” Kuka on tämä henkilö? Tässä aluksi muutamia vihjeitä.
Hän suhtautui kriittisesti Yhdysvaltojen FEDin ja Euroopan keskuspan- kin pääjohtajien politiikkaan luoda uutta rahaa tyhjästä ja kierrättää se kansantalouteen pankkien kautta niiden voittojen kasvattamiseksi: ”Eivät edes Jane Yellen ja Mario Draghi tiedä, mitä näistä kokeiluista seuraa.”
Muutkaan julkisen vallan korkeat edustajat eivät yleensä tiedä, mitä seuraa siitä, mitä he tekevät, mutta silti he tekevät, mitä he tekevät. Ta- loustieteestä ei ole apua sen selvittämisessä, mitä seuraa siitä, mitä he tekevät. Taloustiede ei oikeasti ole mikään tiede vaan pohjimmaiselta olemukseltaan pelkkä uskon asia,siis uskonto, joka muodostuu saman- mielisten ykseydestä ja pyhästä kolmiyhteydestä: omistaja, työntekijä ja näkymätön käsi.
Tällä henkilöllä on käsitys inflaatiovajeen ja pääomamarkkinoiden keskinäisestä riippuvuudesta. ”Kun ei tiedetä, mikä hevonen tulee voittamaan, ei panna rahoja minnekään. Tämä on yksi selitys investointien heikkoudelle. Tai sitten nykyinen investointilama ennustaa, että tulossa on todella suuren luokan kriisi.”
Todellisuudessa pääomat ja investoinnit ovat hyvin vähän toisistaan riippuvaisia, sillä pankkien hallinnoimat pääomamarkkinat ovat irtaan- tuneet reaalitaloudesta, elävät globaalitaloudessa omaa elämäänsä ja ovat tuhonneet työn hinnan yhteyden pääoman hintaan; pääoma ei ole enää työn raskauttama.
Kun tämä meidän henkilömme näkee markkinoilla suuren romahduk- sen aineksia, se näkemys ei perustu tietoon vaan on arvaus. Taloustie- teessä ei ole keinoja ennustaa lamaa tai romahdusta, sillä ennusteissa ei ole tilaa niin suurelle muuttujalle kuin on koko systeemin kokoinen kriisi. Se tulee ennustamatta ja aina yllättää taloustieteilijät ja muut ennustajaukot.
Tämä henkilö oli Nokia Oyj:n hallituksessa vuosina 1999-2012, siis uhon ajan alusta lähes surkean lopun ja tuhon aikaan saakka. Hän oli maailman parhaisiin kuuluvana sopimusteoreetikkona mukana valitse- massa Nokian toimitusjohtajaksi Stephen Elopin. Tämä tuhosi ensi työnään Nokian sen vuoden puhelinten myynnin ilmoittamalla. että Nokia valitsee älypuhelimiinsa Microsoftin käyttöliittymän ja että Nokia aloittaa laajan yhteistyön Microsoftin kanssa. Nokian uutuudet olivat kuitenkin tulossa myyntiin yhden vuoden viipeellä, ja ostajan oli epämuodikasta ostaa Nokian oman mallin älypuhelin paitsi odotusai- kana myös sen jälkeen. Nokian uudet Microsoft-yhteensopivat älykännykät eivät menestyneet kilpailussa.
Elop oli Microsoftin kätyri. Hän tuli Microsoftista ja meni Microsoftiin ja paluumatkalleen kotiin Microsoftiin hän sai Nokiasta mukaansa 20 miljoonaa euroa. Eroraha maksettiin työsopimuksen perusteella.
Tämä henkilö, josta nyt on kysymys, sanoi, että ”hänen ollessaan Nokian hallituksessa vuosina 1999–2012 johdon palkkiot menivät kohtuullisis- ta täysin kammottaviksi” ja että ”kammottaviksi ne tulivat kaikkien nii- den konsulttien takia, joiden täytyi olla paikalla asiasta puhumassa” ja että ”palkkiot koostuivat monista pienistä palasista ja olivat pelkkä sekamelska”.
Tämä henkilö, joka jälkikäteen analysoi yhtiön sisäisen menon seka- melskaksi, oli sopimusteorian miehiä. Sopimusteoria tutkii erilaisia sopimuksia, joilla yhteiskunnassa pyritään säätelemään epävarmuutta ja sovittamaan eri osapuolten eriäviä haluja ja tavoitteita yhteen. Se on tiedettä?
Puheena oleva henkilö oli teorian miehiä, ei käytännön. Jos Elop sai Nokiasta mukaansa 19 miljoonaa euroa, meidän sopimusteoreetik- komme jäsenyysaikana Nokian hallituksessa päätettiin ostaa ja mitätöidä oman yhtiön osakkeita tuhat kertaa suuremmalla summalla. Siinä tulipalossa paloivat Nokian voitot aikana, jolloin niitä piti käyttää älypuhelinten kehittämiseen ilman Microsoftin tällä alalla kehittymä- töntä teknologiaa. Yritysten johtaminen ei ole sopimusteoriaa.
On jo aika kertoa niille, jotka eivät edellä olevasta tunnista tätä henki- löä, että kyseessä on suomalainen sopimusteoreetikko Bengt Hölm- ström. Ruotsin keskuspankki perusteli hänelle annettua Nobelin ta- loustieteen palkintoa niin, että hänen merkittävimpiin taloustieteel- lisiin saavutuksiinsa kuului seuraava johtopäätös: ”Jos johtajan tulos- palkkio korostaa lyhyen tähtäimen kassavirtaa, hän voi toiminnallaan laiminlyödä yhtiön pitkän aikavälin terveyden.”
Sopimusteoria-asiantuntijamme ei tehnyt Nokian hallituksessa vain 20 miljoonan euron suuruista Elop-sopimuksen virhettä vaan 20000 mil- joonan euron käytännönläheisen virheen hyväksyessään yhtiön omien osakkeiden ostot.
Päädyn johtopäätökseen, jonka teen vetoamatta sopimusteoriaan tai mi-hinkään muuhunkaan teoriaan. Ruotsin keskuspankin myöntämä Nobelin taloustieteen palkinto ei tee kenestäkään asiantuntijaa alalla, jota hän ei ole tutkinut, eikä hieno tohtorin tai professorin titteli ole mikään kasko- vakuutus toisella alalla tehtyjä virheitä vastaan.
Nyt tulen tämän kirjoituksen varsinaiseen keskeiseen väittämään: Hölmströmin kannanotot demokratian olemuksesta ovat epätieteel- lisiä, eikä taloustieteen arvopohja kelpaa demokratian teoreettiseksi perustaksi. Demokratia on enemmän kuin taloustieteessä on sille tilaa. Kun taloustiede perustuu vain tehokkuuden maksimoimiseen, demo- kratia on paljon enemmän. Siinä, missä Hölmström puhuu demokratian läpinäkyvyydestä ja kokee sen haitaksi koko kansantaloudelle,on kysy- mys päätöksenteon julkisuudesta: tehdäänkö yhteiskunnan perusteita yrityksissä vai kansan valitsemissa parlamenteissa.Kun Holmström sa- noo,että päätöksenteon tehokkuus vaatii niiden tekoa yrityksissä salaa kansalta, hänen argumenttinsa tehokkuuden puolesta johtaa diktatuu- riin: tehokkain päätöksentekotapa on silloin yhden ihmisen valta.
Kun Holmström sanoo, että hänen näkemyksensä perustuvat taloustieteen tutkimuksissa tehtyihin havaintoihin, niillä sopi- musteorian johtopäätöksillä me heitämme vesilintua.
Salassa tehdyt ja varsinkin ”tehokkaat” päätökset ovat arvopohjaltaan (huomaa muotisana, joka on sisällöltään yhtä tyhjä yleisten asioiden osalta kuin sopimusteoria, jolta puuttuvat sopimusosapuolet) arveluttavia niille, joita ne koskevat.
Ne tekevät kansalaisista alamaisia.
Holmströmin haihattelu alalla, jossa hänen taloustieteensä viitekehys ei toimi, perustuu ajatteluun, jonka mukaan yritysten hallituksilla on aina parempilaatuista tietoa yhteiskunnan toiminnasta kuin kansalla ja sen edustajilla.
Minun sopimusteoriani mukaan yhtiöiden hallituksissa toimivat ahneet omistajat ja heidän renkinsä hallitusammattilaiset ovat yrityksille kallis ja yhteiskunnallisessa toiminnassa asiantuntematon joukko, turha joukko. He ovat yhden asian liike: saneeraajia. Heillä on sopimus hallin- noimansa yrityksen johdon kanssa toimia johdon tilaamien konsulttien suosittelemana saneerauspäätösten tukihenkilöstönä. Siitä heille mak- setaan. He menettävät nämä hyväpalkkaiset toimensa,jos he vastusta- vat yritysjohdon ehdotuksia. Suomessa ei tunneta muita yritysten ongelmien selvittelytapoja kuin henkilöstön poispotkinta. Niitä muita tapoja voisi kysyä esimerkiksi Pekka Niskalta, joka on ollut isäntä eikä mikään konsultti tai kuormasta syövä jallitusammattilainen (anteeksi oikeinkirjoitusvirhe, piti olla hallitusammattilainen).
Yritysjohto hallitusammattilaisineen ikään kuin kurkistaa pienestä avaimenreiästä ja kuvittelee näkevänsä kaiken, mitä tarvitsee nähdä. Se uskoo, että asia hoidetaan, jos sitä parannetaan sillä, että lisätään salailua ilman että työntekijöille ja muille kansalaisille kerrotaan, miltä pohjalta päätökset tehdään. Se johtaa hyvin pitkälti näyttelemiseen: kerrotaan ulos yhteiskuntaan vain se, mitä on päätetty ja johon ei enää voi vaikuttaa.
Että tällainen on minun sopimusteoriani, josta en ole saanut Nobelin palkintoa, mutta minun teoriani on johdettu käytännöstä eikä noudata nobelilaisen taloustieteen yhden totuuden eli diktatuurin tehokkuuteen perustuvan päätöksenteon salatieteellistä linjaa.
Vaikka hölmströmiläisiin ”rehellisiin” lehmänkauppoihin sisältyisi kor- ruptiota, sopimusteoriasta poikkeavaa sisäpiirin edunjakoa ja pörssi- yhtiöissä isojen osakkeenomistajien suosimista pienten omistajien kustannuksella, Holmströmin mukaan ”taloustieteen näkökulmasta ne ovat jopa tehokkaita” ja ”mitä läpinäkyvämmäksi tämä tulee, niin sitä pahemmaksi tämä muuttuu. Kansa ajaa sellaista lääkettä siihen, joka vain pahentaa sitä tautia”.
Jos ”päätöksenteon julkisuus on paha kierre”, varjele Luoja ihmisen lasta, sellaiseen yhteiskuntaan joutumasta. ”
RJK: Hölmström pitää taloustieteitä ”käyttäytymistieteinä”, mikä on jo hölynpölyä: Taloustieteelliset lait eivät kerro,miten yksilöt käyttäytyvät, vaan enempikin ne kertovat, mitä minkäkinlaisesta käyttäytymisestä missäkin taloustieteellisessä tilanteessa seuraa. Muista tieteenaloista ne ovat eniten sukua teknisille tieteille ja maataloustieteille sekä oikeustieteelle.
Tähän hyvin ikävään tarinaan tulee aivan uusi luku…:
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/10/nokia-ja-holynpolytiede-1
MIT on valeyliopisto!
MIT on nykyisellään haistapaskantieteen hourullatusto, Noam Chom- skyn, Steven Pinkerin, Irene Pepperbergin jne.kotiluola, joka mm. vaatii miljardikorvauksia työntekijöiltään salaisten hourututkimustulossivu- jensa julkaisemisesta ja ajaa heitä itsemurhiin…
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/v-2013-mit-luistaa-vast…
Oikeat tieteilijät eivät tee ”yhteistyötä” haistapaskantieteilijöiden kanssa – eivätkä kyllä haistapaskantieteilijätkään oikeiden tieteilijöiden kanssa ainakaan ollessaan jotenkin esimerkiksi bisnesmielessä niskan päällä…
MIT:in hölynpölytietokannat ovat salaisia (pisnis-salaisuuksia!) ja niiden kopsimisesta ja julkistamisesta voi saada kymmenien miljoonien ”korvausvaatimukset” ja kymmeniä vuosia linnaa…
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/puoskariylipisto-massachusetts-institute-of-technogy-mit-yritt
Puoskariylipisto Massachusetts Institute of Technogy (MIT) yrittää luistaa vastuusta terrorista ja gangsteri”tieteestä”…
Lappu luukulle odottaa MITiä, ainakin jos ei tyyli muutu, ennen Obaman kauden loppua.
Kukaan ei tarvitse MITin ”salaisia tietokantoja” mihinkään todelliseen tarpeeseen, ja sitä paitsi TIETEENHÄN PITÄSI OLLA JULKISTA JA KAIKKIEN KRITISOITAVISSA!
http://human-brain.org/mitecs.html
”Vuodon” taustalla, josta MIT vaati työntekijälle 36 vuoden vankeutta ja miljoonien ”vahingonkorvauksia” oli varsin todennäköisesti tehty tarkoituksessa käydä tulevaisuudessa oikeutta maailman tunnetuinta gangsteritiedelaitosta kohtaan.
YLEn juttu on vahvasti MIT:n kannalta ”kaunisteltu”, mutta onneksi sen- tään jotakin saadaan edes sen nettisivujen kautta tästä kuohuttavasta tapauksesta suomalaiseenkin julkisuuteen.
http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/kongressiedustaja+ehdottaa+qu…
MIT:n ”tieteellisen tiedon huippusalaisuudelle EI OLE MITÄÄN KAN- SAINVÄLISOIKEUDELLISTA PERUSTAA, varsinkaan kun se ”tieto” on pääosin ITSE LAITONTA (kuten Snowdeninkin julkistamat muun tyyp- piset tiedot muista syistä!) perättömänä huijaustieteellisenä disinfor- maationa! Tätä vauhtia mennään siihen suuntaan, että kukaan ei uskal- la kohta yliopistojen tiedostoja aukaistakaan, missä sellaisiin törmää…
” MIT: ” Emme ole syyllisiä Aaron Swartzin itsemurhaan ”
Ohjelmoijana ja nettiaktivistina toiminutta Swartzia syytettiin miljoo- nien tieteellisten artikkeleiden varastamisesta yhdysvaltalaisesta tietokannasta.
Bostonissa toimiva Massachusetts Institute of Technology (MIT) yli- opisto kertoo, ettei se yrittänyt saada nettiaktivisti Aaron Swartzia oikeuden eteen ja että yliopisto suhtautui asiaan neutraalisti oikeus- prosessin ajan. Asia selviää MIT:n teettämästä sisäisestä tutkinnasta.
26-vuotias Aaron Swartz teki itsemurhan tammikuun 11. päivänä vuonna 2011 hirttäytymällä. Ohjelmoijana ja nettiaktivistina toiminutta Swartzia syytettiin miljoonien tieteellisten artikkeleiden varastami- sesta yhdysvaltalaisesta JSTOR-palvelusta. Häntä uhkasi kymmenien vuosien vankeustuomio. Swartz oli kuollessaan 26-vuotias, ja hänen kerrotaan olleen hyvin masentunut. Oikeudenkäynnin oli määrä alkaa saman vuoden huhtikuussa.
Syyttäjät ovat puolustautuneet sanomalla, että he tarjosivat Swartzille neljästä kuuteen kuukauden vankilatuomiota. Swartzin kuoleman jälkeen hänen ystävänsä ja tukijansa ilmaisivat huolensa siitä, että MIT olisi avustanut syyttäjiä oikeusjutussa väärin perustein.
MIT:n sisäinen tutkintalautakunta päätti tutkimuksensa toteamalla, ettei yliopisto ollut tehnyt mitään väärää.
Swartzin isä Robert Swartz sanoi tiistaina, että tutkinta osoittaa, että MIT ei pysynyt puolueettomana ja että se edesauttoi hänen poikansa itsemurhaa.
– MIT teki useita virheitä sisäisessä tutkinnassaan, jotka antavat aihetta lisätutkimuksiin, Robert Swartz sanoi.
Aaron Swartzin tyttöystävä kutsui MIT:n tutkintaa ”valkopesuksi” ja kertoi MIT:n asianajajien antaneen syyttäjille täyden pääsyn silminnäki- jöiden kuulusteluun ja todistusaineiston läpikäymiseen, mutta että he kieltäytyivät antamasta samoja tietoja Swartzin asianajajalle.
MIT:n tutkintalautakunta myönsi, että yliopisto olisi voinut toimia esimerkillisemmin ja että vaikka se ei tehnyt mitään väärää, se ei onnistunut tekemään hyvääkään. ”
MIT:n kilpailija ja naapuri Harvard (Harvajärkiopisto) on ryhtynyt korjaamaan virheitään, ja samalla myös MIT:n virheitä ja väärennöksiä.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/marc-hauser-ja-bullshit-science
Keskustelua:
Kyuu Eturautti kommentoi_ 31. heinäkuu 2013 10:25
MIT teki tässä kyllä virheitä mutta oma isompi syyttävä sormeni osoittaa kyllä hieman toisaalle, liittovaltion poliisiin ja syyttäjään.
Spammiro Botti kommentoi_ 31. heinäkuu 2013 11:34
Ne ovat tutkineet enemmän Harvardia, joka on kuitenkin myös ottanut opikseen. Perästä kuuluu, sano torventekijä. MInä sanoisin, että noiden tutkimusten aloittamisen vaatija on ollut WHO.
http://www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/ihmi…
Spammiro Botti kommentoi_ 22. elokuu 2013 19:47
https://www.youtube.com/watch?v=RV_ggGIkZcU