Kuten tunnettua on Matti Vanhanen Kepun presidenttiehdokas seuraavissa presidentin vaaleissa. Siksi on perin outoa, että hän ilmoittaa olevansa valmis luovuttamaan osan suvereenisuudestamme Brysselin byrokraateille. Vanhanen ei käytä ilmaisua ”itsemääräämisoikeus” tässä yhteydessä siksi, että vierasperäisen ilmaisut tekee viisaan vaikutelman ja mikä tärkeintä vierasperäisiä ilmaisuja, kuten sivistyssanoja ei läheskään kaikki kansalaiset ymmärrä. Kansaa hämätään silläkin tavoin.
Jos joku meistä tavallisista suomalaisista ihmisistä luovuttaisi esim. raha-asiamme naapurin hoidettavaksi, me luovuttaisimme ison osan itsemääräämisoikeudestamme naapurillemme.
Nyt Vanhanen olisi valmis luovuttamaan mm. Suomen raha-asioiden hoitamisen Brysselin byrokraateille. Sen jälkeen Suomi ei olisi enää itsenäinen valtio, koska itsenäisyyden yksi tärkeimmistä tunnusmerkeistä on, että maa itse päättää omista raha-asioistaan eli budjettitaloudesta.
Jos näin kävisi, kuin Vanhanen toivoo, olisimme EU:ssa rengin asemassa.
Miten ihmeessä Matti Vanhanen kuvittelee, että kansa äänestäisi hänestä seuraavan presidentin, joka ensi töikseen presidenttinä möisi maansa Brysselin byrokraateille?
Näitä federalisteja eli liittovaltion kannattajia alkaa olla Suomen poliittisessa eliitissä jo huolestuttavan paljon. He kaikki yrittävät välttää puheissaan kertomasta asioista selkokielellä, käyttävät kiertoilmaisuja ja hämäävät siten kansalaisia.
Tosiasia on, että Suomi on jo nyt luovuttanut paljon itsemääräämisoikeudestaan EU:lle. Kaikki on tapahtunut vähitellen ikään kuin hissukseen. Taktiikkana on ollut pienten askelten politiikka, että kansalaiset eivät huomaisi muutoksia. Se on ollut huolella valittu taktiikka, jonka keksi jo 1920-luvulla Kansainliiton apulaispääsihteeri Monnet.
Nyt kun EU on tullut siihen vaiheeseen, että on tehtävä päätöksiä siitä, miten EU:ssa jatketaan, ei federalistit voi enää kierrellä ja kaarrella, vaan on sanottava asiat niin, kuin ne ovat.
Kysymys on nyt siitä pannaanko varat ja velat yhteen ja näin syntynyttä yhteistaloutta hoidetaan Brysselissä EU:n valtiovaraiministerin jodolla. Yksi selkeä tunnusmerkki liittovaltiosta olisi syntynyt.
EU:ssa on muutamia hyvin taloutensa hoitaneita valtiota, mutta enemmistö valtioista on, joiden talous on kuralla. Ne joiden talous on kuralla, kuten Kreikka, Ranska, Italia ja Espanja hyötyvät, mutta ne jotka ovat hoitaneet taloutensa hyvin, kuten Suomi häviävät ja paljon.
Seuraavat eduskuntavaalit ovat ratkaisevat Suomen tulevaisuuden kannalta. Jos Kokoomus ja Kepu ovat edelleen hallituksessa vaalien jälkeen on Suomen kohtalo sinetöity. Suomi menettää itsenäisyytensä lopullisesti.
Nyt kannattaa seurata tarkoin, mitä varsinkin poliittinen eliitti puhuu ja tekee.
Sodista puhuttaessa, sotien syitä analysoitaessa ja sotivien valtioiden motiiveja miettiessä, törmää aina varsinkin pariin seikkaan. Sotien päämäärät ovat melko raadollisia. Suurvaltapolitiikka, valtion oma aseteollisuus, luonnonvarat, …jne.
Yhdelläkään sotivalla valtiolla ei ole ollut minkäänlaisia jaloja päämääriä, kuten toisen valtion auttaminen. Taustalta löytyy aina sotivan valtion oma etu.
Jopa pienen Suomenkin II-maailmansodassa sotatoimet perustuivat maan ja alueiden laajentamiseen ja mukamas heimokansojen ”vapauttamiseen”; varsin naivi ajatuskuvio.
Tänä päivänä noiden suurvaltojen (USA + liittolaiset, Venäjä, jne), sotiminen ei tapahdukkaan omalla maalla vaan vieraan itsenäisen valtion maaperällä. Kaikilla näillä valtioilla on itsekkäät tarkoitusperät.
Sota ei oikeastaan koskaan ole kunniakasta ja siinä ei ole minkäänlaisia kunniakkaita tavoitteita; puolustussota ehkä pl. Siis oman maan puolustaminen.
Meidän suomalaistenkin sotilaita yritetään väen vängällä nykyisin ja aivan omien poliitikkojemme toimin kuljetella maailman kriisipesäkkeihin mukamas kriisinhallintaan. Viimeisin tähän brittien omaan sotilasliittoumaan ns nopean toiminnan joukkoihin liittyminen. En näe asiassa minkäänlaista järkeä. Meillä tulee olla omat puolustusvoimat oman maan alueella.
Illustrations by Michael Paul Young / YouWorkForThem
I’ve heard that in the future computerized AIs will become so much smarter than us that they will take all our jobs and resources, and humans will go extinct. Is this true?
That’s the most common question I get whenever I give a talk about AI. The questio- ners are earnest; their worry stems in part from some experts who are asking them- selves the same thing. These folks are some of the smartest people alive today, such as Stephen Hawking, Elon Musk, Max Tegmark, Sam Harris, and Bill Gates, and they believe this scenario very likely could be true. Recently at a conference convened to discuss these AI issues, a panel of nine of the most informed gurus on AI all agreed this superhuman intelligence was inevitable and not far away.
Yet buried in this scenario of a takeover of superhuman artificial intelligence are five assumptions which, when examined closely, are not based on any evidence. These claims might be true in the future, but there is no evidence to date to support them. The assumptions behind a superhuman intelligence arising soon are:
Artificial intelligence is already getting smarter than us, at an exponential rate.
We’ll make AIs into a general purpose intelligence, like our own.
We can make human intelligence in silicon.
Intelligence can be expanded without limit.
Once we have exploding superintelligence it can solve most of our problems.
In contradistinction to this orthodoxy, I find the following five heresies to have more evidence to support them.
Intelligence is not a single dimension, so “smarter than humans” is a meaningless concept.
Humans do not have general purpose minds, and neither will AIs.
Emulation of human thinking in other media will be constrained by cost.
Dimensions of intelligence are not infinite.
Intelligences are only one factor in progress.
If the expectation of a superhuman AI takeover is built on five key assumptions that have no basis in evidence, then this idea is more akin to a religious belief — a myth. In the following paragraphs I expand my evidence for each of these five counter-assumptions, and make the case that, indeed, a superhuman AI is a kind of myth.
1.
The most common misconception about artificial intelligence begins with the com- mon misconception about natural intelligence. This misconception is that intelligence is a single dimension. Most technical people tend to graph intelligence the way Nick Bo- strom does in his book, Superintelligence — as a literal, single-dimension, linear graph of increasing amplitude. At one end is the low intelligence of,say,a small animal; at the other end is the high intelligence, of, say, a genius — almost as if intelligence were a sound level in decibels. Of course, it is then very easy to imagine the extension so that the loudness of intelligence continues to grow,eventually to exceed our own high intelli- gence and become a super-loud intelligence — a roar! — way beyond us, and maybe even off the chart.
This model is topologically equivalent to a ladder, so that each rung of intelligence is a step higher than the one before. Inferior animals are situated on lower rungs below us, while higher-level intelligence AIs will inevitably overstep us onto higher rungs. Time scales of when it happens are not important; what is important is the ranking — the metric of increasing intelligence.
The problem with this model is that it is mythical, like the ladder of evolution. The pre- Darwinian view of the natural world supposed a ladder of being, with inferior animals residing on rungs below human. Even post-Darwin, a very common notion is the “lad- der” of evolution, with fish evolving into reptiles, then up a step into mammals, up into primates, into humans, each one a little more evolved (and of course smarter) than the one before it. So the ladder of intelligence parallels the ladder of existence. But both of these models supply a thoroughly unscientific view.
(David Hillis)
A more accurate chart of the natural evolution of species is a disk radiating outward, like this one (above) first devised by David Hillis at the University of Texas and based on DNA. This deep genealogy mandala begins in the middle with the most primeval life forms, and then branches outward in time. Time moves outward so that the most recent species of life living on the planet today form the perimeter of the circumference of this circle. This picture emphasizes a fundamental fact of evolution that is hard to appreci- ate: Every species alive today is equally evolved.Humans exist on this outer ring along- side cockroaches, clams, ferns, foxes, and bacteria. Every one of these species has undergone an unbroken chain of three billion years of successful reproduction, which means that bacteria and cockroaches today are as highly evolved as humans. There is no ladder.
Likewise, there is no ladder of intelligence. Intelligence is not a single dimension. It is a complex of many types and modes of cognition, each one a continuum. Let’s take the very simple task of measuring animal intelligence. If intelligence were a single dimen- sion we should be able to arrange the intelligences of a parrot, a dolphin, a horse, a squirrel, an octopus, a blue whale, a cat, and a gorilla in the correct ascending order in a line.We currently have no scientific evidence of such a line. One reason might be that there is no difference between animal intelligences,but we don’t see that either.Zoology is full of remarkable differences in how animals think.But maybe they all have the same relative “general intelligence?” It could be, but we have no measurement,no single met- ric for that intelligence.Instead we have many different metrics for many different types of cognition.
Instead of a single decibel line,a more accurate model for intelligence is to chart its po- ssibility space, like the above rendering of possible forms created by an algorithm writ- ten by Richard Dawkins.Intelligence is a combinatorial continuum.Multiple nodes, each node a continuum, create complexes of high diversity in high dimensions. Some intelli- gences may be very complex, with many sub-nodes of thinking. Others may be simpler but more extreme, off in a corner of the space. These complexes we call intelligences might be thought of as symphonies comprising many types of instruments. They vary not only in loudness, but also in pitch, melody, color, tempo, and so on. We could think of them as ecosystem. And in that sense, the different component nodes of thinking are co-dependent, and co-created.
Human minds are societies of minds, in the words of Marvin Minsky. We run on eco- systems of thinking. We contain multiple species of cognition that do many types of thinking: deduction, induction, symbolic reasoning, emotional intelligence, spacial logic, short-term memory, and long-term memory. The entire nervous system in our gut is also a type of brain with its own mode of cognition. We don’t really think with just our brain; rather, we think with our whole bodies.
These suites of cognition vary between individuals and between species. A squirrel can remember the exact location of several thousand acorns for years, a feat that blows human minds away. So in that one type of cognition, squirrels exceed humans. That superpower is bundled with some other modes that are dim compared to ours in order to produce a squirrel mind. There are many other specific feats of cognition in the animal kingdom that are superior to humans, again bundled into different systems.
(Kevin Kelly)
Likewise in AI. Artificial minds already exceed humans in certain dimensions. Your cal- culator is a genius in math; Google’s memory is already beyond our own in a certain di- mension. We are engineering AIs to excel in specific modes. Some of these modes are things we can do, but they can do better, such as probability or math. Others are type of thinking we can’t do at all — memorize every single word on six billion web pages, a feat any search engine can do. In the future, we will invent whole new modes of cog- nition that don’t exist in us and don’t exist anywhere in biology. When we invented arti- ficial flying we were inspired by biological modes of flying, primarily flapping wings. But the flying we invented — propellers bolted to a wide fixed wing — was a new mode of flying unknown in our biological world.It is alien flying. Similarly, we will invent whole new modes of thinking that do not exist in nature. In many cases they will be new, nar- row, “small,” specific modes for specific jobs – perhaps a type of reasoning only useful in statistics and probability.
In other cases the new mind will be complex types of cognition that we can use to solve problems our intelligence alone cannot. Some of the hardest problems in business and science may require a two-step solution. Step one is: Invent a new mode of thought to work with our minds. Step two: Combine to solve the problem. Because we are solving problems we could not solve before, we want to call this cognition “smarter” than us, but really it is different than us. It’s the differences in thinking that are the main bene- fits of AI. I think a useful model of AI is to think of it as alien intelligence (or artificial aliens). Its alienness will be its chief asset.
At the same time we will integrate these various modes of cognition into more compli- cated, complex societies of mind. Some of these complexes will be more complex than us, and because they will be able to solve problems we can’t, some will want to call them superhuman. But we don’t call Google a superhuman AI even though its memory is beyond us, because there are many things we can do better than it. These comple- xes of artificial intelligences will for sure be able to exceed us in many dimensions, but no one entity will do all we do better. It’s similar to the physical powers of humans. The industrial revolution is 200 years old, and while all machines as a class can beat the physical achievements of an individual human (speed of running,weight lifting,precision cutting, etc.), there is no one machine that can beat an average human in everything he or she does.
Even as the society of minds in an AI become more complex, that complexity is hard to measure scientifically at the moment. We don’t have good operational metrics of comp- lexity that could determine whether a cucumber is more complex than a Boeing 747, or the ways their complexity might differ. That is one of the reasons why we don’t have good metrics for smartness as well. It will become very difficult to ascertain whether mind A is more complex than mind B,and for the same reason to declare whether mind A is smarter than mind B. We will soon arrive at the obvious realization that “smart- ness” is not a single dimension, and that what we really care about are the many other ways in which intelligence operates — all the other nodes of cognition we have not yet discovered.
2.
The second misconception about human intelligence is our belief that we have a ge- neral purpose intelligence.This repeated belief influences a commonly stated goal of AI researchers to create an artificial general purpose intelligence (AGI). However, if we view intelligence as providing a large possibility space, there is no general purpose state. Human intelligence is not in some central position, with other specialized intelli- gence revolving around it. Rather, human intelligence is a very, very specific type of in- telligence that has evolved over many millions of years to enable our species to survive on this planet. Mapped in the space of all possible intelligences, a human-type of intel- ligence will be stuck in the corner somewhere, just as our world is stuck at the edge of vast galaxy.
We can certainly imagine,and even invent,a Swiss-army knife type of thinking.It kind of does a bunch of things okay, but none of them very well. AIs will follow the same engi- neering maxim that all things made or born must follow: You cannot optimize every di- mension. You can only have tradeoffs. You can’t have a general multi-purpose unit out- perform specialized functions. A big “do everything” mind can’t do everything as well as those things done by specialized agents. Because we believe our human minds are ge- neral purpose, we tend to believe that cognition does not follow the engineer’s tradeoff, that it will be possible to build an intelligence that maximizes all modes of thinking. But I see no evidence of that. We simply haven’t invented enough varieties of minds to see the full space (and so far we have tended to dismiss animal minds as a singular type with variable amplitude on a single dimension.)
3.
Part of this belief in maximum general-purpose thinking comes from the concept of universal computation. Formally described as the Church-Turing hypothesis in 1950, this conjecture states that all computation that meets a certain threshold is equivalent. Therefore there is a universal core to all computation, whether it occurs in one machine with many fast parts,or slow parts,or even if it occurs in a biological brain,it is the same logical process. Which means that you should be able to emulate any computational process (thinking) in any machine that can do “universal” computation. Singularitans rely on this principle for their expectation that we will be able to engineer silicon brains to hold human minds,and that we can make artificial minds that think like humans, only much smarter. We should be skeptical of this hope because it relies on a misunderstanding of the Church-Turing hypothesis.
The starting point of the theory is: “Given infinite tape [memory] and time, all compu- tation is equivalent.” The problem is that in reality, no computer has infinite memory or time. When you are operating in the real world, real time makes a huge difference, of- ten a life-or-death difference. Yes, all thinking is equivalent if you ignore time. Yes, you can emulate human-type thinking in any matrix you want, as long as you ignore time or the real-life constraints of storage and memory. However, if you incorporate time, then you have to restate the principal in a significant way: Two computing systems operating on vastly different platforms won’t be equivalent in real time.That can be restated again as:The only way to have equivalent modes of thinking is to run them on equivalent sub- strates. The physical matter you run your computation on - particularly as it gets more complex - greatly influences the type of cognition that can be done well in real time.
I will extend that further to claim that the only way to get a very human-like thought process is to run the computation on very human-like wet tissue.That also means that very big, complex artificial intelligences run on dry silicon will produce big, complex, unhuman-like minds. If it would be possible to build artificial wet brains using human- like grown neurons, my prediction is that their thought will be more similar to ours. The benefits of such a wet brain are proportional to how similar we make the substrate. The costs of creating wetware is huge and the closer that tissue is to human brain tissue, the more cost-efficient it is to just make a human. After all, making a human is something we can do in nine months.
Furthermore, as mentioned above, we think with our whole bodies, not just with our minds.We have plenty of data showing how our gut’s nervous system guides our “ratio- nal” decision-making processes, and can predict and learn. The more we model the entire human body system, the closer we get to replicating it. An intelligence running on a very different body (in dry silicon instead of wet carbon) would think differently.
I don’t see that as a bug but rather as a feature.As I argue in point 2,thinking differently from humans is AI’s chief asset. This is yet another reason why calling it “smarter than humans” is misleading and misguided.
4.
At the core of the notion of a superhuman intelligence - particularly the view that this intelligence will keep improving itself – is the essential belief that intelligence has an in- finite scale. I find no evidence for this. Again, mistaking intelligence as a single dimen- sion helps this belief,but we should understand it as a belief.There is no other physical dimension in the universe that is infinite,as far as science knows so far. Temperature is not infinite - there is finite cold and finite heat. There is finite space and time. Finite speed.Perhaps the mathematical number line is infinite,but all other physical attributes are finite. It stands to reason that reason itself is finite, and not infinite. So the question is, where is the limit of intelligence? We tend to believe that the limit is way beyond us, way “above” us, as we are “above” an ant. Setting aside the recurring problem of a single dimension, what evidence do we have that the limit is not us? Why can’t we be at the maximum? Or maybe the limits are only a short distance away from us? Why do we believe that intelligence is something that can continue to expand forever?
A much better way to think about this is to see our intelligence as one of a million types of possible intelligences. So while each dimension of cognition and computation has a limit, if there are hundreds of dimensions, then there are uncountable varieties of mind – none of them infinite in any dimension. As we build or encounter these uncountable varieties of mind we might naturally think of some of them as exceeding us. In my recent book The Inevitable, I sketched out some of that variety of minds that were superior to us in some way. Here is an incomplete list:
Some folks today may want to call each of these entities a superhuman AI, but the sheer variety and alienness of these minds will steer us to new vocabularies and insights about intelligence and smartness.
Second, believers of Superhuman AI assume intelligence will increase exponentially (in some unidentified single metric), probably because they also assume it is already ex- panding exponentially.However,there is zero evidence so far that intelligence - no mat- ter how you measure it - is increasing exponentially. By exponential growth I mean that artificial intelligence doubles in power on some regular interval.Where is that evidence? Nowhere I can find. If there is none now, why do we assume it will happen soon? The only thing expanding on an exponential curve are the inputs in AI, the resources devo- ted to producing the smartness or intelligences. But the output performance is not on a Moore’s law rise. AIs are not getting twice as smart every 3 years, or even every 10 years.
I asked a lot of AI experts for evidence that intelligence performance is on an exponen- tial gain, but all agreed we don’t have metrics for intelligence, and besides, it wasn’t working that way. When I asked Ray Kurzweil, the exponential wizard himself, where the evidence for exponential AI was, he wrote to me that AI does not increase explosi- vely but rather by levels. He said: “It takes an exponential improvement both in compu- tation and algorithmic complexity to add each additional level to the hierarchy…. So we can expect to add levels linearly because it requires exponentially more complexity to add each additional layer, and we are indeed making exponential progress in our ability to do this. We are not that many levels away from being comparable to what the neocortex can do, so my 2029 date continues to look comfortable to me.”
What Ray seems to be saying is that it is not that the power of artificial intelligence is exploding exponentially, but that the effort to produce it is exploding exponentially, while the output is merely raising a level at a time. This is almost the opposite of the assumption that intelligence is exploding. This could change at some time in the future, but artificial intelligence is clearly not increasing exponentially now.
Therefore when we imagine an “intelligence explosion,” we should imagine it not as a cascading boom but rather as a scattering exfoliation of new varieties. A Cambrian explosion rather than a nuclear explosion. The results of accelerating technology will most likely not be super-human, but extra-human. Outside of our experience, but not necessarily “above” it.
5.
Another unchallenged belief of a super AI takeover, with little evidence, is that a super, near-infinite intelligence can quickly solve our major unsolved problems.
Many proponents of an explosion of intelligence expect it will produce an explosion of progress. I call this mythical belief “thinkism.” It’s the fallacy that future levels of pro- gress are only hindered by a lack of thinking power, or intelligence. (I might also note that the belief that thinking is the magic super ingredient to a cure-all is held by a lot of guys who like to think.)
Let’s take curing cancer or prolonging longevity. These are problems that thinking alone cannot solve. No amount of thinkism will discover how the cell ages, or how telomeres fall off. No intelligence, no matter how super duper, can figure out how the human body works simply by reading all the known scientific literature in the world today and then contemplating it. No super AI can simply think about all the current and past nuclear fission experiments and then come up with working nuclear fusion in a day. A lot more than just thinking is needed to move between not knowing how things work and knowing how they work. There are tons of experiments in the real world, each of which yields tons and tons of contradictory data, requiring further experiments that will be required to form the correct working hypothesis. Thinking about the potential data will not yield the correct data.
Thinking (intelligence) is only part of science;maybe even a small part.As one example, we don’t have enough proper data to come close to solving the death problem. In the case of working with living organisms, most of these experiments take calendar time. The slow metabolism of a cell cannot be sped up. They take years, or months, or at least days, to get results. If we want to know what happens to subatomic particles, we can’t just think about them. We have to build very large, very complex, very tricky phy- sical structures to find out. Even if the smartest physicists were 1,000 times smarter than they are now, without a Collider, they will know nothing new.
There is no doubt that a super AI can accelerate the process of science. We can make computer simulations of atoms or cells and we can keep speeding them up by many factors, but two issues limit the usefulness of simulations in obtaining instant progress. First, simulations and models can only be faster than their subjects because they leave something out. That is the nature of a model or simulation. Also worth noting: The testing, vetting and proving of those models also has to take place in calendar time to match the rate of their subjects. The testing of ground truth can’t be sped up.
These simplified versions in a simulation are useful in winnowing down the most pro- mising paths, so they can accelerate progress. But there is no excess in reality; every- thing real makes a difference to some extent; that is one definition of reality. As models and simulations are beefed up with more and more detail, they come up against the li- mit that reality runs faster than a 100 percent complete simulation of it. That is another definition of reality: the fastest possible version of all the details and degrees of free- dom present. If you were able to model all the molecules in a cell and all the cells in a human body, this simulation would not run as fast as a human body. No matter how much you thought about it, you still need to take time to do experiments, whether in real systems or in simulated systems.
To be useful, artificial intelligences have to be embodied in the world, and that world will often set their pace of innovations. Without conducting experiments, building pro- totypes, having failures, and engaging in reality, an intelligence can have thoughts but not results. There won’t be instant discoveries the minute, hour, day or year a so-called “smarter-than-human” AI appears. Certainly the rate of discovery will be significantly accelerated by AI advances, in part because alien-ish AI will ask questions no human would ask, but even a vastly powerful (compared to us) intelligence doesn’t mean instant progress. Problems need far more than just intelligence to be solved.
Not only are cancer and longevity problems that intelligence alone can’t solve, so is intelligence itself. The common trope among Singularitans is that once you make an AI “smarter than humans” then all of sudden it thinks hard and invents an AI “smarter than itself”, which thinks harder and invents one yet smarter, until it explodes in power, almost becoming godlike. We have no evidence that merely thinking about intelligence is enough to create new levels of intelligence. This kind of thinkism is a belief. We have a lot of evidence that in addition to great quantities of intelligence we need experiments, data, trial and error, weird lines of questioning, and all kinds of things beyond smartness to invent new kinds of successful minds.
I’d conclude by saying that I could be wrong about these claims. We are in the early days. We might discover a universal metric for intelligence; we might discover it is infinite in all directions. Because we know so little about what intelligence is (let alone consciousness), the possibility of some kind of AI singularity is greater than zero. I think all the evidence suggests that such a scenario is highly unlikely, but it is greater than zero.
So while I disagree on its probability, I am in agreement with the wider aims of OpenAI and the smart people who worry about a superhuman AI - that we should engineer friendly AIs and figure out how to instill self-replicating values that match ours. Though I think a superhuman AI is a remote possible existential threat (and worthy of conside- ring), I think its unlikeliness (based on the evidence we have so far) should not be the guide for our science, policies, and development. An asteroid strike on the Earth would be catastrophic. Its probability is greater than zero (and so we should support the B612 Foundation), but we shouldn’t let the possibility of an asteroid strike govern our efforts in, say, climate change, or space travel, or even city planning.
Likewise, the evidence so far suggests AIs most likely won’t be superhuman but will be many hundreds of extra-human new species of thinking, most different from humans, none that will be general purpose, and none that will be an instant god solving major problems in a flash. Instead there will be a galaxy of finite intelligences, working in unfamiliar dimensions, exceeding our thinking in many of them, working together with us in time to solve existing problems and create new problems.
I understand the beautiful attraction of a superhuman AI god. It’s like a new Superman. But like Superman,it is a mythical figure.Somewhere in the universe a Superman might exist, but he is very unlikely.However myths can be useful,and once invented they won’t go away. The idea of a Superman will never die. The idea of a superhuman AI Singula- rity, now that it has been birthed, will never go away either. But we should recognize that it is a religious idea at this moment and not a scientific one. If we inspect the evidence we have so far about intelligence, artificial and natural, we can only conclude that our speculations about a mythical superhuman AI god are just that: myths.
Many isolated islands in Micronesia made their first contact with the outside world during World War II. Alien gods flew over their skies in noisy birds, dropped food and goods on their islands, and never returned. Religious cults sprang up on the islands praying to the gods to return and drop more cargo. Even now, fifty years later, many still wait for the cargo to return. It is possible that superhuman AI could turn out to be another cargo cult. A century from now, people may look back to this time as the moment when believers began to expect a superhuman AI to appear at any moment and deliver them goods of unimaginable value. Decade after decade they wait for the superhuman AI to appear, certain that it must arrive soon with its cargo.
Yet non-superhuman artificial intelligence is already here, for real. We keep redefining it, increasing its difficulty,which imprisons it in the future,but in the wider sense of alien intelligences - of a continuous spectrum of various smartness, intelligences, cognition, reasonings, learning, and consciousness - AI is already pervasive on this planet and will continue to spread, deepen, diversify, and amplify. No invention before will match its power to change our world, and by century’s end AI will touch and remake everything in our lives. Still the myth of a superhuman AI, poised to either gift us super- abundance or smite us into super-slavery (or both), will probably remain alive – a possibility too mythical to dismiss.
Miljardööri Elon Musk perusti uuden yrityksen – hullu idea laitetaan käytäntöön
Sähköautot ja Marsin asuttaminen eivät riitä Elon Muskille. Tesla-firmasta tuttu, muun muassa nettifirma Zip2:lla ja PayPalilla rahansa tehnyt miljardööri aikoo seuraavaksi yhdistää tietokoneet ihmisaivoihin.
Wall Street Journalin lähteiden mukaan Musk on perustanut uuden firman nimeltään Neuralink Corp., jonka ideana on kehittää aivoihin asennettavia pieniä elektrodeja. Niiden avulla voidaan kenties jonakin päivänä ladata tai istuttaa ajatuksia.
Muskilla on yrityksessä aktiivinen rooli, WSJ kirjoittaa. Mukana on myös muun muassa Max Hodak, joka oli aiemmin perustajana robotiikkaan keskittyneessä Transcripticissa. Hodak on vahvistanut uuden yrityksen olemassaolon.
Elon Muskin aktiivisuus tällä alalla ei ole yllätys. Hän on aiemminkin puhunut tekoälyn kehittymisen mukanaan tuomista riskeistä. Viime kesäkuussa hän varoitti ihmisen kehityksen jäävän jälkeen koneista.
Tuolloin hänen ehdotuksensa oli ihmisaivoille suunniteltu uusi käyttöliittymä, käytän- nössä tekoälykerros aivojen sisällä. Sen avulla hän toivoo ihmisten saavuttavan seuraavan tason – eräänlaisina kyborgeina.
Ajatus välittyi internetin välityksellä. Tutkijat uskovat aivoista aivoihin siirtyvän kommunikoinnin yleistyvän lähitulevaisuudessa.
Aivotutkijat ovat ensi kertaa onnistuneet lähettämään viestin ihmisaivoista toisen ihmisen aivoihin ilman, että henkilöt olivat kosketuksissa toisiinsa. Kokeessa käytettiin hyväksi aivojen sähkömagneettisuutta ja internetiä.
Intialaisessa laboratoriossa olleen koehenkilön päähän oli asennettu aivosähkökäyrää eli EEG:tä mittaava laite, joka oli yhdistetty internetiin. Henkilö ajatteli yksinkertaista viestiä, joka oli tässä tapauksessa tervehdys ”hei!”. ”
RJK: Tämä on Hans Bergerin, EEG:n kehittäjän (natsijohdon salatun pääideologin, hän kehitti EEG:n alun perin hullujen tunnistamiseksi tapettaviksi, mutta väitti sen välittävän myös ”telepatiaa” niin langattomasti kuin varmati langallisestikin…) kuningasaajatus!
Tosiasiassa sama fysikaalinen prosessi eri henkilöiden aivoissa EI TARKOITA SAMAA AJATUSSISÄLTÖÄ, vaan ajatussisältöjen ”fysiikka” riippu oppimishistoriasta!
Laleh ja Ladan Bijanilla oli yhteinen aivokuori, mutta he eivät tienneet telepaattisesti mitään toistensa kunkinhetkisestä ajattelusta tai havainnoista.
YLE: ” Laite purki ajatellun viestin binäärikoodiksi, joka lähetettiin Ranskassa olleelle toiselle koehenkilölle, hänen päähänsä asennettuun purkulaitteeseen. Laite sai aikaan aivostimuloinnin, mikä näkyi vastaanottajan silmissä näkökentän laidalla pieninä valonvälähdyksinä. Vastaanottaja pystyi tulkitsemaan viestin sisällön. ”
Binäärikoodi on TÄYDELLISESTI LAITTEEEN ITSENSÄ LUOMUS, eikä mikään ”aivojen binäärikoodi”!
helvetti taas tätä paskanruskeaa valehtelua!
YLE: ” Koetta johtivat Harwardin yliopiston tutkijat. Heidän mukaansa kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun ihmiset ovat viestineet suoraan aivoista aivoihin, joskin teknologiaa hyväksikäyttäen.
– Halusimme nähdä,onko mahdollista kommunikoida pelkästään ajatuksilla internetin kautta, mutta jättäen väliin internetiin käyttöön kuuluvan puhumisen tai kirjoittamisen, kertoi Harvard Mecical Schoolin professori Alvaro Pascual-Leone.
” Tutkijat kiinnittivät erityistä huomiota siihen, ettei koehenkilöiden välillä voinut olla mitään muuta yhteyttä, joka olisi voinut edesauttaa viestin perillemenoa. Koe toistettiin siten, että lähettäjä oli Espanjassa.
Aivoista-aivoihin viestiminen on toki vasta alkeellisella tasolla ja vaatii paljon lisäkehittelyä. Tutkijat uskovat kuitenkin, että tietokoneiden ja ihmisaivojen välinen, samoin kuin tietokonevälitteinen aivoista-aivoihin kommunikointi lisääntyy ja muuttuu sujuvammaksi lähitulevaisuudessa. Nyt tehdyissä kokeissa tutkijat huomasivat tietokoneen tulkinneen väärin noin 15 prosenttia aivojen välittämästä informaatiosta.
Ihmisaivot suoraan teknisiin laitteisiin yhdistävä teknologia lisääntyy kovaa vauhtia. Esimerkiksi toukokuussa Saksassa tutkittiin lentokoneiden ohjaamista pelkillä aivojen käskyillä.
Ajatuksensiirto onnistui rotan aivoista toisen rotan aivoihin
” Päivitetty 28.2.2013 16:01, julkaistu 28.2.2013 16:00
Ajatuksensiirto onnistui rotan aivoista toisen rotan aivoihin
Vesa Vanhakakka
Kaksi rottaa on saatu viestimään toisilleen pelkästään yhden rotan aivoista toisen rotan aivoihin siirrettyjen sähköisten signaalien avulla. Rotat pystyivät ikään kuin lukemaan toistensa ajatuksia ja suoriutumaan yhdessä yksinkertaisista tehtävistä.
Rottien aivojen välisestä suorasta viestinnästä kertoi muun muassa se, että molemmat rotat muuttivat käytöstään kokeen aikana toisilleen välittyneiden viestien perusteella.
Koe tehtiin Duken yliopistossa Yhdysvalloissa brasilialaisen aivotutkijan Miguel Nicolelisin johtamassa aivolaboratoriossa.
… Rotat eivät nähneet toisiaan
Koeasetelmassa rotat olivat eri kopeissa,eivätkä ne nähneet toisiaan.Ensimmäinen rotista ohjattiin ledivalon avulla kahdesta vivusta sen ääreen, joka avaa vesilähteen josta rotta pääsee hörppäämään vettä.
Kun ensimmäinen rotta etsi ja painoi oikeaa vipua,sen liikeaivokuoren tietyn alueen aivosolujen sähköinen toiminta tallentui neurosirulle ja siirrettiin reaaliajassa toisen rotan aivoihin täsmälleen samaan paikkaan sen liikeaivokuorelle.
Saatuaan ensimmäisen rotan aivosoluilta viestin, toinen rotta osasi sen perusteella hakeutua kahdesta vivusta sen ääreen, joka avasi pääsyn koekopin takaosassa olevalle vesilähteelle.
Tämän jälkeen ensimmäinen rotta sai koekumppaninsa onnistumisesta viestin aivoihinsa, ja se sai palkinnoksi ylimääräisen vesihörpyn.
Kokeen aikana tutkijat ohjasivat ledivalon avulla (keltaisen ympyrän sisällä) ensimmäistä rottaa vivulta toiselle.Videolla näkyy, kuinka toinen rotta löytää oikean vesivivun aivoihinsa ensimmäisen rotan aivoista saapuvien viestien avulla. Sillä ei ollut ledivaloa oppaana. Se oppi painamaan oikeaa vipua seitsemän kertaa kymmenestä. Tämä on selvästi enemmän kuin sattuman kautta olisi mahdollista.
Rottien keskinäisen aivoviestinnän tehokkuudesta kertoo,että kun jälkimmäinen rotta painoi väärää vipua eikä ensimmäinen rotta saanut ylimääräistä vesihörppyä, niin ensimmäinen rotta osasi toisella yrittämällä lähettää koekumppanilleen aiempaa selkeämmän signaalin.
– Se pystyi kirkastamaan viestiään, Nicolelis sanoi. ”
Revonsuo pitää tajuntaa ”puhtaasti biologisena ilmiönä”, jossa sama fysikaalinen kokonaisuus ”edustaa samaa ajatusta” (mitä tuokin sitten eri henkilöillä tarkoittaneekin). Biologisen ainoaksi vastakohdaksi hän asettaa ”yliluonnollisen”.
Revonsuo sanoo ”telepatiastaan” seuraavaa, suora lainaus lehdestä:
”Aivosta kerätty data täytyy esittää kokemuksellisessa muodossa. Sen mukaan pitäisi pystyä simuloimaan tasan sama kokemusmaailma (jota kerätty data koodaa) itselle.
Silloin tutkija todella näkisi tutkittavan unet ja surisi hänen murheitaan. Tällainen tajunnansiirto kulostaa huikean mileikuvitukselliselta, mutta Revonsuo on vakuuttunut, että siihen suuntaan ollaan menossa. ”
Teorian ongelma on, että ainoa rakenne mikä eri ihmisten aivoissa on samanlainen tai poikkeaa vain vähän ovat geenit, ja niiden koodaamat yksittäiset proteiinit.
Tämä johtaisi Matt ”Trofim” Ridleyn teoriaan, että perinnöllisyyden biokemiallinen DNA /RNA-mekanismi olisi myös ehdollisten (ja ehdottomien) refleksien biokemiallinen meka- nismi. Teoria ratkaisisi näppärästi mm. Antonio Damasion ja Steven Pinkerin teorioiden ongelmat, joissa mm. synnynnäistä ja opittua tietoa esiintyy erottamattomana sekamels- kana tajunnan sisällöissä ikään kuin sellaisenaan. Että ”yksi Keeni = yksi ajatus” -periaate.
Tuon teorian itsensä ongelma kuitenkin on, että se on satavarmasti epätosi. Geneettisellä ja opitulla informaatiolla on eri biokemialliset mekanismit, jälkimmäisellä ehkä useampiakin sellaisia. ”
” Tekniikan tohtori Jyrki Kasvi visioi, että kymmenen vuoden kuluttua katsomme yöllä näkemämme unen uudestaan tallenteelta. …
Kymmenen vuotta sitten kukaan ei puhunut pilvipalveluista. Kännykän käyttö ajaessa oli vanhanaikaisesti puhelimeen puhumista. Nyt autoilijoita kehotetaan kännykkään puhumisen lisäksi välttämään Facebookin päivittämistä ajon aikana.
Onkin herkullinen ajanviete pohtia, millaista tekniikkaa nykyiset kymmenvuotiaat käyttävät parikymppisinä. Siihen puuhaan hyvä kumppani on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi.
– Kymmenen vuotta on pitkä aika, sillä tekniikka kehittyy niin nopeasti. Yksi todennäköisempiä kehityskulkuja on, että tekniikka ja ihminen ovat yhä enemmän vuorovaikutuksessa, kertoo Kasvi. ”
Musk did not respond to requests for comments when news of the company broke but the Wall Street Journal reported that people who had held discussions with the company said that it intended to first address difficult brain disorders like epilepsy and major depressive disorder and then pursue human enhancement. [1][4]
Musk had discussed a science fiction technology called ”neural lace” prior to forming the company and when news of the startup broke, the concept was discussed in the reports. [1][2][4][5][6]
It’s planned to be available in four years for patients with neurological disabilities and in eight to ten years for people without neurological disorders. It’ll allow for wireless communication between people with those implants.[7]
Yrittäjä ja innovaattori, SpaceX-yrityksen perustaja ja sähköautoyhtiö Tesla Motorsin toimitusjohtaja Elon Musk on hiljattain puhunut useammassakin yhteydessä ihmisaivoihin lisättävästä ”hermopunoksesta” (neural lace). Muskin mukaan se yhdistäisi ihmisaivot tekoälyyn ja mahdollistaisi ihmiskunnan pärjäämisen tekoälyä vastaan. ”Neural lace” on tieteiskirjailija Iain M. Banksin lanseeraama termi.
Musk uskoo, että ihmisistä tulee jonain päivänä parhaassakin tapauksessa pelkkiä robottien lemmikkejä, pahimmassa tapauksessa ihminen joutuu tuhotuksi. Sen vuoksi hän pitää tätä hermopunosta, aivojen ”digitaalista kerrosta” tai tekoälykerrosta elintärkeänä ihmiskunnalle.
Sen myötä ihmiskunta voi Muskin mielestä pärjätä tekoälyä vastaan.
Musk myös visioi sitä, miten tämä tekoälykerros sitten aivoihin lisättäisiin. Muskin visiossa hermoverkko syötettäisiin ihmisen verenkiertoon kaulavaltimosta ja sitä kautta se kulkeutuisi aivoihin.
Muskin ajatuksia pidetään hyvinkin futuristisina, mutta useat lehdet kertovat, että tätä teknologiaa jo tutkitaan ja rahoitetaan. Nature-lehdessä on esimerkiksi julkaistu tutkimus, joka käsitteli aivoimplantin asentamista hiirille ruiskun avulla.
Mites sää selität, ettei yhteinen aivokuorikaan, jota molemmat siamilaiset kaksoset käyttävät, takaa tajuntojen ”telepatiaa”?
Miten sitten sähkökaapelit voisivat taata?
Tajunta on aistien syöttämää, eikä konkin tietyn fysikaalisen tapahtumakulun informaatisisältö ole eri aivoille sama, vaan se riippuu kuillkin aivoille siitä, mikä havainto sellaisien on aikaisemmin aiheuttanut.
Tuollaisilla kykytkyillä voidaan hävittää tietoa ja ehkä saada huijaamalla näyttämään oppimiseltakin (kuin Eric Kandel), mutta ei siirtää eikä luoda.
” Kökkönoopelisti ERIC KANDEL on pöyristyttävä HUIJARI ja NÄMÄ KYSEISET ILMIÖT kuten uusien neuronienvälisten fyysisten kytkentöjen muodostuminen SITÄ OHJAAVINE kemikaaleineen EIVÄT OLE MUISTIN mekanismi MILÄÄN SELKÄRANKAISELLA, keskushermostollisella lajilla!
Aivopierun tekijä on ”aivohakkerifirma” (joka haluaa kehittää ”aivokaapelitelepatiaa”, joka on MAHDOTONTA!)
Eric Kandel huijasi härskisti myös keskushermostottomilla selkärangattomilla kuten kuten banaanikärpäsillä ja merietanoilla tekemissään valekokeissa, joissa hän mm. ”simuloi aistiärsykkeitä” kohdistamalla sähköisiä ”neurosignaaleita” suoraan vaikka banaanikärpäsen alkoholireseptorin (jolla se löytää ruokansa) neuronien viejähaarakkeeseen aksoniin. SE OLI MUKA ”VIINASTA VIEROITTAVA AVERSIIVINEN (rankaiseva) ÄRSYKE (se EI ollut lainkaan ärsyke, sellaiset tulevat AISTIMIIN), joka saa banaanikärpäsen hetkeksi ”raitistumaan pahan tunteen takia”!!! Se lakkaa ainakin joksikin aikaa kokonaan syömästä, ja kuolee, ellei lillu jossakin hedelmämehussa. Jos se kuitenkin lilluu sellaisessa ja syö, palautuu myös alkoholintunnistus ja liikkuva ruo- anetsintäkyky, koska alempien oloiden neuronit uusidituvat ja paluttavat geneettisen mallin. Näin Kandel tulkitsee drosophilan viina- ja ruokalakon ”PAVLOVILAISEKSI EHDOLLISTUMISEKSI” KOSKA SE ON MUKA ”PALAUTUVAA, VÄLIAIKAISTA OPPIMISTA (mikä on ydintuntomerkki)! Pavlovilaista ehdollistumista, joka perustuu palkitseville ja rankaiseville KOKEKUKSILLE, ja jolle IHMISEN MUISTI YKSINOMAAN PERUSTUU, ESIINTYY VAIN AIVOKUORELLISILLA LAJEILLA: nisäkkäillä ja linnuilla. … ”
Kuinka muistot tallentuvat aivoihin? Itävallassa vuonna 1929 syntynyt, Nobel-palkittu neuropsykiatri Eric Kandel on tutkinut aivojen molekyylibiologiaa. Hänen oman lapsuutensa muistoja leimasivat juutalaisvainot.
Jaa… Vaikka en pidä hyvänä sijoituksena panostaa yhtiöihin, jotka tekevät tutkimusta asioilla, jotka eivät tuota taloudellista tulosta varmaan seuraavaan 50 vuoteen (tai ainakaan nämä projektit eivät tuota, yhtiö itsessään voi tuottaa, jos tekee muuta siinä sivussa), en pidä erityisen asiallisena väittää aivojen ja tietokoneen liittämistä toisiinsa ”telepatiaksi”. Sellainen väittämä on melko sukua kuin syyttää vastapuolta ”salaliittoteoreetiksi”. Argumentaatiovirhe ab absurdo (ei sovi sotkea Reductio ad absurdum) eli yleinen pilkanteko joka ei itsessään sisällä argumenttia.
Se taas, että aivot eivät toimi binäärisesti ei ole argumentti sille, etteikö binääriä dataa voi antaa aivojen tulkittavaksi. Pelkästään signaalinkäsittelyssä on DAC-muuntimia jolla binäärit saadaan analogiseen muotoon. Ja lukiessa tätä tekstiä, on jokainen kirjain diskreetin arvon omaavaa dataa (jokainen kirjain voidaan esim. esittää ASCII-koodina) ja niinikään jokainen kirjain siirretään digitaalisena verkon yli. Ei silti tuota ongelmia kirjoittaa ja toisen lukea netin yli. Paitsi joki kuin kommari ja kapitalisti keskustelevat keskenään, mutta tasan sama kommunikaatio-ongelma syntyisi jos tavattaisiin torilla. No, ehkä voitaisiin motata toisiamme turpaan siellä torilla, mitä ei voida tehdä netissä. Tämä varmasti vain hyvä asia.
Vaikka aivot kokonaisuutena toimivat melko analogisesti, käsittääkseni yksittäiset aivosignaalit ovat binääristä informaatiota. Sähkö menee synapseihin, vapauttaa välittäjäainemolekyylin joka siirtyy vastapuolen synapsiin ja tieto siirtyy solusta toiseen. Ei ole olemassa puolta molekyyliä välittäjäainetta, joten tieto on väistämättä binääristä meidän aivoissamme, jos tarkastelemme aivojen toimintaa mikrotasolla.
whiic: ” ”Mites sää selität, ettei yhteinen aivokuorikaan, jota molemmat siamilaiset kaksoset käyttävät, takaa tajuntojen ”telepatiaa”?”
Jaa. Eipä siamilaisia kaksosia ole tarkoituksella yhteen liitettykään, jotta kommunikoisivat keskenään. Se ei ole suunniteltua vaan sairaus. Hieman eri asia kuin esim. näkökeskuksen stimulointi sähköimpulsseilla tuottamaan hallusinaation virtuaalitodellisuudesta. ”
Et voi millään kaapelillakaan välittää TIEETYÄ hallusinaatiota näkökeskuksesta toiseen. Näköhermon kautta voisi ehkä saada aikaan tietyn väriärsykkeen, mutta se rinnastuisi silloin silmään eli aistimeen tulevaan ”tavalliseen” signaaliin.
” Toisaalta, mitäpä minä puolustamaan mitään. Ei minun tarvitse. Sinä esität väittämän, joten on sinun velvollisuutesi todistaa se todeksi. ”
Muskin velvollisuus on todistaa todeksi, mitä väittää, varsinkin kun se on kaiken tähänastisen TIETEELLISEN tiedon vastaista. (En katso Turun Aivokaapeli-Anttia tieteen edustajaksi. Hän on horissut haastatteluissa aiva ufologisia, kuten että ”ihmiset näkevät unissaan Keenistä muinaiseläimiä, joita ei enää ole…)
” Todista, että aivojen signaaleja ei voi digitoida eikä päinvastoin mitään tietoa voida projisoida aivojen sähkökemiaan. ”
Nojaan vain johtaviin virkavastuullisiin neurofysiologeihin kuten R. Douglas Fieldsiin ja heidän selvittämiinsä aivomekasnimeihin.
” Minä en esitä väittämää. Minulle riittää ”ehkä”. Sinä sanot, että homma on kukkua, joten odotan ehdottomia ja vedenpitäviä todisteita. ”
Homma on niin kauan kukkua kuin se on absoluuttisen varmasti todistettu todeksi.
” Voi tuntua aika kohtuuttomalta, että vaadin kaltaistasi maallikkoa todistamaan asioita, joista jopa jotkut ”kökkönobelistitkin” ovat kanssasi eri mieltä, mutta ellen vaadi sinua todistamaan väittämiäsi (tässä ja nyt), helppo sinun olisi vain sanoa, koska et olet täällä elämässä esim. vuonna 2100, jotta saisit hävetä silmiä päästäsi. ”
Ne, jotka noihin aivopieruihin ja kusetuksiin hassaavat kansan eli meidän rahat, saavat hävetä silmät päästään.
” Sama toki myös ihmisille, jotka väittävät että kasvihuoneilmiötä ei ole lainkaan olemassa tai päinvastaisesti ne, jotka väittävät että ihmiskunta on kasvihuoneilmiön sukupuuttoon tappama samaan päivämäärään mennessä. Hekään eivät ota sosiaalista vastuuta sanomisistaan, koska kun heidät todetaan paskanpuhujiksi, he ovat jo kuolleet. Tämän takia positiiviset väittämät pitäisi pyrkiä todistamaan todeksi esittäessään, tai tunnustaa ne pelkiksi arvauksiksi. ”
On väittämiä, jotka pitää todistaa oikeiksi, eli verifioitava, kuten juuri olemassaoloväitteet ilmiöistä, joita ei toistaiseksi ole löydetty, ja on väitteitä, jotka pitää voida falsifioida, kuten yleisyysväitteet, esimerkiksi että ”kaikki korpit ovat mustia”. Muskin väite kuuluu edellisiin.
Telepatiaa on jo luonnollisestikin ihmisissä. Se ilmenee parhaiten identtisten kaksosten ajatuskuvioissa, jossa toinen ennakoi toisen toimet ja pystyy etäältä aistimaan toisen tekemisiä ja ajatuskuvioita ilman mitään sovittuja toimia.
Toinen alue ovat pitkään keskenään eläneet vanhukset, jotka joko tapakäyttäytymisen tms. mukaisesti osaavat ennakoida puolisonsa käyttäytymisen ja ajatuskuviot. Siinä on osa telepatiaa osa muuta.
Se on selvää, että ajattelu on ”mikrosähköistä” ml. kemiallista toimintaa ja, että telepatian käyttö on mahdollista laajemminkin tulevaisuudessa. Ja, että tulevaisuuden viestintä voi olla täysin langatonta ilman välihärveleitä- kännyköitä yms..
Tuo on kaikki perätöntä, ja sitä miten Saksan natsipuolueen salattu pääideologi Hans Berger ajatteli. Informaation alitajuinen välittyminen aistimellisin merkein ei ole telepatiaa.
YLEn hörönlöröä intuitiosta ja mm. muka ”koneiden kanssa yhteensulautumisesta”. Asiaan on kytketty henkilöitä, jotka taatusti eivät tykkäisi hyvää jos esimerkiksi edelleen olisivat hangissä… Lapsille tuputetaan puoskarineurotiedettä:
” Dok: Inn sæi – intuition voima
1 h 14 min
to 30.3.2017
28 pv
4152 katselua
(Inn sæi – The Sea Within, Islanti/Englanti 2016) Kaksi islantilaista naista yrittää selvittää, kuinka ihminen voi päästä kosketuksiin sisimpänsä kanssa nykyajan stressaavassa ympäristössä. He löytävät intuition voiman. ”
Musk did not respond to requests for comments when news of the company broke but the Wall Street Journal reported that people who had held discussions with the company said that it intended to first address difficult brain disorders like epilepsy and major depressive disorder and then pursue human enhancement.[1][4]
Musk had discussed a science fiction technology called ”neural lace” prior to forming the company and when news of the startup broke, the concept was discussed in the reports.[1][2][4][5][6]
It’s planned to be available in four years for patients with neurological disabilities and in eight to ten years for people without neurological disorders. It’ll allow for wireless communication between people with those implants.[7]
Teslan perustaja uhkaa jättää Trumpin hallinnon, jos USA vetäytyy ilmastosopimuksesta
Uhkauksesta vetäytyä Pariisin ilmastosopimuksesta tuli kynnyskysymys sähköautoyrittäjälle
1.6.2017
48
Sähköautoja valmistavan Tesla Motorsin perustaja ja toimitusjohtaja Elon Musk uhkaa jättää presidentti Donald Trumpin neuvonantajan tehtävät jos Yhdysvallat vetäytyy Pariisin ilmastosopimuksesta.
Musk ilmoitti suunnitelmistaan Twitter-tilillään heti presidentti Trumpin aikeiden tultua julki.
Pariisin ilmastosopimuksen kannattajana Musk on yrittänyt vakuuttaa presidentti Trumpia ilmastosopimuksen tärkeydestä.
Muskia on arvosteltu kovin sanoin hänen roolistaan Trumpin hallinnon neuvonantajana. Useat hallinnon neuvonantajista ovat eronneet tehtävistään tehtävissä syntyneiden erimielisyyksien vuoksi.
Yksi syy on, että linkit pruukavat mennä kiinni. Ne eivät katoa (minkä kerran nettiin pieraisee, sen sieltä myös löytää…), mutta menevät tunnuksien taakse, muuttavat osoitettaan, lakkautetaan alkuperäiseltä paikaltaan. Toki jutun saa yleensä palautettua lyhyemmälläkin lainauksella googlaamalla.
Täällä on aiheesta lisää ansioituneen hölynpölynpaljastajakollegan haravoimana:
Fujitsun teknologiajohtaja Joseph Regerin näkemys tekoälyn lähitulevaisuudessa on realistinen (kuva 1), mutta kolmas vaihe, ”superäly” (kuva 2) on jo scifiä, singulariteettihömppää.
Ehkä tuon singulariteettihömpän taustalla on ikivanha Akasha-myytti:
The Western religious philosophy called Theosophy has popularized the word Akasha as an adjective, through the use of the term ”Akashic records” or ”Akashic library”, referring to an ethereal compendium of all knowledge and history.
Scott Cunningham (1995) uses the term Akasha to refer to ”the spiritual force that Earth, Air, Fire, and Water descend from”.[9]
Ervin László in Science and the Akashic Field: An Integral Theory of Everything (2004), based on ideas by Rudolf Steiner, posits ”a field of information” as the substance of the cosmos, which he calls ”Akashic field” or ”A-field”.[10] wiki
Tuo Laszlo on ollut Turun ns. tulevaisuudentutkijoiden vieraana, mikä kertonee jotain tuosta ”tieteestä”.
Englanninkielen game voi suomeksi tarkoittaa sekä peliä että leikkiä. Siitä ehkä johtuu Turun yliopiston käsitteellisesti harhainen nimike peli- ja leikkitutkimuksen dosentti, kuva 1. Nimetyn dosentin tutkimusala liittyy selvästi vain digipeleihin, kuva 2.
Digitaalisten pelien pelaamisella ei ole käytännöllisesti katsoen mitään yhteistä leikkimisen kanssa. Leikkiminen on lasten kehittymisen kannalta olennaisen tärkeää, digipelit ovat lasten aivojen kehittymistä haittaavia.
Ohessa pieni leikkimisen ja digipelaamisen vertailu:
”Leikki esittää todellisuutta symbolisesti, mielikuvituksellisesti, leikisti.”
Pelit eivät yleensä.
”Leikki edellyttää leikkijöiden omaehtoista ja aktiivista sitoutumista siihen.”
Pelit addiktoivat, koukuttavat.
”Leikkiä ylläpitää lapsen sisäinen oma motivaatio ja toiminnan synnyttämä mielihyvä.”
Pelit addiktoivat, eivät motivoi sisäisesti.
”Leikki on yhteydessä lapsen omiin kokemuksiin.”
Pelit tuskin koskaan.
”Lapset leikkivät heille ennestään tutuilla esineillä ja asioilla tai sellaisilla uusilla asioilla, joihin he ovat juuri tutustumassa ja joista he haluavat ottaa selvää.”
Pelit eivät juuri lainkaan.
”Leikin säännöt ovat leikkijöiden itse luomia – leikin sisäiset säännöt eivät tule leikin ulkopuolelta.”
Pelit nörttien ja markkinamiesten luomuksia.
”Leikissä on keskeistä itse toiminta – ei niinkään sen päämäärät.”
Peleissä on syöttejä ”päämäärinä”.
Lainaukset: Wiki
Lauri Järvilehdon kirjan Hauskan oppimisesen vallankumous käännös englanti-> suomi sekoittaa myös pahasti leikin ja pelin käsitteet:
Euroopan investointipankki (EIP) myöntää 25 miljoonaa euroa suomalaiselle Maria DB:lle. Kyseessä on suurin kasvurahoitus, jonka pankki on antanut millekään yritykselle Pohjoismaissa.
Maria DB kehittää avoimen lähdekoodin tietokantaa. Investointipankin ja yrityksen tiedotteen mukaan rahoituksella on tarkoitus edistää MariaDB:n tuotekehitystä, jotta yritys pystyy palvelemaan kasvavaa kansainvälistä suuryritysasiakaskuntaansa.
Maria DB tarvitsee myös rahoitusta myynnin ja markkinoinnin tehostamiseen Euroopassa, Amerikassa ja Aasiassa.
Maria DB tarvitsee uusia osaajia Euroopassa erityisesti Suomessa, jossa se aikoo palkata tietokantoihin erikoistuneita kehittäjiä.
Tietokantamarkkinat muuttuvat kovaa vauhtia ja tiedotteen mukaan avoimen lähdekoodin tietokantoja otetaan jatkuvasti käyttöön eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Telefónican, DBS Bankin ja Teleplanin kaltaiset suuret yritykset pyrkivät säästämään ja uudistamaan liiketoimintaansa uusimalla it-ratkaisujaan.
Markkinatutkimusyhtiö IDC on arvioinut maailmanlaajuisessa ennusteessaan tietokantamarkkinoiden ylittävän 50 miljardia dollari tänä vuonna. Vuonna 2015 niiden arvo oli 40 miljardia dollaria. ”
Iris AI:n perustaja sekä myynnistä ja markkinoinnista vastaava johtaja Maria Ritola.
Keinoäly mullistaa maailman kuin teollinen vallankumous, mutta on vaikutuksiltaan moninkertainen, näkee suomalainen startup-yrittäjä, ekonomi Maria Ritola.
”Tekoälyn eksponentiaalinen kehitys muuttaa maailmaa ihan samaan tapaan kuin sähkö”, Ritola sanoi puheessaan EK:n kevätseminaarissa.
”Aivan kaikki alat muuttuvat tämän kehityksen seurauksena. Se on kylmä fakta.”
Ritola kuuluu keinoäly-yritys Iris AI:n perustajiin, ja lukeutuu näin harvoihin suomalaisiin AI-mullistuksen aallonharjalla toimijoihin. Vuonna 2015 perustettu Iris AI on valittu yhdeksi maailman kymmenestä innovatiivisimmista yrityksestä.
Norjassa perustetun, Lontoosta käsin toimivan startupin tavoittelee suuria: sen perustajat haluvat edistää tieteen hyödyntämistä ja maailman suurten ongelmien ratkaisua keinoälyllä. Jopa 30 miljoonaa avoimesti saatavilla olevaa tutkimuspaperia läpikäynyt Iris AI auttaa yrityksiä, startupeja ja tutkijoita löytämään tutkimuksista eväitä uusiin innovaatioihin.
Työelämän mullistus
Ei ole mikään uusi ajatus, että tekoäly syö työpaikkoja. Muutoksen mittakaava on kuitenkin edelleen sisäistämättä niin ihmisten kun yhteiskuntien tasolla, näkee Ritola.
”Teolliseen vallankumoukseen verrattuna sen, mitä nyt käydään lävitse, vaikutukset ovat moninkertaisia. Vauhdiltaan kymmenkertainen, skaalaltaan 300-kertainen, ja vaikutuksiltaan 3 000 -kertainen ilmiö. Vaikutukset työmarkkinoille ovat tietysti sen mukaiset”, hän varoitti.
Ritolan mukaan ihmiset jakautuvat kahteen koulukuntaan siinä, mitä he ajattelevat tekoälyn tekevän työpaikoille tulevaisuudessa.
”Ensimmäinen koulukunta sanoo, että kaikki työ voidaan pillkkoa rutiineihin, kaikki työ voidaan tehdä roboteilla, jolloin tulevaisuudessa meillä ei tule olemaan työtä. Toinen koulukunta sanoo, että tähän mennessä on aina käynyt niin, että teknologinen kehitys on synnyttänyt uutta työtä. Niinpä työpaikkoja varmasti tulee häviämään, mutta työ määrittyy uudelleen.”
Ritola arvelee, että vastaus löytyy jostain kahden koulukunnan välistä.
Kumpaan koulukuntaan itsensä lukeekin, keskeistä on yksi asia: Tekoäly näyttää vievän ensimmäisenä ihmisten rutiininomaiset työtehtävät. Ritolan mukaan tämä tarkoittaa, että ihmisten on pystyttävä siirtymään rutiinipohjaisista töistä enemmän taitoja vaativiiin tehtäviin.
”Ihmisen siirtyminen työstä toiseen tulee olemaan hankalampaa, koska hän ei voi siirtyä rutiinipohjaisesta työtä toiseen vaan pitää hankkia uusia taitoja.”
Jos kaikki työ katoaa, tai uudelleentyöllistymisestä tulee äärimmäisen vaikeaa, edessä on sekä käytännön että filosofisia pulmia.
”Kysymykset tulevaisuuden toimeentulosta ja elämän tarkoituksesta ovat oleellisia.”
Käsittämätön muutosvahti
Tekoäly tarjoaa uhkakuvien lisäksi myös uskomattomia mahdollisuuksia, Ritola muistuttaa. Hänen mukaansa joka päivä julkaistaan 3 000 tutkimusartikkelia, yli 60 000 kirjaa ja 200 000 uutisartikkelia. Olemassa olevan datan määrä on valtava, eikä yksikään ihminen kykene lukemaan ja sisäistämään kuin murto-osan siitä.
”Positiivinen uutinen on, että laskentateho kasvaa vielä nopeammin kuin datan määrä. Se seuraa eksponentiaalista käyrää, tuplaten tehonsa joka toinen vuosi kuin Mooren laissa. Tämä laskentateho yhdessä datan kanssa muodostaa sellaisen mahdollisuuden ja kehityksen, jota me ihmiset emme ole aikaisemmin nähneet”, hän sanoi.
”Yhdessä laskentateho ja data mahdollistavat syväoppimista hyödyntävien laskenta-algoritmien rakentamisen. Nämä algoritmit ovat sellaisia, jotka ottavat inspiraationsa ihmisten aivojen toiminnasta. Niille ominaista on se, että ne oppivat itsenäisesti isosta määrästä dataa ja tekevät sen paljon nopeammin kuin ihminen.”
Iris AI:nkin keinoäly perustuu tällaiseen algoritmiin. Se ymmärtää sanojen konteksteja ja löytää tutkimuksista säännönmukaisuuksia. Ritolan mukaan tekoäly muuttaakin datan palapelin palasiksi, joita pystyy tulevaisuudessa yhdistellä tavoilla, joita emme vielä käsitä.
”Jos pystyisimme optimaalisesti hyödyntämään sitä, mitä tiedeyhteisö on meille pystynyt tuottamaan, varmaan aika moni maailman ongelmista olisi jo ratkaistu”, Ritola arveli.
12.5.2017 07:58 Lauri Gröhn16 kommenttia, 16 uutta
Kuva 1: Kauppalehti Optio
Kuva 2
Martin Ford: Rise of the Robots
Kuva 4
Kuva 5: Kauppalehti 22.6.2016
Suomessa ei liene ainoatakaan jounalistia, jolla olisi sen verran ymmärrystä tekoälystä, jotteivat he kirjaisi sellaisenaan kaikkea sitä höpöä, mitä tekoälyuskovaiset ja markkinamiehet heille suoltavat.
”Tulevaisuudessa Iris AI pystyy tekemään tieteellistä tutkimusta itsenäisesti.”
Tuollainen edellyttäisi vahvaa tekoälyä, mutta sellaisesta ei ole ainakaan vielä mitään viitteitä, kuva 3. Näkemyksen taustalla on tuon yrityksen perustajäsenen ktm Maria Ritolan 10 viikon intensiivikurssi ns. Singulariteetti Universityssä!
Ja maailmakin parannetaan tekoälyllä, kuva 2:
Tekoäly osaa yhdistää eri alojen tutkimuksia toisiinsa. Yrityksen missio on auttaa tutkijoita ja yrityksiä löytämään ratkaisuja maailman keskeisimpiin ongelmiin.
Tuohon uhoon on näiden harrastelijoiden lisäksi syyllistynyt myös oikea tekoälytutkija Heikki Honkela
Kysymys:
Pitäisikö toimittajan ymmärtää edes jotain asiasta, josta kirjoittaa?
PS
Vahvasta tekoälystä ei ole mitään näyttöjä ja monet eivät siihen usko, kuva 3.
1Jonkinlaisesta uususkonnosta tässä asiassa on kyse, transhumanismista:
Transhumanismi (lyhennetään joskus >H tai H+) on kansainvälinen liike ja ajatussuuntaus, jonka mukaan ihminen voi järkevästi ohjatun tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta ylittää nykyihmisyyden rajoitukset ja kehittää itseään paremmaksi niin ruumiillisesti, mielellisesti kuin yhteisöllisestikin. Transhumanistien mielestä esimerkiksi vanhenemisen tulisi olla vapaaehtoista ja ihmiskehon tiedostamattomien prosessien tulisi olla yksilön tietoisessa hallinnassa. Wiki
1Gröhn omassa höpsismissään unohtaa teknisen evoluution kannalta tärkeimmän suureen, eli sattuman.
Monet merkittävimmistä keksinnöistä ovat perustuneet sattuman aiheuttamaan havaintoon ja havainnon jalostamiseen toimivaksi tuotteeksi.
Jollain koodilla ihmisen aivotkin toimivat. Miksi tietokone ei jonain päivänä voisi toimia samalla periaatteella. Itse en poissulkisi sitä vaihtoehtoa, että tekoälyä tutkivien kymmenien tuhansien koodaajien joukosta joku voisi keksiä merkittävän tekoälyyn liittyvän innovaation.
Kvanttikoneet tekevät jo tuloaan.
Gröhn toimii kuten inkvisitio aikoinaan.
Kun jotain asiaa ei tunneta tai sitä pelätään, niin poltetaan mielummin asiaa tutkivat, kuin odotetaan mitä tuleman pitää.
Kehotan Gröhnia katsoman fiktiivisen, mutta äärimmäisen viihdyttävän elokuvan Chappie.
RJK: Aivot EIVÄT toimi (”käänettävällä”) koodilla, eivät edes yksilöllisellä:
” Entä tarkoittaako siis tämä tieteellinen vallankumous nyt sitten sitä, että Fieldsin teoria olisi ”kumonnut peilisoluteorian”,tai muun sosiobiologistisen humpuukiteorian?
Ennen kuin Fields julkaisi Scientific Americanin ”vaalinumerossa” 3/2008 artikkelin- sa ”White Matter Matters” ehdollistumisen mekanismista (josta Kansan Äänessä 4/2008 oli kirjoitus ”Ajattelun ja muun ehdollistumisen biokemiallinen mekanismi selviämässä”), oli silloisessa tieteellisessä ihmiskuvassa vallalla kaksi tai kolmekin väärää dogmia,joita noin viisi (5) tunnettua tutkijaa Fields mukaan lukien oli tohtinut aktiivisesti epäillä, kuten:
Elon Musk jättää presidentti Trumpin neuvonantajan tehtävät
Musk yritti vakuuttaa presidentti Trumpia ilmastosopimuksen tärkeydestä.
2.6.2017 klo 04:04
Elon Musk on tunnettu myös SpaceX-yhtiön toimitusjohtajana.Paul Buck / EPA
982
Autonvalmistaja Teslan perustaja ja toimitusjohtaja Elon Musk jättää Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin neuvonantajan tehtävät. Syynä tähän on Trumpin päätös Pariisin ilmastosopimuksesta vetäytymisestä. Musk kertoi päätöksestä tviitissään.
Musk oli jo etukäteen ilmoittanut jättävänsä Trumpin hallintoa neuvovat paneelit, jos Trump ilmoittaa sopimuksesta vetäytymisestä. Pariisin ilmastosopimuksen kannattajana Musk on yrittänyt vakuuttaa presidentti Trumpia ilmastosopimuksen tärkeydestä.
Lue Trumpin ilmastoratkaisusta:
Muskia on arvosteltu kovin sanoin hänen roolistaan Trumpin hallinnon neuvonantajana. Useat hallinnon neuvonantajista ovat eronneet tehtävistään tehtävissä syntyneiden erimielisyyksien vuoksi.
Muskin lisäksi jo useiden muidenkin teknologia- ja teollisuusalan edustajat ovat ilmaisseet turhautuneisuutensa Valkoisen talon päätökseen ja vannoneet jatkavansa ilmastonmuutoksen vastaisia toimia. Muun muassa öljy-yhtiöt ExxonMobil ja Chevron ovat toistaneet tukevansa Pariisin ilmastosopimusta. Lisäksi esimerkiksi amerikkalainen autojätti General Motors ilmoitti, ettei Valkoisen talon päätös vähennä yhtiön sitoutumista ympäristöön, eikä yhtiön suhtautuminen ilmastonmuutoksen ole muuttunut.
Suomen suurimpiin järviin liittyy mysteeri, joka ei välttämättä ratkea ikinä
Julkaistu: 12.5. 17:58
Paikannimet
Suomi tunnetaan järvistään, mutta kaikkia järviin liittyviä yksityiskohtia ei tunneta.
Ihmiset ovat kautta aikojen jäsentäneet elinympäristöään merkityksellisiksi koettujen maantieteellisten kohteiden kautta. Kaikille elämän kannalta tärkeille paikoille on annettu nimi, joista osan tausta saattaa yltää jopa tuhansien vuosien taakse.
Tuotaessa esille Suomen maantieteeseen liittyviä erityispiirteitä, on maamme totuttu esittelemään tuhansien järvien maana. Nimitys on oikeutettu, sillä Suomessa on noin 188 000 pinta-alaltaan yli 500 neliömetrin kokoista järveä. Vesistöttömät pitäjät, joilla yksikään järvi ei kimaltelisi tai lampi loiskahtelisi, ovat Suomessa harvalukuisia.
Jo pikainen kartan vilkaisu osoittaa, että Suomesta löytyy sadoittain vesistöjä, joilla on sama nimi. Järvistä yleisimpiä ovat Saarijärvi, Särkijärvi ja Pitkäjärvi. Lammista runsaslukuisimpia ovat puolestaan Mustalampi, Ahvenlampi ja Haukilampi.
Vaikka nimet tuntuvat mielikuvituksettomilta, on niiden nimeämisen taustalla usein loo- ginen selitys. Esimerkiksi Saarijärvi ja Pitkäjärvi ovat mitä todennäköisimmin saaneet nimensä vesistöjen fyysisten ominaisuuksien perusteella. Ahvenlampi ja Haukilampi taasen kertonevat kyseisten vesialueiden historiallisesta merkityksestä sen lähellä asuneiden ihmisten elannon kannalta.
Suomesta löytyy useita selittämättömiä paikannimiä
Vähemmän tunnettu piirre maamme kulttuuriperinnössä on, että Suomesta löytyy runsaasti paikannimiä, joiden taustat ovat jääneet hämärän peittoon. Etymologialtaan selvittämättömiin nimiin kuuluvat esimerkiksi kaikista vanhimmat vesistöjen nimet, jotka yllättäen ovat myös Suomen suurimpia järviä – Saimaa, Päijänne ja Inari.
.
RJK:Kaikki nuo nimet ovat aivan ilmeisesti balttiperäisiä:Saimaa,joka on samaa ”maata” tarkoittavaa lähtöä kuin Häme, saame ja Suomi, sekä Inari, joka on todennäköisesti samaa Inmantra/is = ”silmiinpistävä, erikoinen paikka”, liettuan įmatras, henkilöstä įmatrùs, –ì. vikrus = taitava, etevä, mitrus = em., sumanus = nokkela, hoksaavainen, guvus = eloisa: Kurs visaip susimeta, kad šoka, bus įmatrùs. Įmatrùs vyras, nekreivarankis. įmatriaĩ = taitavasti.
.
.
Mikko Vesa: ” Kielitieteilijä, professori emerita Kaisa Häkkinen Turun yliopistosta kertoo, että taustaltaan epämääräisiksi jääneiden paikannimien etymologian selittämiseksi on vuosien saatossa tehty lukuisia yrityksiä. Arvoituksellisille maantieteellisille nimille on etsitty selitystä esimerkiksi nykysuomesta hävinneistä suomalaisista sanoista sekä muista Pohjolassa puhuttavista kielistä.
– Sopivia alkuperiä tietyille paikannimille on etsitty viime aikoina erityisesti saamenkielestä. Esimerkiksi Päijänteelle on esitetty saamelaisia etymologioita.
Yrityksistä huolimatta paikannimiin liittyvät mysteerit eivät ole ratkenneet.
– Saamen kieleen perustuvissa selitysyrityksissä on aina ollut jotain vikaa eikä niitä ole voitu hyväksyä. ”
RJK: Latvian, kuurini beigini (jura) = ääri, pää(te), itä-Suomessa on monia Pääjärviä, joka tarkoittaa jonkin reitin kauimmaista järveä tai rantaa. Sana tulee kantabaltin sanasta *benga = aalto, lt. banga. Sansata tulee sellainen indoeurooppalainen kaukomaa kuin Bengali.
Saksan johtava fennougristi ja yksi maailman johtavista virolaisten ja unkarilaisten ohella Ralf-Peter Ritter pitää ”Turu-tiärett” edusrtavaa Kaisa Häkkistä hölynpölymaakarina:
Die Möglichkeit, dass die Ergebnisse KOIVULEHTOs in die germanistischen Handbücher Eingang finden, besteht jetzt dadurch, dass FROMM 1986 eine Arbeit von 1983 in einem Rahmen, der ihr leicht den Status einer Expertise verleihen könnte, mit geringfügigen Er- ganzungen noch einmal veröffentlicht hat (s.u.). In Finnland dürfte das neue Gedankengut, das auch revolutionäre Aspekte ”vorgermanischer” Lohnschichten umfasst, über den 6. Band des ”Nykysuomen sanakirja” (HÄKKINEN 1987), des Wörterbuchs desheutigen Finnischen, in weiten Kreisen bekannt und dort naturgemäss als gesicherte wissenschaftliche Erkenntnis rezipiert werden.
.
Wenn fi. tosi ‘wahr’ als *dm(h2)tó- ‘gezahmt = kesytetty’ eine ”sehr archaistische indo- europäische Lehnschicht” repräsentiert und damit ”alter als die Von alters her bekannten baltischen und germanischen Entlehnungen” sein soll, ferner daran die Weiterung geknüpft wird, dass ”die Vorvater der Finnen im grossen und ganzen schon erheblich früher als man seit alters gewöhnlich dachte in den heutigen Siedlungsgebieten gewohnt haben müssen” (op. cit. 339 f.), andererseits dieser folgenträchtigen Etymologie durch einen Forscher, der die KOIVULEHTOsche Konzeption weitgehend akzeptiert (urgerm. *ti, *st-, *s-, z ostseefi. si bzw. s-, *š [> h] u.a.), mit drei Zeilen ”der Boden entzogen” werden kann (KATZ 1988), ist es SKÖLD nicht zu verdenken, dass er in seiner Rezension von HOFSTRA 1985 die ”Verirrungen der gegenwärtigen Forschungen” beklagt (1988, 214).
.
… s. 26
.
Pannaan tässä balttilainen punaisella ja nelä eri sävyllä: vasarakirves, muinaisliettua/ -latgalli, preussi, kuuri, ruteeni (slaavin kautta) Uudet germmanilainat vihreällä: Mustista huomattava osa on omaperäisiä.
Welchen enormen Erdrutsch die neueren Forschungen auf dem Gebiet der germanischen Elemente des Ostseefinnischen bewirkt haben, wird deutlich, wenn man die tausend hüfigsten Worter des Finnischen, wie sie HÄKKINEN im Etymologieband des ”Nykysuomen sanakirja” lauflistet, nach ihrer Herkunft sichtet.
Von schon in der früheren Literatur als ältere germanische Entlehnungen angesehenen Lexemen enthält die Liste, Wenn man nur die Grundworter berücksichtigt, 28 Lexeme: ja ‘und’, sama ‘derselbe’, mainita ‘erwöhnen’, helppo ‘Hilfe’, valita ‘wahlen’, tila ‘Gelegen- heit’, äiti ‘Mutter’, kaunis ‘schon’, viikko ‘Woche’, laaja ‘weit, breit’, tarve ‘Bedarf’, aine ‘Stoff’, ainoa ‘einzig’, verta ‘Betrag’, valta ‘Macht’, ranta ‘Strand’, kuningas ‘Konig’, mitata ‘messen’, pöytä ‘Tisch’, raha ‘Geld’, sairas ‘krank’ (vertreten durch sairaala ‘Krankenhaus’), nauttia ‘geniefien’, kauppa ‘Kauf’, laiva ‘Schiff’ tehdas ‘Werkstätte’, sallia ‘erlauben’, juhla ‘Fest’ und vaate ‘Kleid’.
.
27.
Gemessen an der Gesamtzahl der eruierten Gleichungen entspricht dies etwa der Anzahl der Baltismen in der Liste (ca. 10). Die in der jüngsten Zeit aufgestellten Etymologien schlagen in der Liste hingegen mit 39 Eintragungen zu Buche (die vorgermanischen ”germanischer Prägung” mitgerechnet): suuri ‘gross’, asia ‘Sache’, käydä ‘gehen’, katsoa ‘betrachten’, tietää ‘wissen’, pyrkiä ‘streben, versuchen’, paikka ‘Platz, Stelle’, joukko ‘Gruppe’, sija ‘Stelle, Platz’, kansa ‘Volk’, huomata ‘bemerken’, havaita ‘id.’, pohja ‘Boden’, paha ‘schlecht’, kutsua ‘rufen, einladen’, tarjota ‘bieten’, tavata ‘treffen’, aamu ‘Morgen’, pinta ‘Oberfläche’, hakea ‘suchen’, etsiä ‘id.’, ruoka ‘Nahrung, Speise’, tosi ‘wahr’, hauska ‘angenehm’, heittää ‘werfen’, hidas ‘langsam’, puhdas ‘rein’, lahja ‘Geschenk’, peittää ‘bedecken’, kärsiä ‘dulden’, kallis ‘teuer’, rakas ‘lieb’ (Vertreten durch rakastaa ‘lieben’), kuiva ‘trocken’, varma ‘sicher’, ohja ‘Richtung’ (vertreten durch ohjata ‘richten’), palvella ‘dienen’, vahinko ‘Schaden’, levy ‘Scheibe, Platte’.
Damit hätte sich das im Verlauf von zweihundert Jahren Von einer Legion Von Forschern zusammengetragene Material innerhalb zweier Jahrzehnte nahezu verdreifacht. Wenn man jetzt noch in Rechnung setzt, dass in der Haufigkeitsliste Ableitungen jeweils als gesonderte Eintragungen fungieren, erscheint der germanische Anteil im – zumindest synchron – wichtigsten finnischen Wortschatz noch erstaunlicher.
Ein solcher Vergleich wird durch eine Reihe von Arbeiten ermöglicht, deren Material den jeweiligen Forschungsstand repréisentiert. Mit SETÄLÄs ”Bibliographischem Verzeichnis” (1912/13), LIIMOLAs ”Forschungen” (1928), KARSTENs ”Finnar och Germaner” (1943/ 44) und HOFSTRAs Forschungsbericht diirfte die Gesamtmenge der bisher eruierten diskutablen Gleichungen hinreichend angenahert sein.
…s. 64
34. Weder HOFSTRA noch HÄKKINEN nennen für die finnische Entsprechung vahinko das germanische Etymon. Interessant ist bei dem Wort vor allem das Suffix. Das Finnische verfügt über ein Formans -nka, das aus einer Kombination der Formantien -nka und -i erklärt wird. Hierbei wird eine Lautentwicklung *ai > oi > o vorausgesetzt. Das rückläufige Wörterbuch von TUOMI weist die folgenden Bildungen mit dem in Rede stehenden For- mans auf: iljanko ‘glatte Stelle’, ojanko ‘Graben, Vertiefung’, alanko ‘Ebene, Niederung’, karanko ‘Stab, trockener Ast’, tasanko ‘Ebene’, ahdinko ‘Enge, Gedränge, Bedrängnis’, vahinko ‘Schaden’, lepinko ‘Aussteuer’, tasinko ‘Ausgleich, Besserung’, osinko ‘Anteil’, morsinko ´Färberwaid’, aurinko ‘Sonne’. SKRK nennt noch etsinko ‘Suche, Untersu- chung’, salanko ‘Stift, Dübel’ (?), tulinko ‘Fackel’ (I § 53.39, S.147 f. bzw. § 55.17, S.185). Die hochvokalische Variante ist nur spärlich Vertreten: ylänkö ‘Erhebung, bergige Gegend’, syvänkö ‘unter dem Meeresspiegel gelegener Landstrich’. Von den aufgeführten Bildungen sind etsinko, lepinko, tasinko als deverbal zu bestimmen: etsiä ‘suchen’, leppiä (dial.) aus germanischen Formans *-ingo-vorliegt, das sowohl denominal als auch deverbal verwendet wurde und zur Bildung von Abstrakta diente. Der Vorgang wäre als eine Art Attraktion anzusehen; das denominale Formans -nko wäre – möglicherweise gestützt durch Bildungen von Nomina auf -i (vgl. tulinko) – bei den Verben verwendet worden, bei denen das Ergebnis der Wortbildung im Ausgang an funktionell entsprechende germanische Ableitungen anklang. Die Verbreitung der -nko-Bildungen innerhalb des Ostseefinnischen wiese auf einen Einfluß des Altnordischen. Diese Quelle würde auch verständlich machen, warum es zu keiner Beeinflussung durch die germanische Variante *-ungo‘– gekommen ist, die bei finnischen u-stämmigen Verben das gleiche Ergebnis gezeitigt haben müßte. Im Altnordischen überwiegen die -ing- Bildungen bei weitem und die ung-Variante ist deverbal zumindest extrem selten (vgl. § 69; im übrigen s. MUNSKE)
[HM: Kuurin kielen adjektiivin johtopääte ”johonkin liittyvä” on –ing-, es vastaa mm. vasarakirveskielen ja jotvingin päätettä -ain-, liettuan -in-, skalvin -en/on– ja preussin –un-. Kielet lainaavat toistaan johdannaisia eri vivahduksiin. Esimerkiksi liettuassa tuunetaan kaikki nuo johdinpäätteet ja tiedetään suurin piirtein, mitä ne merkitsevät, ammoin kadonneetkin kielet mukaan lukien.] ”
Ralf-Peter Ritter on Berliinissä 1937 syntynyt ja siellä 2011 kuollut ihka oikea germaani eikä mikään ”lantakantapersermaani”…
MV: ” Mystinen paikannimi voi olla merkki kadonneesta kielestä
Häkkinen uskoo, että monet selittämättömiksi jääneet paikannimet ovat jäänteitä nyky-Suomen alueella aikoinaan puhutuista muinaiskielistä.
– Se on aika yleisesti hyväksytty käsitys nykyisin. Maailman kielten määrä on vähentynyt ja pieniä kieliyhteisöjä on kokonaan hävinnyt.
Suomesta on löytynyt asutuksen merkkejä esikeraamiselta eli mesoliittiselta kivikaudelta (8600–5100 eaa.) lähtien, mutta suomalaisten kielelliset esi-isät asuttivat seudun vasta myöhemmin.
– Siitä on pakko päätellä, että alueella oleskelleet ovat olleet joitain muita kuin suomalaisten esi-isiä. ”
RJK: KAISA HÄKKINEN EI TIEDÄ NÄISTÄ ASIOISTA MITÄÄN – JA JOS TIETÄÄ, EI PUHU SITÄ MITÄ TIETÄÄ – VAAN JAUHAA RAHOITTAJANSA PÖLHÖJARGOONIA!!!!
Tuntemattomia kieliä oletetaan sitten, kun sellaisille löytyy todellista tarvetta. Hesari-yhtymän ”tarpeet” siihen eivät riitä, mitä ne sitten lienevätkin.
MV:
Maisema Sulkavan Linnavuorelta Saimaalta. (KUVA: Ismo Pekkarinen)
Häkkinen pitää yhteyttä tuntematonta alkuperää olevien paikannimien ja jääkauden jälkeen Pohjolaa asuttaneiden ryhmien välillä uskottavana. Teorian aukoton todistaminen on kuitenkin mahdotonta ja selittämättömien paikannimien syntyhistoria voi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi.
– Todisteiden saamiseen kivikauden aikana Suomen alueella puhutuista kielistä ei ainakaan toistaiseksi ole olemassa mitään konstia.
Saimaa, Päijänne, Inari?
Suomalaisten vesistöjen nimistöön liittyvää problematiikkaa on käsitelty myös vuonna 2007 ilmestyneessä teoksessa Suomalainen paikannimikirja, joka kertoo noin 4700 pai- kannimen taustoista. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Karttakeskuksen yhteis- työnä syntynyt hakuteos kertoo seikkaperäisiä yksityiskohtia tuhansista paikannimistä, mutta Saimaan, Päijänteen ja Inarin kohdalla myös se lukijalle tulkinnanvaraa.
Saimaa:Nimiä ei voi selittää luontevasti minkään tunnetun suomenkielisen sanan pohjalta. Koska keskiajalla ja aikaisemmin Saimaankin alueella on asunut lappalaisiksi sanottua väestöä, josta osa puhui saamelaista kieltä, nimen voi arvella tulevan tästä väestöstä tai tämän väestön kielestä. ”
.
RJK: Juu kyllä voi aivan epäilemättömästi.
Saame on kuitenkin tasan samoin kuin suomikin jonkin kampakeraamisen SU-kielen ja jonkin itäbalttilaisen vasarakierveskielen seosta (jälkimmäisiä lienee ollut kaksi, ne ovat poikenneet äänteellisesti jonkin verran, niitä voisi nimittää vaikka itäisempiperäiseksi akaa-kieleksi ja hiemn myöhemmäksi eteläisempiperäiseksi aava-kieleksi ( < *akwa).
Kadonneella latvia-kieliin kuuluneella vsarakirvepeäisellä seelin kielellä heimo on Saima, liett.
šeima, itäisellä vasarakirveskileiellä ehkä *kaima, liett. kaimas = kylä, ja maa on Zaime, liett. žeme, joka jälkimmäinen lienee Saimaan originaali.
MV:
Päijänne:Nimen Päijänne alkuperästä on esitetty erilaisia tulkintoja, joista yksikään ei ole kovin uskottava. Aivan epäuskottavia ovat mm. arvelut, että kyseessä olisi alun perin henkilönimeen pohjautuva nimi. Mahdollisesti myös Päijänteen nimi on syntynyt jossakin tuntemattomassa muinaiskielessä, josta se on saamen kautta lainautunut Suomen kieleen.
MV: Inari:Nimen alkuperä jää useista selitysyrityksistä huolimatta tuntemattomaksi. Ison Inarin nimenä se on voinut periytyä seudulla aiemmin puhutusta, kadonneesta muinaiskielestä samoin kuin monet muut suurten vesistöjen nimet.
RJK: Se on samaa vasakirveskieltä kuin yksi monista Euroopan *dweina (<*gweina?) = ”hiljaa virtaa” l. tyynijoista l- vienojoista, Teno. (Muita ovat mm. Viena/Dvina-, Väinä/Dvina-, Tonava-, Don– ja Wien-joet.) Muutenkäsitelty yllä.
.
MV: ” Moni nimen syntyhistorialta arvailujen varaan jääneistä maantieteellisistä kohteista Suomessa on suuri vesialue. Tämä perustuu vesistöjen arkiseen merkitykseen menneinä vuosisatoina ja -tuhansina.
– Vedet ovat aikoinaan olleet niin tärkeitä, että niitä on ensisijaisesti nimetty kun teitä ei ole ollut. Ne ovat tarjonneet elannon ja toimineet tärkeinä kulkureitteinä. Niiden rannoille on kokoontunut ihmisiä eri paikoista ja siellä on ollut helppo lainata nimiä, kun on opittu toisilta, mikä tämän paikan nimi on, Häkkinen selittää.
– Kun ei ole ollut karttoja eikä tienviittoja on ollut pakko lukea itse maastoa ja yrittää etsiä sieltä kiintopisteitä.
Koitere, Pälkäne?
Saimaan, Päijänteen ja Inarin lisäksi muista Suomen vesistöistä myös Koitereen ja Pälkäneen taustat ovat lähinnä arvailujen varassa. Varmuudella jälkimmäisestä tiedetään kuitenkin se, että alun perin vesialueelle annettu nimi on sittemmin siirtynyt kunnan nimeksi.
Koitere:Koitere on nimenä ainutlaatuinen, mutta Koita-nimiä on muuallakin. (…) Koita-kannan alkuperä ei ole varma. Kaikki Koita-nimet ovat kuitenkin vesistönimiä.
MV: Pälkäne:Nimen alkuperä on hämärä. Viljo Nissilä on pitänyt todennäköisenä, että nimen pohjana olisi san pälki, pälkki, pälkä, pälkkä, joka merkitsisi ’liistekatiskaa’. Selitys on kuitenkin epäuskottava. Pälkäneveden nimi on ilmeisen vanha, ja todennäköisimmin se juontuukin Sisä-Suomessa puhutuista saamen kielistä, kuten monet muutkin suurten vesistöjen nimet.
RJK: Pelkė [pälkee] on liettuksi suo. Soinen on pelkinė.
MV: Suurten vesistöjen ohella myös maantieteellisesti ympäristöstään erottuvia korkeita paikkoja on aikoinaan nimetty tavalla, jota ei ole pystytty selittämään järkevästi. Esimerkkinä tällaisesta toimii Ylitorniolla sijaitseva Aavasaksa.
Se jää tässä nyt auki. Sen varaan yksin ei kannata ruveta muinaiskieltä kyhäämään. Yhtä petollisia ovat tässä suhteessä jänikset (länsibalttia: ”pomppis”) ilvekset (liiviä: ilbõks = yläpiru, latvapiru), saaret (seeliä), Kymit (preussia: vaatenahka kymis) ja Kemit (irania: iso joki: khem, ollut ehkä alaanien karavaanireitillä).
. https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/suomen-paleoeurooppalai…
Nostan nyt esille kaksi taannoista uutista, somalijärjestöjen avustuksiin ja ministeri Lindströmiin liittyvä tapaus, sekä kysely kehitysyhteistyöstä. Molemmissa tapauksissa puhutaan rahan antamisesta hyväntekeväisyyteen, vaan mielestäni kovin kritiikittömästi. Vaan kukapa sitä nyt kehtaisi hyvyyttä vastustaa? Kiintiökyynikkonne ilmoittautuu.
Tuloksia vai huumeaddiktioita?
Lähes kiistämätön yleisen mielipiteen ja poliitikkojen lausumien väite on, että kehitysyhteistyöllä nostetaan maita köyhyydestä ja etenkin viime aikoina korostetaan sen vähentävän turvapaikanhakijoiden määrää. Globaali kehitysavun rahoitus on ollut kasvussa, mutta sen paremmin kehitysmaiden väestönkasvua kuin rajua maahanmuuttoaaltoakaan ei ole lainkaan hidastettu – päinvastoin. Rohkenen kysyä, toimivatko kehitysyhteistyön tekijät maahanmuuton jarruna vaiko kaasupolkimena, kehuessaan laajoille kansanjoukoille mahdollisuuksia Euroopassa? En tietenkään kiistä etteikö monia maita olisi saatu köyhyydestä ulos, mutta näkemättä on tutkittu syy-seuraussuhde kehitysavun suhteen.
Esille sopii nostaa myös referoimani tutkimus, jossa yhä useampi epäili kehitysavun tehoa. Epäilemättä tietoisuus on lisääntynyt, esimerkiksi Eero Paloheimon tai Matti Kääriäisen kirjojen johdosta. Kyse ei ole mistään kehitysapuänkyröistä, vaan molemmat ovat antaneet lukuisia, konkreettisia ideoita Afrikan auttamiseen tehokkaammilla tavoilla. Silti heidät leimataan vihapuhujiksi. Totisesti kysynkin: onko kehitysavusta saatava mielihyvä tullut meille niin tärkeäksi kehon sisäiseksi huumeeksi, että se estää ajattelemasta edes kehitysavun kohteiden parasta? Ajatus vaikkapa joidenkin Afrikan maiden auttamisesta on jalo ja tuettava, mutta sitä ei saa tehdä laput silmillä. Mikä on avun tarkoitus? Onko se hyvän olon tunne meille, vai apu heille?
Järjestöille on käyttöä
En missään nimessä lähde kiistämään tarvetta monenlaisille kansalaisjärjestöille. Näin kohta 20 vuoden järjestökokemuksella ehdotan kuitenkin että pelkkä laitoksen kutsuminen järjestöksi ei takaa mitään, vaan joukossa on monenlaista toimijaa. Mennään vaikka suoraan asiaan ja kysytään, miten näin jättimäisiä tukia saaneet somalijärjestöt ovat voineet hoitaa asiansa näin katastrofaalisen huonosti? Somalit ovat tasan samoja ihmisiä siinä missä muutkin maahanmuuttajat, mutta jostain syystä heidän työllisyysaste ja muut integroitumisen luvut ovat surkeita. Näin hirveiden lukujen äärellä on jo tarpeen etsiä syitä. Ehkäpä avustustoiminta onkin kääntynyt itseään vastaan ja ne korkeaan arvoon nostetut avustusjärjestöt ovatkin osaltaan syyllisiä tilanteeseen? Ehkä näin, ehkä ei – mutta kun asiaa ei näy saavan tutkia, kaikkea voi spekuloida.
Luulisi olevan helppoa pistää avulle ehdot. Jos järjestö auttaa vaikkapa 100 kpl työikäistä ja -kykyistä työtöntä henkilöä, pitäisi vuoden päästä heistä puolen olla vakituisessa yksityisen sektorin työssä ja toisen puolen jatko-opinnoissa. Jos määrä alittuu tästä hurjasti, järjestö ei selvästikään ole tehtäviensä tasalla ja sitä on turha tukea. Järjestöt ovat yhteisöjä missä firmatkin – jotkut onnistuvat, jotkut kaatuvat.
Tase töihin
Sipilän yksi suosikkifraaseja on vaatia että pistetään tase töihin. Lähtökohtaisesti lausahdus on varsin pätevä, joskaan en ole vielä nähnyt Sipilän itse tuota noudattavan. Tässä kohtaa se kuitenkin pätee. Rahaa on kaikesta huolimatta rajallinen määrä, oli se sitten kehitysavun 900 miljoonaa tai somalijärjestöjen muutama miljoona. Veronmaksajien rahaa on käytettävä vastuullisesti ja tehokkaasti. Jos menee metsään, sitten vihelletään peli poikki. Jos menee hyvin, koitetaan laajentaa.
Hyvyys on kaunis ajatus, mutta ontot sanat eivät ole minkään asteen peruste vastuuttomaan rahankäyttöön. Kas, kun kriittisellä suhtautumisella sitä ihan aitoa, varmaa hyvääkin saa paljon, paljon enemmän.
Suomella sen sijaan oli täsmälleen oikea vihollinen jo 30.11.1939, kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Talvisodan. Epäonnistuttuaan yrityksessään valloittaa koko Suomi, Venäjä hyökkäsi uudelleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.
Englannin pääministeri Winston Churchill esitti kirjeessään marsalkka Mannerheimille pahoittelunsa, että hän joutuu kohta julistamaan Suomelle sodan. Se oli täysin turha ja vahingollinen sota – mutta onneksi vain paperisota ilman tappioita. Churchillin Englanti oli silloin todella kusessa ja joutui myöntymään Stalinin vaatimaan sodanjulistukseen vastoin tahtoaan.
Sitten kuluikin vain yksi päivä kun Saksan liittolainen Japani hyökkäsi täysin väärin USAn kimppuun, kun olisi pitänyt hyökätä imperialistisen Venäjän kimppuun.
Saksa ei olisi suurin surminkaan halunnut maailman vahvinta taloutta jenkkilää vihollisekseen, mutta kun jenkkilä oli sairaan idiootin Rooseveltin vuoksi jo käytännössä sodassa Saksaa vastaan ja Japanin liittolainen oli jo sodassa jenkkilää vastaan, niin Saksa joutui julistamaan sodan jenkkilälle.
Nyt olikin sitten maailmankirjat sekaisin ihan perusteellisesti.
Saksan, Englannin ja USAn olisi pitänyt taistella yhdessä imperialistista roistovaltiota Venäjää vastaan – toki mielellään Japanin avulla.
Nyt sentään näyttäisi että Saksa, Englanti, USA, Japani, jne. ovat samalla puolella imperialistista roistovaltiota Venäjää vastassa.
Uusi kirosana on täällä. Se on: ”energiatodistus”. Mitähän vielä keksitään. Vanhoja rumia sanojahan ovat mm. mitäänsanomaton kuntotarkastus, mummonmökin paskakaivo, hulevesimaksu, kiinteistövero…
Lehdissä on ollut juttuja tasaisin väliajoin puretuista talokaupoista. Parhaimmillaan ostaja on saanut talokaupan purettua seitsemän vuoden kuluttua kaupasta. Välillä tuntuu siltä, ettei tässäkään hommassa ole mitään järkeä.
Jos talon myyjä on vastuussa siitä, miten ostaja osaa tai osaamatta aiheuttaa vahinkoa talossa, pitää hänellä olla myös oikeus valvoa vastuullaan olevaa kohdetta. Tarkka kuvaus talon kunnosta myyntihetkellä kun ei riitä. Jos uusi asukas homehduttaa ostamansa talon, voi hän vaatia kaupan purkua ja rahojen palauttamista. Missä on myyjän oikeudet?
Jos itse joskus myyn taloni, pitää kauppakirjaan varmaan laittaa kohta, missä säilytän itselläni oikeuden valvontakäynteihin kunnes vastuu extalosta on poistunut. Nykyisenlainen kuntotarkastus ei siis vapauta myyjää mistään seurauksista ja pöytäkirjan voi rullata huussin seinälle odottamaan seuraavaa asiakasta. Onneksi nyt on tuotu kaikkien ulottuville energiatodistus, mikä pitää kutinsa ja on pakko ostaa. Paperi on säilytettävä kassakaapissa vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Satukirjoista poiketen energiatodistuksen arvo, edes hyväkuntoisena, ei kasvaa vanhetessaan.
Voisin taloa myydessä sioittaa vaikka tonnin paperiin, joka pätee vuosienkin päästä oikeudessa ja vapauttaa myyjävastuusta. Luulisi, että talon kunto myyntihetkellä ratkaisee sen arvon.
Firma myös valehtelee härskisti: mm. ”KIIPEÄVÄNSÄ YLÖSPÄIN QS-RANKING-LISTALLA, VAIKKA ON JUURI (2017) PUDONNUT SILLÄ KOKONAISTA 60 PONGOA (Tampereen ”yliopoisto” 50 pongoa!)!!
QS-lista ei ole tiedeyliopistoja tiedesaavutusten mukaan listaava Shanghain lista, vaan tällä listalla on myös ammattikorkeakouluiksi kat- sottavia, jopa kärkipäässä. Tällä listalla TTY nimenomaan haluaisi pärjä- tä. Listaa ”johtaa” hölynpölytiede”yliopisto” Massachusetts Institute of Technology, Donald Trumpin tiedemies- ja sotasankarisedän John G. Trumpin II maailmansodan aikana sotateollisen tutkimuksen lippulai- vaksi nostama teknillinen opisto, jonka tie on sen jälkeen ollut huijausta ja alamäkeä.)
The year’s highlights
Tampere University of Technology had many reasons to celebrate on 2016.TUT ranked higher than before in international university rankings. We also raised €4.5 million in donations during our fundraising cam- paign.TUTLab,our new workshop for digital manufacturing,was opened in the Sähkötalo building to encourage students in practical work and quick experiments.
” TUT continues to climb in international rankings ”
In 2016, TUT improved its standing in many key fields in international university rankings.In the 2016 QS World University Rankings, the University ranked 319th. TUT climbed up 37 spots from the previous year and as many as 112 spots from 2013.
A new learning environment, called TUTLab, was opened on campus to provide a place where tech students can give concrete form to their ideas. TUTLab features state-of-the-art equipment: 3D printers and scanners, CNC routers, laser cutters, a vinyl cutter, an embroidery machine, electronics desktops, and various hand tools.
…
YHTEISTYÖKUMPPANEIDEN TARKASTI OLTAVA KIELI KESKELLÄ SUUTA, ETTEI YLIOPISTO SYÖTÄ NIILLE ”TIETEENÄ” PASKAA ”UNOHTAESSAAN” TIETEEN TEKNOLOGIASTA (MITÄ TIEDEYLIOPISTO MISSÄÄN TAPAUKSESSA EI SAA TEHDÄ.
Ettei kävisi kuin Nokialle! Vaikka TTY kieltämättä onkin Suomen ainoa yliopisto, joka on väitöksissään sanonut poikkipuolisen sanan olemattomista ”peilineuroneista” (Osmo Eerola, Porin Ammattikorkeakoulun lääketieteellisen teknologian yliopettaja).
Tampereen jättiyliopistohanke etenee – yliopistosäätiö perustetaan huhtikuussa
Kotimaa 10.04.
Jukka Ritola
Yliopistohankkeen strategisen ohjausryhmän puheenjohtaja Kari Neilimo.
.
Enni MansikkamäkiAamulehti
.
Tampereen teknillisen yliopiston, Tampereen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistämishankkeessa syntyvä uusi yliopisto ottaa ensi viikolla askeleen eteenpäin, kun tulevan yliopistoyhteisön taustaorganisaationa toimiva yliopistosäätiö perustetaan.
Yliopistosäätiön perustamistilaisuus järjestetään 20. huhtikuuta Tampereen Raatihuoneella.
Yliopistohankkeen strategisen ohjausryhmän puheenjohtaja Kari Neili- mo iloitsee, että säätiön perustajiin on saatu monipuolisesti mukaan eri toimijoita kuten teollisuutta ja kauppaa, julkista alaa ja kolmatta sektoria, tutkimussäätiöitä sekä terveysalan organisaatioita ja työmarkkinajärjestöjä.
– Monialaisella yliopistolla tulee olla myös monipuolinen perustajajouk- ko. Olemme perustajista aidosti ylpeitä ja uskomme yhteistyön perus- tajien ja uuden yliopiston välillä olevan hedelmällistä, sanoo Neilimo.
Neilimo kertoi aiemmin Aamulehden haastattelussa, että yksityisiltä yrityksiltä on tavoitteena saada 50 miljoonaa euroa säätiön peruspääomaan.
Yliopistosäätiön perustajajäseniin kuuluvat
Suomen valtio (50 000 euroa)
Jane ja Aatos Erkon säätiö (1 000 000)
Kaupan liitto (50 000)
Kauppias K. P. Ruuskasen säätiö (50 000)
Kunnallisneuvos C. V. Åkerlundin säätiö (50 000)
Mannerheimin lastensuojeluliiton tukisäätiö (10 000)
Pirkanmaan liitto (50 000)
PSHP/Tampereen yliopistollisen sairaalan opetus- ja tutkimussäätiö (250 000)
Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK (50 000)
.Noista perustajista Suomen valtio sekä Erkon ja Tannerin säätiöt ovat entuudestaan hyvin tunnettuja tieteen tuholaisia, hölynpölytieteen ra- hoittajia. ”Rotumurhapeilineuronia” pukkaa. Kosmopolitismia ja kansal- lista nihilismiä edustava Koneen säätiö näyttää (sentään) puuttuvan. Myös EK puuttuu, lienee edustettuna jäsentensä kautta. EK:n kilpailija Metsäteollisuusliitto ei ole mukana. Hatunnosto. SAK touhuaa asiassa, josta se ei ymmärrä: tieteen saattamisesta kansaa palvelemaan 70-luvun iskulauseella ei nyt ole kysymys, vaan päinvastaisesta.
.
Ongelma ei ole korkeakoulukompleksi sellaisenaan, jossa mm. niin opis- kelijat kuin henkilökuntakin ja jopa oppialat pääsisivät joustavasti siirtyi- lemään ammattikuvapohjaisen ammattikorkeakoulun ja tieteenalapoh- jaisen tiedeyliopiston välillä: sellaista kyllä nimenomaan tarvittaisiin, ja joku siihen aivan varmasti vielä keksiin toimivankin mallin, joku muu kuin Tampere.
.
Ongelma on nimenomaan bisneselämästä lainattu yksityinen SÄÄTIÖ- HALLINTOMALLI, joka yhdistää julkishallinnon ja liike-elämän HUO- NOIMMAT PUOLET, ja heittää hyvät puolet kaivoon. (Joillekin PUOLU- EILLE tämä on tietysti selkäytimestä tuttua ja kotoista…) Ne hyvät puolet taas olisivat ELINVÄLTTÄMÄTTÖMYYKSIÄ ainakin TIETEELLE.
.
Säätiön ongelma tässä asiassa on, että sen perusfunktio EI OLE TIEDE, vaan bisnes. Osa koulutuksesta voidaan käsitellä hallinnollisesti ”bisnek- senä” (mitä se ei kuitenkaan todellisuudessa ole), mutta ITSE TIEDETTÄ EI: Tieteessä ei voida tehdä bisnesdiiliä jonkin sellaisen ongelman ratkai- semisesta, jota kukaan ei tähän mennessä ole onnistunut ratkaisemaan, ”tietyssä ajassa ja tietyllä rahasummalla”. Jos sellaisia valediilejä teh- dään, niin varmasti kusetetaan, kaikkia! Tiedän kyllä kokemuksestakin että sellaisiin yritetään jopa pakottaa.
.
Koska tieteessä ongelman ratkaisua ei tiedetä ennakkoon (ja itse on- gelmakin ”elää”), ei tiedetä myöskään siitä koituvista hyödyistä (”HYÖ- TY-YLIOPISTO”, jota pöyhkeää ääliömäisyyttä TTY:n Säätiö viljelee…) muuta, kuin että OIKEAN ETENEVÄN TIETEEN TAPAUKSESSA NIITÄ AINA VARMASTI ON, ja ne voivat olla vaikka kuinka suuria ottaen huomioon, että kaikki uusi etenevä paikkansapitävä tiede rakentuu aina EDELLISELLE OIKEALLE TIETEELLE, eikä hölynpölytieteelle rakennu koskaan muuta kuin huijausta!
” Vitsi on siinä, että menestyksellistä perustutkimusta voivat johtaa vain henkilöt,jotka ovat sellaista joskus itsekin tehneet.Tämä on ollut periaate kautta tieteen historian: tieteelliset asemat on jaettu tieteel- listen ansioiden perustella, ja jos näin ei olisi tehty, ei olisi koskaan saatu kunnon tuloksia. Sama kuin olisi kapellimestareiksi valittu henkilöitä, jotka eivät osaa soittaa, eivätkä myöskään tunnistaa, meneekö oikein vai väärin.
.
Muiden johdolla syntyy jotakin muuta kuin tiedettä, esimerkiksi ”yliam-mattikorkeakoulua”, joka ei kuitenkaan sen paremmin oikea ammatti-korkeakoulu (mutta syö näiden resursseja ja ”kilpailee” näiden kanssa) kuin tirdeyliopistokaan, jonka pitäisi tuottaa ja testata ammattikorkea- kouluillekin perustutkimustietoa ja ratkoa sen tason ongelmia.
.
Kansainvälisen todellisen etenevän tieteen kärki, missä se sitten kulloin- kin lieneekin (mutta ei ole Suomessa) tunnistaa varmasti oikean tieteen ja erottaa muusta, jonka ”muun” kanssa se sitten voi olla esimerkiksi TEKNISESSÄ mutta ei tieteellisessä yhteistyössä.
Mielipide: Viimeiset mahdollisuudet vaikut- taa Tampere3:n lainmukaisuuteen ovat käsillä nyt, sillä yliopistojen yhdistymistä käsittelevä lakipaketti lähtee pian lausuntokierrokselle.
Ihmiset12.04. 17.39
Mikko Lampo, Mari Hatavara, Mikko Poutanen
.
Hanke etenee kuin juna, totesi Tampereen yliopiston hallituksen pu- heenjohtaja Kari NeilimoAamulehdelle viime viikolla viitaten Tampe- reelle muodostettavaan korkeakoulukonserniin. Kauan kaivattu Tam- pere3-yliopisto todella lähestyy pääteasemaansa, mutta raiteet ovat vinossa ja yliopiston autonomia uhkaa jäädä veturin alle.
Viimeiset mahdollisuudet vaikuttaa Tampere3:n lainmukaisuuteen ovat käsillä nyt, sillä korkeakoulujen opetusyhteistyötä ja yliopistojen yhdis- tymistä käsittelevä lakipaketti lähtee lausuntokierrokselle näinä päivinä.
Säätiötä,joka aloittaa toimintansa yliopistona vuonna 2019,ollaan lisäk- si perustamassa jo ennen vappua. Sekä lakiesityksissä että säätiön pe-rustamisasiakirjoissa on edelleen yliopiston autonomiaa vahingoittavia ja laillisesti ongelmallisia kirjauksia.
Tampereen yliopiston ylioppilaskunta on pyytänyt perustuslakiasian- tuntija Kaarlo Tuorilta lausunnon sääntöluonnoksesta. Lausunnon mu- kaan erityisen ongelmallisia ovat kirjaukset säätiön ja tulevan yliopiston hallituksen valinnasta, jotka nykyisellään vievät päätösvallan pois yliopistoyhteisöltä.
Sääntöluonnokseen on myös viime metreillä lisätty kapea listaus sää- tiön aloista, mikä rikkoo yliopistojen itsehallintoa. Kun korostetaan lää- ketiedettä, taloustiedettä, tekniikkaa ja yhteiskuntatieteitä laajasti eri aloja edustavan uuden yliopiston kontekstissa, annetaan väärä viesti uuden yliopiston suunnasta.
Muun muassa humanistiset tieteet, terveystieteet, kasvatustieteet ja taide ovat yhteiskunnan kannalta olennaisia aloja uuden monialayli- opiston profiilissa ja monitieteisen tutkimuksen edistämisessä.
Hyvät säätiön sääntöluonnosta käsittelevät tahot, älkää viekö edelly- tyksiä Tampere3-yliopiston menestymiseltä. Yliopiston laatu, vaikut- tavuus ja tuloksellisuus rakentuvat yliopiston autonomian sekä tutkimuksen ja opetuksen vapauden periaatteille.
Vain monitieteinen, riippumaton perustutkimus tuottaa uusia innovaatioita.
Tampere3-hanke itsessään on kannatettava, sillä hanke luo ainutlaatui- sen mahdollisuuden uudenlaiselle monialaiselle tutkimus- ja opetusyh- teistyölle, ja sen takana seisovat niin korkeakoulujen opiskelijat kuin henkilöstökin.
Yliopiston itsehallinnon ja yliopistoyhteisön itsemääräämisvallan kunni- oittamiseksi on sääntöluonnoksessa oleellista ensinnäkin muuttaa en-simmäisen hallituksen nimitysprosessi nimityskomiteasta lähtien sellai- seksi, että se on yhdistyvien yliopistojen monijäsenisten hallintoelinten päätettävissä ja noudattaa kolmikannan periaatetta sekä toiseksi ko- konaan poistaa yliopiston autonomiaa rajoittava listaus tulevan säätiön aloista.
Monialaisuus, autonomia ja yliopistoyhteisön osallistaminen ovat peruskiviä, joilla Tampere3 rakennetaan.
Kirjoittajista Mikko Lampo on Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja, Mari Hatavara Professoriliiton Tampereen yliopiston osaston puheenjohtaja ja Mikko Poutanen Tampereen yliopiston Tieteentekijät ry:n varapuheenjohtaja.
Tampere3
Valinnat
Hallituksen jäseniä esittävä nimityskomitea koostuu sääntöluonnoksen mu-kaan kuudesta jäsenestä, joista kolme olisi yliopistoyhteisön ulkopuolisten perustajien asettamia.
Äänestyksissä ratkaiseva puheenjohtajan tehtävä on perustajien asettamalla jäsenellä.
Tämän nimityskomitean ja lopulta sen ehdottaman hallituksen vahvistavat luonnoksen mukaan nykyisten yliopistojen hallitukset.
Yliopistolaissa hallituksen valinta on kirjattu yksiselitteisesti monijäsenisen, yliopistoyhteisöä edustavan hallintoelimen tehtäväksi.
Tampereen Uuden Yliopiston (Tampere New University) papereiden al- lekirjoitus katsottu.Siilasmaa lupasi informaatioteknologiassa ”ekspo- nentiaalista kasvua”.Hankkeen ”keksijäksi” ja primus motoriksi mainittu vuorineuvos Stig Gustafsson ei esiintynyt,vaikka epäilemättä olikin pai- kalla. Yliopisto on valinnut alat, joilla se yrittää ”maailmankärkeen”, ja muut ilmeisesti helkkariin. Sen verran selvisi,että niihin aloihin kuuluu ku- dosteknologia. Toinen olisi epäilemättä ATK, jonka ”osuus tieteestä” on Siilasmaan mukaan puolet.Heitä tarvitaan kuitenkin fisiossa minun saa- mani ”maallikon” perstuntuman mukaan aivan erityisesti kudosteknolo- gien apuna: nämä joka tapauksessa tarvitsevat muita aloja, se tuli sel- väksi.Tampereen Uudesta Yliopistosta alkaa Tampereen ”Uusi Aikakau- si” (johon esimerkiksi minä en kuulu, en kuulu kyllä sen puoleen oikein ”vanhaankaan”, olen koko ajan ollut sitä ”epäkeskeistä painolastia”, jos sitäkään). Aallon surffariopiston vaatimaton menestys on huomattu, siitä ei pihahdettukaan mitään. Tässä taitaa ollakin säätiöhallintomallin (kokonaan) toinen yritys… Mulla ei ole mitään ideaa tähän pataan.
****
”Psykologiasitaatti” paljastaa haistapaskantieteilijän:
” In his blog in the New York Times, psychologist *** Steven Pinker*** argues that new cultural phenomena nurture technology. According to him, access to the Internet, search machines and social media is not ma- king humans more stupid, but rather extending their intellectual capabili- ties – exactly what is necessary in a world flooded with information. ”
Engineering is the art that lies behind technology. It’s the skill of solving problems connected with both domestic life and the infrastructure of complex societies.
Engineering hasn’t always been considered a branch of science; its roots are in military support functions such as road-building and bridge construction. After the Industrial Revolution, engineering was merely regarded as something that somehow emerged from a dusty factory workshop. By the end of the 19th century, however, it was clear that technology-based manufacturing required a deeper understanding of both mathematics and the basic sciences.And that running a success- ful industrial enterprise also required managerial and financial skills.
In 1977, in The Visible Hand: The Managerial Revolution in American Business,his Pulitzer Prize-winning book,Alfred D. Chandler, late Pro- fessor of Business History at Harvard, demonstrated how investments in transportation (railroads and shipping) combined with coordinated and efficient administration, advanced the formation of large compa- nies such as Du Pont, General Motors and US Steel. These companies were in many senses self-sufficient; raw material arrived at one end and products rolled out at the other.
In recent decades, mostly due to the information revolution, develop- ments have taken an opposite direction. The real capital now lies in knowledge and controlling flows of information. The widespread use of subcontractors comes from the desire to minimise both costs and risks and to refine specialist skills in highly-competitive environments.
The cross-disciplinary character of engineering is best demonstrated by the mobile phone.
Following technological breakthroughs in wireless data transmission, electronic packaging and signal processing, product design and usa- bility became the most important sales arguments. Engineering has had to become part of human behaviour patterns, aesthetics and social trends, factors that not only change and develop over time but also provide continuous feedback.
The cognitive mode “flow” refers to an individual and personal expe- rience of euphoric attention while handling a specific task or problem. Time becomes irrelevant, as do food and sleep, the mind is focused on the mission. Flying and mountaineering are common examples. Most scientific achievements are the result of a flow-like engagement.
The flow process also works collectively: after a few initial innovations a chain of actions leads to new insights and eventually to new technology.
This is what happened after Alexander Graham Bell made his first phone call. Information technology has advanced like the DNA double helix – one strand hardware and the other software, with interconnec- ting links consisting of computer architecture, increasingly-sophisticated software and a huge variety of new applications.
It’s an interesting paradox that while laptop and mobile phone opera- ting systems now compete to be considered the most user-friendly, developments in administrative software are pushing new heights in complexity. Instead of being freed up for intellectual tasks, people spend increasing amounts of time filling in complex office forms.
There were once great expectations that savings made possible by IT systems would benefit public health systems. Development has actu- ally proceeded steadily in the opposite direction.Even so,the potential still exists – provided that data systems can become less averse to modification and/or exchange of software modules.Such development would increase competition between suppliers.Where is the “flow gear” in management software?
There are, of course, many areas in which physical phenomena invites new innovations, but the path to success is a lot thornier than in the IT case. Utilisation of new discoveries often requires both theoretical insight and robust belief.
A typical example is superconductivity,a discovery that is now one cen- tury old. In spite of its great promise, superconductivity has so far only been used in fringe applications such as MRI tomography and pure phy- sics research.In the field of medicine,many problems such as the need for an artificial heart are waiting for technological solutions. Even more urgent are perhaps procedures to restore pancreas islets in people suffering from Type 1 diabetes. Environmental issues involve a wide variety of problems for which technological solutions are required, with replacements for combusting fossil hydrocarbons topping the list.
In his blog in the New York Times, psychologist Steven Pinker argues that new cultural phenomena nurture technology. According to him, access to the Internet, search machines and social media is not making humans more stupid, but rather extending their intellectual capabilities – exactly what is necessary in a world flooded with information.
On the other hand, no matter how good the supply of data, the proces- ses of creative thought and mature reflection demand contemplation and the rewiring of neural connections. This is why education is of such vital importance and why universities should be encouraged to foster the types of exploration which lead to new insight.
Progress in well-being and global stability is built on knowledge and innovation. Some innovations become indispensable tools in society.
This is how new technology emerges, while technologies that appear to have little or no value for individuals decline. In the final analysis, human beings, their penchants and social needs determine technological di- rections.The Millennium Technology Prize encourages creative minds to contribute to this evolutionary process for the benefit of all humankind.
Jarl-Thure Eriksson
Chancellor, Åbo Akademi University
Chairman of the Millennium Technology Prize International Selection Committee 2011–2014
Technology Academypromotes technology by supporting scientific research that develops innovations and new technologies and contri- butes to the improvement of people’s living conditions while building on humane values. We promote Finland as a high-tech country by strengthening and bringing together domestic and international networks. Technology Academy awards the international Millennium Technology Prize every two years. The prize was established in 2002.
Oulun yliopiston dosentti plagioi gradua ”tutkimuksessaan”
Perjantai 16.6.2017 klo 20.02
Tapausta alettiin tutkia muun muassa gradun tekijän ja Jyväskylän yliopiston professorin Roope Uusitalon plagiaattiepäilyjen perusteella.
Tiedevilppiä tutkinut ryhmä katsoo Oulun yliopiston dosentin Edward Duttonin syyllistyneen plagiointiin.Tutkimuseettisen neuvottelukunnan raportissa todetaan, että tutkimukseen oli kopioitu osia Jyväskylän yliopistossa tehdystä pro gradu -työstä. Dutton ei ole työsuhteessa yliopistoon.
Tapausta alettiin tutkia muun muassa gradun tekijän ja Jyväskylän yli- opiston professorin Roope Uusitalon plagiaattiepäilyjen perusteella.
Plagioinnista oli epäiltynä myös toinen tutkimuksen tekijöistä, tutkija Richard Lynn. Hänellä ei ollut siteitä Oulun yliopistoon, eikä tutkintaryhmällä ollut toimivaltaa tutkia hänen rooliaan.
Duttonin ja Lynnin artikkeli tarkasteli varusmiesten älykkyystestejä. Tutkintaryhmän päätelmien mukaan artikkelista jää lukijalle kuva, että tutkijat ovat itse saaneet Puolustusvoimien alkuperäisaineiston käyt- töönsä ja että he olisivat analysoineet aineiston. Aineiston on kuitenkin koostanut Jyväskylän yliopiston opiskelija pro gradu -työtään varten.
Suunnittelupäällikkö Pertti Tikkanen Oulun yliopistolta kertoo, että yli- opistot eivät tarkasta tieteellisissä julkaisuissa julkaistavia tutkimuksia.
– Lehti tekee normaalia vertaisarviontia, jossa kaksi tai kolme alan tut- kijaa antavat lausunnon, että julkaistaanko tutkimusta vai ei. Siinä vai- heessa tapahtuu jonkinlaista laadunvalvontaa, mutta se, että gradun plagioinnista jäisi kiinni, on epätodennäköistä, Tikkanen kertoo.
Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru kertoo, että plagiaattiepäilyt otetaan aina vakavasti.
– Tutkinnat käynnistyvät lähes aina ilmoittajien havaintojen perusteella. Muunlaisiin tapauksiin en ole koskaan törmännyt. Kaikki ilmoitukset tutkitaan.
Kiisti toimivallan vilppitutkintaan
Dutton myönsi käyttäneensä pro gradu -työtä tutkimuksensa lähtee- nä. Hän totesi antamassaan lausunnossa, että hänen toimittamassaan versiossa oli tarvittavat lähdeviittaukset pro gradu -työhön, mutta Lynn poisti ne editointivaiheessa.
Duttonin mukaan tutkijakaksikko oli myös luullut, että taulukon laskel- mat oli tehnyt Puolustusvoimat eikä pro gradun tehnyt opiskelija. Hän kiistää plagioinnin tarkoituksellisuuden.
Professori Uusitalon mukaan tämä on kuitenkin epäuskottavaa.
– Gradun tulosten kopiointia on vaikea pitää epäpätevyydestä tai huolimattomuudesta johtuvana virheenä, sanoo professori Roope Uusitalo loppulausunnossaan.
Raportin mukaan toinen tutkijoista, Richard Lynn, on ottanut vastuun tapahtuneesta.
Oulun yliopisto toimittaa loppuraportin Lynnin kustantajalle. Lisäksi tutkijakaksikon artikkelin julkaisseelle Intelligence-lehdelle tehdään korjauspyyntö.
MIKA-MATTI TASKINEN, OLLI-PEKKA PAAJANEN
.
Kyseessä eivät ole ketkä tahansa hörönlöröttäjät,
.
vaan sellaiset maailmankuulut puoskarit, joita ei olisi koskaan pitänyt päästääkään yliopison ovien sisäpuolelle, jos yliopistona meinaa pysyä.
.
Richard Lynn on Tatu ”Matin isä” Vanhasen julkaisijakumppani:
Vanhanen on yhdessä Richard Lynnin kanssa julkaissut kaksi kirjaa IQ and the Wealth of Nations ja IQ and Global Inequality, joissa esitetään erojen eri valtioiden vauraudessa selittyvän valtioiden väestöjen välisillä älykkyysosamäärän eroilla. … Vanhanen viittaa tässä Richard Lynnin kanssa kirjoittamaansa kirjaan Intelligence: A Unifying Construct for the social Sciences jonka mukaan Espanjan, Italian, Kreikan, Kyproksen ja Portugalin, ja 11 muun euromaan välillä on 3.7 pisteen ero.
Nuo ”empiriat” ovat pseudotiedettä.Testeillä määritellyn ’älykkyyden’ ainoa mahdollinen tieteellinen arvo on mahdolliset korrelaatiot joiden- kin muiden ilmiöiden kanssa. Niitä on melko vähän, ellei puhuta kaikkein matalimmista arvoista. Tunnetuin taitaa olla, että suurin piirtein saman IQ-tason omaavat näyttävät tykkäävän toistensa vitseistä. Tämä kos- kee tiettävästi sekä korkeita että matalia lukemia. Olenkin kuullut sa- nottavan, että ”vitsi on kuulijan korvassa”. Tosi osuvan vitsin edellytyk- siä on, että se menee joiltakuilta kuulijoilta fiu, joillekuille kolahtaa, ja joitakuita kolmansia se ärsyttää. Tässä yhteydessä sivuutan kiistan älykkyyden perinnöllisyydestä. Se olisi yksi korrelaatio, mutta ns. heritabiliteettihuijaukset sellaisen osoittamiseen eivät kelpaa.
Jatkuva kitinä, että muka ”ei saa testata” ja ”lahjakkaita ei huomioida”, on huijausta sen peittämiseksi,että juuri siten on koko ajan tehty noiden sellaisenaan äärimmäisen kyseenalaisten testien kanssa (joita muuten alun perin USA:n armeijassa kehitteli mm. muuan Lafayette Ronald Hubbard, ”scientologia”-uskonnon perustanut fantasiakirjailija ja huijari, koulutukseltaan mutasarjan laivastoupseeri (joskin amiraalin poika).
Hölynpälytieteisiin narahtaminen EI OSOITA ”SUURTA VIISAUTTA”!
Oulun ”Juha Sippilä -yliopiston” (jossa tehdään hyvääkin tutkimusta esimerkiksi arkeologiassa) piereskelyä ahmavaara-vanhas-pseudotieteen alalla vuonna 2016:
Nyt se on tutkittu: Suomea äidinkielenään puhuvilla korkeampi älykkyysosamäärä kuin suomenruotsalaisilla
” Julkaistu: 16.3. 9:43
Tutkimus
Tutkimus: Suomenkieliset ovat kuitenkin tutkimuksen mukaan ruotsinkielisiä epäsosiaalisempia. SUOMENSUOMALAISILLA on uuden tutkimuksen mukaan 3,9 pistettä korkeampi älykkyysosa- määrä kuin suomenruotsalaisilla. Suomenruotsalaisilla taas on riikin- ruotsalaisia korkeampi älykkyysosamäärä. Kyseessä on hyvin pienet erot.
Persoonallisuudessa suomalaisilla on tutkimuksen valossa parantami- sen varaa päästäkseen suomenruotsalaisten tasolle. Tutkimuksessa selvisi, että suomenruotsalaiset saivat huomattavasti paremmat pis- teet tunnollisuudessa, ulospäin suuntautuneisuudessa ja tunne-elämän tasapainossa.
Eli suomensuomalaiset ovat suomenruotsalaisia epätasapainoisempia persoonallisuudeltaan.
– Korostan sitä, että suomalaiset ovat persoonallisuutta mittaavalla asteikolla kuitenkin todella korkealla, suunnilleen britannialaisten ja eteläeurooppalaisten tasolla, sanoo tutkija, dosentti Edward Dutton Oulun yliopistosta.
BRITTILÄISEEN luokkayhteiskuntaan verrattuna Suomessa ei vaikuta olevan vastaavanlaisia luokkaeroja. Yli kymmenen vuotta sitten Eng- lannista Suomeen muuttanut Dutton kuuli monen suomalaisen sanovan kuuluvansa ”keskiluokkaan”, mutta sitten monet mainitsivat suomen- ruotsalaiset. Heitä pidettiin ylempiluokkaisina, kauneudentajuisempina ja itsevarmempina. Tämä herätti Duttonin mielenkiinnon.
Kati Saarnilahti kehuu ruotsinkielisten yhteistyökykyä.
– Halusin tietää, onko suomenruotsalaisilla todella keskimääräisesti korkeampi sosiaalinen status kuin suomensuomalaisilla. Selvisi, että kyllä on. Seuraavaksi halusin tietää, miksi. Yksilöllisellä tasolla kaksi tekijää määrittävät sosiaalisen statuksen: älykkyys ja persoonallisuus, kertoo Dutton.
NIINPÄ Dutton tutkimusryhmineen otti tarkasteluun älykkyysosamää- rän kanssa vahvassa vastaavuussuhteessa olevat Pisa-tutkimukset vuosilta 2000–2012 sekä Finn-Kin persoonallisuustutkimukset. Ryhmä tutki, onko suomensuomalaisten ja suomenruotsalaisten älykkyydessä ja persoonallisuudessa eroavaisuuksia, mikä selittäisi suomenruotsalais- ten keskimääräisesti vahvemman aseman yhteiskunnassa.
– Pisa-testit ja etenkin sen ongelmanratkaisutestit ovat erinomaisia älykkyysosamäärän mittareita. Pisa-tulokset ja kansallinen älykkyys- osamäärä ovat vahvassa vastaavuussuhteessa keskenään. Älykkyys- testit ja Pisa mittaavat vahvasti samaa asiaa, sanoo Dutton.
Älykkyysosamäärän osalta tutkimus nojaakin vahvasti siihen, että Pisa-tulosten ja kiistanalaisena pidetyn Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin Lynnin määrittelemän kansallisen älykkyysosamäärän välillä on yhteys.
KÄVI ILMI, että suomensuomalaiset menestyivät suomenruotsalaisia paremmin kaikissa Pisa-testeissä, kaikissa sen osa-alueissa. Mutta ainoastaan hieman paremmin – suuria eroja ei ollut.
– Jotkut tutkijat väittävät, että suomenruotsalaisten huonommat Pisa-tulokset johtuvat siitä, että ruotsinkieliset koulut ovat todennäköisem- min kaksikielisiä. Tässä ei ole järkeä, koska suomenruotsalaiset saavat huonommat pisteet myös luovan ongelmanratkaisun tehtävissä, joka on paras älykkyyden mittari, ja siinä ei ole kielellistä elementtiä, sanoo Dutton.
– Ja yleisesti, kaksikielisyys on hyväksi älykkyysosamäärälle, joten suo-mensuomalaiset ovat tässä heikommalla, mutta heidän pisteensä ovat silti korkeammat, lisää Dutton.
Tutkimus julkaistaan Personality and Individual Differences -lehdessä, joka arvostetun tiedekustantaja Elsevierin julkaisu.
Menestysmittarit tikittävät suomenruotsalaisille
PERSOONALLISUUTTA koskevasta datasta selvisi, että suomenruot- salaiset pärjäävät kaikilla menestystä ennakoivilla mittareilla suomensuomalaisia paremmin.
Suomenruotsalaisilla on parempi terveys, pidempi elinajanodote, pa- rempi koulutus sekä suhteellisesti suurempi edustus yhteiskunnan ”eliitin” parissa ja taidepalkintojen saajissa.
Tuloero suomensuomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä sen sijaan ei ollut merkittävä.
–Suomensuomalaisten persoonallisuus on hyvin erilainen suomenruot- salaisiin verrattuna. Suomenruotsalaiset ovat yhteistyökykyisempiä, ulospäin suuntautuneempia ja tunne-elämältään tasapainoisempia, kertoo Edward Dutton tuloksista.
Suomenruotsalaisilla on aktiivisempi sosiaalinen elämä, johon kuuluu erilaisiin ryhmiin, kuten urheiluseurantoimintaan, osallistuminen vapaa-ajalla.
Tutkijat päättelivät, että suomenruotsalaisten sosioekonomisen menes- tyksen salaisuus lieneekin enemmän persoonallisuudesta kuin älykkyydestä johtuvaa.
Kyllä nyt kelpaa – tutkijat: Suomalaisilla Euroopan korkein älykkyysosamäärä
Julkaistu: 27.6.2014 20:43
Oululaiset tutkijat tekivät yllättävän havainnon.
Suomessa asuvat Euroopan älykkäimmät ihmiset.
Tätä mieltä on oululainen tutkijaryhmä.
– Suomalaisten älykkyysosamäärä on Euroopan korkein, suomalaisilla on Euroopan parhaat tulokset pisa-testeissä, Oulun yliopistossa dosenttina vaikuttava Edward Dutton.
Duttonin mukaan monessa tieteellisessä tutkimuksessa suomalaisille on mitattu poikkeuksellisen korkea älykkyysosamäärä.Dutton viittaa tuoreeseen tutkimukseen, jossa suomalaisten älykkyysosamääräksi on laskettu yli 105.
Luku on Euroopan korkein ja edustaa myös maailman huippua. Vain joissakin Aasian maissa, kuten Kiinassa, Koreassa ja Japanissa, äly säkenöi terävämmin.
Missä tieteen Nobelit?
Vaikka suomalaisella riittää älyä vaikka muille jakaa, omituista on, etteivät hengen lahjat näy esimerkiksi tieteen Nobeleita jaettaessa.
Tieteen Nobelin on saanut virallisesti kaksi suomalaista: Artturi Virta- nen ja Ragnar Granit. Väkilukuun suhteutettuna suomalaiset ovat No- belin saajatilastossa 22.sijalla.Granit on kiistanalainen henkilö. Suomes- sa syntynyt Granit hankki ennen Nobelia Ruotsin kansalaisuuden. – Kun Granitia ei lasketa, Suomen sijoitus on 28. Edellä on sellaisia maita kuin Kroatia ja Saint Lucia, Dutton sanoo. Dutton uskoo, että suomalainen luonne selvittää outoa arvoitusta.
.
Suomalainen on luonteeltaan ahkera ja sovitteleva. Hän hillitsee hyvin itsensä, on epäitsekäs, ei räiskähtele.
Duttonin mielestä suomalainen kurinalainen luonne auttaa menestymään keskittymistä vaativissa tehtävissä, kuten pisa-testissä.
Samat ominaisuudet kääntyvät suomalaisia vastaan tiedemaailmassa.
– Itsehillintä ja ahkeruus voivat tukahduttaa luovuutta ja neroutta, Dutton viittaa suomalaisten heikkoon Nobel-menestymiseen.
Jos aikoo keksiä jotain mullistavaa, pitäisi olla luova ja ulospäin suuntautunut persoona.
Kylmä ilmasto muovannut luonnetta
Suomalaisten erikoinen luonteenlaatu johtuu Duttonin mukaan paljolti asuinympäristöstä. Hän muistuttaa, että ihmisen luonteenpiirteistä 66 prosenttia on perinnöllisiä.
– Erittäin kylmä ympäristö on kehittänyt suomalaista.
Luonto on karaissut suomalaista jääkaudesta lähtien. Suomalaisesta on kehittynyt sisäänpäin kääntynyt ja hillitty.
Duttonin, Jan te Nijenhuisin ja Eka Roivaisen tutkimus
”The puzzle of why Finns have the highest IQ, but one of the lowest number of Nobel prizes in Europe” julkaistaan Intelligence -lehdessä.Heidi Vaalisto ”
(Suomenkielisten suomen kielellä koulutttujen menestys PISAssa ja joissakin kiellispohjaisissa kuten MENSAn testeissä johtuu suomen kielen ja sen kirjoitusjärjetelmän omonaisuuksista.)
Abstract: The average IQs of approximately 25,000 18–20year old male military conscripts in Finland per year are reported for the years 1988 to 2009. The results showed increases in the scores on tests of Shapes, Number and Words over the years 1988 to 1997 averaging 4.0 IQ points a decade. From 1997 to 2009 there were declines in all three tests averaging 2.0 IQ points a decade. ”
The IQs of conscripts in Finland increased 1988–1997
•
The IQs of conscripts in Finland declined 1997–2009
•
IQ increases and declines were greatest in non-verbal ability.
Abstract
The average IQs of approximately 25,000 18–20 year old male military conscripts in Finland per year are reported for the years 1988 to 2009. The results showed increases in the scores on tests of Shapes, Number and Words over the years 1988 to 1997 averaging 4.0 IQ points a decade. From 1997 to 2009 there were declines in all three tests averaging 2.0 IQ points a decade.
Keywords
Flynn effect;
Negative Flynn effect;
Finland
Figures and tables from this article:
”
Todellisuusdessa nuo ”älykkyyden perinnöllisyystutkimukset” ovat tieteelliseltä kannalta aidosti tieteellisen ihmiskuvan vastaista antipavlovistipropagandaa ja täyttä puutaheinää:
Mitään tuollaista korrelaatiota ”korkeissa saavutuksisa” ei ole. Vaikutukset ovat vain kärän alapäässä.
Maan asukkaiden keskimääräinen älykkyystaso on mittari, josta voi päätellä monia asioita. Tutkijoita Vanhanen ja Lynn haukuttiin aikoinaan rasisteiksi, kun he esittivät, että maiden asukkaiden keskimääräinen älykkyysosamäärä korreloi bruttokansantuotteen kanssa. Rasisteja tai ei, mutta niin se tekee.
Todella upeaa dataa siitä miten ydinvoimalapäästöjen jo peräti 10- kertaistuneet taustasäteilyt vaikuttavat ihmiskuntaan. Mitä vähemmän älyä kansalla on . Sitä enemmän se himoaa ydinvoimaa.
Maataloustieteellisen heritabiliteetin eli jonkin maataloustuotteen esimerkiksi teknisen ominaisuuden JALOSTETTAVUUDEN käsitteen sovellutusalaa on Helsingin ylipoiston ”psykologiantutkimuksessa” (ja muuallakin) laajennettu ihmistieteisiin, erityisesti ”älykkyystutkimuk- seen”, joihin se ei lainkaan sovellu, koska siinä tutkittavana eivät ole en- sisijaisesti biologiset vaan muut, kielellisrakenteiset yhteiskunnallisen emergenssitason ilmiöt. Eikä kielellä ole varsinaisesti olemuksellista tekemistä biologian, varsinkaan geenien kanssa.
Heritabiliteetti tarkoittaa geneettisen eli (rodun)jalostettavissa olevan osan osuutta tutkittavan ominaisuuden varianssista, joka on ominai- suuden keskiarvosta mitattujen poikkeamien neliöllinen keskiarvo. He- ritabiliteetti määritellään tarkasti ottaen aina jossakin POPULAATIOS- SA (= keskinäisen lisääntymismahdollisuuden omaavassa lajin yksilöi- den joukossa) ja myös aina viime kädessä jossakin rajatussa ympäris- tössä: saman männynsiemenkannan (tuottaman) selluloosakuidun pituuden heritabiliteetille saadaan varmasti eri arvo Rovaniemellä ja Latviassa.
Heritabiliteetti EI nimittäin väitä, että KESKIARVO OLISI TÄYSIN GEE- NISTÄ, eikä se väitä myöskään, että keskiarvo ”jakautuisi geenien ja ympäristön vaikutuksiin” samassa suhteessa kuin varianssi. Herita- biliteetti ei väitä tuosta asiasta eli keskiarvosta mitään ehdotonta yli- päätään. Eikä se silloin väitä myöskään juuri enempää ”geenien osuu- desta” tutkitun ominaisuuden kokonaisuuden muodostumisessa (paitsi jos heritabiliteetti on 100% tai hyvin lähellä ja/tai jos varianssi on hyvin suuri eli varioitumaton osa ominaisuutta hyvin pieni, jolloin oin taas kysyttävä, onko kyseisessä ilmiössä yhtenäisen ´ominaisuuden´ ominaisuudessa mitään tieteellistä tolkkua).
Jokin ominaisuus voi myös olla täysin geneettinen, mutta sen heritabi- liteetti voi silti olla = 0, jos siinä ei ole lainkaan geneettistä vaihtelua ky- seisessä populaatiossa, eikä sitä siksi voida siinä jalostaa. Tuolloin voi tapahtua, että jos populaatioon tuodaan yksi (1) sellainen yksilö, jolla onkin erilaisen kyseisen ominaisuuden antava geeni, niin sen ominaisuu- den heritabiliteetti hyppää laakista 0%:sta 100%:in, jos ominaisuus on vielä sellainen ettei ympäristökään siihen vaikuta. Tällainen ominaisuus on esimerkiksi yhden geenin määräämä banaanikärpäsen silmän väri. (kts. keskustelu) Ihmisillä on ajattelussaan suunnattomasti aivan samoja ominaisuuksia (myös) aivan riippumatta mistään ”biologiasta” (ja siellä varsinkaan geeneistä) mm. koska kaikki ihmiset konkreettisesta kieles- tä riippumatta mm. ovat omaksuneet yhteiskunnalta jonkin symboli- kielen kommunikaationsa ja myös ajattelunsa välineeksi, ja testeillä mi- tattava ja niillä määritelty ”älykkyys” on sen AJATTELUN (eikä suoraan esimerkiksi ”aivojen”!) ominaisuus!
Joku saattaa katsoa, että minä vain ”jauhan paskaa” ja ”omia luulojani muiden luulemisista”, miten he muka ”saattaisivat käsittää väärin” kak- sostutkimuksia. Siksi otankin tämän aiheen käsittelytavaksi lainata Va- paa-ajattelijoiden poistetulta (mm. tämän takia?) keskustelupalstalta keskusteluja, jotka (linkkeineen) osoittavat eri tahojen käsityksiä, jotka kuitenkin ovat suhteellisen hyvin perehtyneet ainakin ko. tutkimusten populaariesityksiin lehdissä ja netissä. Noista tutkimuksista on myös jaettu yksi Professoriliiton ”vuoden professorin” arvokin. Ei voi kuin ky- syä, millaisia arkkimänttejä ja poropeukaloita ne TAVALLISET RI- VIPROFESSORIT sitten ollenkaan ovatkaan, jos fanaattinen lasten julkisen päivähoidon vastustaja, haistapaskantieteilijä Liisa Keltikangas-Järvinen on jokin ”huippu”…!
Mutta asiaan: ohessa keskustellaan oppimisen neurofysiologiasta niillä tiedoilla kuin kunkin keskustelijan saatavissa netissä ja esimerkiksi omassa kirjahyllyssä löytyy. Olen koonnut keskustelun niin, että olen ottanut siihen kaikki ne viestit, jossa esiintyy sana ”heritabiliteetti” eri muodoissaan, ja sitä tai sillä kommentoidaan jotakin. Muilta osin olen saattanut lyhentää viestejä. Viestien otsikoissa esiintyviä ehkä oudoh- koja termejä kuten emergenssi ja jaettu intentio, keskustelun alku- peräisiä aiheita, käsittelen muissa kirjoituksessani tuon saman sivuston aineistojen pohjalta.
Edelleen haluan todeta, että testeillä määritellyn ’älykkyyden’ ainoa mahdollinen tieteellinen arvo on mahdolliset korrelaatiot joidenkin mui- den ilmiöiden kanssa. Niitä on melko vähän, ellei puhuta kaikkein mata- limmista arvoista. Tunnetuin taitaa olla, että suurin piirtein saman IQ-tason omaavat näyttävät tykkäävän toistensa vitseistä. (Tämä koskee tiettävästi sekä korkeita että matalia lukemia.) Keskellä on epäilemättä mukavinta tai ainakin laajinta ymmärrystä… Olenkin kuullut sanottavan, että ”vitsi on kuulijan korvassa”. Tosi osuvan vitsin edellytyksiä on, että se menee joiltakin kuulijoilta fiu ja joitakin kolmansia raivostuttaa.
Yksi asia johon huomioni kiinnittyi, kun eilisestä ”Älykkyyden päivästä” viime yön yöradiossa ohi mennen kerran tiedotettiin, oli, että siellä mai- nittiin Mensan senhetkinen jäseneksipääsypistemäärä.En tiedä, ovatko skaalat muuttuneet entistä ajoista. Vaatimustaso tiettyyn pistemää- rään nousee koko ajan siinä mielessä, että jos nykyisten vastausten joukkoon skaalataan vaikkapa 50-luvun vastauksia, niillä saa nykyään noin 10 pongoa vähemmän kuin niillä on saanut silloin (Flynnin efekti). Sikäli kuin olen oikein käsittänyt, se pistemäärä on laskenut vaikkapa 60-70-luvuilla edellytetystä.
Paljon aikaa ja tupakkaa uhrataan täysin tarkoituksettomiin asioihin. IQ testit ovat harhaanjohtavia,koska ihmisissä on kovin paljon erilaisia ”Vii- saita omalla tavallaan”. Kaikkia ei voida ”karsinoida samoin perustein”. Monet ÄLYKKÄÄT ovat hypänneet silloilta alas.Monet tyhmät ovat muuttaneet mielensä ja viisastuneet pelkästään kävelyyn ”kaiteella”. Kummalla on enemmän älyä ???
Tällaiset avaukset ovat tärkeitä. että pääsee edes keskustelemaan oi- kean etenevän tieteen kanssa, eikä pelkästään soveltamaan ja tekni- seen yhteistyöhön maailman johtavien tutkimuslaitosten kanssa, mikä on ollut Suomen yliopistojen, varsinkin entisten teknillisten korkeakoulujen ”strategia” ja tyyli.
Suomalaistutkijat ratkaisivat 100 vuotta askarruttaneen valoparadok- sin – ”laajenevan maailmankaikkeu- den hypoteesi ei enää tarpeellinen”
Jyrki Hokkanen
Kiteen läpi etenevän valon optinen voima synnyttää atomisen massatiheysaallon.
Aalto-yliopiston tutkijat kehittivät valon massa-aaltoteorian, joka ratkaisee satavuotisen valon liikemäärään liittyvän paradoksin.
Tuoreessa tutkimuksessa he osoittivat, miten valo etenee läpinäkyväs- sä väliaineessa. Jokaista läpinäkyvässä väliaineessa kulkevaa fotonia seuraa atomitiheysaalto. Atomien liike aiheutuu fotonin optisesta voimasta, joka saa esimerkiksi piin atomit kuljettamaan 92 prosenttia valon kokonaisliikemäärästä.
Valon liikemäärälle läpinäkyvässä väliaineessa on aiemmin johdettu teo-reettisesti kaksi tulosta, joilla on piin tapauksessa kymmenkertainen ero. Tämä ero johtuu siitä, ettei atomitiheysaaltoon liittyvää massan siirtymää ole otettu huomioon.
Tutkijat ratkaisivat paradoksin käyttämällä kahta riippumatonta, mutta toisiaan täydentävää menetelmää.Molemmat lähestymistavat osoitta- vat, että kenttäenergian siirtymiseen läpinäkyvässä väliaineessa liittyy väistämättä massan siirtyminen. Siirtyvä massa muodostuu atomien tihentymästä, joka liikkuu fotonin kanssa väliaineen läpi.
”Koska työmme on teoreettinen ja laskennallinen, se täytyy yhä todis- taa kokeellisesti ennen kuin siitä voi tulla standardimalli valolle läpinä- kyvässä väliaineessa. Valopulssin kokonaisliikemäärän mittaaminen ei riitä, vaan on mitattava myös massasiirtymä”, tutkija Mikko Partanen Aalto-yliopistosta sanoo tiedotteessa.
Uusi teoria kuvaa valon liikettä paitsi läpinäkyvissä nesteissä ja kiinteis- sä aineissa, myös tähtienvälisessä harvassa kaasussa. Yksinkertaisella kinemaattisella tarkastelulla voidaan osoittaa, että energiahäviö, joka syntyy atomitiheysaallosta, on suoraan verrannollinen fotonin energiaan ja sen kulkemaan matkaan.
”Tällä hetkellä Hubblen lakia selitetään Dopplerin ilmiöllä. Etäisten täh- tien osalta punasiirtymä näyttää kasvavan,mikä puolestaan tukee laa- jenevan maailmankaikkeuden hypoteesia. Uuden valon etenemistä koskevan teoriamme pohjalta tämä hypoteesi ei ole enää tarpeellinen, koska teoria tuottaa automaattisesti punasiirtymän, joka on suoraan verrannollinen havainnoijan ja tähden väliseen etäisyyteen”, kertoo professori Jukka Tulkki.
Photon mass drag and the momentum of light in a medium
Mikko Partanen, Teppo Häyrynen, Jani Oksanen, and Jukka Tulkki
Phys. Rev. A 95, 063850 – Published 29 June 2017
Abstract
Conventional theories of electromagnetic waves in a medium assume that the energy propagating with the light pulse in the medium is entire- ly carried by the field. Thus, the possibility that the optical force field of the light pulse would drive forward an atomic mass density wave (MDW) and the related kinetic and elastic energies is neglected. In this work,we present foundations of a covariant theory of light propagation in a medium by considering a light wave simultaneously with the dynamics of the medium atoms driven by optoelastic forces between the induced dipoles and the electromagnetic field. We show that a light pulse having a total electromagnetic energy ℏω propagating in a nondispersive medium transfers a mass equal to
δm=(n2−1)ℏω/c2,
where n is the refractive index.MDW,which carries this mass,consists of atoms, which are more densely spaced inside the light pulse as a result of the field-dipole interaction. We also prove that the transfer of mass with the light pulse, the photon mass drag effect, gives an essential contribution to the total momentum of the light pulse, which becomes equal to the Minkowski momentum
pM=nℏω/c.
The field’s share of the momentum is the Abraham momentum
pA=ℏω/(nc),
while the difference pM−pA is carried by MDW.
Due to the coupling of the field and matter, only the total momentum of the light pulse and the transferred mass δm can be directly mea- sured . Thus, our theory gives an unambiguous physical meaning to the Abraham and Minkowski momenta.We also show that to solve the cen- tenary Abraham-Minkowski controversy of the momentum of light in a nondispersive medium in a way that is consistent with Newton’s first law, one must account for the mass transfer effect. We derive the photon mass drag effect using two independent but complementary covariant models. In the mass-polariton (MP) quasiparticle approach, we consider the light pulse as a coupled state between the photon and matter, isolated from the rest of the medium. The momentum and the transferred mass of MP follow unambiguously from the Lorentz inva- riance and the fundamental conservation laws of nature. To enable the calculation of the mass and momentum distribution of a light pulse, we have also generalized the electrodynamics of continuous media to ac- count for the space- and time-dependent optoelastic dynamics of the medium driven by the field-dipole forces. In this optoelastic continuum dynamics (OCD) approach, we obtain with an appropriate space-time discretization a numerically accurate solution of the Newtonian conti- nuum dynamics of the medium when the light pulse is propagating in it. The OCD simulations of a Gaussian light pulse propagating in a dia- mond crystal give the same momentum pM and the transferred mass δm for the light pulse as the MP quasiparticle approach. Our simu- lations also show that,after photon transmission,some nonequilibrium of the mass distribution is left in the medium. Since the elastic forces are included in our simulations on equal footing with the optical forces, our simulations also depict how the mass and thermal equilibria are re- established by elastic waves. In the relaxation process,a small amount of photon energy is dissipated into lattice heat. We finally discuss a possibility of an optical waveguide setup for experimental measure- ment of the transferred mass of the light pulse. Our main result that a light pulse is inevitably associated with an experimentally measurable mass is a fundamental change in our understanding of light propagation in a medium.
Fysiikan Nobel universumin kiihtyvän laajenemisen tutkijoille
Nobelin palkinnon fysiikasta jakoivat kolme maailmankaikkeuden tutki- jaa, joiden havaintojen perusteella universumi laajenee kiihtyvää vauh- tia. Se selvisi kaukaisia supernovia tutkimalla.Ja kuten Nobel-komitea totesi, universumin kiihtyvä laajeneminen oli yllättävä havainto – myös tutkijoille.
Palkinnon jakoivat yhdysvaltalaiset Saul Perlmutter, ja Adam Riess sekä australialainen Brian Schmidt.
Palkinnon arvo on kymmenen miljoonaa kruunua eli noin miljoona euroa.
Maailmankaikkeuden laajeneminen havaittiin ensimmäisen kerran jo 1920-luvulla. Universumin kiihtyvä laajeneminen selvisi kuitenkin vasta 1990-luvulla. Tutkijat vertasivat miljardien valovuosien päässä olevien supernovien kirkkautta läheisempiin supernoviin. Supernovat ovat erit- täin kirkkaita kohteita, loppuun palaneita ja sitten räjähtäneitä tähtiä. ”Tämä on kosmologian mullistanut tieto. Kiihtyvä laajeneminen havait- tiin vasta 1990- luvun loppupuolelta. Maailmankaikkeudella ei ole reu- naa. Kaikkein kauimmat kohteet etääntyvät valon nopeudella. Tule- vaisuudessa jopa yli valon nopeudella”, professori Hannu Kurki-Suonio Helsingin yliopistosta sanoo.
Tutkijat eivät varmasti tiedä,miksi maailmankaikkeus laajenee kiihtyvää vauhtia. Syyksi on kehitetty teoria niin sanotusta pimeästä energiasta, joka saa aikaan laajenemisen.Kukaan ei tiedä,mitä pimeä energia tarkal- leen on. Se tiedetään, että maailmankaikkeuden energiasta vain neljä viisi prosenttia selittyy meidän tuntemallamme aineella.
Maailmankaikkeuden iäksi on arvioitu vajaat 14 miljardia vuotta. Universumin laajuus on kuitenkin moninkertainen. ”
RK: ”Kappas vaan, tähän ainakin tartuttiin päättäväisesti, vaikka ha- vainto on myös kyseenalaistettu. Halutaan välttää tilanne, joka vallitsi valon nopeuden kanssa v. 1887 Michelson-Morleyn kokeen jälkeen, sekoiluineen, joissa päällimmäisenä heilui pitkään muuan äänifysiikan tutkija Ernst Mach, ”sosialidemokraattisen luonnontieteenfilosofian” perustaja …
****
Tämä tapaus jo sai taas pelkän ”newtoninmekaanikonkin” höristämään korviaan…:
Myös Leena Tähtinen sekoittaa juuri voimien suhteen, ja sitä kautta myös energioiden… Hän ja eurofyysikot, joiden laskuihin vedoten hän ”kumoaa” Jakov Borisovitš Zeldovitšin teorian avaruuden olemassa- olon ja kosmologisen vakion luonteesta, ovat ilmeisimmin käsittäneet tämän teorian päin mäntyä, ja tuon zeldovitšilaisen suhteellisen avaruuden ”takana” hänellä, on TOINEN, ”ABSOLUUTTINEN” (eli se ”TÄYSIN AINEETON TOSIOLEVAINEN”, eli, istu ja pala! Se JUMALA…!
Noh, vitsit sikseen, itse asiassa ajatus ”sipulinkuoriversumistakaan” ei ole ehdottoman mahdoton, kts. Scientific American 3/2008, ””Obinan” vaalinumero”…
Aamulehden 22.12.02 kirjoituksessa ”Kaikkien aikojen alkuräjähdys” todetaan alkuräjähdyksen olevan yksi varmimmista maailmankaikkeudessa toteutuneista tapahtumista
3K:n taustasäteilyssä uusimman tutkimuksen mukaan ilmenevä hienoi- nen epähomogeenisuus ja polarisaatio vahvistavat alkupaukkuteoriaa siltä osin, mitä olisi tapahtunut sähkömagneettisen säteilyn muusta ai- neesta irtautumisen jälkeen, mutta sitä ne eivät mitenkään ehdottoman varmasti kerro,miten siihen tilanteeseen oli alun perin tultu,eikä kauhean paljon siitäkään, mitä kaikkea muuta mahdollisesti on tapahtunut.
On olemassa kaksi Einsteinin suhteellisuusteoriaa, nimittäin erityinen (1905), joka on teoria kappaleiden suhteellisista nopeuksista, ja yleinen (1916) suhteellisuusteoria, joka selittää gravitaation avaruuden kaareu- tumisella massan vaikutuksesta. Big bang -teoria edellyttää yleisen suhteellisuusteorian voimassaoloa tarkalleen nykyisessä muodossaan. Tunnettu massaenergian kaava E = mc^2 seuraa nimenomaan erityi- sestä suhteellisuusteoriasta edellyttäen, että valon nopeus on vakio. Massa (m) ja energia (E) ovat aineen ominaisuuksia aika-avaruudessa, jotka voivat tietyissä olosuhteissa muuttua toisikseen, ja nuo muuttu- missäännöt riippuvat siitä, onko valon nopeus (c) universumivakio vai ei. Erityisestä suhteellisuusteoriasta seuraa, että aikaa ja avaruutta ei ole olemassa ilman ainetta, ja tämä ei riipu siitä, onko e.s.t. universaalilaki vai erikoistapaus.
Alkuräjähdysteoriaan sisältyy eräitä kovia olettamuksia, joita ei kirjoi- tuksessa sen kummemmin problematisoitu. Ennen kaikkea tällaisia ovat olettamukset, että valon nopeus olisi absoluuttinen universumi- vakio (vaikkei olisi ollut vielä fotoneitakaan), samoin fotonin energiasi- sällön yhdessä aallonpituuden kanssa määräävä Planckin vakio h ja elektronin varaus e. Näille olettamuksille perustuvat myös laskelmat maailmankaikkeuden laajenemisnopeudesta, etäisyyksistä ja mm. maailmankaikkeuden iästä.
Mutta on saatu myös havaintoja, jotka eivät kaikin puolin tue big bang -teoriaa:
1. Paul Wesley Griggsin kirjoitus ”Blinding Flash” New Scientist -tiede- lehdessä 11.05.02 kertoo, että kosmisen valon absorboitumisen mit- taustulokset näyttäisivät osoittavan,että ns.hienorakennevakioα, joka riippuu valon nopeudesta c,alkeisvarauksesta e ja Planckin vakiosta h, ei välttämättä olisikaan vakio. Hienorakennevakio näyttäisi maailman- kaikkeuden oletettuina ”alkuaikoina” olleen vain murto-osa nykyisestä arvostaan n. 1/135.Ja siitä riippuu myös tuo sähkömagneettisen taus- tasäteilyn muusta aineesta irtautumisen ajankohta. (On tainnut tulla valokuvaajan nimi artikkelin kirjoittajan paikalle…)
[HM: Tämä oli väärä häly. Kirjoittaja toimii todellakin valokuvaajana.]
2. Aurinkokunnan ulkopuolella seikkailevan Pioneer-luotaimen liikkeet näyttäisivät osoittavan, että gravitaatio yksin ei sen koko liikettä selit- täisi. Asia saattaisi olla vaikkapa yhteydessä edellisen kohdan ilmiöihin (Tiede ja avaruus 5 ja 6/2002).
[HM: Myös tässä on kyse ollut ainakin pääasiassa mittausongelmista.]
3. Näyttää siltä,että oletettua Higgsin bosonia,joka nykyisessä hiukkas- teorian standardimallissa selittäisi hiukkasten ns. hitaan massan, ei ehkä löydykään (New Scientist 08.12.01, pääkirjoitus: ”No Sign of the God Particle”). Vielä on pieni mahdollisuus, että Higgs löytyy aivan mahdolli- sen alueen ylänurkasta 130 GeV:n massalla, johon nykyisillä laitteilla CERNissä ei päästä.
[Nykyisen tiedon mukaan ainakinn jonkinlainen Higgs löytyy ja just sieltä yläkulmasta, 125 GeV.]
4.Vaikka kvanttimekaniikka ja erityinen suhteellisuusteoria ovat molem- mat noin kahdellatoista desimaalilla kokeellisesti meidän olosuhteis- samme todistettuja teorioita, ne eivät ole aivan sellaisenaan loogisesti yhteensopivia, kun kyse on pienimmistä etäisyyksistä, ja suurimmista nopeuksista: kvanttimekaniikka ja absoluuttisesti vakio valonnopeus ennustavat yhdessä tietyn pienimmän mahdollisen etäisyyden ns. kyn- nysarvon, joka olisi kaikille havaitsijoille sama näiden liiketilasta riippu- matta, eikä siis suhteellinen, niin kuin muut pituudet. Nyt on kuitenkin esitetty uusi ”kaksivakioinen erityinen suhteellisuusteoria” (Doubly Special Theory of Relativity, New Scientist 08.02. 2003), jossa on paitsi kaikkien havaitsijoiden suhteen vakio valonopeus,myös kaikkien havait- sijoiden suhteen vakio pienin etäisyys (tai vaihtoehtoisesti energia). Jos tämä kaksiparametrisuus on oikea korjaus erityiseen suhteellisuusteo- riaan, niin big bang -teoria on nykyisessä muodossaan pielessä ainakin sitä varsinaista ”alkua” koskien.
5. Tämä teoria edelleen yleistettynä yleisen suhteellisuusteorian (geo- metrisen gravitaatioteorian) tapaan antaa yllättävän ratkaisun big bang -teorian ennustaman ”pimeän aineen” ongelmalle, jota ei ole löy- detty, ja jota koskevat hypoteesit ovat joutuneet vaikeuksiin kokeiden kanssa muiden ennustamiensa seikkojen osalta (The new dark age, Still in the dark, New Scientist 25.01.2003): ongelmallista pimeää ainetta, tai vieläkin ongelmallisempaa ”pimeää energiaa”, ei tämän uuden teorian mukaan tarvitse lainkaan olettaa.
Yhtenä big bang -teorian vankkana todisteena on pidetty sen ”tarkkaa ennustetta” yksinkertaisten alkuaineiden määrällisille suhteille universu- missa. Tuo ennuste perustuu kuitenkin ns. ”surfailulle” sen ”pimeän aineen” ja ”pimeän energian” eri teorioiden välillä. Olettamalla sopivat tavallisen ja ”pimeän” aineen sekä ”pimeän energian” keskinäissuhteet saataisiin tietyissä rajoissa aina ”oikea ennuste”…
Aine on sellaista materiaa, tosiolevaista, jolla on staattinen massa, ja jo- hon siis myös gravitaatio vaikuttaa. Energia (massaenergia) on lasken- nallinen parametri, invariantti, jonka pitää pysyä vakiona, jos luonnon- lait (ja mm. valon nopeus c pysyvät vakioina, samoin kuin impulssi säi- lyy laskennallisena vakiona, jos avaruus on joka suuntaan homogeeni- nen. Jos (massa)energian säilyvyyden laki (tai jos tämä on erikoistapaus, niin jokin muu vastaava säilymislaki) ei olisi voimassa, niin fysikaalisten laskelmien lopputulos riippuisi sellaisesta seikasta, mikä nimenomainen ajanhetki on valittu ajan nollakohdaksi. Kosmologisista laskelmista voi- taisiin saada mikä tahansa tulos valitsemalla juuri sopiva ajan ”alkuhet- ki”! (Kts. vaikkapa S.T. Meljuhin: Filosofskie problemy jestestvoznanyj, Luontotieteiden filosofisia ongelmia)
Meidän tyhjiömme reaalisessa avaruudessa (joka on mm. virtuaalisten fotonien täyttämä, ja jossa valokin liikkuu) on aivan muuta, kuin sellai- nen ”absoluuttinen tyhjiö” ilman aikaa ja avaruuttakin, johon mahdolli- sen alkuräjähdyksen oletetaan ”pamahtaneen”. Noiden asioiden se- koittaminen on ns. kreationististen ja vulgaarien alkuräjähdysteoriakä- sitysten perusvika: silloin ajatellaan, niin kuin big bang ja yleinen suh- teellisuusteoria olisivat voimassa, mutta erityinen suhteellisuusteoria ei olisi voimassa, mikä on aivan mahdotonta! Päinvastoin voi kyllä olla asian laita.
Yhdysvallat (suuren porun säestämänä mm. Scientific American -leh- dessä), Venäjä ja Kiina ovat noin kymmenen vuotta sitten keskeyttä- neet omat projektinsa mainitun Higgsin bosonin löytämiseksi. Nekin il- meisimmin odottavat EU:n CERNin tuloksia päättääkseen, minne suun- taan jatkaa. Onkin seurattava tilannetta, ja pidettävä huolta siitä, että ne tulokset sitten aikanaan todella varmasti saadaan julkisuksi siitä riip- pumatta, mitä ne sitten sattuvatkin olemaan: Higgsin bosonin todista- minen olemattomaksi olisi sekin paljon paljon parempi tulos kuin ei mi- tään, mutta varsinainen järisyttävä jymypaukku olisi,jos sellainen todel- la löydettäisiin, ei nykyisellään niinkään se päinvastainen mahdollisuus esimerkiksi juuri ottaen huomioon tuo uusi kaksiparametrinen erityinen suhteellisuusteoria. ”
Tuo yllätyspaukku on aika varmasti toteutunut ja monta lupaavaa teoriaa on nostettu hyllylle kuten Lawrence M. Kraussin ”sipuliver- sumiteoria”, jonka mukaan gravitaatio olisi peräisin aikaisemmasta eri alkupaukusta kuin muut perusvoimat. ”
Ideologisesti kyseessä olisi uusi fysikaalinen maailmankuva uusien hiuk- kasten ja muiden fysikaalisten olioiden etsimisen ohjenuoraksi. Kirja on ajalta ennen EU:n CERNin uusimpia tietoja sen etsimästä hiukkasille hitaan massan (mutta ei raskasta!) antavasta Higgsin bosonista, johon Hawking ei tuolloin uskonut. (Jos minkäänlaista Higgsin bosonia kuiten- kaan ei löydy, hiukkasfysiikanstandardimalli menee täysin uusiksi; malli ei kuitenkaan edellytä, että niitä olisi vain yhdenlaisia muiltakin ominaisuuksiltaan kuin energiatasoltaan.)
Sellaisten hiukkasten mahdollinen olemassaolon ei tarvitse kuitenkaan kumota tätä uutta ideaa. Uuden teorian mukaan pitäisi vain olla erik- seen ”positiivinen ja negatiivinen Higgsin bosoni/varaus”, joista toinen selittäisi massan ja toinen gravitaation! Positiivinen Higgsin varaus olisi jakautunut avaruuteen Higgsin kentäksi ja negatiivinen kiinnittynyt massallisiin materiahiukkasiin. Positiivinen ja negatiivinen Higgsin hiuk- kanen syntyisivät ja katoaisivat aina pareittain kuin fotonit. Analogia olisi vahva fotonien käyttäytymiselle sähkökentässä ja elektronikon- densaatissa. Higgsin bosonien ominaisuuksien täsmäkartoitus pääsee vasta alkuun kunnolla, kun ensin on selvitetty, millä energiatasolla jotakin hiukkasvipinää esiintyy.
Uusi teoria selittäisi sekä hitaan että raskaan massan ja vielä näiden yhtäsuuruisuudenkin.
Gravitaatio-, sähkö- tai ydinvoimakentässä sen liikuttaman massapis- teen (partikkelin) potentiaalienergian muutos on aina samansuuruinen mutta vastakkaismerkkinen kuin sen liike-energian muutos. Voimaken- tän potentiaalin (negatiiviset) derivaatat tässä suunnassa ovat sen ai- heuttamia voimia tähän suuntaan. Hawkingin mukaan gravitaatiopo- tentiaali ei olisikaan vain laskennallinen, vaan materiaalinen suhteellinen suure, materian yleismääre (attribuutti) kuten avaruus ja aika,ja yleises- sä suhteellisuusteoriassa myös gravitaatio avaruuden ominaisuutena.
Hawkingin idea ei ole ainakaan sen huonommin yhteensopiva aikaisem- man todistetun tieteen kanssa kuin energetistisen fysikalismin (mm. Ka- ri Enqvist ja Esko Valtaoja) perusaksiooma energiasta kaiken olevaisen alkusubstanssina, jota olisi alkuräjähdyksessä (big bang) pöllähtänyt tietty määrä ”ilmoille”, ja se olisi sen jälkeen muodostanut energeetti- sesti suljetun systeemin, joka mm. kulkisi termodynamikan 2. pääsään- nön entropian lain mukaisesti kohti Rudolf Clausiuksen lämpökuole- maa. Aineen aaltoliikepuolen osoittajan (Nobel tästä 1929) Louis de Broglien (1892 – 1987) energetismi on pohjimmiltaan idealistinen filosofia.
Fysikalismi olettaa implisiittisesti, että vaikkapa ”energiasubstanssin” kautta myös muodollinen logiikka on ”sisäänrakennettuna materiaan”: kunkin ”energiapisteen” tasolla mikä tahansa ”todellinen perusomi- naisuus” tuollaisessa oliossa joko täysin on tai sitä ei ole lainkaan.
Energian säilyvyyden laille nykyisessä mallissa on olemassa todistus (Emmy Noether), joka perustuu luonnonlakien säilymiselle muuttumat- tomina siten, etteivät fysikaalisten laskelmien tulokset saa riippua siitä, mikä hetki valitaan ajan alkupisteeksi (ajanalkupisteinvarianssin periaa- te). Uudessa mallissa massaenergia säilyy, vaikka muut luonnonlait muuttuisivatkin. Todistus pätee Newtonin, EST:n ja YST:n mekaniikassa.
Kosminen evoluutio jytää…
Kirja kannattaa Lee Smolinin tyyppistä multiversumiteoriaa, jossa tois- tuvissa versumien alkuräjähdyksissä valikoituu mahdollisimman stabiili versumi. Luonnonvakiot kuten valonnopeus olisivat ”versumivakioita”, jotka muuttuvat joka ”poksahduksessa”. Hawkingin mukaan vieläpä luonnonlait asettuvat vasta pitkien aikojen kuluessa kohdalleen, ikään kuin tämän päivän tila vaikuttaisi menneisyyteen. Se tulkinta on on- gelmallista syyn ja seurauksen käsitteiden kannalta. Sen sijaan lakikin voi kehittyä. Eri versumien hiukkaset eri vakioineen eivät vuorovaikut- taisi ainakaan tavallisilla fysiikan laeilla. Uudessa teoriassa alkupaukussa ei synny eikä katoa energiaa. Kokonaisenergia päin vastoin säilyisi aina aksiomaattisesti muidenkin luonnonlakien muutoksissa.
Hiukkasten vuorovaikutukset lasketaan kaikkia tuossa yhteydessä mahdollisia ns. Feynmanin polkuja myöten, mistä saadaan tapauksen vuorovaikutusten todennäköisyydet. Feynmanin polut eivät ole kui- tenkaan mitään fysikaalisia olioita. Kirjassa esitetään useassa kohdas- sa, että ”valon nopeus voidaan ylittää”, esimerkiksi otetaan, että Tshe- renkovin valonsäteily ydinvoimaloissa johtuu siitä,että ”elektronit liikku- vat vedessä valoa nopeammin”, mutta se on eri asia. Minkään fysikaa- listen olioiden, tai informaatio-olioidenkaan (signaalien) nopeus ei voi (tehollisesti, keskimäärin) ylittää valonnopeutta tyhjiössä, minkä mah- dollisuuden erityinen suhteellisuusteoria kieltää. Hugh Everettin kvantti- mekaniikan ”monimaailmatulkintaa” tai John Wheelerin ”aika-avaruuden madonreikiä” tai ”aikamatkailua” teoksessa ei mainita.
Kaikki fysikalismi suhtautuu kielteisesti aitoon emergenssiin eli luonnon- lakien kehitykseen, objektiivisen dialektiikan viimekätiseen tutkimus- kohteeseen maailmassa.Alkeishiukkastason alapuolella voisi olla alempi (emergenssi)taso, jolla kaikkien nykyisten fysiikan lakien kuten tietyn maksiminopeuden ei tarvitsisi olla voimassa.
Hawking esittää mielestään uutta ”malliriippuvaisen realismin” tieteen-filosofiaa, jonka mukaan ”ei ole olemassa kuvasta tai teoriasta riippu- matonta käsitystä todellisuudesta”. Fysikaalinen teoria on sen mukaan matemaattinen malli ja joukko lauseita, jotka yhdistävät mallin osat todellisuuteen/ havaintoihin. Mallin (teorian) tehtävä on ennustaa uusia havaintoja oikein. Ilmiöt ovat ”todellisia/tosia mallissa”, jos malli ennus- taa oikein uusia havaintoja. Ristiriitainen havainto osoittaa mallin vää- räksi. Yhtä hyvin ennustavista malleista yksinkertaisempi on parempi (Occamin partaveitsi). Mallit voivat sisältää toistaiseksi erillisinä todistamattomia elementtejä, kuten mm. juuri Higgsin bosoni!
Ainoa mikä siinä ykskantaan kumotaan on ”Älykäs Luominen” (Intelli- gent Design): sellaista ei voi olla, eikä myöskään ”tarvita”. En vaihda silti dialektisesta enkä muusta emergentistä materialismista tähän teoriaan.
Joutuessani valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta,jossa toisessa perus-tavimmat luonnonlait ovat muuttumattomia, mutta menneisyys voi ”todella muuttua” kauaksikin ajassa taaksepäin kuten malliriippuvaises- sa realismissa, ja toisessa taas menneisyys on täysin lukkoonlyötyä objektiivista, mutta luonnonlaitkin evoluoituvat (aito emergenssi) kuten dialektisessa materialismissa, valitsen ilman muuta ja epäröimättä jälkimmäisen!
Leninoikaisi mestarillisesti v. 1908 materialistisen filosofian pohjalta Ranskan Tiedeakatemian puheenjohtajaa Henri Poincaréta, joka oli itse- näisesti johtanut huomattavan osan erityisen suhteellisuuteorian mate- matiikkaa Hendrick Lorentzin muunnoksen ja Michelson-Morleyn va- lonnopeushavaintojen perusteella tämän teorianmuodostuksessa olevasta virheestä. Suotta jauhaa enqvistit filosofian olevan ”turhanpäiväistä”, kun eivät itse osaa sitä!
1. Valon nopeus teoriassa voidaan ylittää, vaikka fysikaalinen vakiokaava sanoo, että ei:
Valonnopeus on fysikaalinen vakio, jota merkitään kirjaimella c (lat.celeritas [1], ’nopeus’). [2] Sen arvo on 299 792 458 m/s eli 1079252848,8 km/h. Erityisen suhteellisuusteorian mukaan yksikään kappale, jolla on massa, ei voi saavuttaa valonnopeutta. Valonnopeus on myös kaiken informaation, myös massattomien hiukkasten, nopeuden yläraja. [3])
2. …miten:pistemäinen pyörivä keskiö lähettää laser-säteen avaruuteen, jolloin saavutetaan valon nopeus kehällä helpostikin: Säde x kehänopeus = valon nopeus esim. 1000 krs/sek säteellä 100 km, antaa kehänopeudeksi (säde x pii 3.16 ) valon nopeuden yli 300 000 km/ sek.
3. Väite: jos lisätään kierrosnopeutta edellisen kaavan mukaisesti tai sä- dettä suuremmaksi, mitä tapahtuu valon säteelle etäpäässä. Taipuuko se siten, että se ei voi ylittää tuota 300 000 km/ sek arvoa ? Onko valolla massaa, jotta tuo valon kaava fysikaalinen vakio pitäisi paikkansa ?
4. Valo mustan aukon lävistettyä muuttuu negatiiviseksi samoin aika. Mustan aukon tämä puoli ja sen takana oleva toinen puoli neutraloivat ajan ja valon.
3. Tuo ns. VALOPISTE siellä varjostimella EI OLE FYSIKAALINEN OLIO kuten esimerkiksi alkeishiukkanen on. Kuitenkin yksttäinen fotonikin voi ylittää ja alittaa satunnaisesti valonnopeuden, mutta FOTONEILLA VÄLITETTY SIGNAALI ei voi ylittää valonnopeutta tyhjiössä c.
Francis Bacon jo ainakaan oivalsi,että ”ollakseen olio pitää omata sekä sisältö että muoto”, Aristoteleella englanniksi ”matter and shape”, Baconilla uudissanat ”content and form (muotti)” (näitä anotaan Shakespearen keksimiksi jo ”ennen”.
Tuo valopiste koostuu KOKO AJAN VAIHTUVISSTA FYSIKAALISISTA OLIOISTA ja on siten PUHTAASTI MATEMAATTINEN (VALE)”OLIO”. Se- hän voi liikkua vaikka kuinka vopeasti, ja sellaisia voidaan kontruioida monella muullakin tavalla. ”Varjostimelle osuva” uusi fotoni ei kanna mitään informaatiota siitä, mitä edelliset fotonit siinä ovat ”tehneet”. Jos kyseessä olisi TODELLINEN, oikea aineellinen varjostin, sellainen tieto tuli varjostinta pitkin jälkikäteen edelliseen fotoniin nähden.
Mustan aukon sisäisistä asioista on vain hypoteeseja (koko aukot itsekin ovat osin yhä sitä). Aikä ei mene negatiiviseksi, siihen minä ainakaan en usko.
Tuossa Surffariopiston jutussa justiin tarkastellaan sitä valon massakysymystä.
Säteet painavat suoraan, mutta jos olisi kiertokeskiössä ”äärettömän nopealla signaalilla tarkastelija”, lähtevät säteet NÄYTTÄISIVÄT ”taipu- van”, mitä ei siis todellisuudessa tapahdu: Hän ”näkee äärettömän nopealla signaalillaan” eri paikan varjostimessa kuin äärellisen nopeuden omaava valonsäde.
Kaikilla aallonpituuksilla mitattuna maailmankaikkeus näyttää olevan mat- kalla kohti loppuaan. Nyt tehdyt mittaukset vahvistavat sen, mitä aiemmin on aavistettu.
10.8.2015 klo 23:00päivitetty 11.8.2015 klo 14:43
Kuvakompositiossa näkyy miten tyypillinen galaksi näkyy eri aallonpituuksilla.ICRAR/GAMA, ESO
Yli 200 000 galaksia tutkinut kansainvälinen tähtitieteilijöiden tiimi on mitannut avaruudessa kehittynyttä energiaa tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Heidän mukaansa lähiavaruudessa nykyään tuotettu energia on vain puolet siitä mitä se oli kaksi miljardia vuotta sitten. Hiipumista tapahtuu kaikilla aallonpituuksilla ultravioletista infrapunaan. Se tarkoittaa tieteilijöiden mukaan sitä, että universumi on pikku hiljaa kuolemassa.
– Tämä on vahvistava uusi tieto sille mitä on jo pitkään tiedetty tai aa- vistettu. Tällä kertaa tämä on paljon laajempi ja tarkempi mittaus kuin mihin aiemmin on pystytty, sanoo Turun yliopiston professori ja Suomen ESO-keskuksen johtaja Jari Kotilainen.
Universumi on istahtanut sohvalle, vetänyt peiton päälleen ja meinaa uinahtaa ikuisille torkuille.
Simon Driver
Se että universumi on hiljalleen hiipumassa, on tiedetty jo 1990-luvulta lähtien, mutta tämä tutkimus osoittaa, että se on tapahtumassa kaikilla aallonpituuksilla.
– Universumi heikkenee tästä eteenpäin ja siirtyy hiljalleen vanhuuteen. Universumi on istahtanut sohvalle, vetänyt peiton päälleen ja meinaa nu- kahtaa ikuisille torkuille, sanoo Länsi-Australian yliopiston Simon Driver, joka johtaa GAMA-tutkimusta.
Galaksillamme on vielä toivoa
Tutkimus kartoitti tietyn alueen taivaasta. Sen mukaan universumin energiamäärä vähenee kaiken aikaa. Kun maailmankaikkeuden ikä oli puolet nykyisestä 14 miljardista vuodesta, energiamäärä saavutti maksiminsa. Silloin syntyi eniten uusia tähtiä. Seitsemän miljardia vuotta sitten alkoi energiatasojen hiipuminen.
– Ellei synny uutta energiaa, niin kaikki mitä on, on tässä, ja maailman- kaikkeus hiipuu pikku hiljaa, pikku hiljaa valot himmenee, Kotilainen sanoo.
Hiipuminen tapahtuu asteittain miljardien vuosien aikana. Myös oma galaksimme tulee pikku hiljaa himmeämmäksi ja himmeämmäksi. Vallit- sevan teorian mukaan omalla galaksillamme on kuitenkin myös yksi jatkomahdollisuus – kohdata toinen galaksi.
Silloin syntyy suunnattomia määriä uusia tähtiä,kun kaksi galak- si yhdistyy. Lopputuloksena on yksi aiempaa isompi galaksi.
Jari Kotilainen
Tutkijoiden mukaan Linnunradan ja Andromedan kanssa on tulossa noin neljän miljardin vuoden päästä yhteensulautuma.
– Silloin syntyy suunnattomia määriä uusia tähtiä, kun kaksi galaksia yhdistyy. Lopputuloksena on yksi aiempaa isompi galaksi, Kotilainen sanoo.
Maailmankaikkeuden mittakaavassa galaksien todennäköisyys tavata toisiaan, on entistä harvinaisempaa, kun maailmankaikkeus laajenee. ”
