmanin toimittama – kokoama lienee oikeampi ilmaisu – teos koostuu varsin eritasoisista ja suomettumisaihetta täysin päin- vastaisin pyrkimyksin lähestyvistä kontribuutioista. Kun noin viideltää kymmeneltä kirjoittajalta kerätään artikkelit on selvää, ettei tuloksena voi syntyä kovin koherenttia kokonaiskuvaa siitä mitä suomettuminen on ollut. Oma kysymyksensä on, onko yksiselitteisen kokonaiskuvan luominen suomettumisilmiöstä ylipäätänsä vielä mahdollista.

[RK: EI OLE OLLUT MITÄÄN ”SUOMETTUMISTA”, se Der Spiegel -hölynpölylehden aivopieru Länsi-Saksan sisäpolitiikan tarpeisiin.]

Siksi kirjan repaleinen luonne on hyväksyttävissä. Joukkoon mahtuu sitä paitsi sen verran hyviä ja analyyttisiä tekstejä, että kirja kannattaa niidenkin vuoksi lukea, semminkin kun myös heikommat tekstit voivat omalla tavallaan olla viihteellisiä.

Epäilen kuitenkin, että kirja saa enemmän kiihtyviä kuin viihtyviä luki- joita. Suomettumisaiheeseen liittyy edelleen siksi paljon herkkiä ja pur- kamattomia tunnelatauksia etteivät puolin ja toisin kunniansa perään katsovat osapuolet kovin helpolla asetu toistensa ymmärtäjien asemaan. Kaikki taisteluparit eivät mahdu edes samojen kansien väliin. Onko vain toimituksellinen sattuma että kun kirjoittajina ovat Matti Klinge, Hannu Rautkallio ja JP Roos niin Jörn Donner, Juhani Suomi ja Mattiesko Hytönen eivät ole?

Kirjan kirjoitukset on karkeasti jaettavissa suomettumista ymmärtä- viin ja sitä parhaiten päin selittäviin teksteihin, suomettumisen ja suo- mettajat tuomitseviin kirjoituksiin sekä jonkinasteisesti tutkimukselli- seen analyysiin pyrkiviin tutkielmiin. Mitään yhtenäistä määritelmää ei suomettumisesta yritetäkään esittää ja sitä käsitellään kirjassa niin hyvin ulko- ja/tai sisäpoliittisena kuin myös kulttuurisena ja mentaalisena ilmiönä.

Suomettumisen ymmärtäjätkin ovat hyvin erilaisia Matti Klingestä Yrjö Hakasen kautta Aimo Kairamoon. Siinä missä Klinge piirtää pitkän ana- lyyttisen kaaren autonomian ajan alusta neuvostovallan romahduk- seen, esittää Hakanen tyylipuhtaan mitään katumattoman ja juuri mi- tään oppimattoman apologian, kun taas Kairamo lyhyessä tekstissään esittää varsin järkeenkäyvät ja pelkistetyt reaalipoliittiset perusteet omalle ja Suomen valtaeliitin käyttäytymiselle.

Suomettumissyyttäjien kärjessä esiintyy Jari Ehrnrooth. Hänen mu- kaansa ”natsisymbioosiin” ja myöhemmin ”neuvostosymbioosiin” tai- puvaiset suomalaiset olivat jaettavissa viattomiin hölmöihin, laskel- moiviin pyrkyreihin ja hurmahenkisiin fanaatikkoihin. Tällaisesta lähtö- kohdasta on aika vaikea jatkaa rationaalista analyysia ja keskustelua. Ehrnrooth onkin tullut tunnetuksi myös tässä artikkelissa toiste- tusta esityksestään jonkinlaisen kansainvälisen tuomioistuimen perustamisesta kommunismin rikoksia käsittelemään.

Toisessa yhteydessä Ehrnrooth on haastanut muiden mukana minua- kin tällaisen hankkeen taakse. Olen eri tavoin koettanut edistää ihmis- oikeus- ja sotarikoksiin syyllistyneiden saattamista vastaamaan teois- taan ja olen myös jo 80-luvulla ollut käynnistämässä Kamputshea-tut- kimuskomissiota punakhmerien aikaisten hirmutekojen selvittämisek- si, mutta tälle Ehrnroothin jälkijättöiselle moraalista verenhimoa tihkuvalle esitykselle kaikkien ideologisten oikeudenkäyntien äidiksi en ole lämmennyt.

On suomettumisaiheelle kuvaavaa, että monet kirjoittajat käsittelevät sitä yhtä paljon ns. jälkisuomettumisen tai uussuomettumisen näkökul- masta, eivät vain menneisyyteen liittyvänä ilmiönä. Yhdyn siis niihin kir- joittajiin joiden mielestä suomettuminen jatkuu edelleen. Pidättäydyn kuitenkin tässä yhteydessä ilmaisemasta, mikä tähän johtopäätökseen päätyvistä keskenään ristiriitaisista näkemyksistä on lähinnä omaani.

Kesäkuu 2001 ”

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/03/jukka-seppinen-erkki-tuomioja-sorkkii-jatkuvasti-poliittista-historiaa-mieleisekseen

****

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/erkki-tuomioja

Näin se äärioikeisto suojelee ottopoikiaan!

” Tuomioja on saman sarjan valeradikaali ja valeälykkö kuin Hillibillary Clinton. Hänen Valtiattarensa on Tarja Halonen. Ja ideologinsa Väinö Tanner. Se aika on nyt föörbii.

Halontanneristi Kuoleman-Tuomioja on muuttanut jälkikäteen tätä plokikirjoitusta. Siinä puhuttiin alun perin ”28,7 miljoonasta GULAGIEN asiakkaasta” kuten hänen mainostamansa kirjakin, mikä tarkoittaisi, että KAIKKI AIKUISET MIEHET OLISIVAT OLLEET LINNASSA 150 mil- joonan asukkaan Neuvostoliitossa,jonka kansalaisista puolet oli alle 15- vuotiaita lapsia, ja aikuisten joukossa oli sitä vankempi naisenemmistö, mitä vanhemmasta ikäluokasta oli kyse:

http://tuomioja.org/kirjavinkit/2004/01/anne-applebaum-gulag-a-hist…
” 1.1.2004

Anne Applebaum: GULAG. A History of the Soviet Camps

Penguin, 610 s., St. Ives Plc. 2004

GULAGin historia

Alexander Solshenitsyn toi aikanaan yleiseen tietoisuuteen käsitteen GULAG – neuvostolyhenne sanoista Glavnoe upravlenie lagerei, leirien päähallinto – ja teki valtaisan työn koostaessaan anekdoottisesta ai- neistosta ja henkilökohtaisista muistelmista suursarjansa Vankileirien saaristo.

[RK: Paska kirja, koska laki- ja Lenin-sitaatit ovat VÄÄRENNETTYJÄ.
Solzhenitsyn on myös käyttänyt ENGLANTILAISIA väärin siteerattuja ja käännettyjä ”lähteitä”, vaikka hänellä olisivat ainakin aikaisemmin NL:ssa olleet käytettävissään myös venäläiset originaalilähteet!]

Nyt englantilainen historiantutkija ja toimittaja Anne Applebaum on kirjoittanut aiheesta teoksen, jota voi pitää toistaiseksi täydellisimpänä esityksenä aiheesta. Applebaum on myös poikkeuksellisen laajasti – joskaan ei aivan rajoituksitta – voinut käyttää alkuperäisiä neuvostoai- kaisia arkistolähteitä. Niistä avautuu kylmän byrokraattinen ja detaljoi- tu kuva maailman kaikkien aikojen suurimman pakkotyöjärjestelmän hallinnoinnista.

[Paskaa avautuu. Hän on käyttänyt TASAN SAMOJA Solzhen valmiiksi väärentämiä ”lainauksia”: niissä lauseen merkitys usein käännetään ta- san päin vastaiseksi: kun Lenin KIELTÄÄ pistämästä ”laillista terroria” RIKOSLAIN perusteluihin, Solzhe ja Apple ”siteeraavat”, että hän muka olisi  MÄÄRÄNNYT tekemään niin! Tietenkään siellä rikoslaissa ei ollut mitään sellaista.]

Applebaum asettaa GULAGin historiallisiin ja ideologisiin yhteyksiinsä. Karkotukset ja pakkotyöjärjestelmä olivat Venäjällä – ja muuallakin – tuttuja jo ennen bolshevikkien vallankaappausta. 20-luvulla ensimmäi- set systemaattiset leirit pystytettiin Vienanmeren Solovetskin luostari- saarille. Solovetski oli ankea ympäristö, mutta alkuaikoina leirin regiimi oli vielä suhteellisen vapaa myöhempiin aikoihin verrattuna. Koskaan se ei kuitenkaan ollut niin idyllinen paikka, kuin minä Solovetskissa kesällä 1929 vieraillut ja näkemiinsä kulisseihin ihastunut Maksim Gorki sen kuvasi.

Pakkotyöjärjestelmän ensimmäinen jättiläismäinen rakennuskohde oli Vienanmeren Suomenlahteen yhdistänyt Stalinin kanava. Kaikkiaan 170000 vankia osallistui kanavanrakennustyöhön. Kymmenet tuhan- net menehtyivät. Hankkeessa näkyivät kaikki GULAG-työn ongelmat. Kanava kyllä valmistui vajaassa kahdessa vuodessa, mutta se ei jo ali- mitoituksensakaan vuoksi koskaan saavuttanut sellaista taloudellista merkitystä kuin mitä neuvostopropagandassa esitettiin.

GULAG oli jättiläismäinen taloudellinen yritys ja tuotantolaitos jonka Kauko-Idän haaraa Dalstroita Yhdysvaltain silloinen varapresidentti Henry Wallace isäntien menestyksekkäästi ohjelmoimalla vierailulla vuonna 1944 ylisti amerikkalaisen suurkapitalismin veroisena yritykse- nä. Vorkutassa tehtiin metsätöitä ja Kolymassa kaivettiin kultaa. Stali- nin leirit eivät olleet natsien tuhoamisleirejä, vaan tarkoitus oli käyttää vankien työtä tuottoisasti. Olosuhteet ja ruoka-annokset olivat kuiten- kin sellaisia että normien saavuttamattomuuden vuoksi vähennetyille annoksille joutuneet kuolivat lähes vuorenvarmasti. Pakkotyön todellinen tuottavuus oli tietenkin surkeaa luokkaa. Sen ymmärsi myös leireistä Stalinin kuollessa vastannut Lavrenti Beria, joka ryhtyi Stalinin kuoltua tarmokkaasti heti purkamaan leirijärjestelmää.

[On väärä teoria, että leirit olisivat olleet perustarkoitukseltaan tuotan- nollisia. Ainakin se poliittinen porukka, jota siellä oli, oli keskimääriin tuottavaan pakkotyöhön armotta liian vanhaa, edellisellä vuosisadalla syntynyttä, varsinkin neuvostoliittolaisittain eläkeikäistä (mm. sotilaat, merimiehet  ja naiset 50 v., miehet yleensä 55 v.), usein kolmekin sotaa eri lippujen alla käynyttä väkeä (joista yksikään ei useinkaan ollut pu- nainen). Leirejä käytettiin kyllä sellaisten tehtävien aloittamiseen var- sinkin, joihin ei millään saatu tavallisin keinoin vapaehtoista työvoimaa, tai joilla oli sotilaallinen kiire, kuten Stalinin kanava ja Norilskin nikkeli- kaivos. Kokemuksestaan huolimatta poliittiset ikämiehet olivat alinta kastia: heiltä ei varsinaisesti odotettu mitään, kuten esimerkiksi krimi- naalipojilta ammatin oppimista ja ehkä myös jäämistä vanhoihin ympy- röihin tavallisina työntekijöinä. Heidän ”tehtävänsä” oli olla poissa jos- takin muualta (missä he ehkä olisivat voineet olla hyvinkin vaarallisia).

Kaikkea oli kokeiltu esimerkiksi valkoisiin komentajiin ja upseereihin: suoraa vapauttamista (esimerkiksi kenraali Krasnov kohta Pietarin ta- kaisinvaltauksensa epäonnistuttua), siirtämistä toiseen päähän maahan häivytetyllä henkilöllisyydellä, Puna-armeijan arveluttavimpiin tehtäviin värväämistä (mm. Koltshakin tshekille ja unkarilaisille), joka oli tehokkaimmasta päästä jne. ]

Applebaum on myös koettanut laskea GULAGin uhrien kokonaismää- rän. Luvut ovat tyrmistyttäviä: kaikkien GULAGiin tai sisäiseen karko- tukseen ja muuhun pakkotyöhön joutuneiden, ulkomaalaiset sotavan- git ja muut mukaan lukien, määrä on lähes 30 miljoonaa. Näissä oloissa henkensä menettäneiden määrä on lähes kolme miljoonaa. Applebaum esittää arkistoista kootut luvut hyvin täsmällisinä, mutta tekee samalla myös kaikki asiaankuuluvat varaukset lukujen tulkinnanvaraisuudesta ja epätäsmällisyydestä.

Joka tapauksessa suurin osa selvisi hengissä. Applebaum pyrkii kerto- maan myös miten ja millaisten eloonjäämisstrategioiden kautta se oli mahdollista. Hän kertoo myös vuoden 1954 suurista ja toivottomista leirikapinoista, joista muu maailma on vasta vuosikymmeniä myöhemmin saanut tietää.

Venäläiset eivät leirejä ole unohtaneet, mutta virallinen Venäjä ei niiden muistelemisesta piittaa. Toisin kuin Saksassa, jossa maan viime vuosi- sadan synkkää historiaa pengotaan ahdistuneina ja jossa on syntynyt kokonainen käsite, vergangenheitsbewältigung tätä prosessia kuvaamaan ja korostamaan sitä, että menneisyyttä ei saa päästää unohtumaan, ei Venäjällä tällaista juurikaan harjoiteta.

Joissain suomalaiskommenteissa on kiinnitetty huomiota siihen, että Applebaum ei Aino Kuusisen muistelmien ohella ole juuri lainkaan käyttänyt suomalaislähteitä, ja että suomalaisten osuus on muutenkin sivuutettu varsin ohuesti.

*Ottaen huomioon että GULAGissa eri aikoina viruneiden ihmisten määrä on viiden miljoonan luokkaa* ei suomalaisten ja suomensu- kuisten vankien osuus ole Applebaumin kirjassa mitenkään alimitoi- tettu. Suomalaisista GULAG-kokemuksista on niistä enemmän tietoa etsiville myös olemassa pari vuotta sitten ilmestynyt  Erkki Vettenniemen hyvä englanninkielinen  Väitöskirja.

elokuu 2004

”Olen täällä kritisoinut sitä originaalia:

http://www.tiede.fi/keskustelu/15327/ketju/erkki_tuomiojan_kritisoi… ”