Meitä asiakkaita ”jymäytetään” monellakin tavalla pyrkiessämme terveellisiin ruokatottumuksiin.
Aluksi kananmuna, n 20-30 vuotta sitten oli kolesterolipommi, piti vältellä. Sitten vihreiden kansanedustaja E Pulliainen kirjoitti kirjan kananmunan ravitsevuudesta sekä miten kanan elinolosuhteet vaikuttavat munien makuun. Seuraavaksi sitten alkoi vuosien myötä tulla monenlaisia kananmunalajikkeita, oli häkkimunaa, lattiakanan munaa, onnellisen kanan munia ja luomumunia. Munituskanan elinkaarihan on melko lyhyt, aikuisikää tuskin vuottakaan, rehustus on ns väkirehua tuotannon maksimoimiseksi. Luomukanankaan tilanne ei juurikaan tehotuotannosta eroa, paitsi munan hinta; maussakaan ei suuria eroja.
Meidän kanat ovat mielestäni ehdottoman onnellisia kanoja. 9-10 kuukautta elävät laiduntaen vapaasti ulkona kukon/kukkojen johdolla. Viljan lajittelujäte on perus rehua. Lisänä kuivattua, sitten liotettua leipää, rouhittua kuivakalaa (oma pyynti so särkikalaa). Talvikuukausiksi kuivaan kerppuja (vadelma, maitohorsma, lupiini yms kasviksia). Väkirehua meidän kanamme eivät saa.
Sulan kauden laidunnus tapahtuu vapaasti laiduntaen, munimassa käyvät sitten kanalassa.
Munien laatu on aivan erinomainen, mm keltuainen on kirkkaan keltaista ja maku, ainakin asiakkaiden mukaan aivan uskomattoman hyvä. Itse en juurikaan tiedä, koska kaupan munia en suostu syömään.
Joku voisi tituleerata luomumuniksi mutta niin ei ole, vaan kyseessä on pihakanan munia(itse antamani termi).
Onnellisia kanoja siis kaiketi kanamme ovat; päätellen siitäkin, että jo, että vanhimmat, yli kymmenvuotiaat, munivat edelleen.